Avainsana-arkisto: Mänttä-Vilppula

Mänttä feature

Taidekaupunki Mänttä

Tampereella nähtävää ja koettavaa, mutta silti, ainakin kesäkuukausina, uskaltaisin väittää, että Mänttä on Tampereen paras nähtävyys! Ainakin taiteen ystäville.

Jatkoimme Tampereelta Mänttään jo illaksi ja majoituimme maineikkaaseen Mäntän Klubi -hotelliin. Alun perin Mäntän Klubi rakennettiin G. A. Serlachius Oy:n juhlatilaksi ja talossa onkin sellaisia hotellille tai ravintolalle harvinaisempia tiloja kuin esimerkiksi näyttämö.

Hotellien suhteen olemme yleensä melko kaikkiruokaisia, eli emme aivan erityisesti hae historiallisia tai pieniä tai suuria hotelleja, mutta Mäntässä historiallinen Mäntän Klubi tuntui oikealta valinnalta.

Huoneemme on valoisa ja tilava ja Klubin uutiset kertoo illallisvaihtoehdoista.
Tampereella nautitun lounaan ja leivosten jälkeen heittäydymme kapinallisiksi ja lähdemme kuitenkin etsimään kevyempää iltapalavaihtoehtoa Mäntän keskustasta – kotoisasti K-Marketista.

Mäntän klubi Mäntän klubi Mäntän klubi

Aamiainenkin on ehkä aavistuksen persoonallisempi kuin ketjuhotelleissa. Kaikki perusjutut löytyvät ja klubin ravintola tarjoaa aamiaiselle rauhalliset ja jopa hiukan juhlavat puitteet, astioita myöten.

Veistosnäyttely Kiusallakin

Taiteen pariin pääsemme jo aamukävelyllä: käymme hiukan tunnustelemassa aamun lämpötilaa ja löydämme itsemme Taitelijatalo Kiusalan puistoalueelta (Kaivokatu 4).

Tämän näyttelyn suosikkimme on Leena Mäkiön Keinumorsian, mutta monta muutakin vaihtoehtoa on tarjolla.

Keinumorsian Leena Mäkiö

100 + + + puuta

Päivän toinen kohteemme on jo edellisenä iltana Mäntän keskustassa, Kauppakadulla, näkemämme talo. Purkutalosta on tehty mänttäläisten ja taiteilijan toteutettu näyttävä yhteisöllinen taideteos.

Mänttä Viva Granlund
Mänttä Viva Granlund

Serlachius-museo Gösta

Kävimme edellisen kerran Serlachius-museoissa kevättalvella 2015.
Osa Mäntän keskustassa sijaitsevan Gustaf-museon näyttelyistä ovat ainakin tällä aikajänteellä pysyviä, joten päätimme keskittyä Serlachiuksen osalta vain Göstaan ja Göstan näyttelyistäkin olin ajatellut keskittyä Kesäpäiviä- ja Nautinto-näyttelyihin sekä Taavetinsaareen. Mänttä vaatii kuvataideviikkojen aikana keskittymistä, vaikka sille varaisi kokonaisen päivänkin, kuten me teimme: tarjolla on vaan niin paljon kaikkea.

”Erehdyimme” kuitenkin juttelemaan Gösta-museon aulassa museo-oppaiden kanssa ja suunnitelmamme romahti heti alkuunsa.

Rajat kiinni

Aloitimme Riiko Sakkisen Rajat kiinni -näyttelystä. Euroopan maahanmuutto-ongelma taiteen keinoin. Ongelmasta ja siitä miten se pitäisi ratkaista, voidaan olla montaa mieltä, mutta vähintäänkin Sakkisen työt ovat oivaltavia.

Conversen lenkkarit muodostavat siirtolaisten kohteen, Euroopan. Tossujen pohjiin on kiinnitetty ruuveja, jotta niillä pystyisi ylittämään Euroopan rajoille pystytettyjä aitoja.

Serlachius Riiko Sakkinen Mänttä Serlachius PekiloSerlachius Riiko Sakkinen

Tervetuloa vaan tänne: roskien kerääjät, siivoojat, marjanpoimijat, prostituoidut, katukauppiaat, rakennustyöläiset.

Serlachius Riiko Sakkinen

Syyrian sodan tunnetuin lapsiuhri oli sekin päätynyt myös Riiko Sakkisen työhön Syria Beheaded.

