Avainsana-arkisto: elämänkerta

Mitä kuuluu kirjoitusopinnoilleni?

Aloitin jo syksyllä 2016 Jyväskylän yliopistossa kirjoittamisen perusopinnot.
30 opintopisteestä koostuvan kokonaisuuden saa tietyillä reunaehdoilla koota itse tarjolla olevista kirjoittamisen kursseista.

Pakolliset ja valinnaiset kurssit ovat jo tänä aikana hiukan muuttuneet, mutta syksyllä 2016  kaikkien oli aloitettava kurssilla:

  • Kirjoittajan yhteisöt.

Lisäksi seuraavat kaksi kurssia olivat pakollisia:

  • Faktan ja fiktion vuoropuhelu kirjoittamisessa
  • Omaelämänkerrallinen kirjoittaminen.

Valinnaisia kursseja sai valita kaksi kirjoittamisen eri alueilta: proosa, draama, runous ja tietokirjoittaminen. Jos olet tätä blogia pitempään jo lukenut, niin voinet arvata etten valinnut runoutta enkä draamaa, joten päädyin suorittamaan kurssit:

Helmikuun lopussa 2018 olin vihdoin saanut suoritettua, “harrastustahtiin”, nämä viisi kurssia. Pääosan kursseissa suoritin lähiopetus + verkko-osuus -vaihtoehtona, jolloin kurssi alkoi yleensä esitehtävällä, jonka jälkeen vuorossa oli pari lähiopetuspäivää (yleensä perjantai-ilta ja lauantai). Lähiopetuspäivien jälkeen tehtiin vielä lisää tehtäviä, jotka palautettiin verkossa. Joissakin kursseissa lähiopetuspäiviä saattoi olla kahteenkin otteeseen.

Lähiopetuspäivät tarjosivat niin mahdollisuuden tavata muita opiskelijoita livenä kuin saada teksteistä palautetta muiltakin kuin kurssin opettajalta ja myös oppia itse antamaan palautetta muiden teksteistä.

JYO Opintosuoritukset Kirjoittamisen perusopinnot

Historiallinen novelli

Kaikki kurssit olisi myös voinut suorittaa ihan omaan tahtiinsa suorittamalla kurssiin sisältyvät itsenäiset opetustehtävät, mutta päädyin tähän  vain yhden kurssin osalta.

Kurssi faktan ja fiktion vuoropuhelu kirjoittamisessa, yksi pakollisista, jäi osaltani viimeiseksi ennen erikoistumisalueen kurssia ja kun lähiopetuspäiviä ei ollut tarjolla sopivalla aikataululla, suoritin sen itsenäisesti.

Hiukan kyllä harmittelin lähiopetuspäivien puuttumista, sillä täysin itsenäisesti suoritettuna ilman ulkoisia deadlineja oli vähän haastavaa saada kokonaisuus tehtyä, mutta tehtävä tehtävältä se vähitellen kuitenkin eteni.

Yhtenä tehtävänä kurssilla Faktan ja fiktion vuoropuhelu oli kirjoittaa historiallinen novelli. Sijoitin omani Nauvoon, jonka tunnen paikkakuntana ainakin jossain määrin ja josta isoäitini on kotoisin ja kirjoitin häntä ajatellen kuvauksen kesäpäivästä Nauvossa.

Nauvo 2017
Nauvon kirkonmäellä viime kesänä

Tekstini kohta:

Minkähänlaista se olisi, asua suuressa kaupungissa? Ainakaan siellä ei voisi kalastaa eikä pitää lehmiä – mistähän ihmiset saavat siellä ruokansa? Tai tietysti, ruokansa he saavat, ainakin Turussa, kauppahallista, jonne meidänkin kalastamat kalat ja Marian kirnuama voi päätyvät, mutta mistä ihmiset saavat rahaa ruuan ostoon, kun eivät voi sitä itse viljellä tai kalastaa tai lypsää? Nauvossa kaikki ovat kalastajia tai maanviljelijöitä, paitsi opettaja, pappi ja lääkäri. Meistä ei tulisi opettajia, pappeja tai lääkäreitä – meistä tulee vaimoja, mutta voisiko meistä tulla opettajan, papin tai lääkärin vaimoja?

