Avainsana-arkisto: Oran

Yövyimme täällä

Instagram Travel Thursday -tempauksen aiheena tänään tammikuun ensimmäisenä torstaina on katsaus juuri päättyneeseen matkavuoteen.

Matkavuosi 2016 numeroina -juttuumme kokosimme jo kertaalleen menneen vuoden matkat: uudet maat ja alueet, lentomailit, vuoden parhaat ja hiukan jopa arviointia siitä, että missä määrin vuosi sujui suunnitelmien mukaan.

Tuota katsausta tehdessäni laskin myös muualla kuin kotona vietettyjä öitä (63).
Mutta missä nuo yöt tuli sitten vietettyä?
Pääsääntöisesti hotellihuoneissa, 2 viikkoa risteilyllä Costa neoRomantica -aluksen hytissä, muutama loma-asunnoissa ja pari yötä lentokoneessa.
Airbnb ei ole vielä ainakaan ollut meidän juttumme: toisaalta yövymme keskimäärin vain pari yötä samassa paikassa, toisaalta haluamme majoituksen mielellään keskustasta, kävelyetäisyydellä useimmista kohteista jos vaan mahdollista, ja Airbnb-asunnot, silloin harvoin kun olen niitä edes tutkinut, ovat tuntuneet olevan useimmiten vähän keskustan ulkopuolella.

Mutta, pitemmittä puheitta, täällä me yövyimme vuonna 2016!

Aloitimme hulppeasti Kiovan Fairmontissa – 5 tähteä.

Kiova Fairmont

Kiovan jälkeen oli vuorossa Algeria, 3 yötä Algiersissa ja 2 Oranissa. Algiersin Albert-hotelli oli hiukan jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta sijainniltaan ja näköalaltaan upea! Oranin Ambassadors -hotellista ei voi oikein mitään hyvää sanoa, sillä 4 hengen seurueemme jäi jopa jumiin hotellin hissiin ja jouduimme sitten metrin korkuisesta raosta ryömimään sieltä pois. Sijaintikaan ei ollut mitenkään hyvä.

Hotel Albert Algiers Hotel Ambassadors Oran

Wienin matkamme ostimme pikapäätöksellä Lentodiilien tarjouksesta, johon hotelli oli valittu puolestamme, mutta NH Belvedere -hotelli osoittautui ihan kelvolliseksi sijainniltaan ja sen aamiainen jopa vakuutti.

Hotel Ambassadors Oran

Lofooteilla vietimme viikon ja lisäksi yövyimme mennen tullen Bodössä, jonne/josta lensimme. Hotellivalinnat jäivät vähän viime tippaan, sillä Lofoottien rajallinen majoituskapasiteetti varataan aikaisin, mutta onnistuimme silti saamaan huoneen pariksi yöksi Henningsvaer Bryggehotellista, jonka aikaisemmassa matkayhteenvedossamme nimesin vuoden parhaaksi hotelliksemme.

Henningsvaer Bryggehotell

Tässä vaiheessa vuotta olin ja alkanut kyllästyä hotellisänkyjen kuvaamiseen ja heittäydyin ajoittain kapinalliseksi ja kuvasin niitä vasta aamulla. Siististi pedatut sängythän ovat aina jokseenkin saman näköisiä, jos vaikka nukutut sängyt olisivat mielenkiintoisempia!

Kuvassa alla hotellisänkyjä Bodön Radisson Blusta, Scandic Svolvaerista, Hagstuan loma-asunnosta ja Sörvågen Innistä. Radisson Blu oli taattua laatua, etenkin aamupalalla, Scandic Lamholmenilla oli loistavasta sijainnista huolimatta hotellina aika tylsä. Hagstuan mökin kanssa meillä oli ongelmia alusta loppuun: jouduimme odottamaan melkein tunnin avainta ja lopuksi Lasse löi päänsä väärällä korkeudella/väärässä kohdassa olevaan keittiönkaapin kulmaan niin, että yksi valkoinen pyyhe siinä värjäytyi punaiseksi ennen kuin verenvuoto tyrehtyi. Onneksi jäi kuitenkin pintahaavaksi. Sörvågen Innin paras puoli oli aamulla kilometrin matka Moskenes – Bodö -lautalle.

