Avainsana-arkisto: Unescon maailmanperintökohteet

Historic Jeddah

Historiallinen Jedda

Jeddan vanha kaupunki on lauantaina hiljainen. Paikallisilla taitaa olla muita kiireitä ja turisteja kaupungissa ei juuri ole.
Pyhiinvaellusturisteja käy Saudi-Arabiassa vuosittain 10 miljoonaa, mutta juuri nyt ei ole mikään erityinen pyhiinvaellusaika vaikka yksittäisiä pyhiinvaeltajia näimmekin froteepyyheasuissaan lennolla Riadista Jeddaan.
(En uskaltanut lentokentällä kuvata, mutta esimerkiksi tässä Daily Mailin artikkelissa on useita kuvia näistä pyyhkeisiin kietoutuneista pyhiinvaeltajista.)

Jeddan vanha kaupunki

Aloitamme vanhalta kaupunginportilta, jonka vierellä on jäljellä muutama pätkä vanhaa kaupunginmuuriakin ja kävelemme autioita katuja pitkin syvemmälle vanhaan kaupunkiin. Monet taloista ovat huonossa kunnossa, mutta oppaamme mukaan monia niistä myös kunnostetaan: ehkä näihin vuosisatoja vanhoihin rakennuksiin kohta ilmestyy Starbucks ja McDonalds.

Jeddan vanha kaupunki Jeddan vanha kaupunki Jeddan vanha kaupunki Historiallinen Jedda

Istahdamme hetkeksi talon nurkalla olevaan talonvartijan nurkkaukseen. Aikoinaan kaikissa taloissa on ollut tällainen ja joku talon asukkaista, ehkä vanhimmasta tai nuorimmasta päästä, on istunut tässä, vastaanottanut tavaroita ja kerännyt ja jakanut tietoa.

Jeddan vanha kaupunki Historiallinen Jedda

Täälläkään, yhdessä Saudi-Arabian Unescon maailmanperintökohteesta, ei ole juuri muita turisteja ja museot ja kaupungin ainoa matkamuistomyymälä avataan meitä varten.

Historiallinen Jedda Historiallinen Jedda

Historiallinen Jedda
Jeddan vino torni (talo), jota oppaamme muistaa verrata Pisan torniin

Historiallinen Jedda

Historiallinen Jedda
Al-Shafi’in moskeija, yksi Jeddan vanhimpia (kuva: Antti Härkönen)

Historiallinen Jedda

Kotimuseo avaa kivalla tavalla elämää ennen näissä kortteleissa: vieraiden vastaanottotila alakerrassa, naisten olohuone, keittiö ja makuuhuoneet yläkerrassa. Talon keskellä aukko, joka tarjoaa paitsi raikasta ilmaa myös mahdollisuuden keskustella huoneesta toiseen.

Historiallinen Jedda
Vanhan arabialaisen talon vastaanottotilat
Historiallinen Jedda
Vanhan arabialaisen talon keskikuilu (kuva: Pirkko Mäntysalo)

Historiallinen Jedda

Historiallinen Jedda
Yksi lukijoistamme pyysi kuvia Saudi-Arabian maailmanperintökohteista.Jeddasta löytyi yksi matkamuistokauppa ja tämä kortti lähti lukijallemme.

Vielä ryhmäkuva – matkaoppaamme rakastaa ryhmäkuvia!

Jeddan vanha kaupunki
Ryhmämme Nassif Housen edustalla Jeddassa

Perinteinen souk-alue

Vanhan kaupungin kupeessa on myös perinteinen soukkialue, jonne jäämme hetkeksi kiertelemään. Täälläkin, niin Riadissa kuin Jeddassa (ja luultavasti koko Saudi-Arabiassa), perinteiset soukit ovat  jäämässä lukuisten modernien isojen ostoskeskusten jalkoihin, mutta tänään tämä on vielä olemassa.

