Avainsana-arkisto: Ranska

Ranska feature

Ranska ja sen merentakaiset alueet

Ranska on yksi niitä hyvin harvoja maita, joissa olen matkustanut yksin muutenkin kuin työmatkoilla. Vanhempani eivät halunneet, että lähtisin Interrailille, mutta kompromissina tarjosivat minulle kahden viikon reissua Eurooppaan lentäen ja hotelleissa asuen, joten kesällä 1974 vietin 17-vuotiaana viikon Pariisissa ja toisen Roomassa, yksin, sillä muut nuoret reilasivat ympäri Eurooppaa. Minä kiertelin nähtävyyksiä niin Pariisissa kuin Roomassa – yksin ja satunnaisten paikallisten seurassa.

Versailles kesällä 1974
Versailles kesällä 1974 – selfieitä ei vielä tuolla soolomatkalla otettu!

DECville ’85

Syyskuussa 1985 työskentelin Lääketehdas Orionille, joka käytti Digital Equipment Corporationin VAX-11 -sarjan tietokoneita ja mm. sen myötä olin päätynyt Suomen Digital-käyttäjien yhdistyksen puheenjohtajaksi. Tässä ominaisuudessa, kuten myös asiakkaan ominaisuudessa, osallistuimme syyskuussa Cannesissa isoon DECville ’85 -konferenssiin.
Konferenssissa oli, kai, ihan mielenkiintoisia luentojakin, mutta enemmän tilaisuus oli kokoelma ylellisiä illallisia ja juhlia.

Digital Equipmentin tilaisuuden jälkeen seuraavalla viikolla Cannesissa järjestettiin käyttäjäyhdistyksen tilaisuus monine luentoineen ja toki osallistuimme myös siihen, eli kaiken kaikkiaan olimme töissä Rivieralla pari viikkoa, Lassekin.
Hulppeat juhlat jatkuivat toki tälläkin viikolla – erityisesti mieleeni on jäänyt tilaisuus isolla jahdilla Cannesin edustalla.

Viikonloppuna tilaisuuksien välillä retkeilimme mm. Monacossa ja Nizzassa ja St Tropezissa.

Ranskaa Digitalin laskuun

Vuosina 1988 – 1993 tein tuolloisen työnantajani, Digital Equipment Corporationin, leivissä useammankin matkan Ranskaan.

1988 osallistuin Pariisissa viikon tietokantakurssille ja sen yhteydessä vietimme Lassen kanssa toisenkin viikon kaupungissa. Viikossa ehdimme kokea ison osan Pariisin ”must”-jutuista kuten Eiffelin tornin, Notre Damen, latinalaiskorttelit, Riemukaaren, Champs Elyseen, kirpputoreja, Printemps- ja Lafayette-tavaratalot, Les Hallesin alueen, Pompidou-keskuksen, La Defensen, Seinen risteilyn, Montparnassen, Pont Neufin ja Seinen rannat, Louvren ja Mona-Lisan, La Coupole-ravintolan, Sacre Couerin, Moulin Rougen, Pigallen ja vielä sunnuntaina Bois de Bolognen. Lasse jatkoi vielä toisenkin viikon turistina käyden mm. Napoleonin haudalla, Rodin-museossa, Versaillesissa ja viemäreissä!

Patonkia pariisilaisittain Pompidou keskus

Myös Ranskan ja Sveitsin rajalla oleva Ferney-Voltairen kylä tuli minulle myös tutuksi noina vuosina. Ferney-Voltairehan on käytännössä Geneven esikaupunkialuetta ja yrityksen pääkonttori sijaitsi Genevessä ja muita kokous- ja koulutustiloja oli myös Ranskan puolella Ferney-Voltairessa. 90-luvun alussa, aikana ennen Euroopan Unionia, minulle oli uusi kokemus matkustaa paikallisbussilla maan rajan yli ilman että kukaan kyseli passia.

Ferney-Voltaire

Ranskaa FinnetComin laskuun

Seuraava kosketukseni Pariisiin ja ”työ-Ranskaan” oli vuosina 1996-97, jolloin silloisen FinnetComin laskuun kiertelimme pienellä ryhmällä Eurooppaa etsien Elisa-ryhmälle täydellistä laskutusjärjestelmää. Aiheen tiimoilta osallistuin syksyllä 1996 Billing-konferenssiin Pariisissa ja vielä toisen kerran seuraavana syksynä.

