Avainsana-arkisto: Purjehdus

ARC lähtö

Purjehdus yli Atlantin – ARC 2017

Veljeni, Eero Heino, osallistui syksyllä 2017 ARC 2017 -kilpailuun Suomen Purjelaivasäätiön SY Vahinen (Swan 65) miehistössä. Tällaista oli Atlantilla marras-joulukuussa 2017.

Atlantin keskellä olet omillasi

Merivahdit pyörivät muutaman päivän purjehduksen jälkeen jo rutiinilla.
Yöt ovat pimeitä ja trooppisia sateita on tullut vastaan. Pahimpia saderintamia olemme pyrkineet väistelemään, mutta joskus täytyy vain puskea läpi. Tuuliennusteen mukaan meillä on seuraavan parin päivän ajan edessä vauhdikasta purjehdusta 10-12 m/s vastatuulessa. Tuuli kuitenkin voimistui odotettua enemmän ja parhaimmillaan tuulimittarin lukema taisi kivuta 20 m/s. Aallokon johdosta kulkeminen veneessä alkoi olla hieman haasteellista ja oli varottava, ettei vahinkoja pääsisi sattumaan. Apua kun ei ihan heti ole keskellä Atlanttia saatavilla.

Atlantilla ARC 2017

Alkumatkasta keittiössä oli loihdittu lähes gurmee-luokan aterioita ja alkupalaksi ”keittiön terveiset”, mutta tässä vaiheessa toimintakyvyn omaavat miehistön jäsenet lähinnä keskittyivät siihen, että jotain lämmintä ruokaa oli tarjolla. Vaikka vene oli iso ja merikelpoinen, lensi vesi muutamaan kertaan koko veneen yli kastellen kaikki ruorimiestä myöten. Osa miehistön jäsenistä pysyi visusti sängyssä meritaudin kourissa, osan yrittäessä sinnikkäästi hoitaa oman vahtivuoronsa tehden välillä tyhjennyksen laidan yli. Tällöin kyllä muutaman otteeseen itsekin mietiskelin perusteita tälle purjehdukselle lähtemisestä.  Jossain vaiheessa pisimpään meritaudin kourissa olleen miehistön jäsenen suusta kuului kommentti: ”Nyt on kyllä niin kova nälkä, onko jotain ruokaa?”. Tämä oli selkeä osoitus siitä, että meritauti oli tämän miehistön osalta voitettu.

5 kilometriä vettä kölin alla

Sanonta myrskyn jälkeen on poutasää, taitanee todella pitää paikkansa, sillä parin päivän kovemman kelin jälkeen suuntasimme veneen keulan kohti etelää ja tuuli hiipui lähes olemattomaksi. Atlantti näytti täysin toisen puolensa. Näimme valaita ja delfiinilaumakin saapui tervehtimään merten kulkijoita. Tyynessä kelissä jouduimme käyttämään moottorin voimaa etenemiseen, mutta samalla tämä antoi mahdollisuuden veneen huoltotöille. Oli aika korjata mm. tuulessa revennyt ison purjeen ratsastaja, vaihtaa apukoneen vesipumpun siipipyörä ja tehdä muita pieniä korjauksia. Vaikka kyseessä olikin purjehduskilpailu, oli kaikilla kuitenkin myös halu kokea, miltä tuntuu pulahtaa uimaan suolaiseen Atlantin veteen, kun tiedossa oli, että kölin alla on vettä 5 kilometriä.

Torakka!

Tuulen ollessa taas maltillisempi oli syytä myös palauttaa järjestys veneeseen. Veneen siivous oli ymmärrettävästi jäänyt hieman vähemmälle kuoppaisen kelin aikana. Keittiön tasopintaa pyyhkiessäni teinkin sitten tuttavuutta torakan kanssa. Olimme kaikin keinon pyrkineet välttämään näiden epämiellyttävien elukoiden pääsyn matkaan varmistamalla, ettemme tuoneet pahvilaatikoita veneeseen ja pesemällä kaikki hedelmät ja vihannekset ennen veneeseen tuontia, mutta jostain sellainen oli näistä toimenpiteistä huolimatta mukaan päässyt. Tämän kaverin takia sitten kaikki avatut purkit ja paketit suljettiin minigrip-pusseihin.

