Avainsana-arkisto: Travelers Century Club

Libanon feature

Lähi-itä 100%

Alaskan Anchoragessa kirjoitin jutun, jossa totesin, että TCC:n määritelmän mukainen Pohjois-Amerikka on nyt tullut koluttua, ainakin yhdellä vierailulla kullakin alueella.

Pohjois-Amerikka 100%

Libanon Byblos Koko Lähi-itä
Libanon – Bybloksen raunioita

Libanonin myötä olemme Lähi-idän osalta tilanteessa, että olemme käyneet kaikilla sen TCC:n listan mukaisilla alueille, joista Ulkoministeriö ei totea, että ”Poistuttava maasta välittömästi” tai ”Vältä kaikkea matkustamista”.
Irakiin, Jemeniin tai Syyriaan ei juuri nyt ole turistina asiaa – ja tuskin tulee ihan lähivuosina olemaankaan.

Traveler’s Century Clubin Lähi-idässä on 14 maata ja sen lisäksi 7 aluetta.
Alueiksi lasketaan muut emiirikunnat kuin Abu Dhabi Yhdistyneistä Arabiemiraateista ja Siinain niemimaa. Egypti jakautuu siis kahteen alueseen, Afrikan puoleinen osa ja Aasian puoleinen osa, eli Siinai.

Näistä olemme siis käyneet 18 alueella, eli:

Varsinaiset matkajutut Libanonista odottavat vielä viimeistelyä ja julkaisua, mutta ensimmäiset niistä ilmestyvät kyllä jo tällä viikolla.
Siinain niemimaalla, Tabassa, kävimme toisen Israelin matkamme yhteydessä.

Loput 3 aluetta jätämme suosiolla väliin ja toteamme, että osaltamme Lähi-itä on nyt ”valmis”. Ehkä, jos tilanne alueella joskus muuttuu oleellisesti toiseksi, saatamme vielä harkita Bagdadia, Damaskusta tai Sanaa, mutta epäilen, ettei niihin ole asiaa vielä moneen vuoteen.

Tiesulkuja Bekaan laaksossa Koko Lähi-itä
Libanon – teiden varsilla oli kaikkialla melko taajaan vartiointipisteitä

Koko Lähi-itä -ideamme julkistimme ensimmäisen kerran 3 vuotta sitten ja sen jälkeen olemme siis käyneet vielä Iranissa, Saudi-Arabiassa ja Libanonissa. Vielä kolme vuotta sitten Libanoniin meneminenkin oli vähän siinä ja siinä, mutta jo nyt teimme sinne ihan normaalin matkan.

Melkein koko Eurooppa, melkein koko Lähi-itä

Koko Väli-Amerikka?

Seuraava koko alueemme voisikin sitten olla Väli-Amerikka, mutta siihen taitaa vielä mennä useampi vuosi, sillä tässä välissä on muitakin suunnitelmia – etenkin kun tänä syksynä tuli Pohjois-Amerikan suunnalla juuri oltua ja yksi matkasuunnitelmiemme periaate on jo useamman vuoden ollut, että tehdään vuorotellen matkoja eri maanosiin, joten seuraavana vuorossa onkin sitten Afrikka ja sen jälkeen ehkä Aasia.

Väli-Amerikasta Costa Rica ja Guatemala kiinnostaisivat oikeasti, mutta voisihan sitä sillä suunnalla samalla käydä täydellisyyden vuoksi myös El Salvadorissa ja Nicaraguassa.

Belize
Belize – risteilyllä jouluna 2012

Karibian alueelta meiltä puuttuu vielä valtiotasolla 8 maata, joista valitsemalla sopivan eteläiselle Karibialle suuntautuvan risteilyn voisi hyvinkin saada 6, jopa 7 samalla matkalla. Haitiin menemistä Ulkoministeriö ei suosittele, mutta joku risteily taitaa sielläkin jollain varustamon yksityisellä rannalla poiketa.

Etelä-Amerikan puuttuvista, mahdollisista, valtioista meiltä puuttuvat vielä Bolivia, Guyanat, Kolumbia ja Paraguay, joista ehkä Bolivia voisi olla kiinnostavakin, mutta toisaalta korkeus vähän mietityttää.

