Avainsana-arkisto: St Pierre & Miquelon

Kanada yhteenveto feature

Matkamuistoja Kanadasta ja Ranskasta

Kuten äskettäin totesin, niin matkajuttumme ovat muodoltaan sittenkin lähempänä matkapäiväkirjaa ja omakohtaisia kokemuksia kuin varsinaisia matkaoppaita kaikkeen näkemäämme. Matkan varrelta kirjoitan nykyisin mielelläni jostain erityisen kivasta pienemmästä kokonaisuudesta, mutta vaikka kokonainen kaupunki tai maa vaatii hiukan etäisyyttä, jotta näkisi kokonaisuuden selvemmin. Yritän kuitenkin purkaa ajatukseni sanoiksi mahdollisimman pian, ennen kuin muistot haalistuvat, vaikka matkan aikana päiväkirjaa kirjoitankin. Ja oikeastaan haluan myös siirtyä matkan jälkeen jo melko pian eteenpäin, usein seuraavaan matkaan.

Kurpitsoja Charlottetown PEI
Pumpkin patch Charlottetownin lähellä Prince Edward Islandilla

Joten, jättäkäämme hyvästit Atlantin puoleiselle Kanadalle ja pienelle Saint-Pierre et Miquelonin saarelle.
Hyvästien lomassa linkit kaikkiin tähän matkaan liittyviin juttuihimme.

Hyvästi Nova Scotian vuoroveden huuhtelemat rannat, joita pitkin ajoimme kiemurrellen Halifaxin lentokentältä Prince Edward Islandin pääkaupunkiin Charlottetowniin ja majoituimme matkamme ehkä kodikkaimpaan hotelliin, The Harbour Houseen.

Hyvästi Prince Edward Island, joka Charlottetownin rannalla ja kaupunkin kaduilla opetti meille paljon Kanadan historiasta. Hyvästi Vihervaaran Anna ja kaikki kauniit majakat.

Saint-Pierre
Saint-Pierren satamassa

Hyvästi piskuinen Saint-Pierre, jonne päästäksemme palasimme Prince Edward Islandilta Halifaxin lentokentälle ja nousimme pieneen koneeseen, joka runsaassa tunnissa vei meidät saarelle.

Saint-Pierreltä palauttamme emme vieläkään jatkaneet matkaamme Halifaxin kaupunkiin vaan teimme vielä yhden lenkin rannikolle.
Hyvästi Peggy’s Coven majakka, vaikka et meille auringonlaskua tarjonnutkaan.

Halifax
Halifax Waterfront

Taisimme vierailla Halifaxin lentokentällä puoli tusinaa kertaa ennen kuin lopulta jatkoimme sieltä matkaa Halifaxin kaupunkiin, jossa vietimme lomamme päätteeksi kolme kokonaista päivää.

Hyvästi Halifax ja Titanic-muistot. Hyvästi maailman hienoin kirjasto.
Tosin Titanicin osalta saatamme vielä joskus innostua käymään Titanic-museossa Belfastissa, joten ehkä tapaamme vielä.

Kustannusyhteenvetomme kertaa paljonko koko tämä kierros maksoi ja missä asuimme matkamme aikana:

Peggy's Cove

Atlantin ylitimme tyylikkäästi Icelandairin paremmissa penkeissä syntymäpäiväni kunniaksi:

Matkasuunnitelmamme täsmentyivät jo melkein puoli vuotta ennen matkaamme – ja melko lailla näiden suunnitelmien mukaan menimme:

Perusidea Prince Edward Islandin osalta syntyi jo yli kaksi vuotta sitten:

Kotiin, matkapäiväkirjan lisäksi, päätyi hiukan jokaisesta kohteesta.
Pullonkorkki (!) ja magneetti Prince Edward Islandilta, pieni vene Saint-Pierreltä:

Matkamuistoja Kanadasta Matkamuistoja Saint-Pierreltä

Pari, vielä lukematonta, lehteä Halifaxista – ja jättikokoinen lasinalunen:

Matkamuistoja Kanadasta

Keksit on jo melkein syöty, mutta Katjalta saamamme mauste ja siirappi odottavat vielä testausta. Kukko on kotoisin Lissabonista, ei Halifaxista 🙂
Katja oli muuten toinen ihminen, johon saimme maailmalla yhteyden Instagramiin laittamamme kuvan takia – ensimmäiset Instagram-treffithän meillä oli aikoinaan Astanassa, Kazakstanissa.

