Avainsana-arkisto: Tansania

Duara Tansania

Tervetuloa kylään!

Suomalainen matkailualan start-up Duara (ja Lilla Roberts -hotelli Helsingissä) tarjosivat viime viikolla matkabloggaajille aamiaisen ja sen lomassa tietoa Duara Travelsin majoituskonseptista maailmalla.

Duara? Duara on swahilia ja tarkoittaa ympyrää, kehää, rengasta.
Yritys tarjoaa matkailijalle mahdollisuuden majoittua paikallisten luona – tätä kirjoitettaessa Tansaniassa ja Sri Lankassa, kohta varmasti muuallakin Aasiassa.

Paikallisten luona tarkoittaa Duaran kanssa yhteistyötä tekevien kylien kanssa enemmän kuin Airbnb tai coachsurfing. Ideana on, että matkailija asettuu kylään muutamaksi päiväksi tai pidemmäksikin aikaa ja pääsee elämään paikallista elämää kyläläisten kanssa.

Toki tässäkin konseptissa majoitutaan, jonkun kyläläisen taloon, kuitenkin omaan huoneeseen, mutta jo esimerkiksi pesutilat perheen kanssa jakaen. Majoitus sisältää myös ateriat ja halutessaan saa toki osallistua myös ruuan valmistamiseen.

Duara Tansania
Banaanien kuorimista Duaran kohteessa (Lembeni, Kilimanjaro, Tanzania)

Kylät, joiden kanssa yhteistyöstä on sovittu, ovat maaseudulla, useimmiten sen verran syrjässä, että ne eivät muita nähtävyyksiä tai tekemistä oikein tarjoakaan kuin kyläelämän, mutta sitä sitten sitäkin aidompana.

Konsepti onkin yhteisöllinen myös siten, että majoituksen hinnasta osaa menee kylälle, osa huoneen tarjoavalle perheelle, osa yhteisölle (ja osa Duaralle, joka majoituksen välittää). Majoituksen hinnat matkailijalle ovat hyvin maltillisia, 25-40 euroa yö.

Duara Sri Lanka
Duaran kohteessa Sri Lankassa

Duara välittää vain majoituksen kylässä ja siihen liittyen kuljetuksen lähimmästä isommasta keskuksesta, jonne pääsee vielä helposti julkisilla kulkuvälineillä, eli majoittumisen paikallisten luona voi matkaa suunnitellessaan mieltää yhdeksi matkan aktiviteetiksi. Toki Duara neuvoo lentojen ja Tansaniassa vaikka sopivien safariyrittäjien löytämisessä siten, että lomasta saa kasaan kivan kokonaisuuden, mutta jokainen kasaa matkansa muilta osin itse.

Pieni yritys on aloittanut toimintansa yhteistyössä jo useammankin kylän kanssa Tansaniassa ja toiminta myös Sri Lankassakin on käynnistynyt.
Lisää tietoa vaihtoehdoista – kuten tietysti muutenkin Duarasta – voit lukea heidän omilta sivuiltaan.

Duara

Duaran konsepti ei lupaa luksuslomaa uima-altaalla, mutta lupaa aidon yhteyden paikalliseen yhteisöön.

Osana tuota viime viikkoista tapaamista matkabloggaajien kanssa Duara haastoi meidät kaikki pieneen kilpailuun, jossa jaoimme tietoa Duarasta Instagram-kanaviemme kautta ja kilpailun voittona oli yksi yö Lilla Roberts -hotellissa ja kolme yötä vapaavalintaisessa kyläyhteisössä – ja voittaja oli … Meriharakka!

 

Lilla Robertsin yölle löytänemme piankin sopivan ”testiajankohdan” – tuota Tansaniaa tai Sri Lankaa täytyy miettiä vähän pitempään. Tosin sikäli tämä sattui mukavasti, että Sri Lankalla emme ole vielä ole käyneet, emme myöskään Zanzibarilla, jossa Duaralla on myös kohteita. Ehkäpä mekin vielä uskaltaudumme tätä oikeasti kokeilemaan, vaikka useimmiten hyvissä hotelleissa ”perusturistina” asummekin.

Nopeasti ajatellen voisin kuvitella, että pääosa Duaran konseptista innostuvista matkailijoista löytyisi meitä nuoremmista ikäryhmistä, mutta kun tulin tästä mielenkiintoisen tuntuisesta konseptista maininneeksi äskettäin 70-vuotispäiviään viettäneelle erähenkiselle ystävättärelleni, niin hän tuntui pitävän hyvinkin ideaa mahdollisena, jopa ensisijaisena syynä lähteä vaikka Tansaniaan!

Joten, miten olisi? Matka oikeasti keskelle paikallisia Afrikassa tai Aasiassa?

(Yhteistyössä Duara Travelsin kanssa, kuvat Duara Travelsin.)

Save

Save

Save

Helmikuun kuva – Saint Sophia Kiova

Ok, tunnustus heti alkuun. Tämä kuva ei ole helmikuulta, vaan tammikuulta. Mutta koska viikonloppureissumme Kiovaan päättyy vasta tänään helmikuussa, niin tämä voisi olla helmikuulta.