Malediivit 1991
Intian valtameri – Malediiveilla, Angagan rannalla 1991

Aasiassa ja Afrikassa maita riittääkin sitten vielä monen moneen reissuun. Intian valtameren saarivaltioista viimeinen, Komorit, houkuttaisi liittää joskus johonkin Itä-Afrikkaan suuntautuvaan matkaan, niin voisi väittää kattaneensa tuonkin alueen valtiotasolla.

Tyynellä valtameren lukuisista meille vielä uusista valtioista ja alueista lähinnä Fidzi ja Kiribati, ehkä Papuakin, voisi kiinnostaa, mutta lähinnä tilanteissa, joissa jostain syystä päätyisimme muuten tuolle suunnalle.

Ajatus matkasta Antarktiksellekin kiinnostaa ajoittain, mutta ajatus Draken salmen ylityksen ankeudesta on toistaiseksi joka kerta saanut suuntaamaan ajatukset toisaalle. Adalmina’s Adventures -blogia pitävän Anna-Katrin jutut Etelämantereelta, niin blogissa kuin Maailmanmatkaajien kokouksessa ovat kyllä lisänneet kiinnostusta tähänkin kohteeseen.

Adalmina's Adventures Antarktika
Näkymä Etelä-Mantereella (Adalmina’s Adventure -blogista)

Tilastopäivitys

Libanon oli 115./117. (Pirkko/Lasse) itsenäinen maamme, 200 maan listalta.
TCC-alueita on nyt kasassa 166/170, 325 alueen listalta.

unmasters feature

Montako ihmistä on käynyt kaikissa maailman maissa?

Tanskalainen Henrik Jeppesen kävi äskettäin Eritreassa, joka sattui olemaan viimeinen maa mailmassa, jossa hän ei vielä ollut käynyt. Henrik saavutti tavoitteensa 27-vuotiaana, nuorimpana tanskalaisena koskaan, mutta muutaman vuoden vanhempana kuin englantilainen James Asquith, jolla lienee hallussa maailman ennätys tässä lajissa saavutettuaan tavoitteensa 24-vuotiaana.

Eritrea

Olen seurannut Henrikin blogia jo jonkin aikaa – siitä huolimatta, että se on oikeastaan aika tylsä, sillä Henrik rahoitti ison osan matkustamisestaan kirjoittamalla hotelli- ja lentoyhtiöarvioita vastikeeksi hotelliöistä ja lennoista. Vain harvoin jonkun eksoottisemmassa paikassa olevan hotellin arvio ylitti kynnykseni klikata juttu auki Bloglovinissa. Mutta toki blogissa on myös muuta sisältöä, kuten tämä juttu loistava juttu Eritreasta, enhän minä muuten blogia vuodesta toiseen seuraisi!
Helsingistä Henrik arvioi äskettäin Indigo-hotellin.

Eritrean jälkeen blogissa on ollut muutamia yhteenvetojuttuja, joissa on myös sivuttu muita kaikkia maita keränneitä. Ja ehkä Henrikin innoittamana myös norjalainen Gunnar Garfors kirjoitti blogissaan aiheesta äskettäin.

TBT unverified

Molemmat viittaavat The Best Travelled People -sivuston Un_masters -sivuun, joka listaa kaikissa maissa käyneitä useammalla listalla:

  • TBT 1281 & UN verified (eli TBT:n laajan tarkistusprosessin läpikäyneet)
  • UN verified (tarkistusprosessin maatasolla läpikäyneet)
  • verifioimattomat
  • bloggaavat
  • mediassa referoidut
  • hiukan fuskanneet
  • edesmenneet
  • muiden lähteiden perusteella
  • lähellä tavoitetta olevat.

Verifioinnilla tarkoitetaan The Best Travelled People -sivuston mekanismia pyytää listojen kärkisijoilla olevia todistamaan, että ovat käyneet satunnaisesti valituissa parissakymmenessä maassa (UN verified) tai sekä maassa, että TBT -alueilla (TBT 1281 & UN verified).
Todisteeksi käy käsittääkseni matkustusasiakirja, luottokorttiveloitus tai valokuva.