Matkamuistoja Kanadasta Matkamuistoja Kanadasta

 

 

Majakat_fea

16 majakan matka

Nova Scotia, Prince Edward Island ja tietysti ihan erityisesti Saint-Pierre ja Miquelon ovat kaikki merellisiä kohteita ja merenkulullisesti ja kalastuksellisesti tärkeitä alueita.
Siis otollista aluetta majakoista kiinnostuneille!

Me ehdimme näkemään (ainakin) nämä 16. Ehkä joku niistä tarkalla määritelmällä ei ole majakka, vaan loisto, mutta meistä nämä näyttivät riittävästi majakoilta. Näitä hiukan pienempiä loistojakin näimme paljon, mutta näissä maisemissa emme viitsineet niiden takia vaivautua. Vähän kuin safarilla, jonkun ajan kuluttua ei niistä impaloista enää jaksa innostua …

Fundy Bayn rantoja kiertäessämme kävimme katsomassa Five Islandsin ja Cape D’Orin majakat.

Five Islands lighthouse Nova Scotia Cape d'Or lighthouse Nova Scotia

Prince Edward Islandilla, tuttavallisesti PEI:llä kävimme, jos oikein laskin, kymmenellä majakalla – ei sentään kaikilla samana päivänä!

Border-Carletonille piti pysähtyä heti saarelle saavuttuamme: tämä on Confederation Bridgen saaren puoleisella rannalla. Charlottetownin, PEI:n pääkaupungin, rannan boardwalkilta voi ihailla Brightonin majakkaa.

Border-Carleton lighthouse PEI Brighton lighthouse PEI

Summerside, PEI:n toiseksi suuren kaupungin rannalla katsastimme neljä majakkaa: Indian Harbourin kaukana merellä, Summerside Range Rearin keskellä pientä asuinaluetta, Summerside Outer Range Front -majakan rannalla (ilmeisesti taaempana olisi ollut myös tämän kaverina Rear, mutta sitä emme viitsineet lähteä etsimään) ja majakka Spinnaker Landingin pienen kauppakeskuksen keskellä.
Indian Harbourin majakka laittoi kameravarustuksen koville, mutta kohtuuvaivalla ei tuonne merelle olisi lähemmäskään päässyt.

Indian Harbour lighthouse PEI ummerside Range Rear lighthouse PEI Summerside Outer Range Front lighthouse PEI Summerside Spinnaker's Landing lighthouse PEI

Summersidesta ajelimme taas rantoja kierrellen niin kivojen pikkukylien kuin majakoiden takia takaisin Charlottetowniin ja kävimme katsomassa Seacown ja Victorian. Ihan Seacown majakankin vieressä näytti olevan asuintalo, josta oli näkymät niin majakalle kuin Confederation Bridgelle, mutta hiukan syrjäisen sijainnin takia emme kuitenkaan ryhtyneet hieromaan siitä kauppoja.

Seacow lighthouse PEI Victoria lighthouse PEI

Rocky Point lighthouse PEIPäivän päätteeksi ihan Charlottetownin lähellä, päivän jo painuessa iltaan, piti vielä käydä katsomassa Rocky Point, jonka suurimmaksi ansioksi voi laskea Acadia-muistomerkin, josta ensimmäisen kerran tulin lukeneeksi tällä alueella edelleen monessa kohtaa vastaan tulevasta Acadian muinaisesta valtiosta. Rocky Pointista ja Acadiasta kirjoitinkin jo aikaisemmin jutussa Välähdyksiä Kanadan historiaan.

