Avainsana-arkisto: Meksiko

IG April feature

Tours by locals

Tämän kuukauden Instagram Travel Thursday -tempauksen aiheena on eettinen matkailu. Aihettahan on viime vuosina käsitelty matkablogeissa useammankin kampanjan verran ja vaikkakin yhteen sellaiseen tänä keväänä osallistuimme, niin aihetta on minusta vaikea käsitellä – mitä kaikkea eettisyys matkailun yhteydessä olisi: pitäisikö itse asiassa jättää kokonaan lentämättä ja entäs ne pandat, jotka nyt kuitenkin jossain eläintarhassa jo ovat, eikö niitä saisi käydä katsomassa?

Tällä kertaa hain inspiraatiota Responsible Travel -sivustolta ja sieltähän se löytyi, muistilistan kohdasta Hire a local guide.

Viimeksi kuluneiden parin vuoden aikana olemme useamman kerran palkanneet oppaan käyttöömme Tours by Locals -sivuston kautta.

Mexico Cityssä 2013 halusimme ”peruskierroksen” sijaan keskittyä muutamiin meille uusiin kohteisiin, sillä olimme käyneet kaupungissa aikasemminkin ja halusimme nähdä Diego Riveran ja Frida Kahlon kaupunkia ja käydä antropologisessa museossa.

Oppaamme kuljetti meitä henkilöautolla kohteesta toiseen toiveittemme mukaisesti ja pienen keskustelun perusteella löysimme isosta museosta meitä eniten kiinnostavat osiot, joihin sitten keskityimme.

Mexico City antropologinen museo Mexico City antropologinen museo

(Jätetään nyt tässä yhteydessä kuvat Frida Kahlo -museosta toistamatta, kun käytin niitä juuri äskettäin jutussa Kuopion kaupunginteatterin Frida -näytelmästä.)

Japanissa Aventuran maailmanympärimatkaan ei kuulunut Hiroshimaa, mutta halusimme nähdä sen mieluummin kuin Osakan ja niinpä varasimme itsellemme päiväksi oppaan kaupunkiin. Päätyönään englantia opettava nainen oli meitä vastassa junalla ja näytti meille kaupunkia erinomaisen omakohtaisella otteella – olihan hänen sukunsa elänyt alueella myös atomipommin pudottamisen aikaan, joskaan ei siis ihan keskustassa.

Hiroshima Hiroshima Hiroshima Hiroshima puisto

Ensimmäisessä kuvassa oleva rakennus on ainoa Hiroshiman keskustassa vuoden 1945 pommituksessa säilynyt rakennus.

Muistopuiston alueella Hiroshimassa on myös isoja läpinäkyviä ”siiloja”, joihin kävijät tuovat edelleen näitä Sadako Sasakin innoittamia paperikurkia. Oppaallamme oli mukanaan meille molemmille kurjet, jotka saatoimme pudottaa siiloon ja lisäksi vielä pari, jotka saimme itsellemme matkamuistoiksi. Näiden innoittamana olen sittemmin itsekin taitellut muutaman paperikurjen, en tosin näin hienoja.

Lissabonissa viime keväänä halusimme kiertää ”tehokkaasti” Sintran, Capo da Rocan, Cascaisin ja Estorilin sisarentyttäriemme kanssa ja otimme oppaan pienelle neljän hengen ryhmällemme. Olin myös hänen kanssa yhteydessä ennen retkipäivää ja kerroin, että haluaisin löytää talon, jossa isäni asui Cascaissa 70-luvulla ja jossa minäkin vietin muutamia lomia. Talokin sitten löytyi, mutta haastavaa se oli, enkä usko, että ilman opastamme olisimme sitä löytäneet, sillä yhtenä avaintietona oli, että kadun numerointi oli muuttunut tällä välillä ja vanhoja numeroita oli vain joissakin taloissa, joten niitä seuraamalla oikea talo lopulta löytyi!