sai opettajalta palautteen:

Kertojan pohdinnoissa tulee oivallisesti esiin myös naisten ja miesten sukupuoliroolit ja työnjako, ja esimerkiksi seuraava virke on mainio, jopa hätkähdyttäväkin: ”Meistä ei tulisi opettajia, pappeja tai lääkäreitä – meistä tulee vaimoja, mutta voisiko meistä tulla opettajan, papin tai lääkärin vaimoja.”

ja olin oikeastaan hiukan yllättynyt siitä, että historiallinen novellini “kelpasi” niinkin hyvin, sillä en koe fiktiota ihan omaksi lajikseni, eikä historian lisääminen siihen tee sitä yhtään helpommaksi.

Matkaelämänkerta

Nyt on enää jäljellä erikoistumisalueen kurssi. Vaihtoehdoista tekstikokoelma, ja kirjoittaminen luovana prosessina valitsin tekstikokoelman.

Tämän viimeisenkin kurssin osalta olen jo edistynyt niin pitkälle, että olen saanut tähän itsenäisesti suoritettavaan kurssiin ohjaajan, hyväksyttänyt aiheen ja laatinut tarvittavan suunnitelman.

Tarkoitukseni on saada tämän kurssin myötä alulle työnimellä “matkaelämänkerta” mielessäni kulkenut ajatus matkailuun painottuvan elämänkerran kirjoittamisesta.
Kurssin laajuus ei kata kokonaisen kirjan tuottamista, mutta tavoitteena on ohjaajan tukemana saada pari lukua valmiiksi ja sen myötä työ ainakin hyvälle alulle.

Aikaa työlle on noin 4 kuukautta, mikä saattaa kuullostaa paljolta 5 opintopisteelle, mutta toisaalta olen tuostakin ajasta matkoilla yhteensä yli kuukauden enkä myöskään ajatellut lopettaa blogijuttujen kirjoittamista, joten todennäköisesti lopuksi tulee vielä kiire!

Kahvilla kirjailijan kanssa

Kirjoittamisen maailmaa kävimme haistelemassa hiukan tänään alkuillastakin, sillä kävimme Helsingin kaupunginteatterin tilaisuudessa Kahvilla kirjailijan kanssa. Tässä kolmiosaisessa sarjassa olivat tänään vuorossa Sinikka ja Tiina Nopola, lastenkirjailijoina eivät ehkä ihan meidän juttumme, mutta halusin käydä katsomassa minkälaisesta tilaisuudesta on kyse ja tämä oli tarjolla olleista kolmesta vaihtoehdosta ainoa, joka sopi kalenteriimme. Kirjailijoita enemmän ilta oli kyllä enemmän konkarinäyttelijöiden Heidi Herala, Aino Seppo ja Eija Vilpas ilta, mutta toki heidän pienet esityksensä olivat näiden kirjailijoiden teksteistä.

kahvilla kirjailian kanssa nopolat

 

 

Kursseja kerrakseen

Lentomailiyhteenvedossa listasin sapattivapaamme matkat.

Matkojen lisäksi oman listansa ansaitsevat sapattivapaalla osallistumani kurssit, sillä niitäkin kertyi ihan kiitettävästi!

Näille osallistuin vapaani aikana :

  • Blogikuvaus Tikkurilassa (!)
  • Bloggarin ABC, taitotaso 2 Malmilla
  • Elämäni teemoja ja tarinoita I-II Olarissa
  • Lehtikirjoittamisen peruskurssi Tapiolassa
  • Joululeivonnaisia eri maista Leppävaarassa
  • Vesitreeni I maanantaisin syyskaudella
  • Vesijuoksu/vesitreeni II torstaisin syys- ja kevätkaudella
  • Olympus PEN -kurssi Helsingissä

blogikuvauskurssi

Hanna Råstin vetämästä Blogikuvauskurssista pidimme kovasti ja jos kevätkauden jatkokurssi olisi pidetty Espoossa, niin olisimme varmaan osallistuneet sillekin.
Ajaminen alkuillan ruuhkassa Kehä I:stä Tikkurilaan asti oli liian suuri ponnistus edes kerran viikossa.

