Avainsana-arkisto: lehtikirjoittaminen

Jyväskylä logo feature

Astetta vakavampi harrastus

Keskelle viime viikonlopun Naantalin reissuamme sähköpostiini tupsahti onnittelut:
Kirjoittamisen perusopintojen opiskelijavainnan tulokset ovat valmiina. Onneksi olkoon, sinut on valittu opintoihin mukaan!

Viimeisen parin vuoden mittaan olen osallistunut muutamalle työväenopiston lehtikirjoittamisen kurssille, yhdelle loistavalle ja toiselle … keskinkertaiselle. Kurssit ohjasivat kirjoittamaan erilaisista aiheista ja kokeilemaan erilaisia juttutyyppejä ja pitemmän kurssin lopputyönä kirjoittamani jutun sapattivapaastani onnistuin jopa myymään Oma aika -lehdelle.

Ajatus jatkaa ja syventää kirjoitusharrastustani jäi itämään ja tänä keväänä sain lopulta, taisi olla noin hakuajan viimeisenä päivänä, väsättyä hakemuksen Jyväskylän yliopiston Kirjoittamisen perusopintoihin.

Hyväksymiskirjeen myötä sain myös palautteen hakutehtävästäni: tekstin sujuvuudesta, johdonmukaisuudesta ja yksilöllisyydestä saamani melkein täydet (1,75 / 2) lämmittivät erityisesti! Lisäpisteitä aiemmista opinnoista, kirjoittajakokemuksesta ja kirjoittamisen ohjauskokemuksesta herui blogista ja muutamasta työväenopiston kurssista vaan niukalti (0,25 / 3), mutta hei, kokonaispistemäärä riitti kuitenkin mukaan pääsyyn! Hakijoita Kirjoittamisen perusopintoihin tänä keväänä oli 81, joista opiskelemaan valittiin 58.

Picabay Typewriter

Opinnot voi suorittaa halutessaan kokonaan etäopiskeluna tai lähi- ja etäopintojen yhdistelmänä, lähiopintojen tapahtuessa joko Helsingissä tai Jyväskylässä, ja Helsinkiinhän nyt ainakin pääsen helposti.

Kokonaisuus käsittää 30 opintopistettä, joka kuulemma nykyisin vastaa 26,67 tunnin työpanosta per piste ja kun opinto-oikeus on voimassa kolme lukukautta, niin 10 opintopistettä per lukukausi tarkoittanee kymmeniä työpäiviä per lukukausi.
Ja tästä, Kirjoittajan yhteisöt -kurssista, se alkaa, elokuussa.

Avokälyni aloitti muuten äskettäin Helsinki Design Schoolissa Valokuvaajan tutkinnon, normaalin päivätyön ohessa, eikä siinäkään helpolla taida päästä, joten ehkä minäkin tuosta kokonaisuudesta selviän. Ja jos en selviä, niin ei sekään varsinaisesti katastrofi ole, harrastuksestahan tässä on edelleen kyse!

Life and white balance

Life and white balance

Tänä syksynä olen osallistunut lyhyelle Haluatko toimittajaksi -kurssille.
En niinkään kerratakseni perusasioita, Johanna Nykopp oli hyvä opettaja, vaan hyödyntääkseni kurssia siten, että se ”pakottaisi” minut tänäkin syksynä kirjoittamaan myös jotain yksittäistä blogijuttua isommankin jutun.

Kurssilla panostettiinkin yhden pienen haastatteluharjoituksen jälkeen heti tuohon isompaan juttuun, mutta sen valmistumista odotellessa tässä tämä pieni haastattelu. Haastattelimme siis pareittain toisiamme ja päädyin haastattelemaan minulle jo viime syksyn blogikuvauskurssilta ja sen jälkeenkin Hanna Råstin retkiltä tuttua Kirstiä, joka hänkin on viime syksyisen kurssin jäljiltä kirjoittanut blogiaan, Life and white balance, jo vuoden verran.

