Avainsana-arkisto: ruoka

Inspiroivia ruokakuvia Santa Maria

Inspiroivia ruokakuvia

Osallistuimme pari viikkoa sitten Santa Marian bloggaajatilaisuuteen Inspiroivia ruokakuvia & kameroita.

Ruokakuvaus Fotonokka

Tilaisuus ei kyllä ollut ihan sitä, mitä olimme kuvitelleet – mutta se oli meidän vikamme, ei Santa Marian. Todella harvoin, jos koskaan, teemme nimittäin kotona sellaista ruokaa, että siitä kannattaisi ottaa kuvaa, joten ruokakuvaus toi meille mieleen ravintola-annosten kuvaamisen. Tilaisuus kuitenkin käsitteli enemmän ruuan valmistusta siten, että se on mahdollisimman edukseen kuvattaessa.

Inspiroivia ruokakuvia Santa Maria

Ohjeet kuten:

  • huomioi kypsymisaika, tee kuvausvalmistelut etukäteen
  • älä kypsennä ruokaa täysin kuvausta varten
  • annos herää eloon öljyllä tai suihkuttamalla vesipisaroita suihkepullosta
  • suola korostaa ruuan värejä (ryöppää vihannekset todella suolaisessa vedessä)
  • valitse oikean tunnelman luovat astiat tai
  • pienet koristeet kuten tuoreet yrtit, mausteet, kastikepisarat ja tomusokeri viimeistelevät kuvan

ovat ravintolaruuan osalta vähän hyödyttömiä.

Alex Nurmi
Alex Nurmi viimeistelee kuvattavaa annosta

Valosta puhuttiin paljon ja sekin on tietysti usein ravintoloissa hiukan haastava juttu, mutta osa valoon liittyvistä vinkeistä kelpaavat hyvin ravintolamiljööseenkin.

Salama kannattaa unohtaa ja pyrkiä käyttämään luonnonvaloa.
Kuvatessa kannattaa kiinnittää huomiota valon suuntaan, laatuun ja sävyyn.

Parhaimmillaan valo tulee annoksen sivusta tai takaa, jolloin se korostaa annoksen kolmiulotteisuutta. Ruokakuvissa valon pitäisi olla pehmeää valoa, jolla kuitenkin on selkeä suunta, esimerkiksi luonnonvalo ikkunasta. Valoa ei kuitenkaan saisi tulla useasta lähteestä eikä useasta suunnasta: on vain yksi aurinko!

Tilaisuudessa valokuvaaja Kristiina Hemminki sääteli valoa sulkemalla kulmahuoneessa kaihtimet toiselta seinältä, joten jäljellä oleva valo tuli yhdestä suunnasta ja lisäksi hän käytti tummia tai valkoisia pintoja ohjatakseen tai säädelläkseen annokseen tulevaa valoa.

Alex Nurmi Kristiina Hemminki
Kristiina Hemminki kuvaamassa
Inspiroivia ruokakuvia Santa Maria
Ammattilaiset kuvaamassa (ylempi kuva) ja amatöörin ruokakuva (alempi kuva)

Valon sävyyn pätee samaa asia kuin sen suuntaan: valon pitäisi olla vain yhden sävyistä, joko luonnonvaloa tai keinovaloa, muttei molempia. Kameran valkotasapainoa säätämällä voidaan joskus muuttaa vallitseva tunnelma toiseksi, jos vaikka kesällä haluaa kuviinsa talvista tai jouluista tunnelmaa.

Montaakaan näistä asioista ei ravintolaympäristössä voi tehdä, mutta jotain ehkä kuitenkin, tilanteesta riippuen.

Kuvausvälineistä puhuttiin sen verran, että vaikkakin puhelimellakin saa ihan hyviä kuvia, niin esimerkiksi ruokakuvissa usein tärkeänä tehokeinona käytetty pieni syväterävyys vaatii järjestelmäkameraa.
Jalustakin on tärkeä varuste, sillä luonnonvaloa on usein sisällä niukalti, mikä vaatii pitempiä suljinaikoja.

Matkoillamme kuljetamme usein (tai ainakin joskus) pientä jalustaakin (”gorillapod”) mukana, mutta harvemmin sitä ravintolaan olemme tulleet mukaan ottaneeksi.

