Seuraan muutamia ei-matkablogejakin, mm. Tyyliä etsimässä -blogia, jota kirjoittavaan Veeraan, valokuvaajaan, tutustuin osallistuessani hänen pitämälle lyhyelle Olympus PEN -kameran käyttökurssille.
Viime vuonna Veera julkaisi blogissaan muiden juttujensa lomassa yksittäisiä kuvia arjestaan, Arkikuvia. Viehätyin ajatuksesta ja aloitin tänä vuonna oman Arkikuva-sarjani. Lähes kaikki kuvat olen ottanut keskiviikkona, jotenkin ajattelin, että vakiopäivä ohjaa paremmin siihen, että kuvat kertovat juuri kulloisesta arjesta, eivätkä valikoidu viikon parhaista kuvista tai hetkistä.
Kuvat julkaisen joka viikko blogimme blogimme Instagram-tilillä ja Facebook-sivuillamme omassa kansiossaan. Facebook-albumi mahdollistaakin koko sarjan katsomisen kerralla, siinä missä Instagramin #arkikuva -merkintää käyttävät monet muutkin.
Blogin puolella en ole niitä ennen julkaissut, mutta tässä vaiheessa vuotta kuvia on jo kertynyt sen verran edustava kokoelma, että haluan tarjota vain blogiammekin seuraaville ikkunan näihinkin kuviin.
Tammikuu
Vuosi vaihtui Tunisiassa. Kotiinpaluun jälkeen paneuduttiin jo uusien matkojen suunnitteluun. Joulu kotona venyi vähän ylikin loppiaisen, mutta loppukuusta panostettiin kuntoon ja terveyteen. Tätä kirjoitettaessa olen kyllä jo päässyt eroon syksyisen keuhkoverotulpan jäljiltä säännöllisesti tarvittavista verikokeista. Loppukuusta kävimme myös Lapissa, mutta emme näköjään keskiviikkona.
Kuntosali onkin muuten, ainakin meillä, harvinainen kuvauspaikka, vaikka kyllä me siellä matkaviikkoja ja kesäkuukausia lukuunottamatta joka viikko tapaamme käydä!
Sousse
Karttapallo
Joulutunnelmaa
Kuntosalilla
Verikokeessa
Helmikuu
Helmikuu oli etelärannikollakin talvinen. Kuukauden matka Cesky Krumloviin ja Prahaan ei sekään osunut keskiviikkoon.
Talvea Haukilahdessa
Helsinkiä helmikuussa
-20 astetta
Jääkiekko-otteluiden aikaan
Maaliskuu
Maaliskuun alussa iloittiin (?) parista uudesta maasta, siis tarkkaan ottaen TCC-alueesta. Talvi jatkui vielä, mutta loppukuusta valmisteltiin jo matkaa Karibialle ja kuukauden viimeisenä keskiviikkona olimmekin jo patikoimassa Dominicalla.
Talvehtivat veneet
Kukkia naapurille matkan ajaksi
Patikkaretken jälkeen Dominicalla
Uusia TCC-alueita
Huhtikuu
Huhtikuun alussa olimme vielä Karibialla, Saint Lucialla. Helsingissä poikkesimme näköjään hetkeksi Hulluille Päiville, mutta sitten singahdimmekin jo Keukenhofiin ja viikon päästä paljon askeleita sisältäneelle retkelle Gentiin ja Bruggeen.
Saint Lucia
Keukenhof
Gent ja Brugge
Hullut Päivät
Toukokuu
Sadepäivällä aloitettiin, mutta sen jälkeen siirryttiinkin jo reippaasti kesään. PINGin jälkeen vuorossa oli retki Turkuun ja sen jälkeen Berliiniin. Kukkapenkin pieni laajennus päätyi kuvaan ihan Iirislahdessa.
Väriä sadepäivään
3. PINGini
Turkussa
Matkalla Berliiniin
Uusia perennoja
Arkikuvasarjamme jatkuu joka keskiviikko, niin Instagramissa kuin Facebook-sivuillamme, eli jos pidit niiden kertomasta tarinasta, niin käypä joskus katsomassa myös jatkoa!
