Aihearkisto: Yhteistyössä

Yhteistyössä kohteen kanssa tehdyt jutut

Makea kesä Espoossa

Olemme viime viikkoina ihastelleet kotiseutumme kesäistä autiutta. Näinä heinäkuun viikkoina ilmeisesti melkein kaikki ovat matkustaneet ulkomaille tai kesämökille ja vain me olemme jääneet kotiin. Ihan tarkoituksella, sillä kesähän on Suomen parasta aikaa.

Kesäisen kotiruuan lomassa: uudet perunat lisukkeilla tai vaikka raikas kreikkalainen salaatti, joka tuo mieleen Kreikan purjehdusten lounaat on myös kiva käydä välillä herkuttelemassa.

Peroba Cafe

Tällä viikolla kävimme testaamassa Peroba Cafen iltapäiväteen Leppävaarassa. Länsiväylä listasi taas kerran Espoon kesäisiä kahviloita, joista useimmat olivatkin meille jo tuttuja, mutta tämä oli uusi tuttavuus ja iltapäiväteehän on aina hyvä idea!

Peroba Cafe Espoo Peroba Cafe Espoo

Kuten yleensäkin iltapäivätee aloitetaan valitsemalla teelaatu. Pitäydyimme mustassa teessä, joita tarjolla oli kolmea laatua: Hattialli (Assam), Mary Grey ja Vaahterasiirappitee, joista valitsimme kahta jälkimmäistä. Myös vihreän teen ystäville oli tarjolla kolme vaihtoehtoa ja lisäksi valkoinen tee White Carambola, jonka olisin valinnut, jos tarkoitus olisi juoda vaan teetä. Tähtihedelmän ja mansikan paloilla maustettu pehmeä valkoinen tee kuullostaa hyvältä!

Peroba Cafe Espoo

Teen jälkeen pöytään tuotiinkin jo kolmikerroksinen herkkutarjotin! Alimmalla tasolla oli toki suolaisiakin vaihtoehtoja, mutta kyllä nekin voi laskea herkuiksi. Etenkin sipulipiiras oli niin hyvää, että ostimme sitä vielä isot palat kotiin seuraavan päivän lounaaksikin.

Skonssien kohdalla kävimme pientä kisaa siitä, että kumpi ehtii syömään enemmän vadelma- ja omenarosmariinihilloa ja kermavaahtoa niiden kanssa!

Peroba Cafe Espoo Peroba Cafe Espoo Peroba Cafe Espoo

Ylimmän hyllyn kohdalla tahti alkoi jo hiukan hiipua – vaikka annokset ovat pieniä, niin monen monta pientä tarkoittaa kyllä yhteen laskettuna jo ihan kunnon ateriaa! Mutta aina muutama vadelmatartaletti johonkin koloon vielä mahtuu, etenkin jos ne ovat ehdottoman suussasulavia. Tryffelit eivät oikein selvinneet helteestä – lusikalla ne sai pyydystettyä suuhunsa, mutta vähän kiinteämmässä muodossa ne olisivat luultavasti olleet paremmin edukseen.

Peroba Cafe Espoo

“Aterian” jälkeen kävi hetken verran mielessä, että pitäisikö jäädä hetkeksi vielä nauttimaan tämän ihan Kehä I:n kupeessa, mutta kuitenkin omassa rauhassaan olevan kahvilan kesäisestä miljööstä, mutta helle ei kuitenkaan houkutellut viipymään.

Peroba Cafe Espoo

 Peroba Cafe löytyy Leppävaarasta osoitteesta Laturinkuja 10.
Iltapäivätee on tarjolla vain kerran kuussa, mutta ainakin tätä kirjoitettaessa elokuun kattaukseen 22.8. on vielä tilaa. Mutta toki Peroba Cafeeseen voi piipahtaa muulloinkin, joko lounaalle tai teelle (tai kahville).

Iltapäivätee maksoi muuten melko hulppeat 20 euroa per nuppi, eli vitosen enemmän kuin Nokkalan Majakan vaihtoehto viime talvena. Tosin tuolla 5 eurolla sai enemmän syötävää, mutta ehkä sitä sitten olikin jo vähän liikaakin.

Fat Lizard

Makeita herkkuja kävimme alkukesästä maistelemassa myös Otaniemen metroaseman välittömään läheisyyteen avatussa Fat Lizard -ravintolassa.

Donald Trumpin ollessa nyt erinomaisen ajankohtainen, niin kannattaa muistaa Fat Lizardin Donut Trump -jälkiruoka (grillattuja donitseja, vaniljajäätelöä, marjoja, vaahtokarkkia, hattaraa, kinuski- & suklaakastiketta).

