Avainsana-arkisto: Sälgrund

Sälgrund

Yö Sälgrundin majakalla

Suomen majakoita. Kuva: Liikennevirasto
Suomen majakoita. Kuva: Liikennevirasto

Heinäkuinen kotimaan retkemme kulki ensin työnimellä Merenkurkku. Vasta myöhemmin liitimme siihen käynnin Oulussa ja rannikon majakat matkan varrelta.

Haku Suomen majakat kartalla tuotti tällaisen kuvan ja päätimme aloittaa Sälgrundista. Etelä-Suomen majakoille ehtisi joskus halutessaan vaikka päiväretkellä.

Valassaaret on Merenkurkun alueella ja halusimme siellä päästä merelle, sillä meri on oleellinen elementti alueen omalaatuisuudessa. Retkiä sinne oli tarjolla tiistaina, torstaina ja lauantaina ja koska pääsimme matkaan muiden sitoumusten takia vasta torstaina, niin varasimme retken lauantaille.

Torstaille olimme sopineet pienestä sukutapaamisesta Porissa, joten Sälgrundille jäisi perjantai. Kyselin mahdollisuutta päästä majakalle perjantaina ja sain ensimmäiseksi vastauksen, että yleisöpäivä olisi lauantaina. Jatkoin tutkimuksia ja huomasin, että Sälgrundissa voisi myös majoittua ja varasin majoituksen torstaista perjantaihin ja siihen liittyvät venekuljetukset saarelle: onnistuihan tämä!

Matka majakalle

Kaskisten kalasatamaan ehdimme Porin ja Kristiinankaupungin jälkeen vasta alkuillaksi. Vene saapuikin sovitusti noutamaan meitä ja matkasimme lähes tyynessä ja aurinkoisessa illassa noin kilometrin matkan saarelle. Laiturilla lastasimme muutamat kassimme kärryihin ja kävelimme metsän poikki majakalle: ei ihan kilometriä mutta melkein. Veneellä meidät saarelle noutanut rouva esitteli luotsiasemaa ja näytti meille huoneemme. Olin valinnut Majakka-huoneen, josta Sälgrundin majakkaa voisi halutessaan katsoa vaikka koko yön – tosin huoneen valinnalla ei olisi ollut väliä, sillä juuri tänä yönä olimme sattumalta ainoat vieraat saarella! Sovimme rouvan kanssa noudosta seuraavana aamuna ja jäimme tutkimaan niin luotsiasemaa kuin sen pihapiiriä – ja majakkaa. Majakalle olisi päässyt sisällekin pienestä lisämaksusta (6 euroa), mutta emme innostuneet kiipeämään portaita, sillä ylös linssistöön asti tässäkään majakassa ei olisi päässyt.

Kaskinen Kalasatama Tavarakärry Sälgrund Sälgrund Luotsiasema Majakka-huoneSälgrund Luotsiasema Majakka-huoneSälgrundin majakka

Asetuimme taloksi, laitoimme aamiaistarvikkeemme keittiön jääkaappiin ja lähdimme tutkimaan saarta – otettuamme ensimmäiset kymmenen (tai niillä main) kuvaa majakasta.

Sälgrundin majakka

Luontopolku

Pihapiiristä lähti saarta kiertävä luontopolku, joka oli kyllä muuten hyvin merkitty, mutta sen pituudesta emme huomanneet mitään mainintaa, joten lähdimme sille hiukan ”soitellen sotaan”. Alkumatka rantakallioilla oli vielä helppo, mutta rantakiveltä toiselle hyppely saaren itäpuolella oli jo melko haastavaa. Lisäksi polulla kasvoi paikoitellen nokkosia ja olin lähtenyt matkaan sen verran lyhyissä housuissa, että nilkkani jäivät paljaiksi – iik! Lopulta polku kuitenkin kääntyi metsään ja ylitti kohta luotsiasemalle menevän polun: olimme selvinneet kotiin!

