Suhtauduimme Rooman kertausretkeemme rennosti vaikka olimmekin etukäteen miettineet muutaman kohteen, joissa halusimme tällä kertaa käydä. Jossain vaiheessa Rooman päiviämme tulin katsoneeksi Wikipediasta Rooman väkilukua (vähän alle 3 miljoonaa) ja naureskelin siinä vaiheessa hetken itsekseni tekstin alussa olevaa nähtävyysluetteloa: Colosseum, Pietarinkirkko, Espanjalaiset portaat, Pantheon ja Forum Romanum. Aika hyvin olimme siis nämä taas kerran kattaneet, vaikkemme tätä listaa ohjenuorana olleetkaan käyttäneet.
Colosseumissa emme tällä kertaa käyneet, sillä olimme käyneet siellä aikaisemmin ja sittemmin ainakin jossain määrin uskoimme Tunisian opastamme, joka kehui El Jemin olevan monella tapaa parempi kohde kuin Colosseum. Pietarinkirkon korvasimme tällä kertaa Vatikaanin museoilla, kirsikkana kakun päällä Sikstuksen kappeli. Lisäksi kävimme tälläkin kertaa katsomassa Fontana di Trevin ja teimme ruokaretken Trastevereen.
Vatikaanin museoihin olimme ostaneet liput hyvissä ajoin. Samoin Trasteveren opastetun ruokaretken olimme varanneet etukäteen.
Pantheoniin pääsi ainakin vielä aamupäivällä syyskuussa hyvin kohtuullisella jonottamisella ja Forum Romanumillekin saattoi ostaa liput portin QR-koodin takaa löytyvältä nettisivulta vielä samalle päivällekin. Yhdistelmälippua Colosseumille ja Forum Romanumille ei olisi saanut samalle päivälle, mutta olimme jo siis aikaisemmin päättäneet skipata Colosseumin.
Vatikaanin museot
Parin, Lassen kohdalla yhden, Rooman käynnin jäljiltä Sikstuksen kappeli oli vielä molemmilta näkemättä, joten nimettäköön se tämän kertaisen Rooman vierailumme pääkohteeksi. Sikstuksen kappeli on Vatikaanin museoiden huipentuma – myös ihan konkreettisesti, sillä museokierros päättyy Sikstuksen kappeliin. Tai sama toisin ilmaistuna, nähdäksesi Sikstuksen kappelin, Sinun on käveltävä läpi Vatikaanin museoiden kaikki muut huoneet.
Vatikaanin museot ovat yksi maailman suurimmista ja merkittävimmistä taidemuseoista, jonne taidetaan jonottaa tuntikausia läpi vuoden, jos lippua ei ole tullut hankkineeksi etukäteen. Museot, monikossa, käsittävät tavallaan usean museon ketjun, sillä kokonaisuus koostuu osista, kuten Etruskien ja Egyptiläisten kokoelmista, Rafaelin huoneista, Leonardo da Vincin huoneesta, käytävästä, jossa on isoja seinävaatteita, karttahuoneesta sekä tietysti Sikstuksen kappelista.
Olimme ostaneet museoon liput ja opastuksen etukäteen. Vaikkakin retkikuvaus puhui pienryhmästä, niin en ollut osannut odottaa, että ryhmälle olisi ollut vain neljä henkeä, mutta niin vaan oli. Tapaamisessa retken järjestäjän toimistolla samaan aikaan museoihin menossa olevat ihmiset jaettiin useille oppaille ja opasta kohden ihmisiä tosiaan oli sitten vaan muutama. Pienen pieni ryhmä helpotti kyllä etenemistä museoissa – ja voihan olla, että kovin isot ryhmät ovat jo täälläkin kiellettyjä kuten monissa Euroopan ruuhkaisimmissa kaupungeissa noin yleisemminkin.
