Avainsana-arkisto: Ranska

Reunion

Reunionin ympäri

Reunionilla kävimme myös yhdellä Costan retkellä. Tarjolla oli romahtaneita tulivuoren kraatereita, vesiputouksia, vaniljan viljelyä, aktiivista tulivuorta, rantaan lyöviä korkeita aaltoja, helikopterilentoa, kasvitieteellistä puutarhaa, kansantanssia, rantalomaa – näitä nyt ainakin.

Vaikkakin tulivuoret ja laava ovat vulkaanisella saarella keskeisessä asemassa niin valitsimme tällä kertaa rantaretken – meri on elementtimme ja tulivuorella kävimme melko äskettäin Etnalla. Kasvitieteellinen puutarhakin tuntui Seychellien toistolta ja valintoja oli pakko tehdä, aikaa Reunionillahan oli vaan 1½ vuorokautta.

Retki saaren ympäri alkoi tylsästi samaa rantatietä Saint-Denisiin, jota juuri edellisenä päivänä olimme ajaneet suuntaan ja toiseen. Saint-Denisissä ei kuitenkaan edes pysähdytty, eli pääkaupunkiin ei tällä retkellä (Premium Tour – The Natural Wonders and Creole Flavours of the Southern Wilds) ei pääse.

Sainte-Anne Reunion

Alkumatkalla pysähdyttiin parillekin kirkolle (Saint-Anne ja Notre-Dame-des-Laves). Saint-Anne oli kyllä tavallaan kaunis, mutta odotuksemme olivat tulevissa nähtävyyksissä, ei tässä kirkossa. Notre-Dame-des-Laves, Laavakirkko, tarjosi turistilegendaa siitä miten jokin saaren lähes jatkuvista tulivuorenpurkauksista ja laavavirroista oli juuri kirkon kohdalla jakautunut kahtia ja kirkko oli säästynyt. (Tarkkaan ottaen tämä tapahtui vuonna 1977.) Toki tämä sitten katolisille kelpaa myös ihmeeksi ja sitä kautta kirkolla on oma erityinen asemansa, mutta vähän kyllä epäilen, että kirkko nyt vaan oli sen verran jykevää tekoa, että hiljakseen etenevä laavavirta nyt vaan pääsi helpommalla kiertämällä kirkon.

Notre-Dame-des-Laves Notre-Dame-des-Laves Notre-Dame-des-Laves Notre-Dame-des-Laves

Reunionin tuliperäisyys on kuulemma rauhallista lajia. Piton de la Fournaise purkautuu ilmeisesti jopa vuoden välein, mutta sen verran rauhallisesti, että saarelaiset ehtivät alta pois ja laavavirran reunoille seuraamaan sen etenemistä. Rantatie, jonka laava siis jokseenkin säännöllisesti peittää, rakennetaan sitten aina uudelleen heti kun laava on sen verran jäähtynyt, että se voidaan tehdä. Viimeksi tulivuori purkautui tämän vuoden toukokuussa ja isompi laava-alue, jota kävimme katsomassa oli vuodelta 2007.

Laava-alueesta tuli mieleen Galapagoksen saarista nuorin, jolla kasvillisuutta ei juuri ollut ja jonka maisema siinä mielessä näytti vähän joltain Kuun maisemalta. Tuoreimmalla laava-alueella ei myöskään vielä ollut muuta kasvillisuutta kuin ensimmäisiä laavaa peittäviä vaaleita sammalia tai jäkäliä ja muutama saniainen tai muu kukka kivien välissä.

Laavaa Reunion Laavaa Reunion Laavaa Reunion

Myöhemmin ohitimme muutaman vanhemman laava-alueen, joilla kasvoikin sitten jo pensaikkoa ja vanhimpia ei edes laava-alueiksi enää tunnistanut, sillä metsä oli jo vallannut ne.

Piton de la Fournaise ja sitä ympäröivä laava-alue on myös Unescon maailmanperintökohde ja laajuudeltaan lähes puolet Reunionista, joten tepastelu laavalla tuotti myös Unesco-pisteen, vaikka niitä tavoitteellisesti kieltäydymmekin keräämästä!

