Berberilinnoja, vuoristokyliä ja muistoja menneestä

Alunperin etsimme valmista matkaa Libyaan, mutta lopulta päädyimme Libyan osalta meille räätälöityyn reissuun. Libyaankin on nykyisin tarjolla valmiita ryhmämatkoja niin useammalta kansainväliseltä kuin ainakin yhdeltä suomalaiseltakin matkatoimistolta. Useimmat näistä matkoista sisältävät myös poikkeamisen Ghadamesissa. Ghadamesin vanha kaupunki, Unescon maailmanperintökohde Algerian ja Tunisian rajojen tuntumassa, olisi sekin varmaan mielenkiintoinen kohde. Matka läpi Saharan ja takaisin on kuitenkin sen verran pitkä (600 kilometriä suuntaansa, eli kaksi kokonaista päiväa autossa), ettemme kuitenkaan halunneet sinne.

Tärkeimmät kohteemme Libyan osalta olivat, tässä järjestyksessä, Leptis Magna, Tripoli ja Sabratha. Olimme kuitenkin uteliaita näkemään hiukan muutakin Libyaa, joten käytimme yhden matkapäivän sittenkin pääosin autossa :-) ja teimme pienen kierroksen Tripolista etelään Jabal Nafusan vuoristoon, kohteina Qasr al-Hajj, Tarmisa ja Gharyan. Kilometreissä matkaa kertyi noin 300 kilometriä ja ajallisesti tämä onnistui päivässä, valoisaan aikaan – emmekä edes lähteneet kuin vasta (?) aamuyhdeksältä.

Öljyvaltiolla ei ole bensiiniä?

Tripolista lähtiessämme liikenne oli vielä aamupäivällä melko vilkasta, mutta vähän kauempana pääkaupungista liikennettä oli vähän. Mielenkiintoisimpia kuriositeetteja matkan varrelta olivat myös jonnekin matkalla olevat kamelit ja lehmät (autojen lavoilla) ja jonot huoltoasemilla. Olimme ymmärtäneet, että Libya on ihan kohtuullisen kokoinen öljyntuottaja, mutta niin vaan kotimarkkinoilla bensasta on ainakin ajoittain pulaa. Syynä kuulemma milloin se, että laivat jalostamoilta eivät pääse Tripolin satamaan, milloin halvan bensiinin salakuljetus naapurimaihin ja ihan vaan ajatus siitä, että polttoaineesta voi olla tai tulla pulaa, jolloin ihmiset päätyvät ostamaan sitä varmuuden vuoksi aina kun sitä on saatavilla. Tuntuikin, että huoltoasemia on kahdenlaisia, tyhjiä, niin autoista kuin ilmeisesti polttoaineesta kuin sellaisia, joilla on polttoainetta ja autojonoja.

Sri Lankassa muutama vuosi sitten oli sama tilanne, siellä puute johtui siitä, että maalla ei ollut valuuttaa ostaa riittävästi polttoainetta. Siellä kiertomatkamme ajaksi palkkaamamme kuljettaja ilmeisesti pääosin jonotti tarvittavan polttoaineen iltaisin tai öisin ilman meitä. No, emme me Libyassakaan osallistuneet jonottamiseen kuin kerran, eli juuri tällä maaseuturetkellä.

Qasr al-Hajj – berberien varastolinnoitus

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Qasr al-Hajj, berberilinna noin 130 kilometrin päässä Tripolista. 1100-luvulta peräisin oleva jykevä, ympyränmuotoinen rakennus toimi aikoinaan yhteisön viljan ja oliiviöljyn varastona sekä turvapaikkana levottomina aikoina. Seinien sisään on rakennettu satoja pieniä holvikaarisia varastoaukkoja useaan kerrokseen. Qasr al-Hajj on yksi Libyan parhaiten säilyneistä yhteisölinnoituksista.

