Avainsana-arkisto: Afrikka

Southern Caribbean

Bucket List parille seuraavalle vuodelle

Maailmanmatkaajaystäväni ovat sattumalta – tai toinen toistensa innoittamina – listanneet tulevia matkasuunnitelmiaan ja haaveitaan oikein urakalla. Nuorempien listat ovat loputtoman pitkiä, sillä paikkojahan maailmalla riittää. Vähän vanhemmat ovat jo realistisempia ja saattavat luetella myös paikkoja, joista on tehty päätös, että tänne emme enää yritäkään.

Waikiki Beach
Auringonlasku Waikiki Beachillä Havaijilla

Meidän “ToTravel” -listamme elää hiukan koko ajan ja sisältää realistisia hahmotelmia lähivuosille. Vaikka maabongareiksi tunnustaudummekin, niin tiedämme myös, että koko maailma ei ole enää meidän juttumme: ihan kaikkialle emme haluakaan mennä. Suunnitelmamme elävät myös sen verran, että muutaman vuoden lista on ihan riittävä – sen aikana ehtii kyllä sitten tehdä uusiakin listoja ennen kuin niitä tarvitaan.
Parille vuodellekin tehdyt suunnitelmat voivat toki muuttua matkan varrella, niin maailman kuin oman elämäntilanteemme myötä – tulevaisuudesta kun ei koskaan tiedä!

Icelandairin ruokia
Välipalaa Icelandairin lennolla Keflavikista Seattleen

Alaskan myötä saimme kasaan jonkinlaisena tavoitteena viime vuosina olleen koko Pohjois-Amerikan TCC-alueina. Tänä syksynä suunnitelmissa on edelleen Saudi-Arabia ja marraskuun lopulle myös Libanon ja jos tuo matka Riyadhiin ja Jeddahiin lopultakin toteutuu, niin Libanonin myötä toteutuisi myös Lähi-Itä TCC-alueina kokonaan poislukien Irak, Jemen ja Syyria, jonne ei lähivuosina tai -vuosikymmeninä voine mennä.

2018

Tulevalle vuodelle olen ajatellut seuraavia kohteita:

  • Länsi-Afrikan helpompia maita, esimerkiksi Ghana + Togo + Benin -yhdistelmää tai Gambia + Senegal + Guinea-Bissau. Ensimmäiseen olisi tarjolla Aventuran matka tammikuussa ja Gambiaan pääsisi ihan seuramatkalla, johon voisi sitten yrittää liittää 1-2 naapurimaata.
  • Mongolia on iso maa, jossa haluaisin käydä, mutta tarjolla olleet valmiit matkat ovat olleet sen verran perusteellisia viikon jurttamajoituksineen, että ehkä tämä pitäisi tehdä omatoimisesti ja ostaa paikan päältä lyhyempi jurttaretki, sillä en usko viihtyväni jurttamajoituksessa kovin montaa päivää. Kesäkuukausina emme yleensä ole kaukomatkoja tehneet, mutta Mongolia (ja jurtat) taitaisi kyllä olla kesäkohde!

     Mongolia Bucket List 2018 ja 2019
    Mongolia (Kuva Flickr Bernd Thaller)
  • Myanmarista monet ovat sanoneet, että sinne kannattaisi mennä nyt, sillä maa muuttuu koko ajan. Ehkä sen aika olisi ensi syksynä? Ja ehkä samaan matkaan voisi liittää Bangkokin ja Balin, joiden kummankin osalta meillä on vielä aukko sivistyksessä.
  • Kaupunkilistaltamme vuorossa voisivat olla Amsterdam ja Berliini.
    Pari päivää sitten kävimme Vancouverissa Butchartin puutarhassa, jonka opas listasi kolmanneksi Shanghain ja Keukenhofin jälkeen, ja meillä on edelleen aukko sivistyksessä myös Keukenhofin osalta!

    Butchart garden Vancouver Island
    Butchartin puutarhassa Vancouver Islandilla
  • Muita kevät- tai syysmatkoiksi sopivia Euroopan kohteita voisivat olla Isle of Skye, jonne olimme menossa jo kuluneen vuoden juhannuksena, mutta kesäsuunnitelmiemme hiukan muututtua se jäi tältä vuodelta. Italian Cinque Terrekin voisi kiva kokea, vaikka siellä taitaakin olla jo riittävästi turisteja ilman meitäkin.

