Avainsana-arkisto: Risteily

Havaijin risteily yhteenveto feature

Millä hinnalla Havaijille?

Syyskuinen matkamme Alaskaan ja Havaijille koostui kahdesta risteilystä ja muutamista lisäpäivistä ennen Alaskan risteilyä ja risteilyjen välissä niin Vancouverissa kuin Honolulussa. Alaskan ja Vancouverin osuuden kustannuksista tein oman yhteenvetonsa jo muutama viikko sitten, mutta jätin silloin Havaijin pois, sillä ajattelin, että vaikka meille Alaska ja Havaiji olikin sopiva yhdistelmä, niin ehkä vielä sittenkin on tavallisempaa lähteä Alaskan risteilylle tai Havaijille.

Pride of America

Mutta asiaan, eli Havaijin osuuden kuluihin – alla oleva erittely siis ilman Helsinki – Seattle – Helsinki -välin lentoja, sillä ne olivat mukana Alaskan risteilyn kustannuserittelyssä, kahdelta hengeltä n. 1 700 euroa.

Lennot, risteily ja hotellit

Havaiji kulut1
Vancouverista lensimme Honoluluun Westjetillä ja Honolulusta takaisin Seattleen Hawaiianilla. Jätimme Havaijin lentojen varaamisen ehkä vähän turhan myöhään, sillä Seattle – Anchorage -välillä näytti kulkevan lentoja niin taajaan ja niin halvalla, että tuudittauduimme ajatukseen, että tilanne olisi jokseenkin sama Honolulun lentojen osalta, mutta näin ei sitten kuitenkaan ihan ollut – olihan lentomatkaakin kuitenkin n. 6 tuntia suuntaansa.
Eli vinkki tältä osin, lentoihin Honoluluun asti kannattanee suhtautua kuten pitkiin lentoihin ja varata ne ajoissa.

Lentolippujen hintoihin olen tuossa sisällyttänyt myös 42,75 euroa (50 dollaria) laukkumaksuja kahdelta laukulta kummallekin lennolle. Nämä maksut maksettiin luottokortilla vasta sisääntsekkauksen yhteydessä. Yritin jopa kevyesti selvittää, että olisiko ne voinut maksaa etukäteen, mutta ilmeisesti ei.

Havaijin risteilyjen kalleudesta kerroin jo matkaa varatessamme: risteilyhän on Yhdysvaltain sisäinen risteily ja siten se ei ole verovapaa ja ulkomaisen henkilökunnan määrä laivalla on rajattu 25 prosenttiin.
Saimme kuitenkin risteilyn hinnasta pienen alennuksen (yhteensä n. 500 euroa) blogiyhteistyönä, mikä tietysti paransi tilannetta hieman.

Ennen matkaa pohdimme kyllä myös vaihtoehtoa liikkua saarelta toiselle lentäen, mutta näin jälkeenpäin olemme todella tyytyväisiä siihen, että valitsimme risteilyn, joka mahdollisti kaikkien saarien näkemisen viikossa, kun aikaa ei mennyt ”pakkaa – lähde lentokentälle – lennä – ota taksi hotellille – pura” -kuvioon joka toinen päivä.

Pride of America
Honolulun satama

Ennen risteilyä asuimme pari yötä Waikiki Beachillä Pacific Beach -hotellissa, sillä pitihän sitä nähdä vähän Honoluluakin.

Yöpyminen Seattlen lentokenttähotellissa oli vain lentoaikataulujen takia – Seattlea emme enää tälle matkalle mahduttaneet.

Retket

Havaiji kulut2 Pride of America
Päädyimme ostamaan laivan retken lähes jokaisessa satamassa, vaikka etukäteen niitä olimmekin varanneet vähemmän kuin Alaskaan (vain Haleakalan ja Volcanoes Parkin).

Mauilla ”retki” Lahainaan tuli edullisemmaksi laivan bussilla kuin taksilla edestakaisin.

The Director’s Cut -retki Kauailla näyttää olleen kallein valitsemistamme retkistä, mutta ehdottomasti hintansa arvoinen!

Retken Pearl Harbouriin ostimme Pearl Harbor Visitor Bureaun sivuilta kun halusimme helpon ja varman vaihtoehdon vierailla tuolla tiettynä päivänä.

Taksit olivat Havaijilla suomalaiselle edullisia. Tuon viimeinen siirtymä Honolulussa, satamasta lentokentälle, olimme varautuneet tekemään taksilla, sillä laivayhtiön 25 dollaria per nuppi tuntui liian kovalta hinnalta, kun meitä sentään oli kaksi, mutta kun terminaalissa asiallisen näköinen nuorimies ehdotti meille minibussikyytiä hintaan 10 dollaria nuppi otimme sen, etenkin kun meillä ei vielä siinä vaiheessa ollut kovin kiirekään, joten oli aikaa katsoa, että toimiiko tämä vai ei – ja toimihan se.

Havaiji Kauai
Lu’au jäi näkemättä, kun viiden tunnin mittaiseksi arvioitu iltaretki päiväretken jälkeen ei enää innostanut. Seuraavalla kerralla sitten!

Muut kulut

Havaiji kulut3
Norwegian Cruise Line myy Euroopassa kaikki risteilyt nykyisin All-inclusivena, joten meillä oli kattavat juomapaketit, mutta ”verollisella” risteilyllä kaikki juomaostokset piti silti ensin ”maksaa” ja sitten seuraavana yönä hyttilaskusta pyyhittiin niiden osalta pois muut kulut paitsi verot. Kahdelta hengeltä ei sitten lopulta kuitenkaan jäänyt veroja maksettavaksi kuin tuo 13 euroa, mutta prosessi oli kyllä vähän työläs ja sotkuinen.

A President from Hawaii Obama
Vaihtoehto matkamuistoksi tämäkin

NCL Onboard credits -summa koostuu sekä hyvityksistä, jotka saimme siksi, että olimme jo (!) toisella NCL:n risteilyllä, että 25 dollarin korvauksesta siitä, että onnistuivat ensin rikkomaan toisen matkalaukkumme yhden sarana kun kuljettivat sen terminaalista hyttiimme. Laivan verstas sai kyllä onneksi saranan korjattua ihan hyvin, mutta saimme tuon verran vaivan palkkaa siitä, että jouduimme kuljettamaan matkalaukun respaan ja noutamaan sieltä.