Fat Lizard Donut Trump

Fat Lizardissa voi toki syödä ennen jälkiruokaa ihan asiallisestikin. Etenkin Halloumi Salad (hiiligrillissä savustettua halloumia, avokadoa, chiliä, salaattia, Friida kananmunaa, tomaattia, avomaankurkkua, punasipulia & piparjuurikastiketta) oli minusta kivasti hiukan erilainen salaatti, joskin isoja jälkiruoka-annoksia ajatellen jopa vähän liiankin ruokaisa 🙂

Toki viikottain vaihtuvalta lounaslistalta löytyy muitakin hyviä lounasvaihtoehtoja

Fat Lizard Halloumi Salad

Fat Lizardin löydät Otaniemestä osoitteesta Tietotie 1.
Donut Trumpin ja Halloum Saladin kävimme syömässä Fat Lizardin laskuun.

 

Radisson Blu Turku feature

Aurajoen maisemissa – vaikka maaliskuussa

Maaliskuussa, loskakelissä, Aurajoki ei ole kauneimmillaan.
Kauniin lumiset maisemat olivat plusasteiden myötä mennyttä.

Radisson Blu Marina Palace

Me olimme kuitenkin aloittamassa viikonloppua Turussa.
Teatterista se lähti: halusimme nähdä Turun Kaupunginteatterin toteutuksen Orvokki Aution Pesärikko-kokonaisuusta ja onnistuimme saamaan liput iltapäivänäytökseen 10.3.

Joskus käymme Turussa vaan päiväseltään: eihän matka Espoosta ole kovin pitkä, mutta etenkin talvikaudella on mukavampaa ajella valoisalla ja ilta Turussa jättää enemmän aikaa tavata vaikka siellä asuvia sukulaisia.

Radisson Blu Marina Palace

Radisson Blu Marina Palace

Aurajoen rannalla, teatteria vastapäätä, sijaitsee yksi Turun upeimmista hotelleista, Radisson Blu Marina Palace. Lapsuuteni ja nuoruuteni Turussa viettäneenä olen kokenut tämänkin hotellin historiaa vuosikymmenien ajalta: muistoissani on ainakin hetket aikoinaan hotellin ylimmässä kerroksessa sijainneella uima-altaalla ja hotellissa pidetty luokkakokous.

Hotellin sijainti tuntui parhaalta mahdolliselta teatterivierailua ajatellen, joten päädyimme sopimaan *) yöpymisestä täällä, teatterin vastarannalla.

Superior-huoneestamme oli avoin näköala joelle. Maaliskuisena iltapäivänä tosin näköala huoneeseen, sen muhkeaan sänkyyn ja isoon televisioon näytti houkuttelevammalta. Samoin hedelmätarjotin, sillä olimme ajaneet Espoosta Turkuun tauotta.

Radisson Blu Marina Palace Radisson Blu Marina Palace

Saapuessamme saimme pienen hotelliesittelyn ja opimme, että nämä Superior-huoneet, Aurajoki-näkymin, ovat (aamiaisella) suunnilleen saman hintaisia kuin Business-huoneet, joissa ei ole jokinäkymää, mutta jotka ovat vähän isompia.
Jos vielä isompia tiloja kaipaa, niin hotellissa on myös muutamia sviittejä.
Radisson Blu Marina Palace -hotellissa myös yöpynyt bloggaajakolleega,  Syö Matkusta Rakasta -blogin Meri, testasikin sellaisen, eli jos sviitti kiinnostaa, niin lue Merin juttu täältä.

Teatterin – ja illallisen  – asetuimme oikeasti taloksi mukavaan vuoteeseen ja jaksoimme vielä hetken kerrata elokuvaa Yksin Marsissa, mutta onneksi olimme nähneet sen jo aikaisemmin, sillä ihan loppuun asti emme jaksaneet valvoa.

Vasta illalla paneuduimme myös hotellin tyyny- ja peittovalikoimaan. Voit siis tosiaan valita itsellesi sopivan tyynyn ja peiton, kummatkin monesta eri vaihtoehdosta. Vain yhden yön vieraina päätimme kuitenkin siinä vaiheessa tyytyä perusvaihtoehtoihin.
Ehkä olisi hyvä idea kysyä vaihtoehdoista jo huonevarauksen yhteydessä, jolloin sänkyä ei tarvitsisi sitten sijata uudelleen, jos asiakas haluaisi jonkun muun tyynyn tai peiton?