Cape Bear lighthouse PEILähtöpäivänä PEI:llä heräsimme aikaisin, jotta ennen Woods Islandin lautalle ajoa ehtisimme käymään myös Cape Bearilla, ja ehdimmehän me! Lauttarannassa saatoimme sitten vielä ihailla Woods Islandin majakkaa, yhdestoista majakkamme Prince Edward Islandilla! Cape Bearillakin on sijansa Kanadan (ja Titanicin) historiassa.

Woods Island lighthouse PEI

Enemmänkin majakoita saarella olisi ollut, mutta vajaa neljä vuorokautta ei riittänyt ihan kaikkiin. Prince Edward Islandin majakoita voit halutessasi tarkastella kartalla tästä ja tätä blogijuttua vielä täydellisemmän luettelon (linkkeineen) löydät tästä.

Saint-Pierre ja Miquelonilla emme autottomina kierrelleet niin laajalti kuin PEI:llä, mutta pääkaupungin kaupunkikuvaa hallitsevaa Pointe aux Canonsin majakkaa Lasse kävi sentään kuvaamassa niin ilta- kuin aamuvalossa.

Kauempana merellä näimme Ile aux Marinsilta muitakin majakoita (tai loistoja), mutta kuten Indian Harbourissa, näissä kameravarustuksemme ei ihan riittänyt kovin hyviin kuviin, joten jätetään ne nyt laskuista pois.

Pointe aux Canons lighthouse Saint-Pierre et Miquelon

Peggy Covesta kirjoitinkin jo melkein sille omistetussa jutussaan.

Peggy's Cove lighthouse Nova Scotia

Halifaxissa George’s Islandin majakka ei ollut – ehkä näiden kaikkien muiden jälkeen – kovin kuvauksellinen, mutta pitihän siitäkin nyt kuva yrittää napata.

George's Island lighthouse Halifax

instagram-travel-thursday-FIN-150x150
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat matkablogit
Muru Mou
, RIMMA+LAURA ja Travellover
.

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!

Saint-Pierre et Miquelon

Saint-Pierre ja Miquelon

Jos Prince Edward Islandilla kuljimme jossain määrin isäni jäljillä, niin Saint-Pierre & Miquelonilla voisimme sanoa kulkeneemme edesmenneen maailmanmatkaajan, Veikko Huhtalan jäljillä. Veikko ja hänen puolisonsa Oili ovat ainoat suomalaiset, joiden tiedämme saarilla ennen meitä käyneen.

Saint-Pierre et Miquelon

Maailmanmatkaajien jäljillä

Veikko, kävi saarilla jopa kahdesti.
Ensimmmäisen kerran lyhyesti vuonna 1987, osana pitempää Pohjois-Amerikkaan suuntautunut matkaansa. Hän lensi saarille Halifaxista, kuten mekin, löysi ”sopivan hintaisen hotellin, jonka ikkunasta aukeaa hieno näköala merelle” ja lähetti ”pakolliset postikortit” Suomeen St. Pierre & Miquelon -postimerkeillä varustettuna.
Seuraavana päivänä hän lentää takaisin Halifaxiin, eli kovin paljoa Veikko ei ensimmäisellä ”pinnanhakumatkallaan” saarista nähnyt.

Saint-Pierre et Miquelon

Vuonna 2009 Veikko ja Oili yrittävät päästä Sablen saarelle, jonne sveitsiläinen Most Traveled People -listan kärjessä tuolloin ollut sveitsiläinen oli kokoamassa ryhmää.
He ehtivät lentää Reykjavikin kautta Halifaxiin, mutta Kanadan rannikolle iskenyt hurrikaani estää pääsyn Sablelle. Jotta matka Halifaxiin ei jäisi täysin turhaksi, Veikko ja Oili päättävät lähteä Saint-Pierrelle, jossa Oili ei ole vielä käynyt.

