Avainsana-arkisto: Marimekko

Vuosi ilman uusia vaatteita

Puoli vuotta ilman uusia vaatteita

Taisin tässä blogissakin avautua syksyllä, että yritän sapattivapaani aikana puolen vuoden mittaista vaatteiden ostolakkoa netissä levinneen Vuosi ilman uusia vaatteita -ilmiön mukaisesti.

Varsinaisessa haasteessa sukat ja alusvaatteet jätettiin ulkopuolelle, mutta muuten mahdolliset uushankinnat pitäisi löytää kirpputoreilta tai kavereilta. Lisäksi sääntöihin on sisällytetty kolmesta poikkeuksesta, josta en nyt ihan varmaksi tiedä, että oliko ne ajateltu noihin alusvaatteisiin vai ”saako” ostaa kolme ihan uutta vaatetta. Haasteen Facebook -ryhmässä yleisin tulkinta näyttää olevan, että ne kolme voivat olla mitä vaan.

Omalta osaltani päätin, että tuo lähden mukaan vaan puoleksi vuodeksi eli syyskuun alusta helmikuun loppuun. Vaikka vapaani jatkuikin huhtikuun alkupuolelle asti niin uumoilin, että maaliskuussa kauppoihin tulevat kevätmallistot houkuttelevat varmasti ostamaan sitten jo jotain uutta.

Näin siinä sitten kävi:

Syyskuusta aina marraskuun loppupuolelle asti ostolakko piti vailla yhtään hairahdusta. Alkusyksystä oli helppo olla ostamatta mitään talvista kun tiesimme olevamme kohta lähdössä kesään.

PingviinipuseroMarraskuussa Aasian kierroksemme oli edennyt Kuala Lumpuriin ja siellä kuumuus ajoi meidät myös ostoskeskuksiin ja sikäläiseen Marks & Spencerin myymälään, jossa katsoin yhtä kivan näköistä jouluneuletta (ostoskeskus OLI hyvin ilmastoitu!) ja kun olin jo siitä päästämästä irti, niin Lasse kantoi eteeni pörröisen pingviinineuleen ja siihen sitten lankesin. Ensimmäinen hairahdus käytetty! Puseroa käytin sitten joulukauden lähes kaikissa tilaisuuksissa, joten sen ostaminen ei vieläkään harmita.

 

 

Phnom Penhin lentokentältä mukaan tarttui myös mustaruudullinen Burberry -kopio huivi 7 eurolla – väriyhdistelmä tuntui vaan niin oikealta! Taas kuitenkin yksi osoitus siitä, että jos tarkoitus on olla ostamatta mitään, niin ei pidä mennä kauppoihin edes katselemaan.

Gudrun Sjöden Tuvsta Burberrykopio

Tammikuussa menin varomattomasti alennusmyyntien aikaan Gudrun Sjödenin myymälään ja mukaan lähti Tuvsta -mekko ja muutamat legginsit (ja taisi siinä pinossa yksi huivikin olla). Eli jos vuoteen sallittiin 3 hairahdusta, niin puolen vuoden sallitut hairahdukset oli viimeistään tässä vaiheessa käytetty kokonaan. Mekkoa olen toistaiseksi käyttänyt kerran matkamessuilla ja legginsejä muutaman kerran kotona, mutta näin jälkikäteen arvioiden ei olisi pitänyt tälläkään kertaa innostua alennusmyynneistä.

Samaisella ”onnettomalla” retkellä Helsingin keskustaan tuli myös ostettua Stockmannilta jo silloin tarjolla olleista kevätmallistojen vaatteista Repeatin luonnonvalkoinen neuletakki: cashmirhan on aina hyvä sijoitus ja jos olisin jäänyt odottamaan, niin kokoni olisi voinut loppua …

Marimekon parka Bryce Canyonissa

Kalifornian matkaa tekosyynä käyttäen ostin myös Marimekon kevätmalliston mustan parkan jo helmikuussa. Takki osoittautui kuitenkin ehdottoman hyväksi keväisen viileissä luonnonpuistoissa ja pääsi mukaan myös Lissaboniin ja olen käyttänyt pääasiassa sitä myös parin ensimmäisen työviikon aikana, joten ainakin se osoittautui hyväksi ostokseksi. Syytä tietysti olisikin, lähes 400 euron takille!