2019

  • Maabongareina olemme sikäli hiukan harvinaisia, että emme ole vielä käyneet poimimassa kaikkia niitä helppoja maapisteitä, jotka ovat Karibialta muutamalla risteilyllä poimittavissa. Yhden Karibian risteilyn olemme tehneet, mutta hyvin valitulla Etelä-Karibian risteilyllä voisimme kerätä ainakin 5 uutta maata ja lisäksi muutamia TCC-pisteitä. Vuoden 2018 kevättalvelta olin jo ennen Irma-hurrikaania hylännyt ajatuksen risteilystä, sillä Alaska + Havaiji -matkamme kaksi risteilyä täyttää risteilykiintiömme joksikin aikaa ja juuri nyt tilanne sillä suunnalla saattaa olla sen verran sekava, että odotamme senkin takia suosiolla seuraavaan vuoteen.

    Norwegian Sun
    Etelä-Karibialle löytyisi hyviä vaihtoehtoja ainakin NCL:ltä ja Costalta
  • TCC-alueina koko Eurooppa, Pohjois-Amerikka ja (mahdollinen) Lähi-itä jälkeen tuota sarjaa voisimme helpoiten jatkaa Väli-Amerikan osalta, sillä siltä suunnalta meiltä puuttuvat enää Costa Rica, Nicaragua, Guatemala ja El Salvador. Niissä kaikissa voisi käydä helposti samallakin matkalla, mutta saattaa olla, että suosiolla jaamme ne useammaksi matkaksi. Maailman seitsemästä ihmeestä olemme onnistuneet laiskuuttamme ohittamaan toistaiseksi Chichen Itzan, joten senkin voisi liittää tuon alueen matkaan/matkoihin. Guatemalan Tikal on yksi kohteita, joista olen sen verran monen ihmisen puhuneen, että sekin olisi kiva nähdä.

    Chichen Itza Bucket List 2018 ja 2019
    Chichen Itza (kuva Flick: David Stanley)
  • Kaupunkilistalta voisi tälle vuodelle poimia esimerkiksi vielä puuttuvia Euroopan pääkaupunkeja kuten vaikka Sarajevo ja/tai Podgorica tai kertauslistalta Ateenan tai Brysselin.
  • Kreetakin on listallani, vaikka olemme Rethymnonissa viikon joskus viettäneet, sillä haluaisin käydä Spinalongan saarella.

Vuoden matkakalenteri

Matkoillamme olemme sen verran mukavuudenhaluisia, että yritämme välttää ääriolosuhteita, niin kylmää kuin kuumaa tai sadekausia siinä määrin kuin se on mahdollista. Näin ollen matkailun vuosirytmimme onkin muodostunut suunnilleen seuraavaksi:

  • Kaukomatkoille marras-helmikuun välisenä aikana, joulua kuitenkin sen ruuhkaisuuden (ja kalleuden) takia välttäen
  • Keski- ja Etelä-Eurooppaan maalis-toukokuussa tai syys-lokakuussa
  • Pohjois-Euroopan kohteiseen (ja Suomeen) kesäkuukausina

Joskus olosuhteet tai kohteet vaativat pieniä poikkeuksia tähän, mutta enimmäkseen tämä aikataulu on mielestämme hyvä.

Tracy Arm -vuono Alaskassa
Iltapäivä Tracy Arm -vuonossa Alaskassa

Mahtavampia matkasuunnitelmia

Jutun alussa mainitsemiini Maailmanmatkaajaystävieni hiukan näitä laajempiin matkailuaiheisiin bucket-listoihin voit halutessasi tutustua täällä:

Kummallakin näistä listoista yhteisenä tavoitteena on ainakin käydä kaikissa Staneissa, eli Kasakstanissa, Tadzikistanissa, Uzbekistanissa, Kirgiisiassa (Kyrgyzstan), Turkmenistanissa, Afghanistanissa ja Pakistanissa. Omalta osaltamme näistä Turkmenistanin Door to Hell on kiinnostanut minua, mutta matkailu näissä maissa on sen verran rasittavaa, ettemme Kasakstanin ja Kirgiisian jälkeen ole vielä ainakaan ottaneet näitä maita listoillemme. Mutta ehkä jonakin vuonna vielä, jotakin. Tuskin kuitenkaan Afganistania tai Pakistania.

Oletko Sinäkin äskettäin koonnut matkailun bucket-listaasi? Kerro siitä kommenteissasi – tai linkkaa mukaan oma juttusi!

Crescent

Naivasha – kylä Afrikassa

Nakuru-järveltä pieni Kenian kierroksemme jatkui Naivasha-järvelle.

Naivashan kylään (tai pieneen kaupunkiin) olimmekin jo ehkä hiukan yllättäen “tutustuneet” oppaamme Sarin juttujen kautta siellä edes käymättä. Naivasha on nimittäin Sarin kotikaupunki. Ja opiskelukaupunki, sillä hän on opiskellut Kenia Wildlife Service Training Institutessa.

