Avainsana-arkisto: lehtikirjoittaminen

Jyväskylä logo feature

Astetta vakavampi harrastus

Keskelle viime viikonlopun Naantalin reissuamme sähköpostiini tupsahti onnittelut:
Kirjoittamisen perusopintojen opiskelijavainnan tulokset ovat valmiina. Onneksi olkoon, sinut on valittu opintoihin mukaan!

Viimeisen parin vuoden mittaan olen osallistunut muutamalle työväenopiston lehtikirjoittamisen kurssille, yhdelle loistavalle ja toiselle … keskinkertaiselle. Kurssit ohjasivat kirjoittamaan erilaisista aiheista ja kokeilemaan erilaisia juttutyyppejä ja pitemmän kurssin lopputyönä kirjoittamani jutun sapattivapaastani onnistuin jopa myymään Oma aika -lehdelle.

Ajatus jatkaa ja syventää kirjoitusharrastustani jäi itämään ja tänä keväänä sain lopulta, taisi olla noin hakuajan viimeisenä päivänä, väsättyä hakemuksen Jyväskylän yliopiston Kirjoittamisen perusopintoihin.

Hyväksymiskirjeen myötä sain myös palautteen hakutehtävästäni: tekstin sujuvuudesta, johdonmukaisuudesta ja yksilöllisyydestä saamani melkein täydet (1,75 / 2) lämmittivät erityisesti! Lisäpisteitä aiemmista opinnoista, kirjoittajakokemuksesta ja kirjoittamisen ohjauskokemuksesta herui blogista ja muutamasta työväenopiston kurssista vaan niukalti (0,25 / 3), mutta hei, kokonaispistemäärä riitti kuitenkin mukaan pääsyyn! Hakijoita Kirjoittamisen perusopintoihin tänä keväänä oli 81, joista opiskelemaan valittiin 58.

Picabay Typewriter

Opinnot voi suorittaa halutessaan kokonaan etäopiskeluna tai lähi- ja etäopintojen yhdistelmänä, lähiopintojen tapahtuessa joko Helsingissä tai Jyväskylässä, ja Helsinkiinhän nyt ainakin pääsen helposti.

Kokonaisuus käsittää 30 opintopistettä, joka kuulemma nykyisin vastaa 26,67 tunnin työpanosta per piste ja kun opinto-oikeus on voimassa kolme lukukautta, niin 10 opintopistettä per lukukausi tarkoittanee kymmeniä työpäiviä per lukukausi.
Ja tästä, Kirjoittajan yhteisöt -kurssista, se alkaa, elokuussa.

Avokälyni aloitti muuten äskettäin Helsinki Design Schoolissa Valokuvaajan tutkinnon, normaalin päivätyön ohessa, eikä siinäkään helpolla taida päästä, joten ehkä minäkin tuosta kokonaisuudesta selviän. Ja jos en selviä, niin ei sekään varsinaisesti katastrofi ole, harrastuksestahan tässä on edelleen kyse!

Life and white balance

Life and white balance

Tänä syksynä olen osallistunut lyhyelle Haluatko toimittajaksi -kurssille.
En niinkään kerratakseni perusasioita, Johanna Nykopp oli hyvä opettaja, vaan hyödyntääkseni kurssia siten, että se ”pakottaisi” minut tänäkin syksynä kirjoittamaan myös jotain yksittäistä blogijuttua isommankin jutun.

Kurssilla panostettiinkin yhden pienen haastatteluharjoituksen jälkeen heti tuohon isompaan juttuun, mutta sen valmistumista odotellessa tässä tämä pieni haastattelu. Haastattelimme siis pareittain toisiamme ja päädyin haastattelemaan minulle jo viime syksyn blogikuvauskurssilta ja sen jälkeenkin Hanna Råstin retkiltä tuttua Kirstiä, joka hänkin on viime syksyisen kurssin jäljiltä kirjoittanut blogiaan, Life and white balance, jo vuoden verran.

KirstiSanovat, että tuhansien ja taas tuhansien blogien joukossa erottuakseen on löydettävä juuri se oma juttunsa. Kirsti Penttilän ensimmäinen idea blogin tiimoilta oli arkkitehtuuri ja ihan erityisesti Helsingin jugendtalot.

Kymmenen vuotta sitten Kirsti esitteli Helsinkiä ulkomaalaiselle ystävälleen, joka opetti hänet nostamaan katseensa ylös: kaupunki on täynnä kauniita fasadeja, joita ei vaan pysähtymättä ja nostamatta katsettaan huomaa.

Lapsenlapsensa syntymä innosti hankkimaan digikameran ja kameraan alkoi tallentua paitsi hyviä hetkiä lapsen kanssa myös Helsinkiä.

Kirsti määrittelee itsensä estetiikoksi ja maailmanparantajaksi: hän pitää kaikesta kauniista. Nuorempana se oli muoti, jopa ammattina, sittemmin historia, arkkitehtuuri ja luonto.