Taisi olla ensimmäinen näistä konferensseista, jolloin olin matkassa minua nuoremman kolleegan kanssa ja tiukasta konferenssiohjelmasta huolimatta nipistimme aikaa yhden hiukan venytetyn ruokatunnin verran, jotta hän pääsi näkemään Champs Elyseen. Nautimme iltapäiväauringossa kahvin ja kokiksen jossain katukahvilassa ja muistelen ajatelleeni, että tämä taisi kyllä olla kallein missään koskaan juomani kokis – mutta kerrankos täällä ollaan –  tai näin ajatteli ainakin kolleegani.
Sittemmin Venetsian San Marcon aukiolla nautittu kokis taisi kyllä tulla vieläkin kalliimmaksi.

Toisella kertaa matkustin Pariisiin jo edellisenä viikonloppuna, Lassen ja kummityttöni Sadun kanssa ja näytimme kaupunkia (ja Eurodisney-huvipuistoa) tuolloin vasta 8-vuotiaalle tytölle. Viikonlopun jälkeen Lasse ja Satu lensivät takaisin ja minä jatkoin töiden parissa. Onneksi pääsivät sentään Suomeen, sillä lentokentällä olivat portin vaihtumisen takia väärällä portilla niin pitkään, että heidät lopulta vietiin sitten erikseen autolla koneeseen. Sadulle jäi hetkeksi ilmeisesti sellainen olo, että parempi matkustaa Pirkon kuin Lassen kanssa – mutta muutama vuosi tuon jälkeen Pirkko sitten onnistui hetkeksi hukkaamaan boardingpassit Lontoon Heathrowlla matkalla Karibialle, joten romuttui sitten sekin ajatus turvallisesta matkaseurasta!

Pariisi 1997 Pariisi 1997 Pariisi 1997

Ranskaa SAPin ja SASin laskuun

Seuraavien työnantajien, SAP ja SAS Institute, kohteet Ranskassa olivat vuorostaan enimmäkseen Nizzassa tai sen lähettyvillä, poislukien joku konferenssi, joka järjestettiin Strasbourgissa, jonne olen sen jälkeen haikaillut vielä palaavani, mutta toistaiseksi on jäänyt palaamatta. Työmatkoja oli vuosina 2002-2007 melkein vuosittain, kaksi parhaana. Vuoden 2002 reissu oli SAPin tuolloin Nizzassa järjestetty kick-off -tilaisuus, johon oli kivasti kokouspäivän jatkoksi retkipäivä, jolloin sai valita useammasta vaihtoehdosta itseään kiinnostavimman ja valitsin Antibesin.

Syksyllä 2006 Lassekin lähti taas kerran nauttimaan Välimeren valosta kaveriksi työmatkalleni ja tämä matka päätyi jo blogiimmekin.

Ranska 2006

Breikki keittiöremontista ja marraskuun harmaudesta

Pariisi ja Normandia 2014

Seuraavan kerran palasimme Pariisiin vasta kesällä 2014, joskin tuolloin pääkohteena oli Normandia, mutta tulihan se Pariisikin oleellisilta osiltaan kerrattua. Lisäksi kävimme ensimmäistä kertaa mm. Pere Lachaisen hautausmaalla.

Tuosta matkastamme  kirjoitin jo useammankin blogijutun, joihin kaikkiin linkit löytyvät tuosta alle linkkaamastani jutusta.

Normandia 2014
Normandiassa 2014

Pariisin ja Normandian tunnelmia vielä kerran

Ranskan merentakaiset alueet

Ranskalla on myös useita merentakaisia alueita.
Maabongausmielessäkin nämä ovat tietysti omia alueitaan ja joihinkin niistä, ehkä ihan erityisesti Saint-Pierre ja Miqueloniin, olemme päätyneet pisteen innoittamana, mutta eipä pettänyt sekään piste: oikein viehättävä paikka!

Alla linkit kokoelmajuttuihin niistä merentakaisista alueista, joilla olemme käyneet.
Kaikki käynnit ovat 2010-luvulla, joten jutut kohteista löytyvät blogistamme.

Ranskan Polynesia 2013

Ranskan Polynesialla, Tahitilla ja Moorealla kävimme osana maailmanympärimatkaamme syksyllä 2013. Pääsiäissaarten ja Uuden Seelannin välissä pidimme muutaman päivän tauon tässä paratiisissa.

