Kuten yleensäkin maailmalla rakensimme Sousseen liittyvät suunnitelmamme Tripadvisorin Things To Do -listan avulla. Listan kärjessä komeilee Arkeologinen museo, Soussen medina,  Ribat (linnoitus) ja Soussen medinassa sijaitseva iso moskeija.

Arkeologisen museon skippasimme, sillä laskeskelimme historiallisten museoiden kiintiömme tulevan täyteen Karthagossa ja El Jemissä ja kelasimme listaa eteenpäin. Ohitimme kylpylät ja vesiurheilukeskuksetkin ja pysähdyimme lopulta nähtävyyteen #10 eli Dar Am Taiebin museoon.

Nykytaiteen museota kuvattiin uniikiksi surrealistisen ja modernin taiteen labyrintiksi – kuullostaa riittävän erilaiselta kuin medina tai arkeologia!

Kotimuseo on auki päivittäin

Museo sijaitsee melko lähellä Soussen medinaa (Rue Ali Ben Ghdehem 25 juillet) ja viiden tähden hotellimme (Mövenpick Sousse) lähes yliavuliaat concierget etsivät meille museon esitteen, piirsivät karttaan kulkureittejä ja ehdottivat, että otamme taksin museolle. Museolle saapuessamme meidän kannattaisi pyytää taksia ennen lähtöään varmistamaan , että pääsemme sisään. Jos museo ei jostain syystäolisi auki (teoriassa se on auki päivittäin 8-19), niin taksi voisi viedä meidät medinan kupeessa sijaitsevaan Arkeologiseen museoon.

Museolle päästyämme kuljettajamme koputteli pariakin Dar Am Taiebin talon ovea ja rimputti aikansa ovikelloa ja saikin lopulta pienestä luukusta ovelta lupauksen siitä, että museo voidaan avata meille ja niin jäimme odottelemaan sitä kadulle.

Museotalosta ei voi erehtyä: valkoisten, ehkä hiukan sinisellä tehostettujen talojen maassa tämä talo on niin värikäs ja monimuotoinen, ettei siitä voi erehtyä.

Lopulta pääsimme sisään, maksoimme 2×10 dinaarin (6,70 €) pääsymaksun ja ranskaa tai englantia hiukan huonosti puhuva nainen opasti meidät ensin pihalle, jossa olisimme voineet viihtyä varmaan vartin, jos olisimme katsoneet tarkkaan kaikki sille mahdutetut esineet, mutta meitä hoputettiin yläkertaan.

Hiljaiset katsojat ja värikkäät leijonat

Yläkerrassa meitä vastassa oli katsojarivistö. Oli siellä muutakin, mutta tilan peräseinän tuolirivistöä ja tuoleilla istuvia hahmoja ei vaan voinut ohittaa.

Lopulta ajattelimme kuitenkin palata tutkimaan tarkemmin etupihaa, mutta meitä opastanut nainen oli eri mieltä ja ohjasi meidät sisäpihalle, jonka jokaisella seinustalla ja jokaisessa kulmassa oli pihan tasosta katonrajaan eri tyylisiä töitä. Pihan keskellä oli pienen altaan ympärillä leijonia, kaloja ja lintuja – nämä mosaiikkitoteutuksina. Ok … ehtiihän sinne etupihalle vähän myöhemminkin.

Huone toisensa jälkeen

Pihalta meidät johdateltiin huone kerrallaan sitä useammassa kerroksessa ympäröiviin tiloihin, joissa teokset olivat välillä puuta, välillä kiveä, välillä pöydälle kuivumaan jätettyjä hedelmän kuoria – ja sitten seuraavaksi koko huoneen täyttäviä veistoksia.

Monet alakerran huoneista olivat pimeitä, lähes ikkunattomia, mutta oppaamme sytytti niihin valot vierailumme ajaksi. Ihailimme värikkäitä lintuja ja punaisia ei minnekään, tietenkään, johtavia kierreportaita ja ehkä hiukan vaivautuneina siitä, että olimme museon ainoat vieraat olimme taas mielessämme jo palaamassa sinne etupihalle – olimmehan jo nähneet paljon enemmän kuin osasimme kuvitellakaan.

Taiteilija itse

Jossain vaiheessa olin kuitenkin yrittänyt kysellä naiselta mm. että onko hänellä tietoa montako teosta täällä on, mutta joko kysymykseni, jonka yritin esittää niin ranskaksi kuin englanniksi ei mennyt perille, tai sitten hän vaan halusi säästää vastauksen myöhempään.

Lopuksi meidät nimittäin johdateltiin tämän yksityisen kotimuseon yksityisiin tiloihin, perheen olohuoneeseen, ja saimme kuulla, että taiteilija ottaisi meidät vastaan, kunhan odottaisimme hetken. Perhe, olettaisin, tarjoili meille teetä ja keksejä, sillä taiteilijan valmistautuminen vierailuun kesti hetken, sillä hän oli vuoteessa ilmeisesti pienen leikkauksen jäljiltä, mutta se ei ollut syy olla tapaamatta museovieraita!

Taiteilijan makuuhuoneessa etsimme hetken yhteistä kieltä ja todella yllättäen siksi lopulta osoittautui ruotsi! Dar Am Taieb oli ilmeisesti oleskellut jossain vaiheessa elämäänsä skandinaaviassa ainakin Ruotsissa ja Norjassa pitempiä aikoja ja tarjolla olleista kielivaihtoehdoista ruotsi oli hänelle tutuin, sillä arabiaahan me emme puolestamme osanneet.

Teosten lukumäärästä emme arviota saaneet, mutta sen saimme tietää, että taiteilija on täyttänyt taloaan näillä kaikilla teoksilla neljän vuosikymmenen ajan. Materiaaleina teoksissa on käytetty ihan kaikkea: kiveä, puuta, rautaa, keramiikkaa, vanhoja kenkiä, vanhoja pensseleitä – ihan mitä tahansa.

Lyhyen tapaamisemme jälkeen – vuoteenomana olevan miehen pidättäminen pitempään keskusteluun satunnaisten turistien kanssa ei tuntunut oikealta – palasimme lopulta etupihalle ja lopulta verannan radiokokoelman, kanat ja pehmotiikerinkin ohittaen takaisin kadulle.

Olimme palanneet takaisin Sousseen jostain ihan toisesta maailmasta.