Avainsana-arkisto: viisumi

12 maata feature

12 maata, joihin emme matkusta

Kirjoitin jokin aika sitten matkabloggaajat -yhteisön innoittamana yllättävän suosituksi tulleen jutun 5 paikkaa, jossa emme ole käyneet.

Viime perjantaina meillä (kuten muillakin matkabloggaajilla) oli tilaisuus tavata Ulkoministeriön viestintäosastoa ja tässä sen innoittamana lista maista, joihin emme aio matkustaa – emme ainakaan lähivuosina.

Matkustustiedote

Ulkoministeriön maakohtaisissa matkustustiedotteissa kolme ylintä, varoittavinta, luokitusta ovat:

  • Poistu maasta välittömästi
  • Vältä kaikkea matkustamista
  • Vältä tarpeetonta matkustamista

Näiden luokitusten mukaisia maita on tällä hetkellä kussakin luokassa neljä, eli maita, joihin Ulkoministeriö ei suosittele matkustamista on tosiaan vain 12.

Poistu maasta välittömästi maita ovat: Etelä-Sudan, Jemen, Libya ja Syyria.
Vältä kaikkea matkustamista ryhmään kuuluvat: Afganistan, Burundi, Irak ja Somalia.
Kongon demokraattiseen tasavaltaan, Haitiin, Pakistaniin ja Venezuelaan ei tarpeettomasti pitäisi lähteä. Turistin uteliaisuus tai maapisteen hakeminen ei taida sittenkään olla ”tarpeellista matkustamista”.

Ulkoministeriön matkustustiedotteiden ohella luemme etenkin hiukan epätavallisempiin kohteisiin matkustaessamme usein brittien hiukan tarkempia matkustustiedotteita. Esimerkiksi taannoin Borneon matkaamme suunnitellessamme olimme hahmotelleet retkeä Sandakanista Kinabatang -joelle ja jopa Turtle Islandille lähellä Filippiinien rajaa. Suomen matkustustiedote suositteli silloin (ja suosittelee edelleen) välttämään koko Sabahin maakuntaa, mutta brittien isommilla resursseilla on mahdollista antaa tarkempiakin ohjeita, jotka tässä tapauksessa rajaavat Sabahista vaan pienen koilliskulman pois.
Brittien tarkempaa karttaa käytimme myös Algerian matkamme suunnittelussa.

Malesia brittien kartta

Jemeniin vaikka väkisin

Irlantilainen maabongari, jolta puuttui tavoitteestaan käydä kaikissa maailman maissa enää vain Jemen ja Norja, onnistui äskettäin käymään Jemenissä, mutta jo maahan pääseminen taisi vaatia viisi erillistä yritystä, eli vähintäänkin kyse on haastavasta kohteesta vaikkei omasta turvallisuudestaan olisikaan huolissaan.

Yemen

Kukin tavallaan, mutta meidän maabongausharrastuksemme ei ole niin vakavaa, että meillä olisi tarvetta näihin maihin lähteä – meille riittävät hyvin ne runsaat 70 maata, jotka meiltä vielä puuttuvat vaikka nämä 12 jättäisimme käymättä. Venezuelassa Lasse on tosin jo käynytkin, kauan sitten, aikana jolloin Venezuela oli ihan erilainen maa kuin nykyisin.

Mutta takaisin Ulkoministeriöön.

Opimme, että meitä maailmalla liikkuvia tai asuvia suomalaisia varten on olemassa useampia päivystysjärjestelyä:

  • Ulkoministeriön puhelinpalvelun kautta voit ilmoittaa Suomeen ulkomailla kohdanneesta hädästä. Ulkoasiainministeriön päivystys (24 tuntia)
    puh: +358 9 1605 5555. Muista kuitenkin aina ensin ilmoittaa kiireellisestä tilanteesta paikalliseen hätänumeroon.
    Talleta numero puhelimeesi nyt, jos se ei jo siellä ole!
  • Viestintäpäivystäjä on median käytettävissä ja päivittää ulkoministeriön viestintäkanavia – nykyisin ihan erityisesti Facebookia ja Twitteriä.
  • Poliittinen päivystäjä hälyttää tarvittaessa virkamiehet ja ministerit, jos maailman tapahtumat sitä vaativat.
  • Isompien luonnonmullistusten tai muiden kriisien yhteydessä perustetaan erityinen päivystysryhmä, yhtenä esimerkkinä vaikka Nepalissa pari vuotta sitten tapahtumat maanjäristys.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikissa tilanteissa pelastustoimista vastaavat paikalliset viranomaiset.

