Avainsana-arkisto: Mauritius

Mauritius feature

Vihreä Mauritius

Intian valtameren risteilymme päättyi Mauritiukselle ja nähdäksemme saarta myös Port Louisin ulkopuolella, olimme helppona vaihtoehtona ostaneet myös viimeiseksi päiväksi retken, joka sitten päättyi lentokentälle.

Joku ehti jo kommentoimaan Port Louisista kertovaan juttuumme, että oli kuvitellut Mauritiuksen olevan vain rantaa – ehkä koska Mauritiusta kuten muitakin Intian valtameren saaria myydään erityisesti valkoisilla hiekkarannoilla, turkoosilla merellä ja auringolla. Mutta Mauritius on paljon muutakin kuin rantojen all inclusive -hotellit – ja ne rannat.

Mauritius

Me kiersimme saaren luontonähtävyyksiä aloittaen katsomalla Trou aux Cerfs -kraatterin näkymiä. Kuten Reunion, Mauritiuskin on tuliperäinen saari. Toki näkymät olivat kauniita, mutta ehkä olimme jo tällä matkalla nähneet niin paljon, etteivät ne vielä oikein meitä vakuuttaneet. Onhan näitä nähty … Näköalapaikan ihan herkullisen näköiset hedelmätkään eivät hetimmiten laivan aamiaisen jälkeen houkutelleet.

Mangoa Mauritius

Seuraava pysähdys pienoismallityöpajalle, jonka alakerrassa oli valtava myymälä, joka myi paitsi valmiita laivojen pienoismalleja kaikkea mahdollista vaatteista ja huiveista matkamuistoihin sai meidät miettimään, että ehkä sittenkin olisi pitänyt neuvotella retken sijaan taksikierros saarella. Laivan aiheuttamista ruuhkista tuskin olisi päässyt, sillä kaikkialla minne pysähdyimme oli myös sadoittain takseja, mutta ehkä ainakin olisi voinut neuvotella vakioreitiltä pois muutaman pysähdyksen, kuten vaikka pienoismallikaupan.

Mauritius Naval model shop Mauritius Naval model shop

Laivojen pienoismallityöpajalla on sen verran liittymää Mauritiuksen historiaan, että sijaintinsa vuoksi Mauritius tunnettiin aikoinaan myös siitä, että laivoja usein korjattiin täällä, mutta historian liittäminen osaksi tätä pysähdystä ei opastamme syystä tai toisesta kiinnostanut.

Mutta toki olen aina toivonut, että meillä olisi pienoismalli ilmatukialuksesta, mutta kassajonojen takia se jäi nyt vieläkin hankkimatta …

Mauritius Naval model shop

Hiukan laimean alun jälkeen Mauritius alkoi kuitenkin näyttää parastaan. Black River -luonnonpuiston näkymät olivat jo aika huikeita ja paikalle ilmestyneet apinat kruunasivat elämyksen. Apinat ilmestyivät niin yllättäen näköalatasanteen aidalle, että Lasse perääntyi vauhdilla metrin: ovathan apinat usein röyhkeitä eikä niiden koskettaminen (tai siis, että ne koskettavat Sinua) ole välttämättä hyvä idea, mutta kun apinaperhe poikasineen sitten oikein poseerasi meille monessa kohtaa aidalla, niin aika turhaan retkemme vetäjä yritti muistuttaa meitä aikataulusta ja paluusta bussille.

Maurius Black River Maurius Black River monkey

Lounasravintolan näkymät eivät paljoa luonnonpuiston näkymille hävinneet ja ymmärrän miksi jotkut tulevat Varangue Sur Morne -ravintolaan lounaalle vaikka helikopterilla! Ruokakin oli, vaikka meitä tietysti oli isohko ryhmä, ihan kelvollista.

Mauritius Varangue Sur Morne

Mauritius ChamarelLounaan jälkeen jatkoimme Mauritiuksen luonnonnähtävyyksiä. Chamarelin vesiputouksen väitettiin olevan korkeampi kuin Vapaudenpatsas. Ehkei niin ihmeellistä, sillä isokin patsas on vaan patsas, mutta olihan se korkea. Koko putouksen nähdäkseen pitää (helteessä) kiivetä vielä viimeisetkin viisikymmentä porrasta ylemmälle näköalatasanteelle, mutta lounaan vahvistamina jaksoimmehan me kiivetä!Mauritius ChamarelMauritius kissa cat

Viimeisen luontokohde, Seven Coloured Earth, oli jo sarjasssaan jotain mitä emme olleet missään tätä ennen nähneet. Pienen alueen maa-ainekset olivat vulkaanisen tuhkan aiheuttaman eroosien värjäämiä, useilla eri, ehkä siis seitsemällä, värisävyillä. Lisäksi prosessi on tehnyt maa-aineksista sellaisia, että alueella ei kasva mitään, joten maa-aines pieninä kumpuina erottuu hyvin kaikkien värineen.

