Avainsana-arkisto: Kanada

Squamish Canada

Sorilan matkassa Squamishiin

Helsingissä toimivan Maailmanmatkaajat -klubin ovat löytäneet myös muutamat ulkomailla asuvat suomalaiset. Yksi heistä on Vancouverissa asuva Eero Sorila.
Nämä ulkosuomalaiset jäsenemme osallistuvat mahdollisuuksien mukaan Suomessa käydessään ja me klubilaiset tapaamme heitä joskus maailmalla.
Maailmanmatkaajien kyseessä ollenhan ei ole kovin harvinaista, että joku matkustaa johonkin!

Olimme sopineet tapaamisesta Eeron kanssa jo matkamme vasta hahmottuessa.
Lopulta suunnitelmat täsmentyivät sellaisiksi, että hän noutaa meidät hotellilta toisena Vancouverin aamunamme ja lähdemme hänen autollaan retkelle Squamishiin ja Whistleriin. Matkaa Vancouverista Squamishiin on autolla tunnin verran ja siitä Whistleriin vielä toinen mokoma. Emme olleet ihan innostuneita istumaan päivästä neljää tuntia autossa, joten olimme sopineet, että me jäämme Squamishiin ja matkaystävämme jatkavat Eeron kanssa Whistleriin ja poimivat meidät sitten taas paluumatkalla kyyntiinsä Squamishin McDonaldsilta.

Lions Gate Vancouver

Pienestä Squamishin kylästä (20 000 asukasta) on viime vuosina tullut suosittu vaihtoehto niin Vancouverille kuin Whistlerille asumiskustannusten noustua kummassakin kaupungissa. Tähän on pitkälti vaikuttanut Vancouverin ja Whistlerin välisen tien kunnostaminen vuoden 2010 talviolympialaisten yhteydessä.
Myös turistit ovat löytäneet kylän ja sen tarjoamat mahdollisuudet erilaisiin ulkoilma-aktiviteetteihin purjehduksesta vuorikiipeilyyn ja kaikkea siltä väliltä.

Stanley Park ja Lions Gate

Päivämme Eeron kanssa alkoi sovitusti hänen poimiessaan meidät kaikki kyytiinsä. Hakeutuessamme kaupungista Squamishiin ja Whistleriin vievällä tielle Eero jossain vaiheessa pahoitteli, että oli tullut ajaneeksi väärästä liittymästä ja päätyisimme ajamaan Lions Gaten sillalle Stanley Parkin rantatietä pitkin, vaikka olimmekin kertoneet hänelle jo puistossa käyneemme. Pysähdyimme rannassa hetkeksi ja Eeron asettuessa istumaan penkille, josta oli mitä upein näköala sillalle ymmärsimme, että ei se liittymä niin väärä ollutkaan … Penkki oli nimittäin Eeron (ja hänen sisarustensa) vanhemmilleen ostama muistopenkki!

Sorila Stanley Park Vancouver Sorila Stanley Park Vancouver

Squamish

Matka jatkui kuitenkin eteenpäin ja jonkin ajan kuluttua saavuimme Squamishiin.
Eero ajoi pienen kylän halki aina pieneen satamaan asti, josta halusimme aloittaa kaupunkiin tutustumisen. Vilkutimme hyvästit matkaystävillemme ja olimme muutaman tunnin omillamme.

Squamish Canada Squamish Canada

Squamish osoittautui pieneksi ja ainakin tuona tiistaina uneliaaksi kyläksi. Näkymät olivat kyllä kauniit, niin pienvenesatamassa kuin monessa kohtaa kylän raitilla, mutta ymmärsimme nopeasti, että ei meidän tänne kannattaisi jäädä lounastaukoa pitemmäksi aikaa.

The Ledge-kahvila näytti olevan etätyöläisten/läppärikulkureiden työpaikka, mutta mahtui sinne joukkoon hetkeksi myös pari ihan tavallistakin matkailijaa – toki mekin lounasleipien ja banaanikakun ohella hyödynsimme hyvää ilmaista wifiäkin.