Ennen laavaa kävimme katsomassa muutaman vesiputouksen ja ensimmäiset saaren etelä- ja itärannoilla korkeuksiin nousevat vesisuihkut. Rannikko on monin paikoin jylhää ja rikkonaista ja aallot murtuvat rantaan mahtavan näköisinä.

Reunion Reunion

Parhailla paikoilla on mahtipontisia nimiä: Cap Méchant, Gouffre, Le Souffleur – Paha niemi, Kuilu, Isku. Rantojen tyrskyt muistuttavat meitä myös Jejun saaren jylhistä rannoista, mutta niinhän sekin on tuliperäinen saari, jolla rannat ovat jylhiä ja mustanpuhuvia ja jolla on useampia kalderoita, romahtaneita tulivuoria.

Reunion ReunionReunionReunion

Manapanyn rantaa ihailemme tällä retkellä vaan ylhäältä – merivesiallas jää kokeilematta, kuten se, että miten kuuma tumma ranta varpaiden alla olisi. Santorinilla, joka sekin on tuliperäinen saari, kävimme aikoinaan mustalla rannalla ja käveleminen jäi kyllä vähiin jo aurinkoisena kevätpäivänäkin.

Muutamia vaaleitakin, rentoon rantaelämään sopivia rantoja Reunionilla on, paras lienee St-Gilles-les-Bains, mutta sitä emme tällä kertaa ehtineet näkemään.

Manapany Beach, Reunion

Välillä käymme syömässä lounasta vuoren rinteillä, keskellä sokeriruokopeltoja. Sokeriruokohan on saaren päävientituote, siinä missä vaniljakin. Etenkin mustaa vaniljaa oli tarjolla myös lähes jokaisessa turistimyymälässä.

ReunionCreolikeittiö ei massatoteutuksena vakuuttanut: palmunsydämillä täytetyt samosat olivat kyllä hyviä, mutta kana/kala ja riisi ei nyt erityisesti säväyttänyt. Ennen lounasta sai maistella eri tavalla maustettuja rommeja – ehkä sen ajateltiin vähentävän paineita ruuan laatua kohtaan!

Reunion

Retki kiersi siis koko Reunionin saaren ja kesti koko päivän. Se ei kuitenkaan ollut ihan niin raskas kuin Seychellien saariretki – tai sitten retkikestävyytemme oli kasvanut risteilyn edetessä. Saman tyyppisen retken voisi varmasti tehdä privaatistikin sopimalla jonkun rannassa palvelujaan tarjoavan taksin kanssa reitistä, mutta päädyimme helppoon ryhmäretkeen, kun pääosa valmiin retken kohteista kelpasi meille.

Pysähdyksiä oli paljon ja jotkut niistä ehkä vähän lyhyitä, mutta yllättävän hyvin retken vetäjä sai pikkubussillisen pysymään aikataulussa. Miinuksena todettakoon, että päädyimme kaksikieliseen bussiin, englanti + italia, ja selitysten kuunteleminen kahdella kielellä oli tietysti vähän puuduttavaa.

Ja toki tarjolla oli myös pakollinen matkamuistotoripysähdys, joka tarjosi meille, innokkaille shoppailijoille (juu ei), värikkästä taidetta kameralla ikuistettavaksi kunhan malttoi poistua markkinoilta ja katsoa löytyisikö sitä ympäröiviltä kaduilta jotain mielenkiintoista …

Reunion art Reunion art

Lopuksi voisi vielä mainita yhden toistaiseksi vain Reunionilla näkemälle erikoisuuden: saarella on kuulemma yli 300 pientä punaista kappelia siellä täällä. Reittimme varrellakin näimme useamman, mutta vain yhdestä sain napattua kuvan ja senkin vain bussin ikkunasta.

Pienet kappelit tunnetaan nimellä St-Expedit ja tältä pyhimykseltä pyydetään apua silloin kuin sitä tarvitaan nopeasti, joten onhan kätevää, että tälle pyhimykselle omistettuja pieniä kappeleita on paljon, joten todennäköisyys sille, että moinen löytyy lähietäisyydeltä on suuri.

St-Expedit Reunion

Reunion

Saint-Denis, Reunion

Laivan kuntosalista on näkymä merelle. Juoksumatolla kävellessäni horisontissa harmaat pilvet tarkentuvat merestä korkealle nousevan saaren ääriviivoiksi: siinä se on Reunion.