Nettikulut puuttuvat tästä laskelmasta, sillä osana blogiyhteistyötä saimme ilmaiseksi käyttöömme samanlaisen 250 minuutin nettipaketin kuin Alaskankin risteilyllä (paketin hinta 110 euroa). Havaijilla pystyi kyllä myös satamissa hyödyntämään aika monessa paikassa ilmaista wifiä.

Pienen alennuksen ja ilmaisen nettipaketin lisäksi saimme blogiyhteistyönä yhden illallisen erikoisravintolassa, jonka nautimme brasilialaisessa churrascariassa.

Churrascaria Pride of America
Caipirinhat alkuun!

Churrascaria Pride of America
11 lihavaihtoehtoa – joista vaan muutaman ohitimme
Churrascaria Pride of America
Lisukkeina riisiä, perunamuhennosta, perunoita ja sieniä
Churrascaria Pride of America
Vihreä puoli ylös: Sinulle tarjotaan lihavaihtoehtoja yksi toisensa jälkeen
Punainen puoli ylös: Nyt riittää, siirrytään jälkiruokiin!

Melkein ainoat suomalaiset laivalla

Pride of America -aluksella emme omalla risteilyviikollamme tavanneet muita suomalaisia matkustajia. Yhden suomalaisen kuitenkin tapasimme, eli laivan hotellipuolen johtajan Kaj Turusen. Kaj on alunperin Porvoosta, mutta päätynyt maailmalle jo kauan sitten, ensin hotellimaailmaan ja sittemmin risteilyaluksille. Pride of American hotellipuolta hän on ehtinyt jo johtaa useamman vuoden.

Pride of America suomalaisia

Muun jutustelun lomassa ilmaisin myös tyytymättömyyteni juomapaketteihin, erityisesti siihen, että jos haluan hytissä valokuvien käsittelyn ja muistiinpanojen teon lomassa  juoda Pepsiä, niin se pitää hakea baarista ja kuljettaa hyttiin lasissa.
Kaj päätti sitten ratkaista tältä osin ongelmani juomapakettien kanssa lähettämällä hyttiimme sangollisen Pepsi-tölkkejä!

Tarjosipa Kaj meille vielä yhden aterian erikoisravintolassakin, joten tällä risteilyllä päädyimme paitsi brasilialaiseen Moderno Churrascariaan myös ranskalaiseen Jeffersson’s Bistroon.

Pride of America

Pride of America on kokoluokaltaan suunnilleen samanlainen kuin Alaskan risteilyllä kotinamme toiminut Norwegian Sun, eli keskikokoinen. Laivalle mahtuu 2 186 matkustajaa ja 927 hengen miehistö.

Pride of America

Hytti

Hytiksi valitsimme tällekin risteilylle ikkunahytin, josta näköala voi olla rajoitettu – joka meidän tapauksessamme osoittautui ikkunan edessä osittain olevaksi pelastusveneeksi. Havaijilla parvekettakin olisi teoriassa voinut käyttää vähän enemmän kuin Alaskassa, mutta risteily oli jo tälläkin hyttivaihtoehdolla sen verran arvokas, että emme halunneet siihen enempää panostaa. Ja riittihän laivassa hyvin yleisiä ulkotiloja niiksi harvoiksi hetkiksi, jolloin päiväsaikaa kannella ehdimme olemaan.

Pride of America

Pride of America
Pyyhe-eläimet olivat osa risteilyelämää myös Pride of Americalla

Ravintolat

Pääosin ruokailimme risteilyn perushintaan kuuluvissa ravintoloissa, eli 5. kerroksen pääravintolassa, jossa ruoka tarjoiltiin pöytään ja 11. kerroksen buffet-ravintolassa. Aamiaisen nautimme retkiaamuina useimmiten hytissä, jonne sen sai tilata ilman sen kummenpia palvelumaksuja tälläkin aluksella.
Olimme ihan tyytyväisiä tähän ”perusruokaankin”, tosin buffetissa valikoima oli melko samanlainen päivästä toiseen, mutta laajasta valikoimasta saattoi toki tehdä vähän erilaisia valintoja eri päivinä.

Kuudennen kannen Cadillac Dinner -ravintola oli ovela sisustukseltaan ja auki kai ympäri vuorokauden, mutta emme valitettavasti löytäneet sen ruokalistalta kovin moneksi ateriaksi mieluisia vaihtoehtoja. Tämä ravintola levittäytyi myös kannelle, joka Havaijin lämmössä jossain tilanteessa onkin varmaan mukava vaihtoehto, vaikkemme sitä melko myöhään illalla ravintolassa käydessämme tulleetkaan testanneeksi.

Pride of America Pride of America

Pride of America Cadillac
Aika mielenkiintoinen alkuruoka: neljännes valkokaalia, jonka päällä kylmä aurajuustokastike ja muutama pekoninmuru!

Kuvallinen henkilöllisyystodistus

Tuoreen Alaskan risteilykokemuksen jälkeen havainnoimme ehkä Pride of America -laivalla erityisesti laivojen välisiä eroja ja yksi ero kaikkiin aikaisempiin risteilyihimme oli, että rantaan mentäessä oli aina oltava mukana paitsi laivan kortti myös kuvallinen henkilöllisyystodistus, jota kysyttiin niin satama-alueelle tultaessa kuin laivaan sisälle tultaessa. Ehkä tämä lisäkerros turvallisuuteen johtui siitä, että olimme Yhdysvaltojen alueella.

Pride of America

Juomapaketit

Juomapaketeista emme pitäneet Pride of Americalla sen enempää kuin Norwegian Sunillakaan. Muutama ero laivoissa kuitenkin niihin liittyen oli:

  • jo kustannusyhteenvedossa mainitsemani verollisuus, eli verot piti maksaa paketista huolimatta
  • vesipullot toimitettiin kaikki hyttiin kerralla risteilyn alussa, mikä oli oikeastaan ihan hyvä juttu, eipä kukaan häirinnyt alkuillasta päivittäisten vesipullojen tuonnilla
  • kaikki tarjoilijat eivät tuntuneet olevan ihan selvillä juomapaketeista ja niiden käytöstä – ehkä siksi, että niitä oli myyty vain eurooppalaisille (tai vain ei-amerikkalaisille) joten kaikki tarjoilijat eivät ehkä törmänneet niiden käyttäjiin kovin usein.

