Matkamme pohjana oli Tema-matkojen vaellusmatka.

Kokemattomina vaeltajina ajatus sopivien vaellusreittien löytämisestä niin etukäteen karttoina kuin paikan päällä polkuina tuntui haastavalta. Ryhmämatka tarjosi reitit valmiiksi etsittyinä ja opastettuina. Toisaalta ne sitten piti kiertää suunnilleen ryhmän tahtiin, joten miten sitä sanotaan suo siellä, vetelä täällä. Mutta näin nyt tällä kertaa.

Tiesimme jo ennen kuin varasimme matkan, että halusimme liittää sen jatkoksi käynnin Belfastin Titanic-museossa, joten tarkistin ennen varausta, että tämä on matkanjärjestäjälle ok ja tuntui olevan. Saimme matkan hinnasta alennus 320 euroa (per nuppi) ja ostimme kaikki lennot itse. Tema-matkan hintaan olen sisällyttänyt myös käytännössä pakolliset juomarahat kuljettajalle (30 £) ja suomalaiselle oppaalle (10 £), jotka kerättiin matkan aikana käteisenä.

Tema-ryhmä lensi reittiä Hki – Lontoo – Edinburgh ja takaisin suoralla lennolla Edinburgh – Helsinki, me tulimme Edinburghiin suunnilleen samalla aikataululla Kööpenhaminan kautta (käytännössä Tema-ryhmän lennot olivat myöhässä vielä enemmän kuin meidän ja päädyimme odottelemaan Edinburghin kentällä yli tunnin heitä, mutta parempi näin päin).

Easyjetin hintaa Edinburgh – Belfast -välillä nosti yksi tarvittava ruumalaukku, sillä vähintäänkin vaelluskamppeiden takia emme yrittäneetkään selvitä 10 päivän reissusta pelkillä käsimatkatavaroilla.

Finnairin suoran paluulennon Dublin – Helsinki varaaminen jäi vähän myöhäiseen, mikä näkyi jo hinnassa ja lisäksi ostimme sillekin (turhaan) ruumalaukun. Varausvaiheessa en huomannut, että Finnair-korttini tasokin olisi sen tarjonnutkin, mutten jaksanut sitten enää selvittää, että olisiko sen voinut vielä peruuttaa.
Halusimme myös paluuseen jo suoran lennon ja päädyimme Finnairin tarjoamaan vaihtoehtoon, vaikka tunnetusti Finnairin yksisuuntaiset lennot taitavat olla kallein tapa lentää jokin väli.

Lentokenttäkuljetukset ja -paikoitus

Jätimme Tema-matkojen ryhmän Edinburghin keskustassa ja jatkoimme Uberilla lentokentälle Edinburghissa. Myös Belfastissa turvauduimme Uberiin, jotta pääsimme suoraan Titanic-hotellille, joka oli muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta.
Dublinissa hotellimme oli lähellä niin juna-asemaa kuin lentokenttäbussin yhtä pysäkkiä, että selvisimme kävellen/lentokenttäbussilla.

Suomen päässä emme edelleenkään usko yhdistelmään liityntäbussi – metro – juna vaan käytämme omaa autoa, jolle ostamme nykyisin paikoituksen etukäteen pienellä alennuksella.

Hotellit

Tema-matkojen valitsemat hotellit olivat:

• Glenspean Lodge lähellä Fort Williamia (2 yötä)
• The Morar -hotelli Mallaigissa (1 yö)
• The Kyle -hotelli Kyle of Lochalshissa Skyen sillan pielessä (1 yö)
• Gairloch Highland Lodge (2 yötä)
• Aparthotel Adagio Edinburgh Royal Mile (1 yö)

Listan linkit matkajuttuihimme, joissa hotellivalintojakin on sivuttu. Jos itse hotellin sivut haluat löytää, niin löytynevät hotellien nimillä vaikka Booking.comista.

Glenspean Lodge oli hyvä, samoin sen ravintola. The Morar saa plussia lähinnä merinäköalasta. Kyle -hotellin olisin ehdottomasti vaihtanut sijainnin takia Sligachanin hotelliin ja vaikka saimmekin käyttöömme Gairloch Highland Lodgessa pienen huoneiston, niin en ehkä sinne menisi uudelleen.

Edinburghin Adagio-hotellista pidimme kuten Adagiosta Brysselissäkin huhtikuussa. Edinburghissa etenkin hotellin sijainti oli upea, mutta ei siinä muutenkaan mitään vikaa ollut. No ehkä aamupala oli vähän ruuhkainen.

Belfastissa valinta oli selvä, Titanic Hotel on osa Titanic-elämystä, ja sen sijainti on kaupungin Titanic-historiaan tutustuvalle mitä parhain.

Dubliniin päädyimme koska sieltä oli “seuraava” suora lentoyhteys Helsinkiin – ja olihan kaupungin lyhytkin kertaus taas paikallaan, kun edellisestä kerrasta oli jo 10 vuotta. Mutta tuon yhden yön hotellin, The Ripley Court, valitsimme vaan periaatteella lähellä rautatieasemaa (O’Connolly), riittävän tasoinen ja mahdollisimman edullinen, näillä kriteereillä.

