Avainsana-arkisto: Reunion

Costa neoRomantica

Risteily Intian valtamerellä – mitä kaikki maksoi?

Intian valtameren risteilyltämme pari juttua Mauritiukselta ja pari juttua laivalta on vielä viimeistelemättä ja julkaisematta, mutta otetaan tähän väliin kustannusyhteenveto.

Siinä missä omatoimisella kiertomatkalla kustannusten seuranta käy pienestä työstä, risteily on myös tässä mielessä helppoa lomailua.

Ainakin jos ostaa risteilyn suomalaiselta agentilta (Loistoristeilyt) lentoineen, satamakuljetuksineen kaikkineen, kuten me teimme tälläkin kertaa, sillä mahdollisuutta ylimääräisiin lomapäiviin ennen tai jälkeen risteilyä ei ollut ja tiukalla aikataululla halusimme jättää vastuun lentojen ja risteilyn yhteensovittamisesta varustamolle.

Costa neoRomantica

Etukäteen maksamamme risteilypaketin lisäksi muut kustannukset kertyivät sitten laivalla ja ne maksettiin kerralla risteilyn päättyessä. Kohteissakaan emme tällä kertaa juuri rahaa kuluttaneet, mitä nyt muutaman taksimatkan, jääkaappimagneetin ja juotavan verran.
Paikallista valuuttaa emme vaihtaneet paitsi Seychelleillä hiukan ja epäilen, että olisimme me sielläkin pärjänneet pelkillä euroilla ja dollareilla (eikä niiden Seychellien hintatasolla tarvitse olla edes erityisen pieniä seteleitä!).

Näin rahaa kului:

Risteilykustannukset

Risteilyhinnasta onnistuimme neuvottelemaan Loistoristeilyiltä pienen alennuksen lupauksella kirjoittaa siitä. Alennus oli kuitenkin suhteellisen pieni, joten  varsinaisesta blogiyhteistyöstä tai sponsoroidusta matkasta ei ollut kyse.

Premium-luokan hyttiin päädyimme ajatuksella, että haluamme valita illallisajankohdan ja hytin sijainnin, mutta tällä kertaa laivalla olikin käytössä Open seating, eli kahta erillistä illalliskattausta ei ollut. Hyttiluokkaan kuului myös aamiainen hyttiin palvelumaksutta niin halutessamme ja aikaisina retkipäivinä useimmiten käytimme sitä.

Open seatingCosta neoRomantica

Retket varasimme netistä etukäteen sillä halusimme varmistaa, että mahdumme mukaan muutamalle meille tärkeimmälle retkelle (saarihyppelyt Seychelleillä ja Nosy Bessä) ja kun sitten pääsimme hommassa alkuun, niin varasimme muutkin retket etukäteen.

Retkien hinnoittelu oli netissä niitä varatessa selkeää, mutta myöhemmin sekavaa: nettivarauksissa oli yhdet hinnat (listahinnat), saamissamme lipuissa hiukan toiset hinnat (jotenkin hiukan alennetut) ja laskullamme kolmannet hinnat (nekin jotenkin alennettuja, mutta eri tavalla). Muutaman kerran yritin ”täsmäyttää” eri tapoja laskea retkien hintoja, mutta luovutin lopulta, kun totesin, että laskumme loppusumma oli niiden osalta vaihtoehdoista pienin. Alennusten syytä voin vaan arvailla: itse olen joskus viitsinyt naputella tarvittavat tiedot Costan järjestelmiin ja päätynyt kanta-asiakkaaksi ja jos kaikki retket olisivat olleet minulle halvempia, niin kyseessä olisi ollut selvästi kanta-asiakasalennus, mutta osassa retkissä oli alennuksia molemmilla ja osassa vain Lassella, mikä taas voisi viitata johonkin seniorialennukseen.

Nosy Komba

Netin käytöstä ja hinnoittelusta laivalla kirjoitinkin jo aikaisemmin. Noin puolet tuosta laskusta johtui hiukan vääristä valinnoista.

Laivan valokuvaajan ottamia kuvia emme ensin olleet ajatelleet tietenkään ostaa, olihan meillä matkassa pari kameraa ja pari puhelinta, mutta kun monet niistä sitten kuitenkin olivat mielestämme onnistuneita kuvia meistä molemmista, emmekä yleensä viitsi pyytää muita ihmisiä ottamaan meistä kuvia, puhumattakaan itselaukaisijoiden virittelystä, niin perustelimme niiden ostoa sillä, että saamme muutaman yhteiskuvankin matkalta.
Lisäksi kun parilla retkellä päädyimme juttelemaan yhden valokuvaajan kanssa, niin loppumatkasta alkoi jo tuntua siltä, että pitäähän sitä kaverin businesstä tukea.
Ihailtavan taitavaa markkinointia siis!