Pride of America juomapaketti

Kuntosali

Havaijilla Alaskan risteilyllä minua vaivannut lievä flunssa oli jo jäänyt taakse ja ehdimme muutaman kerran poikkeamaan laivan kuntosalillakin, siitä huolimatta, että meripäiviä ei tällä reitillä ollut yhtään.
Kuntosali oli ihan riittävän iso ja monipuolinen: lämmittelylaitteita pitkä rivi, mutta myös laitteita ja painoja kaikille perusliikkeille.

Kuntosalilla Pride of America Kuntosalilla Pride of America

Valokuvat

Laivan valokuvaajien ottamia kuvia emme tällä risteilyllä päätyneet ostamaan yhtään. Jotenkin he eivät olleet ihan niin kivasti läsnä eri satamissa, retkistä puhumattakaan, kuin Alaskassa ja jotenkin onnistuimme ohittamaan tilaisuuden kuvauttaa itsemme kapteeninkin kanssa.

Valokuvakuvio oli tällä laivalla toteutettu toisin kuin millään aikaisemmalla laivalla, jolla olimme risteilleet: täällä ei ollut isoja valokuvaseiniä vaan jokaisessa kuvaustilanteessa kuvaaja kysyi hytin numeron ja omia kuviaan saattoi sitten käydä katsomassa omasta mapistaan niin halutessaan.

Valokuvaajien ohella laivassa oli kiva ilmainen selfie-automaatti, josta sai oman kuvansa lähetettyä itselleen sähköpostiin tai postattua suoraan Facebookiin. Alla yksi esimerkki lähes jokailtaisista otoksistamme!

Pride of America valokuva-automaatti

Kohdekuvaukset

Lopuksi vielä linkkilista jo aikaisemmin kirjoittamiini kohdejuttuihin Havaijin risteilyltämme:

Pride of America Hawaii

Reittikuvaan vielä sellainen kommentti, että meitä olosuhteet suosivat ja kiersimme tosiaan Hilosta Konaan Kilauean tulivuoren ohitse.

Saarten nimet eivät tuossa laivayhtiön tekemässä reittikartassa näy, mutta siis Honoluluhan on Oahulla, Kahului oli satamamme Mauilla, Hilo ja Kona Big Islandilla ja Nawiliwili Kauailla.

Pride of AmericaPride of America

Viimeinen ilta Pride of American kannella – ja viimeinen Havaiji-juttumme.
Seuraavat sitten Vancouverista, joka jäi vielä väliin kun siirryin suoraan Alaskasta Havaijiin tai sitten jo Saudi-Arabiasta, jonne olemme lähdössä ensi kuun alussa.

Kauai Waimea Canyon

Kauain upeimmat luontokohteet

Pride of America viipyi Kauailla kaksi päivää, joten ehdimme tutustumaan myös saaren länsiosiin, erityisesti Waimea Canyonin alueeseen.
Kauai – The Director’s Cut -jutussa mainitsinkin jo, että vaikkakin Kauain saari on jokseenkin pyöreä, niin sitä ei voi yhdellä autolla retkellä kiertää, sillä Na Palin rannikolla ei ole teitä. Mutta uusi päivä ja uusi retki ja uusi suunta, eli Nawiliwilin satamasta länteen.

Hanapepe

Ensimmäinen pysähdyksemme oli pienessä Hanapepen kaupungissa.
Uneliaan kaupungin ehkä jo tyhjentyneiden rakennusten seinillä oli täälläkin maalauksia muutamista elokuvista kuten Lilo & Stitch -elokuvista ja yllätyksekseni myös Okalinnut -sarjasta, jonka olin mieltänyt australialaiseksi.
Okalinnut, The Thorn Birds, oli yksi suosikkisarjojani silloin runsas 30 vuotta sitten, kun kullakin viikolla tarjolla olevia televisio-ohjelmia oli ehkä sadasosa siitä, mitä nykyisin on. Kirja ja sarja DVD:lläkin taitaa edelleen olla kirjahyllyissämme.

Kauai Hanapepe Kauai Hanapepe

Nykyisin Hanapepe on unelias pieni kaupunki, sillä sen loiston ajat ovat takana päin: aikoinaan täällä oli Kauain pääsatama, mutta nyttemmin laivat menevät Lihuen lähelle Nawiliwiliin sataman jäätyä liian pieneksi.

Kauai Hanapepe

Kauailla vuonna 1779 tapetun (ja ehkä syödyn) James Cookin patsas Hanapepessä oli sikäli meille erityisen mielenkiintoinen, sillä olimmehan jossain määrin seuranneet hänen jalanjälkiään tällä reissulla jo Anchoragesta alkaen.
James Cookin väitetään olleen ensimmäinen valkoinen Havaijilla, mutta toisaalta, jos havaijilaiset jo silloin osasivat olla erityisen kiinnostuneita metallisista työkaluista, oliko joku tutustuttanut heidät niihin jo ennen James Cookia?

Kauai Waimea Canyon

Mutta bussiretkellä tarvitaan taukopaikkoja ja iso turistimyymälä Hanapepessä tarjoaa halukkaille shoppailua, juotavaa ja syötävää – ja vessat.

Kauai Hanapepe

Waimea Canyon

Waimea Canyonista sanotaan, että se on kuin Grand Canyon, mutta pienempi ja kauniimpi. Kieltämättä, on siinä jotain samaa. Kauailla sataa paljon, joten monet Waimean kanjonin rinteistä ovat vihreitä ja vehreitä. Mutta ehkä tuo kanjonin ”mainoslause”, joka palauttaa mieleen muistot Grand Canyonilta kuitenkin vähän latistaa tunnelmaa,ei tämä nyt ihan niin wau-juttu ole kuin Grand Canyon. Tai ehkä olisi, jos ei olisi Grand Canyonkin aika tuoreessa muistissa.

