Avainsana-arkisto: Uber-taksi

pirita feature

Piritan rannalla ja Noa-ravintolassa

Kolmen päivän Tallinnan reissustamme vietimme vajaan vuorokauden Piritan suunnalla. Piritan satama kiinnosti meitä purjehdusreissumuistojen takia ja lisäksi olimme lukeneet Syö Matkusta Rakasta -blogin jutun ravintola Noasta Suomenlahden rannalla.

Piritan rantaa pitkin

Asuimme yhden yön verran Pirita Spa -hotellissa ja lähdimme alkuillasta kävelemään Piritan rantaa pitkin juuri ja juuri Viimsin puolella olevaan ravintolaan. Kävelymatkaa Piritasta kertyy vajaat 5 kilometriä sikäläistä rantaraittia pitkin. Polku kulkee upean mäntymetsän suojassa, mutta siltä on monesta kohtaa avoimet näköalat rannalle.

Piritan ranta Piritan ranta Piritan ranta

Noa-ravintola

Noa-ravintola on Piritan pitkän hiekkarannan kaaren toisessa päässä, juuri sopivasti siten rannalla, että ikkunapöydästä tai terassilta voi ihailla Tallinnan siluettia ja tarkkailla lähteviä ja saapuvia laivoja. Meille, entisille purjehtijoille, sattui vielä sopivasti joku purjehduskisakin samalle illalle ja pääsimme katsomaan myös ilta-auringossa kimaltelevia purjeveneitä!

Noa Viimsi Tallinna

Ravintola sijaitsee ihan meren rannalla ja pöydän voi valita ihan sisätiloista tai osittain avoimesta tilasta, jossa ikkunat merelle suojaavat pahimmalta tuulelta, mutta avoin katto luo ulkotilan tuntua – valitsimme, kesäiltana, tietysti jälkimmäisen.

Noa Viimsi Tallinna Noa ravintola Pirita Tallinna Noa Viimsi Tallinna

Edellisenä iltana F-hoonessa syödyn kolmen ruokalajin, hotelliaamiaisen ja Kohvik Komeetin kakkujen jälkeen päätimme tyytyä kahteen ruokalajiin ja valitsimme pääruokavaihtoehdoista Chicken Masalan ja Lamburgerin.
Molemmat hyviä valintoja – erityisesti sopivasti mausteiset kastikkeet tekivät annoksista sellaisia, että ne tuli kyllä syötyä viimeiseen nuolaisuun asti!

Noa Viimsi Tallinna Noa Viimsi Tallinna Noa Viimsi Tallinna Noa Viimsi Tallinna

Oikeassa ovat olleet, kriitikot, myöntäessään ravintolalle sijansa Tallinnan parhaiden ravintoloiden joukossa niin vuosina 2014, 2015 ja 2017 – ainakin.

Jälkiruokaa piti hetki harkita, lähinnä siksi, että ei meillä enää nälkä ollut, mutta pitihän sitä nyt edes vähän testata niitäkin ja tilasimme tuoreita marjoja suklaapedillä.
Jos suklaata koskaan voi moittia, niin voisiko sanoa, että tässä tuo suklaapohja oli vähän liian paksu. Toisaalta tuoreet marjathan ovat niin kevyttä ja terveellistä syötävää, että pakkohan niitä on hiukan tasapainottaa!

Noa Viimsi Tallinna Noa Viimsi Tallinna Noa Viimsi Tallinna

Noa-ravintolalla hinnoittelu on toteutettu perinteisestä hiukan poikkeavalla tavalla merkitsemällä eri vaihtoehdot eri määrällä viivoja. Valitsemamme pääruuat olivat kummatkin 3 viivan vaihtoehtoja ja maksoivat siis 2 x 19 euroa. Jälkiruoka oli kahden viivan vaihtoehto eli 13 euroa. Ei ihan ilmaista, mutta tämän tasoisesta ruuasta ihan kohtuullista!

Uberilla Tallinnassa

Takaisin Noasta Piritaan palasimme taksilla. Tällä kertaa, jo vähän myöhemmin illalla, Uberilla ei ollut autoja saatavilla, joten jouduimme turvautumaan Tallink Takson autoon – ja kalliimmaksihan se tuli (n. 7 euroa) kuin Uberin arvio matkasta (alle 5 euroa).