The Ledge Squamish Canada The Ledge Squamish Canada

Seuraavaksi tarvitsimme taksin, joka veisi meidät Sea To Sky Gondolan kautta luontoon. Takseja ei nyt niin vaan autiohkossa kylässä suhaillut, mutta onnistuimme ylipuhumaan pienen valokuvaliikkeen omistajan/myymälänhoitajan tilaamaan meille moisen.

Sea To Sky Gondola

Sea To Sky Gondolalla, kaapelivaunulla siis, nousimme ylös korkeuksiin läheiselle vuorelle. Jotkut näyttivät pitävän kaapelivaunua kalliina ratkaisuna ja kiipesivät lähes pystysuoraa rinnettä ylös.

Squamish Canada Squamish Canada

Squamish Canada
Huomaa pienten pisteiden kokoiset kiipeilijät kuvassa oikean puoleisella kalliolla

Ylhäällä pysähdyimme ensin henkeäsalpaavien maisemien ääreen ja pohdin hetken, että haluanko ylittää pienen rotkon riippusiltaa pitkin, ja päätin haluta: ei se sittenkään kovin pelottavaa ollut.

Squamish CanadaSquamish Canada

Alueella, ylhäällä vuorella, on näköalojen lisäksi laaja verkosto erilaisia kävelyreittejä ja ehdimmekin kiertämään niistä helppoa ja lyhyttä ennen paluuta alas ja takaisin Squamishiin. Helppoja ja lyhyitä sekä siksi, että meillä oli kuitenkin vain muutama tunti aikaa kuin siksi, ettemme varsinaisesti olleet varustautuneet urheilemaan, etenkään jalkineiden osalta. Mutta kivasti tarjolla oli myös tällaisia kesyjä ”sunnuntairetkeilijä”-reittejä.

Squamish Canada

Squirrel Squamish Canada
Näimme oikeitakin oravia, mutta olivat kovin nopeita kuvattavaksi. Onneksi metsässä oli kuvia niin oravista kuin alueen linnustostakin, tarpeeksi isoja ja hitaita!

Squamish Canada Squamish Canada Squamish Canada Squamish Canada Squamish Canada

Squamishiin palattuamme (taksilla tietenkin, sillä vaikka matkaa ei montaa kilometriä olekaan, niin tallustaminen moottoritien laidalla ei oikein ole mahdollista) asetuimme McDonaldsiin iltapäivän välipalan ääreen odottamaan Whistleristä palaavia ystäviämme.

Lisää Squamishistä tai Whistleristä

Squamishiin tutustuin ensimmäisen kerran sen myötä, että matkabloggaajakolleegamme Annika, joka kirjoittaa Tarinoita maailmalla -blogia muutti viime kesäni Kanadan itärannikolta juuri Squamishin kylään. Oikeasta elämästä, ei siis turistin elämästä, Squamishissa voit halutessasi lukea Annikan jutusta.

Squamish Tarinoita maailmalla
Tarinoita maailmalla -blogin ”näkymä” Squamishiin

Whistleristä, yhdestä Vancouverin talviolympialaisten suorituspaikasta, löytyy hienoja kuvia ainakin Hand Luggage Only -blogin jutusta 11 Amazing Things To See And Do in Whistler.

Yhteinen illallinen Eeron luona

Päivän päätteeksi kokoonnuimme vielä Eeron ja hänen vaimonsa luo illalliselle. Maailmanmatkaajahenkisiä juttuja riitti iltamyöhään asti ja olemmehan kaikki, myös Eero, lähdössä samalle matkalle Saudi-Arabiaan ensi viikolla.
Kertonee jotain matkamme ainutlaatuisuudesta, että Eero lentää matkalle osallistuakseen myös välit Vancouver – Helsinki – Vancouver!

Illallinen Vancouverissa

Vancouver Island feature

Vancouver Island ja Butchart Gardens

Yli kolmen viikon matkamme yksityiskohtien suunnittelu jäi Vancouverin osalta viime tippaan: viimeiset suunnitelmat teimme vasta Vancouveriin saapuessamme.

