Avainsana-arkisto: Kristiinankaupunki

Yhteenveto feature

Neljä majakkaa ja kolme Unescokohdetta – näin sen toteutimme

Merenkurkun reissun työnimellä tekemästämme kesäisestä roadtripistä Espoosta Ouluun ja takaisin Espooseen blogissa julkaisemamme jutut ovat hiukan limittyneet muidenkin aiheiden lomaan, joten tässä vielä koottuna linkit kaikkiin juttuihin, suunnitelmista kustannuksiin ja kaikki siltä väliltä.

Jotta jutussa olisi jotain uuttakin, niin linkkien lomassa kulkee kuvallinen tarina vierailustamme Vaasassa.

Reittisuunnitelma

Tällaisella suunnitelmalla lähdimme liikkeelle runsaan viikon reissulle Espoosta Ouluun ja takaisin Espooseen

Mustasaaren kirkko Vaasa Roadtrip Espoo - Oulu - Espoo
Mustasaaren kirkko, vanha hovioikeus, Vanhassa Vaasassa
Vanha Vaasa Roadtrip Espoo - Oulu - Espoo
Vanhan Vaasan raunioita

Majakat

Majakoista kirjoitimme nämä jutut:

Vaasa
Wasa Segelföreningenin ravintolassa nautimme kesäisen lounaan
– näkymissä ei ollut valittamista

Unescon maailmanperintökohteet

Suomen seitsemästä maailmanperintökohteesta saimme samaan reissuun mahdutettua nämä kolme:

Vaasa kastepuu
Vaasan kirkossa näkemämme kastepuu oli minulle uusi tuttavuus
– tosin harvemmin Suomen kirkoissa tulee käytyä

Kaupunkeja

Muutamia jutun arvoisia kaupunkejakin matkalle osui:

Vaasa kaupungintalo
Vaasan kaupungintalo
Vaasa Aroma Sweet Vaasa
Vaasan in-kohteita: Aroma leipäkauppa ja Sweet Vaasa kahvila.
Eivät tosin mahtuneet enää WSF:n lounaan ja ystäviemme kotona tarjotun suklaakakun lisäksi ohjelmaamme

Kirjasimme kustannukset tarkasti eikä kotimaan matkailu mielestämme ole kallista!

Maxmo hembageri
Vaasassa saimme maistaa Maxmo hembagerin todella herkullista suklaakakkua!
Kristiinankaupunki Kaskinen

Kristiinankaupungista Kaskisiin

Neljän majakan ja kolmen Unesco-kohteen kesäretkemme alkumatkalle olimme ehkä sopineet vähän liiankin paljon – ainakin ensimmäiset päivät olivat melko tarkkaan aikataulutettuja.

Ajoimme Porin kautta Kristiinankaupunkiin ja Porissa piti olla suunnilleen lounasaikaan. Tämä onnistui tietysti lähtemällä Espoosta sopivan ajoissa, eli ei ongelmaa.

Kristiinankaupunki

Porin jälkeen halusimme poiketa myös Kristiinankaupungissa, mutta kun toisaalta olimme myös ainakin alustavasti sopineet olevamme venerannassa Sälgrundin reissua varten iltakuudelta, niin Kristiinankaupungissa tuli jo vähän vilkuiltua kelloa, eli emme ehkä ihan päässeet mukaan tämän Cittaslow-statuksen saaneen rauhallisen pikkukaupungin tahtiin.

Kristiinankaupunki Cittaslow

Nautimme kuitenkin Cittaslow-leivoksen Jungmannissa, jonka Tripadvisor oli nimennyt kaupungin parhaaksi – emmekä voi olla eri mieltäkään, vaikka emme muita vaihtoehtoja testanneet. Ei sitä yhdessä iltapäivässä yhdessä kaupungissa kovin montaa välipalaa tarvitse!

Jatkoimme Kissanpiiskaajan kujalle, jossa luultavasti olimme käyneet ennenkin, sillä olimmehan kaupungissakin käyneet ennen, vuosikymmeniä sitten, mutta muistot olivat melko tarkkaan haalistuneet.

Kissanpiiskaajankuja on 299 senttiä leveä ja kuulemma Suomen kapein kaksisuuntainen katu. Autot eivät kuitenkaan siinä mahdu kohtaamaan, eli jos kadulle mielii, kannattaa katsoa, ettei toisesta suunnasta ole kukaan tulossa!

Kristiinankaupunki Cittaslow Kristiinankaupunki Cittaslow Kristiinankaupunki Cittaslow

Seuraavaksi ”listallemme” oli Helsingin Sanomien Kristiinankaupunki -jutun ohjaamana vinoksi alunperin rakennettu Ulrika Eleonoran kirkontorni.
Torni kallistuu länsituulia kohden, jotta se kestäisi ne paremmin.

Kristiinankaupunki Cittaslow

Raatihuone oli komea ja liikenne hiljaisessa kaupungissa niin vähäistä, että kuvaa saattoi pysähtyä ottamaan vaikka keskelle Raatihuoneenkatua.