Kulta on valuuttaa arabinaisille ja erilaisia, isoja ja painaviakin, kultakoruja myydään monessa kaupassa. Kokeilen yhtä, kun myyjä kehottamalla kehottaa. Tämä (kuva alla) luultavasti edullisimmasta päästä oleva kevyehkö, mutta näyttävä koru olisi keventänyt matkakassaa noin 1 500 eurolla, mutten uskonut sitä Suomessa käyttäväni, joten kauppaan jäi.

Jeddan vanha kaupunki Jeddan vanha kaupunki

Kultakauppojen lisäksi alueella myydään paljon naisten vaatteita, siis abayoja, ja uteliaisuuttamme pysähdymme pariinkiin myymälään tarkastelemaan malleja ja hintoja. Halvemmalla sen täältä olisi saanut kuin Suomesta, mutta toisaalta oli kyllä stressittömämpää, että se oli mukana jo lennolla.

Vitsailen oppaalleemme, että mitenkähän hienosti syömme tänä iltana, pitäisikö minun investoida 20 euroa runsaasti erivärisillä paljeteilla koristeltuun abayaan, johon hän päätyi vastaamaan asiallisesti, että täysin mustia abayoita pidetään tyylikkäimpinä, eli paljettien lisääminen ei tee asusta hienompaa.

Pukeutuminen Jeddassa on kuitenkin vapaampaa kuin Riadissa: abayat ovat värikkäämpiä ja useimmiten edestä avattavia ja osa naisista näyttää käyttävän niitä kevyen takin tapaan, aukinaisina.

Historiallinen Jedda
Jeddan vanha kaupunki, Al Badad, on paitsi Unescon maailmanperintökohde, myös osa perinteistä pyhiinvaellusreittiä (Hajj) Jeddasta Mekkaan.

Kalatorilta kalaravintolaan

Vanhasta kaupungista jatkamme Jeddan rannalle, kalatorille.
Ajattelemme ensin, että näitä nyt on nähty, vihannes-, hedelmä-, tai kalatoreja, mutta tämä on sittenkin näkemisen arvoinen: en muista, että missään olisin nähnyt näin paljon näin värikkäitä kaloja!

Jedda kalatori Punaisenmeren rannalla Jedda kalatori Punaisenmeren rannalla Jedda kalatori Punaisenmeren rannalla Jedda kalatori Punaisenmeren rannalla Jedda kalatori Punaisenmeren rannalla

Kalatorin jälkeen vuorossa on, tietysti, lounas kalaravintolassa. Twina taitaa olla yksi Jeddan parhaista kalaravintoloista ja pöytäämme kannetaankin kalaruokalaji toisensa jälkeen. Neljännen tai viidennen lajin jälkeen useimmat meistä joutuvat luovuttamaan, mutta tarjoilijat eivät helposti luovuta. Täälläkin olisi tarvittu niitä punavihreitä kortteja, joita käytettiin Pride of America -aluksen churrascaria-ravintolassa.

Twina Jedda Twina Jedda

Ilta autiomaassa

Lisää ruokaa on tarjolla vielä illalla, sillä iltapäivän siestan jälkeen päivämme jatkuu Jeddan ulkopuolella, autiomaassa.

Kaikki seurueestamme ovat käyneet hiekkadyyneillä jo jossain muuallakin, Arabiemiraateissa tai Qatarissa, joten kokemus ei ole ihan ainutlaatuinen. Dyyneillä ajelu onkin täällä aika lyhyt, mutta oikeastaan pitkän päivän jälkeen hyvä niin.

Jeddah aavikolla

Yhteinen ateria hiukan hankalasti matolle katettujen herkkujen ympärillä istuen kirvoittaa kuitenkin seurueemme mielenkiintoisiin keskusteluihin vaellusretkistä oleskelulupiin Saudi-Arabiassa ja katsomme jopa lyhyen elokuvan melontaretkestä Bogskäriin.
Elokuvaa on näytetty syksyllä Suomessa Majakkaseuran tilaisuuksissa, mutta näin ainutlaatuista esityspaikkaa sillä ei taatusti ole ollut aikaisemmin ja tuskin tulee olemaan myöhemminkään!