Matkaystävämme olivat kiinnostuneita retkestä Vancouver Islandille, emmekä mekään nyt erityisesti sitä vastaan olleet, joten varasimme päiväretken sinne.
Ehkä vähän hätäisesti, sillä vasta vähän ajan kuluttua aloin oikeasti ymmärtää, että miten pitkä on 13 tunnin pituiseksi arvioitu retki!

Retken ostimme Get Your Guide -palvelusta. Päiväretket saarelle olivat kaikki suunnilleen samaa hintaluokkaa, mutta minulla oli sopivasti käyttämättä  alennuskoodi, jolla tekemällä varauksen Norwegianin partnerisivujen kautta varaamalla saimme tästä 18% alennuksen. Get Your Guide -palvelua käytimme myös Marokossa keväällä pariinkin retkeen, joista toisen toteutus oli loistava, toisenkin kelvollinen.

Vancouver Island kartta
(Jos haluat tarkemmin katsoa saaren karttaa, niin klikkaa kuvasta Google Mapsiin)

Vancouver Island on Pohjois-Amerikan länsirannikon suurin saari, pituutta vajaat 500 kilometriä ja leveyttä 100 kilometriä. Vancouverista sinne pääsee lautalla tai pienkoneella. Lauttamatka suuntaansa kestää tyypillisesti 1,5 tuntia ja kun satamassa pitää olla ajoissa ja lautan purkaminen määränpäässäkin kestää hetken, niin retkestä kuluu kevyesti 5 tuntia pelkkiin ylityksiin. Tarjolla olisi myös ollut retkiä, jossa menomatka saarelle tehdään pienkoneella ja etenkin kun myöhemmin kuitenkin päädyimme maksamaan vesitasolennosta, niin Vancouver Island siten, että olisimme lentäneet sinne ja tulleet takaisin lautalla, olisi ollut hyvä vaihtoehto – ja ainakin pari tuntia lyhyempi.

Pääkohteemme Vancouver Islandilla olivat Butchartin kuuluisa puutarha ja koko Brittiläisen Kolumbian pääkaupunki Victoria.

Butchart Gardens

Oppaamme väittää Vancouver Islandin puutarhaa maailman kolmanneksi jollain mittarilla Shanghain ja Keukenhofin jälkeen. En ihan tuollaista listaa onnistunut netistä löytämään, mutta kerrankos ne, oppaat, juttelevat omiaan.

Muutamalta listalta puutarha kuitenkin löytyy:

No, ehkä tämä riittää listoista. Nyt oli kuitenkin vuorossa Butchart. Aikaa 90 minuuttia.

Buchart Gardens Vancouver Island
Butchart Garden Map

Puutarhan mahtavin osio on heti alussa: pienessä laaksossa oleva Sunken Garden, jonne mennään pientä, lähes huomaamatonta polkua pitkin.
Ensimmäinen näkymä puutarhan tähän osaan on kieltämättä vaikuttava.

Butchart Gardens Vancouver Island Butchart Gardens Vancouver Island Butchart Gardens Vancouver Island Butchart Gardens Vancouver Island

Laakson toisessa päässä Ross Fountainin vesisuihkut tanssivat auringossa, tässä lyhyen videon verran:

Toteemipaalut ohitamme melko kevyesti – näitähän olimme nähneet jo Alaskassa ja Vancouverissa, Stanley Parkissa. Ruusutarhankin olisimme halunneet ohittaa matkalla japanilaiseen puutarhaan, sillä näimme niitä äskettäin keväisillä vierailuilla puutarhoissa niin Madridissa kuin Hampurissa, mutta polut on rakennettu siten, ettei se ihan onnistu.
Ei niin, että meillä olisi jotain ruusuja vastaan, mutta 90 minuuttia on aika vähän tähän puutarhaan.

Butchart Gardens Vancouver Island
Butchart Gardens Vancouver Island
Butchart Gardens Vancouver Island
Butchart Gardens Vancouver Island

Japanilaisessa puutarhassa polut risteilevät vesiaiheiden ympärillä ja pienten siltojen lisäksi ”vesiesteet” saattoi ylittää hyppelemällä kiveltä kivelle.