Tällä kertaa Veikkokin tulee perehtyneeksi saareen huonosta säästä huolimatta perusteellisesti: ”Neljä päivää tällä tuulenpieksämällä saarella ei ole mitään herkkua, mutta kaikkea ajankulua kuitenkin löytyy”. He käyvät myös Miquelonin saarella, vaikkei siitä ”mitään pinnaa saakaan”.  Postikortit lähtevät tälläkin kertaa matkaan Veikon tätä kirjassaan kommentoidessaan, että ”Olen melko varma, että 99 prosenttia suomalaisista ei tiedä tästä mitään”.

Saint-Pierre et MiquelonSaint-Pierren ja Miquelonin postimerkit kiinnostavat harvinaisina keräilijöitä ympäri maailmaa. Poikkeuksellisesti mekin lähetimme täältä kortin jopa itsellemme!

Miquelonin saari

Saint-Pierre et Miquelon
Saint-Pierren rantaa, taustalla Langlade

Me vietimme Saint-Pierressä viikonlopun perjantaista maanantaihin ja jos päiviä olisi ollut yhtään enemmän, niin varmasti meilläkin seuraava kohde olisi ollut lento läheiselle Miquelonin saarelle, jossa asukkaita on alle 1000, siinä missä niitä Saint-Pierressä sentään on n. 5000. Lento Miquelonille olisi ollut sikälikin mielenkiintoinen, että sinne lennetään todella pienellä 10-paikkaisella koneella.

Saint-Pierre et Miquelon

Miquelonin saaresta sen verran, että vaikka tämän Ranskan merentakaisen yhteisön nimessä mainitaan Saint-Pierre ja Miquelon, niin tuo kooltaan isompi, väestöltään pienempi saari koostuu oikeastaan vielä kahdesta saaresta, eli Miquelonista ja Langladesta, jotka yhdistyvät toiseensa hiekkadyynillä, jota pitkin voi ajaa saarelta toiselle sään salliessa, yleensä siis vaan kesäisin. Langlade onkin enää vain kesäsaari.

Mutta jätämme, mekin, Miqueloniin tutustumiseen toiseen kertaan.

saint pierre et miquelon

Ranskalainen Saint-Pierre

Sään suhteen me olimme onnekkaita, sillä lyhyen vierailumme aikana satoi vaan hetken. Lensimme Saint-Pierreen Halifaxista. Toisena vaihtoehtona olisi ollut toinen lento toisesta Nova Scotian kaupungista, saaria vielä lähempänä olevasta Sydneystä, mutta Halifax oli meille logistisesti helpompi.
Runsaan tunnin lento Halifaxista ja siirryimme Kanadasta Ranskaan ja toiselle aikavyöhykkeellekin (tosin eroa oli vaan tunti).

Saint-Pierre et Miquelon

Etukäteen olimme saarista sentään hiukan lukeneet ja yhtenä toistuvana teema oli ranskalainen keittiö ja toden totta, täällä aamiainen on tyypillinen ranskalainen continental breakfast ja illallisravintoloihin pitää varata pöytä, sillä pikaruokapaikkoja ei Saint-Pierressä taida edes olla.
Lounaaksi nautimme yhtenä päivänä Quiche Lorrainen – niin ranskalaista ja yhdellä illallisella ”matkustamme” Bretagneen ja nautimme suolaisia galetteja.

Saint-Pierre et Miquelon Saint-Pierre et MiquelonSaint-Pierre et Miquelon

Ensimmäisenä iltana etsimme tietä supermarketiin ja jo lähelle päästyämme yritämme varmistaa suuntaa vastaan tulleita teini-ikäisiltä tytöiltä. Englanninkieliseen kysymykseen emme saa vastausta, mutta kun vaihdan kielen vähän ruosteessa olevaan ranskaani, niin ohjeet löytyvät.

