Avainsana-arkisto: Kiina

K23-juna Peking - Ulan Bator

Junalla Ulan Batoriin

Peking – Ulan Bator – Moskova -matkallamme junamatka Pekingistä Ulan Batoriin tuntui etukäteen jännittävimmältä osuudelta. Alkuvuoden matkamme olivat suuntautuneet joko omatoimimatkailijalle helppoihin kohteisiin Länsi-Euroopassa tai olleet pääosin valmiiksi järjestettyjä kiertomatkoja, kuten Aventuran Eteläisen Karibian kierros.

Varmisteluja ja valmisteluja

K23-juna kulkee Pekingistä Ulan Batoriin kesäkaudella kahdesti viikossa, joten tiistai-aamun junasta ei sovi myöhästyä. Juna lähtisi aamulla 07:27 ja paikalla pitäisi olla 40 minuuttia ennen lähtöä. Junaliput oli toimitettu hotelliimme, kuten oli sovittu.

Beijing rautatieasema
Beijingin rautatieasemalle pääsee sisälle näistä jonoista, kunhan on lippu.

K23 junaliput

Pekingiin saavuttuamme teimme jo sunnuntaina retken rautatieasemalle, sillä halusimme tietää minne olisimme aikaisin aamulla menossa. Retki osoittautui kuitenkin sikäli tuloksettomaksi, että asemalle ei pääse sisälle ilman lippua. Mutta opimme mistä kohtaa sinne lippujen kanssa jonotetaan.

Maanantaina ostimme Pekingissä kassillisen junaeväitä ja toisen kassillisen juotavia.

Rautatieasemalle ja junaan

Tiistai-aamuna heräsimme jo 05:30 ja olimme valmiina aamupalalla heti klo 06:00 ja hotellin edustalla taksia odottamassa hetki sen jälkeen. Novotel Beijing Xin Qiao sijaitsi onneksi lähellä rautatieasemaa ja aamun tunteina taksimatka kesti vaan hetken. Metrollakin olisimme päässeet, mutta Pekingin metrossa on paljon portaita (ei siis rullaportaita) ja vajaan kahden viikon matkallamme meillä oli kuitenkin pienet matkalaukutkin mukana.

K23 Trans-Mongolia Beijing rautatieasema

Rautatieaseman sisäänkäyntijonoissa näytimme junalippumme ja passimme ja pääsimme jatkamaan isoon asemahalliin. Juna K23 löytyi aikataulusta, mutta hetken pähkäilimme sen jäljessä olevia numeroita, oliko raide nyt 2 vai 4. Infopiste sitten selvitti, että 2 on aseman kerros ja 4 raide. Ok, kaikki selvää ja siirryimme raiteen 4 odotushalliin.
Ihan 40 minuuttia ennen junaan ei vielä päässyt ja käytimmekin sitten ajan hyödyksi ja täydensimme vielä hiukan junaeväitämme: lisää cokista, olutta ja purkillinen perunalastuja. Monella näytti olevan isoja nuudelipurkkeja, mutta emme oikein osanneet niitä ostaa kun emme kotonakaan niitä syö. Sen sijaan meillä oli mukana Suomesta asti roudattuna muutama puuroannos per nuppi, vähän hedelmiä, keksejä ja proteiinipatukoita. Emme olleet varmoja olisiko junassa ravintolavaunu vai ei – ilmeisesti joissakin junissa on, mutta ei välttämättä kaikissa.

Vähän klo 7 jälkeen pääsimme siirtymään junaan. Vielä lippujen ja passien tarkastus kertaalleen ja kohta olimmekin jo junan K23 vaunussa 6 hytissä 1 asettumassa paikoillemme.

K23 luksushytti K23-juna Peking - Ulan Bator
K23 Trans-Mongolia K23 Trans-Mongolia

Matka luksushytissä

Kahden hengen ”luksushytissä” oli kerrossängyt, pöytä ja nojatuoli – ja oma kylpyhuone! Erityisesti maksoimme paremmasta hytistä saadaksemme oman wc:n, mutta ihan oikeaksi kylpyhuoneeksi se osoittautui, suihkuineen kaikkineen ja lämpimällä vedellä.