Pirita Tallinna

Muuten Uber toimi Tallinnassa hyvin: vain laivarantaan Megastarin sinne saapuessa tilattu auto oli korotetulla taksalla, eli silloin kysyntä oli hetkellisesti, tietysti, suurta.

Pirita Spa -hotelli

Piritassa asuimme siis Pirita Spa -hotellissa, jota ei nyt (perushuoneessa) voi ehkä kuvata loistokkaaksi, mutta jos pitää sijainnista pitkällä Piritan rannalla ja venesataman läheisyydestä, niin ihan hyvä valinta sekin on.

Pirita Spa Tallinna

Me pidimme huoneemme merinäköalasta ja kivan vaaleasta sisustuksesta. Vuodekin oli mitä parhain ja parvekkeen ovea saattoi halutessaan pitää auki toisin kuin monessa keskustahotellissa.

Pirita Spa Tallinna

Auringonlaskukuvatkin sai omalta parvekkeelta!

Pirita Spa Tallinna

Aamulla suihkussa käynti kuitenkin muistutti kylpyhuoneremontin tarpeellisuudesta: mustat raidat laattojen välissä eivät varsinaisesti ilahduttaneet. Osa huoneista taitaakin jo olla remontoituja ja pienellä lisämaksulla olisi päässyt sellaiseenkin.

Hotellin layout on jotenkin vaativa: B-siiven huoneisiin päästäkseen on kiivettävä 2. kerrokseen ja kolmannen kerroksen huoneeseemme vielä toiset portaat. Aamiainen tarjoillaan A-siiven 5. kerroksessa – tieto, joka oli meiltä mennyt sisäänkirjoittautuessamme jotenkin ihan ohi –  ja aamulla sitten olimmekin hetken aikaa taas ihan eksyksissä.

Pirita Spa Tallinna

Mutta olihan se, aamiainen hotellin ylimmässä kerroksessa, ihan etsimisen arvoinen, ainakin jos arvostaa avointa merinäköalaa, kuten me.
Eikä itse aamiaisessakaan ollut moittimista, vaikka ravintola olikin jo hiukan ruuhkainen, sillä olimme taas päätyneet aamiaiselle vasta silloin kuin kaikki muutkin!

Pirita Spa Tallinna
Pirita Spa Tallinna

Hotellin aulassa oli myös mukavan oloinen kahvila, vaikka se meiltä tällä kertaa testaamatta jäikin.

Pirita Spa

Pirita Spa Tallinna

Testasimme myös Pirita Span kylpyläosastoa yhden vartalohoidon ja yhden jalkahoidon verran. Valitsemani kuoriva ja kosteuttava vartalohoito onkin kuulemma yksi kylpylän suosituimpia hoitoja hierontojen rinnalla.

Valitettavasti en vaan oikein ole oikein kotonani kylpylöiden hoidoissa, alastomana toisen, vaikka miten taitavan ihmisen, hierottavana ja voideltavana. Hoitaja puhui kyllä sujuvasti suomea ja teki työnsä hyvin, selostaen hyvin hoidon eri vaiheita.
Ja taisi se, tunnin tauko iltapäivällä turistin elämästä kyllä hiukan virkistää!
Mies kävi sillä aikaa hoidattamassa jalkansa ja oli ilmeisesti odottanut kovempaakin käsittelyä mitä sitten saikaan, mutta siisteiltä nuo vaikuttivat, jalat.

Pirita Spa Tallinna

Jos hotellin perushuoneiden kylpyhuoneet olisivatkin pienen remontin tarpeessa, niin kylpyläosasto ja iso uima-allas olivat uuden tuntuisessa kunnossa.

Piritan venesatamassa

Piritan venesatamaa ehdimme enemmän kiertelemään vasta viimeisenä aamuna ja joko tuulisesta säästä johtuen tai vaan siitä, että tässä vaiheessa elokuuta kesä on jo melkein ohi, vierasvenesatamassa oli jo aika väljää. Toisin oli parikin kertaa täällä heinäkuussa käydessämme, joista mieleeni on jäänyt, että aina saimme lähes viimeisen paikan!

Harkitsimme hetken myös poikkeamista Kadriorgin puistossa matkalla Piritasta iltapäivällä takaisin Helsinkiin lähtevälle Silja Europalla, mutta tuulinen sää ja matkatavarat saivat meidät valitsemaan kävelyn Piritassa ja ubertaksin suoraan satamaan.

Seuraavalla kerralla sitten Kadriorgiin!

Pirita satama Tallinna Pirita satama Tallinna Pirita Tallinna

Yöpyminen Pirita Spa -hotellissa ja kylpylähoidot yhteistyössä Tallink Siljan kanssa.

 

 

Table Mountain

Englannin talvesta Etelä-Afrikan kesään

Tämä (ja seuraava) juttu blogissamme onkin vierailevan kirjoittajan, tällä hetkellä Englannissa asuvan veljentyttäreni käsialaa. Tiian muutettua viime syksynä Englantiin kiusasin häntä muutamaan otteeseen idealla, että kirjoita nyt kokemuksistasi siellä, siinä onnistumatta, mutta tammikuinen matka Etelä-Afrikkaan ylitti kuitenkin kynnyksen: tästä kannattaa kirjoittaa. Ensimmäinen juttu kertoo Kapkaupungista ja toinen juttu suomalais-eteläafrikkalaisista häistä Intian valtameren äärellä. Häämatkastahan oli kyse, siis matkasta häävieraaksi ihaniin häihin. Mutta, tämä saa riittää esipuheeksi, antaa Tiian kertoa!


Lento Etelä-Afrikkaan on pitkä ja vaatii Lontoostakin välilaskun, ainakin edullisimmissa vaihtoehdoissa, mutta loma Etelä-Afrikassa on sen arvoinen!  Vietin Kapkaupungissa vajaan viikon ystäväni häiden lomassa ja kokemus oli ihan mieletön. Kaupungista löytyy puitteet niin aktiivilomalle kuin löhöilyynkin. Suunnittelu jäi lähtökiireissä hiukan vähäiselle, mutta olin käynyt Afrikassa (en kuitenkaan Kapkaupungissa) ystävääni tapaamassa kerran aiemminkin, joten tiesin hiukan mitä odottaa.
Kapkaupunki kuitenkin ylitti odotukseni mennen tullen!

Table Mountain

Ensimmäisenä päivänä kävimme ystäväni kanssa kuuluisalla Pöytävuorella ja jo matkalla sinne tajusin, että Kapkaupunki on aivan erilainen kuin olin olettanut. Se oli suurempi kuin olin kuvitellut ja maisemat vaihtelivat kaupunkinäkymästä välillä kuivaan tasaiseen maastoon ja seuraavaksi vuoristonäkymiin – en ole missään aiemmin kokenut vastaavaa.
Pöytävuorelta maisemat ovat uskomattomat, alhaalla iso kaupunki, mutta silti sen ympärillä on mahdollista makoilla rannalla, lähteä patikoimaan, vierailla viinitiloilla, lähteä katsomaan eläimiä tai jopa haita.

Table Mountain
Table Mountain
Table Mountain

Pöytävuoren jälkeen suuntasimmekin seuraavaksi uimaan ja sen jälkeen vielä viinitiloille nauttimaan lounasta ja lasin kuohuvaa.  Samana päivänä kävimme vielä tutustumassa vielä muihin rantoihin auringon laskiessa ja illastimme vilkkaassa Camps Bayssä.

Cape Town vineyard Sieniparsarisotto

Seuraavana päivänä suuntasimme taas uudelle rannalle, joita Kap Kaupungissa tuntui riittävän. Olen lomaillut paljon Aasiassa ja tottunut kuumuuteen ja polttavaan aurinkoon, mutta aurinko Afrikan otsonikerroksen alla tuntui olevan aivan eri luokkaa.
Palaminen oli väistämätöntä suojakertoimista huolimatta, mikäli rannalla ei hakeutunut varjoon, ainakin jos omaa suomalaisille perinteisen valkoisen ihon ja tupsahtaa rannalle keskellä talvea.  Rannan jälkeen olikin siis hyvä suunnata taas lounaalle ja nauttimaan virvokkeita. Palvelu oli kaikkialla hyvää, mutta kulttuurierot hyvin huomattavissa. Esimerkiksi autoa parkkeerattaessa Sinua oli aina auttamassa tummaihoinen mies, jolle piti tämän ystävällisen avun päätteeksi antaa muutama randi tippiä. Melkein voisin uskoa, että jokainen suomalainen osaa parkkeerata auton ilman avustusta, mutta ainakin tämä työllistää hyvin ihmisiä! Hintatason Kapkaupungissa oli mielestäni erittäin kohtuullinen. Lounaasta tai päivällisestä maksoin keskimäärin  10 euroa, joka sisälsi yleensä lasin tai kaksi viiniäkin.

Lauantaipäivänä olikin sitten vuorossa häät, joten muulle  kiertelylle ei silloin sentään jäänyt aikaa!

Sunnuntaina lähdin aamupäivällä mukaan katsomaan ystävieni surffausta, jonka he olivat varanneet jo aiemmin viikolla. En halunnut itse surffata, sillä merivesi täällä on niin kylmää, että surffatessa pitää käyttää märkäpukua, itse pidän surffauksesta lämpimissä vesissä!  Sunnuntai-illaksi ystäväni oli järjestänyt eteläafrikkalaiseen tapaan braai-illan eli kokoonnuimme kaikki grillaamaan ja viettämään aikaa yhdessä. Brai-iltoihin olin päässyt tutustumaan jo edelliselläkin Afrikan reissullani.

Cape Town beach life

Maanantaina suuntasimme yhdessä ystäväni ja hänen perheensä kanssa taas uudelle rannalle, jossa emme olleet aiemmin käyneet. Mukaan otimme myös ystäväni koiran, sillä kyseinen ranta oli hyvin hiljainen ja sijaitsi hiukan kauempana turistialueista. Saimmekin olla rannalla lähes keskenämme, sillä paikalla taisi olla 4 ihmistä lisäksemme! Tästä rantapäivästä tulikin aivan erityinen kokemus, sillä satuimme näkemään delfiinejä ja hylkeitä uimassa rantavedessä.

Table mountain beach viewTamaani suomeksi Dassie in english

Rannalta näin myös Pöytävuoren taas uudesta kulmasta. Illalla suuntasimme vielä uudelleen Pöytävuorelle katsomaan auringonlaskua ja tekemään lähempää tuttavuutta paikallisten eläinten kanssa, kun joku minulle tuntematon eläin nappasi leipäpalan vieressämme istuvan perheen tyttären kädestä!

(Toimittajan, eli Pirkon huomautus, tämähän on selvästikin tamaani, joita olemme nähneet niin Pöytävuorella kuin Tansaniassakin.)

Tiistaina olikin sitten kotiinpaluun aika.
Loma oli lyhyt ja lennot pitkiä, mutta paljon ehdin näkeä ja kokea Kapkaupungissa vajaassa viikossakin.  Seuraavalla kerralla (jos vielä onnistun kaupunkiin palaamaan!) vuokraisin siellä myös auton, sillä välimatkat ovat pitkiä, ainakin, jos haluaa nähdä mahdollisimman paljon. Taksinkin käyttö on mahdollista, eikä järjettömän kallista, mutta kyllä auton vuokraamisella säästäisi ja näkisi huomattavasti enemmän.  Autonvuokrauksen ja tavallisen taksin käytön ohella Kapkaupungissakin vaihtoehtona on myös uber-taksien käyttö, nekin toimivat hyvin myös täällä.

Uber-kokemuksia Kaliforniassa – ja vähän nostalgiaa

Tiiviillä kiertomatkallamme istuimme bussissa 4 278 kilometriä, joten aika vähän tarvitsimme muita kuljetuspalveluita tämän kahden viikon aikana.

Isoissa kaupungeissa, joissa olimme sen verran pitempään, että itse kukin ehti myös tekemään omatoimisia retkiä, käytimme kuitenkin taksejakin.

No Uber in Las VegasNevada ei salli Uber-takseja, joten Las Vegasissa turvauduimme tavalliseen hotellilta saatavaan taksiin ja maksaessamme tuskailimme normaaliin tapaan tippien kanssa, etenkin kun 12 dollarin matkaa 20 dollarilla maksaessamme kuljettaja kysyy haluammeko vaihtorahaa, ehdottaen siis tavallaan melkein 100 prosentin tippiä.

Uber ride in San Francisco
San Franciscossa ajoimme Uber-taksilla pariin otteeseen. Taksin saaminen oli helppoa, odotusajat alle 5 minuutin luokkaa. Westfieldin ostoskeskukselle taksia tilatessamme törmäsimme taas tarkan noutopaikan määrittelyn ongelmaan: ostoskeskuksessa on kaksi siäänkäyntiä Market Streetin puolelta ja auto odotti meitä toisella puolella kuin me sitä, mutta onneksi sisäänkäynnit olivat lähekkäin ja ymmärsimme pian siirtyä sille toiselle.

Uber ride in LALos Angelesissa halusimme viimeisenä iltana käydä katsomassa meille aikaisemmalta vierailultamme vahvasti mieleen jäänyttä Bonaventure -hotellia. Reipas Uber-kuskimme ei alkuillan ruuhkassa pitänyt ruuhkaisesta Highway 101:stä vaan ajelutti meidät Hollywoodista Downtowniin nuita katuja pitkin n. 30 minuuttia kierrellen hintaan 21 dollaria siinä missä hotellimme hinta-arvio oli 35 dollaria. Alkuillasta taksat olivat myös korkeammat, ruuhka-aikaan, ja sovelluksessa joutuu ennen tilauksen tekemistä erikseen kuittaamaan, että hyväksyy tämän.
Paluumatkan puhelias kuljettajamme oli kiinnostunut paitsi perusasioista kuten mistä olemme ja olemmeko kaupungissa ensimmäistä kertaa myös siitä, että onko Suomessakin jo Uber-takseja ja kun kerroimme, että onhan niitä, niin innostui toistelemaan, että niin, me olemme jo kaikkialla. Kertoessamme, että lähdemme kaupungista seuraavana päivänä hän olisi myös innokkaasti tarjonnut kyytiä lentokentälle, mutta ryhmämatkalaisina meillä tietysti sellainen jo oli.

Los Angelesin Downtown -retkemme oli siis sekin osa tämän Kalifornian kierroksemme nostalgia-osuutta. Bonaventure-hotellin maisemahissit olivat elämämme ensimmäiset laatuaan vuonna 1982 ja jäivät vahvasti mieleemme, joten niillä piti päästä ajamaan uudelleen. Ensimmäinen kuva on vuodelta 1982, muut vuodelta 2015.

Bonaventura 1982 Bonaventura 2015 Bonaventura 2015
Bonaventura 2015Tällä kertaa kävimme nykyiseltä nimeltään Westin Bonaventura -hotellissa ylhäällä pyörivässä ravintolassa drinkeillä ja vielä alakerran bistrossa syömässä. Tarkkaa mielikuvaa vuodelta 1982 minulla ei ole, mutta luulisin, että sen hetkisellä melkein vastavalmistuneen asuntovelallisen budjetilla emme hotellissa nauttineet kuin näköalasta!

Bonaventura 2015 view Bonaventura 2015 view

Ja alla olevista kuvista taas ensimmäinen vuodelta 1982 ja toinen vuodelta 2015.
Näihin vuoden 1982 kuviin liittyen muuten pieni tilastotieto – vuodelta 1982 meillä on tallessa, kun kaikki kuvamme on digitoitu, n. 400 kuvaa, yhteensä n. 500 Mtavua. Vertailun vuoksi vuodelta 2014 meillä on tallessa n. 22 500 kuvaa, yhteensä n. 80 Gtavua!

Bonaventura 1982 Bonaventura 2015

USA Osavaltiot otsikko

Albatros Willi Länsi kokonaiskustannukset

(Kustannuksia päivitetty ESTA:n ja kokonaissumman osalta 3.3.2015.)

Edelliset ainakin 10 juttua blogissamme kertovat USA:n länsirannikolla tekemästämme kiertomatkasta, jonka siis oli Albatros -matkatoimiston Willi Länsi -niminen matka.
Muutama juttu (ainakin) on vielä tekeillä, mm.  julkinen palaute matkasta Albatrosille, mutta, lähipäivinä, ehkä …

Matkan kustannuserittely (2 hengeltä) alla – matkapaketti sisälsi lennot, hotellit, kiertomatkan bussikuljetukset ja opastuksen.

Albatrossin matkapaketit

4796,00

Lisäretket (Helikopterilento Grand Canyon 317€, Rantaretki Los Angeles 37€, Iltaretki Las Vegas 37€)

391,60

Lisäpääsymaksuja
(iMax Grand Canyonilla, Eiffel-torni Las Vegasissa, Monterey Bay Aquarium)

112,75

Show (Menopause) Las Vegasissa

78,01

Takseja ja raitiovaunuja (LA, Las Vegas, SF)

94,15

ESTAt *)

17,66

Juomarahoja aamiaisiin liittyen, kuljettajille ja oppaalle *)

129,36

Lentokenttäpaikoitus (halvempi kuin taksi kentälle ja takaisin)

79,00

Prepaid SIM-kortti toiseen matkapuhelimeen

33,45

Matkamuistoja

79,53

Yhteensä 2 hengeltä

5 811,51

Kustannusyhteenvedossa tähdellä merkityt kohdat (ESTA ja juomarahat) kuuluvat esimerkiksi Olympian matkoilla matkan hintaan – tämä kannattaa kokonaishintaa arvioidessa huomioida.

Tietysti tuo ESTA on sikäli mielenkiintoinen kuluerä, että se on voimassa kaksi vuotta, joten jos käy kahden vuoden sisällä USA:ssa useamman kerran, niin kustannus jakautuu useammalle matkalle. Omalta osaltamme edellinen ESTA-lupamme ehti juuri vanhenemaan ennen tätä matkaa ja seuraavasta USA:n suuntautuvasta matkasta ei vielä ole päätöstä, joten rasitetaan tuolla kustannuksella nyt kokonaisuudessaan tätä matkaa. En myöskään osaa sanoa hyvittäisikö Olympia ESTA:n osuuden matkan hinnasta, jos sellainen jo olisi voimassa.
ESTAan liittyen kannattaa myös ehdottomasti lukea tämän jutun kommentit. Me maksoimme ensin ESTAsta virheemme takia n. 150 euroa, mutta saimme sitten ylimääräiset rahat takaisin kun hiukan uhkailimme ja valuuttakurssimuutosten takia lopullinen ESTA-kustannuksemme jäi sitten noinkin pieneksi.

Taksit olivat Las Vegasia lukuunottamatta Uber-takseja, eli jonkin verran tavallisia takseja edullisempia.

Ostimme tälle matkalle ensimmäistä kertaa myös yhden prepaid -kortin, joka mahdollisti edulliset puhelut ja nettiyhteyden (1 Gtavu dataa) myös hotellien ulkopuolella, sillä suomalaisten SIM-korttien käyttäminen on kallista USA:ssa ja Pirkon sapattivapaan aikana maksamme kaikki puhelinkulut itse.

Ja matkakustannuksiinhan emme sisällytä ruokaa, sillä söisimme me kotonakin, emmekä ostoksia, jotka eivät mitenkään liity tähän matkaan, kuten vaikka nyt tällä matkalla Applen liikkeestä San Franciscosta ostetut uudet suojakuoret puhelimeen ja iPadiin.

Matkamuistojen määrä tuntuu meillä vähevän matka matkalta – tällä kertaa mukaan ei tarttunut kuin kaksi magneettia, kaksi postikorttia ja tuo Grand Canyon -pallo, johon Lasse ihastui! (Jos ihmettelet, miten nämä maksoivat 79 euroa, niin selitys on, että tästä puuttuvat myös matkamuistoiksi luokittelemani meistä parissa nähtävyydessä otetut yhteiskuvat, jotka tunnetusti eivät ole halpoja!).

Willi Länsi matkamuistot

Tappiopuolellekin tuli tällä(kin) kertaa yksi tavara: Pirkko onnistui hukkaammaan uuden Olympus Pen -kameransa linssisuojuksen puolivälissä matkaa – mutta sen innoittamana hän sitten tilasikin hetimmiten uuden ja nyt sellaisen, jossa on kiinnitysnarukin.Samaiseen kameraan olisimme mielellämme myös ostaneet vara-akun, mutta sellaista ei löytynyt, tosin kysyimme vaan noin kymmenestä kameroita myyvistä liikkeestä. Taitavat olla nämä tällaiset varaosat siirtyneet isoillakin markkinoilla vain verkossa myytäviksi tuotteiksi. Molemmat tuotteet löytyivät sitten Olympuksen omasta verkkokaupasta.