Costa Tamatave Costa Nosybe

Varsinaiset palvelurahat kuuluivat Loistoristeilijöiden pakettiin, siksi tuo matkamuisto- ja lisätipit summa on noin pieni.

Laskelma on kuten meillä lähes aina kahdelta hengeltä ja kahdelta viikolta – ja risteilyn ollessa kyseessä se tällä kertaa sisältää tietysti pakettiin kuuluvat ruuat laivalla.
Yhtenä meripäivänä söimme lounaan lisämaksullisessä neoRomantica -ravintolassa ja kyseinen lisämaksu oli 19 euroa hengeltä: tuolla summalla (ja pöytävarauksella) sai rauhallisemman ympäristön, nopeamman ja henkilökohtaisemman palvelun ja parempaa ruokaa. Jos olisimme foodieita olisimme voineet harkita ostavamme paketin, jolla olisi saanut syödä kaikki matkan ateriat tuossa ravintolassa, mutta kun emme ole.

Kokonaisuudesta retkien osuus oli aika suuri, yli 700 euroa per nuppi, mutta erityisesti Madagaskarilla luontoon päästäkseen retket olivat mielestämme ainoa järkevä vaihtoehto. Seychellien saarihyppelylle tuli hintaa, mutta jos kerran elämässään käy Seychelleillä, niin se oli ehdottomasti hintansa arvoinen. Antsirananan sademetsäretki ei ehkä ihan sitä ollut, kolmanneksi arvokkaimpana retkenämme.

Seychellit

Reunion

Reunionin ympäri

Reunionilla kävimme myös yhdellä Costan retkellä. Tarjolla oli romahtaneita tulivuoren kraatereita, vesiputouksia, vaniljan viljelyä, aktiivista tulivuorta, rantaan lyöviä korkeita aaltoja, helikopterilentoa, kasvitieteellistä puutarhaa, kansantanssia, rantalomaa – näitä nyt ainakin.

Vaikkakin tulivuoret ja laava ovat vulkaanisella saarella keskeisessä asemassa niin valitsimme tällä kertaa rantaretken – meri on elementtimme ja tulivuorella kävimme melko äskettäin Etnalla. Kasvitieteellinen puutarhakin tuntui Seychellien toistolta ja valintoja oli pakko tehdä, aikaa Reunionillahan oli vaan 1½ vuorokautta.

Retki saaren ympäri alkoi tylsästi samaa rantatietä Saint-Denisiin, jota juuri edellisenä päivänä olimme ajaneet suuntaan ja toiseen. Saint-Denisissä ei kuitenkaan edes pysähdytty, eli pääkaupunkiin ei tällä retkellä (Premium Tour – The Natural Wonders and Creole Flavours of the Southern Wilds) ei pääse.

Sainte-Anne Reunion

Alkumatkalla pysähdyttiin parillekin kirkolle (Saint-Anne ja Notre-Dame-des-Laves). Saint-Anne oli kyllä tavallaan kaunis, mutta odotuksemme olivat tulevissa nähtävyyksissä, ei tässä kirkossa. Notre-Dame-des-Laves, Laavakirkko, tarjosi turistilegendaa siitä miten jokin saaren lähes jatkuvista tulivuorenpurkauksista ja laavavirroista oli juuri kirkon kohdalla jakautunut kahtia ja kirkko oli säästynyt. (Tarkkaan ottaen tämä tapahtui vuonna 1977.) Toki tämä sitten katolisille kelpaa myös ihmeeksi ja sitä kautta kirkolla on oma erityinen asemansa, mutta vähän kyllä epäilen, että kirkko nyt vaan oli sen verran jykevää tekoa, että hiljakseen etenevä laavavirta nyt vaan pääsi helpommalla kiertämällä kirkon.