Radisson Blu Marina Palace

Grill It!

Turussa käydessämme kutsumme mielellämme sukulaiset kanssamme ravintolaillalliselle sen sijaan, että kiertäisimme monta kyläpaikkaa: hyvän aterian ääressä on kiva isommalla porukalla kertoa puolin ja toisin kuulumisia.

Tällä kertaa meitä kokoontui saman pöydän ääreen Grill It! -ravintolaan 7 henkeä. Ihan kaikki eivät päässeet mukaan, sillä toki vaikka ystävien syntymäpäivät ohittavat illallisen “vanhusten kanssa”.

Grill It! selvisi tällaisesta vähän isommastakin ryhmästä lähes kunnialla.
Aterian alussa oli hiukan sekaannuksia juomatilausten kanssa ja saimme pitkään pöytään vain yhden leipäkorin, mutta kunhan pääruokiin asti päästiin, oli kaikki jo hyvin.

Pienen myynnin paikan ravintola hukkasi, sillä lauantai-iltana annoksemme viipyivät hetken: tarjoilija olisi voinut tästä vinkata ja ehdottaa vaikka jotain alkuruokia.

Suosikkipääruuaksi nousi pippuripihvi ja suosikkijälkiruuaksi suklaakakku, mutta myös mm. lohi ja hampurilainen tekivät kauppansa. Listaa pidettiin hiukan suppeana, mutta toisaalta kaikki löysivät kyllä omansa.

Alla olevat ruokakuvat on napattu nopeasti niihin kovin paljoa panostamatta: joskus seura on kuvia tärkeämpää, joten ne eivät ehkä ihan tee oikeutta annoksille.
Lisäksi annokset tapasivat hävitä ruokailijoiden suuhun sen verran nopeasti, että hyvä, että edes muutaman kuvan ehdin ottaa!

Grill it! Radisson Blu Marina Palace Grill it! Radisson Blu Marina Palace

Pesärikko

Pesärikko Turun kaupunginteatteri

Luin 80-luvun alussa, kuten lukuisat muutkin,  Orvokki Aution muutaman vuoden välein ilmestyneen Pesärikko-trilogian kirjat. Katsoimme myös aikoinaan trilogian pohjalta vuonna 2000 televisioon toteutetun minisarjan.

Mikko Roihan toteutus Turun Kaupunginteatterin Sopukkaan on äärimmäisen pelkistetty. Jopa niin pelkistetty, että tarinasta tulee mielestäni ankeampi kuin mitä se kirjassa tai televisiossa oli. Kirjojen kertomassa tarinassa on kuitenkin hetkittäin myös valoa ja värejä, ei pelkkää ahdistusta.

Pesärikon tarina on tarina pohjalaisuudesta, yksityisestä ja yhteisöstä: omia asioita ei huudella kylillä. Nuori Armi rakastuu Olaviin, jolla on jo menneisyys ja painolastia lapsuudesta asti, ja muuttaa miehen kotitaloon. Larvan taloa hallitsevat Olavin äiti, Laimi, ja sänkyyn sidottu täti, Ilmi.

Sara Mellerin Armi on roolissaan uskottava, niin naivina nuorena tyttönä kuin myöhemmin nuorena äitinä ja vaikeasta tilanteesta omilleen selviävänä naisena, joka osaa jo pitää puoliaan. Veli-Matti Karénin Olavi on koko näytelmän ajan vain vastenmielinen hahmo – ei siis sävyjä oikein tässäkään.

Useammalle vuosikymmenelle sijoittuvan sukutarinan pelkistäminen näyttämölle poimii siitä vain draaman kannalta keskeiset tapahtumat ja kuvaa ne mustalla liidulla. Väriä on vain muutamassa Armin rooliasussa.

Pesarikko
Pesärikko, Turun kaupunginteatteri Kuva: Moe Mustafa

Myös niukka lavastus ja Eila Halosen toteuttamat sekä Ilmin ja Armin äidin roolit vähentävät tarinan ulottuvuuksia. Videoelementti näyttämön keskellä toimii sentään joissain kohdin hyvin, vieden katsojan hiukan syvemmälle tarinaan.

Pesarikko
Pesärikko, Turun kaupunginteatteri Kuva: Moe Mustafa

Käymme teatterissa epätasaiseen tahtiin: jos näemme mielestämme hyvän esityksen, kuten vaikka Lillanin Sommarboken, niin saatamme nopeastikin varata liput johonkin toiseen esitykseen. Jos puolestaan päädymme katsomaan jotain, mistä emme oikeastaan pidä, niin saatamme pitempäänkin olla varaamatta lippua seuraavaan esitykseen.
No, ehkä ensi viikonlopun Musta Laatikko -esitys innostaa meidät taas takaisin teatteriin – Pesärikko ei oikein innostanut.