Junamatkan hinta tässä hytissä oli Travellerin kautta ostettuna 379 euroa (per nuppi). Tarjolla olisi myös ollut 4 hengen hyttejä, joissa wc-tilat ovat käytävällä, hintaan 257 euroa.

Säilytystiloja laukuillemme löytyi alasängyn alta ja oven päällä olevaan lokerikkoon sijoitimme ruoka- ja juomakassimme.

K23-junalla Ulan BatoriinK23 luksushytti K23 luksushyttiK23 luksushytti K23 luksushytti

Pekingin lähiöistä Gobin autiomaahan

Juna lähti ajallaan ja asetuimme ikkunan eteen katsomaan maisemia. Pekingistä lähdettäessä kaupunki jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, mutta lopulta kerrostalolähiöt muuttuivat vehreiksi vuoriksi, pelloiksi ja joen rantamiksikin.

Myöhemmin maisema muuttui kuivemmaksi ja puut pienemmiksi ja lopulta Mongoliaa ja  Gobin autiomaata lähestyttäessä jäljellä oli enää vain hiekkaerämaata.

Mutta siihen menisi vielä monta tuntia.

Peking - Ulan Bator maisemia matkan varrelta Peking - Ulan Bator maisemia matkan varrelta Peking - Ulan Bator maisemia matkan varrelta Peking - Ulan Bator maisemia matkan varrelta
Peking - Ulan Bator maisemia matkan varrelta
Peking - Ulan Bator maisemia matkan varreltaPeking - Ulan Bator maisemia matkan varreltaPeking - Ulan Bator maisemia matkan varrelta

Puuroa ja possua

Päivä kului paitsi maisemia myös Netlixä iPadilta katsellen ja lueskellessa. Jossain välissä pidimme lounastauon ja söimme kotoisasti kaurapuuroa. Vaunuista saa kuumaa vettä termospulloon ja siis puuroon, nuudeleihin tai kahviin tai teehen.
Termospullo on junan puolesta, mutta astioita ei. Puuron osalta olimme tähän varautuneet ostamalla sen puurokuppi-versioina ja lusikat kuuluvat vakiomatkavarustukseemme, mutta mukeja meillä ei ollut. Onneksi olimme ostaneet mandariinilohkoja muovisissa purkeissa, jotka kävivät myös mukeista, eli jos olet lähdössä tällaiselle matkalle, niin muista mukit!

K23-juna eväät

K23-junalla Ulan Batoriin
Ruokalepo!

Mutusteltuamme iltapäivällä jo osan mukana olleista hedelmistämmekin alkoi hiukan hirvittää: ei meillä sittenkään kovin paljon ruokaa tainnut olla mukana. Nälän innoittamana lähdimme tutkimaan junaa ja sieltähän se löytyi, ravintolavaunu!
12 eurolla saimme kaksi ateriaa ja yhden oluen. Hapanimelä porsas ja riisi maistuikin puuron ja hedelmien jälkeen jo todella hyvältä illalla klo 18 maissa.

K23-juna ravintolavaunu K23-juna ravintolavaunu K23-juna ravintolavaunu

Kiinan puolella juna pysähtyi muutamaan otteeseen, mutta vain muutamia minuutteja. Vain yhdellä asemalaiturilla, Jiningissä, kävimme hiukan jaloittelemassa emmekä nähneet missään paikallisia myymässä ruokaa kuten olimme kuulleen Venäjällä olevan tapana.

K23-juna välipysähdys

Telien vaihto Kiinan rajalla

Illalla kahdeksan maissa, auringonlaskun aikaan, tulimme raja-asemalle Erlianiin.
Kiinan rajaviranomaiset nousivat vaunuihin ja keräsivät passimme ja maastapoistumiskortit ja tulliselvitykset, jotka olimme täyttäneet iltapäivän aikana.  Juna jatkoi matkaansa vaunuhalliin telien vaihtoon. Mongolian raideleveys poikkeaa Kiinan raideleveydestä, siksi moinen tunteja kestävä operaatio.