Notre-Dame-des-Laves Notre-Dame-des-Laves Notre-Dame-des-Laves Notre-Dame-des-Laves

Reunionin tuliperäisyys on kuulemma rauhallista lajia. Piton de la Fournaise purkautuu ilmeisesti jopa vuoden välein, mutta sen verran rauhallisesti, että saarelaiset ehtivät alta pois ja laavavirran reunoille seuraamaan sen etenemistä. Rantatie, jonka laava siis jokseenkin säännöllisesti peittää, rakennetaan sitten aina uudelleen heti kun laava on sen verran jäähtynyt, että se voidaan tehdä. Viimeksi tulivuori purkautui tämän vuoden toukokuussa ja isompi laava-alue, jota kävimme katsomassa oli vuodelta 2007.

Laava-alueesta tuli mieleen Galapagoksen saarista nuorin, jolla kasvillisuutta ei juuri ollut ja jonka maisema siinä mielessä näytti vähän joltain Kuun maisemalta. Tuoreimmalla laava-alueella ei myöskään vielä ollut muuta kasvillisuutta kuin ensimmäisiä laavaa peittäviä vaaleita sammalia tai jäkäliä ja muutama saniainen tai muu kukka kivien välissä.

Laavaa Reunion Laavaa Reunion Laavaa Reunion

Myöhemmin ohitimme muutaman vanhemman laava-alueen, joilla kasvoikin sitten jo pensaikkoa ja vanhimpia ei edes laava-alueiksi enää tunnistanut, sillä metsä oli jo vallannut ne.

Piton de la Fournaise ja sitä ympäröivä laava-alue on myös Unescon maailmanperintökohde ja laajuudeltaan lähes puolet Reunionista, joten tepastelu laavalla tuotti myös Unesco-pisteen, vaikka niitä tavoitteellisesti kieltäydymmekin keräämästä!

Ennen laavaa kävimme katsomassa muutaman vesiputouksen ja ensimmäiset saaren etelä- ja itärannoilla korkeuksiin nousevat vesisuihkut. Rannikko on monin paikoin jylhää ja rikkonaista ja aallot murtuvat rantaan mahtavan näköisinä.

Reunion Reunion

Parhailla paikoilla on mahtipontisia nimiä: Cap Méchant, Gouffre, Le Souffleur – Paha niemi, Kuilu, Isku. Rantojen tyrskyt muistuttavat meitä myös Jejun saaren jylhistä rannoista, mutta niinhän sekin on tuliperäinen saari, jolla rannat ovat jylhiä ja mustanpuhuvia ja jolla on useampia kalderoita, romahtaneita tulivuoria.

Reunion ReunionReunionReunion

Manapanyn rantaa ihailemme tällä retkellä vaan ylhäältä – merivesiallas jää kokeilematta, kuten se, että miten kuuma tumma ranta varpaiden alla olisi. Santorinilla, joka sekin on tuliperäinen saari, kävimme aikoinaan mustalla rannalla ja käveleminen jäi kyllä vähiin jo aurinkoisena kevätpäivänäkin.

Muutamia vaaleitakin, rentoon rantaelämään sopivia rantoja Reunionilla on, paras lienee St-Gilles-les-Bains, mutta sitä emme tällä kertaa ehtineet näkemään.

Manapany Beach, Reunion

Välillä käymme syömässä lounasta vuoren rinteillä, keskellä sokeriruokopeltoja. Sokeriruokohan on saaren päävientituote, siinä missä vaniljakin. Etenkin mustaa vaniljaa oli tarjolla myös lähes jokaisessa turistimyymälässä.

ReunionCreolikeittiö ei massatoteutuksena vakuuttanut: palmunsydämillä täytetyt samosat olivat kyllä hyviä, mutta kana/kala ja riisi ei nyt erityisesti säväyttänyt. Ennen lounasta sai maistella eri tavalla maustettuja rommeja – ehkä sen ajateltiin vähentävän paineita ruuan laatua kohtaan!

Reunion

Retki kiersi siis koko Reunionin saaren ja kesti koko päivän. Se ei kuitenkaan ollut ihan niin raskas kuin Seychellien saariretki – tai sitten retkikestävyytemme oli kasvanut risteilyn edetessä. Saman tyyppisen retken voisi varmasti tehdä privaatistikin sopimalla jonkun rannassa palvelujaan tarjoavan taksin kanssa reitistä, mutta päädyimme helppoon ryhmäretkeen, kun pääosa valmiin retken kohteista kelpasi meille.

Pysähdyksiä oli paljon ja jotkut niistä ehkä vähän lyhyitä, mutta yllättävän hyvin retken vetäjä sai pikkubussillisen pysymään aikataulussa. Miinuksena todettakoon, että päädyimme kaksikieliseen bussiin, englanti + italia, ja selitysten kuunteleminen kahdella kielellä oli tietysti vähän puuduttavaa.