Butchart Gardens Vancouver Island
Butchart Gardens Vancouver Island
Butchart Gardens Vancouver Island
Butchart Gardens Vancouver Island

Italiaiseen puutarhaan päästyämme lähellä olevat jäätelökioskit, ravintolat ja kahvilat alkavat viedä huomiomme, vaikka lounas onkin tarkoitus syödä vasta Victoriassa. Taimia tai edes siemeniäkään ei kannattane ostaa, jos matka jatkuu vielä Yhdysvaltoihin.

Pääkaupunki Victoria

100 000 asukkaan Victoria kuullostaa oudolta valinnalta lähes 5 miljoonan asukkaan Brittiläisen Kolumbian pääkaupungiksi, mutta onhan näitä, pieniä pääkaupunkeja provinsseissa, osavaltioissa tai valtioissa, joissa isompiakin kaupunkeja olisi.

Aurinkoisena päivänä valitsimme lounaspaikaksi rannalle avautuvan terassin ja juhlistimme pääkaupunkia alkudrinkeilläkin.
Jäähileiset Bellinit olisivat kyllä käyneet jälkiruuastakin.

Victoria Vancouver Island Bellini

Victoria Vancouver Island Fish and Chips
Fish and chips auringonpaisteessa

Victoria Vancouver Island Victoria Vancouver Island

Lounaan jälkeen ehdimme hetken vielä kierrellä pääkaupunkiakin ennen paluuta lauttajonoon ja lauttamatkaa takaisin mantereelle. Lautalla saatoimme ihailla auringonlaskua saaristossa, mutta mantereelle tullessamme oli jo pimeää.

Vancouver Island ferry Vancouver Island ferry

Vielä hiukan suhailua busseilla Vancouverissa ja paluu hotellille, meidän tapauksessamme n. klo 21:30. Aamulla olimme hotellilla valmiina bussia odottelemassa 8:45, joten aika tarkka tuo 13 tunnin aika-arvio oli.

Näin jälkikäteen arvioituna retki Vancouver Islandille ei ehkä ollut näin lyhyellä Vancouverin vierailulla paras valinta käyttää kokonainen päivä kolmesta ja puolesta.
Mutta toisaalta, onhan tuo puutarha selvästikin kuuluisa ja me olimme kuitenkin aika lähellä, joten … ja onhan pääkaupunki aina pääkaupunki 🙂

P.S. Keukenhofin puutarha (linkki Martan matkassa -blogin juttuun Keukenhofista tämän vuoden keväältä) on vahva ehdokas ToTravel-listallamme ensi keväälle.

Vancouver feature Granville Island Giants

Vancouver – yksi maailman parhaita kaupunkeja?

Vancouver on jo useiden vuosien ajan sijoittunut ainakin kärkikymmenikköön erilaisten tutkimuslaitosten listatessa maailman parhaita kaupunkeja asua. Helsinkikin tapaa jäädä sille toiseksi.

Vancouver on Brittiläisen Kolumbian suurin kaupunki.
2,5 miljoonalla asukkaallaan suur-Vancouverin alue on Kanadan kolmanneksi suurin Toronton ja Montrealin jälkeen ja koko Pohjois-Amerikan mantereen tiheimmin asuttuja alueita New Yorkin, San Franciscon ja Mexico Cityn jälkeen. Vancouver on myös yksi Kanadan kansainvälisimpiä kaupunkeja, yli puolet sen asukkaista puhuvat äidinkielenään jotain muuta kuin englantia. Katukuvassakin tämä näkyi siten, että aasialaisten osuus tässä Tyynenmeren rannalla sijaitsevassa kaupungissa oli näkyvästi suuri.

Vancouver

Alaskan risteilymme päättyi tähän mainioon kaupunkiin ja muiden matkustajien tavoin jonotimme satamassa taksia päästäksemme hotellillemme.
Jännää muuten, että ainoa dokumentti, joka meiltä pyydettiin, oli tullikaavake, mutta ilmeisesti Norwegian Sun -laivan henkilökunta oli onnistunut vakuuttamaan maahantuloviranomaiset, että kaikilla laivasta poistuvilla on oikeus tulla Kanadaan.