SY Vahine ARC 2017 Las Palmas

Myötätuulessa pasaatituulissa

Löytäessämme kuuluisat lämpimät pasaatituulet alkoi ehkä jopa hieman yksitoikkoinen myötätuulipurjehdus. Isolla merellä kun ei ole tarve jiippailla kovin tiuhaan. Seuraavaa jiippiä kapulta kysyessäni sain vastaukseksi ”mennään nyt tämä päivä ja ensi yö sekä seuraava päivä näin ja katsotaan sitten asiaa uudelleen”. Tällaisen hieman kärsimättömän ja aktiivisen luonteen omaavalle tämä otti aika koville. Toisaalta hieman rauhallisempi myötätuuliajo antoi mahdollisuuden testata, josko meri tarjoaisi meille vaihtoehtoja ruokapöytään. Virveli veteen ja sittenhän jo kelassa pärähti merkiksi siitä, että jotain oli tarttunut syöttiin. Tiukan kelauksen jälkeen veneen vierellä oli useamman kilon painoinen dorodo eli mahi-mahi. Jämerällä koukulla kala saatiin veneeseen ja tainnutus hoidettiin kaatamalla korkillinen rommia kalan kiduksiin. Ammattitaitoisesti kipparimme perkasi kalan, minkä jälkeen keittiövuorossa olleet valmistivat koko miehistölle makoisat kalamedaljongit. Lopusta kalasta teimme seuraavana päivänä herkullisen kalakeiton.

Atlantilla SY Vahine ARC 2017
Kalastusta Atlantilla ARC 2017

Aloittelijoita ja kokeneita purjehtijoita

Alkumatkan myrskyssä olimme menettäneet genaakkerin, kun keulakannelle kuormaliinoilla ja köydellä kiinnittämämme purje oli kiinnitysten petettyä huuhtoutunut mereen. Onneksi purjevarastosta löytyi myös spinaakkeri. Miehistömme spinaakkeriajokokemus oli vähäistä mutta sen verran kuitenkin osaavia käsiä löytyi, että kevyessä 6-8 m/s tuulessa myös spinaakkeriajo oli mahdollista. Käytännössä tämä edellytti sitä, että muutaman kokeneemman, johon myös allekirjoittanut kuului, oli oltava koko ajan valmiudessa ja tarvittaessa valmiina toimimaan. Koska öisin ylimääräisiä käsiä oli kannella vähemmän ja trooppisten sateiden tuomien tuulenpuuskien todennäköisyys oli suurempi, emme halunneet yöllä ajaa isolla kevyen tuulen spinnulla. Lisäksi pimeässä suunnan pitäminen oli haasteellista, kun aina ei edes veneen keulaa erottanut. Suunnan pitäminen perustui mittaritietoon ja kirkkaimpina öinä myös tähdistä sai apua suunnan pitämiseen. Näin ollen upeiden auringonlaskujen yhteydessä spinaakkeri otettiin aina alas ja matkaa jatkettiin keulapurje puomille spiirattuna.

TPS:n edustus ARC 2017:ssä Tanninen ja Heino
Turun Pursiseuran edustus ARC 2017:ssa –
Risto Tanninen ja Eero Heino lähtötunnelmissa Las Palmasissa.

Suomi 100 vuotta Atlantilla

Itsenäisyyspäivänä nostimme siniristilipun mesaanimastoon Finlandia-hymnin soidessa, ja kapteenimme otti miehistön juhlavasti kannella vastaan kätellen kunkin vuorollaan. Itsenäisyyttä juhlistimme asiaankuuluvasti kohottamalla maljat 100-vuotiaalle Suomelle, jokaisen vahdin pitäessä vuorollaan puheen.

Menetetty spinaakkeri

Ensimmäisten päivien jälkeen emme olleet saaneet kisakumppaneistamme näköhavaintoja, mutta muutaman meitä lähimpänä olevan veneen liikehdintää olimme voineet seurata AIS:issa ja olla yhteydessä VHF:llä. Matkamme loppuvaiheessa saimme AIS:ssa näkyviin edellä purjehtivan ruotsalaisen More 55 -tyyppisen veneen, jota AIS:n mukaan saavutimme tasaisesti. Tästä innostuneina aloimme ajaa spinaakkeria aktiivisemmin. Samaan aikaan takaatamme lähestyi uhkaavasti trooppinen sadepilvi, mutta päätimme kuitenkin jatkaa aktiivista spinaakkeriajoa. Niinhän siinä sitten kävi, että tuon pilven mukana tuli reipas tuulenpuuska, joka repi spinaakkerimme totaalisesti ja samassa rytäkässä spinaakkerin puomi pamahti sivulle. Tiukasta tilanteesta selvittiin juostuani puukko kourassa keulakannelle leikaten etustaakin ympärille kiertyneen spinaakkerin rippeet poikki. Näin saimme riekaleiksi revenneen spinaakkerin alas. Korjattavaksi siitä ei enää ollut ja niinpä sovimme, että teetämme siitä saunakassit muistoksi kaikille.