Matka Madagaskarin itärannikolta Reunionille taittui vajaassa vuorokaudessa ja saavumme Le Port -nimiseen satamakaupunkiin iltapäivällä. Laivan retkiä olisi ollut tarjolla jo ensimmäiseksi iltapäiväksikin, mutta olemme päättäneet tutustua pääkaupunkiin, Saint-Denikseen, omin päin.

Matkaa Le Portista Saint-Denikseen on n. 20 kilometriä eikä bussiyhteyttä ole, ei laivayhtiön tarjoamaa eikä paikallista. Laivayhtiö tarjoaa vain pakollisen bussin satamaterminaaliin, siitä eteenpäin olet omillasi.

Reunion

Paikalliset turistioppaat yrittävät auttaa ihmisiä ja saamme selville, että taksi Saint-Denikseen maksaa korkeintaan 40 euroa. Muuten hyvä, mutta takseja ei ole kuin muutama ja ihmisiä niiden ympärillä kymmeniä. Yksi turvamiehistä selittää ranskaksi, että Saint-Denikseen ei pääse – tai ei kannata lähteä – sillä matka sinne kestää ruuhkien takia kauan ja hän suosittelee matkaa rannalle toiseen suuntaan St Pauliin. Kieltäydymme uskomasta etteikö Saint-Denikseen pääse, onhan tämä ainoa mahdollisuutemme nähdä kaupunki, ja aikamme parkkipaikalla kyseltyämme päädymme täydentämään jo 6 hengen seuruetta ja pääsemme matkaan isolla taksilla pääkaupunkiin. Hinnaksi muodostui 10 euroa meiltä kahdelta kun 8-hengen taksi on täynnä.

Ruuhkan syynä ovat rantatiehen ja läheiseen korkeaan kallioseinämään liittyvät ongelmat. Vaikka seinämä on tiukasti verkotettu, niin turvallisuuden maksimoimiseksi kaupunkiin vievä kaista on poissa käytöstä ja liikenne jakaa jäljellä olevat kaistat iltapäivällä siten, että kaupunkiin päin on käytössä vain yksi kaista. Mutta ei se matka silti ihmeitä kestä ja pääsemme aloittamaan Reunioniin tutustumisen kävelykadulta, Rue du Maréchal Leclerciltä. Madagaskarin jälkeen tunnemme olevamme eurooppalaisessa pikkukaupungissa: samoja ketjuliikkeitä ja siistejä kahviloita. Shoppailun sijaan suuntaamme kuitenkin Rue de Parisille, jonka varrella useimmat talot ovat siirtomaa-ajalta ja monet kauniisti kunnostettuja. Paris-niminen bussipysäkki tuntuu absurdilta täällä Intian Valtamerellä.

Reunion Reunion Reunion

Muutenkin olemme yllättäen Euroopassa! Puhelimeen tullut tekstiviesti kertoo, että puhelut ja tekstiviestit ovat jokseenkin saman hintaisia kuin kotimaassa ja nopea netti maksaa 0,05 euroa / megatavu (siinä missä se Costalla maksaa tuplasti enemmän). Tosin puhelimellakaan ei tarvitse surffata, sillä satamassa on paikallisen turistitoimiston tarjoama ilmaisen wifin alue, jossa niin risteilyvieraat kuin laivan henkilökunta viihtyy myöhään iltaan – ja miksi ei viihtyisi, sillä juuri illalla täkäläiset lämpötilat alkavat olla parhaimmillaan.

Ranskalaisessa herkkukaupassa myydään jo täyttä päätä ranskalaista joulua ja taiteilijat ovat päätyneet toteuttamaan ranskanbulldogin.

Reunion Reunion Reunion

Mutta takaisin Rue de Parisille. Kadun toisessa päässä on pieni puutarha Jardin de l’Etat, joka ei vedä vertoja kasvitieteelliselle puutarhalle Victoriassa, Seychelleillä, mutta tarjoaa kuitenkin vihreän keitaan.

