Avainsana-arkisto: Tove Jansson

Sommarboken feature

Sommarboken
– myös suomeksi

En ole koskaan erityisesti välittänyt muumeista. Toki luin lapsena muutaman muumitarinan ja kummilasten ollessa pieniä muumeilta ei voinut välttyä television lastenohjelmissa. Mutta Tove Janssoniin ihmisenä, erityisesti hänen rakkautensa mereen ja saaristoon on aina viehättänyt minua. Erityisen läheisiä minulle ovat olleet Kesäkirja (Sommarboken) ja Haru, eräs saari (Anteckningar från en ö).

Lapsuuden kesät meren rannalla, jos ei nyt ihan ulkosaaristossa, niin saaristossa kuitenkin, ovat muokanneet maailmankuvaani siten, että kun Jessica Grabowskyn esittämä Sophia varovasti laskeutuu kalliolta mereen Lilla Teaternin näytelmässä Sommarboken olen yhtä hänen kanssaan ja laskeudun varovasti levän peittämiä kivisiä askelmia Airiston alkukesän kylmään veteen.

Sommarboken-4
Jessica Grabowsky ja Sue Lemström Sommarboken-näytelmässä © Cata Portin
Sommarboken-2
Sue Lemström © Cata Portin

Kesä Klovharun saarella

Sommarboken näytelmä asettuu pienelle saarelle, sellaiselle kuin Klovharu, jossa kirjailija vietti kesänsä niin pitkään kuin pystyi. Saari on luotu siniselle näyttämölle, merelle, vanerilaatikoin, jotka toimivat erinomaisesti: kalliona, kivinä, luolana, telttana, metsänä. Lisätään vielä hiukan untuvia ja allitkin ovat mukana tarinassa!

Rakastettu Sommarboken kertoo Sophia-tytön, isän ja isoäidin kesästä, ehkä viimeisestä, Suomenlahden saarella. Isä on läsnä vain tarinassa, ei näyttämöllä, joten dialogi käydään Sophian (Jessica Grabowsky) ja isoäidin (Sue Lemström) välillä.

Sommarboken-3
Sue Lemström ja Jessica Grabowsky © Cata Portin

Kesä saarella koostuu pienistä episodeista: kuljetaan luonnossa, havainnoidaan lintuja ja kasveja, seikkaillaan luolassa tai kummitusmetsässä, käydään uimassa.
Ajatus isoäidin ehkä viimeisestä kesästä on välillä läsnä hiukan ahdistavanakin, mutta enimmäkseen kuitenkin vain osana elämää Sophian välillä kysyessä isoäidiltä ”Oletko muistanut ottaa Lupatroa?”

Reipas Sophia elää kesäänsä rohkeasti ja täysillä: ”Minä keksin pian jotain vaarallista ja sitten saan taas pelätä.” Yö teltassa on vähän pelottavaa, mutta pitäähän sitä silti kokeilla. Merimerkille ei saisi kiivetä, mutta hän kiipeää kuitenkin. Säännöt ovat isän asettamia ja niitä on niin Sophialle kuin isoäidillekin, mikä asettaa lapsen ja vanhuksen samalle viivalle. Samoin he myös huolehtivat toisistaan.

Isän ystävien vieraillessa saarella lapsen ja aikuisten maailmat poikkeavat hetkeksi toisistaan: Sophia ei pääse mukaan juhliin, mitä hän äänekkäästi protestoi. Mutta eipä särje Sophian päätäkään seuraavana aamuna.

Sommarboken

Kesäisellä saarella, luonnon keskellä, elävälle lapselle luonto kaikki on rakasta hyönteisistä alkaen. Isoäiti saa lohduttaa Sophiaa pitkään onkimadon katkettua ja selittää, että madon kummatkin päät selviävät.
Saaressa asuvat tietävät myös, että sammaleen päälle ei saa astua: kahdesta kerrasta sammal vielä selviää, mutta jos sen päälle astu kolme kertaa niin se kuolee.

Enimmäkseen näytelmä pitää otteessaan – vain kummitusmetsässä katsojan ajatukset poistuvat hetkeksi saarelta.