Alexin keittiössä

Alexin keittiössä

Kuvausvinkkien ja Santa Marian tuotekassin lisäksi saimme tilaisuudessa myös mukana olleen kokin, Alex Nurmen, kirjan Alexin keittiössä. Vähemmän ruuanlaittoa harrastavina – ja toukokuussakin parin matkan verran poissa kotoa olleina – emme reseptejä ole vielä ehtineet testaamaan, mutta kyllä ainakin muutama resepti kirjasta kiinnostaa sen verran, että eiköhän ne jossain vaiheessa tule kokeiltua.

Alexin keittiössä resepti

Grillatut kanaleivät ja Crema Catalana – herkullisen näköisiä nuo ainakin ovat!
Ja uskokaa tai älkää, vaikka ruuanlaittoa vain vähän harrastankin, niin minullakin on kaasupoltin, jolla saa Crema Catalanan pinnalle tulevan sokerin sulatettua.

Voihan olla, että  innostun vielä paitsi kokeilemaan näitä, myös kuvaamaan tuloksen tänne blogiinkin! Tosin sitten pitää kyllä hankkia ne keittiöstämme vielä puuttuvat atulatkin, että saa annoksen aseteltua juuri oikean näköiseksi 🙂

Alexin keittiössä resepti

Warsaw Lazienki feature

Syömässä Varsovassa

Harvemmin kirjoitamme kovin yksityiskohtaisesti ruuasta, sillä suhtautumisemme ruokaan niin matkoilla kuin kotona on kovin mutkatonta – helppoa sen olla pitää.

Mutta tällä kertaa ravintolat, joihin Varsovassa päädyimme syömään, olivat sen verran erityisiä, kaikki eri tavalla, että ravintolajuttukin lienee paikallaan!

Radio Café

Radio Cafe Warsaw Radio Cafe Warsaw

Ensimmäisen lounaspaikan löysimme ”kysymällä” Tripadvisorilta suositusta kahvilasta hotellimme (Metropol) lähellä. Ja Tripadvisor ehdotti Radio Cafe’ta muutaman korttelin päässä, joten sinne. Kaipasimme vain jotain pientä, ja päädyimme tilaamaan perunaohukaisia ja croque monsieurin. Kumpikin annos oli maittava ja hinta, kahdelta, juomineen (vesi) n. 12 euroa enemmän kuin kohtuullinen.

Radio Cafe Warsaw Radio Cafe Warsaw

Mutta erityisen mielenkiintoiseksi ravintolan teki sen liittymä kylmän sodan aikaan:

It is also the Club or former employees of Radio Free Europe in Munich. In case you are too young to remember, or have been luckily living on the right side of the ”Iron Curtain” (right being, of course, left as you look at the map), allow me to explain:

Radio Free Europe was founded in 1952 under Eisenhower administration which wisely considered, that the worl may be as effective or more effective than the arms race.
It became an instant success with listeners in Eastern Europe, eager to hear something besides the local flood of propaganda.

Ovela tuo lause, mielestäni, että rautaesiripun oikea puolihan on kartalla vasemmalla puolella.

Radio Cafe Warsaw

Radio Cafe WarsawPuolalaista huumoria taisi edustaa myös aseet kieltävä ilmoitus kahvilan ovella.

 

Belvedere Lazienki-puistossa

Sunnuntailounaan meille tarjosi Michelin suosituksen saanut Belvedere-ravintola Lazienki-puistossa. Puisto ei ole ihan keskustassa, mutta hotelliltamme pääsi sinne kätevästi bussilla 120 (Google Maps tarjoaa muuten nykyisin mahtavasta myös julkisten kulkuneuvojen reitit ja aikataulut).

Lyhyt kävely puistossa oravia ja riikinkukkoja väistellen, Chopin-patsaan ja toisen soivan Chopin-penkin katsastus (ensimmäisen näimme jo kaupunkikierroksellamme) ja olimme valmiita lounaalle. Mutta emme olleet valmiita elämykseen, jonka Belvedere-ravintola meille alusta loppuun tarjosi.

