Avainsana-arkisto: kirjoittaminen

Bloggaa tai blokkaa feature

Bloggaa tai blokkaa

Osana kirjoittamisen perusopintojani Jyväskylän yliopistossa suoritan tänä syksynä Tietokirjoittamisen kurssia.

Kurssi rakentuu ennakkotehtävästä, lähipäivistä, itsenäisistä oppimistehtävistä ja oppimispäiväkirjoista. Tähän mennessä olen selättänyt kokonaisuudesta ennakkotehtävän, lähipäivät ja osan itsenäisistä oppimistehtävistä.

Asiantuntijablogi

Yhtenä kurssin keskeisenä aiheena on asiantuntijablogi.
Ennakkotehtävänänä tutustuimme mm. kurssin vetäjän Kimmo Svinhufvudin verkkoon kirjoittamista käsittelevään tekstiin Strellmanin & Vaattovaaran kirjassa Tieteen yleistajuistaminen ja ryhmätöissä lähipäivien aikana jatkoimme keskustelua aiheesta.
Käsittelimme mm. verkkokirjoittamiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä, kuvien käyttöä ja kaupallisuutta blogiteksteissä.

Lähipäivien päätteeksi perustimme oman kurssiblogin, jonka nimeksi pienen huutoäänestyksen jälkeen tuli Bloggaa tai blokkaa.
Nimi kuvaa sikäli hyvin kurssimme osallistujia, että joukossamme on sekä niitä, jotka lukevat, ehkä kirjoittavatkin blogia, kuin niitä, jotka suhtautuivat blogeihin ainakin vielä melko epäilevästi. Osana kurssia jokaisen meistä on kuitenkin kirjoitettava juttu kurssiblogiin ja kommentoitava kahta muiden kirjoittamaa juttua.

Omalta osaltani päädyin jo lähipäivillä kertomaan hiukan blogistamme, kuuluinhan sen myötä niihin opiskelijoihin, joilla oli blogeista jo kokemusta ja niinpä kurssiblogiimme kirjoittamani juttukin perustuukin kokemuksiini Meriharakka-blogista.

Bloggaa tai blokkaa Meriharakka

Kurssiblogimme juttuja, niin omaani kuin muiden juttuja, saavat toki kommentoida muutkin kuin kurssilaiset, eli jos kiinnostuit tästä jutusta Mikä tekee blogijutusta suositun tai jostain muusta blogimme jutusta, niin ota toki kantaa asiaan, Bloggaa tai blokkaa -blogin puolella.

Bloggaa tai blokkaa -kurssiblogi

Lähiviikkoina, vielä ennen vuodenvaihdetta, jatkan muiden kurssin itsenäisten tehtävien parissa – ja saattaa olla, että kerron niistäkin sitten joskus myöhemmin myös täällä!

Bhutanin kevättä

Viisi tarinaa Bhutanista

Muutaman kerran olen täällä bloginkin puolella tainnut mainita, että opiskelen kirjoittamista Jyväskylän yliopistossa.

Kirjoittamisen perusopinnot, 30 opintopistettä, voi suorittaa pääosin verkko-opiskeluna ja tuo 30 pistettä jakautuu kuuteen 5 opintopisteen kurssiin.
Viime syksynä suoritin ensimmäisen kurssin (Kirjoittajan yhteisöt) ja tänä keväänä osallistun kahdelle kurssille (Proosakurssi ja Omaelämänkerrallinen kirjoittaminen). Opinnot koostuvat muutamasta lähipäivästä, joihin voi osallistua Helsingissä tai Jyväskylässä ja niiden välillä suoritettavasta tehtävistä, joihin lähes aina liittyy myös niiden läpikäynti verkossa pienryhmissä.

Proosakurssi

Kokoonnuimme eilen,  12 hengen ryhmämme, Helsingissä ja ruodimme toistemme kirjoituksia ensin pienryhmissä ja sen jälkeen vielä kaikki yhdessä. Ryhmässä kirjoittaja sai kommentoida pienryhmältä saamaansa palautetta ja lisäksi opettaja antoi palautetta jokaisen tekstistä.

Siekkinen Novellit

Omien kirjoitustemme lisäksi kävimme myös läpi kaksi ”oikeiden kirjailijoiden” novellia: Raija Siekkisen novellin Onnelliset ja Chris Dennisin Näin Sinun tulee tehdä. Chris Dennisin osalta opettaja innostui myös kertomaan Grantasta, jossa Chris Dennisin teksti on aikoinaan julkaistu. Tunnustan, etten ollut koskaan tästä Grantasta kuullut, mutta ilmeisesti vakavammin kirjoittavat tuntevat sen hyvinkin: ilmeisesti tekstin hyväksyminen Grantaan on ehdotonta huippua alalla ja monien Nobel-kirjailijoidenkin tekstejä on ilmestynyt siinä. Aika kaukana tekstien julkaisemisesta omassa matkablogissa!

Granta

Viisi tarinaa Bhutanista

Proosakurssin kanssa olen alusta alkaen kipuillut proosan määritelmän kanssa.
Olen koko aikuiselämäni kirjoittanut vain asiatekstejä ja matkajuttuja, joten fiktion puolelle meneminen tuntuu oudolta. Kurssin välitehtävän vaihtoehtoina oli kirjoittaa novelli tai lyhytproosakooste, joista valitsin jälkimmäisen ja aiheeksi, sattuneista syistä, Bhutanin.

