Avainsana-arkisto: Sapattivapaa

Oma aika

Juttu Oma Aika -lehteen

Tästä se alkoi, huhtikuun alussa, sähköpostista Oma Aika -lehden toimituspäällikölle:

Juttutarjous:

Puolen vuoden sapattivapaa – ennakkoa eläkeläisen elämästä
 
58-vuotias nainen halusi kokeilla elämää ilman työtä, matkustaa ja harrastaa. Vuorotteluvapaata ei herunut, mutta omaa lomaa järjestyi puoli vuotta. Mitä siihen mahtui, mitä jäi vielä tekemättä? Minkälaisin ajatuksin takaisin työelämään?

Jos idea kiinnostaisi ja tuntuisi sopivan jossain vaiheessa Oma aika -lehteen, niin tarjoan mielelläni ideasta vähän tarkempaa versiota, josta kävisi ilmi hahmottelemani kappaleet. Merkkimäärän suhteen jutun voisi tietysti sopeuttaa haluaamme pituuteen ja jutun haluamaanne formaattiin. Voin myös toimittaa siihen sopivan kuvitusmateriaalin.

Ystävällisin terveisin, Pirkko Schildt

Idea kiinnosti ja sovimme, että kirjoitan n. 13 000 merkin jutun toukokuun loppuun mennessä. Kesäkuun alussa tein juttuun vielä joltain osin tiivistämistä ja osin tarkentamista ja sovimme palaavamme asiaan taittovaiheessa.

Pirkko Oma Aika
Mika Pollarin minusta ottaman, mielestäni ihan mainion, kuvan kuvatekstiin on näköjään jäänyt vielä yksi kirjoitusvirhe, kuitenkin.

Kesäkuussa valokuvaaja Mika Pollari vieraili kotonamme ja otti minusta muutaman kuvan juttuun – siihen tulevien omien matkakuviemme lisäksi. Heinäkuussa tuottaja kaipaili kuvatekstejä ja sain nähdä jutun ensimmäisen kerran taitettuna. Vielä muutama tarkennus ja elokuussa sain vielä uudemman version valmiista jutusta: tässä vaiheessa tekstiä oli edelleen hiukan tiivistetty ja aluksi 5 sivun juttu mahtui nyt, myös kuvia karsimalla, kahdelle aukeamalle. Sain vielä myös vaikuttaa muutamaan väliotsikkoon.
Alkuperäinen ideani jutun otsikosta oli ilmeisesti hyvä, sillä se säilyi valmiiseen juttuun asti.

Aloittelevana freelancer-toimittajana oli todella mielenkiintoista nähdä miten juttu syntyy, ideasta tekstiksi ja valmiiksi jutuksi – ja myös laskutukseksi, niin tekstin kuin julkaistujen kuviemme osalta.

Juttu, jossa kerron lyhyesti miksi halusin sapattivapaalle, miten se järjestyi ja minkälaisia asioita siihen mahtui – ja mitä ei mahtunut, vaikka etukäteen toisin olin kuvitellut ja miltä paluu töihin tuntui, on nyt luettavissa Oma aika -lehdestä 9/2015, jonka voit ostaa lehtipisteistä 22.9. asti. Tai digiversiona App Storen kautta.

Kirjoitin sapattivapaastani myös blogijuttuja, mutta tietysti tuo monen ihmisen työn kautta kulkenut ajatuksella kirjoitettu yhtenäinen juttu on parempi kuin ne!

Sapattivapaajutut

 

Vuosi ilman uusia vaatteita

Puoli vuotta ilman uusia vaatteita

Taisin tässä blogissakin avautua syksyllä, että yritän sapattivapaani aikana puolen vuoden mittaista vaatteiden ostolakkoa netissä levinneen Vuosi ilman uusia vaatteita -ilmiön mukaisesti.