Kauai Waimea CanyonKauai Waimea Canyon Kauai Waimea Canyon Kauai Waimea Canyon Kauai Waimea Canyon

Hiukan pitkä matka rannikolta Waimea Canyonille sujui mukavasti koko matkamme parhaan oppaan, Samin kyydissä. Sam oli laulumiehiä ja lauloi ja soitteli meille pariinkin otteeseen ukulelensa säestämänä. Ja kun välillä piti ajaa, niin lisää The Lost Pelicans -yhtyeen musiikkia oli mukana matkassa myös tallenteina, eli ukulele soi mukavasti matkan ylös ja alas. Oheisella videolla Sam laulaa tuon ”When you’re in Hawaii you should just hang loose”, jonka sanat sopivat hyvin viimeisen Havaijin päivämme tunnelmiin 🙂

Asiaakin toki riitti, muun muassa tarinaa tässä vaiheessa hyvin horisontissa näkyvästä Niihaun saaresta, joka on edelleen yksityisomistuksessa, ja jonne pääsevät vaan saarelaiset, eivät turistit, ihan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Kaiai Niihau
Ni’ihaun yksityinen saari

Kauai Coffee

Paluumatkalla Waimea Canyonilta poikkeasimme lyhyesti myös kahviplantaasilla. Kauilla tuotetaan paljon kahvia ja vaikka Big Islandilla Konakin profiloi itseään kahvintuottajaksi, niin ehkä Kauailla kahvi on kuitenkin isompi juttu. Kahvista tai sen paremmuudesta saarella tai toisella en teen juojana osaa sanoa, mutta bussiretkeläisille löytyi täältäkin shoppailua, juotavaa ja syötävää. Ja myös ilmainen wifi 🙂

Kauai Coffee Kauai Coffee Kauai Coffee Kauai Coffee

Spouting Horn

Hawaii Volcanoes Parkissa kävelimme laavatunnelin läpi. Kauailla Spouting Hornkin on laavatunneli, mutta sen läpi ei kukaan kävele, sillä se on yhteydessä mereen ja säännöllisin väliajoin meri syöksyy tunnelista korkeuksiin. Jos tätä ilmiötä olisi kuvannut ennen digikuva-aikaa, olisi pitänyt olla todella tarkkana, ettei turhan monta kuvaa olisi tullut otettua vähän liian aikaisin tai vähän liian myöhään.

Kauai Spounting HornKauai Spounting Horn

Tree Tunnel ja kanat (ja mangustit)

Paluumatkalla ajoimme myös korkeiden, tien ylle kaartuvien eukalyptyspuiden muodostamaa vihreää tunnelia, joka oli päässyt useimpiin saaren t-paitoihin. Kuten kanatkin.  Kauailla on nimittäin kanoja kaikkialla. Kuulemma myrskyn tai kahden jäljiltä kotieläiminä pidettyjä kanoja on päässyt niin paljon vapaaksi, että ne vaan ovat levinneet saarella kaikkialle ja luonnollisten vihollisten puutteessa ne voivat hyvin ja lisääntyvät.

Kauai Tree Tunnel Road Kauai Tree Tunnel Road Kauai Tree Tunnel Road

Havaiji tuntuu olleen monella saralla hiukan koekenttää erilaisille luontoon liittyville kokeille. Useimmat tapaamamme oppaat muistivat kertoa vähintään rotista ja mangusteista. Mangusteja ajateltiin ratkaisuksi rottaongelmaan, mutta sen jälkeen kun mangustit oli jo tuotu saarelle ja toisellekin (ei kuitenkaan Kauaille) joku huomasi, että mangustit ovat hereillä ja saalistavat päivisin, kun taas rotat liikkuvat öisin, joten mangusti- ja rottapopulaatiot alkoivatkin elää saarilla mukavasti rinnakkain, eli yhden tuholaispopulaation sijaan nyt olikin kaksi tuholaispopulaatiota! Saarille on myös tuotu puita, jotka menestyivät liiankin hyvin, mutta joita ei voida hyödyntää, sillä me kasvavat liian nopeasti ja jäävät turhan hauraiksi ja heinää, josta piti tulla karjan rehua, mutta joka levisi kaikkialle, eikä karjakaan koskenut siihen, paitsi tilanteessa, jossa mitään muuta syötävää ei ollut.

Na Palin rannikko

Kauailta Pride of America lähti jo alkuiltapäivästä, sillä vuorossa oli vielä Kauain hienoin nähtävyys eli Na Palin rannikko. Kuten Alaskan risteilyllä muutamana iltapäivänä pääsimme ihailemaan jäätiköitä mukavasti risteilylaivan kannelta ja Havaijilla Big Islandia kiertäessämme laavaa syöksyvää Kilauean tulivuorta yön pimeydessä, niin täällä Pride of America tarjosi meille aitiopaikat Na Palin rannikolle, jonne muuten pääsisi vaan veneellä tai helikopterilla – tai osia siitä näkemään vaeltamalla. Laiva tarjosi kuitenkin upeat näköalat koko rannikon mitalta, ja mukavasti, vaikka kannella drinkki kädessä.

NCL Cruise Line, Pride of America, Na Pali Coast, Kauai, Hawaii
Pride of America, Na Pali Coast, Kauai, Hawaii – NCL:ltä käyttöömme saatu kuva

kauai Na Palin rannikkoKauai Na Pali Coast HawaiiKauai Na Pali Coast HawaiiKauai Na Pali Coast HawaiiKauai Na Pali Coast HawaiiKauai Na Pali Coast Hawaii

Kauai Best 2017Kauai ja erityisesti Na Palin rannikko on muuten päätynyt (kuten 100-vuotias Suomikin!) National Geographichin listalle parhaista luontomatkakohteista vuonna 2017, mutta eiköhän sinne vielä tulevanakin vuonna voi lähteä!

Na Palin rannikko ja Kauai muissa matkablogeissa

Honuanui-blogia kirjoittava Minna on tutustunut tähän yhteen maailman kauneimmista paikoista (National Geographicin mukaan) niin vaeltaen kuin veneretkellä.
Muutkin Kauailla enemmänkin aikaa viettäneen Minnan jutut saarelta ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia Kauaille matkaa suunnitteleville.