Illan päätteeksi leiristä sammutetaan hetkeksi valot ja keskitytään tähtiin ja nousevaan täysikuuhun ennen paluuta hotellille ja sivistyksen pariin.

Jeddah aavikolla

Riad feature

Teloituspaikalta prinssin puheille – päivä Riadissa

Saavuimme 6 miljoonan asukkaan Riadiin illalla, joten näimme ensimmäiseksi laajan kaupungin iltavalaistuksessa. Ehkä hiukan odotustemme vastaisesti korkeita pilvenpiirtäjiä oli vain muutamia, harvakseltaan.
Liikenne soljui, illalla, sujuvasti leveitä moottoriteitä pitkin – täällä ei todellakaan kävellä paikasta toiseen. Liikenteen sujuvuutta tosin hankaloittaa juuri nyt meneillään oleva valtava metron rakennusprojekti joka pakottaa välillä ajamaan monta kilometriä väärään suuntaan ennen kuin on mahdollista kääntyä takaisin päätyäkseen haluamaansa kohteeseen. Toisaalta polttoaine on ainakin halpaa, litran bensiiniä saa noin 20 sentillä.

Riad Saudi-Arabia
Meriharakat Riadin yössä, hotellimme Plaza Inn Olayan edustalla

Seuraavana aamuna kaupunki näyttää erilaiselta, hiekkakivenväriseltä – mutta edelleen rakennustyömaalta.

Teloituspäivä

Suuntaamme ensimmäiseksi Masmakin linnoitukselle, joka toimii nykyisin museona. Linnoitusta lähestyessämme oppaamme innostuu ja toteaa meidän olevan onnekkaita. Lähellä olevien poliisiautojen määrästä hän on päätellyt, että tänään on teloituspäivä ja niitä on kuitenkin melko harvakseltaan.
Itse teloituksia emme länsimaisina pääsisi katsomaan ja – onneksi – päivän teloitukset ovat jo ohi kun saavumme museon läheiselle aukiolle, josta kaupungin englanninkieliset asukkaat käyttävät nimeä Chop Chop Square. Jäljellä on vain vesilätäkkö sen jäljiltä, että teloitettujen veri on huuhdeltu pois aukiolta.

Riad Saudi-Arabia Chop Chop Square Riad Saudi-Arabia Chop Chop Square

Riad Saudi-Arabia Chop Chop Square
Uhrin omaisten tila aukion reunalla. Tästä ikkunasta he voivat halutessaan armahtaa teloitettavan vielä viime minuuteillakin.

Riad Saudi-Arabia Chop Chop SquareRiad Saudi-Arabia Chop Chop Square

Saudi-Arabiassa teloitetaan edelleen vuosittain yli 100 ihmistä. Kevyellä googlettamisella löytyy tieto, että syyksi on useimmiten merkitty murhat tai huumeet. Teloitus tehdään katkaisemalla teloitettavan pää julkisesti tällä aukiolla. Oppaamme kertoo olleensa paikalla kun teloitusvuorossa oli mies, joka oli tappanut kaksi lasta, kun ei ollut saanut heistä pyytämiään lunnasrahoja. Teloitettu oli kuulemma edennyt aukiolla vielä useamman askeleen ilman päätä. Teloitusaukio reunalla on ikkunallinen tila, josta uhrin omaiset voivat seurata teloitusta – ja viimeiseen hetkeen asti päättää halutessaan armahtaa tekijän.

Masmakin linnoitus

Mutta teloituksista normaalimpiin nähtävyyksiin. Masmakin vanhassa linnoituksessa oleva museo on tasokas ja itse linnoitus metrin paksuisine seinineen ja kauniine puuovineen kertoo omaa tarinaansa maan historiasta.

