Knossos ei ollut tärkeä osa matkasuunnitelmaamme toiselle Kreetan matkallemme lähtiessämme. Viikko ennen matkaamme Kreetallakin lämpötilat huitelivat lähempänä 40 astetta, joten ajatus sisämaassa sijaitsevasta ruuhkaisesta antiikin kohteesta ei varsinaisesti innostanut – ei vaikka se olisi yksi antiikin Kreikan tunnetuimmista arkeologisista kohteista. Agios Nikolaokseen asetuttuamme sää oli kuitenkin “vain” kesäinen (30-32 astetta) ja ajatus retkestä Knossoksen palatsillekin alkoi taas tuntua järkevältä.
Tjäreborgin retkivalikoimasta Agios Nikolaoksesta retkeä Knossokseen ei kuitenkaan löytynyt, julkinen liikenne olisi tarkoittanut vähintään kahta vaihtoa ja autoa emme halunneet vuokrata (lisäksi halusimme oppaan Knossoksen palatsialueelle). Aurinkomatkojen valikoimassa sopiva retki, Itäisen Kreetan aarteita, kuitenkin oli ja kun asiaa hiukan selvittelin, niin voisimme kuulemma ostaa sen suoraan Aurinkomatkojen oppaalta. Onneksi aurinkomatkalaisia oli meidän hotellissamme ja heidän oppaallaan oli vastaanotto hotellin aulassa sopivasti muutama päivä ennen retkipäivää. Pakettimatkathan toimivat muuten lähinnä kunkin matkanjärjestäjän sovelluksilla, mutta ilman varausnumeroa Aurinkomatkojen sovelluksesta ei meille ollut apua. Retken ostaminen oppaalta onnistui kuitenkin – saimme jopa palautetta siitä, että meidän myötä retken minimiryhmäkoko (11), täyttyi ja se toteutetaan varmasti. Sittemmin kyllä halukkaita näytti ilmaantuneen lisääkin, eli lopulta ryhmässä oli yli 20 henkeä. Retken hinta, 50 euroa nuppi, kokopäiväretkestä, Agios Nikolaoksesta 8 – 17, oli mielestämme varsin kohtuullinen. Pääsymaksu Knossoksen palatsialueelle ei kuulunut hintaan, sillä se riippuu vierailijan iästä, senioreilta (EU-kansalaiset) pääsymaksu oli 8 euroa nuppi.
Pezan ja Archanesin kautta Knossokseen
Pakettimatkaretki sisälsi tietysti osallistujien keräämisen useammasta hotellista ja “jokaiselle jotain”, eli tutustumisen oliiviöljyn ja viinin tuotantoon ainakin löyhästi liittyvään museoon Pezan kylän osuuskunnan tiloissa ja omakustanteisen lounastauon Archanesin kylässä ennen pääkohdetta, Knossoksen palatsialuetta. Kiertely Hersonissoksen ja Malian alueella oli oikeastaan ihan mielenkiintoista, näimmepä vähän näitäkin kyliä. Oliiviöljyn ja viinin maistelun olisi puolestamme voinut hyvin jättää väliinkin, mutta muutama ryhmästämme taisi kyllä tehdä kuuliaisesti ostoksia. Archaneskin oli ihan viehättävä tuttavuus kapeine kujineen, värikkäine taloineen ja lukuisine muraaleineen. Lounaan ohitimmekin juustopiirakalla, jotta aikaa kylälle jäisi enemmän.
Monet sanovat, että Knossoksen palatsialueelle kannattaa hakeutua aikaisin aamusta, mutta me saavuimme sinne vasta iltapäivällä. Aurinkomatkojen oppaiden kokemuksen mukaan tuo laajalti tunnettu ohje aikaisesta aamusta on johtanut siihen, että alue on aamupäivisin todella ruuhkainen ja iltapäivällä paljon väljempi. Aamupäivällä saattaa toki olla hiukan viileämpää. Alueella ei muuten ole vesipisteitä tai kioskeja, eli vettä kannattaa olla matkassa reilusti. Kierros päätttyy, luonnollisesti, ravintola- ja matkamuistokujalle, ja onnistunutta kierrosta voikin sitten heti juhlistaa vaikka raikkaalla smoothiella!
Minotauroksen taru
Vakavammin arkeologiaan suhtautua ehkä aloittaisi jutun Knossoksen palatsialueesta arvioimalla kriittisesti sen restaurointia. Mutta palataan siihen vasta vähän myöhemmin ja aloitetaan Minotauroksesta.
Minotauroksen taru on antiikin Kreikan myytti Kreetan saarella asuneesta hirviöstä, joka oli puoliksi ihminen ja puoliksi härkä.
