Avainsana-arkisto: maabongaus

12 maata feature

12 maata, joihin emme matkusta

Kirjoitin jokin aika sitten matkabloggaajat -yhteisön innoittamana yllättävän suosituksi tulleen jutun 5 paikkaa, jossa emme ole käyneet.

Viime perjantaina meillä (kuten muillakin matkabloggaajilla) oli tilaisuus tavata Ulkoministeriön viestintäosastoa ja tässä sen innoittamana lista maista, joihin emme aio matkustaa – emme ainakaan lähivuosina.

Matkustustiedote

Ulkoministeriön maakohtaisissa matkustustiedotteissa kolme ylintä, varoittavinta, luokitusta ovat:

  • Poistu maasta välittömästi
  • Vältä kaikkea matkustamista
  • Vältä tarpeetonta matkustamista

Näiden luokitusten mukaisia maita on tällä hetkellä kussakin luokassa neljä, eli maita, joihin Ulkoministeriö ei suosittele matkustamista on tosiaan vain 12.

Poistu maasta välittömästi maita ovat: Etelä-Sudan, Jemen, Libya ja Syyria.
Vältä kaikkea matkustamista ryhmään kuuluvat: Afganistan, Burundi, Irak ja Somalia.
Kongon demokraattiseen tasavaltaan, Haitiin, Pakistaniin ja Venezuelaan ei tarpeettomasti pitäisi lähteä. Turistin uteliaisuus tai maapisteen hakeminen ei taida sittenkään olla ”tarpeellista matkustamista”.

Ulkoministeriön matkustustiedotteiden ohella luemme etenkin hiukan epätavallisempiin kohteisiin matkustaessamme usein brittien hiukan tarkempia matkustustiedotteita. Esimerkiksi taannoin Borneon matkaamme suunnitellessamme olimme hahmotelleet retkeä Sandakanista Kinabatang -joelle ja jopa Turtle Islandille lähellä Filippiinien rajaa. Suomen matkustustiedote suositteli silloin (ja suosittelee edelleen) välttämään koko Sabahin maakuntaa, mutta brittien isommilla resursseilla on mahdollista antaa tarkempiakin ohjeita, jotka tässä tapauksessa rajaavat Sabahista vaan pienen koilliskulman pois.
Brittien tarkempaa karttaa käytimme myös Algerian matkamme suunnittelussa.

Malesia brittien kartta

Jemeniin vaikka väkisin

Irlantilainen maabongari, jolta puuttui tavoitteestaan käydä kaikissa maailman maissa enää vain Jemen ja Norja, onnistui äskettäin käymään Jemenissä, mutta jo maahan pääseminen taisi vaatia viisi erillistä yritystä, eli vähintäänkin kyse on haastavasta kohteesta vaikkei omasta turvallisuudestaan olisikaan huolissaan.

Yemen

Kukin tavallaan, mutta meidän maabongausharrastuksemme ei ole niin vakavaa, että meillä olisi tarvetta näihin maihin lähteä – meille riittävät hyvin ne runsaat 70 maata, jotka meiltä vielä puuttuvat vaikka nämä 12 jättäisimme käymättä. Venezuelassa Lasse on tosin jo käynytkin, kauan sitten, aikana jolloin Venezuela oli ihan erilainen maa kuin nykyisin.

Mutta takaisin Ulkoministeriöön.

Opimme, että meitä maailmalla liikkuvia tai asuvia suomalaisia varten on olemassa useampia päivystysjärjestelyä:

  • Ulkoministeriön puhelinpalvelun kautta voit ilmoittaa Suomeen ulkomailla kohdanneesta hädästä. Ulkoasiainministeriön päivystys (24 tuntia)
    puh: +358 9 1605 5555. Muista kuitenkin aina ensin ilmoittaa kiireellisestä tilanteesta paikalliseen hätänumeroon.
    Talleta numero puhelimeesi nyt, jos se ei jo siellä ole!
  • Viestintäpäivystäjä on median käytettävissä ja päivittää ulkoministeriön viestintäkanavia – nykyisin ihan erityisesti Facebookia ja Twitteriä.
  • Poliittinen päivystäjä hälyttää tarvittaessa virkamiehet ja ministerit, jos maailman tapahtumat sitä vaativat.
  • Isompien luonnonmullistusten tai muiden kriisien yhteydessä perustetaan erityinen päivystysryhmä, yhtenä esimerkkinä vaikka Nepalissa pari vuotta sitten tapahtumat maanjäristys.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikissa tilanteissa pelastustoimista vastaavat paikalliset viranomaiset.