Marimekon parka ja pitsineuleHelmikuun lopulla San Franciscossa käytimme hiukan aikaa Macy’s -tavaratalossa ajatuksena ostaa hiukan uusia alusvaatteita (sallittuja!), mutta mukaan lähti sitten myös yksi pitsineule. Pitsineule pääsi sittemmin mukaan jo Lissabonin viikonloppuun ja uskoisin sen kesällä pääsevän enemmänkin käyttöön, joten senkään ostaminen ei vieläkään harmita.

 

 

 

 

Eli ei tämä ihan putkeen mennyt: hairahduksia kertyi kait suunnilleen kymmenen sallitun kolmen sijaan ja rahaakin kului. Mutta kului sitä paljon vähemmän kuin vuosi sitten vastaavana ajanjaksona, alusvaatteita lukuunottamatta summa jäi alle tonnin ja siitäkin tuo Marimekon takki selittää suurimman osan. Ja osa tuosta tonnistakin tuli rahoitettua yhden vanhan Joutsenen pitkän toppatakin ja yhden Marimekon vähäiselle käytölle jääneen raitapaidan myymisellä: näistä kertyi yhteensä 170 euroa!

Pako arjesta Jerry

Brändit matkoillani

Pako Arjesta -blogin Jerry kirjoitti pääsiäisenä blogiinsa jutun otsikolla Brändiuskollisuus. Tapaan lukea muiden blogeja katsomalla, jos ehdin, juttujen otsikot päivittäin tulevasta Bloglovin -palvelun yhteenvetoviestistä ja luen sitten sitä kautta ne, jotka otsikon ja alun perusteella tuntuvat jotenkin kiinnostavilta.

Tämän jutun päädyin lukemaan siksi, että otsikko tuntui niin kornilta, että piti tarkistaa, että mikä ihme juttu tämä on?! Ja vaikka juttu edelleen sen lukemisenkin jälkeen tuntui jotenkin kornilta, niin tässä minä nyt kirjoitan Jerryn innoittamana juttua matkailuharrastukseeni liittyvistä tuotemerkeistä.

Ennen matkaa valitsen mukaan otettavat vaatteet, tarvittavan kosmetiikan ja pakkaan tavarat johonkin.

Vaatteiden osalta useimmiten mukaan lähtee Long Tall Sallyn housuja, Gudrun Sjödenin yläosia ja huiveja ja usein Marimekon takki. Marimekon olkalaukku lähtee mukaan lähes aina – sama laukkukin on kestänyt jo vuosikausia (käytän sitä vaan matkoilla).
Ehkä mielenkiintoisin vaatemerkkilöytö matkoilta on saksalainen Oska, jonka malliston ensimmäisen pitkähihaisen t-paidan ostin miellyttyäni sen väriin yhdessä putiikissa Scilly-saarilla ja sen jälkeen olen ostanut sitä lisää lähinnä postimyynnistä ja jonkun kerran Kööpenhaminasta, missä pitkään oli minua lähin heidän myyntipisteensä Illumin tavaratalossa. Lämpimään lähdettäessä Oskan housut ovat mukana lähes aina.

Gudrun Sjödenin huivi Moldovassa Gudrun Sjödeniä Kambodzassa Marimekon laukku Azerbaidjanissa

Kuvissa Gudrun Sjödenin huivi, Long Tall Sallyn mustat housut,  Gudrun Sjödenin hellemekko ja t-paita ja Oskan valkoiset housut. Musta laukku kaikissa kuvissa Marimekon. Kuvat Moldovasta, Kambodzasta ja Azerbaidjanista.