Reunion Reunion Reunion

Puistosta jatkamme kohti merta, ohi kaupungintalon ja 1. maailmansodan uhrien muistomerkin ja päädymme rantabulevardille, merelle osoittavien tykkien luokse.
Rannalla on nippu hienoja kahviloita/ravintoloita: Paul, La Bordeaux, Le Roland Garros, mutta me olimme ”sortuneet” jo aikaisemmin Pommé de Pain -nimiseen pieneen kahvilaan ranskalaiselle vohvelille – ja ilmaiselle wifille. Mc Donaldsin olisi ollut tarjolla, jokseenkin suomalaisella hintatasolla.

Madagaskarilta virvoitusjuoman hinta on kaksinkertaistunut eurooppalaiselle tasolle, mutta niin on kaupungin infran tasokin. Ja kerjäläisten määrä puolittunut – tai itse asiassa heitä ei oikeastaan näy lainkaan.

Reunion
Reunion

Roland Garros on selvästikin pienen kaupungin suuri lentäjäsankari 1900-luvun alusta ja ilmeisesti ihan nimi tennispiireissä, sillä Pariisissa on hänen mukaansa nimetty tennisstadion ja ranskalaisten merkittävämmät vuosittaiset tenniskilpailut kantavat edelleen hänen nimeään.
Meillä tämä lentäjä on kuitenkin tuntematon suuruus, vaikka huomaammekin seisovamme häntä kuvaavaan patsaan edustalla.

Reunion
Reunion

Lopuksi palaamme, varmuuden vuoksi, samalle taksiasemalle vihannes- ja hedelmätorin viereen. Vaikka laivalle ei mitään saakaan viedä, niin kierrämme kuitenkin kojuja kameran kanssa. Mansikoiden lisäksi värikkäät kassit ja korut houkuttelevat täälläkin, mutta päädymme tallettamaan nekin vaan valokuvina, sillä ei niille kuitenkaan koti-Suomessa oikein käyttöä löytyisi.

Reunion Reunion

Taksiasemalla on muutamia muita risteilyvieraita, mutta kun kohdalle ei ihan hetimmiten osu sopivaa pariskuntaa edes pienempää taksia kanssamme jakamaan, niin maksamme sitten paluumatkasta tuon 40 euroa, joka näillä saarilla, Seychelleillä ja Reunionilla on ilmeisen normaali hinta muutamaa kilometriä pitemmästä taksimatkasta, ja palaamme laivalle auringon jo laskiessa.

Seuraavana päivänä osallistumme Costan koko Reunionin saaren kiertävälle retkelle, joka kyllä ohittaa rantabulevardia pitkin Saint-Deniksenkin, muttei sisällä edes pysähdystä pääkaupungista, joten onneksi olimme päättäväisiä ja toteutimme pääkaupunkiretken heti saapumispäivänä!

Reunion
Free-Wifi! Ensimmäistä kertaa viikkoon!
Kanada yhteenveto feature

Matkamuistoja Kanadasta ja Ranskasta

Kuten äskettäin totesin, niin matkajuttumme ovat muodoltaan sittenkin lähempänä matkapäiväkirjaa ja omakohtaisia kokemuksia kuin varsinaisia matkaoppaita kaikkeen näkemäämme. Matkan varrelta kirjoitan nykyisin mielelläni jostain erityisen kivasta pienemmästä kokonaisuudesta, mutta vaikka kokonainen kaupunki tai maa vaatii hiukan etäisyyttä, jotta näkisi kokonaisuuden selvemmin. Yritän kuitenkin purkaa ajatukseni sanoiksi mahdollisimman pian, ennen kuin muistot haalistuvat, vaikka matkan aikana päiväkirjaa kirjoitankin. Ja oikeastaan haluan myös siirtyä matkan jälkeen jo melko pian eteenpäin, usein seuraavaan matkaan.

Kurpitsoja Charlottetown PEI
Pumpkin patch Charlottetownin lähellä Prince Edward Islandilla

Joten, jättäkäämme hyvästit Atlantin puoleiselle Kanadalle ja pienelle Saint-Pierre et Miquelonin saarelle.
Hyvästien lomassa linkit kaikkiin tähän matkaan liittyviin juttuihimme.

