Avainsana-arkisto: TCC

Anchorage feature

Pohjois-Amerikka 100%

Maabongausharrastuksemme päälista on Traveler’s Century Clubin 325 alueen lista. Ensimmäinen pistetavoitteemme olikin 100 TCC-aluetta, sen jälkeen 100 itsenäistä maata ja sen rinnalla koko Eurooppa niin itsenäisinä valtioina kuin TCC-alueina. Nämä pari viimeistä tavoitetta saavutimme aikoinaan Moldovaan ja Transnistriaan suuntautuneella matkalla.

Pohjois-Amerikassa TCC-alueita on vaan kuusi:

  • Alaska
  • Kanada
  • Meksiko
  • Prinssi Edwardin saari
  • Ranskalle kuuluva St. Pierre & Miquelon ja
  • Yhdysvallat

Valtioiden tasolla kävimme kaikissa jo 1980-luvulla, mutta jonkinlaiseksi tavoitteeksi kaikissa näissä käymisen asetimme vasta muutama vuosi sitten. Viime syksynä teimmekin syysretken Halifaxiin, Prinssi Edwardin saarelle ja St. Pierre & Miquelonille ja sen jälkeen tuosta kuuden joukosta uupuikin enää Alaska.

Alaskan lippu Pohjois-Amerikka TCC-alueet
Oikealla Alaskan lippu

Tätä juttua kirjoitan Anchoragessa, joten nyt tämä Pohjois-Amerikka 100% tavoite on sekin saavutettu. Toki siis vaan TCC-alueina.
Yhdysvaltain osavaltioista meillä on kasassa ehkä neljännes, Kanadasta tämä matkan jälkeen vajaa puolet, mutta Meksikosta vain muutama. Eikä mitään tavoitteitakaan niiden osalta.

Matkaystävillämme Alaska sattui muuten, kummallakin, olemaan, 200. TCC-alue. Meillä Pirkolla 163. ja Lassella 167. Ainakaan näiltä näkymin en vielä uskaltaisi osaltamme asettaa edes tavoitteeksi tuota 200 aluetta. Mutta tuon 163 alueeni myötä meilläkin on molemmilla kasassa yli puolet maailman TCC-alueista, eli toinen maabongaussaavutus Alaskalle!

Seuraavaa mahdollista bongaustavoitetta pitääkin sitten hetki miettiä.
100% mahdollisia alueitakaan ei taida helposti löytyä, sillä lähimpänä olisi Lähi-itä, mutta siellä on tällä hetkellä kovin monta maata, johon ei turistina voi tai halua mennä.

Viisumilla Yhdysvaltoihin ja myöhästyminen lennolta

Alaskaan saavuimme myöhään lauantai-iltana suunnitelman mukaisesti reittiä Helsinki – Keflavik – Seattle – Anchorage. Viimeinen legi ei mennyt ihan suunnitellusti, sillä myöhästyimme tuolle välille ostamaltamme Alaska Airin lennolta, mutta siirsivät meidät sitten sujuvasti ja kuluita 19:35 lennolta 20:15 lennolle – pisteet Alaska Airille!

Matkatavarat

Viisumilla Yhdysvaltoihin matkustaminenkin sujui sitten lopulta mutkattomasti: tosin Icelandairilla ei voinut tehdä koko matkalle online-checkiniä, koska se siinä vaiheessa tarkistaa ESTA:n olemassa olon, mutta lentokentällä laukkuja jätettäessä saimme myös Keflavik – Seattle -välin boarding passit ongelmitta. ESTAahan meillä ei ollut, emmekä sitä tarvinneet, koska meillä oli viisumi, mutta Icelandairin järjestelmä ei tainnut olla tällaiseen tilanteeseen varautunut.
Seattlessa saimme hiukan selittää matkustushistoriaamme ja viisumia, mutta mitään ongelmia ei ollut. Ehkä jopa ”viisumijono” oli hiukan lyhyempi kuin ESTA-jonot!