Lazienki-puisto Warsaw Lazienki-puisto WarsawBelvedere-ravintola Warsaw

Tällaista ravintolaa emme olleet vielä koskaan nähneet.
Kahden hengen pöytämme oli viherkasvien rajaamassa pienessä syvennyksessä: ihan kuin olisimme koko ravintolassa kahden. Näitä pieniä yksityisiä alueita oli useita, osa viherseinämän syvennyksissä, osa korkeammalla, parvekkeilla. Isommille seurueille oli muutamia isompiakin pöytiä ja pöytäryhmiä, mutta kahden tai neljän hengen pöydät olivat aivan erityisiä.

Belvedere restaurant Warsaw Belvedere restaurant Warsaw Belvedere restaurant WarsawBelvedere restaurant Warsaw

Erityinen oli myös sunnuntailounaamme.

Aloitimme (heti proseccon jälkeen) ihmettelemällä leipäkorin sisältöä. Tarjoilija opasti, että punainen leipä on punajuurella maustettua ja ihan mustat sämpylät mustalla seesamilla. Kaikki leivät olivat hyviä, mutta musta leipä! Ihan uusi tuttavuus meille molemmille.

Belvedere restaurant Warsaw

Alkuruuaksi valitsimme kanttarellikeitot, sillä lokakuinen puisto oli ihanista syysväreistään huolimatta jo hiukan viileä. Täyteläistä ja hyvää.

Pääruuaksi Lasse valitsi doradaa, suomeksi kuulemma kultaotsa-ahven ja minä ankkaa. Kolmen ruokalajin ateriassa (sillä toki aioimme testata myös jälkiruuat) annokset olivat yllättävän isoja. Maussakaan ei todellakaan ollut mitään vikaa.

Belvedere restaurant Warsaw Belvedere restaurant Warsaw

Jälkiruokina testasimme Pink Ribbon -teemaisen pinkin jälkiruuan ja kahvisuklaajuustokakun. Melkein teki tiukkaa!

Belvedere restaurant Warsaw Belvedere restaurant Warsaw

Vapiano

Illallisvalintamme olivatkin sitten jo tavanomaisempia: ensimmäisenä iltana päädyimme kotoisasti hotellin lähellä sijaitsevaan Vapianoon, jollaisessa joskus käymme Helsingissäkin. Ruoka ja ravintolan toimintatapa oli samanlaista kuin Helsingissä, mutta esimerkkinä arrabiata-annoksen hinta, 4 euroa, ei ollut ihan sama (näyttäisi olevan n. 10 euroa Helsingissä).

Vapiano Warsaw

Muita ravintoloita ja aterioita

Sunnuntai-iltana päädyimme testaamaan hotellin (Metropol) ravintolan Blue Cheese -hampurilaisen. Ihan käypäinen sekin.

Hotel Metropolin ravintola Warsaw

Vohveli WarsawIso juttu Varsovassa tuntui olevan pannukakut ja vohvelit. Kuuluisin pannukakkuravintola lienee Manekin, jossa emme käyneet, mutta jossa lauantaisen kaupunkikierroksen oppaamme kertoi AINA olevan tuntien jono. Vohveleitakin jonotettiin monessa paikassa Vanhan kaupungin kujilla, mutta hiukan sen ulkopuolella pistäydyimme jäätelö/vohvelibaariin ja jaoimme pienen (siis valtavan) vohvelin kahvin ja teen kanssa. Lasku oli alle 5 euroa.

(Ravintola Belvedere tarjosi meille sunnuntailounaan juomineen. Sunnuntailounaan hinta näytti olevan n. 33 euroa hengeltä, ilman juomia. Muut ateriat maksoimme itse.)

No 1 Ladies Detective Agency Gaborone

Mma Ramotswen kanssa keittiössä

Teen vain harvoin ruokaa. Kahden hengen taloutemme elää luultavasti aivan liian paljon valmisruualla: hyvä jos toisena viikonlopun päivänä teen ruokaa alusta alkaen. Ja vaikka joskus jotain reseptiä innostunkin kokeilemaan, useimmiten jotain piirakkaa, niin en voi väittää harrastavani ruuanlaittoa. Leipomisesta sen sijaan pidän: voisin jopa ajatella ”harrastavani” sitä, jos aikaa (ja syöjiä) olisi enemmän.