Halusimme Berliinin matkaamme jotain uutta, jotain vanhaa, jotain ylellistä, jotain …
Kreuzbergin alueella toteutettu katuvalokuvauskurssi oli ainakin uutta.
Bongasin idean luultavasti jostain kansainvälisestä blogista ja varasin retken etukäteen Berlin School of Photographyn sivuilta. Katutaide ei nyt ole ollut ehkä ihan erityinen kiinnostuksen kohteemme, mutta kurssi oli tarjolla sopivana päivänä ja kierros Kreuzbergissä kelpasi meille hyvin myös turistiretkenä.
Perjantaina hakeuduimme tapaamispaikalle Kottbusser Torin metroasemalle kuten pienen ryhmämme pari muutakin osallistujaa ja kurssin vetäjä Eran. Metroaseman käytävät tarjosivat heti ensimmäisen kattauksen katutaidetta – ei tosin vielä kovin kunnianhimoista.
Perusasioita ja inspiraatiota
Eran aloitti pienellä teoriakertauksella turkkilaisessa kahvilassa.
Kirkas aurinkoinen päivä vaati pienet ISO-arvot kameraamme ja hän varmisti, että jokainen osaa asettaa arvot kohdalleen. Lisäksi hänellä oli mukanaan harmaasuodattimia niitä tarvitseville. Meillä ne olikin jo linssien päällä, sillä enimmäkseen Berliinissä oli edellisinäkin päivinä ollut todella valoisaa.
Eran kertasi myös perusasiat aukosta, suljinajasta ja syväterävyydestä, mutta oikeastaan ne kyllä oletettiin jo tunnetuiksi. Ja teoriassahan ne ovatkin tuttua asiaa, käytäntö onkin sitten monta kertaa vähän eri asia.
Katsoimme Eranin tabletilta myös joitakin vanhojen mestareiden kuten Henri Cartier-Bressonin ja Vivian Maierin kuvia inspiraation herättelemiseksi, mutta sitten suuntasimme jo ensimmäiselle kohteellemme.
Astronaut by Victor Ash
Skalitzer Strassen ja Mariannenstrassen kulmassa olevan rakennuksen päätyseinässä on jättikokoinen astronautti. Otamme siitä innoissamme pari “tavallista” kuvaa, mutta Eran haastaa meidät kokeilemaan heijastusten hyödyntämistä ja kokeilemaan erilaisilla aukoilla ja suljinajoilla erilaisia syväterävyysalueita.
Animals by ROA
Oranienstrassen ja Skalitzer Strassen kulmassa pujahdamme aidan raosta hylätylle tontille (mitä ei tietysti saisi tehdä, mutta noudatamme opettajan ohjeita!). Jättikokoinen mustavalkoisia eläimiä kuvaava teos täyttää tämän talon päädyn.
Graffitit ja muraalit muuttuvat täälläkin koko ajan: Eran toteaa seinän täydentyneen sitten viime vierailun värikkäällä hevosenpäällä..
Peruskuvien jälkeen täällä on tarkoitus kokeilla kuvausaikaista zoomausta. Kameraan pitkä suljinaika, sopiva kohta teoksesta kuvan keskipisteeksi ja sitten nopea zoomaus sinä aikana kun kamera ottaa kuvaa. Melko vaikeaa! Lopputulokset ovat kyllä edes jotenkin onnistuessaan aika jännittävän näköisiä, joten ehkä tätäkin voisi vielä joskus harjoitella lisää.
Kiskojen alla
Välillä poikkesimme kadulta metrokiskojen alle. Eranin mielestä maisema kiskojen alla vaan on niin mahtava! Ja onhan tässä jotain … urbaania? Eran tarjoutui myös malliksi ja ajeli pyörällään edes takaisin kiskojen alla tarpeen mukaan.
Eisenbahnstrassen kauppahallin seinällä katsomme osaa 11 pyhimyksen sarjasta.
Tässä kohdin niiden teemana ovat kodittomuus, lääketiede ja ilmastonmuutos.
Kuvina ne eivät minua erityisesti puhuttele ja livahdan kauppahallin varjoon jo ennen muuta ryhmää.
