Osallistuin tänä aamuna 8 minuutin verran Studio55 -ohjelmaan aiheena: Ulkomaanmatkalle iäkkäämpänä – mitä tulisi huomioida?

Markku Veijalaisen vieraina ohjelmassa olivat Suomi-seuran seniorineuvoja Helena Balash ja innokas reissaaja maabongari – minä! Helena keskittyi enemmän pitemmäksi aikaa ulkomaille ehkä muuttavien näkökulmaan ja minä olin mukana esimerkkinä paljon matkailevasta seniorista.

Ohjelman voi ainakin jonkin aikaa katsoa Katsomosta tästä linkistä (ei välttämättä ulkomailla, paitsi VPN-yhteydellä, ehkä).

Veijalaisen kanssa ohjelmaa varten nopeasti kasaamamme käsikirjoituksen mukaan tarkoitus oli jutella suunnilleen näin – mikä ei tietysti suorassa lähetyksessä ihan toteutunut.

Sinä olet käynyt kaikissa Euroopan maissa ja matkustanut miehesi kanssa yli sataan itsenäiseen maahan. Miksi?

Uudet kokemukset ja uudet maisemat ovat aina viehättäneet meitä. Olemme aikaisemmin myös purjehtineet ja silloinkin pidin erityisesti siitä, että maisemat vaihtuivat lähes joka päivä. Sittemmin olemme myyneet niin veneen kuin kesämökin: tämä sopii meille.

Yli sata maata kuulostaa aika hurjalta määrältä. Eurooppaan ja Amerikkaan on helppo matkustaa, mutta loppu onkin sitten varmaan jo aika hankalaa?

Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja vaikka Australiassa, suomalainen on varmasti eniten kotonaan myös matkalla, mutta toki muukin maailma on matkailijalle avoinna, Aasia ja Karibian alue vaikka. Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan me lähdemme mieluiten järjestetyllä matkalla, mutta harva paikka maailmassa oikeasti on vaarallinen tai vaikea.

Eli mielikuva siitä, että eksoottisiin maihin on vaikea päästä, on väärä?

Vaikeus on suhteellista. Suomen passihan on yksi maailman vahvimmista, joten viisumiakaan ei tarvita kovin moneen maahan. Tosin kun mennään yli 100 maan, niin vastaan tulee useammin myös viisumit. Viimeksi olemme sellaisia hakeneet kevättalvella Algerian matkallemme.

Me puhuimme Helenan kanssa siitä, miten matkailijoita on erilaisia. On turisteja, jotka nauttivat siitä, että joku järjestää matkan heidän puolestaan tai sitten omatoimimatkaajia, jotka hoitavat kaiken itse. Te ilmeisesti kuulutte tähän jälkimmäiseen ryhmään?

Jokaisella on varmasti oma tapansa matkustaa. Euroopassa ja länsimaissa liikumme useimmiten omatoimisesti, kaukomatkoilla luotamme usein matkanjärjestäjään tai pyydämme suomalaista matkatoimistoa räätälöimään juuri meille matkan, eli varaamaan hotellit, järjestämään paikalliskuljetukset ja ainakin osaksi aikaa paikallisoppaan. Osittain siksikin, että matkustamme usein ja koska lomapäiviä on vähän, haluamme käyttää ne tehokkaasti. Suosimme mielellään paikallisia oppaita, toisaalta työllistämme ihmisiä kohteessa, toisaalta on mukava keskustella heidän kanssaan.

Teidän matkustamiseenne liittyy myös blogin pitäminen. Millaiset asiat teidän lukijoitanne kiinnostavat?

”Miten pakkaan” on Meriharakka.net –blogimme ikisuosikkeja jo useamman vuoden ajalta, mutta suosittuja aiheita ovat myös jutut helposti saavutettavista eurooppalaisista kaupungeista kuten Lissabon tai kustannusyhteenvedot tekemistämme matkoista. Myös matkanjärjestäjistä kirjoittamiamme arvioita luetaan paljon.

Ikäihmiset eivät kaipaa matkoiltaan samanlaista seikkailua kuin nuoremmat, mutta elämyksiä kylläkin. Mitä sinä suosittelisit? Mihin kannattaisi mennä, kun Eurooppa ja Florida alkavat olla liiankin tuttuja?

Afrikasta olemme pitäneet, monestakin maasta siellä ja matkanjärjestäjien matkoilla sinne pääsee helposti ja turvallisesti. Lähi-itää on myös Dubain ulkopuolella, esimerkiksi Jordania tai Iran ovat kokemisen arvoisia. Risteilyt ovat myös helppo vaihtoehto.
Mutta ei pidä aliarvioida ikäihmisiä! Olemme mukana Maailmanmatkaajat –klubissa, jonka jäsenvaatimuksena on vajaa 100 käytyä maata ja monet jäsenistämme ovat eläkeiässä, mutta matkustavat jatkuvasti kaikkialla maailmassa.

Entä mihin maihin +55 ikäisten ihmisten ei enää kannata lähteä? Onko sellaisia paikkoja?

Kenenkään ei kannata lähteä sota-alueille. Uutta maata harkitessamme tarkistamme kyllä aina sitä koskevat matkustustiedotteet ennen matkapäätöstä, mutta niitäkin kannattaa lukea tarkasti, ison maan kaikki alueet eivät välttämättä ole samanlaisia.

Kiitos Pirkko vierailusta – ja lopuksi – minne matka seuraavaksi?

Kesälomani kaksi viimeistä viikkoa vietän Intian valtameren risteilyllä: Mauritius, Seychellit, Madagaskar. Maabongarin unelma, monta maata samalla matkalla ja lumimyrskyt on kiva välillä taas vaihtaa auringonpaisteeseen.

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi.
Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!