Mauritius Seven Coloured Earth

Mauritius Hindu templeLuontokohteiden jälkeen vuorossa oli vielä kulttuurikohde, eli Grand Bassinin pyhä järvi ja sen äärellä oleva hindutemppeli ja Vapaudenpatsaan tapaan kohti taivasta kohotteleva hindupatsas.
Kaikilla Intian valtameren saarilla, joilla vierailimme, osa väestöstä on intialaistaustaista ja hindulaisuus on vahvasti läsnä muiden uskontojen rinnalla. Tämä Grand Bassinin alue oli ilmeisesti hinduille hyvinkin merkittävä paikka Mauritiuksella: alueen nyt autiot valtavat paikoitusalueet kertoivat selvästi, että johonkin aikaan vuodesta tänne saapuu tuhansia ja taas tuhansia pyhiinvaeltajia.

Mauritius Hindu temple Mauritius Hindu temple Mauritius Hindu temple

Matkalla lentokentälle ohitimme Mauritiuksen teeviljelmiä, joiden tulevaisuus on ilmastonmuutoksen ja/tai tietynlaisen ryöstöviljelyn takia uhattuna. Teepensaistahan kerätään vain ylimmät, vihreät lehdet, ja pensaan kasvaminen sadonkorjuuikäiseksi kestää monta vuotta. Nyt ilmeisesti iso osa pensaista alkaa olla vanhoja, mutta viljelysten uusimista on huonoina vuosina lykätty, joten nyt on kohta käsillä aika, että teelehtiä ei juuri saadakaan kerättyä. Ehkä Mauritius pärjää turismilla, mutta toki teen viljelyn loppuminen saarella pakottaisi jotkut ihmiset sitten lähtemään muihin töihin.

Mauritius Tea

Retkemme päättyi lentokentälle ja paluumatkastamme kirjoitinkin jo aikaisemmin. Tämä viimeistä retkipäivää Mauritiuksella kuvaamamme juttu onkin sitten viimeinen kohdekuvauksemme Intian valtameren risteilyltämme. Ehkä kirjoitan vielä jossain vaiheessa hiukan elämästä Costa neoRomanticalla, etenkin kun tällä risteilyllä vietimme laivallakin enemmän aikaa kuin millään risteilyllä aikaisemmin, sillä sisältyihän siihen kokonaista kolme meripäivää, mutta Mauritiukselle, Reunionille, Madagaskarille ja Seychelleille jätän tämän jutun myötä ainakin tältä erää hyvästit. Ihan kivoja kohteita kaikki, ja teoriassa on mahdollista, että palaamme jollekin niistä vielä, mutta ainakaan jopa parille kolmelle vuodelle ulottuvissa matkahahmotelmissamme ei niitä vielä näy.

Port Louis feature

Port Louis, Mauritius

Mauritiuksen pääkaupunki, Port Louis, näkyy laivalta.
Parin kilometrin matka satamasta Waterfrontin alueelle kulkee kuitenkin ainakin vielä hiukan keskeneräisen alueen kautta ja ilma oli täälläkin helteinen, joten ajattelimme ottaa taksin keskustaan. Ohitimme ensimmäisen 2 dollarin vesitaksitarjouksen, sillä olimme ajatelleet ajaa suoraan luonnonhistorialliselle museolle, dodo-linnun luo.
Portilla odottavat taksit eivät kuitenkaan olleet meistä kiinnostuneita, he odottivat 100 dollarin saaren kiertomatkoja. Sattumalta huomasimme siinä tilannetta ihmetellessämme portista sisään ajavan valkoisen pikkubussin, jossa oli kyltti Complimentary Shuttle to Waterfront ja kiirehdimme tutkimaan sitä ja se osoittautuikin kaipaamaksemme ilmaiseksi kyydiksi kaupunkiin. Laivalla ei tästä ei jostain syystä oltu kerrottu mitään. Ehkä sen kapasiteetti riitti vaan sen sattumalta löytäviin tai ehkä se oli ensisijaisesti tarkoitettu henkilökunnalle, mutta niin tai näin, saimme lopulta kyydin, ilmaisen sellaisen Waterfrontille.