Osallistumme, autottomina, tila-autolla toteutetulle kiertoajelulle, ja oppaanamme oleva rouva tapaili muutaman tunnin aikana useampaan kertaan oikeaa englanninkielistä termiä.  Kierros vie meidät Saint-Pierren pienen saaren eri osiin ja pääsemme näkemään myös maaseutua, merenlahtia ja hämmästyttävän paljon hevosia!
Ja samalla saamme kuitenkin, pienistä kielihaasteista huolimatta, ison määrän tietoa elämästä näillä saarilla.

Kalastajien maailma

Ile Aux Marinsin, purjehtijoiden saaren, viehättävän museon lisäksi käymme myös Saint-Pierren parissa muussa museossa ja pyöräilemme ristiin rastiin värikkään kaupungin katuja ja rantoja. Kaupunki on ihan erityisen värikäs, sillä täällä meren ja tuulen pieksämällä saarella talojen maalaukseen saa joka neljäs vuosi avustusta ja ilmeisesti kunnia-asiana on valita taloonsa eri väri kuin naapurilla.

Saint-Pierre et Miquelon Saint-Pierre et MiquelonSaint-Pierre et Miquelon

Historiallinen museo käsitti mm. osaston, jossa kerrottiin salakuljetuksen merkityksestä saaren historiassa Yhdysvaltojen kieltolain aikaan. Taitaa olla joka paikassa niin, että kieltolaista seuraa välittömästä salakuljetus, joka sopii hyvin kalastajien rinnakkaiselinkeinoksi, sillä heillähän on jo veneet ja osaamista merellä liikkumisesta, myös vaikeissa olosuhteissa ja pimeässä.

Saint-Pierre et Miquelon

Ennen matkaa luimme netistä myös vanhasta talosta, joka oli rakennettu purettujen Cutty Sark -laatikoiden laudoista ja kysyimme tietä talolle. Turisti-infossa työskentelevä nuori mies ei ollut siitä kuullutkaan, mutta hiukan vanhempi nainen kuuli keskustelumme ja tuli kertomaan niin meille, kun nuoremmalle työkaverilleenkin, että talo on sittemmin purettu. Näinhän se on, kaikki paria kuukautta vanhemmat faktat nettijutuista pitäisi tarkistaa, sillä maailma muuttuu koko ajan.

Kalastus ei ole enää täällä varsinainen elinkeino, vaikka aikoinaan Ranskasta ja Espanjasta tänne tulleet kalastajat saaret pitkälti asuttivatkin, mutta pienet kalastajaveneet ja hummerinpyydykset värittävät edelleen Saint-Pierren rantoja. Myös huviveneitä, niin purje- kuin moottoriveneitä saarella näkyi  jonkin verran.

Saint-Pierre et Miquelon Saint-Pierre et Miquelon Saint-Pierre et Miquelon

Kalastuksen hiipumiseen elinkeinona ovat vaikuttaneet niin kiistat aluevesien laajuudesta Kanadan kanssa kuin kalakantojen kutistuminen.

Grand_BanksJos joku muistaa mm. George Clooneyn tähdittämän tositapahtumiin perustuvan elokuvan Meren raivo, niin sen tarina sijoittuu juuri näille vesille. Täällä on Grand Banks, jonka kalakannat ovat aikoinaan olleet ilmeisen legendaarisia. Siinä missä Halifaxin Titanic-hehkutuksen jälkeen on ollut mielessä katsoa kyseinen elokuva uudelleen, niin ehkä katsomme myös elokuvan Meren raivo taas tässä joskus.

Saint-Pierre et Miquelon

Saarelle muuttaneista asukkaista, kalastajista,  osa tuli Baskimaasta ja heidän historiansa ja kulttuurinsa näkyy edelleen kaupunkikuvassa, vaikka baskin kieltä ei täällä kuulemma erityisesti vaalitakaan: taitaa olla ranskan ja englannin kielessä riittävästi. Trinquet-halli täältä kuitenkin löytyy ja baskien käyttämä pelikenttä.