Osallistun silti ajoittain työväenopiston ruokakursseille – useimmiten nekin matkailuteemalla valiten: espanjalaista ruokaa, intialaista ruokaa, joulu maailmalla. Viime viikkoinen Mma Ramotswen kanssa keittiössä olikin tältä osin ihan huippu!
Pidän Alexander McCallSmithin Mma Ramotswe -kirjasarjasta (suomeksi Naisten etsivätoimisto), jopa siinä määrin, että Botswanassa käydessämme liitimme matkareittiimme myös Gaboronen vain näiden kirjojen takia ja osallistuimme siellä retkelle, joka kiersi kirjojen maisemissa.

Zebra Drive, Gaborone, Botswana
Zebra Drive, Gaborone, Botswana

Näiden kirjojen ystävät tuntevatkin jo ainakin rooibos-teen ja orpotilan johtajattaren Mma Potokwanin kuuluisan hedelmäkakun. Teen kanssa maistuvat myös keksit.

Kati Lindfors oli valinnut kurssille toteutettavaksi mm. leivonnaiset:

  • Mma Potokwanin hedelmäkakku
  • Motholelin banaanileipä
  • Sitruuna-maitokeksit

Mma Potokwanin hedelmäkakku Mma Potokwanin hedelmäkakku

Mma Potokwanin hedelmäkakku menossa uuniin  ja valmiina

Motholelin banaanileipä Sitruuna-maitokeksit

Motholelin banaanleipää lämpimänä voin kera ja sitruuna-maitokeksejä

Oikeaa ruokaa teimme erityisesti kurpitsasta ja naudanlihasta, joka ei kuitenkaan ollut botswanalaista, kuten asiaan olisi kuulunut:

  • Mma Ramotswen myskikurpitsakeitto
  • Höyrytetty kurpitsa
  • Botswanalainen naudanlihapata

Myskikurpitsakeitto Höyrytettyä kurpitsaa

Myskikurpitsakeittoa ja höyrytettyä kurpitsaa

Botswanalaisia nautoja
Botswanalaisia nautoja Gaboronessa

Kirjassa, Tears of the Giraffe, jossa J.L.B Matekoni ja Mma Ramotswe adoptoivat kaksi orpolasta perheeseensä, puhutaan erityisen paljon ruuasta, joten siitä pari otetta:

Mma Potokwane was in her office when he arrived. She leaned out of the window and beckoned him in. ”The is ready, Mr. J. L. B. Matekoni, she called. ”There will be cake too, if you hurry”.

ja vähän myöhemmin:

Back in Mma Potokwane’s office, he relaxed with his cup of tea and a large slap of currant cake which the cooks had baked that morning.

Kurpitsoista silmiini sattui kohta:

He went into the kitchen, where Mma Ramotswe was boiling up squares of pumpkin in a large enamel pot. Mma Ramotswe put down her spoon. Them pumpkin was boiling satisfactorily and would soon be tender.

The pumpkin, though, was ready, and it was time to sit down at the table, as a family for the first time.

(Kirjasarja ilmestyy myös suomeksi, mutta itse en malta odottaa käännöksiä, joten hankin ne englanninkielisinä, eikä minulla siis nyt ollut suomenkielistä tekstiä käytettävissäni.)

Mma Ramotswe Tea Corner Gaborone
Mma Ramotswe (ei kun bloggaaja) rooibos-teetä juomassa Gaboronessa

Kaikkia kurssin reseptejä en tässä jaa, etenkään kun blogimme ei ole ruokablogi, mutta tuo kuuluisa hedelmäkakku tehdään näin:

Mma Potokwanin kuuluisa hedelmäkakku

nokare voita ja korppujauhoja
450 g kuivattuja hedelmiä
(rusinoita, luumua, aprikoosia, papaijaa, ananasta, omenaa)
1 dl maissijauhoja
120 g manteleita rouhittuna

200 g pehmeää voita
2 dl sokeria

4 kananmunaa
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu

2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

  1. Silppua hedelmät kulhoon ja sekoita maissijauho hedelmien joukkoon. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota iso kakkuvuoka.
  2. Vaahdota voi ja sokeri sähkövatkaimella. Lisää kananmunat yksitellen ja vatkaa seos välissä aina kuohkeaksi.
  3. Lisää sitruunankuoriraaste ja mehu taikinaan. Sekoita vehnäjauhojen joukkoon leivinjauhe ja sekoita taikinaan.
  4. Lisää lopuksi mantelit ja jauhotetut hedelmät.
  5. Kaada taikina kakkuvuokaan ja tasoita pinta. Nosta vuoka uunin toiseksi alimmalle tasolle ja paista reilu tunti.
  6. Nosta kypsä kakku uunista, kumoa ritilälle ja jäähdytä.