Näyttelyn keskeisiä teoksia ovat hotellien kirjepaperille tehdyistä piirroksista otetut suurikokoiset printit, joita on vielä täydennetty teksteillä. Vähintäänkin, olit pakolaisista ja maahanmuutosta mitä mieltä tahansa, nämä heittävät mielenkiintoisia näkökulmia aiheeseen.

Serlachius Riiko Sakkinen

Luettelo maailman vähiten voimakkaista passeista voi sekin olla taidetta. Jos passisi kannessa lukee Afganistan, Pakistan tai Irak, matkailusta ei paljon kannata haaveilla.

Serlachius Riiko Sakkinen

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää

Yksittäisiä vanerin tai laudan paloja nojaamassa valkoista seinää vastaan.
Etenkin modernin taiteen kohdalla tulee melko usein vastaan lause, että kuka tahansahan tuollaisen voisi tehdä. Antti Oikarisen näyttelyn kohdalla aivan erityisesti – pari laudan tai vanerin palaa ja pari viivaa?

Serlachius Antti Oikarinen

Tarkkaan teoksia katsova saattaa jo näyttelyssä huomata, että vanerinpala ei taida sittenkään olla vanerinpala. Ja näyttelyn lopussa onkin pieni teos, jonka saa ottaa käteensä, käännellä ja katsoa kummaltakin puolelta.

Ei näitä ”vanerinpaloista” koottuja töitä todellakaan kuka tahansa osaisi tehdä, sillä näyttelyssä ei ole yhtään vanerinpalaa vaan kaikki työt ovat maalauksia!

Serlachius Antti Oikarinen

Kesäpäiviä, Summer Days

Serlachius Troels WörselKesäpäiviä -näyttely on koottu kahdeksan eturivin pohjoismaisen maalarin kesäisistä töistä.

Oma suosikkini näistä oli tanskalaisen Troels Wörselin sarja Nimetön #1 – #6.

Kesäiset teokset ovat luonnosmaisia ja tuntuvat välittävän ohikiitäviä hetkiä juuri sellaisina, hiukan sotkuisina, kuten elämä.

Kaikissa teoksissa on mukana vihreä pumppu, joka kokoaa työt hienosti kesäiseksi sarjaksi. Juuri tuollainen pumppu kuului minunkin lapsuuteni maisemaan!
Serlachius Troels Wörsel

Bling Bling

Kimmo Schroderuksen veistokset hallitsevat Gösta-museon puutarhaa. Solvaaja-teoksen sanat ovat pelkkiä solvauksia, mutta vaikka idea ehkä onkin ovela, niin tuossa nurmikolla se ei oikein avaudu tai puhuttele.

Serlachius Mänttä
Serlachius Mänttä

Wäino Aaltosen Leikkivä nuorukainen avautuu sittenkin helpommin, vaikka onkin jo 1930-luvulta.

Taavetinsaari

Maaliskuinen Taavetinsaari ei innostanut kävelyllä pari vuotta sitten. Kesäiseen saareen lähdemme sen  sijaan mielellämme. Riikka Aresalon teos Tapahtumia eräällä saarella koostuu puiden ympärille kiinnitetyistä koivukuvioisista puvuista ja Luettelosta tapahtumista eräällä saarella -kokoelmasta, joka sisältää erilaisia karttoja saaresta.

Kartat laatikossa eivät satunnaiselle kulkijalle oikein avaudu, mutta puiden käsinneulotut puvut avautuvat ja ilahduttavat. Kuljemmekin saaren ympäri vievää polkua kiirehtien puulta toiselle ja nauraen männyille, jotka ovatkin nyt koivuja!

Mänttä taidesaari Mänttä taidesaari Mänttä taidesaari
Mänttä taidesaari

Lounas Vuorenmajassa

Gösta -museolta olimme jatkamassa iltapäiväksi Pekiloon, mutta tarvitsimme tauon taiteesta ja Mäntän Klubin jäljiltä Mäntän historia houkutteli. Lounasravintolavaihtoehdoksemme valikoituikin Vuorenmaja, joka sijaitsee korkealla Mäntän yläpuolella – tosin näköalaa ei tätä nykyä juurikaan ole, sillä tämä kulttuurihistoriallisesti merkittävä ravintola vuodelta 1928 sijaitsee sen verran keskellä metsää Mäntänvuorella.

Kahvilana ja ravintolana Vuorenmaja on nykyisin eurooppalainen viinitupa, joka ruokapuolella on keskittynyt sveitsiläiseen keittiöön: raclettea, fondueta ja etenkin lounasaikaan flammkucheneita. Ja tämähän sopi meille!