Las Palmasista Saint Lucialla

Aika usein kuulee sanottavan, että matkalle on mukava lähteä, mutta kotiin se vasta onkin kiva tulla. Tässä purjehduksessa oli jotain samaa. Purjehduksen suunnittelu ja valmistautuminen matkaan niin kotona kuin lähtösatamassa Las Palmasissa oli huikeaa ja matkaan pääsyä odotti jännityksen ja innostuksen kera. Ja toisaalta maalilinjan ylitys aamutuimaan 18 vrk:n 20h 53min ja 22s purjehduksen jälkeen oli erittäin tunteikas ja ikimuistoinen hetki. Kolmen viikon purjehduksen aikana veneessä ei ollut kovinkaan paljon yksityisyyttä ja erilaisten ihmisten kanssa oli tultava toimeen, vaikka asioista ei aina olisikaan ollut yhtenäistä näkemystä. Maalilinjan ylityksessä purkautuikin varmasti kaikki ne tunteet tähän purjehdukseen liittyvistä ennakko-odotuksista ja jännityksestä oman tilan ja rauhan kaipuuseen.

SY Vahine

Mikä ARC?

Atlantic Rally for Cruisers (ARC) on vuosittain järjestettävä Atlantin ylittävä purjehduskilpailu. Kilpailu alkaa Gran Canarialta Las Palmasin satamasta ja päättyy Rodney Bayn satamaan Saint Lucian saarella Karibialla. Suorinta reittiä matkaa kertyy noin 2 700 merimailia, ja veneet käyttävät ylitykseen aikaa kolmisen viikkoa. Kilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1986.

Kilpailu alkaa marraskuun lopulla pasaatituulen alkaessa puhaltaa ja hurrikaanikauden päättyessä Karibialla. Kilpailussa on useita veneluokkia, ja nimensä mukaisesti kilpailu on tarkoitettu harrastelijoille, jotka haluavat ylittää Atlantin. Tapahtumaan osallistuu vuosittain 250 venekuntaa. Kilpailun järjestäjä ylläpitää kilpailun aikana sääpalvelua ja tulospalvelua sekä koordinoi hätätilanteita. Veneet ilmoittavat sijaintinsa päivittäin satelliittipuhelimella.

Normaaleista purjehduskilpailuista poiketen cruising-luokassa saa käyttää apuna myös moottoria, mikä on huomioitu säännöissä kertomalla moottorilla ajettu aika kahdella loppuaikaan. Reitin valinta on vapaa. Pohjoisempaa reittiä ajavat yleensä racing-luokan veneet, koska tuulet ovat voimakkaampia syysmyrskyjen vuoksi, mutta sivu- ja vastatuulesta johtuen purjehdus on epämukavampaa.

ARC 2017 SY Vahine
Jutun kirjoittaja, veljeni Eero

Tunnelmista matkan varrelta voit halutessasi lukea myös SY Vahinen matkan aikana päivittämästä blogista, jota veljeni on myös ollut mukana kirjoittamassa.

(Juttu on ilmestynyt myös Turun Pursiseuran Maininki-vuosikirjassa 2018.)
(Jutun kuvat: Eero Heino. Otsikkokuva lähdöstä Gran Canarialta ARCin FB-sivuilta.)

Purjehdus Ateenasta Kosille

Tulevan viikonlopun venemessujen ja Kreikan vaalien jälkeen tiuhaan toistuvien Kreikka-uutisten innoittamana palataan hetkeksi kevääseen 2004, purjeveneeseen ja  Kreikkaan.