Lofootit hotelleja

Kanadassa liikuimme itsellemme hiukan tavanomaista verkkaisempaan tahtiin ja asuimme Prince Edward Islandin The Harbour Housessa ja Halifaxin Residence Inn Marriotissa kummassakin kokonaista 4 yötä. Alla kuva Residence Innin kodistamme. Kodista nimenomaan, sillä täällä käytössämme oli asunto, jossa oli myös keittiö ja alakerrassa pesukone.

Halifax hotelli

Muut Kanadan (ja Ranskan puolella Saint Pierre et Miquelonilla) sänkyjen värimaailma näyttää olleen melko tummasävyinen, mutta ihan kelvollisia hotelleja (ja sänkyjä) ne kaikki olivat.
Kuvassa alla The Harbour House Prince Edward Islandilla, Hilton Garden Inn Halifaxin lentokentän lähellä, Hotel Robert SPM:llä ja Oceanstone Seaside Resort Peggy’s Coven lähellä.

The Harbour House oli tunnelmaltaan ihana vanha talo ja aamiaiset olivat ylimaallisia! Hotel Robert oli ainoa, jonka onnistuin Saint Pierre et Miquelonilta netistä löytämään (eikä sitäkään mistään normaalisti käyttämistäni varausjärjestelmästä löytynyt). Taisi saarella sitten joku toinenkin hotelli olla, mutta Hotel Robert oli kyllä taas etenkin sijaintinsa puolesta keskustassa ja rannalla nappivalinta!

Kanada hotelleja

Syksyllä kävimme vielä Varsovassa, jossa Hotel Metropol (jota emme itse valinneet) yllätti ehkä kuitenkin hiukan modernilla sisustuksellaan. Hotellin kaikkia kerroksia ei ainakaan vielä silloin oltu remontoitu, mutta nämä remontoidut olivat kivoja, hotellin sijainti hyvä ja aamiainen ja ravintolassa nautittu yksi hampurilaisateria hyviä.

Hotel Metropol Varsova

Costa neoRomanticalla nukuimme enemmän öitä kuin missään muualla kuin kotona koko vuonna, mutta kunnon kuvaa hytistämme emme ”ehtineet” kahdessa viikossa ottaa!

11 Costa

Kotimaassa yövyimme tänä vuonna Kuopiossa, Naantalissa, Velkualla, Turussa ja kolmessa paikassa Ahvenanmaalla. Ahvenanmaan pienet, erilaiset, majatalotyyppiset majoitukset, Kvarnbo Saltvikissa ja Björnhufvud Eckerössä, jäivät ehkä eniten mieleen.

Kvarnbo Björnhufvud

Tai Meriharakka Velkualla tai Pikku-Lintula Naantalissa! Valitse nyt näistä …

Pikku-Lintula K05 Velkua

Naantalin kylpylä ja Arkipelag-hotelli Maarianhaminassa ovat molemmat tietysti erinomaisia hotelleja, mutta vähemmän persoonallisia kuin edellä mainitut.
Kylpylä painii tietysti palveluiltaan ihan eri sarjassa kuin perushotellit ja Arkipelag sai minulta runsaasti ylimääräisiä pisteitä Peppi-mukeista aamiaisella!

hotelli collage kotimaa1

Kuopion Scandic oli aika kaukana keskustasta, mutta toisaalta sitten järven rannalla. Kuopiossahan kävimme katsomassa Frida Kahlosta kertovaa näytelmää ja hotellin panostaminen oman kaupungin teatterin teemaan sai kyllä meiltä täydet pisteet!

K04 Kuopio

Turussa yövyimme tänä vuonna Centrossa, joka oli meille uusi tuttavuus, mutta ihan varteenotettava vaihtoehto sekin ja usein käyttämässämme Hamburger Börsissä.
Alla olevat hotellihuoneiden kuvat jouduin lainaamaan hotellien sivuilta, sillä pistäytymisiä entisessä kotikaupungissamme emme useimmiten oikein osaa edes mieltää matkoiksi ja valokuvien ottaminenkin tapaa unohtua.

hotelli collage kotimaa2

Lopuksi täytyy myös tunnustaa, että ihan kaikki näistä sängyistä eivät ole vuoden mittaan esiintyneet Instagramissamme, eivät ainakaan ihan tässä muodossa, mutta hyvän idean ja tarinan takia pitää joskus rikkoa sääntöjä! Minusta ainakin idea koota vuoden vuoteet yhteen juttuun oli hyvä – ainakin tätä oli kiva koota!