Vehreää Mooreaa

Ranskan Polynesia

Saint Pierre ja Miquelon 2016

Syyskuussa 2016 kiertelimme Kanadan itärannikkoa. Kiertelimme Nova Scotiaa ja Prinssi Edwardin saarta ja ennen kaupunkilomaa Halifaxissa lensimme myös Saint Pierrelle – Kanadan rannikolla on oikeasti myös pala Ranskaa!

Saint Pierre ja Miquelon

Saint-Pierre ja Miquelon

Reunion 2016

Syksyllä 2016 risteilimme myös Intian valtamerellä: Mauritiuksella, Seychelleillä, Madagaskarilla ja Reunionilla. Reunionilla huomasi selvästi tulleensa taas Eurooppaan!

Reunion
Reunion on tuliperäinen saari

Reunionin ympäri

Saint Martin 2018

Saint Martin on vuorossa tämän viikon sunnuntaina, siis nyt maaliskuussa 2018!

Paluu Ranskaan?

Jossain vaiheessa Pariisi ansainnee taas kertauksensa, mutta olisi kyllä mukava palata sinne Strasbourgiinkin – jotenkin kaupungista jäi minulle lyhyellä vierailulla niin positiivinen kuva vaikka vapaa-aikaa olikin vaan niukalti. Tai ehkä juuri siksi!

Strasbourg (Kuva: Pixabay)

Karibialla olisi vielä monta TCC-kohdetta vaikka valtiotasolla se kohta onkin koluttu.
Guadeloupe, Martinique, Saint-Barthelemy … en nyt varsinaisesti harmittelisi, jos vaikka joku kaukaisessa tulevaisuudessa häämöttävä risteily vielä poikkeaisi noillakin saarilla.

Afrikan itärannikon Mayotte (linkki HS:n juttuun, saattaa vaatia kirjautumisen) oli äskettäin uutisissa, mutta pidän melko epätodennäköisenä, että sinne enää päätyisimme.

Ranskan Guayana osana ”Koko Etelä-Amerikka” ehkä vielä joskus saattaisi matkasuunnitelmiimme päätyäkin, mutta ei sekään siellä kovin korkealla ole.

Reunion

Reunionin ympäri

Reunionilla kävimme myös yhdellä Costan retkellä. Tarjolla oli romahtaneita tulivuoren kraatereita, vesiputouksia, vaniljan viljelyä, aktiivista tulivuorta, rantaan lyöviä korkeita aaltoja, helikopterilentoa, kasvitieteellistä puutarhaa, kansantanssia, rantalomaa – näitä nyt ainakin.

Vaikkakin tulivuoret ja laava ovat vulkaanisella saarella keskeisessä asemassa niin valitsimme tällä kertaa rantaretken – meri on elementtimme ja tulivuorella kävimme melko äskettäin Etnalla. Kasvitieteellinen puutarhakin tuntui Seychellien toistolta ja valintoja oli pakko tehdä, aikaa Reunionillahan oli vaan 1½ vuorokautta.

Retki saaren ympäri alkoi tylsästi samaa rantatietä Saint-Denisiin, jota juuri edellisenä päivänä olimme ajaneet suuntaan ja toiseen. Saint-Denisissä ei kuitenkaan edes pysähdytty, eli pääkaupunkiin ei tällä retkellä (Premium Tour – The Natural Wonders and Creole Flavours of the Southern Wilds) ei pääse.

Sainte-Anne Reunion

Alkumatkalla pysähdyttiin parillekin kirkolle (Saint-Anne ja Notre-Dame-des-Laves). Saint-Anne oli kyllä tavallaan kaunis, mutta odotuksemme olivat tulevissa nähtävyyksissä, ei tässä kirkossa. Notre-Dame-des-Laves, Laavakirkko, tarjosi turistilegendaa siitä miten jokin saaren lähes jatkuvista tulivuorenpurkauksista ja laavavirroista oli juuri kirkon kohdalla jakautunut kahtia ja kirkko oli säästynyt. (Tarkkaan ottaen tämä tapahtui vuonna 1977.) Toki tämä sitten katolisille kelpaa myös ihmeeksi ja sitä kautta kirkolla on oma erityinen asemansa, mutta vähän kyllä epäilen, että kirkko nyt vaan oli sen verran jykevää tekoa, että hiljakseen etenevä laavavirta nyt vaan pääsi helpommalla kiertämällä kirkon.

