Avainsana-arkisto: Safari

Sokerina pohjalla – eläinkuvat matkaltamme

Animals (Klikkaa kuvaa nähdäksesi lisää kuvia)

Tässä vielä yksi juttu syksyiseltä Afrikan matkaltamme – ja linkki eläinkuviin. Eläinkuvat on otettu Botswanassa ja Botswanan ja Namibia rajalla Chobe-joella.

Afrikan matkoilla on tapana tavoitella Big Fivea, viittä suurta. Yleisimmin näihin luetaan elefantti, leijona, leopardi, buffalo ja sarvikuono. Oppaat Choben alueella pitivät enemmän listasta, jossa sarvikuonon tilalla on virtahepo, sillä sarvikuonoja ei tällä alueella ollut, mutta virtahepoja sen sijaan todella paljon. Samoin norsuja oli laumoittain, eikä buffaloistakaan ollut pulaa. Näimme myös muutaman leijonan (mutta sen verran kaukaa, ettei niistä saanut hyviä kuvia – mutta niitähän meillä oli jo Serengetiin 2003 tekemältä matkaltamme). Ja sen leopardin, jopa kaksin kappalein.

Tällä matkalla oppaat opettivat meille myös Ugly Five, viisi rumaa -käsitteen. Näihin kuuluvat kuulemma paviaani, hyeena, krokotiili, marabou-haikara ja korppikotka. Näistä vain hyeena jäi näkemättä – mutta sen sijaan näimme villikoiria, joita ei kovin usein näe.

Victoria Falls – Zimbabwe ja Sambia

Victoria Falls (Klikkaa kuvaa nähdäksesi lisää kuvia)

Victorian putouksiin tutustuimme niin Zimbabwen kuin Sambian puolelta. Kiertomatkamme Afrikassa alkoi Victorian putouksilta Zimbabwessa, jatkui sieltä Botswanaan Choben luonnonpuistoon ja Namibian raja-joelle Zambesi Queen -alukselle ja sieltä sitten taas Botswanan kautta Sambian Livingstoneen ja Victorian putouksille.

Zimbabwen puolella asuimme siirtomaatyylisessä (ja kait aikaisessakin) Victoria Falls -hotellissa. Ehkä hienoin asia tässä hotellissa oli upea näkymä Cecil Rhodesin aikoinaan rakennuttamalle rautatiesillalle ja siirtomaa-aikainen tunnelma jo yli satavuotiaassa (mutta ihan hyväkuntoisessa) hotellissa.

Putouksille tutustuimme kävelyretkellä – ja tähän aikaan vuodesta ei edes tarvittu sadeviittoja tai sadetakkia, vesimäärä putouksissa kuivan kauden lopulla oli sen verran vähäinen (kuulemma sadekauden jälkeen vettä virtaa jopa kymmenkertainen määrä). Putouksista ei sen enempää – kuvat puhunevat puolestaan.
Victoria Fallsin pienessä kylässä Zimbabwessa oli tarjolla lähinnä matkamuistoja – ja nähtävyytenä tietysti myös Rovos Railin rautatieasema. Puu- ja metalliesineiden lisäksi turisteille tarjottiin ahkerasti myös Zimbabwen seteleitä, joissa nollia riitti, biljoonan seteleissä. Oikeasti ne eivät kelvanneet mihinkään, ainoa jotenkin toimiva valuutta maassa tätä nykyä lienee dollari.

Sambian puolella otimmekin sitten lähituntumaa putouksiin – jätimme väliin kiertomatkaan kuuluneen kävelyretken putouksille ja osallistuimme sen sijaan pienelle retkelle, jolla pääsi uimaan putousten päällä olevaan ”uima-altaaseen” nimeltä Devil’s Pool. Tästäkin retkestä kuvat kertonevat enemmän. Sambian puolella asuimme Royal Livingstone -hotellissa, joka oli myös siirtomaatyylinen, mutta vain runsaat kymmenen vuotta vanha. Sanoisinko, että paras hotelli koko matkallamme – sääli, että siellä olimme sitten vain yhden yön. Hotelli sijaitsi jonkinlaisella luonnonpuistoalueella ja mm. kun kävelimme huoneistostamme illalla ravintolaan, niin polulla tuli vastaan parikin seepraa. Myös apinoita alueella oli runsaasti.

Sambian Livingstonesta muu seurue lähtikin sitten jo kotimatkalle, mutta me jatkoimme vielä muutamaksi päiväksi Gaboroneen, takaisin Botswanaan.