Linkkeja hotelleihin en tähän juttuun halunnut laittaa, sillä ne vanhenevat helposti ja niitä olisi tullut niin monta. Hotellien nimellä ne löytynevät kuitenkin helposti varaussivustoilta tai yleensä netistä, jos joku niistä syystä tai toisesta erityisesti jäi kutkuttamaan.

Edit 10.1.2017

Jos emme Turussa pistäytymisiä osaa matkoiksi mieltää, niin näköjään vielä vähemmän sitä, jos jostain kumman syystä yövymme Helsingissä. Näin pääsi vuosikymmenien tauon jälkeen tapahtumaan joulukuussa, eli tässä vielä yksi lisäys, Lilla Roberts, Helsinki.

lillaroberts

instagram-travel-thursday-FIN-150x150
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat matkablogit
Muru Mou
ja Travellover
.

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!

Somettamista Oranissa

Kaikki Algeriasta

Pienen Algeria-sarjamme lopuksi yhteenvetona matkaamme liittyneitä käytännön asioita.

Ensimmäinen asia, joka Algerian matkaa suunnitellessa kannattaa huomioida on viisumi. Suomalainen tarvitsee Algeriaan viisumin ja lähin lähetystö on Tukholmassa. Omatoimimatkailijoita emme sen tarkemmin osaa asiassa neuvoa, sillä Starlight Tours, jolta ostimme matkapakettimme, hoiti myös viisumihakemukset puolestamme.

Algerian viisumi

Yllättävän pitkä aika niiden saamiseen meni, pääsiäisen alla yli kuukauden. Normaalisti ne kuulemma tulevat nopeammin, mutta liian tiukalla aikataululla ei kannattane olla liikkeellä.

Lensimme Algeriaan Istanbulin kautta: Hki – Istanbul – Algiers ja takaisin Oran – Istanbul – Hki. Tietysti myös Pariisin kautta olisi päässyt Algeriaan, mutta valitsemillamme päivillä ja reitillä (paluu Oranista) Turkish Airlines oli reippaasti edullisempi, tosin sitten paluun osalta hiukan aikataulun kustannuksella, eli lähtö Oranista oli yöllä ja vaihtoaika Istanbulissa pitkä. Mutta omapa oli valintamme.

Jatkolennolle Istanbulista Algeriin jonottaessamme hetken mietimme valkokaapuisessa ryhmässä, että mihinkähän olemme menossa, mutta sittemmin opimme, että tämä ei ole tavallinen algerialainen pukukoodi: nämä ihmiset olivat ilmeisesti palaamasta pyhiinvalellusmatkalta Saudi-Arabiasta.

Matkalla Algeriaan Matkalla Algeriaan

Viisumien ja lentojen lisäksi Starlightin paketti sisälsi hotellivaraukset ja autoilevan oppaan niin Algerierssa kuin Oranissa.

Hotellit olivat ok, Albert 1er:stä pidin merinäköalan,  ilmapiirin ja sijainnin vuoksi ihan erityisesti. Lentokentän lähellä Algierissa on uusia tasokkaita ketjuhotelleja, mutta niiden sijainti on ruuhkaisessa ja isossa kaupungissa huono. Eli piste tästä hotellivalinnasta Starlightille!

Albert 1er AlgiersAlbert 1er Algiers

Hotel Les Ambassadeurs Oran AlgeriaLes Ambassadeurs Oranissa sen sijaan ei ihan vakuuttanut, vaikka sillä oli tähtiä enemmänkin kuin Albert 1er’illä. Pisteitä rapisi erityisesti sijainnista – ihan hotellin lähistöllä ei oikein ollut mitään.
Oranissa ketjuhotellit ovat uuden kaupungin puolella ja täällä olisin voinut vaikka harkita sellaista: kahvilat ja pienet ruokakaupat näyttivät siellä olevan helposti saavutettavissa lähikortteleissa ja rannan uudet puistoalueet näyttivät kauniilta.
Les Ambassadeursissa jäimme myös heti hotelliin saapuessamme jumiin sen hissiin, josta meidät toki pelastettiin melko ripeästi, mutta hissiä emme silti tuon kokemuksen jälkeen siellä juuri käyttäneet!

Hotel Les Ambassadeurs Oran

Oppaamme Algierissa oli keski-ikäinen hyvää englantia puhuva Boualem (oppaiden yhteystiedot pyydettäessä).  Boualemiin liittyen ainoa negatiivinen asia oli hänen neljälle isolle suomalaiselle liian pieni auto: etenkin Tipasaan suuntautuneella koko päivän mittaisella retkellä kolme aikuista takapenkillä oli kyllä vähän liikaa!

