Kaupallinen yhteistyö: WalkHelsinki
Kävimme pienellä kesämatkalla, Helsingissä!
Aloitimme Kuusi kiinnostavinta Staycation-hotellia -jutun (vaatii Hesarin tunnukset, hotellit ovat: Hotel St. George, Scandic Grand Central Helsinki, U14, F6, Hanasaari ja The Folks) innoittamana brunssilla The Folks -hotellin Albinassa. Hesari ei itse asiassa varsinaisesti kehunut hotellin brunssia: ”Olkoot vain Teemu Auran leipomon tuotteita, mutta kun lautasen täytti leivällä, tuorepuurolla, vispipuurolla ja pullavanukkaalla, tunsi vetäneensä hiilaripommin.” ja ”Hipsterihenkinen nuoriso töni ja kiilaili jonossa, puolet heistä ilman maskia.”, mutta innostuin heti ajatuksesta syödä pitkästä aikaa pullavanukasta vaniljakastikkeella jonkun muun valmistamana, joten sinne!
Perusaamiainen (ja pullavanukaskin) olivat hyviä, mutta pöytiin tarjoilluista lämpimistä vaihtoehdoista ei oikein löytynyt mieleistä. Päädyimme Egg Royaleihin. Nuorisoa ei lauantaiaamuna näkynyt ja ruokaa noutavilla ihmisillä oli maskit.
Samalla tulimme pienellä kävelykierroksella kevyesti tutustuneeksi Konepajan -alueeseen, missä emme olleetkaan aikaisemmin olleet.
Kävelykierros Kivinokassa
Konepajan alueelta jatkoimme Helsinki-retkeämme Kivinokassa, joka on yksi Vanhankaupunginlahden kesämaja-alueita. Vanhinta, Mölylää, ei enää kesämaja-alueena ole, mutta Lammassaari ja Kivinokka ovat edelleen helsinkiläisten kesäparatiiseja. Kesämajoja on myös Lauttasaaressa ja (Helsingin) Vasikkasaaressa ja Espoossa Westendin edustalla Varsasaaressa.
Teollistuneen Helsingin työläiset asuivat ahtaasti ja ulkoilumahdollisuuksia tarjosivat lähinnä Korkeasaaren ja Seurasaaren kansallispuistot, mutta ne olivat pyhäisin tungokseen asti täynnä ei niissä saanut yöpyä. Työväenyhdistykset halusivat parantaa ahtaissa asuinnoissa asuvien työväestön elinoloja ja osa ratkaisua olivat Vanhankaupunginlahden kesäsiirtolat. Sörnäisistä Kivinokkaan ja Lammassaareen soudettiin suurilla puuveneillä ja soutamista vauhdittivat työväenlaulut.
Aluksi alueilla sai vain telttailla, mutta vähitellen sallittiin myös pahvista tehdyt majat, jotka purettiin talvisin. Sotavuosina miesten ollessa rintamalla majojen purkamiseen ja rakentamiseen ei ollut resursseja ja alueelle sallittiin pysyvät lautamökit. Kivinokassa mökkejä on edelleen lähes 500. Mökkien koko on rajoitettu 12 neliöön ja niihin ei tule sähköä eikä lämmintä vettä. Alueella on kesävesi ja yhteiskäytössä olevia puuceita ja suihkuja. Kesämaja-alue ei myöskään ole siirtolapuutarha, eli majat sijaitsevat luonnon keskellä, niitä ei saa aidata, eikä niiden ympäristöön saa perustaa puutarhaa: ruukkukukat ovat toki sallittuja.
Koronan takia alueen yleinen sauna on ollut kiinni, mutta telttasaunaan pääsee, kunhan on saunajäsen!
Kulosaaren kartanolta uimarannalle
Kävelykierroksemme alkoi Kulosaaren kartanolta, siis kartanolta, ei kasinolta. Ensimmäisen osallistujan ”menetimme” jo ennen kierroksen alkua, sillä hän oli huolettomasti olettanut kierroksen lähtevän Kulosaaren kasinolta, joka saattaakin näistä kahdesta olla se tunnetumpi.
Kulosaaren kartanon historia ulottuu Helsingin perustamiseen asti, joskaan nykyinen rakennus ei ole ihan niin vanha. 1500-luvulta nykyaikaan kartano on ehtinyt nähdä lukuisia omistajia, joista yksi tunnetuimpia on ehkä Suomenlinnan linnoitustöitä johtanut sotamarsalkka Augustin Ehrenvärd. Herkempää historiaa voisi edustaa tieto, että aleksanterinleivos mainitaan ensimmäisen kerran Suomessa kartanon tilikirjoissa 1820-luvulla.