Port Louis

Port Louisin Waterfront voisi olla lähes missä tahansa. Alueella on kauppoja, kahviloita, ravintoloita, hotelleja ja ainakin yksi museokin ja Mauritiuksen voi tunnistaa parhaiten kaikkialla olevista dodoista. Ei siis tietenkään oikeista, sillä dodo-lintu kuoli sukupuuttoon kauan sitten: lentokyvyttömät isot, maukkaat (?) linnut olivat helppoa ruokaa saarelle saapuneille merenkulkijoille ja jonain päivänä joku heistä sitten vaan söi viimeisenkin linnun. Luultavasti tyyppi ei tiennyt päivällisensä olevan lajinsa viimeinen.

Kävelykadun yllä olevat sateenvarjot muistuttivat meitä Belgradista, mutta toki näitä on muuallakin. Emme kuitenkaan heti antautuneet kävelykadun houkutuksille vaan otimme tiukan suunnan luonnontieteelliselle museolle: ennen ensimmäistäkään dodo-aiheisen matkamuiston ostamista halusimme nähdä museolla olevan oikean dodon luurangon ja rekonstruktion. Joskus kun sattumalta näemme jonkun lievästi mielenkiintoisen museon saatamme päättää, että poikkeamme siellä pikaisesti, jos sinne ei ole pääsymaksua, mutta Port Louisin luonnontieteellinen museo oli päivän ykköskohteemme ja olimme varautuneet maksamaan sisäänpääsystä, mutta rahamme eivät kelvanneet, museo oli ilmainen!

Museon pari ensimmäistä huonetta esittelivät valaita, kaloja ja lintuja. Alueen nykyistä eläimistöä, mutta ohitimme ne malttamattomana ja suuntasimme museon perällä olevaan erityiseen dodo-huoneeseen. Ja siellähän ne olivat, niin luuranko kuin rekonstruktio, jota voi tietysti olla vaikea arvioida sen suhteen, että tällainenko se lintu oli vai ei, mutta kyllä dodo-huoneessa esitelty materiaali vaikutti enemmän tieteelliseltä tutkimukselta kuin turisteille kerrottavilta tarinoilta.

Museon puutarhan värikkään dodot olivatkin sitten tietysti jo taidetta ja tarinaa.

Port Louis Port Louis Port LouisPort Louis

Museovierailun jälkeen kiertelimme hiukan läheisessä puutarhassa ja palasimme sieltä hiukan kaupunkia kierrellen rantaan ja Waterfrontille.

Ensimmäisen juomatauon pidimme McDonaldsilla, kun vaikutti siltä, että siellä olisi tarjolla ilmainen wifi, ja olihan siellä, jonkinlainen. Waterfrontin ravintoloiden wifit olivat jo lähes hyviä.

Matkamuistopuolella valinta oli selvä, dodoja niiden olla pitää. Mukaamme lähti peltinen dodo pienestä taidekaupasta ja dodomagneetti. Waterfrontilla, ei ihan rannassa, vaan siitä hiukan sisämaahan päin, on myös iso matkamuistotori, Craft Market. Sen alakerrassa myydään lähinnä intialaista rihkamaa, mutta yläkerrassa on kivoja pieniä taidekauppoja. Joulupukkikin ostoskeskuksesta toki löytyi, olihan jouluun enää aikaa vajaa kuukausi.
Port Louis
Port Louis Port Louis
Port LouisPort Louis Port Louis
Port Louis Port Louis

Iltapäivän vietimme Waterfrontin ehkä hienoimman hotellin, Labourdonnaisin, terassilla sattumalta samaan aikaan samaan kaupunkiin osuneen maailmanmatkaajaystävämme Marjan kanssa. Marja oli jättämässä Afrikkaa vietettyään siellä useamman viikon parillakin overland-osuudella ja oli mielenkiintoista kuulla hänen kokemuksistaan. Paljon matkustavat suomalaiset osuvat yllättävän usein samoihin paikkoihin: ennen meitä Marja oli tavannut Afrikkaa kierrellessään myös maailmanmatkaaja Anna-Katrin.
Omalta osaltamme emme ole kovin tosissamme overland-matkailua harkinneet, mutta Marjan mukaan etenkin lyhyemmillä osuuksilla oli mukana vanhempiakin ihmisiä ja lisäksi nyttemmin joillekin niistä on mahdollista osallistua myös siten, että yöpymiset ovat lodgeissa, ei teltoissa. Ehkä tätä pitäisi harkita, vaikkapa Namibian ja Botswanan suunnalla! Aikaisemmilla matkoillamme olemme osuneet sattumalta samoihin paikkoihin maailmanmatkaajaystäviemme kanssa mm. Pääsiäissaarella ja Tahitilla – vaikka meitä on vain n. 100, niin sen verran paljon monet meistä ovat maailmalla, että näitä tavallaan uskomattomia sattumia tuntuu osuvan kohdalle sittenkin yllättävän usein.

