Avainsana-arkisto: Norja

Instagram-joulukalenteri

Haaveilen joskus kirjoittavani matkakirjan, johon voisin myös lomittaa elämänkertani.

Gunnar Garforsin kirja 198: How I Ran Out of Countries on mielestäni loistava toteutus siitä, miten matkoista kaikkialle maailmaan voi kirjoittaa ilman, että lopputuloksena on tylsä luettelo. Elämänkerta Gunnarin kirja ei ole, sillä hän kiersi maailman nuorena ja nopeasti.

198: How I Ran Out of Countries -kirja

Aloittelin hanketta jo hiukan sapattivapaani aikana muutama vuosi sitten, mutta eihän puoli vuotta siihen riittänyt, etenkään kun samaan aikaan teimme keskimäärin yhden matkan kuukaudesta, joista pisin kesti 5 viikkoa.

Sen verran tuli kuitenkin opiskeltua aihetta, että harkitsin toteutusta jossain määrin kai perinteisellä tavalla jakamalla elämääni jaksoihin ja matkoihin kussakin vaiheessa, vaikka jotenkin tähän tapaan:

  • Lapsuusvuodet Turussa ja Paraisilla – Suomi ja Ahvenanmaa
  • Teininä maailmalle isän kanssa ja yksin – Eurooppaa sieltä täältä
  • Opinnot, avioliitto ja ensimmäiset työpaikat – Pohjoismaat
  • Tietotekniikan parissa nousukaudella ja vähän sen jälkeenkin – Eurooppa
  • Uudet kuviot laman jälkeen – Kaukomaille aloittelevana maabongarina
  • Osaksi Nokia-tarinaa – Koko Eurooppa ja maailman ympäri
  • Maailmanmatkaaja

Koko hanke saanee vielä odottaa hetken, mutta kokeilen ideaa joulukalenterin verran, yksi maa, yksi muisto.

Ensimmäiset viisi maata valitsin puhtaasti arpomalla kaikista käymistäni itsenäisistä maista, joita tällä hetkellä on 115.
Lopputulos on ehkä Instagramin kannalta ihan kelvollinen, sillä kuva kerrallaan toteutuksessa yllätyksellisyys ehkä toimii ihan hyvinkin.

Kokonaiseen tarinaan tarvittaneen kuitenkin jossain määrin järkevä runko, oli se sitten ryhmiä Gunnarin tapaan kuten vaikka: Täällä tuli ongelmia, Maailman turistihelvetit, Marsut, koirat ja muita herkkuja, Epätodelliset maat jaTämä on Afrikka tai  perinteisemmin luonnostelemaani tapaan aikakausittain.

Mutta – tässä ensimmäiset kuusi ”Instagram-lukua” – seuraavat 18 voit käydä lukemassa suoraan Instagramin puolelta, päivä kerrallaan tai kaikki joulupäivänä.

1. Albania 2011

1 Albania joulukalenteri

Juhannuksen alla 2011 matkustimme Ohridiin. Valitsimme kohteen osittain siksi, että sieltä oli mahdollisuus helposti käydä myös Tiranassa, jonne teimmekin päiväretken.
Albaniasta jäi omituisimpana asiana mieleen talojen ikkunoissa roikkuvat ”hirtetyt” pehmoeläimet, jotka kuulemma toivat onnea.
Matka ajoittui kesäkuulle, sillä Nokian silloisen globaalin maksuliikennetiimin vetäjänä heinäkuun alku kului tiiviisti töissä kvartterikatkon tiimoilta.

2. Norja 1979

2 NorjaKävin Norjassa ensimmäisen kerran viimeisenä opiskelukesänäni 1979 – syksyllä valmistuin DI:ksi. Teimme automatkan keltaisella Renault-merkkisellä autolla Karlstadiin Lassen veljen perheen luo ja sieltä edelleen Osloon Lassen työkaverin perheen luo. Oslosta jäi tuolta reissulta mieleen upea terassitalo Holmenkollenilla ja vierailu Vigelandin puistossa.
Sittemmin olen käynyt Norjassa useita kertoja työmatkoilla ja viimeksi keväällä 2012, jolloin osuimme vahingossa kaupunkiin 17. mai -juhlallisuuksiin.