Ja toki tarjolla oli myös pakollinen matkamuistotoripysähdys, joka tarjosi meille, innokkaille shoppailijoille (juu ei), värikkästä taidetta kameralla ikuistettavaksi kunhan malttoi poistua markkinoilta ja katsoa löytyisikö sitä ympäröiviltä kaduilta jotain mielenkiintoista …

Reunion art Reunion art

Lopuksi voisi vielä mainita yhden toistaiseksi vain Reunionilla näkemälle erikoisuuden: saarella on kuulemma yli 300 pientä punaista kappelia siellä täällä. Reittimme varrellakin näimme useamman, mutta vain yhdestä sain napattua kuvan ja senkin vain bussin ikkunasta.

Pienet kappelit tunnetaan nimellä St-Expedit ja tältä pyhimykseltä pyydetään apua silloin kuin sitä tarvitaan nopeasti, joten onhan kätevää, että tälle pyhimykselle omistettuja pieniä kappeleita on paljon, joten todennäköisyys sille, että moinen löytyy lähietäisyydeltä on suuri.

St-Expedit Reunion

Reunion

Saint-Denis, Reunion

Laivan kuntosalista on näkymä merelle. Juoksumatolla kävellessäni horisontissa harmaat pilvet tarkentuvat merestä korkealle nousevan saaren ääriviivoiksi: siinä se on Reunion.

Matka Madagaskarin itärannikolta Reunionille taittui vajaassa vuorokaudessa ja saavumme Le Port -nimiseen satamakaupunkiin iltapäivällä. Laivan retkiä olisi ollut tarjolla jo ensimmäiseksi iltapäiväksikin, mutta olemme päättäneet tutustua pääkaupunkiin, Saint-Denikseen, omin päin.

Matkaa Le Portista Saint-Denikseen on n. 20 kilometriä eikä bussiyhteyttä ole, ei laivayhtiön tarjoamaa eikä paikallista. Laivayhtiö tarjoaa vain pakollisen bussin satamaterminaaliin, siitä eteenpäin olet omillasi.

Reunion

Paikalliset turistioppaat yrittävät auttaa ihmisiä ja saamme selville, että taksi Saint-Denikseen maksaa korkeintaan 40 euroa. Muuten hyvä, mutta takseja ei ole kuin muutama ja ihmisiä niiden ympärillä kymmeniä. Yksi turvamiehistä selittää ranskaksi, että Saint-Denikseen ei pääse – tai ei kannata lähteä – sillä matka sinne kestää ruuhkien takia kauan ja hän suosittelee matkaa rannalle toiseen suuntaan St Pauliin. Kieltäydymme uskomasta etteikö Saint-Denikseen pääse, onhan tämä ainoa mahdollisuutemme nähdä kaupunki, ja aikamme parkkipaikalla kyseltyämme päädymme täydentämään jo 6 hengen seuruetta ja pääsemme matkaan isolla taksilla pääkaupunkiin. Hinnaksi muodostui 10 euroa meiltä kahdelta kun 8-hengen taksi on täynnä.

Ruuhkan syynä ovat rantatiehen ja läheiseen korkeaan kallioseinämään liittyvät ongelmat. Vaikka seinämä on tiukasti verkotettu, niin turvallisuuden maksimoimiseksi kaupunkiin vievä kaista on poissa käytöstä ja liikenne jakaa jäljellä olevat kaistat iltapäivällä siten, että kaupunkiin päin on käytössä vain yksi kaista. Mutta ei se matka silti ihmeitä kestä ja pääsemme aloittamaan Reunioniin tutustumisen kävelykadulta, Rue du Maréchal Leclerciltä. Madagaskarin jälkeen tunnemme olevamme eurooppalaisessa pikkukaupungissa: samoja ketjuliikkeitä ja siistejä kahviloita. Shoppailun sijaan suuntaamme kuitenkin Rue de Parisille, jonka varrella useimmat talot ovat siirtomaa-ajalta ja monet kauniisti kunnostettuja. Paris-niminen bussipysäkki tuntuu absurdilta täällä Intian Valtamerellä.