Port Louis

Paluumatka takaisin laivalle meni hiukan seikkailuksi: muistelimme shuttlen jatkavan seitsemään ja jäimme sitä ainakin hetkeksi odottelemaan. Sitten huomasimme parin muun kyselevän vesitaksin lähtöpysäkkiä ja ajattelimme, että voisimmehan me sillä palata nyt laivalle. Mutta tämä vesitaksi kuljettikin meidät sitten vaan pienen lahden toiselle puolelle, Le Suffren -hotellille, josta olisi pitänyt jatkaa kävellen arviolta vielä 1,5 km, joten  hyppäsimme nopeasti seuraavaan takaisin Waterfrontille menevään vesitaksiin ja palasimme odottelemaan shuttlea, joka sitten ilmestyikin ja poimi meidät kyytiinsä kertoen samalla, ettei se enää kulje, kyydit loppuivat jo viideltä, mutta koska muutama työntekijä oli syystä tai toisesta sillä laivalle menossa, niin voisimmehan mekin tulla. Lopuksi meiltä sitten kuitenkin pyydettiin kyydistä ensin 5 dollaria nuppi ja kun vähän nurisimme siitä, että meidän annettiin ymmärtää, että tämä on kuitenkin vielä ilmainen, niin maksoimme sitten vaan yhteensä 5 dollaria. Ei niin, että summa olisi ollut iso, mutta vähän tuossa oli höynäytyksen makua. Ja jotenkin epävirallista koko tämä shuttleliikenne taisi olla Costankin osalta, kun ei siitä missään laivalla kunnolla kerrottu.

Mutta, kuten sanottu, matka keskustaan ei ole pitkä, laivat näkyvät Waterfrontin rannalta, ja jos onnistuu saamaan taksin, joka suostuu parin kilometrin kyytiin, niin korkeintaan 10 dollaria se varmaan olisi maksanut.

Port LouisPort Louis

Costa neoRomantica

Risteily Intian valtamerellä – mitä kaikki maksoi?

Intian valtameren risteilyltämme pari juttua Mauritiukselta ja pari juttua laivalta on vielä viimeistelemättä ja julkaisematta, mutta otetaan tähän väliin kustannusyhteenveto.

Siinä missä omatoimisella kiertomatkalla kustannusten seuranta käy pienestä työstä, risteily on myös tässä mielessä helppoa lomailua.

Ainakin jos ostaa risteilyn suomalaiselta agentilta (Loistoristeilyt) lentoineen, satamakuljetuksineen kaikkineen, kuten me teimme tälläkin kertaa, sillä mahdollisuutta ylimääräisiin lomapäiviin ennen tai jälkeen risteilyä ei ollut ja tiukalla aikataululla halusimme jättää vastuun lentojen ja risteilyn yhteensovittamisesta varustamolle.

Costa neoRomantica

Etukäteen maksamamme risteilypaketin lisäksi muut kustannukset kertyivät sitten laivalla ja ne maksettiin kerralla risteilyn päättyessä. Kohteissakaan emme tällä kertaa juuri rahaa kuluttaneet, mitä nyt muutaman taksimatkan, jääkaappimagneetin ja juotavan verran.
Paikallista valuuttaa emme vaihtaneet paitsi Seychelleillä hiukan ja epäilen, että olisimme me sielläkin pärjänneet pelkillä euroilla ja dollareilla (eikä niiden Seychellien hintatasolla tarvitse olla edes erityisen pieniä seteleitä!).

Näin rahaa kului:

Risteilykustannukset

Risteilyhinnasta onnistuimme neuvottelemaan Loistoristeilyiltä pienen alennuksen lupauksella kirjoittaa siitä. Alennus oli kuitenkin suhteellisen pieni, joten  varsinaisesta blogiyhteistyöstä tai sponsoroidusta matkasta ei ollut kyse.