Avenida Marechal Carmona no 16 Cascais 1970-luku Avenida Marechal Carmona no 16 Cascais 2015 Piriquita Sintra Piriquita Sintra pillowcase

Talo näytti olevan entisellään, vaan kasvillisuus oli hiukan rehevöitynyt sitten viime näkemisen! Sintrassa oppaamme tutustutti meidät myös paikallisen leipomon tyypilliseen ”tyynyleivonnaiseen”, joka maistui ainakin pienen seurueemme kaikille naispuolisille jäsenille!

Paikallisen oppaan varaaminen Tours by Locals -sivustolta tapahtuu etsimällä ensin kohde, sitten haluttu retki ja opas ja sen jälkeen varaamalla retki oppaan kalenterista. Oppaan kanssa voi hänen hahmottelemaansa retkiehdotelmaa vielä muokata haluamakseen, jättää jotain pois, lisätä jotain, lyhentää jotain osuutta jne. Mutta toki oppaan vinkkejä kannattaa kuunnella, sillä esimerkiksi Portugalissa Sintran ja Capo da Rocan välillä oli monta mielenkiintoista linnaa ja rantaa, joita emme olisi osanneet itse ehdottaakaan.

Kahdelle hengelle privaattiopas maksaa selkeästi enemmän kuin valmiit retket, mutta jo neljälle hengelle vaihtoehto on hinnaltaankin kilpailukykyinen.

Meidän kokemuksemme ovat Tours by Locals -palvelusta, mutta kohta on ehkä tarjolla myös ParisRion Local Guide Service. Ja jos oma opas maailmalla ei ole Sinun juttusi, niin ehkä juuri Sinä haluaisit toimia oppaana Suomessa (tai maailmalla): jos, niin kerro kiinnostuksestasi ParisRiolle kohdasta Local Guide.

ParisRioLocal

instagram-travel-thursday-FIN-150x150
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat matkablogit
Muru Mou
, RIMMA+LAURA ja Travellover
.

Frida feature

Frida, Kuopio, Meksiko

Onko näyttelijätyön väheksymistä pitää näytelmässä erityisesti lavasteista?
Toisaalta ne ovat osa kokonaisuutta ja Kuopion kaupunginteatterin Frida -näytelmä on visuaalinen, värikäs ja voimakas.

Tunsimme Fridan tarinan hyvin ja näyttämön taustalla kulkeva raitiovaunu herättää jännityksen. Hetken päästä Fridan kasvot särkyvät, palaset putoavat näyttämölle ja kipu leijuu ilmassa kultaisina tähtinä.

Frida Kahlo museo Meksiko

Meksiko, kuten me muutamalta vierailultamme muistamme, on näyttämöllä juuri niin värikäs kuin oikeasti. Dia de Muertos, kuolleiden päivä, on läsnä Fridan elämässä raitiovaunuonnettomuuden jälkeen jatkuvasti. Piñatat sylkevät näyttämölle kukkameren. Katselijat pääsevät siniseen taloon Coyoacánin kaupunginosassa. Fridan sänky on juuri oikeanlainen ja pöydät ja tuolit iloittelevat väreissä synkkinäkin hetkinä.

Frida Kahlo museo MeksikoFrida Kahlo museo Meksiko
Frida pinatat Kuopio

Toki Fridaa esittävällä Virpi Rautsilallakin on osansa onnistunutta kokonaisuutta. Voimakas hahmo tavoittaa katsojat isolla näyttämöllä. Fridan hahmo kasvaa näyttämöllä pyryharakkamaisesta nuoresta tytöstä itseensä uskovaksi taiteilijaksi kipuillen sekä vammojensa kanssa että suhteessaan Diego Riveraan. Mutta saanko taas palata lavastukseen ja puvustukseen: Marie Antikaisen työ Fridan  puvuissa on onnistunut siinä kuin Jarmo Jääskeläisen projisoinnit ja videosuunnittelu.