Oppaamme ja yhdistetyssä roolissa olevan kuljettajamme/turistipoliisin lisäksi Qasr al-Hajjissa oli paikallinen opas – ja paikallinen poliisi! – turvaamassa vierailuamme, eli kaksi turistia, neljä muuta henkilöä paikalla heitä varten. Ehkei noita poliiseja olisi tuplasti tarvittu, mutta jos tapana on ollut maksaa niistä, niin tapa helposti jatkuu riippumatta siitä, että olisiko turvaaminen tuolla aika lailla keskellä ei mitään ollut tarpeen vai ei.

Myös vanhaa esineistöä oli onnistunuttu säilyttämään jonkin verran ja paikallinen opas tuntui olevan ihan innoissaan arvuutellessaan meiltä, että mitä tällä tai tuolla esineellä aikoinaan tehtiin. Eivät ne maataloudessa käytetyt vanhat esineet niin paljoa taida sittenkään erota ovat ne sitten olleet käytössä Savossa tai Saharassa, sillä kyllä me monet esineet tunnistimmekin.

Keskellä pihaa kohoaa matala kivinen pylväs, jota on käytetty aurinkokellona, ja ylemmässä rivissä oleviin varastoaukkoihin olisi saattanut kiivetä kapeita kivisiä portaita pitkin. Aikamme sisäpihaa ja sisäänkäynnin esineistöä tutkailtuamme kysyin, että voisimmeko kiertää pyöreän rakennuksen ulkopuolelta. Saimmekin siihen luvan – ja kokoelman oppaita ja (turisti)poliiseja mukaan pienelle retkelle. Retki tarjosikin paitsi muutamia sivulinnoituksia myös kivoja näkymiä ympäröivään maaseutuun.

Lopuksi tutustuimme paikan ainoaan “turistifasiliteettiin” – pääsimme käymään wc:ssä, oikein siistissä, länsimaisessa sellaisessa, läheisessä moskeijassa!

Tarmisa – hiljainen vuoristolinna

Qasr al-Hajjista matka jatkui ylös vuoristoon aikamoista serpentiiniä kohti Tarmisan vuoristolinnaa. Kierros kierrokselta nousimme ylemmäs, lopulta noin 700 metrin korkeuteen. Kilometreissä matka ei ollut pitkä, mutta kiemurteluun kului silti vajaa tunti.

Aikoinaan Tarmisan kylä ja linnoitus ovat sijainneet muinaisen kauppareitin varrella. Linnoitus on myös tarjonnut turvaa sen asukkaille, sillä sijainti korkealla kaiken yläpuolella tarkoitti, että kukaan ei voinut saapua sinne kyläläisten tietämättä. Jos Qar al-Hajjissa emme oikein nähneet ketään meitä varten siellä olevia henkilöitä lukuunottamatta, niin Tarmisassa paikalla oli vain kohdeopas, paikallista poliisiakaan ei enää täällä pidetty tarpeellisena.

Linnoitus oli upea! Jos pitäisi asettaa päivän aikana vierailemamme kohteet paremmuusjärjestykseen, niin ykkössijasta ei olisi epäilystäkään! Kallion laella sijaitseva linnoitus, jonka rakenteissa vuorottelivat kivi ja puu, oli auringon pilkistäessä milloin mistäkin aukosta tai raosta mielestäni todella kaunis, kuten myös näkymät linnoitukselta ympäröivään maastoon. Kohdeoppaamme, vaikka olikin vanhempi mies, hyppeli kiveltä toiselle sen verran innokkaasti näyttäen mallia, että tällekin ulkonemalle voi kiivetä, että mekin uskalsimme.

Pienellä alueella on aikoinaan ollut paitsi asuintiloja myös esimerkiksi pieni kappeli. Kallion laella, melkein pelkässä hiekassa, kasvoi myös edelleen muutamia lääkekasveja, joita kohdeoppaamme esitteli meille yksi kerrallaan kertoen mihin kaikkiin vaivoihin mikäkin kasvi auttoi. Kokemuksella opas osasi pysähtyä kasvien äärelle heti tutustumiskierroksemme alussa, sillä hän taisi tietää, että siinä vaiheessa kun pääsemme kurkistamaan Nafusan ylängölle avautuvia näkymiä emme enää jaksaisi keskittyä kasveihin!