Canada Place Vancouver

Matkaystäviemme kanssa olimme käyneet hiukan keskustelua Vancouverin hotellista sitä varatessamme – hotelliasuminen tässä upeassa kaupungissa ei nimittäin ole ihan halpaa lystiä – ja päätyneet lopulta varaamaan huoneet Best Westernistä Uptownista. Uptown ei ole ihan kävelyetäisyydellä keskustasta, mutta toisaalta meitä oli neljä, joten saatoimme hyvin liikkua taksilla.

Best Western UptownHotellilla saimme aikaisesta aamusta huolimatta heti yhden huoneen ja pääsimme suunnittelemaan ensimmäistä ja lähes ainoaa Vancouverin päiväämme. Vaikka olimmekin kaupungissa kolme päivää, niin olimme jo sopineet yhdeksi päiväksi retken Squamishin ja Whistlerin suuntaan ja yksi pitkä päivä menisi retkeen Vancouver Islandille.

Tiukka tuokio Vancouver-suunnitelmien hiomista kahvikupin ja netin äärellä.
Huoneessa oli kahvikoneet ja laivan kahvi ei oikein ollut pienen ryhmämme kahvikissojen mieleen. Ja viikon risteilyn jälkeen ilmainen, hyvin toimiva nettikin oli ainakin alkuun ihan luksusta!

Stanley Park

Päätimme aloittaa Stanley Parkista ja hyppäsimme taksiin. Puisto osoittautui vielä isommaksi kuin olimme arvioineet ja päädyimme katsastamaan rantaa vain Brocktonin majakalle asti. Majakalta jatkoimme toteemipuistoon ja akvaariolle, lähinnä ajatellen, että sieltä ainakin saisimme taas taksin seuraavaan kohteeseen, eli Granville Islandille. Akvaarion aarteita emme tällä kertaa malttaneet jäädä koluamaan.

Stanley Park Vancouver Vancouverin nähtävyydet Stanley Park Vancouver Stanley Park Vancouver Stanley Park Vancouver Stanley Park Vancouver

Granville Island

Granville Islandin ensimmäinen kohteemme oli Farmer’s Market, jota kiersimme hetken.
Huono idea ennen lounasta! Yksi kerrallaan palasimme tapaamispaikalle, josta lähdimme etsimään lounaspaikkaa päätyen Edible Canada -ravintolaan. Emme olleet sen kummemmin etukäteen selvittäneet ravintolavaihtoehtoja, eli tänne päädyimme ihan sattumalta, mutta ihan hyvä valinta! Vaikka Pepsi Maxia ei jostain syystä saanutkaan, taisi aspartamiini olla pannassa, sillä stevia-makeutettuja virvoitusjuomia oli tarjolla.

Granville Island Vancouver Vancouverin nähtävyydet Granville Island Vancouver Granville Island Vancouver Granville Island Vancouver

Lounaan jälkeen kävelimme sen verran Granville Islandilla, että saimme otettua kuvia saaren jättiläisistä. Jättiläiset on toteuttanut Osgemeos-nimellä kulkevat graffititaiteilijaveljekset ja se on osa vuosien 2014-2016 Vancouver Biennalea.
Graffitimaailmassa tälläinen kolmiulotteinen työ on ilmeisen harvinainen – ja onhan työllä kokoakin.

Granville Island Giants Granville Island Giants

Vancouver Lookout

Aamun suunnittelupalaverissa olimme hetken harkinneet valmista kiertoajelua tai Hop-on-hop-off -lippujen ostamista, mutta päädyimme sitten neljän hengen ryhmällä joustavampaan ratkaisuun, eli taksiin. Näköalatorni Vancouver Lookout oli useammankin valmisretken kohteissa ja muutenkin ajatus kaupungin näkemisestä ylhäältä päin tuntui hyvältä idealta, joten Granvillen jälkeen annoimme seuraavalle taksille osoitteeksi Vancouver Lookout. Muistelin jonkun blogijutun sitä kohteena väheksyneen, mutta me kaikki pidimme siitä kyllä! Risteilylaivalla vielä aamulla heränneinä oli mukava nähdä laivojen lähtevän yksi kerrallaan Canada Placen upeasta terminaalista.