Notre-Dame-des-Laves Notre-Dame-des-Laves Notre-Dame-des-Laves Notre-Dame-des-Laves

Reunionin tuliperäisyys on kuulemma rauhallista lajia. Piton de la Fournaise purkautuu ilmeisesti jopa vuoden välein, mutta sen verran rauhallisesti, että saarelaiset ehtivät alta pois ja laavavirran reunoille seuraamaan sen etenemistä. Rantatie, jonka laava siis jokseenkin säännöllisesti peittää, rakennetaan sitten aina uudelleen heti kun laava on sen verran jäähtynyt, että se voidaan tehdä. Viimeksi tulivuori purkautui tämän vuoden toukokuussa ja isompi laava-alue, jota kävimme katsomassa oli vuodelta 2007.

Laava-alueesta tuli mieleen Galapagoksen saarista nuorin, jolla kasvillisuutta ei juuri ollut ja jonka maisema siinä mielessä näytti vähän joltain Kuun maisemalta. Tuoreimmalla laava-alueella ei myöskään vielä ollut muuta kasvillisuutta kuin ensimmäisiä laavaa peittäviä vaaleita sammalia tai jäkäliä ja muutama saniainen tai muu kukka kivien välissä.

Laavaa Reunion Laavaa Reunion Laavaa Reunion

Myöhemmin ohitimme muutaman vanhemman laava-alueen, joilla kasvoikin sitten jo pensaikkoa ja vanhimpia ei edes laava-alueiksi enää tunnistanut, sillä metsä oli jo vallannut ne.

Piton de la Fournaise ja sitä ympäröivä laava-alue on myös Unescon maailmanperintökohde ja laajuudeltaan lähes puolet Reunionista, joten tepastelu laavalla tuotti myös Unesco-pisteen, vaikka niitä tavoitteellisesti kieltäydymmekin keräämästä!

Ennen laavaa kävimme katsomassa muutaman vesiputouksen ja ensimmäiset saaren etelä- ja itärannoilla korkeuksiin nousevat vesisuihkut. Rannikko on monin paikoin jylhää ja rikkonaista ja aallot murtuvat rantaan mahtavan näköisinä.

Reunion Reunion

Parhailla paikoilla on mahtipontisia nimiä: Cap Méchant, Gouffre, Le Souffleur – Paha niemi, Kuilu, Isku. Rantojen tyrskyt muistuttavat meitä myös Jejun saaren jylhistä rannoista, mutta niinhän sekin on tuliperäinen saari, jolla rannat ovat jylhiä ja mustanpuhuvia ja jolla on useampia kalderoita, romahtaneita tulivuoria.

Reunion ReunionReunionReunion

Manapanyn rantaa ihailemme tällä retkellä vaan ylhäältä – merivesiallas jää kokeilematta, kuten se, että miten kuuma tumma ranta varpaiden alla olisi. Santorinilla, joka sekin on tuliperäinen saari, kävimme aikoinaan mustalla rannalla ja käveleminen jäi kyllä vähiin jo aurinkoisena kevätpäivänäkin.

Muutamia vaaleitakin, rentoon rantaelämään sopivia rantoja Reunionilla on, paras lienee St-Gilles-les-Bains, mutta sitä emme tällä kertaa ehtineet näkemään.

Manapany Beach, Reunion

Välillä käymme syömässä lounasta vuoren rinteillä, keskellä sokeriruokopeltoja. Sokeriruokohan on saaren päävientituote, siinä missä vaniljakin. Etenkin mustaa vaniljaa oli tarjolla myös lähes jokaisessa turistimyymälässä.

ReunionCreolikeittiö ei massatoteutuksena vakuuttanut: palmunsydämillä täytetyt samosat olivat kyllä hyviä, mutta kana/kala ja riisi ei nyt erityisesti säväyttänyt. Ennen lounasta sai maistella eri tavalla maustettuja rommeja – ehkä sen ajateltiin vähentävän paineita ruuan laatua kohtaan!

Reunion

Retki kiersi siis koko Reunionin saaren ja kesti koko päivän. Se ei kuitenkaan ollut ihan niin raskas kuin Seychellien saariretki – tai sitten retkikestävyytemme oli kasvanut risteilyn edetessä. Saman tyyppisen retken voisi varmasti tehdä privaatistikin sopimalla jonkun rannassa palvelujaan tarjoavan taksin kanssa reitistä, mutta päädyimme helppoon ryhmäretkeen, kun pääosa valmiin retken kohteista kelpasi meille.