Yleisimmät kysymykset median taholta liittyvät vaikka uutisiin Thaimaassa tapahtuneista skootterionnettomuuksista, joissa mahdollisesti on ollut mukana suomalainen. Ulkoministeriö ei kuitenkaan vahvista lehdistölle mitään ennen kuin asia on virallisesti vahvistettu ja omaisiin on oltu yhteydessä.

Kansalaisten hätätilanteet liittyvät usein kadonneeseen passiin: Passeja kirjoitetaankin lähetystöissä vuosittain lähes 20 000.

Matkavakuutus

Rahallista apua maailmalla ei ole tarjolla, joten onnettomuuden sattuessa tarvitaan matkavakuutus tai apua Suomessa asuvilta ystäviltä tai sukulaisilta.
Kannattaakin tarkistaa, jos pahassa tilanteessa mielii Suomeen hoitoon, että matkavakuutus kattaa ambulanssilennon.
Suomalaisia kuolee myös väestön ikääntymisen ja lisääntyneen matkailun myötä maailmalla aikaisempaa useammin ja jos haluaa tulla haudatuksi Suomeen (tai ajattelee omaistensa niin haluavan), niin tämänkin kuljetuksen varalle on hyvä olla vakuutettu. Vaihtoehtona on edullisin paikallinen hautaus, usein siis nimettömänä köyhien hautausmaalle.

Matkustustiedote, matkavakuutus, mitä vielä? Matkustusasiakirjat!

Matkustusasiakirja

Kohteesta riippuen tarvitset vähintään kuvallisen henkilöllisyystodistuksen, useimmiten voimassa olevan passin ja joskus viisuminkin.
Passinkin pitää monessa kohteessa olla voimassa vähintään 6 kuukautta suunnitellun matkan jälkeenkin. Ja vaikka Suomen passilla pääsee moneen paikkaan ilmankin viisumia, niin tarve mahdolliselle viisumille on aina syytä selvittää. Viisumin puuttuessa saatat jäädä jo Helsinki-Vantaalle, sillä lentoyhtiöt eivät voi kuljettaa matkustajia, joista he etukäteen tietävät, etteivät he pääse kohdemaahan. Myös välilaskumaiden mahdollinen viisumitarve kannattaa selvittää ajoissa: lentokentän vaihto tai reitille osuva sisäinen lento tarkoittaa useimmiten tarvetta myös viisumille.

Matkustustiedot on luettu, matkavakuutus on kunnossa, samoin matkustusasiakirjat. Nyt ollaan jo melkein menossa! Vielä yksi juttu, matkustusilmoitus.

Matkustusilmoitus

matkustusilmoitus
Kuva: Ulkoministeriö

Ulkoministeriö suosittaa matkustusilmoituksen tekemistä matkustit sitten minne tahansa. Muutamat tapahtumat Euroopassa ovatkin kuulemma lisänneet merkittävästi matkustusilmoitusten määrää. Omalta osaltamme olemme yleensä tehneet ne omatoimimatkoilla: ryhmämatkoilla olemme luottaneet matkanjärjestäjään, mutta ehkä teemme ne jatkossa aina, sillä tekstiviesti suoraan Ulkoministeriöstä saattaisi kyllä jossain tilanteissa tavoittaa meidät nopeammin kuin opas.

Muista siis aina matkalle lähtiessäsi 4M:ää:

Pitäneekin tästä taas siirtyä matkustusilmoituksen pariin – runsaan viikon päässä vuorossa on Marokko. Matkustustiedotteen mukaan erityistä syytä huoleen ei pitäisi olla, mutta hyvä se matkustusilmoitus silti on tehdä.

Cusco

Monenlaisia matkavalmisteluja

Alkuviikon jokaiseen päiväämme – tähän päivään asti – on liittynyt jotain matkavalmisteluihin liittyvää.

Vuoristotautia? Matkapahoinvointia?