Kauppahallissa ihailemme sen arkkitehtuuria ja teemme joitakin harjoituksia, joissa kuvaamme näkymiä pitkällä suljinajalla ihmisten kulkiessa kuvattavan alueen ohi. Liike saa hahmot suttuisiksi ja sopivassa tilanteessa efekti voisi olla hienokin, mutten pidä näistä kuvista.
Blek Le Ratin töitä
Seuraavat pari työtä Skalitzer Strassella olivat Blek Le Ratin töitä. Ranskalainen taiteilija, oikealta nimeltään Xavier Prou, on siinä määrin kunnioitettu graffititaiteilijoiden keskuudessa, että tämä värikäs teos on säilynyt puhtaana.
Selvästikin, jos päättäisin ryhtyä maalaamaan graffiteja, pitäisi vähän opiskella alaa, ettei noviisina menisi mokaamaan ja maalaamaan ensimmäistä kissankuvaansa väärään paikkaan!
Kummassakaan näissä töistä ei kuitenkaan ole kuvattu rottia, joita Blek Le Ratin töissä usein on. Kuten Banksy, jonka töitä näimme Amsterdamissa (sorry, en ole vieläkään saanut aikaiseksi juttua Mocon Banksy-näyttelystä), Blek Le Ratin arvostaa rottia kaupunkien ainoina vapaina eläiminä.
Yellow Man by Os Gemeos
Oppelner Strassella talon päätyä koristaa iso kiinalainen. Valokuvausharjoitukset alkavat hiipua ja päädymme enemmän vain keskustelemaan työstä. Myös kadun toisella puolella on iso muraali, nimeltään Rounded Heads. Kuva tästä löytyy esimerkiksi tästä Berliinin katutaiteen oppaasta. Opas esittelee myös monta muutakin tunnettua teosta muualtakin kuin Kreuzbergissa – näitä taitaa Berliinissä riittää vaikka moneksi päiväksi, jos asiaan haluaa oikeasti paneutua!
Backjump by Blu
Iso pää, joka muodostuu ihmisruumiista ja joka parhaillaan on viemässä suuhunsa vielä yhtä? Työ on ehkä kuuluisa, mutta vastenmielinen – ja vaikeasti kuvattava.
Harjoittelemme vielä hetken Oberbaumbrückeniltä tulevan liikkeen kuvaamista pitkällä suljinajalla, muttemme saa aikaan mitään kovin onnistuneita otoksia.
East Side Gallery
Päätämme kierroksen East Side Gallerylle, joka on yksi niistä kohdista, joissa alkuperäistä Berliinin muuria on vielä pätkä jäljellä. Ensimmäisellä Berliinin vierailullamme (1987) muuri oli vielä kokonaisuudessaan pystyssä. Toisella vierailullamme (2003) kävimme katsomassa muurin jäännöksiä Bernauer-kadun tienoilla. Tällä kertaa emme varsinaisesti olleet ajatelleet panostaa muuriin Checkpoint Charliea enempää, mutta oli kuitenkin ihan kiva päätyä näkemään sitä tälläkin kertaa pätkä!
Rannan Pirates Bay -ravintola on ehkä turistinen, mutta kolmen tunnin kävelyn jälkeen on jo nälkä ja hampurilaiset ja bataattiranskalaiset osoittautuvat ihan hyviksi – kyllä näillä taas jaksaa, vaikka jatkaa matkaa Tempelhofiin.
Osallistuimme pari viikkoa sitten Santa Marian bloggaajatilaisuuteen Inspiroivia ruokakuvia & kameroita.
Tilaisuus ei kyllä ollut ihan sitä, mitä olimme kuvitelleet – mutta se oli meidän vikamme, ei Santa Marian. Todella harvoin, jos koskaan, teemme nimittäin kotona sellaista ruokaa, että siitä kannattaisi ottaa kuvaa, joten ruokakuvaus toi meille mieleen ravintola-annosten kuvaamisen. Tilaisuus kuitenkin käsitteli enemmän ruuan valmistusta siten, että se on mahdollisimman edukseen kuvattaessa.