Maapistepäivitys

Me suuntasimme saarille Pohjois-Amerikan viimeisten puuttuvien TCC-pisteiden innoittamana: niitä on koko mantereella vain 6: Kanada, Meksiko, Yhdysvallat ja erityisalueina TCC:n sääntöjen mukaisesti Prince Edward Island, St Pierre & Miquelon ja Alaska, joka meiltä vielä jäi tämänkin matkan jälkeen uupumaan. Mutta lähempää saarille suunnataan myös ranskalaisen ruuan ja rauhallisen viikonlopun viettoympäristön takia. Häämatkakohdekin saaret taitavat olla, sillä vieraskirjoissa näkyi merkintöjä tällaisilta matkalaisilta, emmekä niitä mitenkään erityisesti niitä etsien selanneet – kunhan kirjoitimme omat nimemme kirjaan.

Tässä yhteydessä voisi olla sopiva paikka päivittää maapisteidemme tilanne.

  • TCC-pisteitä (jota ensisijaisesti keräämme) meillä on nyt 154/159 (Pirkko/Lasse). Alaskassa olisi kiva käydä paitsi todennäköisesti hulppeiden maisemien takia, myös siksi, että voisimme Pohjois-Amerikastakin todeta kuten Euroopasta, että olemme käyneet kaikkialla TCC-alueiden tarkkuudella.
  • Itsenäisiä maita meillä on tätä nykyä kasassa 107/109, Lassen johtaessa edelleen Venezuelalla ja Trinidad & Tobagolla. Marraskuiselta risteilyltä Intian valtamerelle maita kertyy 3 lisää (Madagaskar, Mauritius, Seychellit) ja TCC-alueita lisäksi yksi (Reunion). Tavoitteita meillä ei edelleenkään nyttemmin varsinaisesti ole.

Sablen saari

Veikon ja Oilin matkoihin vielä palatakseni: Sablelle Veikko ja Oili pääsivät lopulta vuonna 2010 ja koska tätäkin saarta esiteltiin niin Halifaxin kuin Lunenburgin merenkulkumuseoissa melko laajalti sen omalaatuisuuden takia, niin ehkä palaan siihen vielä blogijutun muodossa vähän myöhemmin. Sablelle emme kuitenkaan usko koskaan päätyvämme!

Prince Edward Island

Kanada ja Saint-Pierre & Miquelon – kustannukset ja kommentit

Viimeisetkin luottokorttilaskut ovat löytäneet, valitettavan nopeasti, tileillemme, joten jatketaanpa Kanadan-matkamme juttusarjaa perinteisellä kustannusyhteenvedolla.

Tällä kertaa en oikeastaan laskenut matkan kokonaishintaa yhtään etukäteen, arvioin vaan varauksia tehdessäni jokaista lentoja ja hotellia erikseen, että haluanko maksaa tästä tämän verran ja kun nyt lopulta sain yhteenvedon tehtyä, niin ainakin minun mielestä kokonaisuus 15 vuorokauden reissuksi oli ellei nyt halpa, niin ainakin edullinen.

Air Saint-Pierre

Lennot

Lentojen osuus on kustannuksesta oli suuri, sillä pitkät lennot lensimme Icelandairin Economy Comfort/Saga Class –paikoilla ja lennoilla Halifax – Saint-Pierre – Halifax ei ole kilpailua ja hinnat sen mukaiset.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana Saint-Pierren osalta mainittakoon, että pienen saaren kenttä pystyisi vastaanottamaan Boeing 737 –kokoluokan koneita, mutta koska Air Saint-Pierrellä on nyttemmin yksinoikeus lentoihin, niin sinne lennetään vaan pienemmillä ATR 42 –koneilla ja Saint-Pierren ja Miquelonin väliä vielä pienemmillä 10-paikkaisilla koneilla.

Kanada kustannukset lennotLentokenttäkuljetuksissa, kuten aina, tasapainoilemme mukavan ja edullisen vaihtoehdon välillä – Halifaxissa palautettuamme toisen kerran auton lentokentälle ja jatkaessamme matkaa Halifaxin keskustaan ajallisesti ensimmäinen kentältä lähtevä vaihtoehto oli tuo 3.50 CAD maksanut paikallisbussi, joten sillä kertaa selvisimme halvalla!