Oranissa meitä opastaneen nuoren naisen, Selman, englanninkielen taito oli rajallisempi, ja jos kukaan meistä ei olisi osannut yhtään ranskaa, niin osa kaupungin tarinoiden yksityiskohdista olisi jäänyt uupumaan, mutta toki toimeen olisimme tulleet. Eikä se Selmankaan auto juuri isompi ollut. Onneksi olimme, kaikki, vain käsimatkatavaroilla liikkeellä!

Oppaat olivat käytettävissämme aamusta alkuiltaan ja vievät meitä periaatteessa mihin halusimme. Algiersin opas vaikutti ammattimaisemmalta sikäli, että hänellä tuntui olevan hyviä omia ehdotuksia käyntikohteista, mutta kun halusimme esimerkiksi käydä myös El Aurassi -hotellilla, niin se sopi hänelle, ja hän jopa sai järjestettyä meille pienen esittelykierroksen hotelilla, huoneita myöten.
Oranin opas kyseli välillä liiankin paljon mitä haluamme seuraavaksi ja kun sitten halusimme kaikenlaista: kukkatorille, postikortteja, postimerkkejä, Royal Hoteliin, niin päädyimme sitten kävelemään Oranin kujia edes takaisin oikein kunnolla.
Tipasan retkestä olimme sopineet etukäteen.

Junalla Oraniin

Algierisista Oraniin matkustimme junalla, 1. luokassa, joka ei nyt ollut loistokas, mutta 5 tunnin matka sujui ihan suomalaisittainkin mukavassa ja rauhallisessa vaunussa hyvin. Tarjoilukin pelasi: tarjoiluvaunusta saattoi ostaa teetä ja pientä syötävää.

Hotelliöitä meille kertyi 5 (tai oikeastaan 4, mutta yölähdön takia olimme maksaneet myös 5. yöstä, jotta saimme pitää huoneen loppuun, eli puolille öin asti.

Tästä kaikesta maksoimme Starlightille 1800 euroa per nuppi (4 hengen ryhmäkoolla, kahdelle hengelle luultavasti hiukan enemmän).
Starlightin valitsimme, sillä valmismatkoja Algeriaan ei ole tarjolla, meillä oli Starlightista hyviä kokemuksia aikaisemmilta matkoilta, emmekä halunneet käyttää aikaa ja energiaa matkan kasaamiseen omatoimisesti, sillä kun aikaa oli käytettävissä vain pääsiäinen ja pari päivää, ohjelmasta kannatti sopia etukäteen sen sijaan, että olisimme vasta perillä alkaneet ihmetellä, että mitä ja miten tänään.

Toki ainakin Algierissa olisi varmaan pärjännyt ihan omatoimisestikin: oppaan casbah-alueelle olisi saanut hotellin välittämänä ja etenkin jos asuu keskustahotellissa, niin monet asiat olivat hotellista kävelyetäisyydellä.

Oran ei ehkä olisi auennut omatoimisesti ihan yhtä helposti, mutta tuskin sielläkään pulaan joutuisi, ihan kaikkea ei vaan ehkä heti löytäisi ja huomaisi – tai ainakin pitäisi opiskella kaupunkia kunnolla etukäteen!

Muita kuluja ei meillä tällä kertaa sitten oikeastaan ollutkaan, mitä nyt 63 euroa lentoparkista ja 43 euroa Istanbulin loungevierailusta paluumatkalla.

Ruoka- ja juomakuluja emme tapaa matkakuluiksi laskea, sillä syömme ja juomme kotonakin. Hintatasosta kiinnostuneille voisimme suositella Numbeon sivuston Cost of Living -osiota. Algerian osalta sen tiedot olivat mielestämme pari viikkoa sitten suht oikeita. Samoin sen tiedot Suomesta.

Ruoka Algeria

Paikallinen valuutta Algeriassa oli ihan oma lukunsa. Olimme ajatelleet vaihtaa sitä ensi alkuun lentokentällä – valuuttahan ei ole vaihdettava eli etukäteen sitä ei olisi voinut vaihtaa. Eipä vaihtanut lentokentällä oleva pankkikaan, ulkomaalaisille. Kävelevä ”pankki” olisi vaihtanut ja tarjonnut kaupan päälle kyydin kaupunkiin, mutta jäimme odottamaan opastamme, ajatellen, että kysellään nyt vähän tästä ensin.