View from Vancouver Lookout
Näkymä Rogers-areenalle Vancouver Lookout -tornista

View from Vancouver Lookout View from Vancouver Lookout

Disney Wonder -alus jatkamassa matkaansa Vancouverin satamasta lyhyessä ”satamavideossa”:

Canada Place

Näköalatornilta jatkoimme matkaa kävellen läheiselle Canada Placelle hiukan vitsaillen, että olisi aamulla kannattanut laittaa matkatavarat hetkeksi säilytykseen ja käydä silloin jo katsomassa tätä rantaa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tai itse asiassa emme olleet liikkeellä riittävän myöhään, näin vielä suhteellisen valoisana alkusyksyn iltana, sillä Olympia-soihtu -veistos olisi varmasti ollut valaistuna edukseen. Mutta näkymät itse terminaalille ja hieno Digital Orca -patsas pitivät kyllä ilta-auringosta.

Canada Place Vancouver Canada Place Vancouver Canada Place Vancouver Canada Place Vancouver

Voiton kaikesta veivät kuitenkin terassilta avautuvat näkymät Vancouver Seaplane Harboriin. Pienkoneita nousi ja laski sellaiseen tahtiin, että nähtävää olisi riittänyt miten pitkään tahansa. Viimeistään tässä kohtaa päätin sittenkin vielä oikeasti selvittää, että saisimmeko ohjelmaamme ja budjettiimme sittenkin sisällytettyä tällä matkalla yhden vesitasolennonkin ja onnistuihan se, lähtöpäivän aamuna!

Sea Plane Harbour Vancouver

Ilta hotellilla

Vielä päivän viides taksimatka ja palasimme hotellille – kadun toisella puolella olevan supermarketin kautta. Viikon risteilyn jälkeen ravintolaillallista enemmän houkutteli toimiva netti, etenkin kun tiesimme seuraavan päivän olevan taas pitkä, olihan vuorossa Squamish, Whistler ja illallinen Vancouverissa asuvan suomalaisen maailmanmatkaajan luona.

Best Western Uptown Vancouver

Päivän viisi taksimatkaa (alkaen laivalta hotellille) maksoivat muuten samaa luokkaa kuin Hop-on-hop-on -bussin liput kahdelta hengeltä ja koska meitä oli neljä, niin taksilla ympäri kaupunkia suhailu oli paitsi hyvä ja joustava vaihtoehto, myös edullinen.

Vielä viimeiset Netflix-ohjelmien lataukset jonoon tabletille yöksi ja ensimmäinen päivä Vancouverissa oli pulkassa.

Muiden mietteitä Vancouverista

Vancouverissakin ovat tietysti käyneet monet muutkin. On kierrelty samoja paikkoja – mutta myös nähty eri puolia kaupungista. Ilmeisesti Vancouver on aika erilainen kaupunki riippuen kaupunginosasta, sillä niin Siveltimellä -blogia kirjoittava Sanna kuin Himomatkaaja kauhistelevat tiettyjä alueita kaupungissa (Chinatownin alue, erityisesti East Hastings Street). Me ohitimme Chinatownin vaan muutamaan kertaan taksilla, joten emme osaa sanoa siitä sen enempää, mutta ehkä majoitus kannattaa etsiä joltain muulta alueelta.

Merjan matkassa pistäytyi Vancouverissa lähes yhtä tiukalla (ja tehokkaalla) aikataululla kuin mekin, mutta paljon hänkin oli ehtinyt lyhyessä ajassa kaupunkia nähdä!

Vancouver Science World
Vancouver Science World (pallomainen rakennus kuvassa) jäi meiltä näkemättä
– ensi kerralla sitten! Kuva Siveltimellä -blogin Vancouver -jutusta.
Skagway feature

Kullankaivajien jäljillä Alaskasta Yukoniin

Kotiuduimme runsaan kolmen viikon reissultamme pari päivää sitten lennettyämme ensin 6 tuntia Honolulusta Seattleen, sieltä edelleen 9 tuntia Lontooseen ja vielä viimeiset 3 tuntia Helsinkiin. Honolulun ja Helsingin aikaero on tähän aikaan vuodesta 13 tuntia ja Seattlen ja Helsinginkin aikaero 10 tuntia (pysähdyimme Seattleen yhden lentokenttähotellissa vietetyn yön verran).