K23-juna aikataulu Auringonlasku Kiinan rajalla

Olimme etukäteen lukeneet, että voimme joko jäädä hyttiimme operaation ajaksi tai siirtyä Erlianissa asemahalliin, mutta koska operaatio kesti tunteja, päätimme jäädä mukavaan hyttiimme. Valintaa hytti/asemahalli ei voi muuttaa kesken operaation, eli joko vietät monta tuntia asemahallissa tai vietät tunnit hytissä.
Hytti on käytettävissä, mutta wc:t lukitaan operaation ajaksi, siis useammaksi tunniksi. Samoin sähköt ovat poikki, eli kännykän/tabletin/tietokoneen on hyvä olla täyteen ladattuna, jos sitä haluaa käyttää.

Telien vaihdon aikana vaunu nostettiin välillä korkeuksiin ja osien vaihto ravisteli vaunua niin, että piti varmistaa, ettei pöydällä ole avoimia juomapulloja, mutta muuten se ei haitannut. Vaunumme myös kulki ratapihalla suuntaan ja toiseen kun operaatio eteni vaunusta toiseen.

K23 telien vaihto Kiinan ja Mongolian rajalla K23 telien vaihto Kiinan ja Mongolian rajalla

Mekin teimme omalla tahollamme ”huoltotöitä” hytissämme, eli petasimme sänkymme. Liinavaatteet jaettiin kuhunkin hyttiin jo junan lähtiessä, eli meillä varmuuden vuoksi mukana olleita paperilakanoita ei tarvittu. Pyyhkeitä ei ollut tarjolla, eli ne olisi pitänyt olla omasta takaa, mutta ei meillä niitä tietenkään ollut. Onneksi oli yksi valkoinen t-paita jo pesupussissa, joten se sai toimittaa kasvo/käsipyyhkeen virkaa. Suihkuun emme 31 tunnin matkalla olleet ajatelleetkaan mennä.
Eli muista paitsi omat mukit (ja lusikat), myös omat pyyhkeet!

K23 luksushytti

Lopulta, joskus puolen yön jälkeen juna palasi takaisin läheiselle Erlianin asemalle ja passimme palautettiin Kiinan poistumisleimoin varustettuna.

Mongolia kello 01:25

Tässä vaiheessa olisimme olleet jo ihan valmiita unten maille, mutta edessä oli vielä Mongolian rajatarkastukset puolen tunnin junamatkan päässä. Junan lähtiessä Erlianista kävimme jo pesulla ja asetuimme yöpuulle, kuitenkin tietäen, että 01:25 saavumme raja-asemalle Dzamynudeen. Mongolian rajaviranomaiset nousiva vaunuihin ja keräsivät puolestaan passimme ja tullilomakkeemme, eikä heitä tuntunut haittaavan, että ojensimme ne sänkyjemme laidalta! Vielä nuokkumista kolme varttia ja saimme passimme takaisin ja lopulta juna aloitti öisen matkansa Ulan Batoriin.

K23 Mongolian rajalla
K23 saapuu Mongoliaan. Kellonajan alla puhelimeeni virittämä Stopwatch,
joka kertoi montako tuntia matkaa on jäljellä.

Aamiainen junassa

Aamulla heräsimme vasta yhdeksän maissa, kävimme hakemassa kuumaa vettä termokseen ja nautimme aamupalan hytissä: olihan meillä vielä puuroa, appelsiinimehua ja keksejä. Aamupäivä menikin jo melkein turhan nopeasti tietokoneella matkan aikana otettuja valokuvia läpikäyden.

Mongoliassa juna pysähtyi Choyrin asemalla vähän pitempään ja täällä olikin sitten ensimmäistä kertaa tällä matkalla paikallisia myymässä juotavia, nuudeleita, keksejä ja makeisia, mutta tässä vaiheessa laskimme jo pärjäävämme omillamme Ulan Batoriin asti. Kaupankäyntiä asemalla oli toki kiva silti seurata. Asiakkaina taisi kyllä olla enemmän junapalvelijoita kuin varsinaisia matkustajia.

K23-juna laiturikauppaa Dzamynudessa K23-juna laiturikauppaa Dzamynudessa K23-juna laiturikauppaa Dzamynudessa

Perille Ulan Batoriin

Viimeinen tunti ennen Ulan Batoriin saapumista oli jo lähes kiireinen. Vaunumme junapalvelija kävi ensin hakemassa liinavaatteet ja vähän ajan päästä pöytäliinan ja termoskannun – ja toki meidän piti omatkin tavaramme kasata ja tarkistaa kaikki kolot, ettei mitään jää kylpyhuoneeseen tai mihinkään lokerikkoon.