Yellow billed stork Afrikan ibishaikara NaivashaMarabou Naivasha

Mutta aloitetaan järveltä. Naivasha on makeanveden järvi, jossa on runsas linnusto ja virtahepoja. Virtahevot tuntuivat melkein pelottavilta kun niitä katseli silmästä silmään pienestä veneestä! Marabouhaikarat, afrikan ibishaikarat, merimetsot ja kiljumerikotkat kansoittivat järven rantoja. Veneemme kippari yritti järjestää meille myös näytöksen, jossa kiljumerikotka nappaa vedestä kalan heittämällä kalan linnulle ja yksi lintu olikin vielä nälkäinen. Vesi oli tälläkin järvellä korkealla ja siksi osa puustoa oli kummitusmaisesti pystyyn kuollutta: luonnon tasapaino on herkkä asia.

Lake Naivasha Cormoran Naivasha Hippos Naivasha

Veneretken parhaat ja mielenkiintoisimmat näkymät tarjosi kuitenkin Crescent Island. Niemimaa, jolla oli eläimiä lähes ruuhkaksi asti. Niemimaa, jonne tuotiin Masai Marasta eläimiä Minun Afrikkani -elämän kuvauksiin. Eläimiä, jotka sitten jäivät tänne. Crescent Islandille voi myös tehdä kävelysafareja, sillä siellä ei ole petoja, mutta aikataulumme ei venynyt moiseen.

Crescent Naivasha Crescent Naivasha

Järvi on myös osa Sarin kotikulmia: siinä missä me saatamme viikonloppuna liikkua Espoon rantaraitilla, niin Sari saattaa lähteä Naivasha -järvelle tai sen rannalle.

Afrikkalainen kouluvuosiAfrikkaan rakastuneen Sarin opintoihin Naivashassa muutama vuosi sitten pääsee mukaan lukemalla kirjan Afrikkalainen kouluvuosi.

Opiskelu Keniassa, vaatii kärsivällisyyttä. Aikataulut toteutuvat hyvällä tuurilla tuntien tarkkuudella, mutta säännöt koulussa ovat kuitenkin tiukat. Nuorten opiskelutovereiden ja Naivashassa asumisen myötä afrikkalainen arki tulee tutuksi. Kuten monet Kenian luonnonpuistoista ja niiden eläimet.

Luonnonpuistossa, tosin sellaisessa, jossa ei ole petoja, myös yövytään osana opintoja, yksin:

“Iltapäivällä alkaa monien kauhulla odottama koitos, “Solo night” eli yön viettäminen yksin savannipusikossa itse rakentamassaan suojassa. Illallistakaan ei ole tiedossa, vaan toimeen tullaan itse varatuin eväin. Ohjeistuksena oli, että ei lihaa eikä makeaa mukaan, hyeenat tulevat norkoilemaan lihapalan perässä ja hyönteiset keskittyvät makeaan.”

Yöpyminen savannilla (Sari Manninen)
Yöpyminen savannilla (kuva: Sari Manninen)

Kuuden viikon työharjoittelun Sari tekee Ol Pejetan kansallispuistossa Kenian pohjoisosissa: siinä missä monen kenialaisen toiveena oli päästä Mombasan lähelle, niin suomalainen viihtyy mieluummin viileämmässä. Työharjoittelussa luonnonpuistossa ei niinkään ajella ympäriinsä eläimiä katsomassa ja kuvaamassa vaan työ on eläinten käyttäytymisen seurantaa, tilastointia, papanoiden keruuta ja sairaiden eläimien auttamista.

“Kirahvit ovat kovin yhteistyöhaluisia, näyte irtoaa melko nopsasti, ja papanat ovat kauniin pyöreitä ja vain vähän tuoksahtelevia. Näytteet poimitaan hanskat kädessä minigrip-pussiin, laji ja alue merkitään pussin päälle, ja Kimberlyn ajaessa miten pusertelen papanoita murskaksi – se helpottaa käytettyjen tutkimuskemikaalien vaikuttamista.”

Työharjoittelussa (Sari Manninen)
Työharjoittelussa (Kuva: Sari Manninen)

Otteet ovat Sarin kirjasta, jonka voit halutessasi ostaa täältä (tai lainata kirjastosta). Keniassa käyneille tai sinne vasta suuntaaville kirja tarjoaa monta mielenkiintoista yksityiskohtaa maasta ja sen eläimistä.

Ennen Afrikan matkaamme kirjoitin elokuvista, joita katsoimme uudelleen ennen matkaamme. Nyt matkamme jälkeen olen lukenut paitsi Sarin kirjan, myös aikoinaan Keniassa samburusoturin kanssa naimisiin menneen Corinne Hoffmanin kirjat Back from Africa ja Reunion in Barsaloi (jatko-osia ensimmäiselle kirjalle White Masai), jotka kertovat hänen ja hänen puoliksi samburu-tyttärensä vaiheista Keniasta paluun jälkeen. Back to Africa on vielä lukujonossa. Sarin ansiota tuokin tieto minulle, että nämä jatko-osat ovat olemassa, en ollut niitä tullut etsineeksi, vaikka White Masai -elokuvan olinkin aikanaan nähnyt.