Premium-luokan hyttiin päädyimme ajatuksella, että haluamme valita illallisajankohdan ja hytin sijainnin, mutta tällä kertaa laivalla olikin käytössä Open seating, eli kahta erillistä illalliskattausta ei ollut. Hyttiluokkaan kuului myös aamiainen hyttiin palvelumaksutta niin halutessamme ja aikaisina retkipäivinä useimmiten käytimme sitä.

Open seatingCosta neoRomantica

Retket varasimme netistä etukäteen sillä halusimme varmistaa, että mahdumme mukaan muutamalle meille tärkeimmälle retkelle (saarihyppelyt Seychelleillä ja Nosy Bessä) ja kun sitten pääsimme hommassa alkuun, niin varasimme muutkin retket etukäteen.

Retkien hinnoittelu oli netissä niitä varatessa selkeää, mutta myöhemmin sekavaa: nettivarauksissa oli yhdet hinnat (listahinnat), saamissamme lipuissa hiukan toiset hinnat (jotenkin hiukan alennetut) ja laskullamme kolmannet hinnat (nekin jotenkin alennettuja, mutta eri tavalla). Muutaman kerran yritin ”täsmäyttää” eri tapoja laskea retkien hintoja, mutta luovutin lopulta, kun totesin, että laskumme loppusumma oli niiden osalta vaihtoehdoista pienin. Alennusten syytä voin vaan arvailla: itse olen joskus viitsinyt naputella tarvittavat tiedot Costan järjestelmiin ja päätynyt kanta-asiakkaaksi ja jos kaikki retket olisivat olleet minulle halvempia, niin kyseessä olisi ollut selvästi kanta-asiakasalennus, mutta osassa retkissä oli alennuksia molemmilla ja osassa vain Lassella, mikä taas voisi viitata johonkin seniorialennukseen.

Nosy Komba

Netin käytöstä ja hinnoittelusta laivalla kirjoitinkin jo aikaisemmin. Noin puolet tuosta laskusta johtui hiukan vääristä valinnoista.

Laivan valokuvaajan ottamia kuvia emme ensin olleet ajatelleet tietenkään ostaa, olihan meillä matkassa pari kameraa ja pari puhelinta, mutta kun monet niistä sitten kuitenkin olivat mielestämme onnistuneita kuvia meistä molemmista, emmekä yleensä viitsi pyytää muita ihmisiä ottamaan meistä kuvia, puhumattakaan itselaukaisijoiden virittelystä, niin perustelimme niiden ostoa sillä, että saamme muutaman yhteiskuvankin matkalta.
Lisäksi kun parilla retkellä päädyimme juttelemaan yhden valokuvaajan kanssa, niin loppumatkasta alkoi jo tuntua siltä, että pitäähän sitä kaverin businesstä tukea.
Ihailtavan taitavaa markkinointia siis!

Costa Tamatave Costa Nosybe

Varsinaiset palvelurahat kuuluivat Loistoristeilijöiden pakettiin, siksi tuo matkamuisto- ja lisätipit summa on noin pieni.

Laskelma on kuten meillä lähes aina kahdelta hengeltä ja kahdelta viikolta – ja risteilyn ollessa kyseessä se tällä kertaa sisältää tietysti pakettiin kuuluvat ruuat laivalla.
Yhtenä meripäivänä söimme lounaan lisämaksullisessä neoRomantica -ravintolassa ja kyseinen lisämaksu oli 19 euroa hengeltä: tuolla summalla (ja pöytävarauksella) sai rauhallisemman ympäristön, nopeamman ja henkilökohtaisemman palvelun ja parempaa ruokaa. Jos olisimme foodieita olisimme voineet harkita ostavamme paketin, jolla olisi saanut syödä kaikki matkan ateriat tuossa ravintolassa, mutta kun emme ole.

Kokonaisuudesta retkien osuus oli aika suuri, yli 700 euroa per nuppi, mutta erityisesti Madagaskarilla luontoon päästäkseen retket olivat mielestämme ainoa järkevä vaihtoehto. Seychellien saarihyppelylle tuli hintaa, mutta jos kerran elämässään käy Seychelleillä, niin se oli ehdottomasti hintansa arvoinen. Antsirananan sademetsäretki ei ehkä ihan sitä ollut, kolmanneksi arvokkaimpana retkenämme.

Seychellit

Intian valtameren parhaat

Laivan maksullisella nettiyhteydelläkin latasimme useimpina päivinä ainakin muutaman päivän kuvan Instagrammiin. Hyvin valmistellen 1-2 kuvaa saattoi ladata parhaimmillaan 0,38 euron hintaan, eli käyttäen siihen aikaa korkeintaan 2 minuuttia.