Riad Masmak Palace Riad Masmak Palace Riad Masmak Palace

Riad Masmak Palace
Ryhmämme Masmakin palatsin edustalla

Murabban palatsi

Masmakin jälkeen seuraava kohteemme on Murabban palatsi. Palatsi oli Saudi-Arabian valtioksi yhdistäneen kuningas Abdulazizin käytössä vuosina 1938-1953, eli hänen kuolemaansa asti. Kiertelemme palatsin huoneissa ja laskeudumme, jo hiukan kiireellä katsomaan vanhan kuninkaan autokokoelmaa alakertaan, sillä Saudi-Arabiassa rukousajat sulkevat niin museot, ravintolat kuin kaupatkin ajoittain hetkeksi.

Murabba PalaceMurabba PalaceMurabba Palace

Kansallismuseo

Siirrymme Kansallismuseoon, jossa saamme oppaaksemme museota ilmeisesti aikaisemmin joltain osin johtaneen hiukan vanhemman miehen, joka selvästikin rakastaa sitä. Museo on kieltämättä hieno, mutta käytettävissä olevan ajan puitteissa meidän olisi ehkä sittenkin kannattanut keskittyä johonkin aikakauteen sen sijaan, että käymme melko yksityiskohtaisesti läpi niemimaan koko historian aikojen alusta nykyaikaan. Mutta oikeasti, jos sattuisin olemaan Riadissa sadepäivänä eikä minulla olisi mitään muuta tekemistä, niin voisin kuvitella palaavani museoon. Tosin sadepäivät ovat harvassa, jos niitä vuodessa on tyypillisesti vaan muutama ja paluu Riadiinkin näiltä näkymin ei vieläkään olisi tyypillinen viikonloppumatka.

Alla muutama kuva valtavasta museosta kalliopiirrosten ajasta nykyaikaan ja öljynporaukseen.

Riad National Museum Saudi Arabia Riad National Museum Saudi Arabia Riad National Museum Saudi Arabia Riad National Museum Saudi Arabia

Museon pihalla ryhmäämme lähestyy valkoiseen pukeutunut mies, joka tiedustelee ystävällisesti keitä me olemme ja miksi olemme täällä. Hän työskentelee prinssi Sultan bin Salman bin Abdulazizille, joka vastaa mm. Saudi-Arabiaan suuntautuvasta turismista. Prinssi seurueineen on myös tänään museoalueella ja hetken päästä meitä haastatellut mies palaa ja kertoo, että prinssi haluaa tavata meidät.
Mielenkiintoista – olimmehan juuri vierailleet hänen isoisänsä Abdulazizin palatsissa (Murabba)!

Riad National Museum Saudi Arabia Riad Prince Sultan ibn Salman bin Abdulaziz

Ok … ryhmitymme tilaisuutta varten ryhmäkuvaan ja päädyn keskustelemaan prinssin kanssa hiihtämisestä. Hän tietää, että Suomessa harrastetaan hiihtämistä myös tasamaalla, mutta hän on talvella lähdössä laskettelemaan. Ympärillämme pyörii valokuvaajia ja videokuvaajia, muitakin kuin Lasse, joka myös yrittää saada tapaamisemme ministerin kanssa tallennettua. Ehkä päädyimme iltauutisiinkin.

Riad Prince Sultan ibn Salman bin Abdulaziz

Riad Prince Sultan ibn Salman bin Abdulaziz
Ryhmämme ja prinssi Sultan. Oikeassa reunassa paikallisoppaamme Shaik Faizullah

Etenkin paikallisoppaamme on haltioissaan prinssin tapaamisesta.
Yhteiskuva hänestä ja ministeristä saattaa jossain tilanteessa myöhemmin osoittautua hyvinkin arvokkaaksi liiketoimintojen kannalta.

Lyhyellä videolla vielä tunnelmia tapaamisestamme prinssin kanssa.

Meidän kannaltamme lyhyt tapaaminen kuninkaallisen perheen kanssa menee kategoriaan nähtävyydet, sillä onhan kuningasperhe iso osa Saudi-Arabiaa.

