Avainsana-arkisto: pingviini

Pingviinejä bongaamassa

(Päivitys 26.12.:  Lisää kuvia Uudesta Seelannista tarjolla kahdessa Picasa- kuva-albumissa.)

Queenstowniin olisi ollut helppo kotiutua pidemmäksikin aikaa, mutta me jatkoimme matkaa – nyt bussilla Milford Soundin vuonon maisemiin. Matkaa sinne oli n. 300 km ja Uuden Seelannin hyvistä teistä huolimatta käytimme siihen kaikkine taukoineen n. 6 tuntia – koko matka tuntui olevan yhtä näköalapaikkaa tai luontopolkua! Näimme lisää vuoria, lukuisia koskia, saniaismetsiä, tyyniä järviä, joista vuoret heijastuvat, vuoripuroja, joissa oli kirkasta jääkylmää vettä. Vaikka emme varsinaisesti vaellusretkellä olleetkaan pääsimme myös kävelemään lyhyitä luontopolun pätkiä ja mm. ylitimme vuolaan joen köysisiltaa pitkin. Näimme myös osan Uuden Seelannin yli 30 miljoonasta lampaasta – vaikka lampaiden määrä onkin puolittunut huIppuvuosien 70 miljoonasta, niin riittää niitä vielä tienvarsille sadoittain ja taas sadoittain. Onnistuimme jopa näkemään lammaskoirat työssään, kun yhtä laumaa siirettiin tien yli.
Ohitimme Te Anaun kylän, johon palasimme yöksi, ja jatkoimme yhä ylemmäs nousevaa kiemurtelevaa tietä ja ajoimme läpi Eteläsaarten alppien alittavan isommille autoille yksikaistaisen tunnelin (Homer Tunnel, 1219 metriä pitkä) ja laskeuduimme meren rannalle toisella puolella Milford Soundiin.

20131114-133824.jpg
20131114-133844.jpg

Milford Soundin vuonolla teimme katamariinilla parin tunnin risteilyn. Jylhien vuorten rinteiden ja lukuisen vesiputousten lisäksi risteilyllä voi kuulemma nähdä hylkeitä ja hyvällä tuurilla delfiinejä. Meitä onni suosi ja näimme myös pingviinejä! Pingviinejä ei näillä vesillä kaikkina vuodenaikoina ole, mutta nyt vielä oli ja vaikkakaan mukanamme ei ollut varsinaisesti lintukuvaukseen sopivaa objektiivia, niin me (kuten muutkin risteilymatkustajat) räpsimme innokkaasti jokaista rantakivikossa vilahtavaa pingviiniä.
Pingviinejä ei luonnossa kovin monessa paikassa voi nähdä ja näin Uudesta Seelannista tuli kolmas pingviinimaamme Etelä-Afrikan ja Galapagos-saarten jatkoksi. Näimme myös hylkeitä: ison ryhmän paistattelemassa päivää isolla kivellä ja yksittäisiä hylkeitä myös muualla rannoilla siellä täällä. Delfiinit jäivät tällä kertaa näkemättä, mutta kelpaisiko pienellä keltaisella spinnulla purjehtiva kanootti?

20131114-133901.jpg 20131114-133919.jpg
IMG_1134

Milford Soundista palasimme vajaan kahden tunnin bussimatkan verran vielä takaisin samana päivänä Te Anaun kylään, jossa yövyimme pienessä Edgewater -motellissa. Retkeilyhenkeen haimme illalliseksi kiinalaista noutoruokaa ja katsoimme iPadiltä uusimman jakson Isänmaan puolesta -televisiosarjasta. Nettiyhteydet matkallamme ovat muutamaa paikkaa lukuunottamatta olleet sen verran hyviä ja kuuluneet hotellihuoneen hintaan ainakin tunnin verran per vuorokausi, että olemme TV-kaistan kautta pysyneet lempitelevisiosarjoissamme lähes ajan tasalla. Aikaakin niille on löytynyt etenkin lennoilla ja lentokentillä.

Te Anausta palasimme seuraavana aamuna vielä nauttimaan yhdeksi yöksi Wakatipu-järven maisemista Queenstowniin ennen seuraavaa lentoa – vuorossa Sydney ja Australia.

Ennen tätä ensimmäistäkään matkaamme Uuteen Seelantiin tiesin parinkin hyvän ystäväni ihastuneen tähän maahan siinä määrin, että ovat viettäneet täällä pitempiäkin aikoja palaten maahan mahdollisuuksien mukaan yhä uudelleen – ja harvinaista kyllä, tästä maasta minäkin voisin sanoa, että tänne pitää palata, vaikka useimmat, hienotkin kohteet, tapaan kuitata sanomalla, että maailmassa on niin paljon muitakin mielenkiintoisia paikkoja.

20131114-135118.jpg

Etelä-Afrikka ja Swazimaa 1998

Joulun 1998 vietimme Etelä-Afrikassa ja Swazimaassa.