Kartanon takana pysähdymme hetkeksi ison saunan eteen. Aikaan ennen koronaa – ja aikaan koronan jälkeen – kivinokkalaiset saunovat täällä, kartanon saunassa, mutta nyt sauna on toista kesää suljettuna.
Kesäteatteri sentään herää eloon tänäkin kesänä. Ensimmäinen näytelmä, Upponalle, pääsi jo otsikoihin päätyessään rokotevastaisten hampaisiin Upponallen rohkeusrokotteen takia! Teatterilaisten asian tiimoilta saamien uhkausten takia nallea ei nyt sitten rokotetaan näyttämöllä – kaikenlaisia ihmisiä sitä onkin!
Kivinokan uimaranta – kuten koko Kivinokkakin – on kaikille avoin ja edelleen jokseenkin keskellä Helsinkiä sijaitsevana suosittu sellainen. Ennen Östersundomin liittämistä Helsinkiin Kivinokka oli kuulemma oikeasti melko tarkkaan keskellä Helsinkiä. Nyt Kivinokan uimaranta ja siluetissa nousevat Kalasataman tornit muodostavat aika jännän yhdistelmän ”maaseutua” ja kaupunkia.
Uimarannalla on kioski ja sen vieressä tanssilava, eli täällä on alueen sosiaalisen elämän keskus! Alueella on ollut toinenkin kioski, Maijan kioskina tai taidekioskina tunnettu entinen Elannon myymälä. Tämän persoonallisen kioskin vuokrasopimus päättyi viime kesänä Helsingin valmistellessa alueelle viheraluekaavaa ja tällä odotellaan päätöksiä ensin kaavan ja sen jälkeen kioskin suhteen. Kivinokan alueella oli siis aikoinaan oma kauppakin – Elannon myymälä toimi täällä 1930-luvun lopulta alkaen ainakin pitkälle 1940-luvulle.
Kivinokan nokalta Lemmenpolulle
Kivinokan nokkaa, niemen läntisintä kärkeä, tunnetaan kuulemma myös nimellä Lemmennokka. Tällä kertaa, päivällä, niemeen on kuitenkin asettunut vain muutama onkija ja perhe (tai suku) pienen teltan ympärille viettämään aurinkoista päivää. Vielä Kivinokassa ei ole varsinaista telttailualuetta, mutta jo mainitun viheraluekaavan myötä sellainen saatetaan alueelle saadakin. Kivinokan kärkeä lähin kesämaja myytiin kuulemma muutama vuosi sitten 60 000 eurolla: maja oli hyväkuntoinen ja sen sijainti on ehkä yksi niemen parhaita. Tyypillisempi hinta majoille on 20 000 – 30 000 euroa. Ostajan on oltava helsinkiläinen.
Nokan jälkeen seuraava paikallinen nähtävyys on Dallapé-orkesterin perustamispaikka. Täällä perustettiin Suomen vanhin tanssiorkesteri, joka on olemassa vielä tänäkin päivänä. Orkesteri myös esiintyi kesäisin Kivinokassa.
Jos tanssiorkesteri on osa Kivinokan aurinkoista puolta, niin synkeämpi on tarina Kivinokan sarjamurhaajasta, joka murhasi ainakin viisi ihmistä. Sarjamurhaajalle tyypilliseen tapaan murhissa oli jotain yhteistä, tässä tapauksessa murhaaja otti uhreiltaan talteen hampaan ja poltti uhrin kesämajan. Motiivina Kivinokassa tehdyille murhille murhaaja kiinnijäätyään kertoi olevan vihan niitä kohtaan, joilla oli mökki Kivinokassa – hänen vanhempiensa mökki päätyi ulkopuolisille, ei hänelle.
Mutta nyt, aurinkoisena kesäpäivänä, unohdamme synkät jutut ja tanssahtelemme seuraavaksi Lemmenpolulle.
Alkuun Kivinokan alueen teillä ja poluilla ei ollut nimiä vaan mökit löydettiin lohko- ja mökkinumeroiden perusteella, mutta pelastuslaitoksen toivomuksesta (vai määräyksestä) tiet ja polut täälläkin ovat saaneet nimensä, asukkaiden ehdotusten mukaisina.
1920-luvun tanssilava oli vaatimaton, mutta muistolaatta on kiinnitetty mahtavaan kiveen!