Kreetan kuningas Minos pyysi merenjumala Poseidonilta apua varmistaakseen valtansa Kreetalla. Poseidon lähetti Minokselle valkoisen härän, jonka Minoksen oli tarkoitus uhrata jumalalle kiitokseksi. Minos kuitenkin ihastui härkään niin paljon, että päätti pitää sen itsellään ja uhrasi sen sijaan toisen härän. Poseidon raivostui tästä ja rankaisi Minosta. Hän sai Minoksen vaimon, Pasifaen, rakastumaan valkoiseen härkään. Pasifae pyysi Dedalosta, nerokasta keksijää ja arkkitehtiä, rakentamaan puisen lehmän, jonka sisään hän voisi piiloutua. Näin Pasifae ja härkä saattoivat paritella, ja tästä liitosta syntyi Minotauros. Dedalos rakensi myös Minotaurosta varten monimutkaisen labyrintin Knossoksen palatsin alle.
Ateenan hävittyä sodan Kreetalle kaupungin piti rauhanehtojen mukaan lähettää säännöllisesti seitsemän nuorukaista ja seitsemän neitoa uhrattavaksi Minotaurokselle. Ateenan kuninkaan poika, Theseus, sai lopulta tavan lopetettua. Hän liittyi vapaaehtoisesti uhrattavien joukkoon ja matkusti Kreetalle. Minoksen tytär Ariadne rakastui Theseukseen ja antoi hänelle lankakerän, jotta hän voisi löytää tiensä ulos labyrintista. Theseus tappoi Minotauroksen ja seurasi lankaa takaisin ulos labyrintista. Hän pakeni Kreetalta Ariadnen kanssa, mutta hylkäsi tämän myöhemmin Naxoksen saarelle.
Myyttiä Minotauruksesta on myöhemmin tulkittu niin vertauskuvana ihmisen sisäisistä konflikteista, järjestyksen ja kaaoksen välisestä taistelusta kuin ihmisen pyrkimyksestä kohdata ja voittaa omat pelkonsa ja sisäiset hirviönsä.
Knossoksen palatsialue
Knossoksen palatsi oli minolaiskulttuurin keskus ja sen uskotaan olleen suurimman osan toisesta vuosituhannesta ennan ajanlaskumme alkua Kreetan kuninkaan, Minoksen, asuinpaikka. Palatsissa oli satoja huoneita ja sen ympärille levittäytyi Knossoksen kaupunki.
Pari sanaa minolaiskulttuurista
Minolaiskulttuuri, joka kukoisti Kreetan saarella noin 3000–1100 eaa. ja se on yksi Euroopan vanhimmista korkeakulttuureista. Kulttuuri tunnetaan arkkitehtuurista, taiteesta ja kaupasta. Arkkitehtuurin osalta tärkein kohde on Knossoksen palatsi ja sen yhteydessä taito rakentaa monikerroksia rakennuksia, joissa oli jo viemäröinti ja vesihuolto.Minolaiset osasivat myös jo kirjoittaa, joskaan heidän käyttämäänsä Linear A -järjestelmää ei ole vielä pystytty täysin tulkitsemaan. Linear B, jota käytettiin myöhemmin, on peräisin mykeneläisiltä ja se on jo osittain saatu selvitettyä ja löydetyt tekstit kertovat liittymäkohdista minolaisten ja mykeneläisten välillä.
Knossoksen palatsialue sijaitsi aikoinaan meren rannalla, vaikka se nyttemmin on sisämaata. Kauppaa käytiin laajalti Välimerellä Turkista Egyptiin ulottuvalla alueella.
Santorinin saarella noin 1600 eaa. tapahtunut tulivuorenpurkaus heikensi minolaista kulttuuria ja lopulta mykeneläiset valloittivat Kreetan noin 1450 eea.
Palatsialueen väritetyt freskot
Vältellään edelleen kysymystä palatsialueen restauroinnista ja kierretään alue ensin. Aurinkomatkojen opas teki mielestäni hyvää työtä ja johdatteli ryhmän kohteesta toiseen, jättäen kuitenkin aina välillä sen verran aikaa, että kaikki ehtivät nähdä haluamansa kohteet ja ottamaan haluamansa määrän valokuviakin.
Satunnaista turistia, joka ei varsinaisesti ole perehtynyt minolaiseen kulttuuriin tai arkeologiaan, innostui juurikin julkeimmin väritetyistä palatsin osista. Mutta kannattaa siis muistaa, että eivät nämä kirkkaat värit ole säilyneet vuosituhansia ja osittain ne ovat mielikuvituksen tuotetta eivätkä välttämättä edes sellaisia kuin seinämaalaukset, jos niitä oli, aikoinaan olivat.