Anchorage

Anchorage Anchorage

Eisenhower
Pari turistia kuvaamassa Eisenhowerin patsaalla

Anchorageen ehdimme päivässä tutustumaan lyhyen kiertoajelun ja iltapäiväkävelyn verran. Opimme, ainakin, seuraavat faktat osavaltiosta:

  • täällä (Alaskassa) on kymmenesosa maailman pienlentokoneista
  • Eisenhower oli presidenttinä kun Alaska vuonna 1959 liittyi Yhdysvaltoihin
  • James Cook löysi toisella matkallaan Alaskan, mutta kolmannellaan, luoteisväylää etsiessään, päätyi Havaijille, jossa kuoli. Havaijille mekin toivomme päätyvämme vielä kohta, mutta toivottavasti emme kuole siellä.
  • Maailman kautta aikojen toiseksi voimakkain maanjäristys (9.2) sattui Alaskassa 1964, mutta harvaanasutulla alueella pitkäperjantaina sattuneessa järistyksessä kuoli hämmästyttävän vähän ihmisiä (139).

Anchorage seaplane harbour Anchorage seaplane harbourAnchorage seaplane harbour

Ja ehkei nyt fakta, mutta havainto ainakin – tätä pohjoista kaupunkia, joka ei muuten ole Alaskan pääkaupunki, on koristeltu laajalti värikkäillä muraaleilla.

Syyskuun alun sää Anchoragessa oli eilen kolea, ehkä 12-14 astetta, mutta onneksi ei satanut koko päivänä.

Anchorage muraalit Anchorage muraalit Anchorage muraalit

Tänään, Labour Day – maanantaina, jatkammekin jo iltapäivällä matkaa Sewardiin, ei tosin kuuluisalla Alaska Railwayllä, vaan proosaallisesti bussilla.

Matka siis jatkuu … seuraavan kerran blogissa hyvällä tuurilla sitten jo Norwegian Sun -laivalta.

Alaska Railway

mtpscore

MTP-pisteiden Saksa

Joskus mekin teemme matkapäätöksiä nopeasti. Jos väitin Madridin reissuamme kevään viimeiseksi, niin kesän ensimmäinen reissumme suuntautuu Hampuriin – ja jo ensi viikolla. Hampuriin siksi, että sekin on ”kertauslistamme” kärkikaupunkeja. Ja ihan vähän myös Mecklenburg-Vorpommernin takia.

Oikeastaan en tunnusta kerääväni MTP-pisteitä. Siis aluepisteitä Most Travelled People -listan mukaan. Osittain siksi, että löysimme ensimmäisenä TCC:n, Travelers’ Century Clubin -listan, mutta myös osittain siksi, että MTP-lista on meidän (kuten monen muunkin) mielestä melko mielivaltainen. Listalla jotkut maat on jaettu todella tarkasti alueisiin, toiset isotkin maat, ovat listalla yhtenä pisteenä.

Tällaisia hyvinkin tarkasti alueisiin jaettuja maita ovat mm. Yhdysvallat ja Venäjä, jotka lasketaan osavaltio/oblast -tasolla ja Euroopan maista erityisesti Espanja, Italia, Ranska ja Saksa, Sveitsi ja Yhdistyneet Kuningaskunnat. Viimeksimainituista Euroopan maista olemme Saksaa lukuunottamatta käyneet 7-10 alueella, mikä on noin puolet kyseiden maiden alueista. Yhtään matkaa näihin maihin emme ole MTP-pisteiden takia tehneet, mutta nyttemmin jos muusta syystä matkustamme näihin maihin ja lähellä on meille uusi MTP-alue, niin saatamme tehdä sinne retken.
Madridissa ollessamme kävimme Toledossa osittain tästä syystä.

Saksaa lukuunottamatta? Saksan 16 osavaltiosta olemme yllättäen käyneet kaikilla muilla paitsi Mecklenburg-Vorpommernin ja Saarlandin alueella. Tästä saamme kiittää kesällä 1987 tekemäämme automatkaa ja myöhempinä vuosina useita Saksaan suuntautuneita työ- tai kokousmatkoja. MTP-listalla Saksasta voi saada 18 aluepistettä, eli osavaltioiden lisäksi pisteet saa myös Helgolandista ja Busingenista.

Saksan osavaltiot MTP-pisteet SaksaMTP-pisteet Saksa

Helgolandiin kaukana Pohjanmerellä tai Busingeniin, joka on pala Saksaa Sveitsissä, tuskin päädymme, mutta Mecklenburg-Vorpommernin alueella ajattelimme piipahtaa Hampurin matkallamme. Schwerinin kaupunkiin, esimerkiksi, on alle tunnin junamatka, joten miksi ei!