K23 luksushytti alapeti

K23 luksushytti
Säilytystilaa oli tässä ylälokerikossa parin repun verran ja sen lisäksi alapedin alla parille pienelle matkalaukulle

31 tuntia junassa kului oikeastaan nopeammin kuin kuvittelimme, mutta emme silti haaveile Trans-Siperiasta. Viikon reissulla maisemien tuijottamiseen, lukemiseen tai leffojen katseluun kyllä varmaan jo kyllästyisi eivätkä nuo luksushytinkään sängyt nyt ihan ylellisiä olleet, vaan melko  kovia ja kapeita, eli vaikka niillä yksi lyhyt yö menikin, niin en jäänyt omaa alasänkyäni kaipaamaan!

Ulan Batorissa juna tyhjeni ripeästi ja Mongolia Discover Toursin edustaja oli meitä vastassa ja siirryimme Ulan Batorin iltapäiväruuhkassa hitaasti, mutta kuitenkin, taas neljän tähden hotelliin.

K23 reitti
Stopwatch-toiminnon ohella kännykällä oli kiva seurata matkan etenemistä Here-sovelluksella, johon merkitsin ajoittain paikan, jossa olimme. Hereen olin tätä varten ladannut koko Aasian kartan.
weather feature

Peking – Ulan Bator – Moskova

Vuosittaisen ”matkailusuunnitelmamme” mukaan pyrimme sijoittamaan kaukomatkat talveen, Euroopan kevääseen ja syksyyn ja pohjoisemmat kohteet kesään.

Lauantaina alkava Mongolian matkamme on tähän poikkeus, sillä emme halunneet maailman kylmimpään pääkaupunkiin, Ulan Batoriin, talvella.

Matkaa on rakenneltu kevään mittaan tukeutuen Travellerin asiantuntemukseen ja tällaiselta se nyt näyttää.

Aeroflotilla Moskovan kautta Pekingiin

Traveller pyrki koko ajan ohjaamaan meitä kohti edullisimpia vaihtoehtoja ja myönnyimme sitten Aeroflotin lentoihin myös menomatkalla, sillä halusimme hyödyntää paluumatkalla sitä, että luontevin reitti Ulan Batorista Helsinkiin kulkee Moskovan kautta ja käydä katsastamassa myös Moskovan.

Pekingissä vietämme pari vuorokautta, yhden lähinnä pitkästä lennosta ja viiden tunnin aikaerosta toipumiseen ja toisen ehkä jonkun Pekingin nähtävyyksistä katsastaen. Pirkolla kerta Pekingissä on toinen, Lassella ensimmäinen.

Peking Panda Peking - Ulan Bator - Moskova
Pandoja Pekingin eläintarhassa (Kuva Flickr: ryan hurril)
Peking Taivaan temppeli
Peking Taivaan temppeli (Kuva Flickr: roberto franceschini)

Trans-Siperian junalla Ulan Batoriin

Viikkojen junamatkasta emme enää innostu, mutta kun kuulimme ystävältämme Maailmanmatkaajissa, että Pekingistä voisi matkustaa Ulan Batoriin junalla ja, että matka kestäisi ”vain” runsaan vuorokauden, niin ajattelimme, että tätähän voisi kokeilla.

Juna lähtee Pekingistä tiistai-aamuna ja on perillä Ulan Batorissa keskiviikkoiltapäivällä. Varasimme kahden hengen ensimmäisen luokan hytin ja otamme mukaan niin junaa kuin Mongolian jurttia varten myös kertakäyttölakanat 🙂

Trans Mongolia Peking - Ulan Bator - Moskova
Trans Mongolian juna reitillä Peking – Ulan Bator – Moskova (Kuva Flickr: yeowatzup)

Mongolia

Pari ensimmäistä Wikipedia-faktaa Mongoliasta:

  • Suureksi osaksi aron ja osittain Gobin aavikon peittämä kolmen miljoonan asukkaan maa on maailman harvimmin asuttu itsenäinen valtio.
  • Mongolia on pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin sisämaavaltio Kazakstanin jälkeen.

Siinä missä Pekingissä olemme omillamme, niin Mongolian osuuden olemme ostaneet pakettina, johon kuuluu paitsi majoitus, myös retket ja useimmat ateriat.