 

Honuanui Kauai
Minna ja Antti Honuanui-blogista Na Palin rannikolla vaeltamassa

Na Palin rannikkoa helikopteriperspektiivistä puolestaan on käynyt katsomassa Muuttolintu-blogia kirjoittava Anna. Anna olikin puolisonsa kanssa valinnut Kauain ensimmäisen Havaijin-matkansa ainoaksi saareksi ”pakollisen” Honolulun lisäksi, joten Annankin blogista kannattaa lukea muutkin Kauai-jutut, jos Havaiji ja Kauai kiinnostaa.

Kauai Na Pali Coast helikopteri
Na Palin rannikkoa Jurassic Park -elokuvan näkökulmasta Muuttolinnun mukana
Kauai feature

Kauai – The Director’s Cut

Kauai oli viimeinen saari Havaijilla, jonne Pride of Americalla poikkesimme.
Ja mielestämme se hienoin kaikista kokemistamme saarista: Oahu, Maui, Big Island.
Saari on Havaijin isoista asutuista saarista pienin kooltaan ja asukasmäärältään, mutta suosittu ja rakastettu.

Kauai tunnetaan myös nimellä Garden Island ja saaren yleisilme onkin paljon vihreämpi ja vehreämpi kuin muilla saarilla.

Kauai Havaiji Kauai The Director's Cut

Blogin kautta saimme samaisella Pride of America -laivan risteilyllä olleilta maailmanmatkaajaystäviltämme vinkin retkestä Kauai – The Director’s Cut, joka esitteli saarta siellä kuvattujen elokuvien kautta.

Elokuvalista olikin mahtavan pituinen, jo otsikon ’Best Known Movies Made on Kauai’ listalla oli yli 50 elokuvaa, eikä siinä siis suinkaan ollut kaikkia viimeisen lähes 100 vuoden aikana saarella ainakin osittain kuvattuja elokuvia.

Suomalaisille tunnetuimpia näistä lienevät seuraavat:

  • Jurassic Park 1-3 (1993,1997,2001)
  • The Descendants (2010, mm. George Clooney)
  • Pirates of the Caribbean 4 (2010)
  • Avatar (2007)
  • Lilo and Stitch & Stitch The Movie (2002,2003)
  • Seven Days Seven Nights (1998, mm. Harrison Ford)
  • Outbreak (1995, mm. Dustin Hoffman)
  • Raiders of the Lost Ark (1981, mm. Harrison Ford)
  • King Kong (1976)
  • Man With the Golden Gun (1974, mm. Roger Moore)
  • Elvis-elokuvat Blue Hawaii (1961) ja Girls! Girls! Girls (1962)

(Netistä löytyy useitakin luetteloita Kauain maisemissa kuvatusta elokuvista, tässä linkki yhteen vähän isompaan listaan.)

Retki kiersi saaren itärantaa Nawiliwilin satamasta (hiukan vielä Lihuesta etelään) aina Hanaleihin asti, josta pitikin sitten tulla takaisin samaa tietä, sillä Kauain pyöreää saarta ei voi autolla kiertää ympäri, sillä Na Palin rannikolla ei mene teitä. Toki meno- ja paluumatkalla voi pysähtyä eri kohdissa reittiä, eli ei se saman tien ajaminen suuntaan ja toiseen sikäli haitannut.

The Director’s Cut -retkellä pienissä busseissa oli myös edessä iso televisioruutu ja näimme paitsi elokuvien kuvauspaikkoja myös samaiset paikat pätkinä näitä elokuvia. Toteutus oli oikein onnistunut – mitä nyt tekniikka aina välillä on vähän vaikeaa ja päädyimme joko pysähtymään opas/kuljettajan etsiessä oikeaa elokuvan pätkää tai katselemaan kolmannen kerran samaa Elviksen kappaletta. Tosin jälkimmäinen ei ketään tuntunut haittaavan.

Lihuen lentokenttä ja George Clooney

The Descendants -elokuvan satuin katsomaan uudelleen juuri ennen Havaijin matkaamme, joten se oli minulla melko tarkkaan muistissa, jopa yksittäisiä kohtauksia myöten, joten kun pysähdyimme Lihuen lentokentälle ja opas näytti pätkän, jossa George Clooney ja elokuvassa hänen tyttärensä ja vanhemman tyttären poikaystävä tulevat Kauaille, kaikki tuntui niin tutulta. Niin elokuvana kuin lentoasemakin!

Totta tai ei, niin oppaamme kehui myös Clooneytä, että hänen kanssaan oli niin mukava tehdä töitä, hän oli niin ”tavallinen”. Ehkä oppaamme ihan oikeasti oli kuljettanut myös filmiporukkaa saarella.

Ahukinin ranta ja Harrison Ford

Tällä satamamielessä nyt jo hylätyllä rannalla sekottuvat havaijilaisten arkitodellisuus ja elokuva Seven Days Seven Nights, jossa Harrison Ford ja Anne Heche yrittävät haaksirikkouduttuaan saarelle erinäisten vaiheiden jälkeen saada käyttämänsä pienlentokoneen korjattua ja paettua merirosvoja: vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja tietysti rakkaustarina, joka lopussa saa onnellisen loppunsa.

Ahukini Kauai Havaiji

Ahukini Kauai Havaiji Kauai The Director's Cut
Filmitähtihän se siinä, Ahukinin rannalla. Vain Harrison Ford puuttuu.

Opaekaa Falls ja Blue Hawaii

Opaekaan vesiputous ja läheinen Waimean joki ovat nähtävyyksiä jo itsessään, mutta pätkä jos toinen Elviksen tähdittämään vanhaa elokuvaa Blue Hawaii (linkki pätkään elokuvasta Kauain rannoilla) liitti ne toki hyvin retken teemaan.