Pysähdyksiä oli paljon ja jotkut niistä ehkä vähän lyhyitä, mutta yllättävän hyvin retken vetäjä sai pikkubussillisen pysymään aikataulussa. Miinuksena todettakoon, että päädyimme kaksikieliseen bussiin, englanti + italia, ja selitysten kuunteleminen kahdella kielellä oli tietysti vähän puuduttavaa.

Ja toki tarjolla oli myös pakollinen matkamuistotoripysähdys, joka tarjosi meille, innokkaille shoppailijoille (juu ei), värikkästä taidetta kameralla ikuistettavaksi kunhan malttoi poistua markkinoilta ja katsoa löytyisikö sitä ympäröiviltä kaduilta jotain mielenkiintoista …

Reunion art Reunion art

Lopuksi voisi vielä mainita yhden toistaiseksi vain Reunionilla näkemälle erikoisuuden: saarella on kuulemma yli 300 pientä punaista kappelia siellä täällä. Reittimme varrellakin näimme useamman, mutta vain yhdestä sain napattua kuvan ja senkin vain bussin ikkunasta.

Pienet kappelit tunnetaan nimellä St-Expedit ja tältä pyhimykseltä pyydetään apua silloin kuin sitä tarvitaan nopeasti, joten onhan kätevää, että tälle pyhimykselle omistettuja pieniä kappeleita on paljon, joten todennäköisyys sille, että moinen löytyy lähietäisyydeltä on suuri.

St-Expedit Reunion

Reunion

Saint-Denis, Reunion

Laivan kuntosalista on näkymä merelle. Juoksumatolla kävellessäni horisontissa harmaat pilvet tarkentuvat merestä korkealle nousevan saaren ääriviivoiksi: siinä se on Reunion.

Matka Madagaskarin itärannikolta Reunionille taittui vajaassa vuorokaudessa ja saavumme Le Port -nimiseen satamakaupunkiin iltapäivällä. Laivan retkiä olisi ollut tarjolla jo ensimmäiseksi iltapäiväksikin, mutta olemme päättäneet tutustua pääkaupunkiin, Saint-Denikseen, omin päin.

Matkaa Le Portista Saint-Denikseen on n. 20 kilometriä eikä bussiyhteyttä ole, ei laivayhtiön tarjoamaa eikä paikallista. Laivayhtiö tarjoaa vain pakollisen bussin satamaterminaaliin, siitä eteenpäin olet omillasi.

Reunion

Paikalliset turistioppaat yrittävät auttaa ihmisiä ja saamme selville, että taksi Saint-Denikseen maksaa korkeintaan 40 euroa. Muuten hyvä, mutta takseja ei ole kuin muutama ja ihmisiä niiden ympärillä kymmeniä. Yksi turvamiehistä selittää ranskaksi, että Saint-Denikseen ei pääse – tai ei kannata lähteä – sillä matka sinne kestää ruuhkien takia kauan ja hän suosittelee matkaa rannalle toiseen suuntaan St Pauliin. Kieltäydymme uskomasta etteikö Saint-Denikseen pääse, onhan tämä ainoa mahdollisuutemme nähdä kaupunki, ja aikamme parkkipaikalla kyseltyämme päädymme täydentämään jo 6 hengen seuruetta ja pääsemme matkaan isolla taksilla pääkaupunkiin. Hinnaksi muodostui 10 euroa meiltä kahdelta kun 8-hengen taksi on täynnä.

Ruuhkan syynä ovat rantatiehen ja läheiseen korkeaan kallioseinämään liittyvät ongelmat. Vaikka seinämä on tiukasti verkotettu, niin turvallisuuden maksimoimiseksi kaupunkiin vievä kaista on poissa käytöstä ja liikenne jakaa jäljellä olevat kaistat iltapäivällä siten, että kaupunkiin päin on käytössä vain yksi kaista. Mutta ei se matka silti ihmeitä kestä ja pääsemme aloittamaan Reunioniin tutustumisen kävelykadulta, Rue du Maréchal Leclerciltä. Madagaskarin jälkeen tunnemme olevamme eurooppalaisessa pikkukaupungissa: samoja ketjuliikkeitä ja siistejä kahviloita. Shoppailun sijaan suuntaamme kuitenkin Rue de Parisille, jonka varrella useimmat talot ovat siirtomaa-ajalta ja monet kauniisti kunnostettuja. Paris-niminen bussipysäkki tuntuu absurdilta täällä Intian Valtamerellä.