 

3. Intia 2007

3 Intia

Kiersimme Intian kultaisen kolmion: Delhi, Jaipur, Agra jouluna 2007. Taj Mahal oli toki näkemisen arvoinen, mutta Varanasi, jossa myös vierailimme jäi sittenkin voimakkaimmin mieleen. Tämä kuva on Ganges-virralta illan pimetessä. Pyhälle joelle palasimme myös aamulla auringon noustessa katsomaan niin joessa kylpeviä ihmisiä kuin isoja nuotioita, joissa poltettiin ruumiita.
Samana vuonna olin aloittanut elokuussa Nokialla, mutta työpaikkaa vaihtaessani neuvottelin itselleni täydet lomat – olihan joulumatkamme Intiaan varattu jo keväällä.

4. Sambia 2011

4 Sambia

Zimbabwe, Sambia, Botswana, Namibia – matkallamme kävimme katsomassa Viktorian putoukset myös Sambian puolelta – ja läheltä katsoimmekin, eli Devil’s Poolista, josta kuva. Paitsi putoukset Sambiasta jäi mieleen Royal Livingstone -hotelli, yhtenä parhaista, missä olen koskaan maailmalla yöpynyt.
Työrintamalla syksyllä 2011 aloitettiin tuolloin jo Stephen Elopin Nokialla isot YT-neuvottelut, joka myös oman tiimini osalta tarkoitti osan tehtävistä siirtymistä Unkariin.Itse siirryin loppuvuodesta takaisin kehitystehtäviin vedettyäni maksuliikennetiimiä muutaman vuoden.

5. Honduras 2012

5 Honduras

Jouluna 2012 risteilimme 1½ viikkoa Karibialla. Työni Nokialla tietojärjestelmien kehittämisen parissa mahdollisti lomaviikot myös vuodenvaihteessa. Yksi risteilymme kohteista oli Roatanin saari Hondurasin edustalla. Eihän se tietysti aidointa Hondurasia ole, mutta tuolloin ja vielä nykyisinkin aito Honduras on lähinnä kuuluisa välivaltarikoksista, joten meille Roatan saa toistaiseksi riittää tästä maasta. Kävimme taksilla perhos- ja kolibripuistossa ja kulutimme hiukan rahaa rannan putiikeissa ja ravintoissa.

6. Suomi 1971

6 Suomi joulukalenteri

Toki näin Suomen jo aikaisemminkin, mutta tämän kuvan otin kesällä 1971 kesäpaikassamme Paraisilla. Kesä oli viimeisiä, josta vietin ison osan Eerolassa – sen jälkeen tulivat kielikurssit, kesälukiot ja muut kesätekemiset. Luovuimme osaltamme kesäpaikasta isäni kuoltua vuonna 1997, mutta kyllä nämä Airiston rannat ovat edelleen osa minun Suomeana, osa minun lapsuudenmaisemaani.
(Ja kyllä, vaikka arvonkin joulukalenterimme maat, niin tämän valitsin ilman arpaa.)

instagram-travel-thursday-FIN-150x150
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat matkablogit
Vagabonda
ja Travellover
.

Kaikki Lofooteista, Bodöstä – ja ruuasta

Myönnän, nyt venytän hiukan tämänkertaisen IG Travel Thursdayn ruokamatkailuteemaa.
Ruoka ei nimittäin ole meidän juttumme. Tai on tietysti, syömmehän me joka päivä, myös matkoilla ja luultavasti enimmäkseen, minä etenkin, epäterveellisesti. Töissäkin, jossa terveellistä lounasta olisi helposti saatavilla, valitsen usein leivän lämpimän ruuan sijaan.

Kesän ”päämatkallamme” Lofooteille teimme sentään päätöksen, että syömme joka päivä yhden kunnon aterian, ettei ihan mennä leivillä ja herkuilla – ja silti valitsin pari kertaa pääruuaksi leivän. Lasse sentään valitsi usein kalaakin, jopa kalakeiton.
Viikon ruokalistani julkaiseminen, silloin kun nauttimamme ateriat ovat itse valitsemiamme, melkein hävettää, mutta menköön nyt sitten, tämän kerran.