Blogiaan, Life and white balance, hän ei kuitenkaan vielä ole rajannut turhan tiukasti. Arkkitehtuurin lisäksi mukaan mahtuu myös historiaa, sukutarinoita, muotia ja pieniä matkoja Suomessa – ja ehkä jossain vaiheessa myös kauniita taloja Brysselistä, kotikaupungista vuosien takaa. Niin elämänkokemuksensa kuin koulutuksensa myötä hän on nähnyt ihmisluonteen mahdollisuudet niin hyvään kuin pahaan: valta ja vallanhimo ovat vaikuttaneet ihmiskuntaan läpi historian ja vienyt sen monta kertaa tuhon partaalle. Blogillaan Kirsti tuo esille luonnon ja elinympäristömme kauneuden ja haavoittuvuuden ja haluaa näin omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että valitsisimme luonnon ja kaiken vanhan ja kauniin säilyttämisen kuluttamisen sijaan.

Valokuvausta Kirsti on opetellut viime vuosina muutamalla kurssilla ja sittemmin mukaan on tullut myös kirjoittaminen. Blogi tarvitsee kuvien lisäksi tarinansa ja oman elämäntarinakin on tekeillä. Ja kuka sitä tietää, jos vaikka vielä joskus se kirjakin, nuoruuden haaveita sekin.

Kruunuvuori Life and white balanceKirstin blogin jutuista voisin lopuksi esiin muutaman, joita voisin erityisesti suositella:

Marimekon muotinäytös Life and white balance

(Kuvat ovat Kirstin Life and white balance -blogista, luvalla.)

Oma aika

Juttu Oma Aika -lehteen

Tästä se alkoi, huhtikuun alussa, sähköpostista Oma Aika -lehden toimituspäällikölle:

Juttutarjous:

Puolen vuoden sapattivapaa – ennakkoa eläkeläisen elämästä
 
58-vuotias nainen halusi kokeilla elämää ilman työtä, matkustaa ja harrastaa. Vuorotteluvapaata ei herunut, mutta omaa lomaa järjestyi puoli vuotta. Mitä siihen mahtui, mitä jäi vielä tekemättä? Minkälaisin ajatuksin takaisin työelämään?

Jos idea kiinnostaisi ja tuntuisi sopivan jossain vaiheessa Oma aika -lehteen, niin tarjoan mielelläni ideasta vähän tarkempaa versiota, josta kävisi ilmi hahmottelemani kappaleet. Merkkimäärän suhteen jutun voisi tietysti sopeuttaa haluaamme pituuteen ja jutun haluamaanne formaattiin. Voin myös toimittaa siihen sopivan kuvitusmateriaalin.

Ystävällisin terveisin, Pirkko Schildt

Idea kiinnosti ja sovimme, että kirjoitan n. 13 000 merkin jutun toukokuun loppuun mennessä. Kesäkuun alussa tein juttuun vielä joltain osin tiivistämistä ja osin tarkentamista ja sovimme palaavamme asiaan taittovaiheessa.

Pirkko Oma Aika
Mika Pollarin minusta ottaman, mielestäni ihan mainion, kuvan kuvatekstiin on näköjään jäänyt vielä yksi kirjoitusvirhe, kuitenkin.

Kesäkuussa valokuvaaja Mika Pollari vieraili kotonamme ja otti minusta muutaman kuvan juttuun – siihen tulevien omien matkakuviemme lisäksi. Heinäkuussa tuottaja kaipaili kuvatekstejä ja sain nähdä jutun ensimmäisen kerran taitettuna. Vielä muutama tarkennus ja elokuussa sain vielä uudemman version valmiista jutusta: tässä vaiheessa tekstiä oli edelleen hiukan tiivistetty ja aluksi 5 sivun juttu mahtui nyt, myös kuvia karsimalla, kahdelle aukeamalle. Sain vielä myös vaikuttaa muutamaan väliotsikkoon.
Alkuperäinen ideani jutun otsikosta oli ilmeisesti hyvä, sillä se säilyi valmiiseen juttuun asti.

Aloittelevana freelancer-toimittajana oli todella mielenkiintoista nähdä miten juttu syntyy, ideasta tekstiksi ja valmiiksi jutuksi – ja myös laskutukseksi, niin tekstin kuin julkaistujen kuviemme osalta.

Juttu, jossa kerron lyhyesti miksi halusin sapattivapaalle, miten se järjestyi ja minkälaisia asioita siihen mahtui – ja mitä ei mahtunut, vaikka etukäteen toisin olin kuvitellut ja miltä paluu töihin tuntui, on nyt luettavissa Oma aika -lehdestä 9/2015, jonka voit ostaa lehtipisteistä 22.9. asti. Tai digiversiona App Storen kautta.

Kirjoitin sapattivapaastani myös blogijuttuja, mutta tietysti tuo monen ihmisen työn kautta kulkenut ajatuksella kirjoitettu yhtenäinen juttu on parempi kuin ne!

Sapattivapaajutut