Avainsana-arkisto: Kaskinen

Kristiinankaupunki Kaskinen

Kristiinankaupungista Kaskisiin

Neljän majakan ja kolmen Unesco-kohteen kesäretkemme alkumatkalle olimme ehkä sopineet vähän liiankin paljon – ainakin ensimmäiset päivät olivat melko tarkkaan aikataulutettuja.

Ajoimme Porin kautta Kristiinankaupunkiin ja Porissa piti olla suunnilleen lounasaikaan. Tämä onnistui tietysti lähtemällä Espoosta sopivan ajoissa, eli ei ongelmaa.

Kristiinankaupunki

Porin jälkeen halusimme poiketa myös Kristiinankaupungissa, mutta kun toisaalta olimme myös ainakin alustavasti sopineet olevamme venerannassa Sälgrundin reissua varten iltakuudelta, niin Kristiinankaupungissa tuli jo vähän vilkuiltua kelloa, eli emme ehkä ihan päässeet mukaan tämän Cittaslow-statuksen saaneen rauhallisen pikkukaupungin tahtiin.

Kristiinankaupunki Cittaslow

Nautimme kuitenkin Cittaslow-leivoksen Jungmannissa, jonka Tripadvisor oli nimennyt kaupungin parhaaksi – emmekä voi olla eri mieltäkään, vaikka emme muita vaihtoehtoja testanneet. Ei sitä yhdessä iltapäivässä yhdessä kaupungissa kovin montaa välipalaa tarvitse!

Jatkoimme Kissanpiiskaajan kujalle, jossa luultavasti olimme käyneet ennenkin, sillä olimmehan kaupungissakin käyneet ennen, vuosikymmeniä sitten, mutta muistot olivat melko tarkkaan haalistuneet.

Kissanpiiskaajankuja on 299 senttiä leveä ja kuulemma Suomen kapein kaksisuuntainen katu. Autot eivät kuitenkaan siinä mahdu kohtaamaan, eli jos kadulle mielii, kannattaa katsoa, ettei toisesta suunnasta ole kukaan tulossa!

Kristiinankaupunki Cittaslow Kristiinankaupunki Cittaslow Kristiinankaupunki Cittaslow

Seuraavaksi ”listallemme” oli Helsingin Sanomien Kristiinankaupunki -jutun ohjaamana vinoksi alunperin rakennettu Ulrika Eleonoran kirkontorni.
Torni kallistuu länsituulia kohden, jotta se kestäisi ne paremmin.

Kristiinankaupunki Cittaslow

Raatihuone oli komea ja liikenne hiljaisessa kaupungissa niin vähäistä, että kuvaa saattoi pysähtyä ottamaan vaikka keskelle Raatihuoneenkatua.

Kristiinankaupunki Cittaslow

Lopuksi kiertelimme vielä hiukan vanhojen puutalojen reunustamia katuja, mutta aikataulu painoi jo vähän päälle, joten oikaisimme museon pihan kautta takaisin Jungmanille ja takaisin ”tavalliseen” arkeen, sillä Kristiinakaupungin K-market, josta ostimme aamiaistarvikkeet Sälgrundin retkellemme, ei enää juuri Haukilahden pienestä K-kaupasta poikennut.

Kristiinankaupunki Cittaslow Kristiinankaupunki Cittaslow

Lomaunelmia -blogissa on yksityiskohtaisempia tarinoita mm. kaupungin vanhoista puutaloista ja Carlsron museosta. Samaiseen Jungmanniin hekin näyttivät, ilmeisesti myös osittain Tripadvisorin suosituksella päätyneen!

Maailman äärellä -blogissakin on hyvä juttu kaupungista ja sen ympäristöstä.

Kaskinen

Myös Kaskisissa meillä oli ”aikatauluongelma”. Emme olleet vuosikausiin tavanneet Vaasassa asuvia ystäviämme ja hekin olivat ehdottaneet, että tulisimme sinne jo lounaalle ja vähän ennenkin, että ehtisimme tutustumaan heidän kotiinsa jo ennen sitä, joten saavuimme Kaskisiin melko aikaisin aamulla Sälgrundin majakalla vietetyn yön jälkeen. Niin aikaisin, että tämä ehkä vielä Kristiinankaupunkiakin rauhallisempi pieni puutalokaupunki taisi vielä nukkua, aamukymmeneltä.

Aamu oli ihan tyyni ja päädyimme Satamakadulle ihailemaan merta – ja olemattomilla laineilla keikkuvaa pientä sinistä venettä! Eikö olekin kaunis?

Kristiinankaupunki Kristiinankaupunki

Seuraavalla hiljaisella kadulla huomasimme yhden Avoinna -kyltin ja kun Kaskinen-esite mainosti kaupungin käsityöliikkeitä, niin olisi ollut kiva poiketa edes yhdessä ja kun valinnanvaraa oli aika vähän, niin miksei sitten tässä.