Maanantaiksi olin ystäväni innoittamana varannut lääkäriajan saadakseni Diamox-reseptin Bhutanin matkaamme varten. Ystäväni on viettänyt viime viikot mm. Perun Cuscossa ja käynyt tietysti myös Machu Picchulla ja kertoi Cuscoa varten pyytäneensä matkailulääkäriltä reseptin vuoristotaudin oireiden lieventämiseksi. Muistelin itsekin kärsineeni Cuscon ohuessa ilmanalassa (3400 metrin korkeudessa) päänsärystä ja väsymyksestä, joka sitten kuitenkin hävisi heti kun laskeuduimme Aguas Calientesin kylään (2040 metriä), josta sitten nousimme Machu Picchulle (2430 metriä). Ainoa vuoristotaudin oireita vähentävä lääke on Diamox (vaikuttava aine asetatsolamidi) ja tähän pyysin ja sain nyt sitten ihan työterveyslääkäriltä reseptin.

Machu Picchu
Laama Machu Picchulla syksyllä 2013. Jutun otsikkokuva puolestaan on Cuscosta.

Lopullisen päätöksen lääkkeen käytöstä teen vasta myöhemmin: Bhutanissa korkeudet ovat alhaisempia kuin Perussa ja toisin päin, eli yöpyminen on alempana kuin Tiikerinpesä. Bhutanissa aloitamme Thimpusta (2300 metriä), jatkamme Punakhaan (reitti kulkee välillä 3000 metrissä), joka on laaksossa (1300 metriä), ja nousemme vasta viimeisenä Bhutanin päivänämme Parosta (2200 metriä) Tiikerinpesään (3100 metriä). Eli toisin kuin Perussa, Bhutanissa yöpymiset ovat matalammalla kuin retkikohde. Mutta olenpahan tällä kertaa varautunut.

Samalla otin varoiksi myös Scopoderm-reseptin Bhutanin mahdollisesti hyvinkin mutkaisille teille. Tosin vain muutamana kertana purjehdusvuosinammekaan tuota tarvitsin, mutta samoin, olenpahan tältäkin osin varautunut.

  • Diamoxista minulla ei siis ole aikaisempia kokemuksia, paitsi ystäväni kommentit, joten jos jollain teistä on kokemuksia tästä, niin kertokaa toki!

Lentodiili: Madrid 104 euroa!

Tiistaina Facebookiin tipahti Lentodiilien tarjous Norwegianin 104 euron lennoista toukokuussa Madridiin. Madrid on yksi niitä Euroopan pääkaupungeista (tai isoista kaupungeista), joissa emme ole olleet yli kymmeneen vuoteen, joten se oli ”listallamme”, ja hyvin lyhyen harkinnan jälkeen toukokuun matkakohteeksemme tuli taas Espanja!
Muut tämän ”listallamme” kärjessä olevat kaupungit ovat Ateena, Hampuri ja Amsterdam – Lentodiileille vaan vinkiksi …

Madrid lokakuu 1999
Madridissa lokakuussa 1999 (jos kuva on Sinustakin surkea, niin tiedoksi vaan, että valinnanvaraa pitkästä viikonlopusta oli tasan 3 kuvan verran)

Lennot tuli siis varattua, ja alustavasti muutama hotellikin (paluulento on sen verran aikaisin aamulla, että viimeinen yö kannattanee viettää lentokenttähotellissa).

  • Hotellivinkit Madridiin ovat siis myös tervetulleita! Miksei myös Top5 -tyyppiset listat Madridista: vaikka osan kaupungin nähtävyyksistä olemmekin kerran kauan sitten nähneet, niin nekin kestänevät kertauksen.

Yhdysvaltain viisumi

Keskiviikkoaamupäivän vietimme Yhdysvaltojen lähetystössä Kaivopuistossa.

Käytyämme syksyllä 2015 Iranissa emme enää ole ESTA-kelpoisia.
ESTA-ohjeita lainaten: ”Viisumivapaidenmaiden kansalaiset, jotka ovat matkustaneet, tai oleskelleet, Irakissa, Iranissa, Syyriassa, Sudanissa, Libyassa, Somaliassa ja/tai Jemenissä  1.3.2011 alkaen eivät enää ole oikeutettuja matkustamaan tai pääsemään Yhdysvaltoihin viisumivapausohjelmalla.”

Tämän takia täytimme viime viikon alussa viisumianomuksen ja sen liitteeksi tarvittavan DS-160 lomakkeen ja saimme haastatteluajan keskiviikkoaamulle.