Opaekaa FallsWaimea River Kauai

Jurassic Park

Jurassic Park -elokuvien  kuvauspaikkoja on kymmeniä eri puolella Kauaita, mutta monet niistä eivät ole autolla saavutettavissa. Kapaan lähellä pysähdyimme kuitenkin hetkeksi ihailemaan yhtä elokuvan alkukohtauksia: vihreää niittyä ja lampea, jonka äärellä Sam Neill ja Laura Dern ensimmäisen kerran ihastelivat ”eläviä” dinosauruksia. Itse elokuvan avauskohtaus on kuvattu Na Palin rannikolla, mutta siitä toisessa Kauain jutussamme vähän myöhemmin.

Jurassic Park Kauai HavaijiJurassic Park Kauai Havaiji

Jurassic Park -elokuvan alkupäätä, jossa täälläkin kuvattuja kohtia

Kalalea Mountain ja King Kong

Kalalean vuoristo, erityisesti sen King Kongin profiilin omaava vuori, on sekin päätynyt useampaankin elokuvaan. Gorillan ja virtahevon havaitseminen vaati hiukan mielikuvitusta ja opastamista, mutta kyllä niiden ääriviivat sieltä piirtyivät!

Kalalea Mountains Kauai Havaiji
King Konghan se siinä keskellä 🙂
Kalalea Mountains Kauai Havaiji
Aika iso virtahepo 🙂

Hanalei, Princeville ja The Descendants

Princevillessä poikkeamme hotellikompleksiin (St Regis Princeville), joka on myös päätynyt jo mainittuun George Clooneyn tähdittämään elokuvaan.

Hanalein rannalla oppaamme osoittaa talon, jota käytettiin kuvauksissa ja vähän myöhemmin, kun meillä on vapaata aikaa Hanaleissa mietin oikeasti, että pitäisikö meidänkin yrittää kuvakulmaa, jossa toinen meistä kurkistaisi vähän rantatörmän takaa ”vakoillen” mitä rannan taloissa tapahtuu, mutta lopulta kumpikaan meistä ei ollut halukas ryömimään hiekassa!

(Linkki The Descendants -elokuvan traileriin, jossa maisemia niin Waikikilta kuin Kauailta, myös edellä mainittu kohtaus Hanalein rannalla.)

Hanalein laituri on päätynyt jo 1950-luvulta alkaen moneen muuhunkin elokuvaan.

Hanalei Kauai Havaiji Hanalei Pier Kauai Havaiji

Rita Hayworth kenties 🙂

Retkeen kuuluneen lounaan nautimme Hanalein kylässä ravintolassa, joka sijaitsee aivan Tahiti Nui -ravintolan naapurissa: täälläkin olemme siis The Descendants -elokuvan maisemissa.

Tahiti Nui Kauai Havaiji

Läheisen ostoskeskuksen pihalla voi myös lounaan jälkeen nauttia hetken ilmaisesta wifistä 🙂

Kilauean majakka

Kilauea majakkaa katsoo toki mielellään ilman elokuvatarinoitakin, mutta kuten moni muukin paikka Kauailla, toki se on päätynyt myös elokuviin. Lilo and Stitch -elokuvat ovat piirrettyjä, mutta esikuvia niiden ympäristöön on kuitenkin haettu Kauailta, niin Kilauean majakalta kuin pienestä Hanapepen kylästä, jossa kävimme saaren länsiosiin tutustuessamme.

Kilauea lighthouse majakka Kauai Havaiji Kilauea lighthouse majakka Kauai Havaiji

Lilo and Stitch
Majakka elokuvassa Lilo ja Stitch (kuva elokuvan markkinointimateriaalista)

Facebook Mark Zuckerberg Kilauean rannalla

Elokuvatarinoiden lomassa oppaamme ei malta olla mainitsematta miten Kauailla asuvat havaijilaiset ovat riitautuneet saarelta ison alueen ostaneen Marc Zuckerbergin kanssa. Meneillään on ilmeisesti useampia oikeusjuttuja, mutta yhtenä merkittävimpänä asiana on periaate siitä, että Kauailla rannat ovat aina olleet kaikkien, mutta Zuckerberg on aidannut alueensa siten, että muut eivät pääse enää rannalle.

Lydgate Beach

Paluumatkalla pysähdymme hetkeksi myös Hilton Gardenin läheiselle rannalle, jossa kivillä rajatussa altaassa myös lapset voivat turvallisesti harjoitella snorklausta.

Lydgate Beach Kauai Havaiji

Lydgate Beach Kauai Havaiji
Kenny Ortega (The Descendants elokuvan ohjaaja) työssään 🙂

Rannalla on myös vanha havaijilainen hauta-alue, joka innostaa oppaamme kertomaan siitä, miten tällaisilta alueilta ei pidä vielä yhtään kiveä matkamuistona mennessään, sillä se toisi Sinulle vaan huonoa onnea. Kuulemma tällaisia turistien saarelta mukanaan viemiä kiviä lähetetään jatkuvasti takaisin saarelle, koska niistä on seurannut huonoa onnea ja kiven palauttaminen Kauaille saattaa auttaa!

Lydgate Beach Kauai Havaiji

Poikkeaminen Walmartiin!

Retkeltä palattuamme päätimme vielä hyödyntää lopulta kahtakin satama-alueelta lähtevää ilmaista ostosbussia. Ensimmäisen retken teimm Walmartiin, joka olikin yllättävän kaukana, mutta tarvitsimme lisää säilytystilaa, eli ison USB-tikun ja pari muistikorttia kameroihimme, ja näitä ei turistikaupoista oikein tuntunut löytyvän ainakaan aikaisemmilla saarilla, joten uskoimme Walmartiin (emmekä turhaan). Paluubussia hetken odotellessamme nopeasti toteutettujen ostosten jälkeen nautimmekin sitten loppuajan Walmartin ilmaisesta wifistä.

Yhteenveto risteilystämme Pride of America -laivalla kustannustietoineen on vielä juttujonossa, mutta Alaskaan verrattuna Havaijilla ilmaisia wifejä oli kyllä tarjolla paljon enemmän, joten ilman laivan wifiäkin voisi kuvitella tulevansa toimeen, jos sähköpostien lukeminen harvakseltaan riittää.