Aamiainen

Radisson Blu Marina Palace

Marina Palacen buffetaamiainen tarjoillaan 2. kerroksen ravintolassa.
Etenkin silloin kun yövymme hotellissa vain yhden tai muutaman yön, syömme mielellämme aamiaisen hotellilla sen sijaan, että lähtisimme etsimään kaupungilta aamiaisvaihtoehtoja.

Aamiaisravintola yllätti meidät positiivisesti heti saapuessamme: ystävällinen tarjoilija kysyi meiltä haluaisimmeko kahvia vai teetä ja kuumat juomat tarjoiltiin pöytään.

Radisson Blu Marina Palace

Vaikka pidänkin buffetaamiaisen tarjoamasta helposta tavasta koota itsensä näköinen aamiaislautanen, niin kahvin ja teen tarjoilu ilman jonotusta automaatille ja kunnolla kuumalla on ylellisyyttä, joka etenkin kotimaan hotelleista puuttuu lähes aina.

Buffetaamiainen sisälsi kaiken mitä ainakin me saatoimme toivoa, jopa enemmän, sillä aamiaisella olisi voinut syödä niin halutessaan kokonaisen aterian lämpimine ruokineen kaikkineen!

Radisson Blu Marina Palace

Meiltä omelettibaarikin jäi testaamatta edellisen illan maittavan illallisen takia, vaikka omelettimenun kohta aurajuusto olisikin hiukan uteloittanut – ehkä yhdistettynä vaikka tomaattiin?

Siemen- ja myslivalikoima jogurtin kaveriksi oli ilahduttavan runsas ja tarjolla oli myös meheviä amerikkalaistyylisiä pannukakkuja. Jotenkin järkevästi syömisen ajatus romahti viimeistään isojen, tuoreiden suklaacookieiden kohdalla.

Jos olisimme viipyneet hotellilla pitempään, niin aamiaisen vastapainoksi, etenkin maaliskuisilla loskakeleillä, olisimme todellakin tarvinneet myös hotellin hyväntuntuista kuntosalia!

Radisson Blu Marina Palace

Aamiaistarjoilu yllätti myös ravintolasta poistuessamme: siinä missä viimeksi Cesky Krumlovissa aamiaisella oli esillä kirjallinen ohje, että aamiaistarjoilu on tarkoitettu nautittavaksi vain ravintolassa, niin täällä meitä kehotettiin poimimaan hedelmä tai parikin mukaan!

Radisson Blu Marina Palace
Koko tämän jutun otsikkokuvassa tekstin Grab a fruit with you! parina on kuva Hanna Variksen taulusta, jota voi ihailla hotellin kuntosalin seinällä.

*) Yövyimme Radisson Blu Marina Palacessa blogiyhteistyön merkeissä, eli emme maksaneet majoituksesta. Saimme myös illallisesta reilun alennuksen.
Teatteriliput maksoimme itse.

Yhtä säätöä

Ehkei nykyisin enää aina, mutta aikoinaan oli tapana sanoa, että jokaisen menestyvän miehen takana on nainen. Äitinikin oli kotona 15 vuotta kolmen lapsen kanssa mahdollistaakseen osaltaan isäni uran. Taisi sekin olla välillä yhtä säätöä!

Taiteilija Akseli Gallen-Kallelan tietänee jokainen suomalainen ainakin nimeltä ja useimmat tunnistanevat myös joitakin hänen teoksiaan: Poika ja varis, Akka ja kissa, Aino-triptyyki, Sammon puolustus, Ad Astra – listaa voisi jatkaa vielä monen monta riviä.

Mary Gallén

Mutta moniko tuntee naisen Axel Gallénin takana? (Axel Gallén suomensi nimensä 1900-luvun alussa.) Gallen-Kallelan museon näyttely Yhtä säätöä esittelee Axel Gallénin puolison, Mary Gallénin. Ja tunnustettakoon heti, emme mekään olisi ennen näyttelyvierailua osanneet edes nimetä taiteilijan puolisoa.

Mutta Gallen-Kallelan museon näyttelyyn tutustuttuamme palaset asettuvat kohdalleen.

Tietysti jonkun on pitänyt huolehtia arjesta – ilman sitä kansallisaarteemme olisivat jääneet syntymättä.