Kaikki kurssilla valmistamamme ruuat olivat:

Kaikki reseptit Mma Ramotswen kanssa keittiössä

Jos joku niistä ihan erityisesti Sinua kiinnostaisi, niin pyydä reseptiä jutun kommentissa, niin voin naputella senkin tänne, roiibosteen reseptiä lukuunottamatta!

 

BootsnAll feature

Matkaelämää matkojen välillä

Matkablogin kirjoittamisen rinnalla luen, tai ainakin Bloglovin’in tasolla selaan, monia muiden kirjoittamia matkablogeja, myös englanninkielisiä. Joskus vastaan tulee helmiä, jotka on kiva jakaa eteenpäin, kuten vaikka tämä BootsnAll -sivuston jo hiukan vanhempi artikkeli 10 Tips for Beating the Post-Travel Blues.

Post-travel blues … Ehken voi väittää, että tapaisin jäädä haikailemaan menneitä reissuja: kotiin on melkein aina kiva palata ja useimmiten seuraava matkakin on jo varattuna tai ainakin idea (tai pari) kehittymässä.

Mutta tietysti, kun puolen vuoden sapattivapaan jälkeen palasin töihin ja lomapäivät eivät riitä kaikkiin matkaideoihin, niin onhan sitä pitänyt opetella taas viihtymään kotonakin.

Ja tekemään itse asiassa kaikkea tätä mitä Julie tässä jutussa ideoi, eli:

1 – Kiinnostu kotikaupunkisi kulttuuritarjonnasta, ryhdy turistiksi kotikaupungissasi

Laajalahti

Juuri näin! Kesällä kiersimme pyörällä  planeettoja Laajalahden rannalla.
Museoissa emme kotimaassa ole vähään aikaan käyneet (luokkakokoukseen kuulunutta pistäytymistä Turun Taidemuseon holvissa ei voitane laskea), mutta Didrichsenin Väri vapautuu -näyttely on kyllä jo suunnitelmissa.
Ravintolaillallisia on viime aikoina tuntunut riittävän joka viikolle ja tässä kuussakin on vielä suunnitelmissa teatteria ravintolassa ja brunssi kehutussa Bistro o mat -ravintolassa Kirkkonummella.

2 – Tee viikonloppureissuja lähikohteisiin kotimaassa tai jopa ulkomaille

Reissattu on, samassa kuussa yksi viikonloppu Turussa ja toinen Hangossa, vaatinee jo vastapainoksi yhden kuukauden viikonloput enimmäkseen kokona ennen Ruandaan, Ugandaan ja Keniaan suuntautuvaa joulumatkaamme.

Lokakuinen Turku

3 – Kirjoita matkoistasi

Sen sijaan, että kiusaat työkavereitasi matkajutuilla, kirjoita niistä!
Tehty! Juurihan sinäkin tätä blogiamme luet 🙂

4 – Aloita seuraavan matkan suunnittelu

Ensimmäisessä vaiheessa koko maailma on avoin: ihanaa!
Seuraavassa vaiheessa voitkin tutustua seuraavaan (tai sitä seuraavaan) matkakohteeseesi. Etukäteistutkimiseen saisi käytettyä lähes miten paljon aikaa tahansa – ja silti sitä tulee aina tehtyä liian vähän.

5 – Muista, että arki tekee matkustamisesta virkistävän erilaista

Roosan kolumni

Roosa Murron kolumnia Tämän takia vihaan pitkiä reppureissuja on viime päivinä jaettu ahkerasti matkailusta kiinnostuneiden ihmisten Facebook-sivustoilla ja joitakin asioita siitä nostaakseni Roosa kaipaa mm. puhtaita vaatteita, vaatteitaan yleensä, kuumaa suihkua ja puhtaita lakanoita. Täällä kylpyhuone ja wc toimivat moitteettomasti (tai ainakin tiedät miten), voit valmistaa oman ruokasi ja vaatteillesi on tilaa.