Sälgrund luontopolku Sälgrund luontopolku Sälgrund luontopolku Sälgrund luontopolku

Ja vaikkakin polku oli paikoitellen haastava, niin suosittelen sitä kuitenkin lämpimästi: kannattaa vaan varautua kunnon jalkineilla, suojata nilkkansakin ja ottaa mukaan juotavaa ja ehkä vähän evästäkin.

Yö luotsiasemalla

Luotsiasemalla söimme välillä iltapalaa (kaikki ruuat pitää tuoda saarelle mukanaan) ja jäimme sitten odottelemaan auringonlaskua ja siltä erää viimeisiä kuvia majakasta. Ehkä parhaat kuvat majakasta saimme kuitenkin jo ennen sitä kun laskeva aurinko heijastui majakan ikkunoista ja linsseistä!

Sälgrundin majakka Sälgrundin majakka

Ja pitihän sitä yölläkin vielä nousta ottamaan pari kuvaa, kun kuu loisti kirkkaana majakan vierellä!

Sälgrundin majakka

Luotsiasema ”hotellina” oli ehkä vaatimaton, mutta toimiva. Yläkerran huoneiden vieressä oli kaksi wc/suihkuhuonetta, mutta kun satuimme olemaan ainoat vieraat, niin emme joutuneet niitä jakamaan muiden vieraiden kanssa. Keittiön (ja jääkaapin) olisimme tietysti myös joutuneet jakamaan muiden vieraiden kanssa, jos yöpyjiä olisi ollut muitakin. Juokseva vesi oli hiukan ruskeaa, joten juomavettä oli tarjolla keittiön vesitonkasta –  sitä emme itse olisikaan huomanneet ostaa muita iltapala- ja aamiaistarvikkeita ostaessamme. Saunakin olisi ollut käytettävissämme, erillisessä punaisessa rakennuksessa, mutta emme innostuneet sitä lämmittämään.

Sälgrund luotsiasema
Valkoinen luotsiasema ja pihapiirin aittoja (joissa niissäkin voi majoittua)
Sälgrund sauna
Sälgrundin sauna

Luotsiaseman parvekkeella päivysti vielä yksi luotsi, joten turvassa olimme, vaikka kahden täällä yön vietimmekin.

Sälgrund sauna

Kristiinankaupunki ja Kaskinen

Retkeen Sälgrundin majakalle kannattaa liittää käynnit niin Kristiinankaupungissa kuin Kaskisissa. Näin mekin teimme, mutta lisää näistä idyllisistä pikkukaupungeista lisää toisella kerralla!

Sälgrundin majakan perustiedot

Majakka valmistui 1875. Se on Suomen ensimmäinen majakka, joka jo alun pitäen valmistui petrolikäyttöiseksi. Puna-valkoraidalliseksi maalatun majakan on suunnitellut Axel Hampus Dahlström. Majakan valo sytytettiin 13. syyskuuta 1875.  Majakka automatisoitiin 1966, kun se kytkettiin valtakunnan verkkoon.

Marjaniemen majakka feature

Majakoita joka päivälle

Kesän roadtrippimme on edennyt Ouluun. Tänään käännymme takaisin etelään ja jätämme rannikon ja majakat taakse.

Matkan varrella olemme päivittäneet (ja päivitämme) somekanaviamme: Meriharakan Facebook-sivuja, Instagramia ja Twitteriä, melko säännöllisesti, mutta varsinaiset matkakertomukset täällä blogin puolella saavat odottaa paluutamme.

Majakat jäävät kuitenkin nyt taakse ja sen kunniaksi pieni yhteenveto näkemästämme ja kokemastamme niiden osalta.