Reunion Reunion Reunion

Muutenkin olemme yllättäen Euroopassa! Puhelimeen tullut tekstiviesti kertoo, että puhelut ja tekstiviestit ovat jokseenkin saman hintaisia kuin kotimaassa ja nopea netti maksaa 0,05 euroa / megatavu (siinä missä se Costalla maksaa tuplasti enemmän). Tosin puhelimellakaan ei tarvitse surffata, sillä satamassa on paikallisen turistitoimiston tarjoama ilmaisen wifin alue, jossa niin risteilyvieraat kuin laivan henkilökunta viihtyy myöhään iltaan – ja miksi ei viihtyisi, sillä juuri illalla täkäläiset lämpötilat alkavat olla parhaimmillaan.

Ranskalaisessa herkkukaupassa myydään jo täyttä päätä ranskalaista joulua ja taiteilijat ovat päätyneet toteuttamaan ranskanbulldogin.

Reunion Reunion Reunion

Mutta takaisin Rue de Parisille. Kadun toisessa päässä on pieni puutarha Jardin de l’Etat, joka ei vedä vertoja kasvitieteelliselle puutarhalle Victoriassa, Seychelleillä, mutta tarjoaa kuitenkin vihreän keitaan.

Reunion Reunion Reunion

Puistosta jatkamme kohti merta, ohi kaupungintalon ja 1. maailmansodan uhrien muistomerkin ja päädymme rantabulevardille, merelle osoittavien tykkien luokse.
Rannalla on nippu hienoja kahviloita/ravintoloita: Paul, La Bordeaux, Le Roland Garros, mutta me olimme ”sortuneet” jo aikaisemmin Pommé de Pain -nimiseen pieneen kahvilaan ranskalaiselle vohvelille – ja ilmaiselle wifille. Mc Donaldsin olisi ollut tarjolla, jokseenkin suomalaisella hintatasolla.

Madagaskarilta virvoitusjuoman hinta on kaksinkertaistunut eurooppalaiselle tasolle, mutta niin on kaupungin infran tasokin. Ja kerjäläisten määrä puolittunut – tai itse asiassa heitä ei oikeastaan näy lainkaan.

Reunion
Reunion

Roland Garros on selvästikin pienen kaupungin suuri lentäjäsankari 1900-luvun alusta ja ilmeisesti ihan nimi tennispiireissä, sillä Pariisissa on hänen mukaansa nimetty tennisstadion ja ranskalaisten merkittävämmät vuosittaiset tenniskilpailut kantavat edelleen hänen nimeään.
Meillä tämä lentäjä on kuitenkin tuntematon suuruus, vaikka huomaammekin seisovamme häntä kuvaavaan patsaan edustalla.

Reunion
Reunion

Lopuksi palaamme, varmuuden vuoksi, samalle taksiasemalle vihannes- ja hedelmätorin viereen. Vaikka laivalle ei mitään saakaan viedä, niin kierrämme kuitenkin kojuja kameran kanssa. Mansikoiden lisäksi värikkäät kassit ja korut houkuttelevat täälläkin, mutta päädymme tallettamaan nekin vaan valokuvina, sillä ei niille kuitenkaan koti-Suomessa oikein käyttöä löytyisi.

Reunion Reunion

Taksiasemalla on muutamia muita risteilyvieraita, mutta kun kohdalle ei ihan hetimmiten osu sopivaa pariskuntaa edes pienempää taksia kanssamme jakamaan, niin maksamme sitten paluumatkasta tuon 40 euroa, joka näillä saarilla, Seychelleillä ja Reunionilla on ilmeisen normaali hinta muutamaa kilometriä pitemmästä taksimatkasta, ja palaamme laivalle auringon jo laskiessa.

Seuraavana päivänä osallistumme Costan koko Reunionin saaren kiertävälle retkelle, joka kyllä ohittaa rantabulevardia pitkin Saint-Deniksenkin, muttei sisällä edes pysähdystä pääkaupungista, joten onneksi olimme päättäväisiä ja toteutimme pääkaupunkiretken heti saapumispäivänä!

Reunion
Free-Wifi! Ensimmäistä kertaa viikkoon!