Sen jälkeen saattaa Saarlandin alue alkaa houkuttaa niin, että jos matka vielä joskus vie Bryssel – Luxemburg – Strasburg -alueelle, niin pitänee poiketa myös rajan toisella puolella!

Hampurissa ja Saksassa 1987

Hampuriin päädyimme melko tasan 30 vuotta sitten ylitettyämme Itämeren Finnjetillä. Travemünden ohitimme hetimmiten Saksaan saavuttuamme ja yövyimme enimmäkseen Saksaan suuntautuneella automatkallamme pari ensimmäistä yötä kaupungissa ennen kuin jatkoimme matkaa Berliiniin. Vuonna 1987 Saksa oli vielä jakautunut ja Berliiniin ajettiin Itä-Saksan läpi.

Berliinin muuri 1987
Berliinin muurilla 1987, kaksi vuotta ennen sen murtumista

Kameran otimme näköjään esille ensimmäisen kerran Cellen pikkukaupungissa, eli Hampurista ei tuolta reissulta ole yhtään kuvaa.

Tuonaikaisesta päiväkirjasta selviää kuitenkin, että asuimme Hotel Wedinassa, joka näyttäisi edelleenkin olevan jäljellä, mutta valitettavasti viikon varoajalla loppuunmyyty. Hampurissa kävimme kaupunkikiertoajelulla, josta olen kirjoittanut, että paljon satama-aluetta ja siltoja. Ja toki jo silloin kävelimme St. Paulin asemalla ja Reeperbahnilla.

Hotel Wedina 1987
Päiväkirjaote Hampurista 1987
Garmisch Partenkirchen 1987
Kotimme Garmisch Partenkirchenissä kesällä 1987 – ja sen aikainen Audimme!

Koko vuoden 1987 Saksan kierroksemme reitin voi halutessasi katsoa tästä.

Hampuri 2017 – vinkkejä kaupunkiin

Tällä kertaa keräsimme vinkkejä Hampuriin erityisesti ystävältäni, jonka tytär asui kaupungissa monta vuotta, joka tietysti tarkoitti, että kaupunki tuli vanhemmillekin tutuksi. Lisäksi muutama vinkki löytyi matkabloggaajakolleegoilta.

Vajaassa 4 päivässä ei paljoa ehdi, mutta ehkä jotain näistä:

  • Elbphilharmonien konserttitalo
  • Planten und Blumen puutarha
  • Klein Flottbek Botanischer Garten
  • Feldstrassen ”pikku-Berliini”
  • Sternschanzen ravintola/mielenosoitus/hipsterialue

ja kaipa se St Paul ja Reeperbahnin pitää kerrata.

Pari kahvilavinkkiäkin saimme, eli Bohne Osdorfissa ja Kaffeegarten Schuldt Blankeneesessä – molemmat vähän keskustan ulkopuolella, joten katsotaan nyt miten käy. Blankeneesen kylää Elben rannalla meille kyllä suositeltiin muutenkin, kuten yleensäkin Elben rantaa. Lähempää keskustaa kahviloita löytynee runsaasti myös Schanzen kaupunginosasta, ainakin Hesarin mukaan.

Helsingin Sanomat on äskettäin kirjoittanut niin  konserttitalosta kuin muutenkin Hampurista. Sunnuntaiaamuun juttu suositteli Fischmarktia.

Elbphilharmonie
Elbphilharmonie (kuva Wikipediasta Hackercatxxy)

Unescon maailmanperintökohdekin kaupungista näyttäisi löytyvän, eli Speicherstadtin ja Kontorhausin alue ja Chilehaus.

Speicherstadt
Speicherstadt (kuva: Wikimedia Heidas )

Suomalainen matkabloggaajakin on kuulemma asettunut Hampuriin, mutta saattaa olla, että nyt olemme liikkeellä niin lyhyellä varoitusajalla, ettemme ehdi sopimaan treffejä Hampuriin asettuneen Päivin kanssa.

Saint-Pierre et Miquelon

Saint-Pierre ja Miquelon

Jos Prince Edward Islandilla kuljimme jossain määrin isäni jäljillä, niin Saint-Pierre & Miquelonilla voisimme sanoa kulkeneemme edesmenneen maailmanmatkaajan, Veikko Huhtalan jäljillä. Veikko ja hänen puolisonsa Oili ovat ainoat suomalaiset, joiden tiedämme saarilla ennen meitä käyneen.