Walmartin jälkeen päätimme vielä käydä läheisessä rannan ostoskeskuksessa lähinnä katsomassa rannan maisemia, mutta putiikkien tarjonta oli täälläkin niin houkuttelevaa, että yksi palmukuvioinen kevyt toppi lähti tältäkin saarelta mukaan!

Kauai Havaiji
Kauai Marriotin 12-kerroksinen rakennus Nawiliwilin rannalla jäi Kauain korkeimmaksi rakennukseksi, sillä sen nähtyään saarelaiset päättivät, että he eivät halua saarestaan Waikiki Beachiä ja rakennusten korkeus ei saa ylittää kookospalmujen korkeutta (käytännössä 4 kerrosta on maksimikorkeus).

Kauai Havaiji

 

 

 

Hilo Hawaii

Big Island (Havaiji)

Havaijin saaren nimi on hämäävä. Koko saariryhmä on nimeltään Havaiji, mutta niin myös sen suurin saari. Ehkä siksi Havaijia, siis saarta, kutsutaan myös nimellä Big Island.
Englanninkielessä jotkut väittävät, että Hawaii tarkoittaa osavaltiota ja havaijilaisittain kirjoitettu Hawai’i saarta.

Pride of America Kona

Pinta-alaltaan saari on tosiaan saariryhmän suurin, mutta 200 000 asukkaallaan asukasmäärältään toiseksi suurin.

Saari on Havaijin saarista nuorin ja on muodostunut viidestä tulivuoresta, joista osa on edelleen aktiivisia, kuten Mauna Loa Volcanoes National Parkissa ja Kilauea, jonka punaisena hehkuvat laavavirrat näimme mereltä.

Big Island on paitsi tulivuorten osalta myös maanjäristysten ja tsunamien osalta ollut näyttämönä luonnonvoimille useampaan otteeseen.
Hilon kaupungista oppaamme jopa väitti, että tsunamivaaran takia saariryhmän pääkaupunkia ei koskaan ajateltu tälle saarelle. Hilossa vasta parin tsunamin tuhottua rakennukset rannalla ne ovat siirtyneet edes hiukan enemmän sisämaahan päin.

Tällekin saarelle Pride of America pysähtyi kahdeksi päiväksi. Tosin kahdessa eri satamassa: saaren itäpuolella Hilossa ja länsipuolella Konassa.

Hilo – Volcanoes National Park

Hilon retkivalinta oli yksinkertainen – jos Havaijin ainoa Unescon maailmanperintökohde on Volcanoes National Park ja sinne on tarjolla retkiä Hilosta, niin sinne!

Retkessä ylös Mauna Loalle oli jossain määrin samoja piirteitä kuin retkessä Haleakalan huipuille Mauilla: vaikkakin nyt olimme liikkeellä päivällä, niin Havaijillakin on kylmä, kun noustaan tarpeeksi korkealle ja kun tuulee.

Puistossa pysähdyimme ensin katsomaan maasta useammasta paikasta nousevaa höyryä. Samalla näimme valtavan kraatterialueen sen reunalta ensimmäisen kerran. Kun matka jatkui luonnonpuiston infokeskukseen pääsimme näkemään lähempää valtavan kraatterin sisällä olevan toisen kraatterin ja vielä, ainakin jos hakeutui alueen korkeimmille kohdille, tuon toisenkin kraatterin sisällä olevan kolmannen kraatterin, joka ajoittain edelleen sylkee laavaa.

Hawaii Volcanoes National Park Big Island Hawaii Havaiji Hawaii Volcanoes National Park Big Island Hawaii HavaijiHawaii Volcanoes National Park Hawaii Volcanoes National Park

Infokeskuksessa oli tietysti esillä tieteellistä materiaalia tulivuorista, mutta myös havaijilaiseen perinteeseen liittyvästä Madame Pelestä, tulen jumalattaresta, jota pidetään Havaijin saariryhmän luojana.

Hawaii Volcanoes National Park Hawaii Volcanoes National Park

Kraatterien jälkeen vuorossa oli kävely laavatunnelissa, jonka mielenkiintoa osaltamme hiukan vähensi se, että olimme ennenkin vierailleet moisessa, viimeksi Jejun saarella. Mutta ei se mitään, voihan sitä matalassa, pimeässä ja kosteassa tunnelissa hetken kävellä Havaijillakin. Laavatunnelin lähellä oli myös upeita puusaniaisia – ja hetki aikaa jopa kävellä läheisillä luontopoluilla.

Hawaii Volcanoes National Park Hawaii Volcanoes National Park Hawaii Volcanoes National Park Hawaii Volcanoes National Park

Hupaisin osuus retkeä oli viimeinen pysähdys suklaa/keksitehtaalla.
Ilmeisesti kaikki Hilon retket poikkesivat myös siellä. Tehtaanmyymälä tarjosi runsaasti maistiaisia, eli pysähdyksella saattoi osittain korvata lounaan, mutta ihan hirveästi suklaata ja keksejä risteilymatkustajat eivät tainneet ostaa, sillä ruokaa (ja herkkujahan) laivalla riittää. No ok, tunnustetaan, kyllä mekin 76 g suklaata ostimme.

Polynesian Adventures Hilo Hawaii

Sweets Hawaii
Suklaata Big Islandilta ja fudgea Mauilta – hyttimme karkkivarasto siis 🙂

Hilon keskusta

Iltapäivällä halusimme vielä käydä Hilon kylässä, vaikka sinne satamasta hiukan matkaa olikin (taksi maksoi n. 10 dollaria suuntaansa). Satamakartasta olin valinnut kohteeksi Farmer’s Marketin, sillä pitäähän sitä nyt joku kohde olla.
Torin lisäksi kylässä oli muutama hiljainen turistimyymälä – ilmeisesti useimmat risteilyvieraat eivät sittenkään vaivautuneet näin kauas laivalta – mutta myös mielenkiintoinen Tsunami-museo.

Hilo Hawaii
Hilo Hawaii
Tsunami Museum Hilo Hawaii
Tsunami Museum Hilo Hawaii

Big Island tsunami warning
Tsunamivaroitin Big Islandilla.
Näitä oli kaikilla saarilla ja jokaisella saarella oli oma värinsä niille.