Varsinaisessa haasteessa sukat ja alusvaatteet jätettiin ulkopuolelle, mutta muuten mahdolliset uushankinnat pitäisi löytää kirpputoreilta tai kavereilta. Lisäksi sääntöihin on sisällytetty kolmesta poikkeuksesta, josta en nyt ihan varmaksi tiedä, että oliko ne ajateltu noihin alusvaatteisiin vai ”saako” ostaa kolme ihan uutta vaatetta. Haasteen Facebook -ryhmässä yleisin tulkinta näyttää olevan, että ne kolme voivat olla mitä vaan.

Omalta osaltani päätin, että tuo lähden mukaan vaan puoleksi vuodeksi eli syyskuun alusta helmikuun loppuun. Vaikka vapaani jatkuikin huhtikuun alkupuolelle asti niin uumoilin, että maaliskuussa kauppoihin tulevat kevätmallistot houkuttelevat varmasti ostamaan sitten jo jotain uutta.

Näin siinä sitten kävi:

Syyskuusta aina marraskuun loppupuolelle asti ostolakko piti vailla yhtään hairahdusta. Alkusyksystä oli helppo olla ostamatta mitään talvista kun tiesimme olevamme kohta lähdössä kesään.

PingviinipuseroMarraskuussa Aasian kierroksemme oli edennyt Kuala Lumpuriin ja siellä kuumuus ajoi meidät myös ostoskeskuksiin ja sikäläiseen Marks & Spencerin myymälään, jossa katsoin yhtä kivan näköistä jouluneuletta (ostoskeskus OLI hyvin ilmastoitu!) ja kun olin jo siitä päästämästä irti, niin Lasse kantoi eteeni pörröisen pingviinineuleen ja siihen sitten lankesin. Ensimmäinen hairahdus käytetty! Puseroa käytin sitten joulukauden lähes kaikissa tilaisuuksissa, joten sen ostaminen ei vieläkään harmita.

 

 

Phnom Penhin lentokentältä mukaan tarttui myös mustaruudullinen Burberry -kopio huivi 7 eurolla – väriyhdistelmä tuntui vaan niin oikealta! Taas kuitenkin yksi osoitus siitä, että jos tarkoitus on olla ostamatta mitään, niin ei pidä mennä kauppoihin edes katselemaan.

Gudrun Sjöden Tuvsta Burberrykopio

Tammikuussa menin varomattomasti alennusmyyntien aikaan Gudrun Sjödenin myymälään ja mukaan lähti Tuvsta -mekko ja muutamat legginsit (ja taisi siinä pinossa yksi huivikin olla). Eli jos vuoteen sallittiin 3 hairahdusta, niin puolen vuoden sallitut hairahdukset oli viimeistään tässä vaiheessa käytetty kokonaan. Mekkoa olen toistaiseksi käyttänyt kerran matkamessuilla ja legginsejä muutaman kerran kotona, mutta näin jälkikäteen arvioiden ei olisi pitänyt tälläkään kertaa innostua alennusmyynneistä.

Samaisella ”onnettomalla” retkellä Helsingin keskustaan tuli myös ostettua Stockmannilta jo silloin tarjolla olleista kevätmallistojen vaatteista Repeatin luonnonvalkoinen neuletakki: cashmirhan on aina hyvä sijoitus ja jos olisin jäänyt odottamaan, niin kokoni olisi voinut loppua …

Marimekon parka Bryce Canyonissa

Kalifornian matkaa tekosyynä käyttäen ostin myös Marimekon kevätmalliston mustan parkan jo helmikuussa. Takki osoittautui kuitenkin ehdottoman hyväksi keväisen viileissä luonnonpuistoissa ja pääsi mukaan myös Lissaboniin ja olen käyttänyt pääasiassa sitä myös parin ensimmäisen työviikon aikana, joten ainakin se osoittautui hyväksi ostokseksi. Syytä tietysti olisikin, lähes 400 euron takille!