Luonnon äänet näyttämöllä

Ainakin aluksi näyttämöllä oleva kolmas hahmo, äänisuunnittelija Hanna Mikander, häiritsee hiukan. Kesän hennoimpia ääniä toteutetaan näyttämöllä hienovaraisesti katsojalle näkyvällä tavalla, mutta kestää hetken ymmärtää, että hahmolla ei ole osaa tarinassa.

Jessica Grabowsky ja Sue Lemström toteuttavat molemmat roolinsa hienosti, mutta etenkin Jessican roolisuoritus nuorena tyttönä on todellinen: siirtymät ilosta itkuun ja pohdinnasta toimintaan tapahtuvat nopeasti.

Pidin myös näytelmän puvustuksesta: niin Sophien kuin isoäidin vaatteet ovat niin hienosti ajattomia, että voisin melkein kuvitella ne kaikki vaikka omaan vaatekaappiini!

Sommarboken

Sommarboken suomeksi tekstitettynä

Osaamme molemmat ruotsia riittävän hyvin, jotta olisimme voineet seurata näytelmää ilman tekstitystäkin, mutta halusin kuitenkin kokeilla sitä. Tekstitys oli toteutettu puhelimeen asennettavalla pienellä sovelluksella (Thea) ja erityisesti tekstitykseen varatulla wifi-verkolla. Yksinkertaisessa sovelluksessa tekstit tulivat näkyviin puheminen tummataustaiselle näytölle muita häiritsemättä. Jonkun sanat joskus halusin tarkistaakin kuten vaikka, että ravinen on siis rotko. Sovellus ja siis tekstitys toimi hyvin koko esityksen ajan: vain kerran jouduin sulkemaan sen ja käynnistämään uudelleen, kun tekstit lakkasivat ”juoksemasta” normaalisti.

Sommarboken tekstitys
Sommarboken -näytelmän tekstitystä – salaisuuksia Sophian ja isoäidin välillä

Puhenäytelmässä musiikin rooli ei ollut suuri, mutta ensimmäisen näytöksen lopussa Evert Tauben Sjösala valssi sopi hyvin tunnelmaan ja laittoi tapailemaan suomenkielisen toteutuksen sanoja: ”orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu”.

Jos haluat talven keskeltä hetkeksi kesään, lapsuutesi kesiin, niin käy katsomassa Sommarboken!

Lilla Teatern: Tove Jansson: Sommarboken
Dramatisointi Pipsa Lonka, ohjaus Jakob Höglund, äänisuunnittelu ja liveäänet Hanna Mikander, lavastus ja puvustus Sven Haraldsson

Lilla Teatern tarjosi meille liput 3.2.2018 näytökseen.

Kesäretki Klovharun saarelle

tove100_logo

En ole erityisen Muumi-fani, mutta toki Muumi-kirjat olen lapsena lukenut ja Muumivideioita ja -elokuvia on kummilasten kanssa tullut katsottua.
Tove Jansson eturivin suomalaisena taiteilijana on kuitenkin kiinnostava ja ihan erityisesti merellä itsekin paljon liikkuneena tarinat liittyen Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän elämään Klovharun saarella ovat kiehtoneet minua. Luin jo muutama vuosi sitten jostain jutun siitä, että Klovharun saarelle pääsee vuosittain tiettynä viikkona vierailemaan ja selvitin sitten asiaa, mutta koska vierailemaan olisi päässyt vain omalla tai taksiveneellä ei retki saarelle onnistunut ennen kuin nyt.

IMG_5711
(Kuvaa klikkaamalla näet lisää kuvia Klovharunin retkestämme)

Tove Janssonin syntymän 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Klovharunin nykyisin omistava Pellingin kotiseutuyhdistys järjesti useita yleisöretkiä saarelle ja kun tuon aikaisemman kiinnostukseni takia muistin asian jo aikaisin keväällä onnistuin varaamaan meille 2 paikkaa elokuun alun veneretkeltä. Retket myytiin loppuun hyvin nopeasti – eikä ihme, sillä yhdelle retkelle mahtui vain 8 henkeä, sillä saarelle ei pääse rantautumaan tätä isommilla veneillä – tälläkin oli haasteita, kun tuuli iltapäivällä nousi 10 metriin sekunnissa. Söderbystä lähtiessämme retken vetäjät jo valmistelivat meitä pettymykseen, että katsotaan nyt, pääsemmekö rantautumaan, mutta jännitettyämme ½ tunnin merimatkan ajan, että miten käy, niin pääsimme kuin pääsimmekin saarelle!