Mänttä Vuorenmaja
Mänttä Vuorenmaja

Ruokaan meitä vakavammin suhtautuva kolleegamme blogimaailmassa on sattumalta myös käynyt äskettäin tutustumassa tähän Vuorenmaja -kahvila/ravintola/viinitupaan ja jos haluat lukea enemmän sen historiasta ja muistakin sen tarjoamista herkuista (ja viineistä), niin Marjon juttu kertoo aiheesta jos ei kaikkea, niin ainakin paljon lisää.

Pekilo

Edellisen kerran kävimme Mäntässä talvella, joten Mäntän kuvataideviikkojen päätapahtumapaikka oli meille ennestään tuttu vaan silloisen oppaamme kuvauksista. Pekilohan on vanha rehunjalostamo, joka rakennettiin 1980-luvulla sellutehtaan kylkeen, mutta nyttemmin siis iso tyhjä tila, joka kesäisin täyttyy taiteesta kolmessa avarassa kerroksessa.

Pekilossa on  esillä töitä monelta taiteilijalta, mutta yksittäisinä töinä tai pieninä teosryhminä, ei kokonaisina näyttelyinä kuten Serlachius-museoissa.
Aluksi taiteen määrä tuntuu melkein ylenpalttiselta: miten tämän kaiken keskellä osaa keskittyä mihinkään, mutta pysähtymällä hetkeksi ja imemällä itseensä kuvia ympäriltään täältäkin löytyy omat jutut ja suosikit.

Minä pysähdyin erityisesti näiden kohdalle:

Maija Pirilä – Camera obscura / Juliaana

Pekilo Marja Pirilä Mänttä Serlachius Pekilo

En tiedä teoksesta, että onko se oikeasti kuvattu camera obscuran -kautta vai onko tämä vaan kuva tuokiosta, joka olisi mahdollista nähdä sellaisen kautta, mutta kesäinen hetki ja henkilö, jotka kuvan ottaminen ei häiritse lainkaan: eihän hän tiedä, että häntä tarkkaillaan camera obscuran kautta, on vaan niin upea.

Viime talvena tulimme käyneeksi camera obscuroissa niin Cadizissa kuinTavirassa ja ihan näin herkkiä hetkiä emme nähneet, mutta muutamia ihan mielenkiintoisia yksityiskohtia kummassakin!

Barbara Tieaho – Kuutamotango

Pekilo Barbara Tieaho

Iso tuohisydän tulee vastaan toisen kerroksen sisäänkäynnissä. Iso, metrin korkuinen sydän on jo sisänsä, toteutettuna rouheasta materiaalista mielenkiintoinen, mutta erityisen mielenkiintoisen teoksesta tekee siihen vielä liitetty pallo, joka lähempää tarkasteltuna paljastaa tikkansa!

Myös Barbara Tieahon tyttären Jenni Tieahon töitä on Pekilossa esillä muutamiakin: ala-aulassa iso hevonen ja toisessa kerroksessa kaksi lumivarsaa. Myös tyttären työt on toteutettu tuohesta, mutta tällä kertaa ne eivät sillä lailla meitä pysäyttäneet, yllättäneet, sillä Jenni Tieahon hevosen pää hallitsi Espoossa Tapiolan keskustaa kesällä vuosi sitten.

Timo Tähkänen – Isältä pojalle

Pekilo Timo Tähkänen

Vaaleanpunainen hirsi-installaatio pysäyttää ja hymyilyttää. Vaaleanpunaisella on voimaa – jos tämä hirsikehikko olisi käsittelemätöntä puuta, se ei mielestäni olisi taidetta, eikä kuuluisi tänne, mutta vaaleanpunaisena se on!

Yasushi Koyama – Pingviini ja Panda poikasineen

Pekilo Yasushi Koyama

Jotain hellyttävää näissä on. Etenkin tuossa pingviinissä. Veistokset on tehty puusta ja niiden pinnassa näkyy työstämisen jäljet: kuin höyhen- tai karvapeite. Teosten iso koko (korkeus ehkä 1,5 metriä) ja mustavalkoisuus tekee niistä voimakkaita. Kolmannessa kerroksessa olevat pienemmät saman tekijän teokset vaikuttavat jo enemmän vaan koriste-esineiltä siinä missä nämä ovat veistoksia, taidetta.