Purjehduskartta 2004Purjehdimme tuolloin huhti-toukokuun taitteessa kymmenessä päivässä Ateenan Piraeuksen satamasta Kosille Kean, Syroksen, Mykonoksen, Naxoksen, Patmoksen, Leroksen ja Kalymnoksen kautta.  Lisäksi teimme päiväretket lautalla Mykonoksesta Deloksen saarelle ja Naxoksesta Santorinin saarelle – Delokselle ei ainakaan tuolloin saanut omalla veneellä rantautua ja Santorinille rantautumisessa on omat haasteensa – ankkurit eivät oikein laavapohjassa pidä, joten jonkun  kuuden hengen porukastamme olisi pitänyt jäädä varmuuden vuoksi veneelle muiden tutustuessa saareen.

Piraeuksesta Keaan

Unikko Delos Kreikka Aasi Kea KreikkaEnsimmäinen ilta sujui veneen vastaanottotarkastuksessa ja perehdytyksessä ja ruokaostoksilla – olimme ensin haaveilleet lähtevämme jo samana iltapäivänä merelle, mutta päädyimme sitten kuitenkin syömään illallisen trendikkäässä (ja meluisassa) ravintolassa Piraeuksessa ja yöpymään siellä. Kuuden hengen porukkamme koostui meistä, veljestäni ja kolmesta meille aikaisemmin tuntemattomasta miehestä – yhteensä tälle, ehkä Vene-lehden, kokoamalle matkalle osallistui 5 venettä ja 31 henkeä. Venekunnat toimivat kuitenkin välillä Piraeus – Kos itsenäisesti ja päätyivätkin kaikki hiukan eri reiteille. Kipparina toimi veljeni, mutta kaikilla meillä oli enemmän tai vähemmän purjehduskesiä vähintään Suomen vesillä takana.

Seuraavana aamuna pääsimme matkaan kohti Keaa, enimmäkseen tyynessä koneella, mutta muutama tunti sentään pystyttiin jo purjehtimaankin. Sounionin temppelin edustalla pidimme ankkurointiharjoitukset ja kävimme uimassa Aigeianmeressä. Kean saarella kävimme taksilla tutustumassa Choran kylään (ja ylläolevan kuvan aasiin). Chorassa söimme myös illallisen. Päivämatkaa oli kertynyt 31 meripenikulmaa.

Keasta Syroksen kautta Mykonokseen

Keasta eteenpäin pääsimme jo etenemään purjeilla. Illat olivat vielä huhtikuun lopulla viileitä – taitaa Välimerikin olla parhaimmillaan vasta kesäkuukausina. Yöllä vene keinui lahdessa aika reippaasti – tiesimme nukkuvamme veneessä! Aamupäivällä kiipesimme Ermoupoliksen kaksoiskaupungin toisen kukkulan huipulla olevalle kirkolle. Kirkossa oli joku tilaisuus ja meillekin jaettiin paperipussit, joissa oli pulla ja keksi – tunsimmme itsemme tervetulleiksi. Veneelle palatessamme aallokko oli sen verran kovaa, että käveleminen lankkua pitkin veneeseen oli jo melkein haasteellista – Kreikassahan veneet tavataan kiinnittää perä rantaan päin ja käynti veneeseen tapahtuu veneen ja rannan välille asetettua lankkua pitkin.

Pelikaani Mykonos KreikkaAamupäivän retken jälkeen jatkoimme ensin Ninas Rinoksen South Bay  -lahteen lounaalle – tuuli oli reipasta, jopa 24..28 solmua, ja olimme reivanneet isopurjeen ja keulapurjeestakin oli vain osa ulkona.  Illaksi jatkoimme vielä Mykonokseen.
Matkaa Syrokseen oli 33 mpk ja sieltä Mykonokseen 21 mpk.

 

 

Delos

Päiväretkemme Deloksen saarelle – tälle hyvin säilyneelle antiikin keskukselle – satuimme tekemään suomalaisessa seurassa. Kristina Regina rantautui Mykonokselle samaan aikaan kuin me, joten seurailimmekin sitten Deloksella Erkki Toivasen asiantuntevaa opastusta pummilla. Deloksesta jatkoimme iltapäivällä Naxokseen, matkaa 17 mpk.

Delos Kreikka Delos Kreikka

Santorini

Naxoksessa täydensimme aamupäivällä ruokavarastojamme – ei ihan yksinkertainen asia näillä Kreikan saarilla, joissa ei ole Citymarketia satamassa – pakko käydä useammassa kaupassa, maitotuotteet yhdestä, vihannekset toisesta ja loput kolmannesta pienestä kaupasta. Ja sitten vielä yksi veneseurueemme vanhemmista miehistä (joka itse ei kaupassa ”osannut” käydä) kysyi viattomasti, että miksemme ostaneet valmiiksi viipaloitua juustoa!