Suunnilleen näillä mentiin viikko Lofooteilla:

Lofootit, aamiaisia

Yhtä mökkimajoitusta lukuunottamatta aamiaisen nautimme hotellien buffeteista. Ei niissä mitään ihan erikoista ollut – paitsi vohvelirauta Henningsvaerissa, mutta sitä hehkutinkin jo samalla kuin koko Henningsvaeria. Radisson Blussa Bodössä oli kivan näköiset juomakannut, mutta pitäydyimme silti tylsästi perusappelsiinimehussa. Scandic Svolvaerin jätti-isot pullat olivat hiukan poikkeavia perushotelliaamiaisten linjasta. Norjalainen erikoisuus varmaan.
Lofootit, leipiä

Kanaleipään päädyin paluumatkalla Bodön ostoskeskuksen Mon Ami –ravintolassa City Nord –ostoskeskuksessa. Kuten myös Du Verden –ravintolassa Svolvaerissa.

Lofootit, salaatteja

Parina päivänä uskottelin itselleni syömällä terveellisesti valitsemalla salaatin. Tosin tuo leivitetty kana tuossa myös City Nordin ostoskeskuksessa, menomatkalla, syömässänä kanasalaatissa ei varmaan ole terveellisin tapa syödä kanaa. Mutta mangokastike salaatin nimessä houkutteli mangofania! Vuohenjuustosalaatti Svolvaerin Bacalaossa ei ollut ihan parhaimmasta päästä – tuollaisia pieniä vuohenjuustoja kuivilla leipäpaloilla!
Lofootit, pizzoja

Pizzaan päädyimme runsaan viikon aikana kaksi kertaa. Pizzat jaoimme, eli näiden osalta Lassenkin ruokavalio oli yhtä ”huono”. Kummallakin kerralla pizza oli hiukan hätävaihtoehto. Henningsvaerissa suosikkiruokavaihtoehtomme olivat lopussa Klatreskolen rantaravintolasta ja päädyimme sen takia myös illalla Cafe Lysetoperietiin ja syömään pizzaa.  Reineen saapuessamme pitkän päivän päätteeksi oli jo sen verran nälkä, että valitsimme ensimmäinen kelvollisen näköisen ravintolan, joka sattui olemaan pääosin pizzoja tarjoava Lanternen.
Lofootit, herkkuja

Jälkiruokia emme yleensä tilaa, kun yritämme jättää tilaa herkuille päivän muilla tauoilla, mutta Krammervika Havnissa Ballstadissa söimme sunnuntai-illan buffeen ja siihen kuului myös jälkiruoka. Riskräm –annosta kasatessani ystävälliset norjalaiset halusivat jopa kertoa minulle, että mikä tämä Norjassa ilmeisen suosittu jälkiruoka on ja miten sitä tuon marjakiisselin kanssa nautitaan. Vohveleita taas oli tarjolla lähes kaikkialla, joko norjalaisella ruskealla juustolla suolaisina versioina ja hillolla ja kermalla makeina. Tämän paperilautasella tarjotun nautimme Fiskebölin lauttasatamassa katsellen Melbun puolelle menevän lautan lähtöä. Kahviloissahan ei valinnanvaraa Pohjois-Norjassa juuri ole: jos sellainen sattuu kohdalle, niin sinne kannattaa poiketa ja ottaa mitä tarjolla on.

Kaikki Lofooteilta

Tämän ”ruokajutun” lisäksi olemme  kirjoittaneet Lofooteilta nipun muita juttuja – ja luultavasti kaikki niistä suuremmalla intohimolla kuin tämän ruoka-aiheisen, joten suosittelenkin käyttämään aikaa lähinnä näihin:

Bodö

Lopuksi vielä pari sanaa Bodöstä. Kaupungista, joka valikoitui Lofoottien matkamme alku- ja päätepisteeksi siksi, että sinne pääsi Helsingistä lentäen yhdellä vaihdolla Arlandan tai Oslon kautta.

Bodö Norja

Asuimme mennen tullen yhden yön Radisson Blu –hotellissa ja ehdimme tutustumaan kaupunkiin yhden aamu- ja toisen iltapäivän verran. Satama näytti kauniilta, etenkin mennessä, kun emme olleet kaikkea kaunista Lofooteilla vielä nähneet! Lauantai-aamuna kalastajaveneestä myytiin tuoreita katkarapuja ja ostajia tuntui riittävän. Pienehkössä kaupungissa kaikki tarvittava on kävelyetäisyydellä, jopa lentokenttä, ihan oikeasti, ainakin tuosta Radisson Blue hotellista.