Autot (ja lautta)

Automme olivat ensimmäisellä osuudella lentokentältä Prince Edward Islandille ja takaisin 3-ovinen Hyundai Veloster ja Peggy’s Cove + Lunenburg –kierroksella Nissan Sentra.

Hyunday Velosterin kolme ovea, siis kaksi matkustajan puolella ja tosiaan vaan yksi kuljettajan puolella, hämmästytti paitsi meitä, myös jollain parkkipaikalla satunnaisia ohikulkijoita. Pysähtyivät erikseen kommentoimaan, että eivätpä ole moista ratkaisua ennen nähneet. Hyundain navigaattorin ja ovien avauksen logiikan kanssa emme ihan päässeet tutuiksi, eli emme juuri tätä autoa jääneet kaipaamaan.

Kanada kustannukset auto

Toisella osuudella vuokraamo yritti myydä meille tilaamaamme autoa kalliimpaa miettimällä, että mahtuvatkohan matkatavaramme pienemmän luokan autoon, mutta kun olimme tiukkoina, että kyllä me pärjäämme, niin upgreidasivat auton lisämaksutta isompaan: ilmeisesti pienempää vaihtoehtoa ei sattunut olemaan vapaana.

Wood Island - Caribou lautta

Prince Edward Islandille menimme Confederation Bridge -siltaa pitkin ja palasimme lautalla Wood Islandilta Caribouhon. Saarelle meneminen, myös siltaa pitkin, on ilmaista, mutta paluusta mantereelle joutuu maksamaan, myös sillan kautta mentäessä.

Bensiini maksoi n. 70 senttiä litra, eli edullista oli!

Hotellit

Hotellien osalta logiikkamme oli, että yhden yön majoituksilla ei ole niin väliä, mutta pitempiin panostetaan hiukan hinnasta välittämättä.

Lentokenttähotelliksi valikoitu hinnan perusteella Hilton, jossa kyllä selvisi 2 kertaa yhden yön, vaikkei siinä mitään erityisen loistokasta ollutkaan, ei edes hintaan kuuluvaa aamiaista. Jos Halifaxin kentällä haluaa yöpyä todella vaivattomasti kannattaa valita lentokenttärakennuksen yhteydessä oleva Alt-hotelli, mutta huomasimme sen vasta jo lentokentällä ollessamme ja toisaalta se olisi ollut jonkun kympin kalliimpi ja Hiltonilla oli ilmainen shuttle, kuten yhden taksimatkan jälkeen opimme. Auton otimme Kanadaan saapueessamme vasta seuraavasta aamusta, kun emme yötä vasten halunneet lähteä ajamaan, joten tarvitsimme kuljetuksen hotellille ja sieltä taas takaisin kentälle.
Hilton Airportin kaksi hintaa selittyy eri viikonpäivillä, viikonloppuna on edullisempaa kuin viikolla.

Kanada kustannukset hotellitCharlottetownin heritage-tyyppisessä vanhassa talossa ihan rannan tuntumassa olleesta pienestä ja persoonallisesta Harbour House –hotelli ja etenkin sen aamiaiset olivat meille mieleen. Autollekin löytyi parkkipaikka hotellin takapihalta ja Charlottetownin keskusta oli kävelyetäisyydellä.

Harbour House

Halifaxin keskustan Residence Inn Marriott oli sekin kävelyetäisyydellä oikeastaan kaikkialta Halifaxissa ja huoneemme oli iso, käsittäen sängyn lisäksi sohvaryhmän, työskentelytilan ja jopa keittiön, eli täällä olisi kyllä asunut pitempäänkin kuin 4 yötä. Parina iltana hotellin ravintolassa oli jopa tarjolla pientä iltapalaa lähiravintoloiden promona: meille, jotka yleensäkin panostamme lounaaseen ja syömme illalla usein vähemmän, tämä kelpasi hyvin! Sattumalta sitten kuulimme Skimbaco –blogia kirjoittavan Katjan Halifaxissa tavatessamme, että heidän perheensä oli Halifaxiin asettuessaan asunut samassa hotellissa useamman kuukauden, eli kyllä tämä kodiksi kelpaisi!