Ohjeet kuten:
huomioi kypsymisaika, tee kuvausvalmistelut etukäteen
älä kypsennä ruokaa täysin kuvausta varten
annos herää eloon öljyllä tai suihkuttamalla vesipisaroita suihkepullosta
suola korostaa ruuan värejä (ryöppää vihannekset todella suolaisessa vedessä)
valitse oikean tunnelman luovat astiat tai
pienet koristeet kuten tuoreet yrtit, mausteet, kastikepisarat ja tomusokeri viimeistelevät kuvan
ovat ravintolaruuan osalta vähän hyödyttömiä.
Alex Nurmi viimeistelee kuvattavaa annosta
Valosta puhuttiin paljon ja sekin on tietysti usein ravintoloissa hiukan haastava juttu, mutta osa valoon liittyvistä vinkeistä kelpaavat hyvin ravintolamiljööseenkin.
Salama kannattaa unohtaa ja pyrkiä käyttämään luonnonvaloa.
Kuvatessa kannattaa kiinnittää huomiota valon suuntaan, laatuun ja sävyyn.
Parhaimmillaan valo tulee annoksen sivusta tai takaa, jolloin se korostaa annoksen kolmiulotteisuutta. Ruokakuvissa valon pitäisi olla pehmeää valoa, jolla kuitenkin on selkeä suunta, esimerkiksi luonnonvalo ikkunasta. Valoa ei kuitenkaan saisi tulla useasta lähteestä eikä useasta suunnasta: on vain yksi aurinko!
Tilaisuudessa valokuvaaja Kristiina Hemminki sääteli valoa sulkemalla kulmahuoneessa kaihtimet toiselta seinältä, joten jäljellä oleva valo tuli yhdestä suunnasta ja lisäksi hän käytti tummia tai valkoisia pintoja ohjatakseen tai säädelläkseen annokseen tulevaa valoa.
Kristiina Hemminki kuvaamassaAmmattilaiset kuvaamassa (ylempi kuva) ja amatöörin ruokakuva (alempi kuva)
Valon sävyyn pätee samaa asia kuin sen suuntaan: valon pitäisi olla vain yhden sävyistä, joko luonnonvaloa tai keinovaloa, muttei molempia. Kameran valkotasapainoa säätämällä voidaan joskus muuttaa vallitseva tunnelma toiseksi, jos vaikka kesällä haluaa kuviinsa talvista tai jouluista tunnelmaa.
Montaakaan näistä asioista ei ravintolaympäristössä voi tehdä, mutta jotain ehkä kuitenkin, tilanteesta riippuen.
Kuvausvälineistä puhuttiin sen verran, että vaikkakin puhelimellakin saa ihan hyviä kuvia, niin esimerkiksi ruokakuvissa usein tärkeänä tehokeinona käytetty pieni syväterävyys vaatii järjestelmäkameraa.
Jalustakin on tärkeä varuste, sillä luonnonvaloa on usein sisällä niukalti, mikä vaatii pitempiä suljinaikoja.
Matkoillamme kuljetamme usein (tai ainakin joskus) pientä jalustaakin (“gorillapod”) mukana, mutta harvemmin sitä ravintolaan olemme tulleet mukaan ottaneeksi.
Alexin keittiössä
Kuvausvinkkien ja Santa Marian tuotekassin lisäksi saimme tilaisuudessa myös mukana olleen kokin, Alex Nurmen, kirjan Alexin keittiössä. Vähemmän ruuanlaittoa harrastavina – ja toukokuussakin parin matkan verran poissa kotoa olleina – emme reseptejä ole vielä ehtineet testaamaan, mutta kyllä ainakin muutama resepti kirjasta kiinnostaa sen verran, että eiköhän ne jossain vaiheessa tule kokeiltua.
Grillatut kanaleivät ja Crema Catalana – herkullisen näköisiä nuo ainakin ovat!
Ja uskokaa tai älkää, vaikka ruuanlaittoa vain vähän harrastankin, niin minullakin on kaasupoltin, jolla saa Crema Catalanan pinnalle tulevan sokerin sulatettua.
Voihan olla, että innostun vielä paitsi kokeilemaan näitä, myös kuvaamaan tuloksen tänne blogiinkin! Tosin sitten pitää kyllä hankkia ne keittiöstämme vielä puuttuvat atulatkin, että saa annoksen aseteltua juuri oikean näköiseksi 🙂
Tämä sivusto käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön.HyväksyLue lisää