Pari ensimmäistä päivää vietämme Ulan Batorissa. Toisen päivän kaupunkikierroksella on luvattu mm. museo, josta löytyy oikeita dinosauruksen luita. Juu, voihan löytyäkin.

Sen jälkeen lähdemme pariksi yöksi Tereljin kansallispuistoon, jossa asumme pari yötä hyvätasoisessa jurttakylässä, jossa sängyn lisäksi pitäisi olla oma wc ja nettiyhteys. Nettiyhteyttä emme ehdoksi asettaneet, mutta omat mukavuudet olivat melkein edellytys sille, että jurttamajoituksesta innostuimme. Ja ilmeisesti Mongoliaa ei ole kokenut, ellei ole asunut jurtassa. Joten kokeillaan nyt tätäkin. Selvisimmehän me yöstä Wadi Rumissakin.

Mongolia Ger Peking - Ulan Bator - Moskova
Jurtta tai Ger, kuten niitä kuulemma siellä kutsutaan, Mongoliassa
(Kuva Flickr: Carsten ten Brink)

Jurtan lisäksi on tarjolla paikallisia herkkuja: kamelin ja lehmän maidosta valmistettuja juustoja, teetä ja Arkhia, eli kotitekoista pontikkaa ja hevosratsastusta. Hevoset ovat kuulemma pieniä ja helppoja aloittelijankin ratsastaa. No minähän en ole aloittelija, sillä nousinhan testimielessä ensimmäisen kolmanneksen Tiikerinpesällekin hevosen selässä (tosin talutetun), mutta Lasselle kerta on ensimmäinen!

Paluumatkalla Tereljistä on tarkoitus pysähtyä katsastamaan myös Tšingis-kaanin 40 metriä korkea ratsastajapatsas.

Mongolia hevoset
Hevosia Mongoliassa (Kuva Flickr: Mandala Travel)
Tsingis Khan Mongolia
Tsingis Khan Mongolia (Kuva Flickr: François Philipp)

Moskova

Aikaisin seuraavan viikon maanantaina aloitamme paluumatkan lentämällä Moskovaan, jonne jäämme keskiviikkoiltaan asti. Päädymme siis Moskovaan pariksi päiväksi keskelle jalkapallon maailmanmestaruuskisoja. Ei ollut tarkoitus, mutta jalkapalloa harrastamattomana en tästä faktasta ollut tietoinen matkaa aikatauluttaessani.

Moskovassa olemme taas omillamme  maanantai-aamusta keskiviikkoiltaan, mutta eiköhän siinäkin ajassa jotain ehdi kaupungista näkemään.   Punaisen torin? Kremlin? St Basilin katedraalin? GUM-tavaratalo oli kuulemma myös näkemisen arvoinen. Samoin metro, joka lienee joka tapauksessa kätevin tapa liikkua Moskovassa.

Punainen tori Peking - Ulan Bator - Moskova
Punainen tori (Kuva: Flickr leon yaakov)
Saint Basil
Saint Basilin katedraali ja Moskovan kaupunkikuvaa (Kuva: Flickr yeliseev)

Kolmet viisumit passeissa

Toukokuun passimme viettivät Travellerin kuljettamana viisumikierroksella. Viime perjantaina kävimme hakemassa ne kotiin ja nyt niissä komeilee Kiinan, Mongolian ja Venäjän viisumit. Koko matkan kustannuksiin palaan sitten joskus matkan jälkeen, mutta todettakoon jo tässä vaiheessa, että viisumit maksoivat 90 euroa per maa per nuppi, eli pelkästään niihin meni tällä reitityksellä 540 euroa!

Mongoliassa olisi voinut tietysti käydä lentämällä sinne suoraan, eli Kiinan viisumista joudumme maksamaan kokeaksemme junamatkan ja paluumatkan pysähdys Moskovassa vaatii Venäjän viisumin. Mutta koska Moskova oli meiltä vielä kokonaan kokematta, niin otettiin sekin nyt sitten tähän kokonaisuuteen, lyhyenä versiona.

Matkajuttuja matkalta?