Marimekon parka ja pitsineuleHelmikuun lopulla San Franciscossa käytimme hiukan aikaa Macy’s -tavaratalossa ajatuksena ostaa hiukan uusia alusvaatteita (sallittuja!), mutta mukaan lähti sitten myös yksi pitsineule. Pitsineule pääsi sittemmin mukaan jo Lissabonin viikonloppuun ja uskoisin sen kesällä pääsevän enemmänkin käyttöön, joten senkään ostaminen ei vieläkään harmita.

 

 

 

 

Eli ei tämä ihan putkeen mennyt: hairahduksia kertyi kait suunnilleen kymmenen sallitun kolmen sijaan ja rahaakin kului. Mutta kului sitä paljon vähemmän kuin vuosi sitten vastaavana ajanjaksona, alusvaatteita lukuunottamatta summa jäi alle tonnin ja siitäkin tuo Marimekon takki selittää suurimman osan. Ja osa tuosta tonnistakin tuli rahoitettua yhden vanhan Joutsenen pitkän toppatakin ja yhden Marimekon vähäiselle käytölle jääneen raitapaidan myymisellä: näistä kertyi yhteensä 170 euroa!

Kotipullaa

Mitä en tehnyt sapattivapaalla

Yhteenvetoni matkoista ja kursseista ja tähän blogiin panostamisesta ovat kirvoittaneet ystäviltäni ja lukijoiltamme jonkin verran kommentteja, joissa ihmetellään/ihastellaan mitä kaikkia olemme tänä aikana ehtineet tehdä.

Ihan kaikkea ei kuitenkaan n. 7 kuukaudessa (josta olimme poissa kotoa 70 yötä) ehtinyt.

En ehtinyt esimerkiksi lukemaan juuri lainkaan! Matkoilla, odottaessa ja lennoilla, jotenkin sitten kuitenkin laiskotti niin paljon, että elokuvien tai televisiosarjojen katsominen houkutti enemmän vaikka iPadillä olisi ollut paljon kirjojakin tarjolla.

Elisa Kirja

Elokuvissa ja teatterissa kävimme ehkä hiukan tavanomaista enemmänkin, mutta tavanomainen onkin viime vuosina pahimmillaan ollut vain muutamia kertoja vuodessa.

Kuntoilusarallakaan en ollut erityisen ”hyvä”. Kotona ollessamme liikuin suunnilleen saman verran kuin töissäkäydessäni, joskin lajit olivat ehkä osittain uusia ja monipuolisempia. Tiivistahtisilla kiertomatkoilla emme ”löytäneet” aikaa liikunnalle, muutamaa uintikertaa lukuunottamatta.

Kuala Lumpur uimassa sateessa

Kuntoilu riitti kuitenkin siihen, ettei vihoitellut polvi eikä hartiat, vaikka ne ”normaalisti” ovat sitä ajoittain tehneet ja olen niiden takia joutunut käymään lääkärissä ja/tai fysioterapiassa – nyt ei tarvinnut.

Kotona ei tullut juurikaan siivottua kaappeja vaikka sekin oli vähän, tietysti, ajatuksissa. Vanhentunutkin elektroniikka on edelleen tuolla vierashuoneen kaapissa: kolmanneksi vanhimmalle kameralleni, Canon Ixus 80:lle sentään löytyi uusi koti.
Kirjahyllystäkään kovin montaa pahiten pölyttynyttä vanhaa kirjaa ei lähtenyt minnekään (eivätkä ne pölytkään). Puutarhakausi ei onneksi vielä oikein ehtinyt kuin alkuun.
Vaatehuoneen elämästä pitänee joskus laatia ihan oma juttunsa, etenkin kun sapattivapaaseen liittyi myös tuo Vuosi ilman uusia vaatteita -haaste, jonka säännöillä lupailin puoli vuotta eläväni.