TBT transited

Nuo listausperiaatteet ovat mielestäni jokseenkin sekavat, sillä entä sitten, jos sekä kirjoittaa blogia, että on käynyt läpi verifioinnit joltain osin? Mutta kuvaa lista ehkä kuitenkin tätä tapaa kiertää maailmaa tiukan tavoitteellisesti.
Se kertoo esimerkiksi, että tyypillisesti vaikeimmat maat kuten vaikka Angola, Afganistan, Saudi-Arabia, Iraq tai Libya jäävät viimeiseksi. Mutta toisaalta on viimeiseksi jäänyt sellaisiakin maita kuin Kanada tai Norja tai Malediivit.

garfors

Norjalainen Gunnar on myös pohtinut tuon TBT:n sivuston tietoihin nojautuen paljonko maailmassa on ihmisiä, jotka ovat käyneet kaikissa maailman maissa ja päätyy lukuun 23 – 96, jossa tuo 23 on verifioitujen lukumäärä TBT:n sivuilla.
Hänen arvionsa mukaan sääntöjä tiukasti tulkitsemalla lukumäärä olisi lähempänä tuon välin ala- kuin yläpäätä, sillä listalla on myös ihmisiä, jotka ovat saavuttaneet tavoitteensa ennen Etelä-Sudanin syntymistä ja toisaalta tiedetään  listalla olevan henkilöitä, jotka ovat laskeneet mukaan välilaskuja.

Suomalaisia kaikissa maailman maissa käyneitä lienee nykyisin 9-10*) – pienenä maana sijoituksemme kolmantena listassa, jota johtaa Yhdysvallat 32 nimellä ja seuraavana Saksa 11 nimellä on ehkä yllättävä. Olisiko sillä, että Saksan ja Suomen passit ovat maailman vahvimpia oma merkityksensä asiassa? Nuorimmat suomalaiset ovat olleet 36-37 -vuotiaita eli hiukan tässä mainittuja Henrikiä ja Gunnaria vanhempia. Ja kaikki ovat miehiä.

Ja ihan vaan selvennyksenä, vaikka aihe sen verran minua onkin kiinnostanut, että olen seurannut Henrikin blogia ja olen lukenut Gunnarin kirjan, niin me emme kaikkia maailman maita tavoittele. Toisaalta meiltä loppuisi aika kesken, mutta voisin myös referoida jokin aika sitten Travelers Century Clubin kokouksessa tapaamaamme vanhempaa herrasmiestä, joka oli käynyt yli 300:lla maailman tätä nykyä 325 TCC-alueesta ja totesi, että kolmasosan olisi voinut jättää väliin. Jos päätyisimme elämässämme käymään 2/3 maailman maista, niin toivottavasti osaisimme valita ne, jotka kannattaa nähdä!

Henrikin ja Gunnarin blogien ohella extreme-maabongareiden blogeja ovat ainakin nämä:

ja siis tässä jutussa erikseen mainitut

Roadtrip to Anabar

Yhtenä kuriositeettina näistä blogeista lukemistani jutuista voisi mainita matkan Anabariin, maailman pohjoisimpaan paikkaan, jonne autolla pääsee. Autoja ei sitten sopinut matkalla sammuttaa kertaakaan, eivät olisi käynnistyneet enää uudestaan! Mukana tässäkin retkikunnassa oli myös yksi suomalainen, tietysti.

Suomalaisista kaikissa maailman maissa käyneistä kukaan ei kirjoita matkablogia, mutta  Ismo Porna ja Rauli Virtanen ovat kirjoittaneet matkakirjat.

*) Korjattu julkaisun jälkeen, tietoni 8 suomalaisesta olikin jo vanhentunut, tässä klubissa (kyllä, tällainenkin klubi Suomessa on), onkin jo ainakin 9 jäsentä ja yhdellä suomalaisella on enää vain yksi maa jäljellä – tai sitten ei, jolloin jäseniä on 10.

Wake and BIOT

One Step 4Ward ja Wake Island

Suomenkielisistä matkablogeista olemme ehkä selkeimmin maabongaukseen suuntautunut. Seuraan myös monia muita matkablogeja, myös kansainvälisiä, ja koska etenkin englanninkielisiä matkablogeja on maailmassa varmasti miljoonia, niin olen niissä keskittynyt maabongareiden blogeihin.