Santorinillä kävimme siis lautoilla, meno 12:50 – 15:00 Naxos – Santorini ja paluu 19:00 – 21:45. Matka Athenaioiksen satamasta ylös Firaan oli kokemus sekin – lautallinen ihmisiä purkautuu yhtaikaa kapealla ylöspäin kiemurtelevalle tielle!  Aikamme Firaa ja huikeita näkymiä sieltä lahdelle ihailtuamme otimme vielä taksin Perissan mustahiekkaiselle rannalle ennen paluuta lauttasatamaan. Musta laavahiekka on muuten kuumaa!

Santorini Kreikka Auringonlasku Naxos Kreikka

Naxos – Patmos

Yksi välipäivä purjehtimisesta vaatikin sitten seuraavana päivänä jo matkantekoon panostamista – lähdimme Naxoksesta aamuviidelta osan miehistöstä vielä nukkuessa. Delfiinitkin olivat ilmeisesti innoissaan saadessaan seuraa jo aikaisin aamusta ja kulkivat pätkän matkaa veneemme rinnalla. Purjehduspäivää tästä ei kuitenkaan tullut, sillä tuulet loistivat poissaolollaan. Matkaa Patmokselle kertyi 53 mpk – jos nyt veneen loki näyttää oikein, sillä GPS:n mukaan matkaa oli lähes 70 mpk.
Illalla ehdimmekin sitten, onneksi, jo tutustua hiukan Patmokseen ja täydentämään ruokavarastojamme, sillä seuraavana aamuna oleskelumme saarella päättyi nopeammin kuin olimme luulleetkaan.

Naxos Kreikka Delfiini Kreikka

Ajolähtö Patmokselta Lerokselle

Aamulla heräsimme veneen alkaessa kovassa tuulessa hakata päin rantaa ja näimme, että useammankin veneen ankkurit olivat ilmeisesti alkaneet antaa tuulessa myöten – viereinen pienempi vene päätyi sivuittain rantaan vieressämme ja teimme ”hätäpoistumisen” satamasta. Matkalla Lerokseen saimme vaihteeksi nauttia (?) melko kovasta vastatuulesta ja isosta aallokosta. Leroksella kiinnittäydyimme  saaren itäpuolen ”varasatamaan”, kalastajaveneiden keskelle, tuulelta suojaa hakien. Päivämatka oli onneksi lyhyt (16 mpk).

Kiertelimme hiukan Lerosta, ensin vuokraamillamme skoottereilla, mutta niiden kunnon osoittautuessa melko kelvottomaksi, palautimme ne hetimmiten ja ajoimme taksilla saaren toiseen satamaan ja yritimme kävellä sieltä takaisin, mutta valitsimme jossain kohtaa väärän tien ja päädyimme siestan aikaan pieneen tavernaan, jonka omistajat nukkuivat, mutta hiukan kolisteltuamme heräsivät ja soittivat meille taksin! Siesta on täällä oikeasti siestaa, selvästikin.

Leros Kreikka Kalymnos Kreikka

Leroksesta Kalimnoksen kautta Kosille

Lerokselta lähtö tapahtui sentään taas jo ihan normaalissa päiväjärjestyksessä ja muutenkin päivä oli rauhallinen: uinti- ja lounastauko Kalimnoksen rannalla ja sitten rantautuminen Kalimnoksen täyteen satamaan.  Kuten usein Välimerellä, aamun lähes tyyni keli oli iltapäivään mennessä muuttunut rantautumisen kannalta melkein haastavaksi ja kapteeni joutui rantautuessamme käyttämään valtaansa todeten, että nyt menemme tuohon väliin ja jokainen toimii hänen käskyjensä mukaisesti – tässä tuulessa asiasta ei ehditä tekemään päätöksiä demokraattisesti.  Kalimnos mainitaan jossain oppaissa Kreikan pesusienikeskukseksi ja mekin ostimme yhden naapurintytölle tuliaiseksi.