Saint-Pierre et Miquelon

Maailmanmatkaajien jäljillä

Veikko, kävi saarilla jopa kahdesti.
Ensimmmäisen kerran lyhyesti vuonna 1987, osana pitempää Pohjois-Amerikkaan suuntautunut matkaansa. Hän lensi saarille Halifaxista, kuten mekin, löysi ”sopivan hintaisen hotellin, jonka ikkunasta aukeaa hieno näköala merelle” ja lähetti ”pakolliset postikortit” Suomeen St. Pierre & Miquelon -postimerkeillä varustettuna.
Seuraavana päivänä hän lentää takaisin Halifaxiin, eli kovin paljoa Veikko ei ensimmäisellä ”pinnanhakumatkallaan” saarista nähnyt.

Saint-Pierre et Miquelon

Vuonna 2009 Veikko ja Oili yrittävät päästä Sablen saarelle, jonne sveitsiläinen Most Traveled People -listan kärjessä tuolloin ollut sveitsiläinen oli kokoamassa ryhmää.
He ehtivät lentää Reykjavikin kautta Halifaxiin, mutta Kanadan rannikolle iskenyt hurrikaani estää pääsyn Sablelle. Jotta matka Halifaxiin ei jäisi täysin turhaksi, Veikko ja Oili päättävät lähteä Saint-Pierrelle, jossa Oili ei ole vielä käynyt.

Tällä kertaa Veikkokin tulee perehtyneeksi saareen huonosta säästä huolimatta perusteellisesti: ”Neljä päivää tällä tuulenpieksämällä saarella ei ole mitään herkkua, mutta kaikkea ajankulua kuitenkin löytyy”. He käyvät myös Miquelonin saarella, vaikkei siitä ”mitään pinnaa saakaan”.  Postikortit lähtevät tälläkin kertaa matkaan Veikon tätä kirjassaan kommentoidessaan, että ”Olen melko varma, että 99 prosenttia suomalaisista ei tiedä tästä mitään”.

Saint-Pierre et MiquelonSaint-Pierren ja Miquelonin postimerkit kiinnostavat harvinaisina keräilijöitä ympäri maailmaa. Poikkeuksellisesti mekin lähetimme täältä kortin jopa itsellemme!

Miquelonin saari

Saint-Pierre et Miquelon
Saint-Pierren rantaa, taustalla Langlade

Me vietimme Saint-Pierressä viikonlopun perjantaista maanantaihin ja jos päiviä olisi ollut yhtään enemmän, niin varmasti meilläkin seuraava kohde olisi ollut lento läheiselle Miquelonin saarelle, jossa asukkaita on alle 1000, siinä missä niitä Saint-Pierressä sentään on n. 5000. Lento Miquelonille olisi ollut sikälikin mielenkiintoinen, että sinne lennetään todella pienellä 10-paikkaisella koneella.

Saint-Pierre et Miquelon

Miquelonin saaresta sen verran, että vaikka tämän Ranskan merentakaisen yhteisön nimessä mainitaan Saint-Pierre ja Miquelon, niin tuo kooltaan isompi, väestöltään pienempi saari koostuu oikeastaan vielä kahdesta saaresta, eli Miquelonista ja Langladesta, jotka yhdistyvät toiseensa hiekkadyynillä, jota pitkin voi ajaa saarelta toiselle sään salliessa, yleensä siis vaan kesäisin. Langlade onkin enää vain kesäsaari.

Mutta jätämme, mekin, Miqueloniin tutustumiseen toiseen kertaan.

saint pierre et miquelon

Ranskalainen Saint-Pierre

Sään suhteen me olimme onnekkaita, sillä lyhyen vierailumme aikana satoi vaan hetken. Lensimme Saint-Pierreen Halifaxista. Toisena vaihtoehtona olisi ollut toinen lento toisesta Nova Scotian kaupungista, saaria vielä lähempänä olevasta Sydneystä, mutta Halifax oli meille logistisesti helpompi.
Runsaan tunnin lento Halifaxista ja siirryimme Kanadasta Ranskaan ja toiselle aikavyöhykkeellekin (tosin eroa oli vaan tunti).