Ehkä tuo selittää osan siitä, että paluu näiden Alaskan matkajuttujen pariin on hetken kestänyt, vaikka Pride of America -laivalta lähdettyämme nettiyhteys ei enää olekaan ollut lentoja lukuunottamatta rajallinen luonnonvara.

Skagway: autolla ja junalla

Mutta palataan Alaskaan ja tarkemmin ottaen Skagwayn satamakaupunkiin.
Useimmat Alaskan risteilyn satamista ovat pieniä kaupunkeja, joihin pääsee vaan laivalla tai lentäen: tällaisia olivat Icy Strait, pääkaupunki Juneau ja Ketchikan, jossa majakkaretkellä näimme yllättäen myös valaita.
Skagway on toista maata, sinne tulee Kanadasta niin tie kuin rautatiekin.

Skagway
Aamuautio Skagway

Rautatie on kuuluisa White Pass -rautatie, joka rakennettiin aikoinaan Klondiken kultaryntäyksen aikoihin vuosina 1898-1900. Ennen rautatietä matka Skagwayn satamasta Kanadan Yukoniin kesti vaeltaen tai hevosella kuukausia, etenkin kun kaikki tarvittavat varusteet oli kuljetettava mukanaan. Suurin kultaryntäys Klondiken suuntaan ehti kyllä jo loppumaan ennen rautatien valmistumista – kullankaivajat oli siirtyneen pohjoisemmaksi, Nomeen.

Klondiken kultaryntäykseen liittyvää materiaalia netistä etsiessäni törmäsin sattumalta myös tällaiseen: näköjään Turun Yliopistoakin on rahoitettu täältä löytyneellä kullalla. Jutussa on muutenkin kuvattu hyvin kullankaivajien arkea yli sadan vuoden takaa.

Maantie Skagwaysta Whitehorseen, Yukonin pääkaupunkiin, valmistui vasta 1978 ja sen jälkeen rautatie muuttui lopulta muutaman vuoden tauon jälkeen museorautatieksi.

Yukoniin, Kanadaan

Retkivalintamme Skagwayssa oli selvä: matkaystävämme harrastavat maabongausta meitä vielä tarkemmin ja heille käynti Yukonissa oli sen takia tärkeä juttu.
Alustavasti olimme tätä toivetta kunnioittaen valinneet retken, jossa olisimme saaneet käyttöömme Hummer H3 -maastoauton ja ajaneet (muiden retkeläisten Hummereiden muodostamassa letkassa) Skagwaysta Carcrossiin ja takaisin, mutta  lopulta päädyimme kuitenkin valitsemaan retken,  jossa menomatka tehtiin linja-autolla ja paluumatkan loppuosa Fraserista Skagwayhin museojunalla, joten pääsimme kokemaan senkin.

Emerald Lake Yukon
Hummeriletkankin näimme Emerald -järven rannalla
Emerald Lake Yukon
Emerald Lake

Juna on linja-autoa hitaampi vaihtoehto, joten vaihdoimme paluumatkalla junaan vasta lähellä Kanadan rajaa ja matkustimme junalla vain viimeiset 28 mailia kaiken kaikkiaan 68 mailin mittaisesta radasta. Tuohon 28 mailiinkin meni junalla melkein 2 tuntia.

Mutta aloitetaan alusta. Jo bussimatka Skagwaysta pohjoiseen oli etenkin syyskuussa maisemamatkailua parhaimmillaan: vuoria, järviä, vesiputouksia, ruskaa. Alaskan ja Kanadan rajan tienoilla oli reitin korkein kohta, White Pass Summit, korkeutta 879 metriä.

Skagway - Yukon maisemat
Aika korkealla nämä lumiauroja varten laitetut merkit tien laidassa näillä seuduilla!
Skagway - Yukon maisemat
Matkaystäviemme Yukon-piste

Skagway - Yukon maisemat

Rajan ylitys Yhdysvalloista Kanadaan (ja myöhemmin iltapäivällä takaisin) sujui ainakin risteilyn järjestämällä retkellä sujuvasti: rajavartijat tulivat bussiin/junaan ja tarkistivat passit, mutta eivät kyselleet mitään eivätkä todellakaan tarkistaneet sormenjälkiä tai ottaneet valokuvia, kuten Seattlen lentokentällä.