Diriyah

Päivän päätteeksi teemme vielä iltaretken katsomaan Diriyahin raunioita. Itse tähän Unescon maailmanperintökohteeseen emme meneillään olevien kunnostustöiden takia pääse, mutta näemme sen iltavalaistuksessa läheisestä puistosta. Kuten tuhannet puistoon iltaa viettämään tulleet paikallisetkin, joiden takia valokuvaaminen on hiukan haasteellista, sillä paikalla olevat poliisit ovat tarkkoja siitä, ettemme kuvaa yksittäisiä ihmisiä. Virkaintoisimmat kieltävät välillä raunioidenkin kuvaamisen, mutta oppaamme esiteltyä ryhmämme saamme taas luvan kuvata.

Diriyah Unesco World Heritage RiadDiriyah Unesco World Heritage Riad
Diriyah Unesco World Heritage Riad
Diriyah Unesco World Heritage Riad

Vielä illallinen alueella sijaitsevassa libanonilaisessa ravintolassa ja Riad tuntuu jo ihan tutulta!

Lunch in Riad
Lounaan söimme saudiarabialaisen ravintolan perhehuoneessa, lattialla istuen
(Kuva: Kari Mäntysalo)

(Jutun otsikkokuvasta sen verran, että olimme Saudi-Arabiassa ITL World -nimisen yrityksen vieraina, tehtävänimikkeillä Travel Consultant, suomalaisen Tres Hombres -matkatoimiston ”työntekijöinä”.)

Petäjänveden kirkko

Petäjäveden kirkko

1700-luvulla rakennettu vanha puukirkko jossain Keski-Suomessa? Tunnustan, että tällä kuvauksella en olisi ollut retkestä Petäjäveden kirkolle kovin innostunut.
Yksi Suomen Unescon maailmanperintökohteista? Maabongauksen tiimoilta olen oppinut arvostamaan maa- ja aluelistojen ohella myös Unescon maailmanperintökohdeluetteloa – harvoin ne ovat pettäneet.
Rastitettava lista Unescon maailmanperintökohteista löytyy muuten ainakin Most Traveled People -sivustolta kohdasta My Travel > My World Heritage (vaatii rekisteröitymisen kyseiseen palveluun).

Tulimme Petäjävedelle pohjoisesta ja käännyimme nelostieltä Petäjävedelle vähän Äänekosken jälkeen ja päädyimme Uuraisten kautta kulkevalle osittain hiekkatielle, jolla vielä tehtiin tietöitä – no saatiin hiukan kokemusta suomalaiseen rallimaastoonkin!

Petäjäveden kirkko
Hienoimmat kuvat kirkosta saa jo parkkipaikalta alueelle johtavalta sillalta

Petäjäveden kirkko

Lampaita Petäjäveden kirkolla
Kirkon läheisyydessä laiduntavat lampaat ovat varmasti mukava lisä etenkin ulkomaisille ja nuoremmille matkailijoille

Ei pettänyt Petäjävesikään. 1763-65 rakennettu puukirkko on oikeasti puuarkkitehtuurin helmi. Värikäs kirkontorni ja paanukatto. Kirkon sisällä osin maalaamattomat, osin koristellut hirret. Maalaamattomat käytössä kiiltäviksi kuluneet penkit.
Kirkontorni, siis itse asiassa tapuli, on rakennettu vasta 1821. Tapulin sininen sisäkatto pyrkii kuvaamaan taivaankantta ja siinä oleva punaisella tähdellä koristeltu aukko on kellojen nostoaukko.

Petäjäveden kirkko Petäjäveden kirkko

Saarnastuoli edustaa kansanomaista puunveistotaitoa: Jeesus, evankelistat ja enkelit saarnastuolin seinissä ja matkailijoiden suojelupyhimys Pyhä Kristoforos sitä kannattelemassa. Enkeleitä voisi ostaa mukaansakin, petäjäveteläistä käsityötä.