Bodö Norja

Sen verran mitä kaupungilla kävelimme niin taide tuntui saaneen kivasti jalansijaa tässä kaupungissa. Monien rakennusten seiniä koristivat mahtavat muraalit ja värikkäitä koristeeksi asetettuja vanhoja polkupyöriä löytyi lähes joka korttelista.
Autolla liikkuessamme päädyimme käyttämään City Nord –ostoskeskuksen kauppoja ja ravintoloita, joita toki olisi keskustassa kävelyetäisyydeltäkin löytynyt. En osaa suositella Bodötä itsenäisenä matkakohteena, sillä emme niin paljoa siihen tutustuneet, mutta jos tuolle suunnalle osut, niin ei sitä välttääkään kannata, ihan kivalta kaupungilta se vaikutti!

Bodö Norja

instagram-travel-thursday-FIN-150x150
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat matkablogit
Muru Mou
, RIMMA+LAURA ja Travellover
.

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!

Majakat feature

Majakat Lofooteilla

Halusin säästää Lofooteilla tekemämme retket majakoille omaksi jutuksi.
Majakathan ovat kiinnostaneet erityisesti Lassea jo kauan – ei niin, että matkamme rakentuisivat ihan majakoiden ympärille, mutta kyllä hän ennen matkojamme tarkistaa, että onko alueella majakoita ja lyhyempiä poikkeamia ”perusreitiltä” teemme usein niiden takia.

Voisi myös sanoa, että siinä missä jotkut meistä matkabloggaajistakin kertovat olevansa erityisen kiinnostuneita vaikka Italiasta tai Yhdysvalloista, niin me voisimme määritellä olevamme erityisen kiinnostuneita ei-trooppisista saarista ja rannikoista.
Ehkä voisi myös sanoa, että matkustamme mielellämme alueilla, joissa meriharakat pesivät!

Hyviä ”majakkakohteita” Lofoottien lisäksi ovat olleet esimerkiksi Nantucketin saari Yhdysvalloissa ja Jejun saari Etelä-Koreassa.

Lofooteilla kävimme katsomassa seuraavat majakat:

Kabelvåg

Kabelvåg

Kabelvågin majakalle saimme pujotella pienen kylän kiemurtelevien teiden läpi, mutta löytyihän se sieltä, hiukan sumuisena päivänäkin, kylän satamasta, aallonmurtajan päästä.

Henningsvaer

Henningsvaer

Henningsvaerissa majakoita oli kaksin kappalein. Vanhempi vuodelta 1856, joka on korvattu uudella vuonna 1935. Tuo majakanvartijan rakennuksesta erillinen majakka on se uudempi.

Henningsvaerissa on kaksi näköalapaikkaa merelle, joista kummaltakin näkee nämä majakatkin hyvin. Toinen näköalapaikka on samalla niemellä kuin majakka, toinen lahden toisella puolella – me kävimme tietysti molemmilla!

Svolvaer

Svolvaer

Svolvaerin majakka tunnetaan useammalla nimellä, joko Vestre Vabeinan tai Fiskerkona. Majakka on pitkän aallonmurtajan päässä (eikä sen päässäkään vielä ole ihan majakan vieressä). Majakka on epätavallinen, sillä se on itseasiassa Per Ungin patsas, joka tunnetaan nimellä Fiskerkona, kalastajan vaimo.

Laukvik

Laukvik

Laukvikin pienessä kylässä ei ensin tuntunut olevan ”mitään”, mutta hetken sitä katseltuamme sieltä löytyi kahvila (tosin aamupäivällä vielä kiinni), kauppa, pienen pieni kulttuuritalo ja majakka aallonmurtajalla. Majakalta ja aallonmurtajalta oli hieno avoin näköala merelle.

Eggum

EggumEggum

Eggumin pieni majakka oli hyvin samantapainen kuin Laukvikin. Majakka ja näkymät olivat kauniit ja hiekkarannalle oli joku iloksemme askarrellut hymynaamankin!

Eggumin rannalla näimme yllättäen myös pienen meriharakkaperheen – yllättäen sikäli, että koska olimme majakkaa menossa katsomaan ja kuvaamaan, niin teleobjektiivit olivat sitten autossa, mutta pakkohan näitä oli silti yrittää kuvata!