Kaikissa matkamme hotelleissa pitäisi olla myös netti, mutta suhtaudun näihin lupauksiin silti hiukan skeptisesti. Kiinassa on omat ongelmansa netin avoimuuden suhteen, vaikka laitteissamme VPN-ohjelmistot ovatkin. Nettiyhteys jurtasta Mongoliassa kuullostaa jo melkein ihmeeltä, mutta eihän sitä koskaan tiedä!

Jos nettiyhteydet, aika ja energia riittävät, niin yritämme raportoida matkaltamme tapamme mukaan ainakin Facebook -kuvina (et tarvitse Facebook-tunnuksia kuvien katseluun). Ehkä jonkun blogijutunkin saatamme saada niin valmiiksi kuin julkaistua, hyvällä tuurilla.

Jos oikein huonosti tältä osin käy, niin hyvää juhannusta vaan kaikille lukijoillemme, sillä palaamme Suomeen vasta juuri juhannuksen alla!

Kukkakranssi
Juhannusta! (Kuva: Pixabay)
AnskuBCN matkablogi

All those small things -haaste

Sain Ansku BCN -matkablogista haasteen kertoa pienistä hauskoista jutuista matkoillamme. Jutuista, jotka eivät ehkä ole mahtuneet ”varsinaisiin” juttuihin, mutta jotka ovat kuitenkin jääneet lähtemättömästi mieleen.

Olisin saanut lähteä miettimään niitä ihan vapaasti, mutta päätin sitten vaikeuttaa (vai helpottaa?!) haastetta pyytämällä Anskua nimeämään maat, joihin liittyviä pieniä asioita lähden muistelemaan ja sain seuraavan listan: Kiina, Tansania, Kanada, Espanja ja Kazakstan. Ja mikäs siinä, ihan hyvä lista, joten aloitetaan.

Kiina

Olen käynyt Pekingissä vain viikon mittaisella työmatkalla. Tutustuminen kaupunkiin työmatkalla oli hiukan haasteellista, sillä pitihän niitä töitäkin tehdä, joten esimerkiksi Kiellettyyn kaupunkiin lähdin Pekingiin saavuttuamme, yölennon jälkeen. Mukana matkustanut esimieheni kun totesi, että mennään toimistolle vasta iltapäivällä, niin ehdimme levätä hiukan sitä ennen. No meikäläinen otti heti taksin ja lähti hiukan väsyneenä mutta innostuneena kiertämään kaupungin ensimmäistä nähtävyyttä.

Parina seuraavana aamuna yritin taivutella hotellin conciergia tilaamaan taksin Taivaallisen rauhan aukiolle, mutta kumpanakin aamuna sain vain selityksiä, että ei sinne nyt voi mennä: jotenkin minulle jäi mielikuva, että eivät olisi halunneet turistien sinne menevän. Mainitsin ongelmastani sikäläiselle kolleegalleni, ja hän tarjoutui illalla lähtemään sinne kanssani, metrolla. Minulta olisi kyllä yksin iltaruuhkassa jäänyt metroon pääsemättä, olisin vaan jäänyt odottamaan vaunua, johon olisin mahtunut, sen verran täysiä vaunut olivat, mutta Jason totesi, että nyt tungemme sisään ja pääsimme matkaan. Eikä tarvinnut pitää kiinni mistään, tilaa kaatumiselle vaunussa ei olisi ollut!

Taivaallisen rauhan aukio Peking

Tansania

Tansaniassa kävimme kiertämässä luonnonpuistoja tuolloin 14 vuotiaan sisarentyttäreni kanssa. Lodget, joissa asuimme olivat luultavasti, Olympian matkalla, alueen hotellien parhaimmistoa, mutta joissakin oli kuitenkin esimerkiksi sähköä tai lämmintä vettä saatavilla vain illalla rajoitetun ajan ja vesikin saattoi olla ruskeaa.

Jonain iltana sisarentyttäreni halusi pestä yhden valkoisista topeistaan ja reippaana ja omatoimisena tyttönä ryhtyi tuumasta toimeen veden väristä välittämättä. No, toppi ehkä puhdistui, mutta vaihtoi samalla pysyvästi väriä vaaleanruskeaksi.