Ensimmäisten gallerioiden lukuisat antiikin patsaat tekivät vaikutuksen erityisesti lukumäärällään – niitä nyt vaan on valtavasti! Frescoista yhtenä tärkeimmistä pidetään Rafaelin “Ateenan koulua”. Jossain vaiheessa taidetta tuli vaan liikaa ja odotuksemme siitä, että koska on Sikstuksen kappelin vuoro häiritsivät keskittymistä matkan varrella. Isot kiviset kylpyammeet jaksoivat huvittaa vielä hetken. Kuvakudokset, vaikkakin varmasti monella määritelmällä hienoja, tuntuivat enimmäkseen vähän pölyttyneeltä osalta historiaa. Oppaamme sentään kiinnitti huomioimme yhteen Jeesusta esittävään teokseen kertoessaan miten monta lasta oli sitä vuosia väkertänyt. Lapset, koska työ vaati erityisen tarkkaa näköä. Karttahuone oli jo taas ihan kiinnostavakin – siinä oli vähän samaa ideaa kuin Sevillan Plaza de Espanalla, eli karttojen myötä kierrettiin ympäri Italiaa. Sevillassa teokset oli tehty värillisistä kaakeleista ja ne kattoivat tietysti Espanjan.
Sikstuksen kappeli
Lopulta vuorossa oli odottamamme vierailun huipentuma, Sikstuksen kappeli, jossa paavin valintaan liittyvät konklaavit pidetään.
Sikstuksen kappeliin mentäessä oppaamme muistuttaa meitä, että kyseessä on kappeli ja siinä missä museon muissa tiloissa riittää sopivan hillitty käyttäytyminen, niin täällä on syytä muistaa, että tila on pyhä. Myös valokuvaaminen on kielletty siinä missä kaikkialla muualla Vatikaanin museoissa saa kuvata vapaasti.
Vierailijoiden virta museon saleista toisiin hidastuu merkittävästi Sikstuksen kappelin ovella, sillä kaikki pysähtyvät katsomaan näkymää. Kappeli on kauttaaltaan koristeltu taidoikkain maalauksin. Kuuluisin osa on tietysti kappelin katto, mutta myös sen seinät ovat freskojen peittämiä. Oppaamme ohjaa meidät peremmälle – pienen väliseinän takana olevan tilan reunoilla on penkkejä, joilla voi istua ihailemaan kappelin maalauksia, etenkin sen kattoa. Tunnustan, siinä istuessani, kamera sylissäni, taisin sittenkin muutaman kerran painaa laukaisunappia. Kameralla sen saattoi mielestäni tehdä niin huomaamattomasti ja muita häiritsemättä, etten pidä sitä kovin suurena syntinä.
Michelangelo maalasi Sikstuksen kappelin ikonisen katon vuosina 1508–1512 sekä alttarin “Viimeinen tuomio” -freskon vuosina 1536–1541. Katon fresko, “Aatamin luominen”, jossa Jumala antaa maalauksessa ihmiselle elämän koskettamalla tätä sormenpäällä, on esillä kaikkialla Roomassa, matkamuistomyymälöissä!
Kappelin seinät ovat monien muiden taiteilijoiden, kuten esimerkiksi Botticellin, käsialaa ja ajalta ennen kattoa.
Pietarinaukio ja Pietarinkirkko
Vaikkakin Vatikaani on pieni valtio, niin on sillä kuitenkin sen verran kokoa, että kun Sikstuksen kappeliin päättynyt museovierailumme oli ohi, jouduimme hetken pohtimaan, että viitsimmekö vielä kävellä noin kilometrin matkan Pietarinaukiolle, sillä aika paljon olimme jo kävelleet Ottavianon metroasemalta retkimyymälän kautta museoon ja läpi valtavan museon. Päätimme kuitenkin jatkaa vielä matkaa Pietarinaukiollekin, tälläkin kertaa. Turvatarkastuksissa meni taas hetki, sillä oikean valtion tavoin maarajojen ainakin suuntaan ylittäminen Roomasta Vatikaaniin tarkoittaa rajatarkastuksiakin.