Yleisimmät kysymykset median taholta liittyvät vaikka uutisiin Thaimaassa tapahtuneista skootterionnettomuuksista, joissa mahdollisesti on ollut mukana suomalainen. Ulkoministeriö ei kuitenkaan vahvista lehdistölle mitään ennen kuin asia on virallisesti vahvistettu ja omaisiin on oltu yhteydessä.

Kansalaisten hätätilanteet liittyvät usein kadonneeseen passiin: Passeja kirjoitetaankin lähetystöissä vuosittain lähes 20 000.

Matkavakuutus

Rahallista apua maailmalla ei ole tarjolla, joten onnettomuuden sattuessa tarvitaan matkavakuutus tai apua Suomessa asuvilta ystäviltä tai sukulaisilta.
Kannattaakin tarkistaa, jos pahassa tilanteessa mielii Suomeen hoitoon, että matkavakuutus kattaa ambulanssilennon.
Suomalaisia kuolee myös väestön ikääntymisen ja lisääntyneen matkailun myötä maailmalla aikaisempaa useammin ja jos haluaa tulla haudatuksi Suomeen (tai ajattelee omaistensa niin haluavan), niin tämänkin kuljetuksen varalle on hyvä olla vakuutettu. Vaihtoehtona on edullisin paikallinen hautaus, usein siis nimettömänä köyhien hautausmaalle.

Matkustustiedote, matkavakuutus, mitä vielä? Matkustusasiakirjat!

Matkustusasiakirja

Kohteesta riippuen tarvitset vähintään kuvallisen henkilöllisyystodistuksen, useimmiten voimassa olevan passin ja joskus viisuminkin.
Passinkin pitää monessa kohteessa olla voimassa vähintään 6 kuukautta suunnitellun matkan jälkeenkin. Ja vaikka Suomen passilla pääsee moneen paikkaan ilmankin viisumia, niin tarve mahdolliselle viisumille on aina syytä selvittää. Viisumin puuttuessa saatat jäädä jo Helsinki-Vantaalle, sillä lentoyhtiöt eivät voi kuljettaa matkustajia, joista he etukäteen tietävät, etteivät he pääse kohdemaahan. Myös välilaskumaiden mahdollinen viisumitarve kannattaa selvittää ajoissa: lentokentän vaihto tai reitille osuva sisäinen lento tarkoittaa useimmiten tarvetta myös viisumille.

Matkustustiedot on luettu, matkavakuutus on kunnossa, samoin matkustusasiakirjat. Nyt ollaan jo melkein menossa! Vielä yksi juttu, matkustusilmoitus.

Matkustusilmoitus

matkustusilmoitus
Kuva: Ulkoministeriö

Ulkoministeriö suosittaa matkustusilmoituksen tekemistä matkustit sitten minne tahansa. Muutamat tapahtumat Euroopassa ovatkin kuulemma lisänneet merkittävästi matkustusilmoitusten määrää. Omalta osaltamme olemme yleensä tehneet ne omatoimimatkoilla: ryhmämatkoilla olemme luottaneet matkanjärjestäjään, mutta ehkä teemme ne jatkossa aina, sillä tekstiviesti suoraan Ulkoministeriöstä saattaisi kyllä jossain tilanteissa tavoittaa meidät nopeammin kuin opas.

Muista siis aina matkalle lähtiessäsi 4M:ää:

Pitäneekin tästä taas siirtyä matkustusilmoituksen pariin – runsaan viikon päässä vuorossa on Marokko. Matkustustiedotteen mukaan erityistä syytä huoleen ei pitäisi olla, mutta hyvä se matkustusilmoitus silti on tehdä.

Sable Island feature

Sable Island

Muutamaankin juttuumme olemme saaneet kommentteja, että kerromme paikoista, joista lukija ei ollut koskaan kuullutkaan. Kaukaisista saarista, jonne keskivertoturisti ei päädy jo pelkästään siitäkin syystä, ettei tiedä niiden olevan olemassakaan.

Saint-Pierre ja Miquelonin matkaa hahmotellessamme päädyin lukemaan edesmenneen maailmanmatkaajan Veikko Huhtalan kirjaa sen osalta ja siinä sivussa hänen yrityksistään päästä Sable Islandille. Kesällä 2010 tämä matka hänen osaltaan lopulta toteutui – meidän osaltamme uskaltaisin väittää, ettei koskaan, mutta mielenkiintoiselta tämäkin saari silti vaikuttaa.

Lunenburgin ja Halifaxin merimuseoissa Sable Islandia kuvataan lauseella ”Graveyard of the Atlantic”. Pienen saaren ympärillä tiedetään olevan 350 laivan hylkyä.