Kuvio on kuulemma sellainen, että algerialainen, matkustaessaan ulkomaille, saa luvan vaihtaa valuuttaa, mutta määrät ovat pieniä, luokkaa joitakin satoja euroja ja matkakassaa tavataan sitten täydentää vaihtamalla lisää valuuttaa pimeästi.
Pimeästi mekin sitten päädyimme valuuttaa vaihtamaan, oppaaltamme. Vaihtokurssit niin lentokentän ”pankilla” kuin oppaallamme olivat jokseenkin yhteneväisiä ja suunnilleen sama kuin XE-sovelluksen antamat, joten ehkä vaihtavamme pienehköt määrät paikallista valuuttaa vaihtuivat suunnilleen oikeaan kurssiin.

XE

Hiukan oppaamme oli vaihtamisoperaatioiden kanssa häveliäs, eli setelit ja kirjekuoret vaihdettiin autossa, ei ihan kadulla, etenkin kun poliiseja kaupungissa oli aika paljon.

Poliisien kanssa jouduimme sen verran tekemisiin, että Lasse kun otti Oranissa kuvan tiukkaan vartioidusta Ranskan suurlähetystöstä, pysäytti poliisi hänet hetimmiten ja pyysi poistamaan kuvan. Julkisia rakennuksia Algeriassa ei saa kuvata. No, Lasse poisti kuvan, vaikka eihän se oikeasti iPhonesta poistunut, mutta jätetään nyt julkaisematta kuitenkin.

Algeriasta voit lukea lisää jo aikaisemmin julkaisemmista jutuistamme:

Ehkä vielä tämänkin voisi laskea Algeria-jutuksi: Algeria on Afrikan suurin maa.

Ja matkaystävämme Kari, runoilija, on julkaissut tämän kaiken tiiviissä ja kauniissa runomuodossa!

Runoilja ja vaimo Cherchellissä Algeriassa

 

Oranin katukuvaa

Albert Camus’n Algeriassa

Emme matkustaneet Algeriaan Albert Camus’n takia. Mutta vaikka ensisijainen kimmokkeemme matkaan usein onkin uusi maa, niin toki sitten hetimmiten selvitämme myös mitä kaikkea mielenkiintoista kyseisestä maasta löytyy.

Algerialais-ranskalainen Nobel-kirjailija liittyi matkaamme useammassa kohdassa kuin olin etukäteen tullut selvittäneeksikään.

Camus’in perhe kuului Algerian Pied-Noir -väestöön, siihen yli miljoonan ihmisen joukkoon, joka Ranskan vallan aikana muutti Algeriaan (ja Marokkoon ja Tunisiaan) Ranskasta ja muualta Euroopasta. Albert syntyi Algeriassa 1913 ranskalaista ja espanjalaista alkuperää oleville vanhemmille ja kävi koulunsa Algiersissa.

Algiersin lyseo, Camus'n opinahjo
Le lycée Bugeaud

Algerialais-ranskalaisena Camus on sivullinen sekä Algeriassa että Ranskassa.
Sivullinen onkin ehkä hänen tunnetuin teoksensa. Minulle Camus on kuitenkin ollut Rutto: Oraniin sijoittuva tarina yhteisöstä, jota kohtaa sen muusta maailmasta eristävä vitsaus. Tarina on piirtynyt mieleeni niin voimakkaasti, että vaikka viime vuosina olen moneen otteeseen karsinut kirjahyllyäni, niin kyseinen teos löytyy meiltä vieläkin niin suomeksi kuin ranskaksi.

Camus Rutto La Peste

Ja löytyiväthän ne rotatkin Oranista – tosin vain katukauppiaan lelurottalauman muodossa, mutta toisaalta, oikeaa rottaa en ehkä Oranista olisikaan halunnut mukanani kotiin tuoda!

Kirjakauppa Oranissa
Rottia Oranissa

Tipasassa oppaamme kertoi meille kirjailijan työskennelleen mielellään näissä maisemissa Välimeren rannalla ja vaikkakin Algerian sodan myötä kirjailijasta tuli epäsuosittu niin Ranskassa kuin Algeriassa, niin Tipasan rantamaisemissa on algerialaisten hänelle pystyttämä muistomerkki.