Mutta kieltämättä kuninkaan virallinen vastaanottohuone, jossa on alkuperäinen (oikeasti!) minolainen valtaistuin on hienosti väritetty. Kuten kuningattarenkin vastaanottohuone, jossa on mm. kaunis delfiinifresko. Ainakin meidän kierroksemme alueella kulki siten, että tulimme pohjoiselle portille vasta viimeiseksi, mikä hiukan häiritsi sikäli, että kaikki kuitenkin odottivat kuuluisan härkäfrescon näkemistä!
Värikkäiden seinämaalausten lisäksi alueelle toki mahtui kaikkea muutakin, pihoja, pylväikköjä ja portaita ihan riittämiin. Varastohuoneissa säilytettiin aikoinaan viljaa ja öljyä. Muutamia isoja säilytysastioitakin on nähtävissä. Alue on kooltaan ihan vaikuttava, muttei kuitenkaan niin valtava, etteikö sitä jaksaisi helteisenä päivänäkin kiertää.Pyhän härän isojen sarvien, minolaisten sarvien, kohdalla kannattaa myös pysähtyä hetkeksi, vaikka ne Sir Arthur Evansin “tuotantoa” ovatkin.
Knossoksen palatsialueen ohella kannattaisi vierailla myös Heraklionin arkeologisessa museossa. Tämän retken ohjelmaan museovierailu ei kuitenkaan kuulunut – ehkä ensi kerralla siis?
Minos Kalokairinos ja Sir Arthur Evans
Samaan tapaan kuin Egyptissä monet Niilin varren temppelit, myös Knossoksen temppeli on kaivettu esiin maakerrosten alta. Kunnia Knossoksen palatsialueen löytymisestä kuuluu kreetalaiselle kauppiaalle ja muinaistutkijalle Mínos Kalokairinokselle, joka löysi alueen vuonna 1878. Lopulta varsinaiset kaivuutyöt järjesti kuitenkin brittiläinen Sir Arthur Evans, jonka käsialaa nykyinen Knossos osittain sitten onkin. Hän nimittäin restauroi aluetta reippaasti ja joiltain osin tarkempien tietojen puutteessa (tai muuten vaan) käytti mielikuvitustaan lopputuloksen määrittelyssä. Nyttemmin rekonstruointia arvioidaan ainakin joltakin osin edustavan myöhäisempää mykeneläistä kulttuuria. ei vain minoslaista kulttuuria. Rekonstruoinnin autenttisuus onkin herättänyt keskustelua arkeologien keskuudessa.
Sir Arthur Evansia on kuitenkin kiittäminen minolaiseen kulttuuriin liittyvän tiedon levittämisestä ja kirjoitusjärjestelmien Linear A ja Linear B, joista jälkimmäinen on siis varhainen kreikkalainen kieli, löytämisestä.
Knossoksen lähellä on muitakin, myöhemmin löydettyjä, arkeologisia kohteita, mutta koska nykyarkeologit eivät enää “ennallista” kohteita, ne eivät ole yhtä näyttäviä kuin Knossos.
Yllättävän usein aukeamisaika tosiaan on osoittautunut ruuhkien kannalta parhaaksi vaihtoehdoksi. Toinen hyvä on päivän loppu ennen sulkemisaikaa, jolloin suurimmat massat ovat usein lähteneet. Knossoksen palatsi olisi joskus päästävä näkemään, ja täytyy myöntää, että eipä tuo taru Minotauroksesta ihan hallussa ollut.
Kiitos Mikko! Knossoksesta vaan yhden kerran kokemus, mutta iltapäivä oli oikeastaan ihan ok.
Knossoksesta tulee minulle ihan ekana mieleen Tampereen Koskikeskuksen ravintola. Hyvää ruokaa oli, mutta eipä taida olla paikkaa enää olemassa. Eikä ole Aurinkomatkojen oppaallakaan enää oranssia hametta. Eikö oppaat kuulu tunnistaa juuri räikeästä asusta? Finnmatkoilla limevihreästä jne. Silti hyvää bisnestapaa minusta tuo, että otetaan retkille muitakin kuin vain oman firman lomalaisia.
Palatsi aiheuttaa vähän ristiriitaisia fiiliksiä. Jos se olisi pelkkä kivikasa, niin ei se sellaisena olisi kovin kiinnostava, mutta paikoin tuo alkaa näyttää jo liiankin disneyfioidulta räikeine maalauksineen.
Kiitos Daniel! Vähän tuon “osta Tjäreborgin matkalaisena Aurinkomatkan retki” vaati selvittelyä, mutta onnistui lopulta. Olisin kyllä myös ymmärtänyt, että “omille” olisi annettu etuoikeus, jos retki olisi täyttymässä. Hyvä termi tuo “disneyfioutu”!
Taru Minotauroksesta on tuttu, vaikka Knossoksen palatsilla ei olekaan tullut käytyä :)
Ja olipa kiva kuulla, että tjäreborgilaisina teillä oli sitten lopulta mahdollisuus päästä aurinkomatkalaisten seuraan! Tosi kätevää! Ja kiva myös, että ruuhkatilanteissa “omat” menisivät kuitenkin muiden edelle.
Kiitos Eveliina! Monessa kohti maailmalla historian – myös tarujen – tunteminen auttaa ymmärtämään kohteita.
Minäkin muistan joten kuten tuon Minotauroksen tarinan. Meidän piti käydä tuolla viime vuonna matkalla Agios Nikolaoksesta kentälle, mutta sitten taisi tulla liian kiire tai vain väsy. Olisihan tuo voinut olla ihan kiva kohde. Jotkut asiat voivat vaikuttaa vähän räikeiltä, kuten Spinalongan ovetkin. Mutta muistaakseni luin jostain, että ne ovat olleet oikeasti värikkäitä. Kaikkeahan ei voi varsinkaan näin vanhoista kohteista tietääkään.
Kiitos Raija! Spinalongan menneisyydestä, joka ovien osalta oli sentään alle sata vuotta sitten, onkin kai jonkin verran säilynyt ihan oikeaa tietoa, jota on voitu hyödyntää restauroinnissa. Knossoksen osalta tiedon tilalla on ollut 1800-luvulla vaikuttaneiden arkeologien mielikuvitus.
Knossoksen palatsissa tuli käytyä omatoimisesti Haniasta käsin vuonna 2009. Iso ja mielenkiintoinen paikka, josta jäi tosiaan mieleen nuo “raskaalla kädellä” tehdyt restauroinnit ja isot turistirihkamaa myyvät kaupat. Mutta historiallisesti paikkahan on tosi mielenkiintoinen!
Kiitos Jani! Kuten joku taisi jo tässä kommenttiketjussa todeta, niin toki, edelleen, tuo väritetty ja “vähän” kunnostettu versio Knossoksesta kerää kävijöitä enemmän kuin ehkä autenttisemmat kohteet. Mutta onko sillä sitten merkitystä vai ei, että massat näkevät tuon … mene ja tiedä.
Tätä oli kiva lukea, ja eipä ollut minullakaan oikein muistikuvaa, että miten Minotauruksen taru menikään, vaikka toki jollain lailla aihepiiri on tuttu. Historian ja myös tarustojen tunteminen todellakin auttaa hahmottamaan arkeologisia kohteita ja ymmärtämään maiden ja alueiden ominaispiirteitä muutenkin.
Kiitos Anne! En ollut erityisesti historiafani kouluvuosina, mutta matkailu on kyllä kummasti lisännyt kiinnostusta aiheeseen!
Ollaan tuolla oltu jokunen vuosi sitten. Hieno osa historiaa.
Harmillisia ovat nämä ns restauroinnin. Eli ei ole enää alkuperäisessä muodossa.
Kiva tietää, että voi retkiä ostaa toiseltakin matkatoimistolta, jos oma ei kyseistä myy.
Kiitos Sari! Tuurilla voi ostaa, tuuriin vaikuttaa mm. “vieraan” matkatoimiston oppaan löytäminen sopivaan aikaan ennen retkeä. Meillä ko. oppaalla oli onnistuneesti vastaanotto “omassa” hotellissamme juuri pari päivää ennen. Varmana kuviota ei voi pitää, mutta suhtauduimme Knossokseen vähän siten, että joko onnistuu tai sitten ei, jolloin lievä epävarmuuskin oli ok.
Kreikalla ja sen mytologialla on ollut aina jotenkin erityinen paikka sydämessä ja matkoilla on aina pakko käydä katsomassa lähialueen kohteita näihin liittyen.
Restauroinneista voi tosiaan olla montaa mieltä. Toisaalta onhan sekin meille osa historiaa ja ei tiedä millaisessa kunnossa paikka olisi ilman sitä.
Kiitos Anmarien! Onhan tuo kiehtovaa – meilläkin on joku kirjakin kreikkalaisesta mytologiasta kirjahyllyssämme sen jäljiltä, että aikoinaan ostimme purjeveneen, jonka nimi oli Nausikaa, joka sekin tuli kreikkalaisesta mytologiasta.
Muistan tämän paikan hyvin. Toki käynnistä on joku 15 vuotta. Intouduin kertomaan pojilleni Minotauruksesta ehkäpä liiankin yksityiskohtaisesti, jonka seurauksena nuorempi ei nukkunut seuraavana yönä. Muistaa edelleen tapasuksen :)
Kiitos Anna! Ehkä tarinat kannattaa pitää ainakin hiukan epämääräisinä, vain tarinoina :-)