Kaskinen Kaskinen Kaskinen

Annes Hantverkin Anne puolisoineen innostuikin esittelemään meille paitsi myymiään tuotteita myös kotiaan – taisipa Lasse saada kuvauksen talon remonttihistoriastakin!

Jatkoimme kaupunkiin tutustumista tällä kertaa ajellen lähes autioita katuja pitkin ja pysähdellen siellä täällä muutamaa valokuvaa varten. Jos pysähdys oli lyhyt, kuljettaja jäi autoon päivystämään 🙂

Kaskinen Kaskinen

Lopuksi etsimme jotenkin kaupungin nähtävyyksiksi luokiteltua Bladhin taloa ja palokelloa ja löysimme nekin lopulta. Bladhin talosta katsastin lähinnä puutarhan, jonka perältä olisi täältäkin löytynyt keramiikkaa ja muuta varmasti söpöjä juttuja, mutta järki voitti: en minä kuitenkaan ostaisi mitään ja meidän pitäisi jo olla matkalla Vaasaan!

Palokello on suojellut kaupunkia vuosisatojen ajan. Vuonna 1823 maistraatti määräsi, että kaikkien kaupunkilaisten, vanhukset mukaanlukien, piti järjestyksen ylläpitämiseksi ja tulipalojen välttämiseksi pitää vuorollaan yövahtia. Kaskisten puutalojen säilymiseen lienee myös vaikuttanut talojen sijoittelu tonttien laitaan kauas toisistaan.

Palokellosta luin harvinaisen kivasti tarinan muotoon laaditusta Kaskinen -esitteestä, jonka poimimme paperiversiona mukaamme jo Kristiinankaupungista.

Kaskinen Kaskinen

Kahvi/teetauon halusimme kuitenkin vielä pitää ennen lähtöä. Vierasvenesataman kahvila houkutteli, mutta vaikka kahvilan seinän kyltti väitti sen olevan auki ja kadun reunan mainos kehui paikan vohveleita, niin kahvilan omistaja kertoi olevansa vasta paikalla vaan veneilijöitä varten ja avaavansa kahvilan vasta myöhemmin iltapäivällä. Olivat kuulemma vähän sopineet kaupungin toisen kahvilan, Café Kung Gustavin kanssa työnjaosta: toinen hoitaa aamun ja toinen illan.

Café Kung Gustavin munkit olivat kyllä hyviä, mutta miljöö oli vähän talvisen tumma ja lounaslista hyvin perinteisen oloinen. Ei ehkä olisi satunnaista kävijää houkutellut, mutta toisaalta, mehän olimmekin matkalla Vaasaan lounaalle!

Kaskinen

Pori

Porissa emme olleet turisteina, mutta otetaan nyt kuitenkin tähän mukaan lähes ainoa kaupungista nappaamani ”turistikuva”, eli Maire ja minä.
Porissa asuva sukulaisemme kertoi porilaisten lähes hellyyttävästä suhtautumisesta tähän liikuteltavaksi tehtyyn taideteokseen: talvipakkasilla oli kannettu huolta Mairen tarkenemisesta ja hänet olikin sitten siirretty pahimmiksi kuukausiksi ostoskeskuksen sisätiloihin!

Pori

Sälgrund

Yö Sälgrundin majakalla

Suomen majakoita. Kuva: Liikennevirasto
Suomen majakoita. Kuva: Liikennevirasto

Heinäkuinen kotimaan retkemme kulki ensin työnimellä Merenkurkku. Vasta myöhemmin liitimme siihen käynnin Oulussa ja rannikon majakat matkan varrelta.

Haku Suomen majakat kartalla tuotti tällaisen kuvan ja päätimme aloittaa Sälgrundista. Etelä-Suomen majakoille ehtisi joskus halutessaan vaikka päiväretkellä.

Valassaaret on Merenkurkun alueella ja halusimme siellä päästä merelle, sillä meri on oleellinen elementti alueen omalaatuisuudessa. Retkiä sinne oli tarjolla tiistaina, torstaina ja lauantaina ja koska pääsimme matkaan muiden sitoumusten takia vasta torstaina, niin varasimme retken lauantaille.

Torstaille olimme sopineet pienestä sukutapaamisesta Porissa, joten Sälgrundille jäisi perjantai. Kyselin mahdollisuutta päästä majakalle perjantaina ja sain ensimmäiseksi vastauksen, että yleisöpäivä olisi lauantaina. Jatkoin tutkimuksia ja huomasin, että Sälgrundissa voisi myös majoittua ja varasin majoituksen torstaista perjantaihin ja siihen liittyvät venekuljetukset saarelle: onnistuihan tämä!