Saint-Pierre et Miquelon

Etukäteen olimme saarista sentään hiukan lukeneet ja yhtenä toistuvana teema oli ranskalainen keittiö ja toden totta, täällä aamiainen on tyypillinen ranskalainen continental breakfast ja illallisravintoloihin pitää varata pöytä, sillä pikaruokapaikkoja ei Saint-Pierressä taida edes olla.
Lounaaksi nautimme yhtenä päivänä Quiche Lorrainen – niin ranskalaista ja yhdellä illallisella ”matkustamme” Bretagneen ja nautimme suolaisia galetteja.

Saint-Pierre et Miquelon Saint-Pierre et MiquelonSaint-Pierre et Miquelon

Ensimmäisenä iltana etsimme tietä supermarketiin ja jo lähelle päästyämme yritämme varmistaa suuntaa vastaan tulleita teini-ikäisiltä tytöiltä. Englanninkieliseen kysymykseen emme saa vastausta, mutta kun vaihdan kielen vähän ruosteessa olevaan ranskaani, niin ohjeet löytyvät.

Osallistumme, autottomina, tila-autolla toteutetulle kiertoajelulle, ja oppaanamme oleva rouva tapaili muutaman tunnin aikana useampaan kertaan oikeaa englanninkielistä termiä.  Kierros vie meidät Saint-Pierren pienen saaren eri osiin ja pääsemme näkemään myös maaseutua, merenlahtia ja hämmästyttävän paljon hevosia!
Ja samalla saamme kuitenkin, pienistä kielihaasteista huolimatta, ison määrän tietoa elämästä näillä saarilla.

Kalastajien maailma

Ile Aux Marinsin, purjehtijoiden saaren, viehättävän museon lisäksi käymme myös Saint-Pierren parissa muussa museossa ja pyöräilemme ristiin rastiin värikkään kaupungin katuja ja rantoja. Kaupunki on ihan erityisen värikäs, sillä täällä meren ja tuulen pieksämällä saarella talojen maalaukseen saa joka neljäs vuosi avustusta ja ilmeisesti kunnia-asiana on valita taloonsa eri väri kuin naapurilla.

Saint-Pierre et Miquelon Saint-Pierre et MiquelonSaint-Pierre et Miquelon

Historiallinen museo käsitti mm. osaston, jossa kerrottiin salakuljetuksen merkityksestä saaren historiassa Yhdysvaltojen kieltolain aikaan. Taitaa olla joka paikassa niin, että kieltolaista seuraa välittömästä salakuljetus, joka sopii hyvin kalastajien rinnakkaiselinkeinoksi, sillä heillähän on jo veneet ja osaamista merellä liikkumisesta, myös vaikeissa olosuhteissa ja pimeässä.

Saint-Pierre et Miquelon

Ennen matkaa luimme netistä myös vanhasta talosta, joka oli rakennettu purettujen Cutty Sark -laatikoiden laudoista ja kysyimme tietä talolle. Turisti-infossa työskentelevä nuori mies ei ollut siitä kuullutkaan, mutta hiukan vanhempi nainen kuuli keskustelumme ja tuli kertomaan niin meille, kun nuoremmalle työkaverilleenkin, että talo on sittemmin purettu. Näinhän se on, kaikki paria kuukautta vanhemmat faktat nettijutuista pitäisi tarkistaa, sillä maailma muuttuu koko ajan.

Kalastus ei ole enää täällä varsinainen elinkeino, vaikka aikoinaan Ranskasta ja Espanjasta tänne tulleet kalastajat saaret pitkälti asuttivatkin, mutta pienet kalastajaveneet ja hummerinpyydykset värittävät edelleen Saint-Pierren rantoja. Myös huviveneitä, niin purje- kuin moottoriveneitä saarella näkyi  jonkin verran.

Saint-Pierre et Miquelon Saint-Pierre et Miquelon Saint-Pierre et Miquelon

Kalastuksen hiipumiseen elinkeinona ovat vaikuttaneet niin kiistat aluevesien laajuudesta Kanadan kanssa kuin kalakantojen kutistuminen.

Grand_BanksJos joku muistaa mm. George Clooneyn tähdittämän tositapahtumiin perustuvan elokuvan Meren raivo, niin sen tarina sijoittuu juuri näille vesille. Täällä on Grand Banks, jonka kalakannat ovat aikoinaan olleet ilmeisen legendaarisia. Siinä missä Halifaxin Titanic-hehkutuksen jälkeen on ollut mielessä katsoa kyseinen elokuva uudelleen, niin ehkä katsomme myös elokuvan Meren raivo taas tässä joskus.