Reunion Reunion Reunion

Muutenkin olemme yllättäen Euroopassa! Puhelimeen tullut tekstiviesti kertoo, että puhelut ja tekstiviestit ovat jokseenkin saman hintaisia kuin kotimaassa ja nopea netti maksaa 0,05 euroa / megatavu (siinä missä se Costalla maksaa tuplasti enemmän). Tosin puhelimellakaan ei tarvitse surffata, sillä satamassa on paikallisen turistitoimiston tarjoama ilmaisen wifin alue, jossa niin risteilyvieraat kuin laivan henkilökunta viihtyy myöhään iltaan – ja miksi ei viihtyisi, sillä juuri illalla täkäläiset lämpötilat alkavat olla parhaimmillaan.

Ranskalaisessa herkkukaupassa myydään jo täyttä päätä ranskalaista joulua ja taiteilijat ovat päätyneet toteuttamaan ranskanbulldogin.

Reunion Reunion Reunion

Mutta takaisin Rue de Parisille. Kadun toisessa päässä on pieni puutarha Jardin de l’Etat, joka ei vedä vertoja kasvitieteelliselle puutarhalle Victoriassa, Seychelleillä, mutta tarjoaa kuitenkin vihreän keitaan.

Reunion Reunion Reunion

Puistosta jatkamme kohti merta, ohi kaupungintalon ja 1. maailmansodan uhrien muistomerkin ja päädymme rantabulevardille, merelle osoittavien tykkien luokse.
Rannalla on nippu hienoja kahviloita/ravintoloita: Paul, La Bordeaux, Le Roland Garros, mutta me olimme ”sortuneet” jo aikaisemmin Pommé de Pain -nimiseen pieneen kahvilaan ranskalaiselle vohvelille – ja ilmaiselle wifille. Mc Donaldsin olisi ollut tarjolla, jokseenkin suomalaisella hintatasolla.

Madagaskarilta virvoitusjuoman hinta on kaksinkertaistunut eurooppalaiselle tasolle, mutta niin on kaupungin infran tasokin. Ja kerjäläisten määrä puolittunut – tai itse asiassa heitä ei oikeastaan näy lainkaan.

Reunion
Reunion

Roland Garros on selvästikin pienen kaupungin suuri lentäjäsankari 1900-luvun alusta ja ilmeisesti ihan nimi tennispiireissä, sillä Pariisissa on hänen mukaansa nimetty tennisstadion ja ranskalaisten merkittävämmät vuosittaiset tenniskilpailut kantavat edelleen hänen nimeään.
Meillä tämä lentäjä on kuitenkin tuntematon suuruus, vaikka huomaammekin seisovamme häntä kuvaavaan patsaan edustalla.

Reunion
Reunion

Lopuksi palaamme, varmuuden vuoksi, samalle taksiasemalle vihannes- ja hedelmätorin viereen. Vaikka laivalle ei mitään saakaan viedä, niin kierrämme kuitenkin kojuja kameran kanssa. Mansikoiden lisäksi värikkäät kassit ja korut houkuttelevat täälläkin, mutta päädymme tallettamaan nekin vaan valokuvina, sillä ei niille kuitenkaan koti-Suomessa oikein käyttöä löytyisi.

Reunion Reunion

Taksiasemalla on muutamia muita risteilyvieraita, mutta kun kohdalle ei ihan hetimmiten osu sopivaa pariskuntaa edes pienempää taksia kanssamme jakamaan, niin maksamme sitten paluumatkasta tuon 40 euroa, joka näillä saarilla, Seychelleillä ja Reunionilla on ilmeisen normaali hinta muutamaa kilometriä pitemmästä taksimatkasta, ja palaamme laivalle auringon jo laskiessa.

Seuraavana päivänä osallistumme Costan koko Reunionin saaren kiertävälle retkelle, joka kyllä ohittaa rantabulevardia pitkin Saint-Deniksenkin, muttei sisällä edes pysähdystä pääkaupungista, joten onneksi olimme päättäväisiä ja toteutimme pääkaupunkiretken heti saapumispäivänä!

Reunion
Free-Wifi! Ensimmäistä kertaa viikkoon!

Intian valtameren parhaat

Laivan maksullisella nettiyhteydelläkin latasimme useimpina päivinä ainakin muutaman päivän kuvan Instagrammiin. Hyvin valmistellen 1-2 kuvaa saattoi ladata parhaimmillaan 0,38 euron hintaan, eli käyttäen siihen aikaa korkeintaan 2 minuuttia.