Viisumianomuksen, tai erityisesti DS-160 -lomakkeen täyttäminen oli melkein työlästä: sivuja on paljon ja siihen tarvitaan mm. tiedot edellisistä viidestä Yhdysvaltoihin suuntautuneesta matkasta ja digitaalisessa muodossa oleva kelvollinen passikuva, mutta lopulta saimme tarvittavat lomakkeet netissä täytettyä, viisumimaksun (n. 150 euroa nuppi) maksettua ja haastatteluajan varattua.

Itse haastattelu oli tällaisessa tapauksessa (turistimatka Iraniin) lyhyt, mutta haastattelun eri vaiheet: passien ja valokuvien luovuttaminen, sormenjälkien ottaminen ja lopulta pariin kysymyksiin vastaaminen, kestivät yhteensä n. 2 tuntia.
Passit, joissa on toivottavasti ainakin alustavasti luvatut 10 vuoden viisumit, palautuvat meille ensi viikolla postitse.

Norwegian Sun Sewardista Vancouveriin

Niin, kysyivät he, lähetystössä, myös matkasuunnitelmaamme Yhdysvaltoihin. Ensimmäisenä ideana olisi lähteä syyskuussa Alaskan risteilylle ja sen jälkeen sieltä lämmittelemään Hawaijille, mutta saamiemme ohjeiden mukaisesti mitään ei ole vielä varattuna.

  • Vinkit Alaskaan, Hawaijiin, Vancouveriin tai Seattleen liittyen ovat tervetulleita!
Angola

Minne suomalainen tarvitsee viisumin?

Henley & Partners -niminen yritys listaa vuosittain eri maiden passit paremmuusjärjestykseen sen mukaan miten moneen maahan kyseisen maan passilla pääsee ilman viisumia.

Biometrie_reisepass_deutsch
Kuva Christian Horvat

Suomen sijoitus tällä passien ranking-listalla on vaihdellut hiukan vuodesta toiseen, viimeisimmällä listalla olemme jaetulla kolmannella sijalla kuten Ranska, Italia, Espanja ja Yhdistyneet Kuningaskunnatkin. Ykkössijan sai tällä kertaa Saksa ja toisena on Ruotsi. Vielä vuosina 2013 ja 2014 Suomen passi oli maailman vahvin.

Tämän tutkimuksen mukaan Suomen passilla pääsee 175 maahan ja alueelle ilman viisumia (Saksan luku on 177 ja Ruotsin 176).
Henley & Partnersin tutkimuksessa näitä maita ja alueita on kaiken kaikkiaan 219. Tutkimuksen yksityiskohdat, myös maa- ja aluemääritelmän, voi halutessaan lukea tästä.
Tutkittavia passeja oli 199 ja huonoimpia olivat Afganistanin, Irakin ja Pakistanin passit.

Minua jäi kiinnostamaan tämän listan toinen puoli – minne emme suomalaisina pääse.
Jos Suomen passilla pääsee 175 maahan niin 44 maahan ei pääse.

Wikipedian luetteloon maista, joihin matkustaakseen Suomen kansalainen ei tarvitse viisumia perustuen tein aiheesta pienimuotoisen tutkimuksen.
Otin mukaan maat, joista todettiin, että niihin vaaditaan viisumi.
Listalla on myös on maita statuksella Elektroninen viisumi ja esimerkiksi Yhdysvaltojen Visa Waiver Program, mutta sovitaan, että nämä ovat viisumin haun kannalta hiukan kevyempiä vaihtoehtoja.

Visa_requirements_for_Finnish_citizens
Kuva Passportguy (talk)

Pääosa maista, jonne tarvitaan viisumi, sijaitsevat Afrikassa.
Näihin Afrikan maihin on siis pääsymaksu: Algeria, Angola, Benin, Burundi, Eritrea, Etelä-Sudan, Ghana, Guinea, Kamerun, Keski-Afrikan tasavalta, Kongon demokraattinen tasavalta, Kongon tasavalta, Liberia, Libya, Mali, Niger, Nigeria, Päiväntasaajan Guinea, Sierra Leone, Sudan, Tsad. Mutta taitaa aika harvalla maalla olla sopimuksia näiden maiden kanssa viisumivapaudesta toiseenkaan suuntaan, joten onhan se ymmärrettävää, että nämäkin maat vaativat vierailijoilta viisumin.