Kosmetiikkani on pääosin valmiiksi pakattuna koko ajan, nestemäiset nykyisin Victoria’s Secret -merkin läpinäkyvään pinkkiseen kosmetiikkalaukkuun, joka on täyttänyt ”muovipussivaatimukset” viimeisen parin vuoden ajan kymmenillä ja taas kymmenillä lentokentillä, vain Lontoon Heathrowlla jouduin sen kerran tyhjentämään tasan määritelmän mukaiseen muovipussiin. Tämä kosmetiikkalaukku on muuten yksi niitä harvoja tuotteita, jonka olen jonkun blogin (tässä tapauksessa Plusmimmin) suosituksesta ostanut.

Victoria's Secret ja Biotherm

Victoria’s Secret -kosmetiikkaa en matkoille mukaan ota, mutta matkalta kotiin ostan silloin tällöin purkin vartalovoidetta, aluksi sisarentyttärieni innoittamana, mutta sittemmin itsekin voiteeseen tykästyneenä. Noin ainoa tuotemerkki, jota kosmetiikkalaukustani löytyy varmasti on Biotherm. Siinä missä värikosmetiikan puolella olen melko uskoton tuotemerkeille, niin ihonhoitopuolella Biotherm on pysynyt matkassa jo vuosikymmeniä. Sekä Biothermin että Victoria’s Secretin voiteet kulkeutuvat kotiin lähes aina lentokentän taxfree-kaupoista, Victoria’s Secretiähän ei Suomesta voikaan ostaa.

SamsoniteTavarat pakkaan Samsoniten laukkuun, joista nyt on menossa kolmas laukkusarja. Ensimmäiset Samsoniten kovat laukut olivat siniset ja yksi niistä kuljetti edelleen sisarentyttäreni tavarat Lissaboniin ja takaisin. Toinen sarja oli samanlaiset mustana – ensimmäisten heikon kohdan, rikkoutuvat kahvat, opimme näissä heti suojaamaan teippaamalla ne sekä kestävyyden että erottuvuuden vuoksi keltaisilla teipeillä.
Kolmas sarja ostettiin sen keveyden takia maailmanympärimatkalle lähtiessämme ja se on nyt enimmäkseen käytössä. Toinenkin sarja taitaa siirtyä sisarentyttärilleni lähiaikoina.

Olympus PENMukaan lähtee myös lähes aina kamera. Kameran osalta olen ollut sekä Canon- että Olympus -fani. Aikoinaan ensimmäinen järjestelmäkamerani oli Canon, sitten kun halusin pienemmän siirryin Olympuksen Mju -kameraan, siitä Olympuksen Camedia -digikameraan ja välillä taas Canonin Ixus -sarjaan, josta minulla ehti olemaan ainakin kolme versiota, ennen kuin tänä vuonna palasin taas Olympukseen ja järjestelmäkameraan, nyt siis merkkinä Olympus PEN Lite E-PL7.
Uuden minijärkkärin opiskelu on vielä vaiheessa, mutta hyvään alkuun pääsin Tyyliä metsästämässä -blogia pitävän Veeran yhden illan loistavalla perehdytyskurssilla ja keväämmällä on vielä vuorossa Rajalan kurssi.
Työpaikastani johtuen puhelimeni ei ole iPhone vaan tällä hetkellä Lumia 920, jonka kameraan erityisesti olen ollut tyytyväinen.