Pietarinaukiolla fiilistelimme hetken moneen kertaan televisiossa näkemiämme hetkiä, jolloin paavi ilmestyy parvekkeelleen puhumaan aukiolle kerääntyneille ihmisille. Tänään ei ilmestynyt, mutta oli kyllä läsnä aukion muutamalla isolla screenillä pyörivissä videoissa. Ehkä aukion lukuisat hääparit saattoivat ajatella paavinkin olevan läsnä heidän juhlassaan – ainakin kuvausympäristö oli kohdallaan! Tällä kertaa emme enää viitsineet jonottaa postitoimistoon, sekin tuli joskus tehtyä ja sinnikkäällä etsimisellä itsellemmekin sieltä lähetetty kortti saattaisi jostain vielä löytyä.
Pietarinkirkkoonkaan emme tällä kertaa jonottaneet, mutta toki sinnekin kerran elämässään kannattaa poiketa, onhan se maailman suurin kirkko.
Pantheon
Vierailulle Pantheonissa haimme hiukan vauhtia ja innoitusta jo elokuisella Wroclawin matkallamme. Centennial Hallin ihan kelvollisessa museo-osuudessa hallin kupolia verrattiin kooltaan Pantheonin kupoliin, joka toki hävisi merkittävästi Centennial Hallille koossa. Mutta Centennial Hall valmistui vuonna 1913 siinä missä Pantheon on ajalta ennen ajanlaskumme alkua (27 eea) – siis ensimmäinen versio siitä. Pantheon on rakennettiin uudelleen 100-luvulla ja rakennusta on tietysti senkin jälkeen korjattu monen monta kertaa ja se onkin nykyisin parhaiten säilynyt antiikin monumentti Roomassa.
Alunperin Pantheon, nimensä mukaisesti, omistettiin kaikille jumalille, mutta 600-luvulla se muutettiin kristilliseksi kirkoksi silloisen hallitsijan käännyttyä kristinuskoon. Pantheon on erityisen tunnettu massiivisesta kupolistaan, jonka keskellä on aukko, “oculus”, josta luonnonvalo pääsee sisään rakennukseen. Rakennusajankohtaa ajatellen kupoli on insinööritaidon ihme siinä missä Centennial Hall omana aikanaan Wroclawissa ja sellaisena se on tarjonnut inspiraatiota arkkitehdeille kautta maailman.
Pantheoniin on haudattu muutamia merkkihenkilöitä kuten esimerkiksi taiteilija Rafaello Sanzio ja Italian kuninkaat Viktor Emanuel II ja Umberto I.
Pääalttarin vuodelta 609 peräisin olevan Neitsyt Maria -ikonin Bulgarin rahoittama entisöinti valmistui juuri tänä kesänä, eli pääsimme näkemään sen ihan tuoreeltaan – siinä määrin kuin nyt ikonia sen metallisen kuoren takaa voi nähdä.
Pantheon muuttui muuten tämän vuoden heinäkuussa maksulliseksi kohteeksi oltuaan pitkään kirkkona maksuton – tosin maksu on vain 5 euroa aikuisilta. Lippukuvio luo ehkä vähän enemmän jonoja, mutta toisaalta pitää ehkä tungoksen sisällä vähän pienempänä.
Fontana di Trevi
Fontana di Trevi on epäilemättä Rooman tunnetuin suihkulähde, jota tuskin kukaan Rooman kävijä jättää väliin. Miljoonat vuosittaiset kävijät tarkoittavat, että käytännössä pieni aukio suihkulähteen edustalla on ehkä jotain aamuyön tunteja lukuunottamatta koko ajan enemmän tai vähemmän kansoitettu. 1700-luvulla valmistunut barokkityylinen mestariteos kuvaa meren jumalaa Neptunusta, jota ympäröivät vedenhenget ja hevoset.
Jotkut taisivat edelleen, vaikka Italiassakin kaikki maksetaan nykyisin lähinnä korteilla, heittää altaaseen kolikon. Kuulemma, jos kolikon heittää selin suihkulähteeseen oikealla kädellä vasemman olan yli, niin palaa Roomaan. Kahdella kolikkoa takaa paitsi paluun myös sen, että kaupungista löytyy rakkaus. Kolmella pääsee jo naimisiin – tai saa avioeron. No, olen onnistunut palaamaan Rooman kahdesti ilman kolikon heittoakin – eikä kolikoitakaan ollut – joten jätetään mahdollinen neljäskin kerta ihan vaan tuurin varaan. Ihan hyvä avioliittokin meillä jo on, joten eipä olisi ollut tarvetta noille lisäkolikoillekaan. Suihkulähteestä kerätyt kolikot lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen.