Sable Island Sable Island

Saari sijaitsee Atlantilla 300 km Halifaxista kaakkoon ja lähimpään kohtaan mantereella on matkaa 175 km. Saari on vain kilometrin levyinen, mutta hiukan yli 42 km pitkä. Kesäisin siellä käy joitakin turisteja, mutta ympäri vuoden siellä asuu muutaman eri lähteen mukaan vain 1-5 ihmistä sääasemalla.

Sable Island

Veikko kävi saarella amerikkalaisen maabongarin järjestämällä retkellä: ”Vihdoin ahtaudumme kuuden hengen koneeseemme ja alamme rullailla kiitoradalle päin.” Edelleenkään (Veikko ja Oili kävivät saarella vuonna 2010) saarelle ei pääse kuin pienkoneella tai laivalla. Saarella ei ole kiitorataa vaan pienkone laskeutuu rantahiekalle.
Säännöllistä laivayhteyttäkään ei ole, mutta muutama pieni risteilyalus ankkuroituu saaren lähelle pari kertaa kesässä, jolloin saarelle voi rantautua kumiveneellä.

Gotska Sandöllä 2002Tästä tuli pienenä sivujuonteena mieleeni Gotska Sandö, jolle purjehdusreissuillamme kerran pysähdyimme.
Rantautua ei sinnekään voinut, mutta veneen saattoi hyvällä ilmalla jättää ankkuriin ja käydä kumiveneellä saarella. Senaikaiset (2002) digikuvat ovat valitettavasti nykymittapuulla postimerkin kokoisia.

 

Mutta takaisin Sable Islandille. Paitsi hylyistä saari on tunnettu villihevosista, joita saarella on satoja. Rantoja taas kansoittavat hylkeet.

Hevosia Sable Islandilla
Kuva Wikimediasta Paul Gierszewski

Veikon tekstiä lainatakseni: ”Laiskanpulskeita hylkeitä makailee sisälaguunin rannalla sen enempää meistä piittaamatta. Kyllähän he tietävät, ettei meitä pelätä tarvitse. Hevosiakin löytyy pieni lauma, mutta emme yritä mennä niiden lähelle, onhan kyseessä nimenomaan villihevonen.”

Vuodesta 2014 alkaen Sable Island on yksi Kanadan luonnonpuistoista ja luonnonpuistostatuksen myötä CBC News teki siitä kokonaisen juttusarjan.
Saari onkin monella tapaa ainutlaatuinen, esimerkiksi siksi, että se hiljalleen siirtyy! Saaren sääasemaa pidetään myös erityisen merkittävänä siksi, että se oikeastaan kerää säätietoa Atlantilta, vaikka saarella onkin.

sable island on cbc

Kohteena maailma -blogia kirjoittava Rami kertoi äsken asettaneensa itselleen tavoitteen käydä kaikissa Suomen kansallispuistossa. En ole aiheeseen sen enempää perehtynyt, mutta ehkä tuollainen tavoite on ihan saavutettavissakin.
Kanadalaisilla taitaa on Sable Islandin myötä olla vaikeampaa käydä kaikissa Kanadan kansallispuistoissa!

Vielä hetkeksi takaisin Veikkoon. Miksi hän sitten niin kiihkeästi halusi käydä Sable Islandilla, että teki kaksi matkaa Nova Scotiaan sinne päästäkseen? No tietysti maapisteen takia. Tarkemmin ottaen MTP-pisteen takia. Most Travelled People -sivuston mukaan saarella onkin käynyt 67 ihmistä, tuon sivun käyttäjistä varmaan kaikki lähinnä sen pisteen takia!

 

Maailmanmatkaajien kokouksessa

Tutustu ystäviimme!

Maabongaus harrastuksena herättää tunteita. Ihan erityisesti se on herättänyt tunteita viime viikkoina muutaman asiaa sivunneen blogijutun myötä.
Jopa siinä määrin, että myös Maailmanmatkaajat -klubissa, jossa olemme keväällä olleet mukana neljä vuotta, keskusteltiin välillä melko kiivaastikin siitä, että olemmeko me, ryhmänä, maabongareita vaiko emme. No olemme ja emme, jotkut sellaisiksi reippaasti tunnustautuvat ja toiset taas mieltävät vaan matkustavansa mielellään, paljon ja usein, ja sen myötä uusia kohteita vaan kertyy.

Päädyimme tämän kaiken innostamana, tusina meistä, kertomaan matkailuharrastuksestamme, monen osalta myös maabongauksesta. Kokosimme jutut yhteen ja julkaisimme ne klubin sivuilla.