Klovharunista on tehty useita televisio-ohjelmia, uusimpana Ylen 23.7.2014  julkaisema Gay Gustafssonin haastattelu ja kirjoja, joten saari tuntui heti jollain tapaa tutulta, mutta oli silti hienoa itse tajuta miten pieni kalliosaari Pellingin ulkosaaristossa tämä on.
Mökki, joka Tovella ja Tootilla kuulemma toimi erityisesti työtilana – he nukkuivat usein kallionkoloon pystytetyssä teltassa, sillä näin oli helpompaa, työhuone pysyi työhuoneena ilman, että sitä aamulla tarvitsi erikseen siivota päiväkuntoon – oli tietysti myös kiinnostava. Mökissä oli ikkunat kaikkiin ilmansuuntiin ja sen alle sopivasti jääneessä kallionkolossa oli sauna ja pesutilat, joihin pääsi lattialuukusta tai ulkokautta pienestä kallioiden välisestä solasta. Mökin esineistö on Toven ja Tootin sinne lähtiessään jättämää – he poistuivat saarelta viimeisen kerran vuonna 1992 Toven ollessa 78-vuotias – saari ja meri olivat alkaneet pelottaa.

saari10
(Kuva Tove Janssonin virtuaalimuseon saari-osiosta, johon kuva toimii linkkinä)

Saaresta on hyvin materiaalia myös Tove Janssonin virtuaalimuseossa.

Veneretkellä oppaamme, Pellingin kotiseutuyhdistyksen edustaja, kertoi meille hiukan paitsi Klovharusta myös Pellingin (entisestä) majakasta, joka on ollut Muumitalon esikuvana ja Kummelskäristä, joka on Muumipappa ja meri -kirjan saari. Saaren kartta kirjassa on hyvin saman näköinen kuin Kummelskärin kartta kirjassa.

 

 

 

 

Espoosta lähdettäessä retki Klovharuun (linkki kuva-albumiin retkestämme), vaikka itse veneretki kestikin vain 2 tuntia, oli kokopäiväretki, sillä matkaa Etelä-Espoosta Söderbyn rantaan on n. 100 kilometriä ja kun lähdöstä ei saanut myöhästyä ja reitillä on myös (Pellingin) lossi, piti matkaan lähteä ajoissa. Lähdimmekin sitten niin ajoissa, että ehdimme Söderbyn venerannassa nauttia ennen retken alkua maittavan picnic -lounaan (loistavia nämä K-kaupoissa ainakin nykyisin tarjolla olevat kokoa itse oma salaattisi -tiskit!).

Ennen Klovharunin retkeä olemme tänä kesänä myös käyneet Ateneumissa Tove Janssonin näyttelyssä, jossa ihan erityisesti Tuulikki Pietilän tekemän pienoismallit ilahduttivat myös aikuista kävijää. Näistä pienoismalleista on paljon kuvia ainakin Isyyspakkaus -blogissa (vaikka minusta näyttelyssä ei valokuvia saanut ottaakaan, mutta ehkä erityisluvalla on saanut).

Ateneumiin ehtii vielä 7.9.asti, mutta Klovharun on yleisölle auki enää 10.8. asti.
Opastetut veneretket saarelle on myyty loppuun, mutta omalla veneellä (saaren koordinaatit ovat: 60°09.9′N, 25°48.1′E) tai taksiveneellä saarelle pääsee vielä. Taksivenekuljetus saarelle maksaa siellä käytettävästä ajasta riippuen luokkaa 200 euroa ja sellaista voi kysyä esimerkiksi Roger Weckmanilta (puhelin 0400 879 275) tai Strandverk -yhteisön kautta (Gudrun Weckman).

Lopuksi vielä yksi Japani-aiheinen linkki muumeista – japanilaisia kun on kuulemma tänäkin kesänä saarella käynyt todella paljon: japanilaisessa kahvilassa voisi nauttia annoksensa muumihahmon kanssa – ja annoksessakin voi näkyä muumi!
animal

Sarjassamme kesäretkiä saariin olemme tehneet muitakin hiukan vastaavia retkiä, esimerkiksi: