Venäläinen ystäväni varoitteli meitä etukäteen käyttämästä Moskovassa muita kulkuneuvoja kuin metroa ja paikallisjunia, sillä Moskova on ruuhkainen, 24/7.
Esimakua tästä saimme ottaessamme, laiskoina, Uber-kyydin Sheremetyevolta hotellillemme, Baymanskaya-aseman lähistöllä. Matka kesti toista tuntia ja auto seisoi ensimmäisen kilometrin jälkeen loppumatkan ruuhkassa.

Tämän jälkeen noudatimmekin sitten jo ystäväni neuvoa. Ostimme kolmen vuorokauden metroliput, joilla liikuimme kaupungissa. Lentokentälle palasimme Aeroexpressillä Belorusskaya-asemalta.

Metrossa ihailimme, paitsi hienoja asemia, myös metron toimivuutta. Parhaimmillaan junat kulkivat 90 sekunnin välein. Kieltämättä tuli välillä Länsimetro mieleen, kun sen osalta keväällä tutkittiin, että olisiko mahdollista ajaa ruuhka-aikoina junia Matinkylään 2,5 minuutin välein – ei tainnut olla mahdollista.

Moskovan metroa väitetään maailman neljänneksi vilkkaimmin käytetyksi metroksi, jota käyttää arkisin 6-9 miljoona ihmistä. Jalkopallon MM-kisojen aikaan, jolloin me olimme Moskovassa, luultavasti vielä enemmän. Mutta kaikki sujui, kuin rasvattu!

Maailman muista metroista Moskovan metro eroaa keskimääräistä harvemmalla asemavälillä. Wikipedian mukaan asemien keskiväli on 1,8 kilometriä ja se tuntuu välillä pitkinäkin kävelymatkoilla asemalta perille. Mutta toisaalta sen takia metro on myös keskimääräistä nopeampi.

Niin Moskovan kuin Pekingin metrot eroavat ainakin Espoon Länsimetrosta myös siten, että tavallisia portaita on paljon, rullaportaita vaan pitemmillä väleillä. Toki tavalliset portaat voinee useimmilla asemilla kiertää jotenkin hissejä käyttäen, mutta meillä ei ollut sille tarvetta, joten metromatkailu kerrytti myös kivasti askelia puhelimiemme seurantasovelluksiin.

Sekä suomalaisten kuin kansainvälisten lähteiden mukaan hienoimmat asemat ovat kehälinjan (5) varrella, erityisesti välillä Kurskaya – Kiyevskaya, Kurskayalta Konsomolskayan suuntaan.
Näiden lisäksi matkamme kulki mm. Ploshchad Revolyutsii, Kropotkinskaya ja Park Pobedy -asemien kautta. Uudet linjat 8A ja 11 mainitsinkin jo Jalkapallo-Moskova -jutussa, sillä nämä on rakennettu osana kaupungin valmistautumista jalkapallon MM-kisoihin.
Eri lähteistä listaamistamme hienoista asemista meiltä jäi näkemättä Mayakovskaya-asema, ja joitakin muitakin hiukan kauempana keskustasta.

Viimeisen aamupäivän kaupungissa vietimme paitsi Gorkin puistossa koluten muutamia metroasemia aikaisemmin jo näkemiemme lisäksi.

Alla muutamia kuvia asemilta, inspiraatioksi omalle metroretkelle Moskovassa.

Komsomolskaya

Kuulemma kaupungin vilkkain asema läheisten rautatieasemien takia. Ihanan vanhanaikainen keltainen katto ja mosaiikkeja, jotka eivät kuitenkaan meitä ihan erityisesti innostaneet edes kuvaamaan.

Prospekt Mira

Valkoista ja kultaa, marmoria ja graniittia. Huomaa myös valaisimet ja mosaiikkilattia.

Novoslobodskaya

Kultaa ja 32 lasimaalausta. Ja poliisivalvonta, ainakin jalkapallon MM-kisojen aikana.

Belorusskaya

Iso asema, mutta helppo vaihto lentoasemalle menevään junaan, myös muutaman pienemmän matkalaukun kanssa. Valkoinen reliefikatto, jossa hiukan hankalasti ihailtavia kuvia, mutta jos niska taipuu hyvin, niin siitä vaan – kyllä ne muut matkustajat löytävät tiensä ohi oikealta tai vasemmalta.

Kiyevskaya

Monen monta isoa mosaiikkia valkoisissa koristeellisissa “kehyksissä”. Näistä, mosaiikeista, tuli hyvälle tuulelle, niiden aiheet olivat sen verran kivoja ja lisäksi ne olivat lähes kaikki väreiltään kesäisen heleitä.

Park Pobedy

Kuulemma Moskovan syvin metroasema ja maailmankin neljänneksi syvin.
Nippelitietoa: Kiovan Arsenalna 105.5 metriä, Chongqingin Hongrudi 94 metriä ja Pietarin Admiralteyskaya  86 metriä ja Park Pobedy 84 metriä.
Koivusaari on vain 33 metriä syvällä, mutta se onkin omassa sarjassaan maailman ainoana merenalaisena metroasemana.

Park Pobedyn asemalla on myös Euroopan pisimmat rullaportaat, 740 askelmaa ja matka niillä ylös kestää 3 minuuttia.

Ploshchad Revolyutsii

Moskovan ehkä kuuluisin metroasema, joka on kuuluisa sosialistisen realismin tyylisuunnan mukaisista patsaistaan.
Täällä ohikulkijat käpälöivät ohimennessään niin koiria kuin kukkoja, siten, että ne pysyvät kirkkaina, kuten vaikka Kaarlen sillalla Prahassa.

Elektrozavodskaya

Näyttävä hiukan uudempi asema (tämä avattiin vasta toisen maailmansodan kynnyksellä 1944).

Linjat 8A ja 11

Urheiluaiheinen asema CSKA avattiin vasta tämän vuoden (2018) helmikuussa. Samalla avattiin myös muut uuden linjan 5 ensimmäistä asemaa, kuten mm. Petrovsky Park.

Täällä Moskovan metro on moderni ja kiiltävä – hieno vastakohta vanhan ympyrälinjan (5) asemille.

Lisää juttuja Moskovan metrosta?

Suomalaisista matkabloggaajista ainakin Kohteena Maailma -blogista löytyy seikkaperäinen juttu aiheesta.

Ramin jutussa on myös kuvia Mayakovskayan asemasta, jonne me emme sitten lopulta päätyneet ja Kropotkinskaya-asemalta, jonka me ohitimme ensimmäisen Moskovan päivänämme matkalla jokiristeilylle, siihen sen enempää silloin huomiota kiinnittämättä. Tai kiinnitimmehän me, mutta enemmän asema-aukion kukkaistuksiin, kuin itse metroasemaan.

 

Muutaman päivän pysähdyksemme Moskovassa paluumatkalla Mongoliasta oli ensimmäinen vierailumme kaupungissa. Etukäteen olimme listanneet nähtävyyksiä tämän verran “Punainen tori? Kreml? St Basilin katedraali? GUM-tavaratalo. Metro.”

Jokiristeily on oiva tapa aloittaa

Nuo kevyet suunnitelmamme toteutuivat ihan riittävällä tarkkuudella, mutta itse asiassa aloitimme jokiristeilyllä, joka olikin mielestämme ihan nappi valinta aloitukseksi ainakin kesäiseen Moskovaan.

Risteily lähti massiivisen Christ the Savior edustalta (metro Kropotkinskaya) – toki niitä lähtee muualtakin Moskova-joen varrelta. Englanninkielisestä selostuksesta laivan kovaäänisistä emme juurikaan saaneet selvää, mutta puhelimen kartan avulla sai rannan nähtävyyksistä selville ainakin osan, mikä riitti meille hyvin.

Pietari Suuren (uskaltaako sanoa ruma?) patsas hallitsee näkymää Tretjakovin gallerian ja Gorkin puiston suuntaan.

Toiseen suuntaan näimmekin joelta päin jo Punaisen torin rakennuksia, mm. St Basilin katedraalin ja hetken päästä näkymää hallitsee yksi Stalinin hampaista, eli Moskovan mahtavista pilvenpiirtäjistä Kotelnicheskaya-kadulla.

Jokiristeilyideasta saamme kiittää Kohteena Maailma -blogin Moskova-opasta.

Punainen tori

Punaiselle torille (metro Ploshchad Revolyutsii) matkasimme aamulla hyvin nukutun yön jälkeen: pitäähän sitä nyt kaupungin päänähtävyyteen panostaa.
Tosin vierailu Moskovassa jalkapallon MM-kisojen aikaan tarkoitti, että näimme aika erilaisen Punaisen torin, kuin vaikka syksyllä tai talvella hiljaisempaan aikaan kaupungissa vierailevat.

Turvatarkastukset Moskovan ytimeen olivat tiukat, mutta sujuivat kuitenkin ripeästi. En tiedä ovatko nämä normaalia Moskovan arkea vai jalkapallokisojen arkea.

Aukiolla, kun saavuimme sinne Historiallisen museon laidalta, on oikealla laidalla Leninin mausoleumi ja Kremlin rakennukset, vasemmalla laidalla Kazanin katedraali ja GUMin tavaratalo – ja aukion toisessa päässä St Basilin monimuotoinen ja monivärinen ortodoksinen kirkko.

Leninin mausoleumi

Leninin mausoleumista olin lukenut, että nyttemmin maassa on jo käyty keskusteluja siitä, että pitäisikö hänet jo kohta oikeasti haudata, mutta toistaiseksi palsamoitu ruumis on edelleen kansan katseltavana mausoleumissa. Emme ole oikein olleet kiinnostuneita näistä palsamoiduista valtionpäämiehistä, emme käyneet katsomassa kuollut Ho Chi Minhiä Hanoissa, emme Maoa Pekingissä emmekä nyt Leniniä Moskovassa. Emme, vaikka taitavat kaikki olla ilmaiseksi nähtävissä.

St Basilin (Pyhän Vasilin) katedraali

St Basilin katedraali on kyllä nähtävyys, niin ulkoa kuin sisältä. Tosin katsastimme sen vain ulkopuolelta, sillä jalkapalloturistien muodostama jono sisälle katedraaliin oli arviolta 300 metriä pitkä eikä edennyt erityisen ripeästi. Mutta kiersimme katedraalin ja näimme se joka suunnalta, olihan sekin jotain.
Tarinan mukaan katedraalin suunnitelleen arkkitehdin silmät puhkaistiin, jotta tämä ei enää myöhemmin voisi rakentaa mitään yhtä vaikuttavaa, mutta tiedä näistä, tarinoista.

Kazanin katedraalikin on toki kaunis, mutta ei sillä lailla ihan erityinen kuin St Basilin katedraali.

GUMin tavaratalo

GUMin tavaratalo oli vähintään maineensa veroihin. Tai siis tarkkaan ottaen sehän ei ole tavaratalo vaan kauppatalo tai kauppakeskus, jossa saman katon alla kolmen sisäkadun ja useamman poikkikadun varrella on lukuisia erillisiä myymälöitä, etenkin kansainvälisten luksusmerkkien putiikkeja. On siellä myös iso, ylellinen, ruokakauppa ja esimerkiksi kaviaaribaari.

Olen tavannut kertoa, että aikaisemmilla vierailuillani Neuvostoliittoon ja Venäjälle jossain vaiheessa matkaamme ruokaa on ollut niukasti saatavalla, mutta GUMin ruokaosastolla hetken kierreltyämme voi vaan todeta, että nyky-Venäjällä, Moskovassa ainakaan, ei ruuasta enää ole pulaa.

GUMissa on kaviaaribaarin lisäksi muitakin ravintoloita ja söimmekin siellä lounaan. Moskovassa varmaan syö halvemmallakin, mutta täällä lounas oli hyvää länsimaista tasoa ja suomalaisissa hinnoissa, ei kuitenkaan sen kalliimpi, Moskovan parhaalla paikalla.

Okhotny Ryadin ostoskeskus

GUMin lisäksi Punaisen torin lähellä on iso pääosin maanalainen ostoskeskus, Okhotny Ryad. Sisäänkäynti, yksi niistä, löytyy Four Seasons -hotellia vastapäätä. Four Seasonisissahan kaikki toki Moskovassa käydessään asuvat, onhan sen sijainti erinomainen, tosin myös hinnatkin.

Jos GUMista löytyvät luksusmerkit, niin Okhotny Ryadista löytyvät kaikki muut, monessa kerroksessa. Maailmanmatkaaja löysi sieltä myös ihanan kartta-aiheisen katon ja sen alla ihan kelvollisen kahvilan. Vähemmänkin kelvollinen olisi kelvannut tässä ympäristössä!

Voiton aukio ja Moskovan Riemukaari

Muutaman päivän vierailulla ehdimme vielä käväisemään Voiton aukiolla, joskin päädyimme sinne enemmän Park Pobedyn metroaseman kuin Voiton aukion tai Moskovan Riemukaaren takia. Mutta onhan siinä, Voiton aukiossakin, jotain suurellista, venäläistä.

Otetaan tähän vaan kuva Park Pobedystä, sillä muilta osin tämä alue päätyikin jo kuvineen juttuumme Jalkapallo-Moskovasta.

Gorkin puisto

Ehdimme myös edes pistäytymään Gorkin puistossa (metro Park Kultury), joka toki olisi ansainnut pitkän kiireettömän kesäpäivän puiston vehreillä kujilla ja Moskova-joen rannalla, mutta parempi aamupäiväkin kuin ei mitään.

Moskovan metroasemien välinen etäisyys on muuten paikoitellen aika suuri ja osittain tähän perustuukin metron nopeus. Omakohtaisesti koimme tämän kysyessämme Park Kulturyn metroasemalla mahdollista jatkoyhteyttä, bussia?, Gorkin puistoon. Ystävälliset vapaaehtoiset katsoivat meitä ja puistoa, joten toisella puolella ja totesivat, että tuossahan se on, kävelyetäisyydellä. Ja totta, vaikka Krymsky Mostin silta, tai Krimin silta, kuten sitä nyttemmin taidetaan kutsua, olikin vähän tuulinen, niin kyllä tuon arviolta 700 metrin matkan voi kävelläkin, vaikka joukkoliikennelipun onkin ostanut.

Tretjakovin galleria jäi näkemättä

Gorkin puiston vieressä olisi ollut myös mahtava Tretjakovin galleria, jossa olisi ollut mahdollisuus sielläkin nähdä juuri nyt, kesäkuussa 2018, Banksyn töitä kuten keväällä Amsterdamissa, mutta tällä kertaa aika eri riittänyt, ei Banksylle eikä muillekaan Tretjakovin arviolta 150 000 teokselle.

Jos kohdalle olisi osunut sadepäivä, niin ehkä sitten, mutta Venäjä tarjosi kisavieraille (ja muillekin) juuri sopivan kesäsään, ainakin meidän Moskovassa viettäminämme päivinä.

Sadepäivä olisi myös sopinut Moskovan monien hienojen metroasemien tutkimiseen, mutta teimme me sitä hiukan vaikka aurinko paistoikin, mutta palataan niihin, Moskovan metroasemiin, vielä omassa jutussaan.