Petäjäveden kirkko Petäjäveden kirkko

Kirkko jäi pois käytöstä jo 1879 uuden kirkon myötä, mutta sitä ei koskaan – onneksi – purettu. Rakennusmuistomerkkinä sitä on hoidettu 1950-luvulta alkaen ja Unescon maailmanperintökohde siitä tuli vuonna 1994.

Kirkon ympärillä on myös ollut hautausmaa, joka jäi käyttöön vielä itse kirkon jäätyä pois käytöstä. 1700-luvulta alkaen hautausmaalle on haudattu noin 9100 vainajaa, mutta nykyisin hautamuistomerkkejä on jälkellä 131. Varhaisimmat muistomerkit ovat puisia ja niitä on säilynyt vaan muutama.
Osan haudoista luonto on jo melkein ottanut omakseen.

Petäjäveden kirkkoPetäjäveden kirkko

Nykyisin kirkossa järjestetään kesäisin jumalanpalveluksia, häitä ja kastetilaisuuksia sekä konsertteja.

Museokortti ei kelvannut kirkkoon vaan pieni viiden euron sisäänpääsymaksu piti maksaa erikseen: opaspalveluiden ja kirkon ylläpito vaatii rahaa. Kesällä kirkko on auki päivittäin, talvella sinne pääsee ennakkovarauksella.

Petäjänveden kirkko

Vielä viimeinen silmäys kirkkoon ja matkamme jatkui kesäisen kiertomatkamme seuraavalla Unescon maailmanperintökohteelle, eli Oravivuoren kolmiomittaustornille, joka on osa Struven ketjua.

Petäjäveden kirkko

Oravivuori feature

Struven ketju: Oravivuori

Vierailimme tänä kesänä kolmella Suomen Unescon maailmanperintökohteella.
Näistä erityisesti Struven ketju on viimeksi kuluneina viikkoina ollut näyttävästi esillä myös ainakin pääkaupunkiseudun valtamediassa, Helsingin Sanomissa.

Oravivuori Struven ketju Unesco

  1. heinäkuuta julkaistiin juttu Suomen Unescon maailmanperintökohteiden tutkiminen on kuin hyppy historiaan, joka esittelee kaikki seitsemän maailmanperintökohdettamme.

  2. elokuuta esiteltiin erityisesti Struven kolmiomittaustornien ketjua artikkelissa Maapallon kokoa mitattiin Suomessakin tarkasti 200 vuotta sitten – kokeen toteutus vei lähes 40 vuotta. Tätä juttua kommentoitiin vielä mielipiteissä 5. elokuuta.

Vierailu jollain Struven ketjun pisteellä tuli osaksi Espoosta Ouluun ja takaisin kierrostamme suunnittelun viime metreillä, kun olimme jo päättäneet käydä Jyväskylässä ja luin sitten, huolimattomasti, Wikipediasta Oravivuoresta, että ”Oravivuori on vuori Puolakassa Päijänteen tuntumassa entisessä Korpilahden kunnassa Jyväskylässä.”

Suomen Unesco-kohteet
Unescon maailmanperintökohteet Suomessa. Kuva HS:ien artikkelista.

Asiaa sen tarkemmin tutkimatta ajattelin, että ok, poiketaan täällä samalla kuin käymme Jyväskylässä. Vasta edellisenä iltana, Pihtiputaan Kärväsjärvellä yöpyessämme, kävimme vähän tarkemmin läpi seuraavan päivän reittiämme Pihtiputaalta Petäjäveden kirkon kautta Jyväskylään ja edelleen Hartolaan, josta olimme varanneet seuraavan yöpymisemme. Tarkempi tutkimus Oravivuoren sijainnista osoitti sen olevan Päijänteen länsipuolella siinä missä yöpymisemme oli varattu Päijänteen itäpuolelta. Oravivuori ei myöskään ollut ihan Jyväskylässä, vaan Puolakkaan, on matkaa yli 40 kilometriä! Pohdin jo hetken Oravivuoren vaihtamista vaikka Porlammissa sijaitsevaan Struven ketjun pisteeseen ja sen yhdistämistä joskus myöhemmin tehtävään retkeen Verlan Unescon maailmanperintökohteeseen, mutta kun sitten löytyi sentään Kärkisten silta, jota pitkin siirtyminen Päijänteen länsipuolelta itäpuolelle onnistuisi ilman yletöntä määrää lisäkilometrejä, niin Oravivuori se on!