Panda saattoi olla Mäntässä tänä kesänä olevista töistä kuvatuin hahmo, sillä sen luo oli lähes koko ajan jonoa:  jokainen (tai ainakin joka toinen) halusi itsensä samaan kuvaan pandan kanssa.

Airi Salosmaa – O-hoi! O-hoy! ja Aamulaulu

Pekilo Airi Salosmaa

Näissä hahmoissa minua viehätti materiaalien yhdistely – ja voimakkaat värit yhdistettynä neutraaliin vaaleaan. Patsaat ovat oikeastikin näyttelyssä asetettuina näin vastakkain ”huutamassa” toisilleen.

Ella Tahkolahti – Metsä taipuu

Pekilo Ella TahkolahtiJoitakin näyttelyitä ja varmasti joitakin teoksia jätimme Mänttää päivän verran kiertäessämme vähemmälle ja itse asiassa Pekilon kolmannen kerroksen hiukan omituisen näköisen käytävän pää oli sekin meiltä jäämässä väliin. Onneksi tulimme kuitenkin katsoneeksi vielä sinnekin ja löysimme itsemme metsästä!

Ovela videoinstallaatio poimii katsojan osaksi teostaan ja vielä ovelampi katsoja onnistuu vangitsemaan tämän itselleen kuvaksi!

 

Anderson & Decker – Linnunpesä-äänisauna

Myllyrannassa sijaitsevassa Linnunpesä-äänisaunassa olisi voinut (pienestä maksusta) saunoakin. Me tyydyimme kuitenkin tutustumaan siihen vaatteet päällä ja jätimme mahdollisuuden pulahtaa punaisen saunan punaiselta tuolilta läheiseen järveen uimaan. Ei tästä ihan käyttösaunaksi olisi, mutta onhan tämä ovela toteutus saunateemasta. Aloitimme Mäntän kierroksemme talolta, joka on muuttunut taiteeksi, joten ehkä oli sopivaa päättää se saunaan, joka on toteutettu taiteen ehdoilla.
Pekilo sauna

Kati Åberg – Lokikirja

Valitsin tähän juttuun tarkoin harkiten sadoista Mäntässä näkemistäni teoksista minua eniten puhutelleet. Yksi oli kaikkien näiden ylitse, nimittäin Pekilossa esillä oleva videoteos Lokikirja. Videota en voi tässä jakaa, mutta menkää Mänttään ja katsokaa se!

Itse usein vähän vierastan ainakin pitempiä videoteoksia osana taidenäyttelyä, sillä en ole orientoitunut pysähtymään yhden teokseen ääreen niin pitkäksi aikaa, mutta tämä ei ole pitkä, noin 10 minuuttia, ja sitä on helppo katsella aloittaen mistä kohdasta tahansa, sillä se kertoo elämästä näillä vanhoilla purjelaivoilla vuodenkierron verran ja juttu on yhtä ihana aloitit sitten syksystä, talvesta, keväästä tai kesästä!

kati_aberg_lokikirja_still
Kati Åberg: Still-kuva videoteoksesta (Kuvataideviikkojen lehdistömateriaalia)

Mäntän klubi -tarjosi meille yöpymisen (huoneen normaalihinta 121 euroa) ja Serlachius-museot vierailun Gösta-museossa (liput 10/7 euroa aikuinen/eläkeläinen).
Liput Pekiloon maksoivat 9 euroa per aikuinen.

Serlachius Gösta

Serlachius-museot

Meriharakka museoon?

Yksi harvoista minua matkamessuilla todella kiinnostaneista kotimaan kohteista oli Serlachius-museot. Tunsin entuudestaan Serlachiuksen maineen taiteenkerääjänä ja muistelin hämärästi jopa käyneeni joskus isäni kanssa Joenniemen kartanossa, joten tavatessani messuilla Päivi Viherkosken, joka esitteli kotimaan matkailun huippukohteeksi valittua Serlachius-museoita, niin esittäydyin heti ja tarjouduin kirjoittamaan museoista blogiimme.

Hiukan myöhemmin sovimme asiasta Päivin kanssa tarkemmin – museot tarjosivat meille matkan ja vastineeksi kirjoitamme vierailustamme, eli tämä juttu on tehty yhteistyössä museoiden kanssa, mutta mielipiteet ovat omiamme. Tosin ne ovat erinomaisen positiivisia, silla paikka yllätti meidät – positiivisesti, siitä huolimatta, että jo odotuksemme olivat korkeat!

Serlachius-museoihin pääkaupunkiseudulta?