Bloggarin ABC

Bloggarin ABC -kurssi on melko sekalainen kokoelma kaikkea mahdollista bloggaamiseen liittyvää, pitkälti meille tuttuja asioita, mutta mukana sopivasti myös uutta ja kurssilla käytyyn keskusteluun oli ihan kiva osallistua. Malmikin oli vähän sentään lähempänä kuin Tikkurila.

Bloggaamiseen liittyville kursseille osallistuimme molemmat, myös Lasse, muille tässä jutussa mainituille kursseille vain minä.

Natalie GoldbergElämäni teemoja ja tarinoita -kurssin tavoitteeksi kuvittelin olevan elämänkerran kirjoittamisen, mutta kurssin opettaja (Kristina Svensson) painotti kurssilla, ehkä enemmistön ja samalle kurssille jo useampana vuonna osallistuneiden kantaryhmän toiveita mukaillen terapeuttista kirjoittamista, enkä kokenut saavani juurikaan palautetta kirjoittamistani teksteistä. Hiukan kärjistäen, niin jos vaikka luin ryhmälle Ruotsin vuosistamme kirjoittamani jutun, niin jatkokeskustelu oli enemmän sen tyyppistä, että onko joku muukin asunut Ruotsissa tai ulkomailla ja miten ihmiset sen kokivat, kuin ehdotuksia siihen, että miten tekstini voisi olla parempi.

Lehtikirjoittaminen

Niinpä sitten vaihdoin kevätlukukaudeksi Tapiolaan Johanna Nykoppin vetämälle Lehtikirjoittamisen peruskurssille ja tästä kurssista pidin: Johannalta ja ryhmältä sain teksteistäni myös palautetta ja Johannalla oli kurssille selkeä suunnitelma, hyvine, eri tyyppisine harjoitustehtävineen.

Elämänkerran kirjoittamisessakin pääsin alkuun, minulla on siitä idea ja runko ja viidestä luvusta ensimmäiset versiot kirjoitettuna, joten palaan kyllä aiheeseen jossain vaiheessa. Meni tämänkin vapaan aikana sitten aika sen verran tarkkaan elämisessä, että bloggaamisen lisäksi ei sitä, elämää, ehtinyt sen enempää dokumentoida.

Joululeivonnaiset -kurssi oli makea 🙂

Vesitreeni Espoonlahden uimahallissa

Ilmoittauduin syksyllä kahdelle vesitreeni-kurssille, toisaalta halusin kokeilla näiden eri nimikkeiden alla olevia kursseja, kun en koskaan ennen ollut tällaisille osallistunut ja toisaalta tiesin erityisesti torstain osalta poissaoloja tulevan niin paljon, että “paikkasin” niitä osallistumalla maanantainkin tunneilla niillä viikoilla kun olimme Suomessa. Ohjattuihin tunteihin yhdistin kuntouinnin siten, että menin hallille aina sen verran ajoissa, että ehdin uimaan 500-700 metriä ennen ohjattua osuutta. Espoonlahden uimahalli on miljöönä kiva ja 50 metrin rata kuntouintiin ihan ehdoton. Ohjatuista jumpista opin ainakin sen verran, että en pidä vesijuoksusta, vesitreeni on ok ja parhaimmillaan ihan tehokkaan tuntuista, mutta mieluummin kuin juoksen altaassa uin siinä. Panostin uimiseen jopa ostamalla nyt keväällä ihan uudet uimalasit!

Olympus PEN -kurssilla

Olympus PEN -kurssi poikkesi muista sikäli, että se ei ollut työväenopiston kurssi vaan löysin sen ihan sattumalta Instagramissa olleen mainoksen perusteella.
Kurssin piti monessa mukana oleva valokuvaaja Veera Korhonen kiitettävällä asiaan paneutumisella: kurssin materiaalit olivat hyviä ja Veera varmisti kohta kohdalta, että kaikki pysyivät mukana.