Audi A3Jerryn jutussa yhtenä tuotemerkkinä oli myös auto ja Jerrylläkin ihan erityisesti Audi. Meillä auto pääsee pitemmälle matkalle mukaan vain äärimmäisen harvoin, yleensä se jää Helsinki-Vantaan P3-parkkitaloon, mutta useimmiten se meilläkin on ollut Audi 🙂
Elämäni autoista kirjoitin pari vuotta sitten tänne jutunkin ja kokosin siihen liittyvään kuvasarjaan kuvat jokaisesta autosta elämäni varrelta!

tvkaistaLentokentällä tai viimeistään lentokoneessa otan esiin iPadini ja useimmiten katson siltä lennon aikana jonkun edellisellä viikolla katsomatta jääneet televisiosarjan jakson tai jonkun elokuvan, joita yleensä pidän sillä varastossa tusinan verran.
Televisio-ohjelmat ja elokuvat lataan sille tvkaista.com -palvelusta – helppoa, yksinkertaista ja edullista (jos vaikka ehkä hiukan harmaalla alueella, koko palvelun laillisuus, mutta en pidä sitä käyttäjänä ongelmani, paitsi jos palvelu lakkaisi olemasta, sitten siitä tulisi ongelmani!).Useimmissa hotelleissa myös wifi:n nopeus riittää nykyisin iPadin ohjelmavalikoiman täydentämiseen matkan aikana – pitäähän se Greyn Anatomian uusin jakso nähdä mieluimmin päivän kuin parin viikon viiveellä. Jos wifin nopeus ei muuten riitä, niin ohjelman latauksen voi käynnistää nukkumaan mennessään ja hitaammillakin nopeuksilla kyllä se yleensä parissa tunnissa latautuu!

Pepsi MaxPerillä tuotemerkeistä etsin yleensä ensimmäisenä lempijuotavani, eli Pepsi Maxin. Tosin sitä löytää oikeastaan aika harvoin maailmalla hotellisen lähellä sijaitsevistä minimarketeista, joten lähes aina joudun matkoilla tyytymään Coke Zeroon.
Mutta kotona juon aina 🙂 Pepsi Maxia.

Siinä, tuotemerkkejä. Aika paljon niitä matkailuun liittyen sitten löytyikin, kun hetken asiaa mietin.
Ja vielä selvennyksen vuoksi, tämän jutun innoittajana oli vaan ja ainoastaan Jerry, ei yksikään näistä tuotemerkeistä!

 

 

 

Armi

Kävimme lauantai-iltana katsomassa Helsingin kaupunginteatterin näytelmän Armi Ratian elämästä.
Aviomies vähän harmitteli jo ennen lähtöä, että miten hän onkin tänne lähdössä (arveli, ettei yleisössä juuri miehiä olisi) – ja näytelmän päätyttyä taisi harmitella entistä enemmän sen katsomiseen kulunutta aikaa. Kommentoi mm. että ”Älä enää osta Marimekkoa”.

Ja kieltämättä, aika raju tuo näytelmä oli – en tiedä oliko tuo sitten totuus Armi Ratian elämästä, mutta näytelmän perusteella tuo aika ja Armin elämä tuntui olevan yhtä sekoilua, viinan kanssa tai ilman. Jotenkin tuntuu vaan, että kun Marimekko kuitenkin on ollut myös menestystarinaa, että jotain muutakin siinä on täytynyt olla – ja ehkä näytelmän olisi voinut tehdä vähemmänkin sekoilua painottamalla. Tai sitten ei. Jos näytelmästä positiivisia asioita haluaisi mainita, niin Marimekon vaatteita oli mukava katsella näyttämölläkin – erityisesti ”Armin” käyttämä pitkä vaaleanvihreä halatti, jota mustavalkoiset kaitaleet ryhdittivät oli hieno!

Vähän kävi mielessä, että joko teatteri on hiukan aikaansa jäljessä – ainakin työelämässä sekoilu alkoholin kanssa taitaa olla aika harvinaista nykyisin, mutta syyskaudella näkemistämme kolmesta näytelmästä kahdessa tuo alkoholipitoisuus on ollut häiritsevän korkea (toinen tuo syyskuussa näkemämme Sian morsian – Kansallisteatterin Patriarkka sentään ammensi voimasta muusta kuin alkoholista).

Ehkä Lumikuningatar, johon saimme tammikuulle liput, ei sentään, satuna, syyllistyisi tähän!