Helsingistä matkaa Mänttään on n. 250 km – vähän turhan pitkä ajettavaksi edestakaisin samana päivänä. Mutta toki Mänttä on silti saavutettavissa päiväretkelläkin: juna Helsingistä lähtee 7:07 ja on perillä Vilppulassa 11:05 (junanvaihto ja tunnin odotus Tampereella, sunnuntaisin, arkisin Helsingistä lähtee juna myös 8:06). Vilppulan asemalta museoille pääsee Serlachius-bussilla, joka talvisin kulkee viikonloppuisin, kesäisin joka päivä. Samalla bussilla pääsee museolta toiselle ja takaisin Vilppulan asemalle, josta juna takaisin Tampereelle lähtee 18:50 ja kun paluussa vaihtoaikaa Tampereella on vain vartti, niin takaisin Helsingissä ollaan 21:52.
(Aikataulut kannattaa toki tarkistaa VR:n sivuilta ennen matkaa, sillä nehän muuttuvat aika ajoin.)

Vilppula

Gösta-museo

Serlachius-museot koostuvat kahdesta museosta: Göstasta, joka käsittää Joenniemen kartanon ja uuden upean viime kesänä valmistuneen museo-osan, ja Mäntän keskustassa sijaitsevasta Gustaf-museosta, joka sijoittuu Serlachiuksen vanhaan pääkonttoriin. Mietimme etukäteen missä järjestyksessä näissä kävisimme ja miten jakaisimme aikamme museoiden kesken ja päädyimme aloittamaan Göstasta ja vaihdoimme vasta 16:20 bussilla Gustafiin ja näin jälkikäteen arvioiden ainakin aikuisille kävijöille, jotka haluavat painottaa taidetta hiukan yli historian, tämä on hyvä järjestys ja hyvä ohje ajankäytölle.

Göstassa on myös hyvä ravintola, jossa mekin söimme ensin lounaan ja myöhemmin iltapäivällä nautimme jälkiruuan ja kahvia ja teetä. Myös Gustafissa on pieni kahvila. Ravintolan tuoleihin kannattaa muuten kiinnittää huomiota, niiden vino selkäosa joustaa mukavasti niillä istuttaessa. Tuolit ovat englantilaisen Harry Owenin suunnittelemia.

Serlachius Gösta ravintola Serlachius Gösta ravintola Serlachius Gösta ravintola Serlachius Gösta ravintola

Göstassa ”uhrasimme” myös melkein tunnin uuden museon suunnittelu- ja rakennusprojektia esittelevälle filmille. Erityisesti Guggenheim tai ei-Guggenheim -keskustelun tiimoilta oli kiinnostavaa nähdä ja kuulla miten ainakin näennäisen suoraviivaisesti tällainen museo on noussut Mänttään: kuvat arkkitehtuurikilpailuun tulleista 567 ehdotuksesta styroksipaalien päällä tyhjässä teollisuushallissa Vilppulassa olivat vaikuttavia, samoin espanjalaisarkkitehtien reaktiot voittoonsa.
Toki, jos vaikka museorakennus nousikin Mänttään ripeään tahtiin sen jälkeen kun päätös sen rakentamisesta vuonna 2010 oli tehty, niin kokonaisuudessaan prosessi Hämeessäkään ei ollut liioitellun nopea, olihan ideaa ensimmäisen kerran herätelty jo vuonna 1933.

Göstan näyttelyistä

Osa museoiden näyttelyistä on enemmän tai vähemmän pysyviä, osa taas vaihtuvia. Maaliskuun alussa näkemistämme kokonaisuuksista Synti-näyttely on avoinna 24.5. asti ja Markiisitar ja Paroni 26.4. asti, muut näyttelyt ovat nähtävissä myös vaikka ensi kesänäkin ja toki sitten näiden kahden vaihtuvan näyttelyn tilalle kesäksi avautuvat näyttelyt Toisten taidetta, Kaukainen kosketus ja Visio 2015, jotka varmasti myös ovat kiinnostavia.

Malli ja hullu kuvailija

Serlachius Malli ja hullu kuvailija Ala-Harja

Joenniemen kartanon yläkerrassa on esillä teoksia suomalaisen taiteen kultakaudelta ja ne esitellään ihan uudella tavalla, teosten mallien näkökulmasta. Kirjailija Riikka Ala-Harja on laatinut teosten rinnalle tekstit, joissa hän kertoo mallin ajatuksia.
Näyttely on kuulemma ollut hyvin suosittu ja aivan ihania teksti-kuva -pareja täältä löytyikin, vai mitä pidätte tästä Hugo Simbergin työstä Veljekset (1902) ja siihen liittyvästä tekstistä?