KirstiSanovat, että tuhansien ja taas tuhansien blogien joukossa erottuakseen on löydettävä juuri se oma juttunsa. Kirsti Penttilän ensimmäinen idea blogin tiimoilta oli arkkitehtuuri ja ihan erityisesti Helsingin jugendtalot.

Kymmenen vuotta sitten Kirsti esitteli Helsinkiä ulkomaalaiselle ystävälleen, joka opetti hänet nostamaan katseensa ylös: kaupunki on täynnä kauniita fasadeja, joita ei vaan pysähtymättä ja nostamatta katsettaan huomaa.

Lapsenlapsensa syntymä innosti hankkimaan digikameran ja kameraan alkoi tallentua paitsi hyviä hetkiä lapsen kanssa myös Helsinkiä.

Kirsti määrittelee itsensä estetiikoksi ja maailmanparantajaksi: hän pitää kaikesta kauniista. Nuorempana se oli muoti, jopa ammattina, sittemmin historia, arkkitehtuuri ja luonto.

Blogiaan, Life and white balance, hän ei kuitenkaan vielä ole rajannut turhan tiukasti. Arkkitehtuurin lisäksi mukaan mahtuu myös historiaa, sukutarinoita, muotia ja pieniä matkoja Suomessa – ja ehkä jossain vaiheessa myös kauniita taloja Brysselistä, kotikaupungista vuosien takaa. Niin elämänkokemuksensa kuin koulutuksensa myötä hän on nähnyt ihmisluonteen mahdollisuudet niin hyvään kuin pahaan: valta ja vallanhimo ovat vaikuttaneet ihmiskuntaan läpi historian ja vienyt sen monta kertaa tuhon partaalle. Blogillaan Kirsti tuo esille luonnon ja elinympäristömme kauneuden ja haavoittuvuuden ja haluaa näin omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että valitsisimme luonnon ja kaiken vanhan ja kauniin säilyttämisen kuluttamisen sijaan.

Valokuvausta Kirsti on opetellut viime vuosina muutamalla kurssilla ja sittemmin mukaan on tullut myös kirjoittaminen. Blogi tarvitsee kuvien lisäksi tarinansa ja oman elämäntarinakin on tekeillä. Ja kuka sitä tietää, jos vaikka vielä joskus se kirjakin, nuoruuden haaveita sekin.

Kruunuvuori Life and white balanceKirstin blogin jutuista voisin lopuksi esiin muutaman, joita voisin erityisesti suositella:

Marimekon muotinäytös Life and white balance

(Kuvat ovat Kirstin Life and white balance -blogista, luvalla.)

Oma aika

Juttu Oma Aika -lehteen

Tästä se alkoi, huhtikuun alussa, sähköpostista Oma Aika -lehden toimituspäällikölle:

Juttutarjous:

Puolen vuoden sapattivapaa – ennakkoa eläkeläisen elämästä
 
58-vuotias nainen halusi kokeilla elämää ilman työtä, matkustaa ja harrastaa. Vuorotteluvapaata ei herunut, mutta omaa lomaa järjestyi puoli vuotta. Mitä siihen mahtui, mitä jäi vielä tekemättä? Minkälaisin ajatuksin takaisin työelämään?

Jos idea kiinnostaisi ja tuntuisi sopivan jossain vaiheessa Oma aika -lehteen, niin tarjoan mielelläni ideasta vähän tarkempaa versiota, josta kävisi ilmi hahmottelemani kappaleet. Merkkimäärän suhteen jutun voisi tietysti sopeuttaa haluaamme pituuteen ja jutun haluamaanne formaattiin. Voin myös toimittaa siihen sopivan kuvitusmateriaalin.

Ystävällisin terveisin, Pirkko Schildt

Idea kiinnosti ja sovimme, että kirjoitan n. 13 000 merkin jutun toukokuun loppuun mennessä. Kesäkuun alussa tein juttuun vielä joltain osin tiivistämistä ja osin tarkentamista ja sovimme palaavamme asiaan taittovaiheessa.