Tarmisanin vierailun jälkeen vuorossa oli lounas jossain tien varrella sijaitsevassa pienessä ravintolassa keskellä ei mitään – luista kanaa ja riisiä näille maille melko tyypilliseen tapaan. Ruoka oli kuitenkin syötävää ja turvallista. Ravintolan televisiosta saattoi seurata ihmisten loputonta virtaa Kaaban ympäri Mekassa – täkäläinen versio Music TV:stä?

Gharyan – elämää kallion sisässä

Päivän viimeinen kohteemme oli Gharyanin kaupunki, sekin Nafusan vuoristossa. Kauan sitten Gharyan tunnettiin yhtenä Libyan vastarinnan keskuksista Italian ottaessa haltuun Libyaa 1900-luvun alussa, mutta nyttemmin siellä käydään lähinnä luola-asuntojen takia. Italialaisethan hallitsivat Libyaa vuosina 1911-1943, jonka jälkeen maa päätyi YK:n valvontaan itsenäistymiseensä, eli vuoteen 1951 asti.

Luola-asuntoja on alueella ollut ilmeisesti useampiakin. Nykyisin yksi näistä perinteisistä kodeista on avoinna vierailijoille ja tarjoaa konkreettisen kuvan siitä, millaista elämä niissä oli. Luola-asuntojen idea oli, että ne pysyvät viileänä kuumina kesäpäivinä ja lämpiminä kylminä talvikuukausina. Ensin kurkistimme ylhäältä maassa olevaan isoon kuoppaan, jonka reunalla näytti olevan useampi sisäänkäynti eri huoneiseen, mutta jo kohta laskeuduimme asunnon sisäpihalle ja pääsimme kurkistamaan eri huoneisiin sisälle. Asuinhuoneiden välissä oli useampi pieni karun näköinen keittiötila, jota asukkaan kuulemma käyttivät vuorotellen. Keittiön viereisessä seinän kolossa asui muutama kana, joten matka aamiaiskanamunia noutamaan ei ollut pitkä!

Siinä missä Qasr al-Hajjissa tai Tarmisassa emme muita turisteja nähneet, niin Gharyanin luola-asuntoja oli kanssamme samaan aikaan ihmettelemässä libyalainen perhe lapsineen, eli selvästi vilkkaampi paikka tämä Gharyan! Juttelimme jopa hiukan perheen kanssa, olivat kuulemma tältä seudulta.

Kabawin varastolinnoitus

Maaseuturetkemmekin, kuten koko Libyan matkamme, ohjelma eli vähän päivästä toiseen ja välillä retkipäivän kohdelistalla oli myös Kabawin linnoitus. Se sijaitsee kuitenkin syvemmällä Jabal Nafusanin vuoristossa kuin Qasr al-Hajj ja on saman tapainen kuin se, ehkä vähän suurempi. Kabawissa käynti olisi lisännyt kilometrejä päivän kierrokseen lähes 200, josta oppaamme totesi, että jos kävisimme vielä siellä, niin emme ehtisi takaisin ennen pimeää.

Taisi olla niin, että retkipäiväämme oli vähän suunniteltu paikallisessa matkatoimistossa Tripolissa kirjoituspöydän ääressä kysymättä kovin paljoa oppaalta, joka oli kuitenkin toteuttanut kierroksen useampaan kertaan.

Valmiissa Libyan kiertomatkoissa, jotka käyvät myös Ghadamesissa, Kabaw on usein mukana pysähdyskohteena Qasr al-Hajjin sijaan. Ehkä kuitenkin yksi näistä riittää, sillä kyse on periaatteessa samasta asiasta, vaikkakin kahdesta eri kohteesta.