Roomasta palattuamme huomasin sattumalta CNN:n uutisvirrassa pienen uutisen siitä mitä tämän suihkulähteen veden taustalla on. Ihan mielenkiintoinen video (kunhan alun mainoksesta selviää).
Espanjalaiset portaat
1700-luvulla rakennetut Espanjalaiset portaat, Scalinata di Trinità dei Monti, yhdistävät Piazza di Spagnan kadut ja Trinita dei Montin kirkon. Kirkon edustalta on ihan kivat näköalat, eli kiipeäminen kannattaa, vaikkei siihen suuntaan olisi muuten menossakaan. Portaiden juurella oliva vesielementti on nimeltään Fontana della Barcaccia – ei ihan yhtä tunnettu kuin Fontana di Trevi, mutta eiköhän tämäkin suihkulähde muutamiin matkailijoiden kuviin ole tarttunut.
Istuminen Espanjalaisilla portaillakiellettiin vuonna 2019.Sääntö on osa Rooman laajempaa pyrkimystä suojella historiallisia monumentteja. Portailla istumisesta voi saada sakon. Kielloilla halutaan estää niin kulumista kuin roskaantumista.
Forum Romanum
Forum Romanum ei ollut alustavassa tämän Rooman reissumme ohjelmassa, mutta kun yhteen iltapäivään tuntui vielä “jotain” mahtuvan, niin suuntasimme sinne, siitä huolimatta, että olimme siellä aikaisemminkin, Lasse kerran, Pirkko kahdesti, käyneet. Google Maps tarjosi majapaikastamme bussireittiä, joka jätti meidät Musei Capitolinin edustalle ja se osoittautuikin oivaksi suunnaksi lähestyä Forum Romanumia, sillä pieneltä mäeltä näimme ensin koko alueen niin hienosti, että hetken mietimme, että kannattaako tuonne alas laskeutuakaan! No, laskeuduimme kuitenkin Tituksen riemukaaren viereisiä portaita alas ja onnistuimme puhelimella ostamaan liputkin alueelle vielä samalle päivälle. Tuossa kohdin ei ainakaan vierailumme aikana ollut lipunmyyntipistettä, mutta vartija opasti meitä ostamaan liput netistä ja pienen askartelun jälkeen pääsimme vastaostetuilla lipuilla sisään
Forum Romanum oli aikoinaan Rooman valtakunnan poliittinen, uskonnollinen ja kaupallinen keskus. Se oli antiikin Rooman keskusta, jossa senaatti kokoontui, lait säädettiin – ja jossa juhlittiin! Vuosien mittaan Forum Romanum laajeni yhä näyttävämmillä rakennuksilla, basilikoilla, monumenteilla ja pylväiköillä. Täällä pidettiin julkisia puheita, oikeudenkäyntejä ja suuria seremonioita. Kun Rooman valtakunta kaatui, alue hiljeni ja peittyi vähitellen osittain maan alle, mutta alueella tehdyt kaivaukset ovat tuoneet sitä enenevässä määrin taas nähtäväksi.
Alueen tärkeimmät kohteet ovat Saturnuksen temppeli, Vesta-neitsyen temppeli ja Tituksen riemukaari.
Harvemmin tapaan nyt varsinaisesti eläytyä antiikin nähtävyyksiin, mutta Forum Romanum on kieltämättä (Ateenan Akropoliksen lisäksi) sellainen paikka, että katuja pitkin, vaikkakin kaikkien muiden satojen turistien joukossa, tulee välillä mieleen, että tämä se oli, muinainen Rooma :-)
Olen käynyt Roomassa ensimmäisen kerran vuonna 1990 ja sen jälkeen kai ainakin kolme ja puoli kertaa – se puolikas typistyi Fiumicinon lentokenttäkaupungiksi, joka sekin osoittautui ainakin koronajoulun ulkonaliikkumiskiellon päällä ollessa oikeastaan ihan mukavaksi kahden yön kohteeksi.