Samaan tapaan kuin Ruandan kansanmurhaa esittelevä museo esittelee myös muut historian merkittävimmät kansanmurhat, niin Hilon museo esitteli myös muita tsunameja, kuin kyseistä kaupunkia tuhonneet. Lisäksi museossa oli ilmainen wifi – siis kerta kaikkiaan loistava museo!

Laavaa yön pimeydessä

Hilosta laiva lähti jo alkuillasta, mutta illallisen jälkeen luonto tarjosi taas parastaan. Laiva nimittäin ohitti saaren etelärannalla Kilauean tulivuoren, joka on aktiivinen tulivuori ja sylkee koko ajan laavaa uumenistaan.

Sunset Hilo Hawaii

Laivan päiväohjelmassa oli kerrottu, että ohitamme Kilauean n. klo 21:45 ja matkustajat kerääntyivät jo hyvissä ajoin ulkokansille. Kovaäänisten kautta matkustajille kerrottiin niin Kilaueasta kuin Madame Pelesta ja kun oranssinpunaisena hohtava tulivuoresta mereen vyöryvä laavavirta tuli näkyviin, niin sadat, elleivät tuhannet kamerat yrittivät taltioida näkyvää. Useimmat, kuten mekin, luultavasti melko huonolla menestyksellä: pilkkopimeässä, liikkuvassa laivassa, ruuhkaisella kannella. Tämä oli ehkä ihan erityisesti luonnonnäytelmä jota olisi kannattanut vaan keskittyä katsomaan eikä yrittääkään sen kuvaamista!

Kilauea by night Hawaii

Kona

Seuraavana aamuna olimmekin sitten jo ankkurissa Konan ulkopuolella. Kona oli Havaijin risteilymme ainoa satama, jossa Pride of America ei pääse laituriin vaan kuljetus maihin tapahtuu pelastusveneillä. Joillain viikoilla Kona on saattanut kokonaan jäädä tuulen takia väliin, mutta meillä oli taas onni matkassa ja vaikkakin Havaijilla useimmiten tuulee enemmän tai vielä enemmän.

Pride of America Kona

Joskus kuulemma olosuhteet ovat olleet sellaisia, että Mauilla Kahuluin satamaan ei ole päässyt ja silloin laiva on ankkuroinut Lahainan edustalle, josta sitten kuljetus satamaan on myös  tapahtunut pelastusveneillä, mutta tämä lienee todella harvinaista.

Konan retkitarjonta vaikutti sen verran ”keksityltä”, ettemme valinneet niistä lopulta yhtään: ei kahvin viljelyä, ei merihevosia, ei sukellusveneitä tai lasipohja-aluksia. Ei kalastusta eikä purjehdusta.

Venekuljetustenkin osalta ajattelimme, että emme ala niitä missään teatterisalissa jonottamaan vaan odotamme, että ns. free tendering alkaa ja alkoihan se jo kymmenen maissa, jolloin saattoi siis suoraan kävellä poistumisaukolle ja siitä veneeseen.

Konan pieni kaupunki oli ihan mukava omatoimiselle vaeltelulle. Vähän kuin Lahaina. Olin lievästi kiinnostunut kaupunkiesitteessä mainitusta tilkkutyökaupasta ja vaikka sinne rannalta olikin vähän matkaa niin etsimme sen. En lopulta ostanut tilkkutöitä enkä tilkkutyötarvikkeita, mutta kaupassa sattui olemaan hyvä ilmainen wifi, joten Lassekin viihtyi. Ja minäkin siirryin hetken kuluttua käsitöiden ihailusta nettisurffailuun.

Quilt Shop Kona

Tilkkutöiden jälkeen katsastimme Konan satamassa olevan pienen, mutta suositunoloisen rannan ja ihailimme pitkiä ja kapeita paikallisia veneitä.

Lopuksi kävelimme rantakatua suuntaan ja toiseen ja havainnoimme mm. monessa kohtaa rakennusmateriaalina käytettyä laavakiveä.

Kona Havaiji Hawaii Kona Havaiji Hawaii Kona Havaiji Hawaii Kona Havaiji Hawaii Kona Havaiji Hawaii

Konan kuuluisaa (?) kahviakin pääsi maistamaan kahviloiden maistiaisissa ja mukavan pienistä putiikeista tarttui mukaan taas kerran yksi vaate. En todellakaan ole pitkään aikaan millään matkalla ostanut niin montaa vaatetta kuin Havaijilla. Konalta mukaan tarttui todella ohuesta materiaalista tehty pitkähihainen hupparipusero, joka vaikutti kätevältä aurinkosuojalta. Konan Ironman-kisa -aiheiset t-paidat kiinnostivat Lassea hiukan, mutta jäivät kuitenkin kauppaan.

Konan vuoden 2017 Ironman-kisa onkin muuten sattumalta tätä kirjoittaessani ihan kohta, eli 14.10.2017.

Vielä yksi tauko rannan kahvilassa – ja lisää nettisurffailua – ja sitten venejonoon, joka siinä vaiheessa oli jo pitkä, mutta eteni sentään kohtuullisesti. Jonossa kyllä viimeistään aurinkohattu oli tarpeen. Ja vesipullo – sen verran helteistä oli Konalla.

Kona Havaiji Hawaii
Pride of America Kona

Big Island muissa blogeissa

Big Islandilta löytyy myös juttuja Delfiinin selässä -blogista ja Paula Gastonin blogista.
Suosittelen kumpiakin juttuja – tai Paula Gastonin juttukokoelmaa – sillä molemmat olivat viettäneet saarella pitemmän aikaa kuin me, risteilyvieraat, joten toki yksityiskohtia ja vinkkejä on niissä paljon enemmän.

Ja tietysti myös Havaijiin ja Polynesiaan laajemminkin ”hurahtaneen” Minnan blogista löytyy myös juttuja Big Islandilta – onhan Minna käynyt kaikilla Havaijin asutuilla saarilla (sitä yksityistä Niihauta lukuunottamatta).

Big Islandilta me jatkoimme matkaa Kauain saarelle, Havaijin saariryhmän läntisimmälle saarelle, mutta se ansaitsee kyllä oman juttunsa, tai ehkä parikin.