White Masai

Samburuista muuten mielenkiintoinen ote vielä Sarin kirjasta, kenialaisten opiskelutovereiden suhtautumisesta vierailuun samburuiden kylässä:

“Jälleen moni opiskelutovereistani on suorastaan järkyttynyt alkukantaisuudesta, “tämä ei voi olla Keniaa”, “tämmöinen alkeellisuus vetää koko maan kehitystä taaksepäin” ovat yleisiä kommentteja. Kukaan ei ajattele alkuperäisten kulttuurien säilyttämisen tärkeyttä, vaikka luennoitsijammekin kertoo tällaisten kylien olevan tärkeitä ja suosittuja vierailukohteita, varsinkin ulkomaalaisten keskuudessa.”

Opiskelijoita (Sari Manninen)
Opintoretkelle lähdössä (kuva: Sari Manninen)

 

 

Nakuru Kenia

Sarvikuonoja vaan ei flamingoja

Keniaan saapuminen vaatii kärsivällisyyttä – vaati ainakin meiltä, kun iltalennolla Kigalesta saapuessamme passintarkastukseen joutui jonottamaan yli tunnin.

Yövyimme Nairobissa, mutta heti seuraavana aamuna jatkoimme matkaa ensimmäiseen luonnonpuistoomme Keniassa, eli Nakuruun. Liikenne Nairobissa vaati edelleen kärsivällisyyttä, mutta viimeistään taukopaikalla, jonne pysähdyimme ihailemaan näköalaa Rift Valleyhin, Keniakin alkoi näyttää paremmalta!

Rift Valley KeniaRift Valley Kenia

Keniassa on useita luonnonpuistoja, tunnetuimpina Masai Mara, Amboseli, Tsavo ja Nakurujärvi. Amboseli ja Tsavo ovat erityisen tunnettuja norsuista ja Nakurujärvi on ollut tunnettu flamingoistaan. Masai Marassa taas  on tunnettu miljoonien eläinten suuresta vaelluksesta. Loppukesästä gnut, seeprat ja thomsoningasellit vaeltavat Serengetista Masai Maraan veden ja ravinnon perässä. Ja toki kissapedotkin liikkuvat ravinnon perässä. Me aloitimme Nakurujärveltä.

Nakurujärven Big Five -eläimemme oli sarvikuono.
Heti ensimmäisenä iltana näimme kaksi isosarvikuonoa (leveähuulisarvikuonoa), hiukan kaukaa kameroillemme, mutta riittävän lähellä kiikareille: sarvikuonojen yksityiskohdat näkyivät hyvin. Ovat nämä omituisia eläimiä!

Isosarvikuono Nakuru Kenia Isosarvikuono Nakuru Kenia Isosarvikuono Nakuru Kenia

Järven rannalla oli myös (Rotschildin) kirahveja : isoja ja komeita eläimiä nämäkin, vaikka niitä ei Big Fiveen olekaan kelpuutettu (kuten ei virtahepojakaan).

Rothschildin kirahvi Nakuru Kenia Rothschildin kirahvi Nakuru Kenia

Sen sijaan flamingoja ei ollut! Nakuru-järven veden pinta on viime vuosina noussut reilusti mm. runsaiden sateiden takia ja kun vesi on muuttunut makeammaksi, joten suolaisesta vedestä ravintonsa etsivät flamingot eivät enää tule tänne. Onneksi olimme nähneet flamingoja aikaisemmin mm. Ngogongorossa.

Lake Nakuru Kenia

Muita kivoja eläimiä Nakurussa olivat seeprat ja vihermarakatit!

Seepra Nakuru Kenia Seepra Nakuru Kenia Vihermarakatti Nakuru Kenia Vihermarakatti Nakuru Kenia

Ugandan kobien jälkeen myös impalat jaksoivat innostaa näin ensimmäisessä puistossa. Myös vesiantilooppeja näimme täälläkin ja lähempänä autoja kuin Queen Elizabethin puistossa. Leijoniakin näimme Nakurussakin, mutta hienoimmat leijonakokemuksemme tällä matkalla koimme kuitenkin vasta Masai Marassa.

Impaloita Nakuru KeniaVesiantilooppeja Nakuru KeniaLeijona Nakuru Kenia

Seuraavana aamuna, jo puistosta lähtiessämme (yövyimme Nakuru-järvellä vain yhden yön), näimme vielä isosarvikuonoa tummemman ja harvinaisemman pensassarvikuonon (aikaisemmalta nimeltään suippohuulisarvikuono). Nimensä mukaisesti pensaassa!

Pensassarvikuono