Meriharakka Eggum Meriharakka Eggum

Reine

Reinen majakkakuvien takia käyttäydyimme jo huonosti ja kävelimme selkeästi ketjulla merkityn yleisöltä suljetun tienpätkän päähän kuvien ja näkymien takia.
Urputin siinä mennessämme Lasselle, että varmasti joku rannikkovartiosto tai muu jostain kamerasta näkee meidät, mutta näki tai ei, niin ehdimme käymään majakalla ja palaamaan autolle ja jatkamaan matkaa sen kummemmitta sanktioitta.

Reine

Lopuksi vielä bonuksena muutama kuva kauniista loistoista, joita myös näimme monessa kohdin Lofoottien rannikkoa.

Moskenes Lofootit
Moskenes, Lofootit
Auringonlaskuretkellä Henningsvaerista
Auringonlasku merellä, Lofootit

Lofootit E:stä Å:hon

Saavuimme Lofooteille Moskenesiiin pieneen kylään lautalla Bodöstä ja jokseenkin tasan viikon päästä olimme taas jonossa samaiselle lautalle samassa Moskenesin satamassa.

Etapeistamme Lofooteilla kirjoitin jo Henningsvaerin kylästä, pääkaupungista Svolvaerista ja retkestämme saarten pohjoisosiin. Mutta ei tässä vielä kaikki: en ole vielä kertonut mitään pohjoisen hienoista rannoista enkä etelän pienistä kylistä.

Jos Lofooteille lähdet, niin älä jätä näitäkään näkemättä.
Kohteet ovat alla karkeasti ottaen pohjoisesta etelään, mukaellen reittiä, jota ajoimme Svolvaerista päivässä Å:hon – osan näistä katsastimme matkalla etelästä pohjoiseen, osan paluumatkalla. Koko tätä listaa ei ihan päivässä ehdi!

Eggum

EggumEggum

Eggum on pohjoiseen avautuva ranta. Paikka vuorten ja meren välissä, josta on avarat näkymät merelle. Tänne tullaan ihailemaan keskiyön aurinkoa. On täällä saksalaisten aikoinaan rakentama linnoituskin, mutta vain sen takia tänne ei kannata ajaa.
Asuntoautolla (tai teltalla) täällä voi myös yöpyä. Rannasta voi myös nauttia kävelemällä lampaiden keskellä taidetta ihaillen. Tai jos oikein urheilulliseksi heittäytyy, voi täältä kävellä aina Unstadin rannalle asti, matkaa lienee yhteen suuntaan alle 10 km. Me tyydyimme lampaiden ja taiteen ihailuun lyhyellä lenkin verran.

Unstad

UnstadUnstad

Unstad on surffiranta, mutta vaikkei surffata haluaisikaan, niin toki se myös rannasta ja tyypillisestä maisemasta Lofooteilla käy. Unstadin lisäksi kävimme myös Hauklandin rannalla, mutta emme jatkaneet Uttakleiviin asti. Ehkä olisi pitänyt, jotkut väittävät sitä Lofoottien kauneimmaksi rannaksi, mutta kaunis Hauklandin rantakin oli!

Ballstad

Ballstad IMG_6071

Ballstadtiin innostuimme ajamaan, kun kävimme ensin katsomassa pienen Fiskekona -patsaan Gravdalissa Hagstuassa asuessamme: tienvarren kyltti väitti kylän olevan Lofoottien kaunein kalastajakylä, joten päätimme lähteä etsimään illallista sieltä. Illallinen löytyi Krämmervikan hotellin ravintolasta ja kylä OLI kaunis.
Suosittelemme, niin kylää kuin Krämmervikaa.

Napp

Napp

Nappkin on kalastajakylä, tai ehkä vain kalastajasatama. Mutta matkaa E10:ltä on vain sen verran, että ajaa alas rantaan ja näkymät ovat kauniit!