Pirkko Oma Aika
Mika Pollarin minusta ottaman, mielestäni ihan mainion, kuvan kuvatekstiin on näköjään jäänyt vielä yksi kirjoitusvirhe, kuitenkin.

Kesäkuussa valokuvaaja Mika Pollari vieraili kotonamme ja otti minusta muutaman kuvan juttuun – siihen tulevien omien matkakuviemme lisäksi. Heinäkuussa tuottaja kaipaili kuvatekstejä ja sain nähdä jutun ensimmäisen kerran taitettuna. Vielä muutama tarkennus ja elokuussa sain vielä uudemman version valmiista jutusta: tässä vaiheessa tekstiä oli edelleen hiukan tiivistetty ja aluksi 5 sivun juttu mahtui nyt, myös kuvia karsimalla, kahdelle aukeamalle. Sain vielä myös vaikuttaa muutamaan väliotsikkoon.
Alkuperäinen ideani jutun otsikosta oli ilmeisesti hyvä, sillä se säilyi valmiiseen juttuun asti.

Aloittelevana freelancer-toimittajana oli todella mielenkiintoista nähdä miten juttu syntyy, ideasta tekstiksi ja valmiiksi jutuksi – ja myös laskutukseksi, niin tekstin kuin julkaistujen kuviemme osalta.

Juttu, jossa kerron lyhyesti miksi halusin sapattivapaalle, miten se järjestyi ja minkälaisia asioita siihen mahtui – ja mitä ei mahtunut, vaikka etukäteen toisin olin kuvitellut ja miltä paluu töihin tuntui, on nyt luettavissa Oma aika -lehdestä 9/2015, jonka voit ostaa lehtipisteistä 22.9. asti. Tai digiversiona App Storen kautta.

Kirjoitin sapattivapaastani myös blogijuttuja, mutta tietysti tuo monen ihmisen työn kautta kulkenut ajatuksella kirjoitettu yhtenäinen juttu on parempi kuin ne!

Sapattivapaajutut

 

Matkakirjoittajakurssi

Imagen ja Mondon matkakirjoittajakoulutus keräsi arviolta 100 innokasta kuulijaa eilen A-lehtien tiloihin. Minutkin, matkabloggaajana ehkä jo kokeneen, mutta toimittajana aloittelijan.

Tarjolla oli inspiraatiota ja käytännön neuvoja, kirjoittamisesta ja kuvaamisestakin, sillä kuten Mondon päätoimittaja Kati Kelola totesi, käytännössä heille voi tarjota vain juttuja, jossa on tekstin lisäksi hyvät kuvat.

imageArman Alizadin osuus meni inspiraation puolelle – Armanin matkat ovat niin extremejä, ettei edes maabongari samaistu siihen maailmaan, San Salvadorin jengeihin tai Bangladeshin laivanpurkaamoihin.

Arman Alizadista voit lukea halutessasi lisää uudesta Image -lehdestä tai vaikka Panun matkat -matkablogin yhteenvedosta tästä samaisesta tilaisuudesta – itse keskityn tässä jutussa matkakirjoittamiseen.

Näin kirjoitat matkajutun, joka luetaan

Mondon päätoimittajan Kati Kelolan esitys sen sijaan puhutteli jo matkabloggaajaakin. Aivan kuten Ville Palonen Matkavalokuvauskurssilla, myös Kati korosti suunnittelua.
Paitsi kohde, tarvitaan kirkas idea näkökulmasta ja kohdeyleisöstä. Tässä vaiheessa päätetään myös formaatti: tehdäänkö laajaa reportaasia vai vinkkipalsta.

Eiffelin tornin historiaa ei kannata enää toistaa, mutta tornissa pitkään työskennelleen henkilön elämäntarina voi olla kiinnostava.

Rooman ravintoloista ei voi tehdä yleiskatsausta, mutta suosittujen turistikohteiden lähellä olevien hyvien ravintoloiden valikoima on hyvä rajaus.