Serlachius Malli ja hullu kuvailija Ala-Harja Serlachius Malli ja hullu kuvailija Ala-Harja
Samaisia Simbergin töitä on käytetty myös osoittamaan, että tämä wc on tarkoitettu sekä tytöille, että pojille! (Tyttö on Hugo Simbergin työ vuodelta 1903.)
Serlachius Malli ja hullu kuvailija Ala-Harja

Muita mielestämme erityisen hienoja kuva – tekstipareja olivat tämä Minä olen Koli (Koli, Eero Järnefelt, 1908) ja Äiti ja lapsi (Akseli Gallen-Kallela, 1887).

Serlachius Malli ja hullu kuvailija Ala-HarjaSerlachius Malli ja hullu kuvailija Ala-HarjaSerlachius Malli ja hullu kuvailija Ala-HarjaPisteenä iin päälle karhuntalja lattialle – ja tähän on pakko pysähtyä!
Serlachius Malli ja hullu kuvailija Ala-Harja

Ala-Harja oli meille erityisen mielenkiintoinen löytö, sillä hänen tekstinsä johdattelivat meitä myös viime kesänä Normandian maisemissa.

Kartanon yläkerran aulassa esillä olleista teoksista parin kohdalla kannattaa erityisesti pysähtyä. Gallen-Kallelan teos  Talonpoikaiselämää on museon uusin Gallen-Kallela hankinta (173. museon kokoelmissa). Teos myytiin puolivahingossa aikoinaan Venäjälle ja löydettiin vasta äskettäin Ruotsista. Teoksen tarinan voit lukea halutessasi muutaman vuoden takaisesta Serlachiuksen lehdestä.

Serlachius Malli ja hullu kuvailija Ala-HarjaTalonpoikaiselämää teoksen kissasta lapset ovat kuulemma olleet kovin huolissaan: ”Eikö se pala tuossa uunin reunalla?”

 

 

 

 

Teos Mies saunan ulkopenkillä  (Akseli Gallen-Kallela, 1889) puolestaan on mielenkiintoinen jalkojen kuvausvirheen takia: yleensä ihmisillä ei ole kahta vasenta jalkaa!

Serlachius Malli ja hullu kuvailija Ala-Harja Serlachius Malli ja hullu kuvailija Ala-Harja

Näista yksityiskohdista, kuten muutenkin Gösta-museosta ja sen näyttelyihin meitä (ja koko museoyleisöä) Sakari Helin johdatteli 10 minuutin introlla, joka toistuu tasatunnein museon auditoriossa – kannattaa osallistua!

Synti

Serlachius SyntiRiikka Ala-Harjan tekstittämän näyttelyn oheilla ystävällinen oppaamme Sakari Helin kertoi Synti-näyttelyn olleet erityisen suosittu.
Näyttelyyn on valittu museon kokoelmista teokset kuvaamaan kutakin seitsemästä kuolemansynnistä: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo ja niiden rinnalle on näyttelyyn tuotu uusia teoksia, jotka kuvaavat uusia kuolemansyntejä: yksinäisyys, ympäristötuho, vapaudenriisto, eläinrääkkäys, köyhyys, nationalismi ja lapsuuden loppu. Ajattelimme ensin, että näyttelyssä on seitsemän museon kokoelmista valittua työtä vanhoilta mestareilta ja sitten näistä samoista synneistä seitsemän uutta työtä, mutta näkökulma, että myös kuolemansynnit oli määritelty uudelleen, teki näyttelystä erityisen kiinnostavan.

Meitä puhuttelivat vanhojen mestareiden töistä erityisesti Gallen-Kallelan Probleemi edustamassa ylpeyttä ja Albert Edelfeltin Porilaisten marssi edustamassa ahneutta.

Serlachius Synti Serlachius Synti

Uusista kuolemansynneistä yksinäisyyttä kuvaavat Anu Jaatisen kanootit hallitsevat tilaa, mutta ehkä sittenkin pysäyttävin oli kokoelma lausepareja, joissa on maahanmuuttajien ajatuksia suomalaisista ja suomalaisten ajatuksia maahanmuuttajista: Dzamil Kamangerin ja Kalle Hammin teokseen The Patched Culture valitut lauseet ovat molemmin puolin pysäyttävän tylyjä!