Hyvästi Nova Scotian vuoroveden huuhtelemat rannat, joita pitkin ajoimme kiemurrellen Halifaxin lentokentältä Prince Edward Islandin pääkaupunkiin Charlottetowniin ja majoituimme matkamme ehkä kodikkaimpaan hotelliin, The Harbour Houseen.

Hyvästi Prince Edward Island, joka Charlottetownin rannalla ja kaupunkin kaduilla opetti meille paljon Kanadan historiasta. Hyvästi Vihervaaran Anna ja kaikki kauniit majakat.

Saint-Pierre
Saint-Pierren satamassa

Hyvästi piskuinen Saint-Pierre, jonne päästäksemme palasimme Prince Edward Islandilta Halifaxin lentokentälle ja nousimme pieneen koneeseen, joka runsaassa tunnissa vei meidät saarelle.

Saint-Pierreltä palauttamme emme vieläkään jatkaneet matkaamme Halifaxin kaupunkiin vaan teimme vielä yhden lenkin rannikolle.
Hyvästi Peggy’s Coven majakka, vaikka et meille auringonlaskua tarjonnutkaan.

Halifax
Halifax Waterfront

Taisimme vierailla Halifaxin lentokentällä puoli tusinaa kertaa ennen kuin lopulta jatkoimme sieltä matkaa Halifaxin kaupunkiin, jossa vietimme lomamme päätteeksi kolme kokonaista päivää.

Hyvästi Halifax ja Titanic-muistot. Hyvästi maailman hienoin kirjasto.
Tosin Titanicin osalta saatamme vielä joskus innostua käymään Titanic-museossa Belfastissa, joten ehkä tapaamme vielä.

Kustannusyhteenvetomme kertaa paljonko koko tämä kierros maksoi ja missä asuimme matkamme aikana:

Peggy's Cove

Atlantin ylitimme tyylikkäästi Icelandairin paremmissa penkeissä syntymäpäiväni kunniaksi:

Matkasuunnitelmamme täsmentyivät jo melkein puoli vuotta ennen matkaamme – ja melko lailla näiden suunnitelmien mukaan menimme:

Perusidea Prince Edward Islandin osalta syntyi jo yli kaksi vuotta sitten:

Kotiin, matkapäiväkirjan lisäksi, päätyi hiukan jokaisesta kohteesta.
Pullonkorkki (!) ja magneetti Prince Edward Islandilta, pieni vene Saint-Pierreltä:

Matkamuistoja Kanadasta Matkamuistoja Saint-Pierreltä

Pari, vielä lukematonta, lehteä Halifaxista – ja jättikokoinen lasinalunen:

Matkamuistoja Kanadasta

Keksit on jo melkein syöty, mutta Katjalta saamamme mauste ja siirappi odottavat vielä testausta. Kukko on kotoisin Lissabonista, ei Halifaxista 🙂
Katja oli muuten toinen ihminen, johon saimme maailmalla yhteyden Instagramiin laittamamme kuvan takia – ensimmäiset Instagram-treffithän meillä oli aikoinaan Astanassa, Kazakstanissa.

Matkamuistoja Kanadasta Matkamuistoja Kanadasta

 

 

Majakat_fea

16 majakan matka

Nova Scotia, Prince Edward Island ja tietysti ihan erityisesti Saint-Pierre ja Miquelon ovat kaikki merellisiä kohteita ja merenkulullisesti ja kalastuksellisesti tärkeitä alueita.
Siis otollista aluetta majakoista kiinnostuneille!

Me ehdimme näkemään (ainakin) nämä 16. Ehkä joku niistä tarkalla määritelmällä ei ole majakka, vaan loisto, mutta meistä nämä näyttivät riittävästi majakoilta. Näitä hiukan pienempiä loistojakin näimme paljon, mutta näissä maisemissa emme viitsineet niiden takia vaivautua. Vähän kuin safarilla, jonkun ajan kuluttua ei niistä impaloista enää jaksa innostua …

Fundy Bayn rantoja kiertäessämme kävimme katsomassa Five Islandsin ja Cape D’Orin majakat.

Five Islands lighthouse Nova Scotia Cape d'Or lighthouse Nova Scotia

Prince Edward Islandilla, tuttavallisesti PEI:llä kävimme, jos oikein laskin, kymmenellä majakalla – ei sentään kaikilla samana päivänä!