Maabongausharrastuksen myötä uusiin paikkoihin meneminen jää selvästikin päälle. Ehdotin Lasselle alkuvuodesta viikonloppumatkaa jonnekin pe-ma aikataululla ja tarjosin muutamaa vaihtoehtoa, joista hän valitsi sitten ainoan kaupungin, jossa emme olleet ennen käyneet, eli Kiovan.

Ajatuksissamme oli laiskasti kaupunkiloma, joten laadimme Kiovaa varten vain Top 5 -listan, joka osoittautuikin oikein sopivaksi kahdelle päivälle.

Listamme oli:

  • Kiev Pecherska Lavra (Unesco)
  • Saint Sophia (Unesco)
  • Maiden-aukio
  • Rodina Mat (Motherland)
  • St Volodomyr

ja taklasimme sen kokonaan ja lisäksi tallustelimme pätkän Knreschchatyk-katua (pääkatua), ajoimme funikulaarilla ja metrolla ja nautimme Kievin kanaa Podilin historiallisessa kaupunginosassa hotellimme lähistöllä.

Mutta, lisää Kiovasta vähän myöhemmin ja takaisin helmikuun matkoihin. Helmikuu, kuten tammikuukaan, ei ole vielä ihan parasta aikaa matkustaa Euroopassa, joten helmikuulle sijoittuneita matkojamme ovat esimerkiksi viime vuonna tekemämme Willi Länsi -kierros Yhdysvaltojen länsiosissa tai jo monta vuotta sitten tekemämme safarimatka Tansaniaan.

Tälle helmikuulle ei tätä vielä hiukan helmikuullekin ulottuneen Kiovan matkan lisäksi ole matkoja suunnitteilla. Seuraavaksi lähdemme maaliskuussa Algeriaan ja passimmekin ovat käytännössä siihen asti viisuminhakumatkalla Tukholmassa.

(Jos haluaisit tuon kalenteri kuvan taustakuvaksi omalle tietokoneellesi, paina kuvassa hiiren vasenta näppäintä ja valitse Aseta taustakuvaksi tai Set as desktop background. Tai jos haluat tehdä omasta kuvastasi taustakuvan kalenterilla, niin voit tehdä sen tällä työkalulla.)

AnskuBCN matkablogi

All those small things -haaste

Sain Ansku BCN -matkablogista haasteen kertoa pienistä hauskoista jutuista matkoillamme. Jutuista, jotka eivät ehkä ole mahtuneet ”varsinaisiin” juttuihin, mutta jotka ovat kuitenkin jääneet lähtemättömästi mieleen.

Olisin saanut lähteä miettimään niitä ihan vapaasti, mutta päätin sitten vaikeuttaa (vai helpottaa?!) haastetta pyytämällä Anskua nimeämään maat, joihin liittyviä pieniä asioita lähden muistelemaan ja sain seuraavan listan: Kiina, Tansania, Kanada, Espanja ja Kazakstan. Ja mikäs siinä, ihan hyvä lista, joten aloitetaan.

Kiina

Olen käynyt Pekingissä vain viikon mittaisella työmatkalla. Tutustuminen kaupunkiin työmatkalla oli hiukan haasteellista, sillä pitihän niitä töitäkin tehdä, joten esimerkiksi Kiellettyyn kaupunkiin lähdin Pekingiin saavuttuamme, yölennon jälkeen. Mukana matkustanut esimieheni kun totesi, että mennään toimistolle vasta iltapäivällä, niin ehdimme levätä hiukan sitä ennen. No meikäläinen otti heti taksin ja lähti hiukan väsyneenä mutta innostuneena kiertämään kaupungin ensimmäistä nähtävyyttä.

Parina seuraavana aamuna yritin taivutella hotellin conciergia tilaamaan taksin Taivaallisen rauhan aukiolle, mutta kumpanakin aamuna sain vain selityksiä, että ei sinne nyt voi mennä: jotenkin minulle jäi mielikuva, että eivät olisi halunneet turistien sinne menevän. Mainitsin ongelmastani sikäläiselle kolleegalleni, ja hän tarjoutui illalla lähtemään sinne kanssani, metrolla. Minulta olisi kyllä yksin iltaruuhkassa jäänyt metroon pääsemättä, olisin vaan jäänyt odottamaan vaunua, johon olisin mahtunut, sen verran täysiä vaunut olivat, mutta Jason totesi, että nyt tungemme sisään ja pääsimme matkaan. Eikä tarvinnut pitää kiinni mistään, tilaa kaatumiselle vaunussa ei olisi ollut!

Taivaallisen rauhan aukio Peking

Tansania

Tansaniassa kävimme kiertämässä luonnonpuistoja tuolloin 14 vuotiaan sisarentyttäreni kanssa. Lodget, joissa asuimme olivat luultavasti, Olympian matkalla, alueen hotellien parhaimmistoa, mutta joissakin oli kuitenkin esimerkiksi sähköä tai lämmintä vettä saatavilla vain illalla rajoitetun ajan ja vesikin saattoi olla ruskeaa.