Kaukaisin kohta Kanadassa, jossa kävimme kääntymässä, oli Emerald Lake, jonka nähtävyysarvo on sen todella turkoosin värinen vesi.

Carcross

Emerald Lakelta käännyimme takaisin ja pysähdyimme seuraavaksi ”turistirysään” Carcrossin kaupungin lähellä, jossa söimme jonkinlaisen lounaan. Paikka osoittautui kyllä ensivaikutelmaa paremmaksi sikäli, että ravintolan ja matkamuistomyymälän lisäksi siellä oli myös Klondiken kultaryntäystä esittelevä museo, iso kokoelma täytettyjä eläimiä ja mahdollisuus ajaa koiravaljakolla ja sen myötä siis mahdollisuus nähdä eläviäkin eläimiä, niitä vetokoiria, koiranpentuja ja olipa siellä muutama alpakkakin lapsivieraiden iloksi.

Carcross Yukon

Carcross Yukon
Kullankaivajan teltta
Carcross Yukon
Kullankaivajan varusteita – viranomaiset säätivät pian varusteiden vähimmäismäärästä, jotta vältyttäisiin kuolemilta pohjoisen ankarissa oloissa
Carcross Yukon
Tuo mammutti kyllä vähän ihmetytti tässä villieläinmuseossa – ei kai se voi olla aito?

Carcross Yukon

Carcrossin värikkäässä kaupungissa oli lisää matkamuistomyymälöitä, taidemuseo, pieni kirkko ja turisti-info, jossa oli ilmainen wifi: tärkeä juttu risteilymatkustajille!

Carcross Yukon Carcross Yukon Carcross Yukon

White Pass & Yukon Route -rautatie

Fraserissa asetuimme junaan, pikaisesti ihmetellen, että mistähän tulee vaunun Lake Finlayson nimi. Ainakin Yukonissa on myös Lake Finlayson -niminen lentokenttä, mutta onko tällä Finlaysonilla ja suomalaisella Finlaysonilla jotain yhteistä ei hetimmiten netistäkään selvinnyt.

White Pass railway Yukon White Pass railway Yukon White Pass railway Yukon

Junamatkan kohokohtina olivat välillä tiukat kaarteet, jotka mahdollistivat vaunun takasillalta junan kuvaamisen – ja tietysti muutamat tunnelit.
Toki myös maisemat: rata kulkee enimmäkseen kapean vuonon/joen toista rantaa pitkin kuin maantie, joten maisemat olivat uusia paluumatkallakin.

White Pass railway Yukon White Pass railway Yukon White Pass railway Yukon White Pass railway Yukon White Pass railway Yukon

Kokosimme junamatkan tunnelmista myös lyhyen videon:

Retki oli pitkä, aamukahdeksesta aina laivan lähtöön asti, eli melkein viiteen asti, mutta monet pysähdykset ja kulkuneuvon vaihto rytmittivät päivän mukavasti siten, ettei se tuntunut liian pitkältä.

Skagwayhin saavuimme Juneausta ja jatkoimme sieltä Ketchikaniin, joista kummastakin valitsemallani satunnaisella järjestyksellä ehdinkin jo kirjoittaa kohdejutut.

Sewardista Vancouveriin

P.S.
Yukonin kultaryntäys tuli vastaamme vielä Havaijin risteilylläkin, jonne jatkoimme Alaskan risteilyltä muutaman Vancouverin ja Honolulun päivän jälkeen. Alla oleva kuva Pride of America -laivan ravintolasta.
Kun tieto Klondyken kullasta saavutti mm. San Franciscon, niin siellä alettiin välittömästi myydä laivamatkoja Skagwayhin, josta alkoi vaivalloinen matka Klondykeen. Tosin matkan vaivalloisuudesta eivät laivamatkoja myyvät yhtiöt tainneet kovinkaan paljon mainita …

Yukon on Pride of America