Border-Carletonille piti pysähtyä heti saarelle saavuttuamme: tämä on Confederation Bridgen saaren puoleisella rannalla. Charlottetownin, PEI:n pääkaupungin, rannan boardwalkilta voi ihailla Brightonin majakkaa.

Border-Carleton lighthouse PEI Brighton lighthouse PEI

Summerside, PEI:n toiseksi suuren kaupungin rannalla katsastimme neljä majakkaa: Indian Harbourin kaukana merellä, Summerside Range Rearin keskellä pientä asuinaluetta, Summerside Outer Range Front -majakan rannalla (ilmeisesti taaempana olisi ollut myös tämän kaverina Rear, mutta sitä emme viitsineet lähteä etsimään) ja majakka Spinnaker Landingin pienen kauppakeskuksen keskellä.
Indian Harbourin majakka laittoi kameravarustuksen koville, mutta kohtuuvaivalla ei tuonne merelle olisi lähemmäskään päässyt.

Indian Harbour lighthouse PEI ummerside Range Rear lighthouse PEI Summerside Outer Range Front lighthouse PEI Summerside Spinnaker's Landing lighthouse PEI

Summersidesta ajelimme taas rantoja kierrellen niin kivojen pikkukylien kuin majakoiden takia takaisin Charlottetowniin ja kävimme katsomassa Seacown ja Victorian. Ihan Seacown majakankin vieressä näytti olevan asuintalo, josta oli näkymät niin majakalle kuin Confederation Bridgelle, mutta hiukan syrjäisen sijainnin takia emme kuitenkaan ryhtyneet hieromaan siitä kauppoja.

Seacow lighthouse PEI Victoria lighthouse PEI

Rocky Point lighthouse PEIPäivän päätteeksi ihan Charlottetownin lähellä, päivän jo painuessa iltaan, piti vielä käydä katsomassa Rocky Point, jonka suurimmaksi ansioksi voi laskea Acadia-muistomerkin, josta ensimmäisen kerran tulin lukeneeksi tällä alueella edelleen monessa kohtaa vastaan tulevasta Acadian muinaisesta valtiosta. Rocky Pointista ja Acadiasta kirjoitinkin jo aikaisemmin jutussa Välähdyksiä Kanadan historiaan.

Cape Bear lighthouse PEILähtöpäivänä PEI:llä heräsimme aikaisin, jotta ennen Woods Islandin lautalle ajoa ehtisimme käymään myös Cape Bearilla, ja ehdimmehän me! Lauttarannassa saatoimme sitten vielä ihailla Woods Islandin majakkaa, yhdestoista majakkamme Prince Edward Islandilla! Cape Bearillakin on sijansa Kanadan (ja Titanicin) historiassa.

Woods Island lighthouse PEI

Enemmänkin majakoita saarella olisi ollut, mutta vajaa neljä vuorokautta ei riittänyt ihan kaikkiin. Prince Edward Islandin majakoita voit halutessasi tarkastella kartalla tästä ja tätä blogijuttua vielä täydellisemmän luettelon (linkkeineen) löydät tästä.

Saint-Pierre ja Miquelonilla emme autottomina kierrelleet niin laajalti kuin PEI:llä, mutta pääkaupungin kaupunkikuvaa hallitsevaa Pointe aux Canonsin majakkaa Lasse kävi sentään kuvaamassa niin ilta- kuin aamuvalossa.

Kauempana merellä näimme Ile aux Marinsilta muitakin majakoita (tai loistoja), mutta kuten Indian Harbourissa, näissä kameravarustuksemme ei ihan riittänyt kovin hyviin kuviin, joten jätetään ne nyt laskuista pois.

Pointe aux Canons lighthouse Saint-Pierre et Miquelon

Peggy Covesta kirjoitinkin jo melkein sille omistetussa jutussaan.

Peggy's Cove lighthouse Nova Scotia

Halifaxissa George’s Islandin majakka ei ollut – ehkä näiden kaikkien muiden jälkeen – kovin kuvauksellinen, mutta pitihän siitäkin nyt kuva yrittää napata.

George's Island lighthouse Halifax

instagram-travel-thursday-FIN-150x150
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat matkablogit
Muru Mou
, RIMMA+LAURA ja Travellover
.

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!