Frida Kuopio

Diegon hahmo ei viehätä samalla tavalla. Ehkä ongelma ei ole Ilkka Pentin: Fridan tarinassa Diegolle lankeaa monessa kohtaa konnan rooli. Jotenkin hahmo on välillä koominen myös kohdissa, jotka eivät ole koomisia. Pullukan visuaalinen toteutus ontuu.

Frida Kuopio

Lupen, Annukka Blombergin, Diegon ex-vaimon Fridalle toistama totuus Diegosta: älä luule, että Diego on koskaan Sinun, muuttuu todeksi Fridalle vasta vuosien mittaan, mutta toisaalta, samoin vuosien mittaan, Diego huomaa hänkin voivansa huonosti ilman Fridaa. Epäsuhtainen ja epätavallinen rakkaustarina, mutta rakkaustarina ja epätavallisuudessaan mielenkiintoinen.

Niin Fridan kuin Diegon taide jää näyttämölle tuodussa tarinassa hiukan taka-alalle: ihmisten tarinat ovat etusijalla. Mutta kyllä niistäkin saa käsityksen, Diegon seinämuraali Rockefeller Centerin seinässä, hetken aikaa, on kuitenkin oikeilla jäljillä. Fridan työt matkalla Pariisiin jäävät katsojalta piiloon, isoon puulaatikkoon. Mutta ehkä näin on hyvä, ehkä teoksia olisi ollut liian vaikea tuoda onnistuneesti näyttämölle. Pariisin loihtiminen näyttämölle onnistuu sen sijaan hyvin muutamalla huivilla ja baskerilla.

Diego Riveran muraaleja Meksiko

Hiukan jo pitkitetyltä tuntunut loppukohtaus päättyy odotetusti Fridan noustessa näyttävästi sängyllään taivaaseen.

Vähemmän odotetusti yleisö osoittaa suosiotaan innostuneesti, lopuksi koko katsomo seisaallaan. Ei niin etteikö näytelmä olisi valtaisia aplodeja ansainnut – me vaan olemme tainneet niin harvoin olla mukana ensi-illoissa, ettemme ole tällaista innostusta ainakaan pitkään aikaan kokeneet. Tai sitten pääkaupunkiseudulla ollaan hillitympiä, mutta kuopiolaisten iloon lähtee mielellään mukaan!

Frida Kuopio

Kävelemme hyvillä mielin teatterilta hotellille, Kuopion kevätyössä. 4 tuntia junalla suuntaansa kuullosti etukäteen ehkä isolta panostukselta yhden näytelmän takia, mutta kokemuksen jälkeen totesimme yhdestä suusta, että tämän takia kannatti tulla Kuopioon!

Yhteistyössä Kuopion kaupunginteatterin kanssa.

(Kuvat Frida Kahlo -museolta Meksikosta ja Diego Riveran muraalista Mexico Citystä omiamme,
kuvat teatterilta: Sami Tirkkonen. Otsikkokuvan vasen puoli: Sami Tirkkonen, oikealla puolella olevat Fridaksi pukeutuneet tytöt on kuvattu Frida Kahlo -museon ulkopuolella Coyoacánissa, Meksikossa.)

Roadtrip USA (ja Meksiko) vuonna 1955

Vastanaineet Göteborgissa 4.4.1948Jokin aika sitten maabongauksesta kirjoittamaani jutun kommenteissa parikin lukijaa ”puolusti” ainakin Yhdysvaltojen eri osavaltioiden kiertämistä ja kuten jo kommenteissa totesin, niin olemme itse tehneet sitä hyvin vähän, mutta keskustelu innoitti minut etsimään lisätietoa vanhempieni matkasta halki Yhdysvaltojen vuonna 1955.