Uimatauko KreikkaKalimnoksesta ei matkaa Kosille enää ollutkaan kuin nimeksi (14 mpk), joten vaikka aamulla lähtömme hiukan viivästyikin, kun eteemme oli kiinnittynyt toinen vene, ei se haitannut: ehdimme pitää päivän uima/lounastauon normaaliin tapaan ja olimme silti hyvissä ajoin perillä Kosin tankkauslaiturilla, jossa veneeseen tuli Mooringsin kippari ajamaan veneen Kosin Marinaan. Veneen tarkistus Kosissa oli yllättävän perusteellinen, sukelsivat jopa tarkastamassa pohjan.

 

Kosilla oli vuorossa koko porukan yhteinen läksiäisillallinen ja seuraavana aamuna alkoi pitkä ja polveileva paluumatka reittiä Kos – Ateena – Kööpenhamina – Helsinki. Purjehdusmatkaa kertyi 8 purjehduspäivän aikana arviolta 260 meripenikulmaa – tulo- ja lähtöpäivän lisäksi vene seisoi satamassa Naxoksessa yhden päivän kun kävimme lautalla Santorinilla.

Tämän jutun kuviksi valitsin pienen otoksen matkamme kuvista – ja jaoin ne myös Instagramissa. Keväällä 2004 kukaan ei ollut vielä kuullutkaan Instagramista, mutta nyt tutut ja tuntemattomat läheltä ja kaukaa pääsivät niitä katsomaan – ja tykkäämään 🙂
Ja viitaten viime kuukauden IG Travel Thursday -juttuuni yleensä Instagram -kuvista, niin tuo #sunset hashtag keräsi näistäkin kuvista ehdottomasti eniten tykkäyksiä iltakuvalle Naxoksen satamasta! Pelikaanit Mykonoksen satamassa ja kuva Firan kaupungista Santorinilla pärjäsivät nekin hyvin.

Varsinainen kuvakertomus matkaltamme on katsottavissa Picasassa – on ollut jo pitkään, sillä jossain vaiheessa blogimme historiaa kokosin tänne listan kaikista purjehdusretkistämme, myös niistä, jotka tuli tehtyä ennen blogiamme tai blogimme alkuaikoina, jolloin emme siihen vielä pitempiä juttuja kirjoittaneet.

Ateena Kos purjehduskuvia
Purjehdus Ateenasta Kosille

instagram-travel-thursday-FIN-150x150
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running With Wild Horses.

S/Y Meriharakka ja S/Y Huh-Mari Nauvossa 2003

Huh-Mari myytävänä


Huomasimme sattumalta Lauttasaaressa pyöräillessämme HSK:n rannassa, että historiallinen Huh-Mari vene on myytävänä. Vajaa kymmenen vuotta sitten satuimme Nauvon laiturissa Huh-Marin viereen, jota Lasse Pöysti silloin purjehti yksin.

Huh-Marihan tunnetaan Lasse Pöystin veneenä, jonka on Spark & Stephensin suunnittelema (siinä missä ensimmäiset Swan-veneetkin) ja kuuluisan veneenveistäjä Eino Antinojan itselleen rakentama. Lasse Pöystin omistuksessa vuonna 1966 valmistunut vene on ollut vuodesta 1980. Emme kuitenkaan soittaneet Lasse Pöystille, jonka puhelinnumero myynti-ilmoituksessa yhteystietona oli, kun emme enää ole ajatelleet purjevenettä itsellemme hankkia …

Hiukan samaan aiheeseen – ja viime viikonlopun Swan-regattaan liittyen – haimme kuluneella viikolla kirjastosta myös Pirkko Koskenkylän miehestään vuonna 2009 kirjoittaman elämänkerran (Swanien isä, Pekka Koskenkylän elämä aallonharjalla). Pirkko Koskenkylän aikaisemmat kirjat aiheesta elämä Pekka Koskenkylän kanssa (Mielenkiintoinen tuttavuus ja Kauas on pitkä matka) olivat mielestäni erityisesti jos merestä ja matkailusta on kiinnostunut mukavaa luettavaa. Sen sijaan en innostunut hänen upouudesta (ensimmäisestä) romaanistaan Pohjantuuli, jota Pekka Koskenkylä jonkinverran promosi viime viikonloppuna Turussa. 1800-luvun lopulle sijoittunut historiallinen romaani kuullosti aiheena sen verran pölyttyneeltä, etten taida aikaani sille uhrata.

Länsiväylässä oli muuten kuluneella viikolla juttu samaisesta kirjasta (Pohjantuuli) ja samaisesta kirjailijasta.