Mary pyöritti perheen arkea ja taloutta lukuisissa kodeissa ja osallistui myös puolisonsa töihin mm. veistämällä ja kultaamalla kehyksiä, toteuttaen tekstiilisuunnitelmia, ommellen malleille vaatteita ja istuen myös itse mallina.
Mary osallistui myös perheen elannon hankkimiseen toimimalla niin soitonopettajana kuin perustamalla kutomon.

Yhtä säätöä Mary Gallen Yhtä säätöä Mary Gallen Yhtä säätöä Mary Gallen

Kaukomatkoja 1900-luvun alussa

Matkabloggaajan näkökulmasta ehkä mielenkiintoisimmat vaiheet niin Mary kuin Axel Gallénin elämässä liittyivät matkoihin – etenkin Itä-Afrikkaan ja Pohjois-Amerikkaan suuntautuneihin kaukomatkoihin.

Vuodet Keniassa kahden lapsen kanssa vaativat 1900-luvun alussa (1909-1911) tarkoittivat tuolloin jotain ihan muuta kuin pistäytyminen aurinkolomalla tai safarilla nyky-Keniassa. Jo matka Mombasaan ja edelleen Nairobiin kesti useamman kuukauden.

Gallen-Kallelan perheen oleskelusta Itä-Afrikassa on kirjoittanut myös matkailusivusto Kerran elämässä – jos haluat lukea tuonaikaisen matkailun inhorealismista, niin siitä vaan!

Yhtä säätöä Mary Gallen
Akseli Gallen-Kallelan töitä Itä-Afrikasta
Yhtä säätöä Mary Gallen
Mikä “kallio” !
Yhtä säätöä Mary Gallen
Mary Gallén Itä-Afrikassa 1909 – 1910 valokuva (Kuva: Gallen-Kallelan Museo)

Pohjois-Amerikka, 1920-luvulla, lienee jo helpompi matkakohteena, myös puolisolle ja perheelle.

Yhtä säätöä Mary Gallen
Maisema New Mexicosta

Koteja ja puutarhoja

Näyttely esittelee Mary Gallénin elämää monesta näkökulmasta, puolisona, mallina, soitonopettajana, tekstiilitaiteilijana ja puutarhurina. Jos päätät poiketa näyttelyyn, niin muista kiivetä myös Gallen-Kallelan museon ylimpään torniin, jossa esitellään puutarhaharrastusta ja lukuisia omenalajikkeita!

Omasta näkökulmastani erityisen kiinnostava oli myös Maryn koteja esittelevä huone – aloin välittömästi miettiä, että monessako osoitteessa olen asunutja että pitäisikin tehdä kierros ja kuvata nämä rakennukset, sillä ne kaikki taitavat edelleen olla olemassa ja aikoinaan otetut ja tallessa olevat kuvat kertovat enemmän asuntojen yksityiskohdista kuin näistä rakennuksista.

Kuvattavaa riittäisi kahdeksan talon verran, jos alle kuukauden mittaiset oleskelut opiskelun alkuaikoina pysyvämpää asuntoa pääkaupunkiseudulta etsiessämme jätetään pois. Kaksi näistä taloista on Tukholmassa, mutta eipähän sinnekään pitkä matka ole.

Yhtä säätöä Lapsuudenkodit

Näkökulmia Maryn elämään

Mary Gallénin elämää esittelevä näyttely Yhtä säätöä on nähtävissä Gallen-Kallelan museossa aina 2. syyskuuta 2018 asti.

Näyttelyyn liittyy myös oheistapahtumia, kuten Maryn salonki, jonka tiimoilta järjestetään niin Naistenpäivän tapahtumaa, kudontatyöpajoja, croquis-iltaa kauneudenhoito-iltaa kuin puutarhatapahtumaa. Espoolaisena, joka kuitenkin käy Gallen-Kallelan museossa säännöllisin väliajoin, voisin hyvinkin kuvitella tutustuvani tarkemmin Maryn puutarhaan 13.5. (jos satumme silloin olemaan Espoossa).

Näyttelyyn voi myös tutustua näkökulmaopastuksilla, joista esimerkiksi Maryn hetket Afrikassa (25.3.) olisi ollut kiinnostava (mutta ollemme silloin jo Karibialla).

Lisätietoa niin näyttelystä kuin siihen liittyvistä tapahtumista päivämäärineen ja kellonaikoineen museon sivuilla.

Yhtä säätöä

Kävimme näyttelyssä ennen avajaisia lehdistötilaisuudessa 25.1.2018.