Saint-Pierre et Miquelon

Saarelle muuttaneista asukkaista, kalastajista,  osa tuli Baskimaasta ja heidän historiansa ja kulttuurinsa näkyy edelleen kaupunkikuvassa, vaikka baskin kieltä ei täällä kuulemma erityisesti vaalitakaan: taitaa olla ranskan ja englannin kielessä riittävästi. Trinquet-halli täältä kuitenkin löytyy ja baskien käyttämä pelikenttä.

Maapistepäivitys

Me suuntasimme saarille Pohjois-Amerikan viimeisten puuttuvien TCC-pisteiden innoittamana: niitä on koko mantereella vain 6: Kanada, Meksiko, Yhdysvallat ja erityisalueina TCC:n sääntöjen mukaisesti Prince Edward Island, St Pierre & Miquelon ja Alaska, joka meiltä vielä jäi tämänkin matkan jälkeen uupumaan. Mutta lähempää saarille suunnataan myös ranskalaisen ruuan ja rauhallisen viikonlopun viettoympäristön takia. Häämatkakohdekin saaret taitavat olla, sillä vieraskirjoissa näkyi merkintöjä tällaisilta matkalaisilta, emmekä niitä mitenkään erityisesti niitä etsien selanneet – kunhan kirjoitimme omat nimemme kirjaan.

Tässä yhteydessä voisi olla sopiva paikka päivittää maapisteidemme tilanne.

  • TCC-pisteitä (jota ensisijaisesti keräämme) meillä on nyt 154/159 (Pirkko/Lasse). Alaskassa olisi kiva käydä paitsi todennäköisesti hulppeiden maisemien takia, myös siksi, että voisimme Pohjois-Amerikastakin todeta kuten Euroopasta, että olemme käyneet kaikkialla TCC-alueiden tarkkuudella.
  • Itsenäisiä maita meillä on tätä nykyä kasassa 107/109, Lassen johtaessa edelleen Venezuelalla ja Trinidad & Tobagolla. Marraskuiselta risteilyltä Intian valtamerelle maita kertyy 3 lisää (Madagaskar, Mauritius, Seychellit) ja TCC-alueita lisäksi yksi (Reunion). Tavoitteita meillä ei edelleenkään nyttemmin varsinaisesti ole.

Sablen saari

Veikon ja Oilin matkoihin vielä palatakseni: Sablelle Veikko ja Oili pääsivät lopulta vuonna 2010 ja koska tätäkin saarta esiteltiin niin Halifaxin kuin Lunenburgin merenkulkumuseoissa melko laajalti sen omalaatuisuuden takia, niin ehkä palaan siihen vielä blogijutun muodossa vähän myöhemmin. Sablelle emme kuitenkaan usko koskaan päätyvämme!

Välähdyksiä Kanadan historiaan

Historia ei ollut koulussa mieliaineitani siinä missä matemaattiset aineet ja maantieto. Mutta maailmaa kiertäessä historia tulee vastaan jos ei nyt jokaisen nurkan takana, niin välähdyksittäin kuitenkin päivittäin.

Prince Edward Island 1864 Prince Edward Island 1864 Prince Edward Islandilla vietimme ensimmäisen päivän vain laiskasti pääkaupunkia, Charlottetownia, kierrellen. Hakeuduimme, tapamme mukaisesti, rantabulevardeille ja pienvenesatamaan ja päädyimme pian rannalla olevaan Confederation Landing Park -nimiseen puistoon ja pieneen paviljonkiin ja opimme, vasta nyt, että miten sopivaa olikaan, että Kanadan matkamme suuntautuu merellisiin osavaltioihin: Nova Scotiaan, New Brunswickiin ja Prince Edward Islandille. Täällä nimittäin nykymuotoinen Kanada sai alkunsa. Yhdysvaltojen sisällissodan jälkeen nämä osavaltiot kokivat tarpeelliseksi liittoutua ja tähän liittyvät neuvottelut aloitettiin Charlottetownissa vuonna 1864. Myös Ontarion ja Quebecin edustajat otettiin mukaan ja erinäisten vaiheiden jälkeen Kanadan valtioliitosta sovittiin keväällä 1867. Olimme siis paikalla hiukan etuajassa: 150-vuotisjuhlat ovat vasta ensi vuonna.