Tiesin heidän tehneen sellaisen ja heidän kertomuksistaan erityisesti Death Valley, kansallispuistot kuten Yellowstone karhuineen ja Mexico City ja Acapulco olivat jääneet mieleeni nuoruudestani, mutta nyt palasin heidän matkaansa isäni päiväkirjojen ja muiden tältä ajalta olevien dokumenttien avulla ja yllätyin matkan laajuudesta – 28 775 kilometriä 53 päivässä!

Matkaan lähdettiin Bostonista, jossa isäni oli ollut jatko-opiskelijana edellisen lukukauden ja jatko-opiskelun mahdollistaman Fulbright -stipendin jatkoksi isä haki (ja sai) apurahan tutustuakseen käytännössä laivanvalmistusteknologiaan eri kohteissa.
Apurahan perusteluina oli mm. laivanrakennuksen (silloin) uusiin menetelmiinja lujuuslaskelmamallein tutustuminen, jotta hän voisi soveltaa niitä myös Suomessa, yhteyksien luomien sikäläisiin alan toimijoihin, jotta tiedon hankinta myös jatkossa olisi helpompaa ja yleensä parempi ymmärrys voimakkaasti teollistuneesta maasta, jota hän pystyisi myös hyödyntämään Suomeen palattuaan.

Näillä perusteilla irtosi 317 dollaria elämiseen ja 166 dollaria matkakustannuksiin, viisumin ja vakuutusten pidennys tutustumismatkan ajaksi. Summat tuntuvat käsittämättömän pieniltä, mutta toisaalta isäni muistiinpanoista selviää myös, että kun hän matkan jälkeen myi autonsa, niin hän sai siitä 165 dollaria.

Siis, matkasuunnitelma ja matkan rahoitus oli kasassa, joten matkaan!

USA
Reitti Yhdysvalloissa (ja pistäytyminen Kanadassa)
mexico
Reitti Meksikossa

Reitti rakentui apuraha-anomuksessa lueteltujen kohteiden ympärille, mutta niiden muodostaman rungon ympärille on mielestäni loistavasti rakennettu reitti, joka kiersi kaikki Yhdysvaltojen tärkeimmät kaupungit ja nähtävyydet.
(Tutustumiskohteina olivat, joitakin mainitakseni, Stanfordin,Chigagon ja Michiganin yliopistot ja esimerkiksi telakat Chesterissä, Pennsylvaniassa, Newportissa, Virginiassa ja Pascagoulassa, Mississipissä.)

Kuvia tästä matkasta minulla ei luultavasti ole – olen jo käynyt läpi (skannannut) kaikki isäni valokuvat ja diakuvat ja niiden joukossa niitä ei ollut. Jos joskus vielä innostun käymään läpi myös tallessa olevia negatiiveja, niin niiltä saattaisi vielä jotain löytyä.

Ylläolevat reittikuvat on rakennettu päiväkirjamerkintöjen perusteella ja paitsi reittitiedot näistä niukoistakin merkinnöistä saa kuitenkin hiukan kuvaa tästä matkasta:

  • (New Orleans) Teimme illalla kiertomatkan Mississippi-joella, Ostin Lousiana-aiheisen etsauksen.
  • (Yellowstone) Kiertelimme puistoalueella nähden mm. 56 karhua.
  • (Mexico City) Iltapäivällä härkätaistelua katsomassa.
  • (Acapulco, La Quebrada) Illalla El Miradorin La Perlessa katsomassa uimahyppyjä 136 jalan korkeudesta.
  • (San Francisco) Eurekan lähellä näimme maailman pisimmän puun (111 metriä)
  • (Chigaco) Kävimme aamulla Museum of Schience and Industriesissa.
  • (Indianapolis) Aamulla katsomassa Indianapoliksen  ”500 miles” -kilpa-ajorataa

Päiväkirjamerkinnät sisältävät myös merkinnät käynneistä yliopistoissa, telakoilla ja tehtailla matkan varrella, mutta poimin tähän enemmän matkailuun liittyviä merkintöjä.