Kotiruokaa on tehty sen verran, että kaksi henkeä on pysynyt hengissä. K-kauppojen valmiita salaatteja on käyty hakemassa melkein joka viikko ja eineksiäkin on syöty. Kävisiköhän puolustukseksi, että Lasse tapaa aina kauhistella kun teemme ruokaa ihan alusta alkaen itse, että tästä tulee kauhea sotku, ei olisi kannattanut! Joulun alla leivoin muutamia joululeivonnaisia ihan itse ja tänään juhlistin viimeistä vapaapäivää leipomalla pullaa (ja tekemällä ruokaa ihan raaka-aineista alkaen)!

Mutta, ensi viikolla sitten, töitä, kuntoilua, lukemista, kaappien siivoamista, leipomista! Juu, ihan varmasti …

Tai ehkä ihan ensimmäiseksi käyn sittenkin matkavalokuvien kimppuun.
Jotenkin on ollut niin kiire, että Picasa-albumit matkoiltamme ovat vasta edenneet Aasian matkamme loppupuolelle, viimeisenä työstämistään odottavat kuvat Sabahista. Ja sen jälkeen Willi Länsi ja Lissabon ja Kirgiisia ja Kazakstan. Näin paljon, että tällä saralla ole muistaakseni koskaan ollut jäljessä, mutta ehkä kesää kohden saa tätä jonoakin purettua. Juu …

 

Afternoon Tea Salutorget Helsinki

Last Afternoon Tea

Sapattivapaani viimeinen päivä. Tänään se oli.
Päätimme juhlistaa sitä nauttimalla iltapäiväteen hiukan hienommin.Valitsimme Helsingin vaihtoehdoista Ravintola Salutorgetin.

Afternoon Tea Salutorget Helsinki Afternoon Tea Salutorget Helsinki

Varasimme ihan pöydänkin, mutta ainakin alkuiltapäivästä tilaa olisi luultavasti ollut muutenkin – emme kuitenkaan olleet ainoita, paikalla oli mm. nuoria äitejä lapsineen ja isompi seurue, josta ainakin osa puhui englantia. Tuosta Gentlemen’s Tea -kyltistä huolimatta valitsimme perinteisen Afternoon Tean, shamppanjaa, teetä, pieniä voileipiä ja paljon makeita vaihtoehtoja.

Afternoon Tea Salutorget Helsinki

Shampanja ja tee tarjoiltiin suhteellisen nopeasti, mutta syötäviä saimme odottaa, kevyen keittolounaan jäljiltä jo hiukan kärsimättöminä, jonkin aikaa.

Afternoon Tea Salutorget HelsinkiAfternoon Tea Salutorget Helsinki Afternoon Tea Salutorget Helsinki Afternoon Tea Salutorget Helsinki

Kaikki annokseen kuuluvat suolaiset ja makeat vaihtoehdot olivat mielestämme hyviä. Tai sitten vaan tulimme paikalle hyvin valmistautuneina, eli riittävän nälkäisinä!

Afternoon Tea Salutorget -ravintolassa on tarjolla maanantaista lauantaihin 14-18 hintaan 22,70€ ilman shamppanjaa ja sen kera 33,70€. Näissäkin kuvissa esiintyvien herkkujen nimet löydät halutessani Afternoon Tea menusta.

Pidän Afternoon Tea tai High Tea -tarjoilusta, mutta kovin usein en sitä kuitenkaan tule nauttineeksi. Edellinen kerta taisi olla syksyllä Hanoissa, jossa saimme Hanoi Hiltonin tarjoilemaan sen meille hiukan jo varsinaisen tarjoiluajan päätyttyä.

Ihan ensimmäisen oikean englantilaisen iltapäiväteen nautin kauan kauan sitten Lontoossa nyttemmin jo edesmenneen englantilaisen ystäväni kanssa. Siihen aikaan ei vielä kaikkia aterioita tavattu valokuvata, joten tuosta iltapäivästä on jäljellä vain muisto, mutta ystävästäni kirjoitin hänen juuri kuoltuaan helmikuussa 2010 jutun blogiimmekin. Hänen hautajaisiin emme päässeet, mutta kesäkuussa 2010 järjestettyyn muistokonserttiin sentään osallistuimme.