Prince Edward Island 1864

Jo ennen aamupäivän historian oppituntiamme olin hiukan uteliaana lukenut täkäläisiä rekisterikilpiä, joissa on teksti Princd Edward Island – Birthplace of Confederation.
Tekstille on siis katetta!

Rannan paviljongin lisäksi Charlottetownin keskustassa on iso taidemuseo, Confederation Centre of the Arts, joka on valmistunut 100-vuotisjuhliin vuonna 1964.

Green Gables, Vihervaara

Seuraavana päivänä lähdimme kiertämään saarta kirjailija L M Montgomeryn jalanjäljissä. Vihervaaran Anna on tässä osavaltiossa iso juttu. L M Montgomeryn syntymäkoti on palanen aitoa historiaa, samoin hänen isovanhempiensa talon vanhat perustukset Vihervaaran rakennusten läheisyydessä. Vihervaara onkin sitten jo fiktiota, mutta alue on rakennettu historiaa kunnioittaen ja siinä mielessä kertoo todellisesta elämästä saarella 1800-luvun lopussa.

L M Montgomery synnyinkotiLM Montgomery talo Green Gables

Kolmantena päivänä kiersimme majakoita erityisesti saaren keskiosan etelärannikolla, Summersidessa, joka on saaren toiseksi suuren taajama, ja sen ja Charlottetownin välisellä rannikoilla. Illan viimeinen reitillemme osunut majakka oli Rocky Point jo taas melko lähellä Charlottetownia ja vaikka päädyimme sinne majakan takia, niin toki katsastimme myös samalla alueella olevan Port-la-Joey – Fort Amherstin muistomerkin, joka kertasi meille saaren historiaa siltä osin, että aikoinaan Île Saint-Jeanin (nykyisen Prince Edward Islandin) valtasivat ensin ranskalaiset, mutta vähän myöhemmin englantilaiset (1758) ja sen tiimoilta ranskalaiset pakkomuutettiin vähän ympäri maailmaa, aina Eurooppaa ja Karibiaa myöten.
Ei ole pakolaisongelmakaan maailmassa ihan uusi.

Rocky Point Rocky Point

Neljäntenä päivänä jätimmekin jo saaren, tältä erää ainakin, mutta vielä ennen Wood Islandin lautalle ajoa kävimme katsomassa Cape Bearin majakan ja Marconi-museon, jolla silläkin on paikkansa historiassa. 1912 paikalla oli nimittäin vielä Marconi-asema, joka ensimmäisenä kanadalaisena asemana vastaanotti SOS-viestin Titanicilta. Marconi-asemaa ei niemellä enää ole, mutta majakka on.

Cape Bear Lighthouse PEI Cape Bear Lighthouse PEI Cape Bear Lighthouse PEI Cape Bear Lighthouse PEI

Historiasta vielä hetkeksi maantietoon. Siinä missä useimmilla suomalaisilla taitaa olla aika hyvä käsitys Yhdysvaltojen osavaltioista ja niiden sijainnista, niin Kanadan 10 provinssia ja 3 territoriota ovat saattaneet jäädä vähemmän tunnetuiksi – meille ainakin.

Kanadan provinssit

Me vietämme siis nämä pari viikkoa itärannikon Kanadan pienimmissä provinsseissa.  Länsirannikon Vancouver ja Kalliovuorten luonnonpuistot Brittiläisen Kolumbian ja Albertan rajalla voisivat nekin olla ihan mielenkiintoisia kohteita – Vancouveria ovat monet kehuneet, samoin Kalliovuorten kansallispuistoja Banffia ja Jasperia.

Prince Edward Islandille palaamme toki blogissa vielä myöhemmin useammankin jutun verran, mutta nyt jätämme osaltamme hetkeksi niin saaren kuin Kanadan  ja vietämme viikonlopun Ranskassa, St Pierren pienellä saarella. Tältä osin täytyy tunnustaa, että jos emme olisi harrastaneet maabongausta, niin tuskin tuonne lentäisimme, tuskin edes saarista tietäisimme, mutta nyt kun näin lähellä olemme, niin houkutus käydä hakemassa sieltä toiseksi viimeinen Pohjois-Amerikan TCC-piste oli liian suuri ohitettavaksi. St Pierre et Miquelonin jälkeen meiltä puuttuukin sitten Pohjois-Amerikasta TCC-pisteinä enää Alaska.