WP_20140830_18_42_44_Pro(1)
Kuvaa klikkaamalla näet sen suurempana ja saatat pystyä lukemaan tekstiä, vaikka isäni käsiala ei kaikkein helppolukuisimpaa olekaan.

Lopuksi vielä kuva New Orleansista ostetusta Morris Henry Hobbsin etsauksesta – kukaan meistä lapsista ei ottanut tätä talteen kun tyhjensimme vanhempiemme kotia isäni kuoleman jälkeen, mutta otimme sentään, siitäkin, valokuvan:

51_Hobbs_Mangrovemetsää

 

 

 

Garforsin listoja

Hiukan lisää tuosta aiheesta maat, joihin ei ehkä kannata mennä – tai jonne kovin moni ei mene – ja sen tiimoilta hiukan Gunnar Garforsin blogista.

Gunnar Garfors on norjalainen, joka väittää olevansa nuorin maailman kaikissa maissa käynyt henkilö (tosin suomalainen Samu Viljanen ei pari vuotta sitten saavuttaessaan saman tavoitteen voinut olla paljoakaan häntä vanhempi).
GarforsMutta niin tai näin – tällä norjalaisella on kuitenkin matkailublogi, jossa on mm. paljon erilaisia matkailuaiheisia listoja. Itse olen pitänyt mm. näistä.

Vaikeimmat maat

Tältä listalta löytyvät melko yllätyksettömästi mm. Afganistan, Saudi-Arabia ja nykyisin tietysti myös Syyriä, mutta myös Venäjä, jonne suomalaisen ei ainakaan ole kovin vaikea päästä!

Turistien vähiten suosimat maat

Mm. Afganistan on myös melko ymmärrettävästi tällä listalla, mutta ehkä hiukan yllättäen myös Liechtenstein, joka on ainoa tämän listan maista, jossa olemme käyneet.

Vaarallisimmat maat

Tällä listalla lähestytään asiaa sekä absoluuttisen että suhteellisen väkivallan määrän avulla ja lopulta päädytään yhdistelmälistaan, joka laskee yhteen maiden sijoitukset näillä kummallakin listalla. Tämän ”yhdistelmälistan” maista olemme selvinneet Meksikosta, Tansaniasta, Etelä-Afrikasta ja Hondurasista.
Hondurasissa tosin kävimme vaan Roatanin saarella, joka ei edusta oikeaa Hondurasia. Etelä-Afrikassa ryhmämme koki omakohtaisesti väkivaltaa ja (90-luvun lopulla) ajoittain Kapkapungissa oli minusta oikeasti hiukan pelottavaa.

IMG_2914Ja lopuksi vielä lista, jolla ei oikeastaan ole mitään tekemistä näiden edeltävien kanssa, nimittäin lista maailman vilkkaimmista lentoreiteistä.
Tämän listan halusin mainita siksi, että minusta tämä oli sen verran yllättävä, sillä nähtyäni tämän listan ensimmäisen kerran, kiinnostuin tuosta Jejun saaresta siinä määrin, että nyt se on matkasuunnitelmalistallamme – saa sitten nähdä päädymmekö oikeasti siellä vielä joskus käymään samalla kuin käymme Etelä-Koreassa (sekin siis vielä listalla).

Viimeinen lista – joka ei edes ole Garforsin – mutta tavallaan sopii tähän vaikeimmat/vähiten/vaarallisemmat teemaan, eli lista maailman huonoimmista valtioista (Failed countries). Tämä lista taas on sikäli mukava, että siinä missä se ensisijaisesti listaa valtioita, jotka eivät valtioina oikeastaan toimi, niin tämän listan toisessa päässä parhaana valtiona on Suomi! Ja jos vaikka täälläkin monen mielestä varmaan on kaikenlaisia ongelmia, niin kyllähän tämä yhteiskunta toimii edelleen hyvin moneen muuhun maahan verrattuna, vaikka nyt Afganistaniin tai Irakiin.

Failed