puolakka kartalla

Nousu Oravivuorelle

Oravivuoren kolmiomittaustornille pääsee Puolakasta noin kilometrin pituista polkua ylämäkeen. Polun lähtöpaikalle on E63-tieltä vajaa 10 kilometriä hiekkatietä, jonka varrella on siellä täällä Struven ketjusta kertovia merkkejä: sen verran, että usko siitä, että on oikealla reitillä säilyy. Applen Maps -ohjelmisto ei ihan selvinnyt loppuun asti, mutta Here selvisi, mutta pelkillä tienviitoillakin siis selviää.

Oravivuori Struven ketju Unesco Oravivuori Struven ketju Unesco

Jätimme auton pienen parkkipaikan reunaan – ainoana, ei näillä Struven ketjun pisteillä, tällä ainakaan, mitään suurempaa ruuhkaa näyttänyt olevan – varustauduimme varoiksi sadevarusteilla ja otimme mukaan vähän juotavaa ja aloimme kiivetä.

Polku ei ole ihan kesy, muttei nyt vaikeakaan. Alkumatkasta se on vähän leveämpi, myöhemmin mutkaisempi, kivisempi ja kapeampi. Pari kosteinta kohtaa ylitetään pitkospuita pitkin ja lopussa jyrkimmissä kohdissa on portaat.
Polun varrella on monessa kohtaa kylttejä, joista selviää paljonko matkaa on vielä jäljellä ja kartta polusta.

Oravivuori Struven ketju Unesco Oravivuori Struven ketju Unesco Oravivuori Struven ketju Unesco Oravivuori Struven ketju Unesco Oravivuori Struven ketju Unesco

Lopulta kolmiomittaustorni tulee näkyviin ja kiipeämme vielä viimeiset askelmat ylös torniin, hiukan jo hikisinä, ihailemaan Päijänteelle aukeavaa maisemaa. Täällä emme enää olleetkaan itseksemme, vaikka matkan varrella emme olleet nähneet ketään: tornillehan pääsee myös toista polkua pitkin Päijänteeltä, jos paikalle saapuu veneellä.

Oravivuori Struven ketju Unesco Oravivuori Struven ketju Unesco Oravivuori Struven ketju Unesco Oravivuori Struven ketju Unesco Oravivuori Struven ketju Unesco Oravivuori Struven ketju Unesco

Hetken pohdimme tornissa historiaa, sitä miten aikoinaan kolmiomittaustornien ketjun avulla mitattiin maapallon kokoa. Mittauksia tehtäessä kolmiomittaustorneja oli niin taajaan, että kustakin tornista näki seuraavan – nyttemmin niitä on enää jäljellä muutamia, kuten tämä Oravivuoren torni ja sitä lähimpänä Porlammin torni, mutta lähes 200 kilometrin etäisyydellä toisistaan olevista torneista ei tosiaankaan enää näe yhdestä toiseen.

Oravivuori Struven ketju Unesco
Jos klikkaat kuvan auki, niin pystyt luultavasti lukemaan tekstinkin!

Porlammilla käynnistä on muuten juttu Kirjamatkat -blogissa.

Laskeutuminen kolmiomittaustornilta takaisin parkkipaikalle sujuikin meiltä sitten ripeästi: ei niinkään alamäen avittamana vaan hienoisen sateen uhkan leijuessa ilmassa. Viimeisen sadan metrin aikana kastuimme jo hienoisesti, mutta ennen kunnon kuuroa olimme jo autossa matkalla Korpilahteen juhlistamaan uutta Unescon maailmanperintökohdepistettä pizzalla.

Kärkisten silta Jyväskylä
Kärkisten sillalla, melkein