Etela-Afrikka ja Swazimaa (Klikkaa kuvaa nähdäksesi lisää kuvia)

(Kuvista muuten – 1998 käytössämme oli jo digikamera, mutta digikamerat olivat tuolloin jotain ihan muuta kuin nykyisin, kuvien koko luokkaa 50 ktavua, mikä selittää kuvien laatua.)

Matkareittimme oli Helsinki – Lontoo – Johannesburg ja siitä eteenpäin bussilla: Pretoria – Krügerin puisto – Swazimaa – Johannesburg, josta taas lentäen Kapkaupunkiin, josta sitten paluu Lontoon kautta Helsinkiin.

Vaikka ensimmekin Johannesburgiin, niin emme jääneet sinne lainkaan, sillä ainakin 1998 kaupunkia pidettiin melko vaarallisena, kaupungin läpi ajaessaan mennen tullen lentokentälle bussi ei edes pysähtynyt kertaakaan.
Pretoriassa näimme joitakin historiallisia monumentteja, kuten
Voortrekk Monument, Melrose House, Krüger House ja Union Building – näistä sympaattisin oli Melrose House. Pretoriassa viivyimme vaan vuorokauden ja jatkoimme sieltä Krügerin luonnonpuistoon pienellä bussilla (Finnmatkan ryhmän koko tällä matkalla n. 10 henkeä), joka pärjäsi muuten matkan ihan hyvin, mutta renkaat olivat teillä kyllä kovilla ja pariin kertaan bussista puhkesikin rengas, joka kuljettaja sitten vaihtoi ja sitten taas jatkettiin matkaa.

Krügerin puistossa majoituimme safarimajoihin, jotka olivat ihan normaalia hotellihuonetasoa – mitä nyt illalla alueella on niin pimeää, että investoimme hetimmiten taskulamppuun. Puistokierroksia tehtiin aamuisin ja iltaisin ja näimme hyvin eläimiä: impaloita, elefantteja, kirahveja, virtahepoja, sarvikuonon, pahkasian, erilaisia antilooppej ja lintuja ja kameleontin!

Krügeristä matka jatkui Swazimaahan, jonka nähtävyyksiä olivat mm. kuninkaallisen heimon jäsenet punaisine pääsulkineen, kierrätyslasitehdas, ananasviljelmä ja kynttilätehdas – käsintehdyt kynttilät olivat oikeasti hienoja ja ostimmekin niitä niin kotiin kuin tuliaisiksi, ja kun ne sitten joskus loppuivat, olisin oikeasti halunnut ostaa niitä lisää, mutta aikoinaan lähin paikka Euroopassa, jossa niitä oli myytävänä olisi ollut Tukholma.

Viimeinen kohde matkallamme oli Kapkaupunki, jossa majoituimme keskustaan – vaikka olisi ollut parempi majoittua Waterfrontin alueelle (esimerkiksi Table Bay hotelli olisi ollut hyvä!): liikkuminen keskustassa ei ollut kovin turvallista, ryhmästämme useampi ryöstettiin muutaman illan aikana. Kapkaupungissakin kierrettiin ”pakollisia” nähtävyyksiä: Signal Hill, Castle (vahdinvaihto), Table Mountain. Kävimme myös purjehdusretkellä Robben Islandin edustalle ja takaisin. Jouluaattona varasimme pöydän Rozenhof-nimisestä ravintolasta Kloof-kadulla ja otimme taksin sinne – sikäläiseen tapaan taksi jäi pienen puutarhapihan portille odottamaan, että pääsimme sisään ravintolaan, ennen kuin ajoi pois, turvallisuus oli ainakin 1998 tärkeä aspekti Etelä-Afrikan matkailussa.

Joulupäivänä teimme retken Hyväntoivonniemelle, jolla pysähdyimme myös Simon’s Townissa ja Boulderin rannalla ihailemassa sikäläistä pingviiniyhdyskuntaa.

Muutamaan Kapkaupungin päivään mahtui myös vierailu ihan vaikuttavassa Two Oceans –akvaariossa, jossa pääsi näkemään monen metrin korkuisia Kelp-leviä vedessä kasvavina, siinä missä niitä Hyväntoivonniemellä oli läjeittäin rantakivillä.
Ja tietysti shoppailua Waterfrontin alueella …

Galapagos, ehkä 700 kuvaa

SinivarpainenJättiläiskonnaIguaanaLentokyvytönMerileijonapentuja
4 päivää Galapagos Legend -laivalla, 8 retkeä eri saarille ja kameroiden muistikortit täynnä kuvia.
Tässä muutama niistä – joskus myöhemmin sitten enemmän, kunhan ehdimme käymään kuvasaalista läpi tarkemmin …
Sinivarpaisia Boobie-lintuja, jättiläiskilpikonnia, maa- ja meri-iguaanoja, lentokyvyttömiä kormoraaneja, kahta lajia merileijonia, pingviinejä, haikaroita, flamingoja, rapuja – vain joitakin mainitaksemme.
Tänään takaisin Quitossa – ja huomenna Panamaan.