Myöhemmin keväällä olemme vielä menossa yhden illan Google Analytics -kurssille Tapiolaan ja Rajalan digijärkkärikouluun, samoin yhden illan mittainen (vaan Pirkolle, uuden kameran Rajalasta ostaneen etuna).

Vuodesta toiseen

Valokuvien digitalisointiprojekti tarkoitti myös, että olen viimeksi kuluneiden kuukausien aikana katsellut kaikki valokuvani (paitsi uusimmat, jotka jo olivat valmiiksi digikuvina).

Päädyin toteuttamaan projektia vuosi kerrallaan nykyhetkestä taaksepäin – etenkin kun alkuun en ajatellut skannaavani kaikkia kuvia, ensimmäinen tavoitteeni oli skannata ne paperikuvat, jotka olivat sellaisilta vuosilta, joilta oli myös jo digikuvia, jotta voisin ajatella, että jostain hetkestä eteenpäin kaikki kuvat ovat digikuvina, mutta projektin sitten edetessä huomasin, että vähitellen on ihan mahdollista skannata kaikki kuvat ja niin sitten etenin taaksepäin aina vanhempieni jäljiltä jääneisiin vanhimpiin kuviin isovanhemmistani – aina arviolta vuoteen 1910 asti.

Jo melko alkuvaiheessa projektia aloin koota aina vuoden parhaita kuvia, keskimäärin 40-60 kuvaa per vuosi, pieniksi nettialbumeiksi, joita tarjosin katsottavaksi sukulaisilleni ja näin lopputuloksena syntyi valokuvaelämänkerta ensimmäiseltä 50 ikävuodeltani.

Kuvamateriaalia läpikäydessäni vuodesta toiseen toistuvat asiat elämässä tulivat tutuiksi: Juhlapyhät tietysti, vaput, juhannukset ja joulut. Urheilutapahtumat: isäni hiihtämässä Pirkan Hiihtoa, minä juoksemassa (paljon myöhemmin) Naisten Kymppiä, Elokuun kisat (kesän päättäjäistapahtuma, jossa ohjelmanumerona oli myös juoksulenkki osallistujille). 70- ja 80-luvulla kävimme monena kesänä radioamatöörileireillä – ja Suvi-Pinxissä Sysmässä.

Syntymät, lasten kasvaminen, ripillepääsyt, häät – ja myös hautajaiset. Kuvat nyttemmin jo kuolleista sukulaisista (ja joistakin ystävistäkin) tuntuvat erityisen arvokkailta, koska niitä ei enää tule lisää.

Harvinaisempia kuvia ovat kuvat asunnoista vuosien varrelta – ilman juhlaa kotiympäristöjä tulee kuvattua selvästikin todella harvoin, mutta löytyi kuvista sentään jokunen sisäkuva lähes kaikista asunnoistamme, ehkä lyhyttä oleskelua Tukholman Årstassa lukuunottamatta. Myös kuvat isovanhempieni kodeista olivat todella harvinaisia.
Kuvia kesäpaikaltamme Eerolasta sentään oli melko säännöllisesti joka kesältä – lisäksi isäni diakuvissa oli paljon mukavia kuvia lapsuuden maisemistamme.

Lähes yhtä harvinaisia olivat kuvat työpaikoilta – joissakin työpaikoissa olen selvästikin sieltä lähtiessäni, viimeisinä päivinä, ottanut sarjan kuvia – mutta nyttemmin en enää ole ajatellut sitä jotenkin tarpeellisina, ovathan ne työkavereiden kuvat kuitenkin katsottavissa vaikka Facebookissa.
Samoin kouluvuosilta kuvat arjesta olivat harvinaisempia, luokkakuvia ja kuvia vanhojen päivästä ja penkkareista sen sijaan oli paljon. Ja koulun kerhojen retkiltä.

Linkkiä valokuvaelämänkertaani ei ole tarjolla – siinä missä matkakuvia “julkaistessamme” julkaisemme omia kuviamme elämänkertakuvissa on paljon myös suvun kuvia, joiden julkaisemisesta emme heidän puolestaan halua päättää – oheisena kuitenkin kuva ideasta.