Nusfjord

Nusfjord Lofootit Nusfjord

Nusfjord mainostaa itseään mm. vanhalla kaupalla. Nusfjord oli ensimmäinen kohdallemme osunut kylä, jossa oli pieni pääsymaksu koko kylään. Ensin ajatus tuntui vähän vieraalta, siis jos vaikka vaan haluaisimme poiketa kaupassa tai ravintolassa, niin siitä pitäisi maksaa pääsymaksu, mutta maksu oli pieni ja sillä pääsi sitten myös kylän museoihin. Pieni lintukallio, jossa asuu satoja lokkeja, oli sekin mielenkiintoisen näköinen, kuten kymmenet talojen seinustoilla pesivät lokit.

Kylän parkkipaikka on korkealla ja melko pieni. Kohdallemme osui tilanne, jossa kaksi asuntovaunua vetävää autoa kumpikin tulivat paikoitusalueelle huomatakseen, että aika täyttä on. Aikamoinen manööveri heillä sitten oli vaunujen ja autojen kääntämisessä! Itse en ehkä ainakaan isolla autolla ajaisi ylös tutkimatta ensin, että mahtuuko sinne.

Sund

Sund Sund kyläseppä Nusfjjord museo

Sundin pieneen kylään päästessämme olimme jo tottuneet pääsymaksuihin. Täällä se kattoi kyläsepän työnäytöksen ja pienen museon ja kahvilan. Kyläseppä väkersi erityisesti merimetsoja, taisi olla juuri niistä kuuluisa, mutta jotenkin lintu ei kuulu suosikkeihimme, joten vaikka muuten lintuaiheisia matkamuistoja joskus sorrumme ostamaankin, niin merimetso jäi ostamatta.
Pienessä museossa taas bongasin pienen talon – jos se olisi ollut myytävä matkamuisto, olisin saattanut sortua siihen! (Talon kuvaa en malttanut säästää tähän juttuun asti, vaan julkaisin sen jo Lofoottien matkastamme tekemässämme kustannusyhteenvedossa, joten jos todella haluat nähdä sen, niin katso täältä.)

Reine

ReineReine Reine

Tätä jotkut lähteet väittävät Lofoottien kauneimmaksi kyläksi. Meistä se oli kauneimmillaan heti kylään vievän tien risteyksessä olevalta näköalapaikalta – ja samaa mieltä tuntuivat olevan monet muutkin, jotka rinta rinnan kuvasivat täältä kylää. Alhaalla kylässä emme olleet lainkaan niin vaikuttuneita kuin vaikka Henningsvaerissa tai Ballstadissa, mutta osansa saattoi tietysti olla sillä, että kylä oli jo pitkäksi venyneen päivän viimeisiä käyntikohteita. Ravintoloita, pieniä kauppoja ja ainakin yksi taidegalleria täälläkin näytti olevan. Pizza oli ihan syötävä.

Å

Å Lofoten Å Lofoten

E10-tie päättyy etelässä kylään nimeltä Å, vain yksi kirjain!
Vähän jäin ihmettelemään miksi juuri ennen tien päättymistä on vielä yksi tunneli ja sen jälkeen vain kääntöpaikka ja parkkipaikka: eikö niitä saanut mahtumaan tänne ilman, että rakennettiin vielä yksi tunneli? Vai onkohan tietä vielä joskus tarkoitus sittenkin jatkaa vielä etelämmäs, saartahan riittää vielä hiukan vaikka tie nyt päättyykin.

Å on kaunis kylä, jossa on hyvä hotelli, Smaken av Lofoten, ja sen mukaiset ravintolapalvelut. Museoitakin olisi tarjolla täälläkin, mutta museokiintiömme päivältä oli jo täynnä. Maisemat rannalla ovat kuvankauniit – mutta niin ne ovat monessa muussakin kylässä Lofooteilla!

Viimeisen yömme Lofooteilla vietimme läheisessä Sörvågenin kylässä. Lautta mantereelle lähti aamulla ja halusimme olla valmiiksi lähellä Moskenesiä ja Sörvågen Inn oli lähin majoitus, jossa oli tilaa. Yhdeksi yöksi ihan ok majoitus: oma huone ja pieni kylpyhuone ja yhteiskäytössä oleva keittiö, jossa olisi voinut tehdä illalla ruokaa tai aamulla aamiaisen. Avaimen saa läheisestä ravintolasta, joka ei kuitenkaan aamulla ole auki, joten me jätimme pääosin aamiaisen syömisen lautalle, olihan siihen siellä neljä tuntia aikaa!

Sörvågen
Maisema Sörvågen Innin ”takapihalla”