Vuoden 2013 paras matkablogi on …

Sanna Wallenius, jota kirjoittaa oman nimensä blogilleen antanut toimittaja ja kahden lapsen äiti.  Voittajaa voisi ehkä luonnehtia perhematkailublogiksi ja lasten kanssa, lasten ehdoilla, matkustavia perheitä on tietysti paljon. Voittajasta vielä tarkemmin kilpailun tulossivulla.

walle

Loppuvaiheessa finaaliäänestystä toisena oli  Alaska-Patagonia, jota kirjoittavat vuorotteluvapaansa lokakuusta 2013 maaliskuuhun 2014 Amerikoissa viettävä pariskunta. Ja samaan tapaan kuin matkustavia lapsiperheitä, niin ainakin irtiotosta haaveilevia lienee aika paljon. Kaikkien finalistien saamia äänimääriä ei julkaistu, joten en tarkkaan tiedä miten tämän blogin loppuvaiheissa kävi – tai miten Meriharakan kävi.

Meriharakan näkökulma matkailuun poikkeaa näistä kummastakin – bloggaajakolleegaani Travelloveria lainaten “ei reppumatkoja vaan aikuisten seikkailuja”: olemme keski-iän jo hiukan ylittänytkin lapseton pariskunta, jolla ei (enää) ole kesämökkiä tai venettä ja panostamme nyt siihen, että näemme maailmaa laajalti. Ja oikeastaan kyllä pyrimme tuon seikkailuelementinkin pitämään melko lailla hallinnassa.

Mutta, vaikka voitto jäi saavuttamatta, niin pääsy finaaliin tällaisen ehkä hiukan erilaisen matkailutyypin edustajana oli jo hieno kokemus! Siitä – finaaliin pääsystä –  kiitos teille kaikille, kuten myös äänivyörystä toisella kierroksella, vaikka se ei ihan voittoon asti riittänytkään!

Meriharakka jatkaa eteenpäin, alkamassa 11. vuosi blogissa ja monta mielenkiintoista matkaa jo vain toteutumista odottamassa.
Saimme kilpailun – ja sen “vaatiman” lievän mainostamisen tiimoilta – monta uutta lukijaa ja toivomme tietysti, että te kaikki, niin uudet kuin uskolliset lukijamme jo vuosien takaa jatkossakin löydätte blogistamme ideoita ja tietoa omiin mielenkiintoisiin matkoihin – tai mukavia nojatuolimatkoja! Meriharakan matkassa päädyt maailmalle usein hiukan harvinaisempiinkin kohteisiin, mutta kuitenkin normaalien lomien puitteissa – eli tässä mielessä nämä matkat ovat kaikkien ulottuvilla.
Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan matkustamme omatoimisesti.

Muualle maailmaan lähtiessämme käytämme matkatoimistojen asiantuntemusta: maksamme niin kohdeosaamisesta kuin ihan konkreettisesta työstä liittyen aikataulujen ja parhaiden hintojen selvittämiseen ja varausten tekemiseen – matkan koostuessa useammasta lennosta, maakuljetuksista ja parin-kolmen yön välein vaihtuvista hotelleista, on sen kasaamisessa on jo ihan kohtuullisesti työtä!
Eksoottisemmissa maissa käytämme usein myös paikallisoppaita ja jos autoa tarvitaan, vuokraamme sen kuljettajineen – paikallista kieltä osaamattomana ajaminen alueella, joissa viranomaisten toimintatavoistakaan ei aina ole kovin paljon varmuutta ei houkuttele. Rannalle et kanssamme pääse paitsi ihan poikkeustapauksissa – ruskettumiselta ei lämpimissä maissa voi ihan kokonaan välttyä, mutta emme sitä lomillamme (enää) hae.

Joten jatketaan yhdessä, tutustumista tämän yhteisen maailmamme eri kolkkiin!

tba2013-winner-badge-2nd-fi

Artikkelin avainsanoja
,

1 Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.