Jonain iltana sisarentyttäreni halusi pestä yhden valkoisista topeistaan ja reippaana ja omatoimisena tyttönä ryhtyi tuumasta toimeen veden väristä välittämättä. No, toppi ehkä puhdistui, mutta vaihtoi samalla pysyvästi väriä vaaleanruskeaksi.

Tansania, Ngorongoro

Kanada

Maabongariporukoissa käydään välillä keskustelua siitä, mikä kelpaa maapisteeksi ja melko yleisesti vähintäänkin halveksitaan ns. lentokenttäpisteitä, joita esimerkiksi Travelers Century Club edelleen kelpuuttaa. Kanadan osalta kukaan ei voi maapistettämme kiistää, ihan kunnolla olemme maassa olleet, vaikkakin siis vain katsomassa Niagaran putouksia Kanadan puolelta.
Saattaahan tietysti olla, että pienessä maassa olisi jotain muutakin nähtävää, mutta ne ovat toistaiseksi jääneet.

Retkeemme Niagaran putouksille liittyi yksityiskohta, joka on jäänyt hyvin mieleemme: samaisella retkellä oli mukana mies, jolla sattuikin sitten olemaan vain one-entry -viisumi Yhdysvaltoihin ja tästä hänelle kerrottiin vasta Kanadan rajalla ja niinpä hänen retkensä sitten keskeytyikin siihen, sillä jos hän olisi poistunut Yhdysvalloista hän ei olisi enää päässyt sinne takaisin!
Olimme tuossa vaiheessa vielä melko kokemattomia matkailijoina ja ihmettelimme kuviota, mutta opimme samalla tehokkaasti, että viisumilla ja viisumilla on eroa.

Niagara Kanada Hevosenkenkä
(Kuva on vuodelta 1989, diasta skannattu, jos ihmettelet sen laatua ja värejä.)

Espanja

Espanjassa olemme olleet vähän sen eri laidoilla moneenkin otteeseen, mutta ehkä yksi hauskimpia pieniä juttuja liittyy viime syksyiseen kevytversioomme Pyhän Jaakon tiestä. Olimme siis bussimatkalla, joka seuraili pyhiinvaeltajien reittiä, mutta kävelimme päivittäin 5-7 kilometriä. Parina ensimmäisenä päivänä matkanjärjestäjän bussi oli aina sellaisessa kohdassa, että käveltyämme käveltäväksi tarkoitetun osuuden näimme sen helposti ja löysimme siis takaisin bussiin. Yhtenä päivänä kuitenkin harhauduimme kuvaamaan kivan näköistä köynnöskatosta ja jatkoimme siinä matkaa seuraten paria muuta kävelijää hyvin merkittyä polkua pitkin – emmekä huomanneet lähellä ollutta bussia! Jonkin ajan kuluttua, etenkin kun edessä oli pitkä ylämäki, ja väsymys alkoi jo vähän painaa, aloimme jo miettiä, että aika pitkä tämä päivämatka tänään onkin.
Sitten puhelimeni jo soikin: oppaamme kaipaili meitä bussiin. Lyhyen keskustelun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että olemme ohittaneet tapaamispaikan jo parilla kilometrillä, mutta ei hätää, kunhan kävelemme seuraavan isomman tien varteen, niin tulevat hakemaan meidät sieltä! Loppu hyvin, kaikki hyvin, vai miten sitä nyt tavataan sanoa …

Pyhän Jaakon tiellä

Kazakstan

Kazakstanista mieleeni on erityisesti jäänyt somen voima.  Aloitimme maahan tutustumisen etelästä, Almatystä, ja laitoin sieltä jonkun kuvan Instagramiin ja yllättäen sain kyseiseen kuvaan kommentin, että olemmeko tulossa myös Astanaan. Olimmehan me, joten sovimme sitten Astanaan tapaamisen tämän sikäläisen matkabloggaajan kanssa. Tästä kirjoitinkin ihan oman jutun blogiin, joten ehkä tämä juttu ei oikeastaan kuuluisi tähän sarjaan, mutta jotenkin jäin niin ihastelemaan tuota sosiaalisen median luomia mahdollisuuksia tuolloin, että toistan tämän sääntöjen rikkomisen uhallakin tässä!

Kazakstanilainen matkabloggaaja

Lopuksi haaste seuraaville

Tämä(kin) haaste on tainnut jo tainnut jonkin verran kiertää matkablogeissa, joten haastan varmuuden vuoksi kolme suosikkiblogieni joukosta, eli:

En jaksa nyt kuitenkaan tarkistaa, että joko olette osallistuneet, joten jos olette, niin asiahan on sitten jo hoidettu ja ehkä kolmen joukkoon jää ainakin yksi, jolle haaste on uusi! Ja jos ihan ilman haastettakin haluaisit aiheesta kirjoittaa, niin siitä vaan!