Idean kiteyttämisen jälkeen ennen matkaa kerätään kaikki tarvittavat taustatiedot ja sovitaan haastattelut etukäteen.

Matkalla on tärkeää ottaa kontaktia, niin etukäteen sovittujen haastattelujen muodossa kuin heittäytymällä juttelemaan ihmisten kanssa.

Kerää paljon yksityiskohtia ja kirjoita ne muistiin ja/tai ota kuvia. Yksityiskohdat herättävät juttusi eloon. Jaksa vielä se yksi askel! Vaikka Image-lehden päätoimittaja Heikki Valkaman mukaan erillistä matkajournalismia ei olekaan, on vain journalismia, niin siinä missä kotimaassa voi useimmiten tarvittaessa soittaa haastateltavalle uudelleen niin matkalla asiat on tehtävä kerralla oikein ja valmiiksi.

Juttua kirjoitettaessa karsitaan kaikkea kerättyä materiaalia, ryömitään risukon läpi, ja toteutetaan suunnitteluvaiheessa kirkastuneen idean mukainen juttu.

Jutun ytimen saatat löytää miettimällä mitä kertoisit ystävällesi ensimmäisenä baarissa, mitkä olivat matkan parhaat ja hauskimmat jutut. Mutta myös rehellisyyttä tarvitaan: älä kaunistele vaan näytä myös kohteen rosoiset puolet. Napolissa on kaunista, mutta jos siellä on myös löyhkääviä roskia kaduilla, kerro siitäkin!

Kielen pitää olla kuvaavaa ja täsmällistä: rakenna tilanne lukijan silmien eteen ja muista, että lukija ei  ollut mukana kohteessa.

Ei näin: Munkki lyö minua hurjalla falloksella

Vaan näin: Munkki kaivaa punaisen kaapunsa liepeistä puisen mustan kolmekymmensenttisen falloksen ja kopauttaa minua sillä otsaan

Tarkista aina faktat. Myös oppaan kertomat! Ovathan nimet ja paikannimet oikein ja samassa kirjoitusasussa koko jutussa?

Hyvä matkajuttu on kuin henkilökuva, mutta paikasta. Jutusta tulee kokonainen kun siinä on myös lähikuvaa, yksityiskohtia, ihmisiä ja rosoa.

Mondo ja freelancerit

MondoKatille esitettiin useita kysymyksiä liittyen matkajuttujen tarjoamiseen Mondo-lehdelle. Innokkaiden matkabloggaajien näkökulmasta tilanne on kuitenkin karu: isot reportaasit tilataan pieneltä, vakiintuneelta freelancer –toimittajien joukolta.

Pienempiä juttuja voi toki tarjota. Näistä maksetaan vain palkkio, ei kuluja.
Pienempien juttujen myötä tutustutaan puolin ja toisin ja hyvä työ saattaa johtaa toiseenkin.

Toimituspäällikkö Pekka Hiltunen jatkoi aiheesta vielä sen verran, että erityisen huono avaus yhteistyölle on kertoa olevansa lähdössä jonnekin ja että voisi kirjoittaa sieltä, mistä näkökulmasta tahansa. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että Mondon pitäisi tehdä tuntemattoman toimittajanalun puolesta töitä ideoidakseen jutun näkökulmaa, eli tässä tapauksessa joustavuus on selkeää laiskuutta!

Ennen yhteyttä lehteen on myös hyvä tutustua lehden aikaisempiin numeroihin, tutustua juttujen formaatteihin ja varmistaa, ettei ajattelemastaan aiheesta oli juuri äskettäin kirjoitettu.