Listalla on myös maita, joihin nykyisin varmaan aika harva matkailija olisi matkustamassa niiden (lähes) sotatilanteen takia kuten: Afganistan, Irak, Jemen, Pakistan ja Syyria.

Loput listalla olevat maat ovat:

  • Azerbaidzan
  • Bhutan
  • Kiina
  • Mongolia
  • Nauru
  • Pohjois-Korea
  • Saudi Arabia
  • Turkmenistan
  • Uzbekistan
  • Valko-Venäjä
  • Venäjä.

Näistä monet ovat suosittujakin matkailukohteita. Mekin olemme käyneet Azerbaidzanissa, Kiinassa, Valko-Venäjällä ja Venäjällä ja hakeneet ennen matkaa tarvittavat viisumit.
Saudi-Arabian viisumia olisimme lähteneet hakemaan, mutta jo ennen kuin pääsimme niin pitkälle selvisi, että minä en naisena sitä saisi, joten luovuimme ideasta, toistaiseksi.

Kazakstanin rajalla
Kazakstanin rajalla keväällä 2015

Kun viime keväänä kävimme Kazakstanissa, niin sinnekin vaadittiin vielä viisumi, eli Kazakstaninkin lähetystä Helsingissä tuli tutuksi. Sittemmin viisumivaatimus Kazakstanin kohdalla on poistunut.
Myös Iranin viisumin Olympia Kaukomatkatoimisto haki meille kyllä jo etukäteen, vaikka tuo lista kertoo, että sen saa maahan tultaessa.
Maailmanmatkaajaystäväni kertoivat Afrikasta miten Etiopian viisumia ei saanut rajalta ja miten Mongoliaan pääsi vielä jokin aika sitten ilman viisumia.

Eli tilanne elää koko ajan ja tämäkin juttu saattaa yksityiskohtien osalta olla vanhentunut jo ilmestyessään: jokaisen matkakohteen osalta ajantasainen tilanne onkin syytä tarkistaa jo ennen lentolippujen varaamista Ulkoministeriön sivuilta.

Hiukan toisenlaisen näkökulman maihin, joihin päästäkseen tarvitsee viisumin, tarjoaa norjalainen Gunnar Garfors jutussaan The World’s 15 Hardest Countries to Visit.

Gunnarin lista on:

  1. Angola
  2. Eritrea
  3. Equatorial Guinea
  4. Saudi Arabia
  5. Afghanistan
  6. Pakistan
  7. Libya
  8. Somalia
  9. Turkmenistan
  10. Syria
  11. Uzbekistan
  12. Russia
  13. Nauru
  14. Kiribati
  15. Bhutan.

Osa maista on listalla siksi, että niihin on vaikea ihan fyysisesti päästä, kuten vaikka Nauru. Lisäksi viisumin hakemista vaikeuttaa se, että lähetystöjä ei ole maailmassa kovin montaa. (Kiribatille suomalaiset eivät tarvitse viisumia, ilmeisesti norjalaiset tarvitsevat.)

Garfors EritreaListan kärjessä olevat maat, ainakin Libyaan asti, ovat maita, joihin on vaikea päästä juuri siksi, että viisumin saaminen on vaikeaa. Maabongarit, jotka haluavat käydä kaikissa maailman maissa, ovat useimmiten näiden osalta lähestyneet asiaa transit-viisumin muodossa. Jos on autolla liikkeellä Afrikassa, niin Angola saattaa myöntää luvan ajaa sen läpi Kongosta Namibiaan, tiukalla aikataululla. Muutama maailmanmatkaajaystävämme haki Eritrean viisumia vuosi sitten sitä saamatta. Päiväntasaajan Guineaan saattaa päästä, jos omaa syntyjään sikäläisen poikaystävän, kuten Britannika -blogia pitävä Annika.

Bhutan ja Turkmenistan ovat Gunnarin listalla siksi, että niihin ei pääse omatoimisesti, mutta paikallisten kontrolloimille kiertomatkoille kyllä.
Tällä kriteerillä kyllä Pohjois-Koreakin kuuluisi tälle listalle.

Gunnarin jutun kommenteissa ihmetellään Venäjän päätymistä tuolle listalle – suomalaisena minäkin ihmettelen, mutta ehkä hänen näkökulmastaan näin aikanaan oli. Myöskään Uzbekistan ei taida olla suomalaiselle erityisen vaikea.