Residence Inn Marriot

Saint-Pierren hotelli valikoitui ainoana, jonka yhteystiedot netistä löysin. Booking.com ei tiennyt yhtään hotellia saarella. Ihan hyvä perushotelli hyvällä paikalla rannalla Hotel Robert olikin, vaikka saarelle päästyämme opimme, että oli siellä jokunen muukin hotelli.

Hotel Robert Saint-Pierre

Peggy Coven Oceanstonen huvilakylä, jossa yövyimme pienen, hyvän, Rhubarb-ravintolan yläkerrassa olevissa huoneissa, emme sentään yhtä yötä omassa huvilassa, olisi varmaan ollut hyvällä säällä ja pitempään oleskeluunkin kiva alue, mutta olimme tosiaan vaan yhden yön. Oceanside Indian Harbourissa valikoitui paikaksi, koska se oli lähellä Peggy’s Coven aluetta ja siellä nyt sattui vielä olemaan tilaa varausta suht myöhään tehdessämme.

Oceanstone Indian Harbor

Retket

Prince Edward Islandilla kävimme maksullisissa kohteissa Vihervaaran Annan tiimoilta, aloittaen teatterista ja jatkaen useammassakin museossa. Cape Bearin majakkaan pääsi kiipeämään ylöskin pientä maksua vastaan. Muita majakoita sai, ulkopäin, ihailla ihan ilmaiseksi.

Pyörällä Saint-Pierressä

Saint-Pierressä päädyimme maksamaan jonkin verran kuljetuspalveluista, sillä emme siellä vuokranneet autoa ja ihan niin pieni saari ei ole, että se kaikilta kolkiltaan olisi käveltävissä.

Kanada kustannukset retketHalifaxissa oli hyviä museoita useampikin ja lisäksi jo Charlottetownissa amfibio-tyyppistä kiertoajelua harkittuamme osallistuimme sille Halifaxissa. Kaupunkikierros sillä oli aika olematon, mutta satamaristeily oli kiva merellisessä kaupungissa.

Harbour Hopper

Harbour Hopper

Useimmissa museoissa oli jonkinlainen seniorihinnoittelu, joissakin jopa 55-vuotiaista alkaen, eli pääsimme molemmat jo seniorihinnalla.

Muut kulut ja yhteensä

Muissa kuluissa on Kanadaan vaadittavan eTA:n pieni kustannus – helpompi ja halvempi kuin Yhdysvaltojen vaatima ESTA, mutta kuitenkin anomus, joka pitää tehdä ja maksaa.Kanada kustannukset muut ja yhteensä

Residence Inn Marriot pesula

Ruokamenot

Ruuan hintaa emme tapamme mukaisesti sisällytä matkakustannuksiin, sillä syömme myös kotona ja kustannukset ovat niin valinnoista kiinni: siinä missä Suomessakin voi halutessaan selvitä vaikka 3,50 eurolla päivässä, niin sen voisi varmaan tehdä Kanadassakin ja toisaalta kummassakin maassa voisi myös käyttää vaikka 100 euroa päivässä ruokiin ja juomiin.

Tällä matkalla käytimme ruokaa runsaat 50 euroa (per 2 henkeä) per päivä, joskin sen lisäksi yli puolessa hotelleista nautimme sen verran runsaan aamiaisen, ettei kovin nopeasti mitään muuta ruokaa tarvittu.

Erityisesti Harbour Housen lämpimien aamiaisten vaihtoehdot olivat vaikuttavia ja tietysti Residence Inn Marriotin vohvelirauta oli käytössä joka aamu!

Harbour House French pumpkin toastResidence Inn Marriot