10 vinkkiä hyvään juttuun

Myös Pekka Hiltunen tarjosi oman settinsä ohjeita matkajuttujen kirjoittajille kymmenen kiellon muodossa:

  1.  Älä aloita lentokoneesta (tai junasta tai autosta) – jollet laskeudu Paron kentälle Bhutanissa, yhdelle maailman vaikeimmista lentokentistä.
  2.  Älä kirjoita minämuodossa – älä asetu lukijan ja kokemuksen väliin.
  3.  Älä julkaise päiväkirjaasi – matkajuttu on kuvaus paikasta, ei matkastasi päivä päivältä.
  4.  Älä tyydy rutiinihaastatteluihin – tapaa muitakin ihmisiä kuin tarjoilijoita ja oppaita.
  5.  Älä jätä yksityiskohtia kysymättä – miksi tämä kastike maistuu taivaalliselta? miksi tämä baari on suosittu? Tykitä kysymyksiä koko ajan!
  6.  Älä puuduta, riko rytmi – vie lukijasi jutun keskellä odottamattomaan tilanteeseen tai heitä kehiin 5 kohdan lista tai runo tai laulun sanoja tai vaikka lainaus paikkaan sijoittuvasti kirjasta, mielellään tuoreesta.
  7.  Älä tyydy latteisiin kokemuksiin. Haluatko ihmisten tekevän mitättömiä matkoja juttusi pohjalta?
  8.  Älä taivastele. Älä ihastele. Kerro tästä maailmasta. – Matkailu ei ole täydellistä. Matkailu on tylsääkin. Edes yksikin pieleen mennyt juttu tekee jutusta rehellisemmän.
  9.  Älä sorry matkailukliseisiin – ei vertauksia Brooklyniin tai Sormusten Herran -maisemiin.
  10.  Älä pyyhällä. Matka syntyy hetkistä. Samoin hyvä matkajuttu. – Tarvitaan yksi, kaksi, ehkä kolmekin hienoa hetkeä, johon tiivistyy paikan nautinto.

Ja vielä bonuksena 11. vinkki: testaa tekstisi. Lueta se jollain, joka on käynyt samassa paikassa. Lueta se jollain, joka on menossa sinne.

Blogien osalta Hiltunen voisi tehdä myönnytyksen kohdan 3 osalta. Blogeille on tyypillistä tuoreus ja omat kokemukset ja juttu julkaistaan usein pätkissä.

Kohdassa 7 Hiltusen mielestä tylsiä asioita olivat suomalaisille järviristeilyt ja ulkoilmamuseot, joihin menemällä ei kaupunkiin tutustu.

Hiltusen vinkit ovat myös luettavissa Twitteristä #imagelehti päivämäärällä 25.8.2015.

Lopuksi

Huh huh. Kokeneenkin bloggaajan (ja hiukan lehtikirjoittamistakin opiskelleen) näkökulmasta vaatimustaso on huikea. Siinä missä useimmat bloggaajat tunnustivat matkavalokuvauskurssilla, etteivät kovin paljoa kuvaussessioitaan suunnittele, niin taitaa blogijuttujenkin suunnittelu olla aika vähäistä. Itse ainakin melkein aloitan kokemisesta ja jutut ja niiden näkökulma syntyvät vasta koetun myötä. Toki osana matkavalmisteluja olemme keränneet jonkin verran taustatietoa kohteesta ja oppaiden juttuihin olemme oppineet suhtautumaan kriittisesti: kovin usein matkailijalle tarjotaan viihdyttävää legendaa faktojen sijaan.

Mutta myönnettävä se on, matka blogijutuista matkajutuiksi on pitkä ja kilpailu on kovaan, niin matkajournalismin, kuten kaiken muunkin journalismin saralla!

Oma aikaSattumalta muuten juuri tänään ilmestyneessä Oma aika -lehdessä on kirjoittamani juttu Puolen vuoden sapattivapaa – ennakkoa eläkeläisen elämästä. Kaksi aukeamaa tekstiäni ja monta valokuvaamme. Ja nämä ihan normaalilla toimittajan palkkiolla (kuvista vielä erikseen), joten tämän myötä voin todeta, että keväinen lehtikirjoituskurssi oli erinomainen investointi!