Esko kirjoittaa hiukan pilke silmäkulmassa omatoimimatkailijoista:

”Ihan pientä masokismia olen joskus ollut havaitsevinani joidenkin aina ehdottomasti omin päin matkailevien kokemuksista – matkailu ei saa olla liian helppoa vaan pitää vähän kärsiä.”

Petteri ei usko pitkiin, monen kuukauden reissuihin, vaan kertoo matkoistaan näin:

”Sanoisin että keskimäärin ehkä noin kahdeksan reissua per vuosi. Käytännössä käytän matkustamiseen kaikki pyhäpäivät joihin lisään mahdollisuuksien mukaan omia lomapäiviä ja/tai muutaman etätyöpäivän.”

Tomi hakee ymmärrystä maabongaukselle vertaamalla eri tapoja liikkua ajan:

”Tuskin kukaan vertaisi puolen tunnin sauvakävelylenkkiä satoja kilometrejä pitkään ja vuorokausia kestävään ultrajuoksusuoritukseen, vaikka niitä yhdistääkin jalan laittaminen toisen eteen.”

Arton osalta totean vaan, että kuva ”Täysikuu teltan yllä vuoristossa Chilen ja Argentiinan rajalla” on niin mahtava, että Arton juttu kannattaa ehdottomasti ainakin katsoa.

Mukana juttukokoelmassa on 12 klubilaisen kertomus omasta matkailuharrastuksestaan. Heistä vain muutama kirjoittaa matkablogia, vaikka matkakokemuksia olisi todellakin jaettavaksi – eli näitä matkajuttuja et ole ennen lukenut. Ja olemme mukana mekin, tosin Sinulle, uskollinen lukijamme, matkailijatarinamme taitaa olla entuudestaan tuttu!

Käy lukemassa tarinat, jos haluat tutustua ystäviimme, Maailmanmatkaajiin!
Monista heistä on nimittäin näiden vuosien mittaan oikeasti tullut ystäviämme.
Jutun otsikkokuva on muuten Maailmanmatkaajien kokouksesta ja tuossakin kokouksessa meillä näyttää olleen hauskaa 🙂

Tutustu maailmanmatkaajaan

 

iirislahti insta

Alkuvuoden suosituimmat

Viimeksi kuluneen kuukauden aikana blogi oli vajaa 2 viikkoa  joulutauolla (tai pitäisikö sanoa Afrikka-tauolla), mutta netin ääreen palattuamme olemme kirjoittaneet jo useita Afrikka aiheisia juttua – ja lisää on tulossa!

Uusien juttujen suosituimmat olivat:

Afrikkaa Instagramissa

Maabongaria minussa ilahduttaa erityisesti, että myös tuo Tilastopäivitys keräsi noinkin paljon lukijoita. Messulippuarvonta tietysti. Ja toki vuoristogorillojen tapaaminen oli meidänkin mielestämme tämän kertaisen Afrikan matkamme kohokohta.

Uusia juttuja julkaisimme yhteensä kuitenkin tällä ”lomakaudellakin” 18, suunnilleen saman verran kuin useimpina kuukausina, eli Afrikka todellakin houkutteli kirjoittamaan! Bloggaajakolleega kertoi äskettäin, että hänellä tuli täyteen 1000 matkajuttua. Sen innoittamana piti tarkistaa meidän juttujemme kokonaismäärä ja 1350 juttua täällä näyttäisi jo olevan, ihan kaikki eivät tosin ole matkajuttuja.

Instagramissa vallalla oleva innostus auringonnousuihin ja laskuihin näkyi kuitenkin Instagram-kuviemme suosiossa, sillä allaoleva talvinen auringonnousu keräsi päivässä eniten tykkäyksiä! Jatkossa Instagram -tiliämme hoitaakin Lasse aikaisempaa enemmän ja sen myötä kuvien taso taitaa siellä vaan parantua …

Pakkasaamu Iirislahti

Artikkelin otsikkokuva ja nuo pari kuvaa Afrikasta olivat seuraavaksi suosituimpia Instagram -kuviamme, eli myös seuraavilla sijoilla jylläävät auringonnousut ja -laskut!

Uuden vuoden innoittamana saimme myös jo osan Afrikan kuvista julkaistua Picasassa kuvakertomuksinakin. Picasassa julkaistuista kuvista suosituimmaksi nousi tämä kuva kirjoittajasta Ugandan rajalla. Myös LUX Helsinki -tapahtuman kuvia katsottiin paljon.

Ruandan ja Ugandan rajalla