Avainsana-arkisto: Onnenonkija

Onnenonkija_feature

Onnenonkija – matka Turkuun ja Raisioon

Onnenonkija –elokuva kertoo lifestyle-bloggaajan arjesta blogissa esitetyn glamourin takana. Blogilla ja arjella ei ole, tietenkään, paljoa yhteistä.
Muutamalla otoksella elokuva kuitenkin valottaa hiukan blogimaailmaa: tavoitellaan pääsyä portaaliin, että lukijamäärät kasvaisivat. Otetaan valokuvia ja ajatellaan maailmaa Instagramin kautta – häshtägit täyttävät näkökentän. Juodaan samppanjaa ja kannetaan kotiin kauniita kasseja täynnä tuotenäytteitä.

Onnenonkija_pressi15

Matkabloggaajana – ja turkulaiset juuret omaavana – innostun elokuvan tarjoamista maisemista akselilla Turku – Raisio. Turun hienot vanhat kivitalot ja niiden asuntojen korkeat huoneet. Jokirannan ravintolat. Ateria Smör-ravintolassa, jossa sattumalta juuri kävimme Turussa Foodwalk –kierroksemme osana. Öinen näkymä joelle ja tuomiokirkolle. Juhlat Airisto Segelsälskapin tiloissa: tuolla on joskus pidetty meidänkin sukujuhlat! Omakotitalo Raisiossa, jossa veljeni ja veljentyttäreni asuivat vuosia. Purjevene ulapalla. Matka Turusta Raisioon. Ja lopulta, elokuvassa, haaveiden täyttymys, tavallaan, asunto torin laidalla Turussa. Minun maisemiani!

Jokirantaa Turku Smör TurkuJokiranta Turku

Onhan elokuva kevyt ja kliseinen – mutta keveydessään ja positiivisuudessaan myös hyvän mielen elokuva!

Päähenkilöt, Marja (Minka Kuustonen) ja Olavi (Olavi Uusivirta), ovat nuoria ja hakevat vielä paikkaansa elämässä. Toinen haluaisi löytää muun polun kuin vanhempien (Pirkko Hämäläinen, Taneli Mäkelä) ehdottamat turvalliset vaihtoehdot hammashoitajista hyttisiivoojiin ja toinen ei halua solahtaa perheyritykseen, jonka strategiaan hän ei usko. Elokuva kertoo myös näiden nuorten kehitystarinat, alun pinnallinen lifestyle-blogi muuntuu tarinan myötä rehellisemmäksi ja asiapitoisemmaksi ja pakoilu päättyy vastuunottoon. Ja matkan varrella syödään, juodaan, juhlitaan ja jaetaan arkea ja unelmia lähiön hiekkalaatikolla.

Onnenonkija_pressi11

Blogimaailmaan liittyvistä yksityiskohdista mieleeni jäi hienosti kuvattu hetki, jossa Marja luopuu rakkaasta kamerastaan: käsi viipyy vielä hetken sen pinnalla ennen eron hetkeä. Nuorten bloggaajien epärealistisia unelmia ruokitaan kohdassa, jossa Marjan kaveri aloittaa mammablogin paljastavilla kuvilla ja seuraavassa hetkessä häntä pyydetäänkin jo mukaan suosittuun blogiportaaliin. Löytyisikö muka oikeasti yhtään blogia, joka hetkessä olisi kerännyt portaalimaailman vaatimat lukijamäärät? Blogimaailman eettisyyskin saa lopussa osansa: omatunto on sittenkin jäänyt vaivaamaan: ei tämä aurinkopuuteri ole mistään kotoisin!

Kauppatori Turku

Mutta, yhteenvetona, etenkin jos vappuviikonlopun säät säilyvät Suomessa kylminä ja sateisina, niin käy katsomassa tämä. Melkein uskaltaisin väittää, että hymyilet leffan lopussa!

Jos haluat lukea lisää elokuvastasi ennen investointipäätöksen tekoa, niin lue vaikka Rouva Sanan juttu samaisesta elokuvasta. Tai Tuula’s Life -blogin juttu. Molemmat bloggaajakolleegoitani 40+ bloggajista. Myös Hesari on tietysti ehtinyt arvioimaan jo kuukausi sitten ensi-illassa olleen elokuvan ja tuli, tällä kertaa lähes samaan tulokseen kuin minä, että: Tätä lisää!

Me puolestamme lähdemme Wieniin keräämään uusia juttuja matkablogiin.
Sellaisia, jossa matka ja blogiin siitä päätyvä kuvaus ovat melko lailla toistensa näköisiä! Ehkä ilmat ovat kauniimpia kuin tähän aikaan vuodesta kotona, ehkä hotellissa on siistimpää kuin meillä kotona ja ehkä ateriat ovat maukkaampia kuin sunnuntain aterian tähteistä koottu lounas, mutta sellaistahan elämän lomalla kuuluu olla: hiukan ruusunpunaista!

(Kuvat elokuvasta elokuvan pressimateriaalista, kuvat Turusta omiamme. Päätöksen lähteä elokuviin teimme ihan itse ja liputkin maksoimme ihan omalla rahalla.)