Lintulavalta aarniometsään
Lemmenpolku johdattaa meidät aarniometsän laitaan. Lintulavalla vievä lyhyt luontopolku on esteetön ja sen varrella on rasteina erilaisia puulajeja. Kilpikaarnamänty on yksi Suomen vanhimpia puita. Lintulavalta näkyy paitsi lintuja myös Lammassaari ja Kuusiluoto Vanhankaupunginlahden toisella puolella.
Syvemmällä metsässä, luontopolun tavoittamattomissa on myös pari hiidenkirnua. Perimätiedon mukaan niitä olisi joskus ollut kolmekin, mutta yksi on ehkä täyttynyt maa-aineksella ja painunut sen myötä unholaan. Samaisessa metsässä on myös paljon kääpiä ja orvakkaita, myös harvinaisia lajikkeita kuten mm. punakerikääpä ja ruostekääpä.
Mutta, kierroksemme on lähestymässä loppuaan ja jätämme käävät sikseen. Herttoniemen siirtolapuutarha-alueelle tullessamme oppaamme muistuttaa siirtolapuutarha-alueen ja Kivinokan eroista: täällä tontit ovat aidattuja ja niillä periaatteessa ainakin pitää viljellä jotain. Kivinokassa tontteja ei saa aidata, eikä tonteilla saa viljellä mitään.
WalkHelsinki
Kiersimme siis Kivinokkaa opastetulla kävelykierroksella Pauli Jokisen opastamana. Kivinokan alueelle itsekin siellä kesää osittain viettävä Pauli olikin mitä parhain opas. WalkHelsinki järjestää runsaasti erilaisia kävelykierroksia Helsingissä. Kivinokka-kierros kuuluu luontoretkisarjaan. Tänä kesänä järjestetään myös esimerkiksi paljon murha-aiheisia kävelyitä. Itse olemme aikaisemmin osallistuneet mm. elokuva-aiheiselle kierrokselle Töölön kaupunginosassa ja tutustuneet Hietaniemen hautausmaalla Taiteilijakukkulaan.
Katso kaikki nyt tarjolla olevat vaihtoehdot tästä!
Ideoita kävelykierroksille saatat myös löytää kirjasta Sunnuntaikävelyllä Helsingissä.
Kävelykierrokset maksavat 15 euroa hengeltä, mutta me osallistuimme kierrokselle bloggaajina ilmaiseksi, eli tämä juttu on 30 euron verran kaupallinen yhteistyö.
Tuoska Kivikokan sarjamurhaajasta on tainnut olla muutamassakin sarjassa jakso. Hurjankuuloimen tarina ja uskomattomasta tuntui, ettei mysteeri selvinnyt jo aiemmin. Valtavasti on poliisitutkinnatkin mennyt vuosien saatossa eteenpäin.
Tuollaiset murha-aiheiset voisivat kiinnostaa itseäni eniten.
Kiitos Mikko! Juu, ei hetimmiten kirkkaassa päivänvalossa Kivinokkaa kierrellessään tullut mieleen, että tällaista voisi täällä tapahtua, ihan oikeasti, eikä siis vaan jossain televisiosarjassa, jossain fiktiivisessä paikassa.
Kiva juttu Kivinokasta! Sekin on sellainen paikka, että monesti on tullut mentyä ohi, mutta vain kerran ollaan ihan oikeasti käyty kävelemässä siellä. On kyllä jännää, miten lähellä Helsingin keskustaa meillä on tällaisia piilotettuja keitaita.
Aidattomuuden vuoksi siellä on vähän samanlainen fiilis kuin esimerkiksi Kaunissaaressa; ihan kun hiippailisi muiden pihoilla :) Vanhankaupunginlahti ympäristöineen on kyllä todella kaunis.
Kiitos kommentista! Kivinokan kanssa samanlainen on tietysti myös Lammassaari sitä vastapäätä Vanhankaupunginlahdella. Teoriassahan sielläkin voi pienten mökkien välissä liikkuakin, mutta ei sitä oikein mielellään kuitenkaan tee.
Kyllä minulle kelpaisi tuo brunssi! Pitäisikin taas alkaa käydä brunsseilla, kun ravintolat on laajemmin auki!
Paikoilla on kyllä paljon historiaa. Mukavaa lukea näin puolivahingossa, kun ei muuten juuri tule selvitettyä kotikaupungin taustoja.
Kiitos Teija! Jep, koronataukoa monella tavalla on kyllä jo kestänyt sen verran pitkään, että ennen aika tavallisetkin jutut tuntuvat ainakin vähän aikaa ihan elämyksiltä!