Risteilymme kohteinahan olivat Seychellit, Madagaskar, Reunion ja Mauritius. Madagaskaria lukuunottamatta kaikki kohdejutut odottavat vielä kuvien käsittelyä, osa tekstiäkin, mutta tässä Instagram Travel Thursday -tempauksen kunniaksi kunkin saaren kaksi parasta elämystä ja vähän listaa tulevista jutuista.

Seychellit

Seychelleillä kiertelimme pääkaupunki Victoriaa ja teimme päivän mittaisen saarihyppelyn Mahelta (pääsaari) kahdelle muulle saarelle, Praslinille ja La Diguelle.

Pääkaupunkiretken paras investointi oli muutaman euron investointi palmunlehtiin, jotka kasvitieteellisessä puutarhassa sai syöttää jättiläiskilpikonnille!

Seychellit 1

Saariretken parhautta taas oli La Digue -saaren todellakin ihan omanlaisensa rannat.

Seychellit 2

Seychelleiltä on tulossa juttua niin Mahelta kuin saariretkeltä (Praslin ja La Digue).

Madagaskar

Madagaskarin kohteistamme pidin erityisesti Nosy Komban saaresta.

Nosy Be

Amber Mountainin sademetsäretkikin oli ihan hieno kokemus – aika jännää, että sademetsässä, jos vaikka vähän sataisikin, niin pisarat eivät yllä maahan asti vaan tiheä puiden latvusto pysäyttää ne!

Amber Mountain

Madagaskarin retkistä Nosy Ben satamasta (mm. Nosy Komballe) ja Antsirananan ja Tamataven satamista (mm. Amber Mountainille) ehdinkin jo kirjoittaa laivalla.

Reunion

Reunionin laavasaaren rosoisten rantojen tyrskyt olivat mieleemme. Saarta kiertäessämme pysähdyimme kolmessa kohtaa niitä katsomaan ja vaikka kierros olikin raskas, niin ei niistä kyllä yhtään olisi hennonnut jättää pois.

Reunion 1

Pääkaupunki Saint-Deniksen pienellä hedelmätorilla oli kiva kierrellä ja Instagramia ajatellen myös kotimaan nettihinnat ja sataman ilmaisen wifin alue ilahdutti. Euroopassa on erilaista kuin Afrikassa ja Reunionhan on osana Ranskaa ”osa Eurooppaa”.

Reunion 2

Reunionilta tulossa on juttu Saint-Deniksen retkestämme ja saariretkestämme.

Mauritius

Mauritiuksen pääkaupunkipäivämme (Port Louis) must-kohteemme oli luonnontieteellisen museon Dodo-huone, jossa oli aitoja dodo-linnun luurankoja ja aidonmäköisesti rekonstruoitu dodo-lintu. Kun siitä ennakkoon luin, niin jäin miettimään, että ei voi olla, että jo kauan sitten sukupuuttoon kuolleesta linnusta olisi olemassa täytetty kappale eikä niin sitten tietysti ollutkaan, mutta ihan kiva tuo kuitenkin ilmeisen tieteellisin perustein tehty rekonstruointikin oli!

Mauritius 1

Saarikierroksen kohokohdaksi muodostui Black Gorge -luonnonpuiston näköalapaikalla yllättäen Lassen säikäyttäen kaiteelle metsästä hypännyt apinaperhe!

Mauritius 2

Mauritiukseltakin luvassa on juttu Port Louisista ja monen luontonähtävyyden luo vienyt saarikierroksemme.

Costa neoRomantica

Laivalta jo julkaisemiemme juttujen lisäksi laivan ravintolat voisivat olla kommentoinnin arvoisia, kuten yhtenä meripäivänä tekemämme kierros laivan uumeniinkin.

Madagaskarin retkien kustannuksista on kovasti jo kyselty niistä kertovien juttujen yhteydessä, joten toki se kustannusyhteenveto tästäkin matkasta on tulossa!

Ja koska yhtenä kustannuseränä oli laivan valokuvaajilta ostetut valokuvat meistä, niin eiköhän niitäkin jossain vaiheessa tai jonkun jutun yhteydessä tule julkaistua.
Kummasti ne vaan päivä toisensa jälkeen olivat niin onnistuneita, että taas piti sortua maksamaan yli 10 euroa kuvasta, vaikka mukanamme oli pari kameraa ja pari kännykkää!

instagram-travel-thursday-FIN-150x150
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat matkablogit
Muru Mou
, RIMMA+LAURA ja Travellover
.

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!