Risteilymme kohteinahan olivat Seychellit, Madagaskar, Reunion ja Mauritius. Madagaskaria lukuunottamatta kaikki kohdejutut odottavat vielä kuvien käsittelyä, osa tekstiäkin, mutta tässä Instagram Travel Thursday -tempauksen kunniaksi kunkin saaren kaksi parasta elämystä ja vähän listaa tulevista jutuista.

Seychellit

Seychelleillä kiertelimme pääkaupunki Victoriaa ja teimme päivän mittaisen saarihyppelyn Mahelta (pääsaari) kahdelle muulle saarelle, Praslinille ja La Diguelle.

Pääkaupunkiretken paras investointi oli muutaman euron investointi palmunlehtiin, jotka kasvitieteellisessä puutarhassa sai syöttää jättiläiskilpikonnille!

Seychellit 1

Saariretken parhautta taas oli La Digue -saaren todellakin ihan omanlaisensa rannat.

Seychellit 2

Seychelleiltä on tulossa juttua niin Mahelta kuin saariretkeltä (Praslin ja La Digue).

Madagaskar

Madagaskarin kohteistamme pidin erityisesti Nosy Komban saaresta.

Nosy Be

Amber Mountainin sademetsäretkikin oli ihan hieno kokemus – aika jännää, että sademetsässä, jos vaikka vähän sataisikin, niin pisarat eivät yllä maahan asti vaan tiheä puiden latvusto pysäyttää ne!

Amber Mountain

Madagaskarin retkistä Nosy Ben satamasta (mm. Nosy Komballe) ja Antsirananan ja Tamataven satamista (mm. Amber Mountainille) ehdinkin jo kirjoittaa laivalla.

Reunion

Reunionin laavasaaren rosoisten rantojen tyrskyt olivat mieleemme. Saarta kiertäessämme pysähdyimme kolmessa kohtaa niitä katsomaan ja vaikka kierros olikin raskas, niin ei niistä kyllä yhtään olisi hennonnut jättää pois.

Reunion 1

Pääkaupunki Saint-Deniksen pienellä hedelmätorilla oli kiva kierrellä ja Instagramia ajatellen myös kotimaan nettihinnat ja sataman ilmaisen wifin alue ilahdutti. Euroopassa on erilaista kuin Afrikassa ja Reunionhan on osana Ranskaa ”osa Eurooppaa”.

Reunion 2

Reunionilta tulossa on juttu Saint-Deniksen retkestämme ja saariretkestämme.

Mauritius

Mauritiuksen pääkaupunkipäivämme (Port Louis) must-kohteemme oli luonnontieteellisen museon Dodo-huone, jossa oli aitoja dodo-linnun luurankoja ja aidonmäköisesti rekonstruoitu dodo-lintu. Kun siitä ennakkoon luin, niin jäin miettimään, että ei voi olla, että jo kauan sitten sukupuuttoon kuolleesta linnusta olisi olemassa täytetty kappale eikä niin sitten tietysti ollutkaan, mutta ihan kiva tuo kuitenkin ilmeisen tieteellisin perustein tehty rekonstruointikin oli!

Mauritius 1

Saarikierroksen kohokohdaksi muodostui Black Gorge -luonnonpuiston näköalapaikalla yllättäen Lassen säikäyttäen kaiteelle metsästä hypännyt apinaperhe!

Mauritius 2

Mauritiukseltakin luvassa on juttu Port Louisista ja monen luontonähtävyyden luo vienyt saarikierroksemme.

Costa neoRomantica

Laivalta jo julkaisemiemme juttujen lisäksi laivan ravintolat voisivat olla kommentoinnin arvoisia, kuten yhtenä meripäivänä tekemämme kierros laivan uumeniinkin.

Madagaskarin retkien kustannuksista on kovasti jo kyselty niistä kertovien juttujen yhteydessä, joten toki se kustannusyhteenveto tästäkin matkasta on tulossa!

Ja koska yhtenä kustannuseränä oli laivan valokuvaajilta ostetut valokuvat meistä, niin eiköhän niitäkin jossain vaiheessa tai jonkun jutun yhteydessä tule julkaistua.
Kummasti ne vaan päivä toisensa jälkeen olivat niin onnistuneita, että taas piti sortua maksamaan yli 10 euroa kuvasta, vaikka mukanamme oli pari kameraa ja pari kännykkää!

instagram-travel-thursday-FIN-150x150
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat matkablogit
Muru Mou
, RIMMA+LAURA ja Travellover
.

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!