Matkapäivien viriketulvan jälkeen tavallisen arjen tapahtumattomuus (?) on vaihtelua sekin.

6 – Tee ruokamatkoja kotona

Etsi suosikkiruokiasi lähiseudulta! Ainakin pääkaupunkiseudulla taitaa löytyä useimpien maiden erikoisuuksia tarjoavia ravintoloita – osaltamme ehkä ongelmaksi muodostuu se, ettemme tapaa ruuasta ihan erityisesti innostua matkallakaan.

Opettele tekemään niitä itse. Niin joo, onhan minullakin suosikkiruoka: suklaa! Ja kävin juuri viime viikolla Raakasuklaakurssilla opettelemassa sen tekoa. Suklaan teon ohella opin myös tekemään suklaasmoothien.

Raakasuklaata Suklaapallot

Myös Joululeivonnaisia maailmalta, jolle osallistuin viime syksynä, oli kiva ruokakurssi.

7 – Etsi yhteisö, jossa kaikki intoilevat matkailusta

Melkein, jos kotona olemme, niin joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina meidät löytää Hotel Arthurista Maailmanmatkaajat -klubin kokouksesta. Facebookissa aikaa tulee vietetty niin Reissupostausten kuin Matkabloggaajat -ryhmän parissa.

Osaltani hyvä vaihtoehto on myös jutella naapurin rouvan kanssa: kyllä sielläkin aina joku matka on suunnitteilla tai joltain on juuri palattu!

Maailmanmatkaajat

8 – Tee valokuvakirja

Tämän sovellus osaltani on ollut Picasa-kuvakansioiden tekeminen nettiin, mutta nyt täytyy tunnustaa, että tänä vuonna olen näiden osalta jäänyt pahasti jälkeen. Mutta en ole vielä luovuttanut ajatusta, jonain päivänä tyhjennän vielä tuon jonon … ja onhan niitäkin sentään muutama tullut tehtyä!

Valokuvakirjoja en ole vielä tehnyt yhtään, mutta jokunen idea sellaisestakin on olemassa, jos muu tekeminen loppuisi kesken …

Parhaiden kuvien valitseminen kunkin matkan kuvista ja niiden tallettaminen omaan hakemistoonsa on osoittautunut kuvien jälkikäytön kannalta arvokkaaksi, esimerkiksi #matkachat ’iin löytyy tarvittaessa nopeasti kuva ja kun Puoli seitsemän -ohjelman toimittaja toivoi meiltä muutamia kuvia viime torstaina kuvattuun juttuun, niin ne löytyivät aika pienellä työllä, vaikka aikaväli oli lähes 30 vuotta!

Picasa

9 – Mene kielikurssille

Kouluvuosien jälkeen olen opiskellut mm. ranskaa, saksaa ja viimeisimpänä espanjaa. Muutaman melko intensiivisenkin espanjan opiskeluvuoden jälkeen motivaationi jatkaa sen parissa tai palata ranskan pariin on ollut hiukan hukassa: tarvitsisin selkeämmän tarpeen osata jotain näistä kielistä jatkaakseni niiden parissa. Ehkä sitten, jos päädymme jossain vaiheessa asettumaan johonkin muuhun maahan hiukan pitemmäksi ajaksi.

Sitä odotellessa mennään englanninkielisellä työpaikalla ja osittain ruotsinkielisillä naapureilla ja sukulaisilla.

10 – Opiskele valokuvausta

Tätäkin on tullut tehtyä, sapattivapaalla vähän enemmän, mutta tähän syksyyn valitsin kurssin Haluatko toimittajaksi. Kurssi, joka on jo loppusuoralla, ei ole viime syksyn kurssin veroinen, mutta on sekin kuitenkin saanut minut kirjoittamaan yhtä isompaa juttua opettajan pyytäessä siitä seuraavaa versiota kerran viikossa.

Ensi keväälle voisikin taas harkita jotain valokuvauskurssia, mieluiten Hanna Råstin vetämää, Hannasta kun on mukavia kokemuksia aikaisemmilta kursseilta!
Hannan järjestämä oli myös elokuinen retkemme Kruunuvuoren kohta hävitettäville vanhoille huviloille.

Villa Hällebo
Meikäläinen kiipeämässä sisälle Villa Hällebohon!