Museot ja retket

Vaellusmatkaosuus sisälsi aika vähän muuta kuin vaelluksia.
Yksi viskitislaamokierros kuului kuitenkin matkan hintaan – samoin Edinburgh Tattoo, kun osuimme kaupunkiin Tattoon aikaan.
Inverewen puutarhakin kuului matkan ohjelmaan, muttei hintaan.

Portreen retken teimme omatoimisesti Sligachanista.

Edinburghissa päädyimme käymään Camera Obscurassa Cadizin ja Taviran Camera Obscura -vierailujen innoittamana, mutta ei olisi oikeastaan kannattanut – esitys oli paljon huonompi kuin Espanjassa tai Portugalissa. Ehkä siksi, että pienemmässä kaupungissa kameroiden näkyvyys oli parempi ja selostus saattaa senkin takia olla seikkaperäisempi. Edinburghissa lähinnä lätkittiin kadulla kulkevia ihmisiä lasten iloksi (?).

Titanic-museo on niin mahtava, että jo vaan sen takia kannattaa käydä Belfastissa. Teimme kuitenkin myös pienen retken Belfastin historiaan.

Dublinissa päädyimme vierailulle  EPIC The Irish Migration Museumiin, joka kertoi hienosti irlantilaisuudesta maailmalla monesta näkökulmasta.

Belfastista ja Dublinista matkakohdejutut ilmestyvät lähiviikkoina.

Matkamuistoina mukaan päätyi tällä kertaa vastustamaton keltainen Harland & Wolffin nosturin pienoismalli ja jo aikaisemmin mainitsemani meriharakka-aiheinen taulu.

Yhteensä

Kahdelta koko kierros maksoi 4 947 euroa, siis 2 474 euroa per nuppi.
Tema-matkan perushinta lentoineen olisi ollut 1 930 euroa per nuppi.

Norwegianin pisteillä maksetut osuudet lennoista ovat mukana täydestä hinnastaan, sillä rahaahan cash point -pisteet vastaavat ja ne olisi tietysti voinut käyttää mihin tahansa Norwegianin lentoon, ei vaan tähän.

Mietteitä Tema-matkoista

Matka oli ensimmäinen Tema-matkamme ja siis vaellusmatka, ei kultturimatka, joita Tema-matkat myös tekevät, joten vertailu muiden matkatoimistojen kulttuurimatkoihin voi joltain osin olla epäreilu.

Pääosin kaikki toimi ihan hyvin. Ryhmän koko oli 24 henkeä, joka lienee Tema-matkojen maksimi. Isohko ryhmäkoko lienee vaikuttanut joihinkin hotellivalintoihin: etenkin Skotlannin ylämaillä 24 henkeä voi olla paljon pienimmille hotelleille.

Matkaan kuuluvat kolmen ruokalajin illalliset ja retkilounaat vaelluksilla olivat maittavia ja riittäviä – illallisten osalta välillä vähemmänkin olisi riittänyt!

Opaspalveluista voisi todeta samoin kuin hotelleista, että ihan ok, muttei nyt ihan positiivisesti erottuvan hyviä. Vaelluksilla opas piti koko kyllä ryhmästä huolta, mutta yhteisiä taukoja, joilla olisi käyty läpi vaikka reitin kasvillisuutta olisi voinut olla enemmänkin.

Vaelluksista olisi matkaesitteessä kertoa paremmin: nyt matkan pisintä vaellusta lukuunottamatta kaikkien vaellusten kilometrimäärät oli ilmoitettu alakanttiin ja itse asiassa kilometrimääriä parempi olisi ollut ilmoittaa ohjeelliset tuntimäärät tai sekä kilometrit että tunnit.

Iso bussi tarjosi 24 hengen ryhmälle tilaa matkustaa aika väljästi, mutta bussin penkit eivät kyllä olleet kovin väljästi: pitemmille jaloille ei oikein ollut tilaa. Esimerkiksi bussi,  jolla matkustimme Portreestä Sligachaniin, joka oli matkalla Invernessiin, oli mielestämme uudempi ja tilavampi.

Hauskaa oli myös havaita miten me valmismatkoilla(kin) matkustavat jossain määrin taidamme turvautua kerta toisensa jälkeen hyväksi havaitsemaamme matkanjärjestäjään. Tutustumisillallisella moni kertoi olevansa jo neljännellä tai viidennellä Tema-matkalla, ihan samaan tapaan kuin Olympian tai Aventuran tai Arial Travelin kanssa matkustaessamme monet ovat olleet näiden matkanjärjestäjien matkassa jo useasti.

Meillä tämä oli ensimmäinen Tema-matka ja se, tuleeko seuraavaa, riippuu vain siitä, että sattuuko Tema-matkoilla olemaan tarjontaa kohteeseen, joka sattuu olemaan “meillä listoilla”. Juuri nyt voisin teoriassa harkita Senegal ja Gambia -yhdistelmää, mutta aika näyttää.