Matka majakalle

Kaskisten kalasatamaan ehdimme Porin ja Kristiinankaupungin jälkeen vasta alkuillaksi. Vene saapuikin sovitusti noutamaan meitä ja matkasimme lähes tyynessä ja aurinkoisessa illassa noin kilometrin matkan saarelle. Laiturilla lastasimme muutamat kassimme kärryihin ja kävelimme metsän poikki majakalle: ei ihan kilometriä mutta melkein. Veneellä meidät saarelle noutanut rouva esitteli luotsiasemaa ja näytti meille huoneemme. Olin valinnut Majakka-huoneen, josta Sälgrundin majakkaa voisi halutessaan katsoa vaikka koko yön – tosin huoneen valinnalla ei olisi ollut väliä, sillä juuri tänä yönä olimme sattumalta ainoat vieraat saarella! Sovimme rouvan kanssa noudosta seuraavana aamuna ja jäimme tutkimaan niin luotsiasemaa kuin sen pihapiiriä – ja majakkaa. Majakalle olisi päässyt sisällekin pienestä lisämaksusta (6 euroa), mutta emme innostuneet kiipeämään portaita, sillä ylös linssistöön asti tässäkään majakassa ei olisi päässyt.

Kaskinen Kalasatama Tavarakärry Sälgrund Sälgrund Luotsiasema Majakka-huoneSälgrund Luotsiasema Majakka-huoneSälgrundin majakka

Asetuimme taloksi, laitoimme aamiaistarvikkeemme keittiön jääkaappiin ja lähdimme tutkimaan saarta – otettuamme ensimmäiset kymmenen (tai niillä main) kuvaa majakasta.

Sälgrundin majakka

Luontopolku

Pihapiiristä lähti saarta kiertävä luontopolku, joka oli kyllä muuten hyvin merkitty, mutta sen pituudesta emme huomanneet mitään mainintaa, joten lähdimme sille hiukan ”soitellen sotaan”. Alkumatka rantakallioilla oli vielä helppo, mutta rantakiveltä toiselle hyppely saaren itäpuolella oli jo melko haastavaa. Lisäksi polulla kasvoi paikoitellen nokkosia ja olin lähtenyt matkaan sen verran lyhyissä housuissa, että nilkkani jäivät paljaiksi – iik! Lopulta polku kuitenkin kääntyi metsään ja ylitti kohta luotsiasemalle menevän polun: olimme selvinneet kotiin!

Sälgrund luontopolku Sälgrund luontopolku Sälgrund luontopolku Sälgrund luontopolku

Ja vaikkakin polku oli paikoitellen haastava, niin suosittelen sitä kuitenkin lämpimästi: kannattaa vaan varautua kunnon jalkineilla, suojata nilkkansakin ja ottaa mukaan juotavaa ja ehkä vähän evästäkin.

Yö luotsiasemalla

Luotsiasemalla söimme välillä iltapalaa (kaikki ruuat pitää tuoda saarelle mukanaan) ja jäimme sitten odottelemaan auringonlaskua ja siltä erää viimeisiä kuvia majakasta. Ehkä parhaat kuvat majakasta saimme kuitenkin jo ennen sitä kun laskeva aurinko heijastui majakan ikkunoista ja linsseistä!

Sälgrundin majakka Sälgrundin majakka

Ja pitihän sitä yölläkin vielä nousta ottamaan pari kuvaa, kun kuu loisti kirkkaana majakan vierellä!

Sälgrundin majakka

Luotsiasema ”hotellina” oli ehkä vaatimaton, mutta toimiva. Yläkerran huoneiden vieressä oli kaksi wc/suihkuhuonetta, mutta kun satuimme olemaan ainoat vieraat, niin emme joutuneet niitä jakamaan muiden vieraiden kanssa. Keittiön (ja jääkaapin) olisimme tietysti myös joutuneet jakamaan muiden vieraiden kanssa, jos yöpyjiä olisi ollut muitakin. Juokseva vesi oli hiukan ruskeaa, joten juomavettä oli tarjolla keittiön vesitonkasta –  sitä emme itse olisikaan huomanneet ostaa muita iltapala- ja aamiaistarvikkeita ostaessamme. Saunakin olisi ollut käytettävissämme, erillisessä punaisessa rakennuksessa, mutta emme innostuneet sitä lämmittämään.

Sälgrund luotsiasema
Valkoinen luotsiasema ja pihapiirin aittoja (joissa niissäkin voi majoittua)
Sälgrund sauna
Sälgrundin sauna

Luotsiaseman parvekkeella päivysti vielä yksi luotsi, joten turvassa olimme, vaikka kahden täällä yön vietimmekin.

Sälgrund sauna

Kristiinankaupunki ja Kaskinen

Retkeen Sälgrundin majakalle kannattaa liittää käynnit niin Kristiinankaupungissa kuin Kaskisissa. Näin mekin teimme, mutta lisää näistä idyllisistä pikkukaupungeista lisää toisella kerralla!

Sälgrundin majakan perustiedot

Majakka valmistui 1875. Se on Suomen ensimmäinen majakka, joka jo alun pitäen valmistui petrolikäyttöiseksi. Puna-valkoraidalliseksi maalatun majakan on suunnitellut Axel Hampus Dahlström. Majakan valo sytytettiin 13. syyskuuta 1875.  Majakka automatisoitiin 1966, kun se kytkettiin valtakunnan verkkoon.