Serlachius Synti
Serlachius Synti Serlachius Synti Serlachius Synti Serlachius Synti

Tiina Saariston nationalismia kuvaavan työn edessä kannattaa myös viipyä pitkään, teoksessa on niin paljon hienoja yksityiskohtia, että ne eivät avaudu yhdellä vilkaisulla.

Serlachius Synti

Synti-näyttely on herättänyt keskustelua ja on kuulemma ollut suosittu retkikohde myös seurakuntien keskuudessa! Erinomaisen onnistunut näkökulma taiteeseen, siis.

Göstan ystävät

Kartanon alakerrassa on esillä museon kokoelmista valittuja Gösta Serlachiukselle mieluisia töitä. Näistä taidetta myös, vaikkakin Serlachiuksia pienemmässä mittakaavassa, harrastaneen isän tyttärenä erityisesti lukuisat Jussi Mäntysen työt, Excelsior (kurki) ja Orkidea (vasa) ja Äidin ylpeys (ilvesemo poikineen) pysäyttävät.
Näiden samojen teosten keskellä vietin lapsuuteni ja nuoruuteni ja Mäntysen kurki tervehtii edelleen minua vieraillessani veljeni luona. Museon edustan puistossa on lisää Jussi Mäntystä Nuori Hirvi -teoksen muodossa ja Gustaf -museon sisäänkäyntiä vartioivat Mäntysen kiviset ilvekset.

Serlachius Gösta Göstan ystävät Serlachius Gösta Göstan ystävät

Ristiäiset 1987

Alakerran kirjaston katon on maalannut Lennart Segerstråle  – lapsuudenkotini ruokasalin katto oli yksivärinen, mutta seinällä oli Segerstrålen lentävät haahkat.

Serlachius Gösta Göstan ystävät

Joenniemen kartanon alakerrassa kannattaa tutustua myös sen ja suvun historiasta kertoviin valokuviin ja pysähtyä hetkeksi vaikka Ruth Serlachiuksen muotokuvan äärellä.

Serlachius Gösta Göstan ystävät

Markiisitar ja Paroni

Uusrokokoo puhutteli meitä vähemmän kuin vanhat mestarit ja synti, mutta museon laaja tarjonta hiukan erityyppisiä näyttelyitä samaan aikaan tarjoaa tietysti jokaiselle omat suosikkinsa. Toki Carl Larssonia ja Helene Schjerfbeck katselee aina mielellään, mutta ihan kaikkiin tämän näyttelyn teoksiin emme jaksaneet, lounaan jälkeen, paneutua.

Serlachius Gösta Markiisi ja ParoniSerlachius Gösta Markiisi ja Paroni Serlachius Gösta Markiisi ja Paroni
Kuvat: Schjerfbeckin Naamiaiskuva, Rokokoonainen, 1887 ja Larssonin Pikku Suzanne, 1885.

Veistospuisto ja museorakennus

Mäntynen Nuori hirvi SerlachiusEnnen siirtymistä Gustaf-museoon Mäntän keskustaan kiertelemme talvesta huolimatta hiukan museon ulkopuolella, niin puistoon sijoitettujen veistosten kuin itse puistonkin takia. Jussi Mäntysen nuori hirvi puiden keskellä on ehkä vielä kauniimpi kuin oikea hirvi olisi.

Rannassa on laituri, kesällä tänne voisi saapua vaikka veneellä ja kesällä puutarhan kauneus pääsisi oikeuksiinsa. Myös uusi museorakennus ansaitsee tulla kierretyksi – rakennus on suurempi mitä sisältä uskoisikaan, sillä näyttelytilojen lisäksi taloon mahtuu holvi ja työskentelytiloja.

Serlachius Gösta Serlachius Gösta Serlachius Gösta
Serlachius Gösta Serlachius Gösta

Pihapiirissä on kartanon lisäksi myös muita vanhempia rakennuksia, joita käytetään vierailevien taiteilijoiden asuntoina. Työtilat taiteilijoille on Gustaf-museossa Mäntän keskustassa.

Serlachius Taavetinsaari siltaMuseon pihapiiriin kuuluu myös pieni Taavetinsaari, joka on kuulemma kesäisin hyvinkin suosittu paikkakuntalaistenkin keskuudessa. Uusi saarelle johtava terässilta tuotiin autolla Oulusta asti ja sillan matkasta on jopa tehty lyhyt video. Maaliskuun alun (8.3.) sää ei kuitenkaan vielä saarelle houkutellut.