Kristiinankaupunki Cittaslow

Lopuksi kiertelimme vielä hiukan vanhojen puutalojen reunustamia katuja, mutta aikataulu painoi jo vähän päälle, joten oikaisimme museon pihan kautta takaisin Jungmanille ja takaisin ”tavalliseen” arkeen, sillä Kristiinakaupungin K-market, josta ostimme aamiaistarvikkeet Sälgrundin retkellemme, ei enää juuri Haukilahden pienestä K-kaupasta poikennut.

Kristiinankaupunki Cittaslow Kristiinankaupunki Cittaslow

Lomaunelmia -blogissa on yksityiskohtaisempia tarinoita mm. kaupungin vanhoista puutaloista ja Carlsron museosta. Samaiseen Jungmanniin hekin näyttivät, ilmeisesti myös osittain Tripadvisorin suosituksella päätyneen!

Maailman äärellä -blogissakin on hyvä juttu kaupungista ja sen ympäristöstä.

Kaskinen

Myös Kaskisissa meillä oli ”aikatauluongelma”. Emme olleet vuosikausiin tavanneet Vaasassa asuvia ystäviämme ja hekin olivat ehdottaneet, että tulisimme sinne jo lounaalle ja vähän ennenkin, että ehtisimme tutustumaan heidän kotiinsa jo ennen sitä, joten saavuimme Kaskisiin melko aikaisin aamulla Sälgrundin majakalla vietetyn yön jälkeen. Niin aikaisin, että tämä ehkä vielä Kristiinankaupunkiakin rauhallisempi pieni puutalokaupunki taisi vielä nukkua, aamukymmeneltä.

Aamu oli ihan tyyni ja päädyimme Satamakadulle ihailemaan merta – ja olemattomilla laineilla keikkuvaa pientä sinistä venettä! Eikö olekin kaunis?

Kristiinankaupunki Kristiinankaupunki

Seuraavalla hiljaisella kadulla huomasimme yhden Avoinna -kyltin ja kun Kaskinen-esite mainosti kaupungin käsityöliikkeitä, niin olisi ollut kiva poiketa edes yhdessä ja kun valinnanvaraa oli aika vähän, niin miksei sitten tässä.

Kaskinen Kaskinen Kaskinen

Annes Hantverkin Anne puolisoineen innostuikin esittelemään meille paitsi myymiään tuotteita myös kotiaan – taisipa Lasse saada kuvauksen talon remonttihistoriastakin!

Jatkoimme kaupunkiin tutustumista tällä kertaa ajellen lähes autioita katuja pitkin ja pysähdellen siellä täällä muutamaa valokuvaa varten. Jos pysähdys oli lyhyt, kuljettaja jäi autoon päivystämään 🙂

Kaskinen Kaskinen

Lopuksi etsimme jotenkin kaupungin nähtävyyksiksi luokiteltua Bladhin taloa ja palokelloa ja löysimme nekin lopulta. Bladhin talosta katsastin lähinnä puutarhan, jonka perältä olisi täältäkin löytynyt keramiikkaa ja muuta varmasti söpöjä juttuja, mutta järki voitti: en minä kuitenkaan ostaisi mitään ja meidän pitäisi jo olla matkalla Vaasaan!

Palokello on suojellut kaupunkia vuosisatojen ajan. Vuonna 1823 maistraatti määräsi, että kaikkien kaupunkilaisten, vanhukset mukaanlukien, piti järjestyksen ylläpitämiseksi ja tulipalojen välttämiseksi pitää vuorollaan yövahtia. Kaskisten puutalojen säilymiseen lienee myös vaikuttanut talojen sijoittelu tonttien laitaan kauas toisistaan.

Palokellosta luin harvinaisen kivasti tarinan muotoon laaditusta Kaskinen -esitteestä, jonka poimimme paperiversiona mukaamme jo Kristiinankaupungista.

Kaskinen Kaskinen

Kahvi/teetauon halusimme kuitenkin vielä pitää ennen lähtöä. Vierasvenesataman kahvila houkutteli, mutta vaikka kahvilan seinän kyltti väitti sen olevan auki ja kadun reunan mainos kehui paikan vohveleita, niin kahvilan omistaja kertoi olevansa vasta paikalla vaan veneilijöitä varten ja avaavansa kahvilan vasta myöhemmin iltapäivällä. Olivat kuulemma vähän sopineet kaupungin toisen kahvilan, Café Kung Gustavin kanssa työnjaosta: toinen hoitaa aamun ja toinen illan.

Café Kung Gustavin munkit olivat kyllä hyviä, mutta miljöö oli vähän talvisen tumma ja lounaslista hyvin perinteisen oloinen. Ei ehkä olisi satunnaista kävijää houkutellut, mutta toisaalta, mehän olimmekin matkalla Vaasaan lounaalle!

Kaskinen

Pori

Porissa emme olleet turisteina, mutta otetaan nyt kuitenkin tähän mukaan lähes ainoa kaupungista nappaamani ”turistikuva”, eli Maire ja minä.
Porissa asuva sukulaisemme kertoi porilaisten lähes hellyyttävästä suhtautumisesta tähän liikuteltavaksi tehtyyn taideteokseen: talvipakkasilla oli kannettu huolta Mairen tarkenemisesta ja hänet olikin sitten siirretty pahimmiksi kuukausiksi ostoskeskuksen sisätiloihin!

Pori