Tansania, Ngorongoro

Kanada

Maabongariporukoissa käydään välillä keskustelua siitä, mikä kelpaa maapisteeksi ja melko yleisesti vähintäänkin halveksitaan ns. lentokenttäpisteitä, joita esimerkiksi Travelers Century Club edelleen kelpuuttaa. Kanadan osalta kukaan ei voi maapistettämme kiistää, ihan kunnolla olemme maassa olleet, vaikkakin siis vain katsomassa Niagaran putouksia Kanadan puolelta.
Saattaahan tietysti olla, että pienessä maassa olisi jotain muutakin nähtävää, mutta ne ovat toistaiseksi jääneet.

Retkeemme Niagaran putouksille liittyi yksityiskohta, joka on jäänyt hyvin mieleemme: samaisella retkellä oli mukana mies, jolla sattuikin sitten olemaan vain one-entry -viisumi Yhdysvaltoihin ja tästä hänelle kerrottiin vasta Kanadan rajalla ja niinpä hänen retkensä sitten keskeytyikin siihen, sillä jos hän olisi poistunut Yhdysvalloista hän ei olisi enää päässyt sinne takaisin!
Olimme tuossa vaiheessa vielä melko kokemattomia matkailijoina ja ihmettelimme kuviota, mutta opimme samalla tehokkaasti, että viisumilla ja viisumilla on eroa.

Niagara Kanada Hevosenkenkä
(Kuva on vuodelta 1989, diasta skannattu, jos ihmettelet sen laatua ja värejä.)

Espanja

Espanjassa olemme olleet vähän sen eri laidoilla moneenkin otteeseen, mutta ehkä yksi hauskimpia pieniä juttuja liittyy viime syksyiseen kevytversioomme Pyhän Jaakon tiestä. Olimme siis bussimatkalla, joka seuraili pyhiinvaeltajien reittiä, mutta kävelimme päivittäin 5-7 kilometriä. Parina ensimmäisenä päivänä matkanjärjestäjän bussi oli aina sellaisessa kohdassa, että käveltyämme käveltäväksi tarkoitetun osuuden näimme sen helposti ja löysimme siis takaisin bussiin. Yhtenä päivänä kuitenkin harhauduimme kuvaamaan kivan näköistä köynnöskatosta ja jatkoimme siinä matkaa seuraten paria muuta kävelijää hyvin merkittyä polkua pitkin – emmekä huomanneet lähellä ollutta bussia! Jonkin ajan kuluttua, etenkin kun edessä oli pitkä ylämäki, ja väsymys alkoi jo vähän painaa, aloimme jo miettiä, että aika pitkä tämä päivämatka tänään onkin.
Sitten puhelimeni jo soikin: oppaamme kaipaili meitä bussiin. Lyhyen keskustelun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että olemme ohittaneet tapaamispaikan jo parilla kilometrillä, mutta ei hätää, kunhan kävelemme seuraavan isomman tien varteen, niin tulevat hakemaan meidät sieltä! Loppu hyvin, kaikki hyvin, vai miten sitä nyt tavataan sanoa …

Pyhän Jaakon tiellä

Kazakstan

Kazakstanista mieleeni on erityisesti jäänyt somen voima.  Aloitimme maahan tutustumisen etelästä, Almatystä, ja laitoin sieltä jonkun kuvan Instagramiin ja yllättäen sain kyseiseen kuvaan kommentin, että olemmeko tulossa myös Astanaan. Olimmehan me, joten sovimme sitten Astanaan tapaamisen tämän sikäläisen matkabloggaajan kanssa. Tästä kirjoitinkin ihan oman jutun blogiin, joten ehkä tämä juttu ei oikeastaan kuuluisi tähän sarjaan, mutta jotenkin jäin niin ihastelemaan tuota sosiaalisen median luomia mahdollisuuksia tuolloin, että toistan tämän sääntöjen rikkomisen uhallakin tässä!

Kazakstanilainen matkabloggaaja

Lopuksi haaste seuraaville

Tämä(kin) haaste on tainnut jo tainnut jonkin verran kiertää matkablogeissa, joten haastan varmuuden vuoksi kolme suosikkiblogieni joukosta, eli:

En jaksa nyt kuitenkaan tarkistaa, että joko olette osallistuneet, joten jos olette, niin asiahan on sitten jo hoidettu ja ehkä kolmen joukkoon jää ainakin yksi, jolle haaste on uusi! Ja jos ihan ilman haastettakin haluaisit aiheesta kirjoittaa, niin siitä vaan!