Tekstistä saamani palautteen mielenkiintoisin osa oli useamman lukijan siitä löytämä vanhenemisen teema. Bhutan oli vuoristoisena maana kieltämättä minulle hiukan (etenkin flunssaisena) haastava kohde, mutta en tietoisesti kirjoittanut vanhenemisesta tai luopumisesta. Toisena kehiteltävänä teemana minulle ehdotettiin buddhalaisuuden ja maassa vierailevien nähtävyyksiä suorittavien länsimaalaisten ajatusmaailman vertailua. Myös Bhutanin onnellisuus-teemaa ehdotettiin osaksi tekstejä.

Tekstini oli edelleen ehkä muutamaa pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta totta ja sainkin villejä ehdotuksia sen kehittämiseksi enemmän fiktion suuntaan: lentokone voisi pudota, hedelmällisyyden temppelissä vierailu voisi saada aikaan ihmeen, matkailija voisikin päättää kiivetä Mount Everestille.

Sain myös tästä tehtävästä palautetta kuvailevien osien niukkuudesta: lisää adjektiiveja ja kokonaisia lauseita lattean kaunis-sanan sijaan. Ja se Mount Everest, millainen se oli?
Tältä osin tekstin tuottaminen on minulle ollut vaikeaa, sillä blogiteksteissä usein pyrin niukkaan tekstiin ja kuvat hoitavat paikan tai ympäristön kuvaamisen.

Himalaja Viisi tarinaa Bhutanista

Mutta toki sain myös positiivisia kommentteja, kuuluhan se palautteen ideaan, että tekstistä kuin tekstistä löytyy niin jo toimivia osioita kuin kehitettävää. Bhutanin outous kohteena ”kelpasi” monelle lukijalle jo lähes fiktioksi ja kokonaisuutta pidettiin toimivana. Hedelmällisyyden temppelistä monet olivat pitäneet, mutta Tiikerinpesää, erityisesti tekstin aloitusta, pidettiin jo erinomaisena!

Punakha Hedelmällisyyden temppeli Viisi tarinaa Bhutanista

Ehkä, kunhan vielä teen kurssin lopputehtävänkin, saan tämän proosakurssinkin suoritettua. Tuskin alan kirjoittamaan fiktiota, mutta onhan tämäkin kurssi ollut mielenkiintoinen kokemus. Tuskin minusta runoilijaakaan tulee, vaikka jo parilla kurssilla jonain tehtävänä on ollut tuottaa runo!

Mutta, tässä tekstini: Viisi tarinaa Bhutanista (pdf-muodossa), jos haluat lukea ne, joko esimerkkinä tällaisen proosakurssin välitehtävästä tai vain palataksesi vielä hetkeksi Bhutaniin.

Tiikerinpesä ja kirjoittaja

Jyväskylä logo feature

Astetta vakavampi harrastus

Keskelle viime viikonlopun Naantalin reissuamme sähköpostiini tupsahti onnittelut:
Kirjoittamisen perusopintojen opiskelijavainnan tulokset ovat valmiina. Onneksi olkoon, sinut on valittu opintoihin mukaan!

Viimeisen parin vuoden mittaan olen osallistunut muutamalle työväenopiston lehtikirjoittamisen kurssille, yhdelle loistavalle ja toiselle … keskinkertaiselle. Kurssit ohjasivat kirjoittamaan erilaisista aiheista ja kokeilemaan erilaisia juttutyyppejä ja pitemmän kurssin lopputyönä kirjoittamani jutun sapattivapaastani onnistuin jopa myymään Oma aika -lehdelle.

Ajatus jatkaa ja syventää kirjoitusharrastustani jäi itämään ja tänä keväänä sain lopulta, taisi olla noin hakuajan viimeisenä päivänä, väsättyä hakemuksen Jyväskylän yliopiston Kirjoittamisen perusopintoihin.

Hyväksymiskirjeen myötä sain myös palautteen hakutehtävästäni: tekstin sujuvuudesta, johdonmukaisuudesta ja yksilöllisyydestä saamani melkein täydet (1,75 / 2) lämmittivät erityisesti! Lisäpisteitä aiemmista opinnoista, kirjoittajakokemuksesta ja kirjoittamisen ohjauskokemuksesta herui blogista ja muutamasta työväenopiston kurssista vaan niukalti (0,25 / 3), mutta hei, kokonaispistemäärä riitti kuitenkin mukaan pääsyyn! Hakijoita Kirjoittamisen perusopintoihin tänä keväänä oli 81, joista opiskelemaan valittiin 58.

Picabay Typewriter

Opinnot voi suorittaa halutessaan kokonaan etäopiskeluna tai lähi- ja etäopintojen yhdistelmänä, lähiopintojen tapahtuessa joko Helsingissä tai Jyväskylässä, ja Helsinkiinhän nyt ainakin pääsen helposti.

Kokonaisuus käsittää 30 opintopistettä, joka kuulemma nykyisin vastaa 26,67 tunnin työpanosta per piste ja kun opinto-oikeus on voimassa kolme lukukautta, niin 10 opintopistettä per lukukausi tarkoittanee kymmeniä työpäiviä per lukukausi.
Ja tästä, Kirjoittajan yhteisöt -kurssista, se alkaa, elokuussa.

Avokälyni aloitti muuten äskettäin Helsinki Design Schoolissa Valokuvaajan tutkinnon, normaalin päivätyön ohessa, eikä siinäkään helpolla taida päästä, joten ehkä minäkin tuosta kokonaisuudesta selviän. Ja jos en selviä, niin ei sekään varsinaisesti katastrofi ole, harrastuksestahan tässä on edelleen kyse!