Sen myötä, että seuraamissani blogeissa on ollut mielestäni erityisen mielenkiintoisia juttuja, olen esitellyt niitä, niin juttuja kuin blogeja, täälläkin.

Tänään on vuorossa ovat blogi One Step 4Ward ja yksi juttu Lee Abbamonten blogista.

onestep4ward

One Step 4Ward

Tätä blogia kirjoittaa itsensä Y-sukupolveen kuuluvaksi määritteleä irlantilainen Johnny, joka aloitti nomadielämänsä opettamalla englantia Thaimaassa, mutta elättää nykyisin itsensä bloggamalla tai itse asiassa omistamalla nipun blogeja, joita myös muut kirjoittavat, palkkiota vastaan. Bloginsa mukaan Johnnyllä on kasassa 141 193 maasta.

Jokin aika sitten hän julkaisi jutun otsikolla Facing Your Travel Fears – It’s Ok Be Scared To Travel, jossa hän on pohtii matkailuun liittyviä pelkoja laajan Afrikan -kiertomatkan kynnyksellä. Aika vaikuttava reittikartta! Juttu on myös sikäli taitavasti kirjoitettu, että siitä ei oikeastaan selviä, onko kyse todellisesta matkasuunnitelmasta vai vaan juttua varten tehdystä esimerkistä, mutta jutun varsinaisen sisällön kannalta sillä ei ole merkitystä. Katsomalla Johnnyn sivulta myös löytyvää karttaa, joka kertoo missä kaikkialla hän on ollut, käy ilmi, että juuri tuo Afrikan länsirannikko häneltä vielä puuttuu, joten varmasti hän ennemmin tai myöhemmin on myös sinne lähdössä.

One Step 4Ward -kartta

Wake Island

Lee Abbamonten sivuilla puolestaan huomioni kiinnittyi äskettäin juttuun Wake Islandista. Yhdysvalloille jollain tapaa kuuluva saari Tyynellä merellä on yksi maailman eristyneimpiä, matkaa Tokioon, samoin kuin Hawaijille on yli 3000 kilometriä.

LeeAbbamonte

Pääsiäissaarille, jonne myös on lähimmältä mantereelta matkaa yli 3 000 kilometriä, on sentään lentoja päivittäin, mutta Wake Islandille ei tavallinen matkailija pääse melkein mitenkään. Saari on Yhdysvaltojen armeijan käytössä eikä siellä ole muita asukkaita.

Wake Island

Mutta siis takaisin Lee Abbamonteen ja hänen juttuunsa saaresta.
Lee Abbamonte on maabongaripiireissä kuuluisa oltuaan nuorin kaikissa maissa käynyt amerikkalainen. Lisäksi hän tavoittelee kaikkia Travelers Century Clubin listan alueita, joista niistäkin useimmilla hän on jo käynyt. Mutta ei Wake Islandilla, joka on toinen tuon listan vaikeimmin saavutettavista alueista. Mutta nyt, ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen, turisteilla on mahdollisuus osallistua matkaan saarelle, ja Lee on, tietysti, mukana.

Wake Island
Siinä se on, keskellä kuvaa, kaukana Tokiosta, Guamista ja Honolulusta – klikkaamalla kuvaa isommaksi saatat nähdä paikannimet sentään!

Se toinen TCC-alue, jonne on todella vaikea päästä, on British Indian Ocean Territory (BIOT) Intian Valtameressä. Saari on Yhdysvaltojen ja Britannian armeijan käytössä ja sinne on turha kuvitella pysähtyvänsä vaikka matkalla Madagaskarilta Indonesiaan, vaikka se sillä välillä onkin. Tähän kuvaan sain sentään Google Mapsin punaisen merkin näkyviin, ei mennyt mittakaava niin suureksi kuin ylemmässä kuvassa!

BIOT

Meille taitaa näiden eristyneiden saarten osalta riittää Pääsiäissaari, jolla kävimme pari vuotta sitten.

Pääsiäissaarilla

Lee Abbamontesta voit halutessasi lukea lisää hänen omilta sivuiltaan. Tosin mekin kirjoitimme hänestä jo vuonna 2012, eli olemme seuranneet hänen matkojaan jo useamman vuoden.

Tämän pienen sarjani blogiesittelyt vielä kertauksena:

jos vaikka haluat palata muihinkin näistä jutuista.