Meillä seuraava ”viisumimatka” suuntautuu Algeriaan, passimme ovat itse asiassa jo viisumihakumatkalla. Ja sitä seuraavana vuorossa voisi ehkä olla Bhutan. Angolaa emme taida hetimmiten tavoitellakaan.

Jos olet mistään näistä maista kiinnostunut, niin suosittelen lukemaan Gunnarin jutun, jossa kustakin maasta kerrotaan myös miksi sinne kannattaisi kuitenkin mennä.

Tämän jutun otsikkokuvana on muuten kuva Angolan viisumista, Lee Abbamonten jutusta 22 Passport Stamps You’ve Never Seen Before, joka myöskin listaa näitä harvinaisia paikkoja maailmalla, näitä samoja valtioita ja joitakin vielä eksoottisempia alueita.

* * * * * * * * * *

Oletko päässyt käymään näissä ”vaikeammissa” maissa?
Onko Sinulla mielenkiintoisia juttuja viisumeihin liittyen?
Oletko ehkä kirjoittanutkin jostain näistä maista (Venäjää lukuunottamatta)?
Linkkaa juttu kommentissasi tähän juttuun!

 

 

 

 

Visa on arrival

Visa on arrival

Pieni Lähi-idän kiertomatkamme suuntautui neljään maahan, joihin kaikkiin suomalaiset saavat viisumin rajalla. Näin se osaltamme sujui keväällä 2014.

Jordania

Saavuimme Jordaniaan, Aqabaan, Istanbulista aamuyöllä kello 4. Viisumijono oli pitkä, mutta paikallinen matkanjärjestäjämme (Discover Jordania) edustaja oli meitä vastassa jo ennen passintarkastusta ja ohitti jollain logiikalla jonon ja saimme viisumileimat passiin käytännössä heti. Jordanian viisumi Aqabaan saavuttaessa on ilmainen suomalaiselle ainakin.

Qatar

Viisumi leimattiin rajalla passiin – ei tarvittu mitään lomakkeita, vain 20 Qatarin dinaaria per nuppi (n. 10 euroa).

Bahrain

Qatarin jälkeen luulimme, että täälläkin viisumin saa ihan vaivatta, mutta nyt tarvittiin sentään jo täytetty lomake, eli meidät passitettiin jonosta takaisin sitä täyttämään. Täytetyt lomakkeet ja passit kerättiin sitten samalla kertaa pieneltä joukolta viisuminanojia ja vietiin takahuoneeseen, jossa ne sitten myönnettiin.
Viisumeista maksoimme 5 Bahrainin dinaaria per nuppi (n. 10 euroa).

Kuwait

Kuwaitin osalta ehdin jo hiukan huolestua kun Gulf Airin sisääntsekkauksessa Bahrainissa kysyivät, että asummeko Kuwaitissa ennen kuin antoivat passimme takaisin. Mutta ei-vastaus ei sitten haitannut.
Kuwaitin kentällä viisumintarvitsija ohjattiin selkeästi eri tiskille, jossa oli kymmenkunta virkailijaa hoitamassa monivaiheista prosessia. Viisumilomakkeen täyttämisen jälkeen jonotimme ensin Fast Track – jonossa, jossa otettiin passista kopiot ja saatiin varsinainen jonotusnumero. Jonotusnumerolla pääsimme sitten varsinaisen viisumikäsittelijän puheille, joka tulosti viisumilomakkeet ja kysyi, että onko meillä 6 kappaletta Kuwaitin dinaarin seteleitä ja kun meiltä ne löytyivät, niin ohjasi meidät leimamerkkiautomaatille, josta ostimme kummallekin 1 ja 2 dinaarin leimamerkit, jotka sitten veimme virkailijalle, joka avasi leimamerkkipussit, yksitellen, ja liimasi leimamerkit viisumeihimme. (3 dinaaria on n. 8 euroa.) Tämän jälleen oli vielä yksi tarkastuspiste, josta meidät sitten ohjattiin eteenpäin normaaliin saapumisaulaan. Osa päätyi tästä jonosta vielä valokuvausjonoon, mutta meille ei selvinnyt millä perusteella.

Bahrainissa ja Kuwaitissa viisumimuodollisuuksista oli se ilo (?) että matkatavaroita ei sitten enää tarvinnut odottaa – siellä ne odottivat meitä, Bahrainissa jo ihan yksinään, matkatavarahihnan vierellä.