Tipasan rantamaisemaa
Rantamaisemaa Tipasassa

Noces à Tipasa, kirjailijan varhaisesta tuotannosta, käsittää neljä lyyristä tarinaa näistä maisemista: auringosta, yksinäisyydestä, ihmisten absurdista kohtalosta, luonnosta, mutta myös vaikutelmia ja ajatuksia ihmisyydestä ja onnen etsinnästä.

Muistomerkkiin on päätynyt ajatelma:

Je comprends ici
ce qu’on appelle gloire
le droit d’aimer
sans mesure Albert Camus

Jonkinlaisesta ranskan kielen osaamisestani huolimatta pyydän ranskaa äidinkielenään puhuvaa kolleegaani kääntämään tämän minulle englanniksi:
I understand here that what one calls glory is the the right to love without boundaries

mutta ei tämän ajatus silti ole minulle vieläkään ihan selvä.
Ymmärrän täällä, että mitä kutsumme kunniaksi on oikeus rakastaa ilman rajoja?

Jos Sinulla on tähän parempi tulkinta, niin kerro!

Tipasa Camus'n muistomerkki

Tällä kertaa kirjailija liittyi matkaamme vasta sen jälkeen kun olimme kohteesta jo päättäneet. Ainakin kolmella matkalla olemme liittäneet reittiimme kaupungin tai saaren kirjan tai kirjailijan innostamana.

Botswanassa kävimme myös pääkaupunki Gaboronessa Alexander McCallSmithin Mma Ramotswe -kirjojen innostamana.

Cornwallissa valitsimme ruokapaikan Rosamund Pilcherin kirjojen innoittamana.

Nantucketin saarelle suuntasimme Nancy Thayerin kirjojen innostamana – ja onnistuimme jopa tapaamaan kirjailijan!

Ja viimeksi joulukuussa jäimme ylimääräiseksi päiväksi Nairobiin tutustuaksemme Karen Blixenin maisemiin myös Keniassa. Tanskassa olimmekin hänen kotitalollaan käyneet jo aikaisemmin.

Oranin kujilla – turvallisesti?

Jos Algeria maana on keskivertomatkaajalle jokseenkin tuntematon, niin Oran taitaa olla suomalaiselle yhtä tuttu paikka kuin Kitee algerialaiselle.

Minulle Oran on ollut Albert Camus’n kirjan Rutto kaupunki. Lisäksi tulin äskettäin katsoneeksi elokuva Yves Saint Laurent, jossa liikutaan myös osittain Oranissa.
Matkaystävillemme Oran oli yksi  The Best Travelled -alue lisää ja jo siksi vierailun arvoinen.

”Niiden tapahtumien näyttämönä, joista kronikka kertoo, on Oranin kaupunki vuonna 194x …  miten sellaista voi tapahtua juuri Oranissa. Onhan Oran ensi näkemältä tavallinen ranskalaisten asuma-alue Algeriassa, ei muuta.”

Näillä sanoilla Albert Camus aloittaa kirjansa Rutto. Kirjasta myöhemmin tehty elokuva sijoittaa tapahtumat Etelä-Amerikkaan, korostaen sitä, että ne voisivat tapahtua missä tahansa, mutta minulle, nuorena lukijana, tapahtumat sijoittuivat Algeriaan. Oraniin. ”Tasanko, jonka keskelle kaupunki on kohonnut, on paljas, mutta reunamilla on valoisia kukkuloita ja edustalla tavattoman kaunisviivainen merenlahti.”

Oranin rautatieasema
Oranin rautatieasema

Matkustimme Algiersista junalla Oraniin. 5 tuntia ihan kelvollisessa junassa, ainakin 1. luokan penkeillä istuen. (Junalippu maksoi runsaat 10 euroa.)
Asemalla meitä oli vastassa nuori nainen, joka ei hetimmiten yhdistänyt sen paremmin Camus’ta kuin YSL’ia kotikaupunkiinsa, mutta löysi linkit kyllä muöhemmin, ehkä asiaa hiukan opiskeltuaan. Mutta vaikka hän kaupungissa oppaanamme toimikin, niin hän oli opiskelija: Oran ei taida vielä turistioppaita elättää.