Elämää Chobe-joella Botswanassa ja Namibiassa

Matkamme Victorian putouksille sisälsi myös kaksi safari-osuutta, toisen Botswanan puolella tukikohtana Chobe Game Lodge ja toisen Namibian puolelle tukikohtana Zambesi Queen -jokialus. Chobe-joki oli kuitenkin sama riippumatta siitä missä yövyimme, joten sikäli osuus Zambesi Queenillä olisi voinut olla lyhyempikin, etenkin kun laiva ei juurikaan liikkunut paikasta toiseen vaan retket tehtiin pienemmillä veneillä (kuten Chobe Game Lodgestakin) – ja laivalta puuttui ilmastointi!

Chobe-joen kuviin(Klikkaa kuvaa Picasa-albumiin)

Chobe Game Lodgesta teimme retkiä puistoon maastoautoilla ja veneretkiä joelle. Hotelli oli hyvä neljän tähden hotelli ja ravintolan tarjonta ei jättänyt toivomisen varaa – myös paikallisia erikoisuuksia kuten helmikanaa tai kudua tai impalaa pääsi maistamaan. Siinä missä vuonna 2003 Tansaniaan tekemällämme safarilla joissain paikoissa jouduttiin illalla säätelemään sähkön tai veden saantia, täällä ei ollut mitään rajoitteita. Internet-yhteyskin löytyi, joskin hitaan puoleinen, mutta tämä oli tilanne koko alueella, myös Gaboronessa.
Retkiä puistoon oli useimpina päivinä tarjolla aamulla, päivällä ja illalla – ohjelma oli niin tiivis, että yhden aamuretken jätimme jo väliinkin (tietysti sen, jossa läsnäolleiden kertomusten perusteella nähtiin eniten leijonia!).
Eläimiä ja lintuja oli todella runsaasti – noin ensimmäisen vuorokauden mittaan olimme jo nähneet lähes kaikki lajit, jotka Afrikassa ”kuuluu” nähdä, sarvikuonoa lukuunottamatta, sillä niitä ei tällä alueella ollut. Erityisesti norsuja tuli todella suurina laumoina jokirantaan juomaan. Eläimistä enemmän (ja eläinkuvat) erillisessä jutussa lähiaikoina. Lintukuvathan Lasse saikin jo valmiiksi.

Chobe -joen kuviin

Zambesi Queen -jokilaiva on rekisteröity Namibiaan, joten matkalla sinne käytiin passintarkastuksissa niin Botswanan puolella kuin Namibiassa. Zambesi Queenillä Olympian matkan 25 -hengen ryhmä täytti koko laivan, eli laiva oli vain meidän käytössämme. Hytit olivat hyvätasoisia, mutta malaria-alueella olevalla joella ilmastoinnin puuttuminen oli hiukan hankalaa – illalla ennen valojen sytyttämistä piti varmistaa, että kaikki verkko-ovet ovat kiinni ja silti niiden rakosista taisi aina muutama hyttynen livahtaa sisälle. Laivalla ei myöskään ollut tarjolla pientä yövaloa ja tuulettimen sähköä lukuunottamatta öisin sähköä, eli illalla kiltisti nukkumaan kello 22! Jokiretket laivalta suuntautuivat enimmäkseen ihan samalle alueelle kuin jokiretket Chobe Game Lodgesta, mutta lisäksi laivalta tehtiin joitakin retkiä Namibiaan: tutustuimme paikalliseen pieneen kylään ja muutama ateria tarjottiin maissa, Afrikan öisen taivaan alla tai päivällä rannan aurinkokatoksiin.

Namibialaiseen pieneen kylään tutustuminen innosti myös pienen ryhmämme oma-ehtoiseen kehitysapuun – kylällä oli ollut vesisäiliö, mutta se oli hajonnut ja illallisella sitten yksi ryhmämme jäsen ehdotti, että kerätään tarvittavat 300 USD:tä kylälle uutta vesisäiliötä varten ja kaikki lähtivät siihen sitten mukaan (luokkaa 25 USDtä per pariskunta siis). Zambesi Queen -laivan kapteeni lupasi auttaa käytännön järjestelyissä (ja sen valvomisessa, että kylä todella saa sen vesisäiliön) ja meille luvattiin valokuva uudesta vesisäiliöstä (ei ole vielä näkynyt, mutta jos se joskus saapuu, niin pitänee moinen kuva julkaista täälläkin).