Gustaf-museo

Serlachius Gustaf

Gustaf-museon, Serlachiuksen entisen pääkonttorin aulaa kiertävä Lennart Segerstrålen fresko kertoo paperitehtaan historiaa: miten apteekkari Tampereelta tuli vesitietä pitkin koskien partaalle ja rakensi tiettömän taipaleen taakse paperitehtaan.
Jos opas ei satu olemaan paikalla freskon tarinaa avaamaan, niin Paperiperkele-näyttely viimeistään tekee sen: värikkäästi ja kuuluvasti, kohtaus kohtaukselta, Gustaf Serlachiuksesta Gösta Serlachiukseen.

Serlachius Gustaf fresko SegerstråleSerlachius Gustaf Paperiperkele Serlachius Gustaf Paperiperkele Serlachius Gustaf Paperiperkele

Paperiperkele-näyttelyn lisäksi viehätyimme Gustaf-museossa Apteekkarin kauppahuoneesta, vaikka se ehkä enemmän lapsille onkin suunnattu.
Vanha paljekamera on kaunis ja sillä voi ottaa kaveristaan vanhanaikaisen kuvan, jonka saa myöhemmin museon kassalta. Ja tokihan apteekki museossa on paikallaan, osa Gustaf Serlachiuksen historiaa sekin.

Serlachius Gustaf Apteekki Serlachius Gustaf Apteekki

Serlachius-historiaa on tarjolla myös museon toisessa kerroksessa, jossa työntekijät, mainioina patsaina, odottavat pääsyä johtajan huoneeseen. Etenkin minulle, jonka isäkin oli ison teollisuuslaitoksen toimitusjohtaja, vaikkakin ”vaan” palkkajohtaja,  johtajan huone tuntuu palalta elävää historiaa. Johtajakin on läsnä, ylväänä rintakuvana.

Serlachius Gustaf Serlachius Gustaf Serlachius Gustaf

Gustafin enkeleiden ja Muinais-Mäntän kohdalla mielenkiintomme herpaantuu – nämä näyttelyt puhuttelevat ehkä mänttäläisiä enemmän kuin meitä, Espoosta tulleita.

Mänttä-Vilppulasta

Serlachius-bussiMatka Gösta-museolta Gustaf-museolta tehdään hiukan kierrellen, ystävällinen kuljettajamme näyttää meille Mäntän kirkon, joka viime kesänä oli koristeltu Kaarina Kaikkosen paidoilla ja Mäntän kuvataideviikkojen tyyssijan, entisen Pekilo-proteiinitehtaan. Taidetta, etenkin kesällä, on taidekaupungissa vähän joka nurkalla. Näemme myös tietysti pehmopaperitehtaan, jonka portilla ei enää lue Serlachius vaan Metsä-Tissue. Paikkakuntalainen osaa myös esitellä entisiä tehtaan työsuhdeasuntoja: johtajien villat, ylempien toimihenkilöiden asunnot, toimihenkilöiden ja työläisten asunnot.

Lopuksi, meitä takaisin Vilppulan asemalle viedessään, Tero Rönni muistaa vielä kertoa meille, Meriharakka-blogia kirjoittaville, että Mäntässäkin on meriharakkapariskunta, joka joka kevät palaa tuonne, veden partaalle.

Serlachius Gustaf

Ostoksia!

Paluumatkalla kevyt päiväreppumme on hiukan menomatkaa painavampi.
Mekin, jotka yleensä ostamme matkamuistoja äärimmäisen rajoitetusti, teimme muutamia ostoksia. Isommasta, Gösta-museon museokaupasta mukaan tarttui lautasliinoja, puulajeja esittelevä viivotin ja Synti-suklaata. Wc-paperirullakin oli kiva oivallus, mutta rajansa kaikella, museokauppa-ostoksillakin.
Gustaf-museon pienemmästä kaupasta ostimme vielä Serlachiuksen historian tiimoilta vanhan työntekijöiden perehdytysvihkosen – taas tuli Normandia mieleen, kun sieltä ostin amerikkalaisille sotilaille tarkoitetun johdannon elämään Ranskassa!

wc-paperia Ostoksia

Serlachius Gösta Markiisi ja ParoniJa lopuksi vielä kuva bloggaajasta – Markiisitar ja Paroni-näyttelyn rokokoo-peilin kautta kuvattuna 🙂