Varsinaiset merkittävät nähtävyydetkin Oranista puuttuvat. Tripadvisorin kolme kovaa ovat Santa Cruzin linnoitus, linnoituksen vieressä oleva kirkko ja Neitsyt Marian patsas ja rautatieasema. Näitäkin pääsee katsomaan vain ulkoapäin, sillä ne olivat remontissa tai muuten kiinni. Lisäksi kaupungissa on lukuisa määrä kirkkoja ja moskeijoita, jotka ovat olleet milloin kirkkoja, milloin synagoogia, milloin moskeijoita ja nyt käytössä vaikka kirjastona, kuten Sacre Coeur -niminen kirkko.
On Oranissakin casbah, vanha kaupunki, mutta se on suljettu, lähes autio ja odottanee tuhoamistaan, ellei ihmettä tapahdu.

Oran linnoitus

Oran Sacre Cour

Kuvat: Näkymä Oranin lahdelle, Oranin casbah, opiskelijoita Sacre Cour -kirjastossa

Vanhassa Oranissa ei ole puistoja: Camus’in sanoin ”Voiko tosiaan kuvitella kaupunkia, jossa ei tapaa ainoatakaan kyyhkystä, ei puuta eikä puistoa, ei kuule siipien läiskettä eikä näe lehtien lepatusta, sanalla sanoen paikkaa, joka täysin vaikka omaa leimaansa?”
Uudessa Oranissa puistoja sen sijaan on, laajat puistoalueet Oranin lahden rannalla kaupunkilaisten olohuoneeksi rakennetut.

Mutta, emme antaneet ”isojen” nähtävyyksien puuttumisen häiritä vaan kävelimme vanhan Oranin katuja ristiin rastiin väsyksiin asti kumpanakin kaupungissa viettämämämme päivänä. Place du 1er Novembre tai korkealla terassilla kulkevalta rantabulevardilta oli hyvä aloittaa. Kauniit, vaikka vielä pääosin ränsistyneet siirtomaa-aikaiset tai art deco -tyyliset talot tarjoavat katseltavaa. Erityisesti jos niitä esittelee asiastaan innostunut arkkitehtiopiskelija.

Oran rantabulevardiOran katukuvaa Oran katukuvaa

Kuvat: Oranin rantaterassi ja Oranin katukuvaa

Royal Hotel ”tarjosi” jopa olutta, jonka saattoi jopa maksaa luottokortilla (kumpikaan ei ole tavallista Algeriassa). Kukkatori oli kunnon retroa ja läheinen korttikauppa paratiisi matkaystävillemme, jonka jo 90 000 postikortin kokoelma karttui taas tästäkin kaupungista arviolta sadalla kortilla.

Oran Hotel Royal Oran kukkatoriOran kukkatori

Markkinakujilla pysähdyimme kuuntelemaan paikallista musiikkia. Olin lukenut, että musiikkisuunta nimeltään rai on syntynyt Oranissa ja oppaamme pyytää kauppiasta soittamaan raita. Hetken päästä jatkamme matkaa ja myyjä juoksee perässämme ja antaa meille levyn, Khaledia, kuulemma rain kuningas. Hämmennyn, sillä en ollut ajatellut ostaa levyä, mutta myyjä haluaakin lahjoittaa sen meille. Ok … Algierissa meille lahjoitettiin maasta kertova DVD.

Oran markkinakuja

Oranissa oppaamme muistuttaa turvallisuudesta taajempaan kuin Algierissa. Ehkä kaupungeissa ei ole eroja, mutta oppaissamme oli, nuorelle naiselle kaupunki näyttäytyy ehkä turvattomampana kuin keski-ikäiselle miehelle. Etenkin meitä varoitettiin casbahin alueesta ja juutalaisesta kaupunginosasta.

Nuori nainen ei myöskään lähde ajamaan meitä myöhään illalla lentokentälle vaan esittelee meidät miehelle, joka vie meidät lentokentälle. Pimeässä yössä, kuljettajan valitessa kumman pieniä katuja matkalla lentokentälle melkein huolestumme, etenkin kun hän jossain vaiheessa lukitsee auton kaikki ovet. Lentokentän liepeillä poliisit pysäyttävät automme, tarkistavat nipun kuljettajan ja auton papereita ja tarkastavat auton, mutta pääsemme lopulta perille, turvallisesti.

Vielä jonkin aikaa Ylen Areenassa on muuten katsottavissa sarjan Junalla halki Afrikan -sarjan toinen osa, jossa matkustetaan myös Oran – Algiers-väli. Ohjelma on katsottavissa arviolta 20.4. asti – ja ilman VPN-ohjelmistoa luultavasti vain Suomessa.

Oran korttikauppa