Sälgrund

Sälgrundin majakka (Merenkurkun ja Perämeren majakat)
Sälgrundin majakka ilta-auringon osuessa sen linsseihin

Sälgrund oli ainoa majakka, jolla yövyimme. Tai siis tarkkaan ottaen yövyimme vanhassa luotsirakennuksessa majakan pihapiirissä. Päädyimme yöpymiseen, koska retkiä tälle majakalle ei ollut tarjolla haluamamme päivänä, mutta varaamalla majoituksen saarelta pääsimme sinne yöksi. Onhan sekin majakkaretki!  Itse asiassa paras retki näistä neljästä!
Jos ensi kesänä päädymme Rauman suunnalle Unescon maailmanperintökohteita kertaamaan ja siinä yhteydessä Kylmäpihlajan majakalle, niin taidamme ehdottomasti tutkia mahdollisuuksia yöpyä siellä!

Valassaaret

Valassaaret majakka (Merenkurkun ja Perämeren majakat)

Valassaarten majakalla vierailimme päiväretkellä Björköbystä. Lauantain retkelle lähti kaksi pientä veneellistä matkailijoita, yhteensä lähes 20 henkeä.
Retkeen kuului myös opastus ja yksi innokkaan oppaamme suosikkilauseita olikin, että Mark Twainin vanha viisaus ”Osta maata, sitä ei enää valmisteta” ei päde Merenkurkussa. Retki todisti myös taas kerran sen, että Suomi on pieni maa. 20 hengen porukassa oli mukana myös pariskunta, jonka kanssa asuimme samassa pienessä rivitaloyhtiössä Tapiolassa ainakin vuosikymmenen, tosin jo kohta pari vuosikymmentä sitten.

Tankar

Tankar majakka (Merenkurkun ja Perämeren majakat)

Tankarin majakkaretki M/S Jennyllä Kokkolasta oli näistä neljästä ”turistisin” – laivalle olisi mahtunut 170 henkeä ja kauniina sunnuntaipäivänä meitä oli varmasti yli 100. Joukko hajaantui kuitenkin saarelle mukavasti eikä paikka tuntunut ruuhkaiselta.
Cafe Tankarissa sai lohikeittoa lähes jonottamatta ja saarella majoituspalveluita tarjoavilla ihmisillä oli aikaa jutella heidän pihapiirissään poikkeavien kävijöiden kanssa.

Marjaniemi

Marjaniemi majakka (Merenkurkun ja Perämeren majakat)

Etukäteen ajattelimme, että Marjaniemen majakalla onkin helppo käydä, sillä sinnehän pääsee autolla, joten ei tarvitse varata veneretkiä eikä välittää aikatauluista.
Lauttamatka Hailuodolle on kuitenkin aika paljon pitempi kuin vaikka Parainen-Nauvo -väli ja lautat kulkevat ½ – 1 tunnin välein ja heinäkuussa Hailuodolle menijöitä on paljon. Menomatkalla pääsimme vasta toiseen lauttaan, eli odotusaikaa kertyi lähes tunti, sillä olimme tulleet ajoissa jonoon ajatellen pääsevämme kello 12 lauttaan.

Valassaarta lukuunottamatta kaikkiin majakoihin olisi saanut myös pientä maksua vastaan nousta ylös, ei kuitenkaan linssistöön asti, joten jätimme kiipeämiset väliin ja nautimme mieluummin merellisestä ympäristöstä. Vierailumme Utön majakalla, aina linssistössä asti, teki meistä tältä osin ilmeisesti nirsoja: jos ei pääse linssistöön, niin emme me sitten viitsi!

Majakoiden lisäksi olemme poikenneet Porissa, Kristiinankaupungissa, Kaskisissa, Vaasassa, Halsualla ja Kokkolassa – ja nyt Oulussa, mutta lisää näistä, kuten näistä majakkaretkistäkin vähän myöhemmin.

Oulun myötä vasta keväällä kirjoittamani juttu 5 paikkaa, jossa emme ole käyneet, vanhenikin sitten alle puolen vuoden.

Malta siis vielä hetki – ja seuraa sillä aikaa paluumatkaamme Oulusta Espooseen somekanavissamme 🙂