Fontana di Trevi on ikisuosikkini (CNN:n video oli mainio, mutta enpä ole nähnyt kenenkään täyttävän juomapullojaan Rooman suihkulähteistä, huh). Colosseumia voin ihailla ratikan ikkunasta, lähemmäs ei tarvitse päästä. Vatikaanin museoissa en ole käynyt, enkä tiedä käynkökään. Valtavankokoiset museot ovat uuvuttavia. Pidän sellaisista pienistä, joissa jaksaa vielä olla aiheesta kiinnostunut, mutta kun sitä yhtä ja samaa on sali salin perään, vaikka olisi kuinka upeaa, niin ähky siinä tulee. Rivien välistä olen lukevinani, että niin kävi teillekin.
Kerran asuimme isän kanssa heti Espanjanlaisten portaiden yläpäässä, hotelli näkyy noissa kuvissakin, joten niitä tuli silloin kavuttua ylös-alas riittävästi. Myöhemmin olen asunut rautatieaseman lähellä hotelleissa, jotka ovat kuin aikamatka jonnekin 1950-luvulle, hyvässä ja pahassa. Siinä missä Espanja on kirinyt itsensä moderniksi kaikin tavoin, niin Italia tuntuu edelleen olevan monin paikoin aika jumahtanut.
Kun pakolliset on nähty, niin Roomasta löytyy kaikkea muutakin jännää, kuten vaikka kapusiinimunkkien krypta satoine luurankoineen, se on aika hurja paikka.
Mietin, voisiko tuo lippu olla Maltan ritarikunnan, joka kai nykyisin lähinnä Roomassa toimii.
Kiitos Daniel! Kieltämättä vähän noissa Vatikaanin museoissa iski museoväsymys – siitä huolimatta, että opas yritti nostaa esille lähinnä tärkeimpiä teoksia.
Päädyimme tähän “perusnähtävyyskierrokseen”, sillä tämä oli Lasselle ensimmäinen kerta Roomassa – poislukien päivävierailu risteilyllä ja kun laiva jää Civitavecchiaan, niin päivä Roomassa ei edes ole kovin pitkä. Itse vietin ensimmäisen kerran Roomassa (ja sen ympäristössä) kokonaisen viikon olisiko ollut kesällä 1974! Tuota Maltan ritarikuntaakin tutkimme, mutta heidän palatsinsa (?) Teatro di Marcellon lähellä oli remontin takia kiinni – ja muutenkin vierailuun tarvittaneen etukäteisvaraus.
Muuten on tullut aikalailla käytyä mainitut nähtävyydet katsomassa, mutta Vatikaanin museoissa emme kuitenkaan ole käyneet. Toisin kuin Daniel, itse olen varma, että seuraavalla reissulla tulee niihin käytyä tutustumassa.
Kiitos Mikko! Kyllä se Sikstuksen kappeli on pitkähkönkin museovierailun arvoinen!
Minä rakastuin Roomaan kun kävin siellä ensimmäisen kerran jo interraililla vuosikymmeniä sitten. Rooma on ikoninen kaupunki, jossa kaikkialla näkyy historian kerrostumia. Käynti Roomassa on aina sukellus historian syövereihin. Colosseum on aikoinaan tehnyt minuun todella lähtemättömän vaikutuksen kuten myös Callixtuksen katakombit maan alla. Jo pelkästään se, että kävelee Via Appia pitkin saa mielikuvituksen laukkaamaan kahden tuhannen vuoden taakse. Sikstuksen kappeloi mykistää joka kerta ja saa melkein kyyneleet silmiin kauneudellaan. Kattomaalausten tuijottaminen saa pään pyörälle kauneudellaan ja myös niskan jumiin :) Kun riittävästi katsellut Espanjalaisia portaita, Fontana Trevia, Panthenonia, Vatikaania jne. voi istahtaa syömään syntisen hyvää italialaista ruokaa ja tiramisua.
Mi piace Roma!
Kiitos Marjo! Noita kerrostumia tosiaan kaupungissa riittää. Voin vain kuvitella minkälainen operaatio tuo nyt meneillään olevan kolmannen metroradan rakentaminen on tuossa kaupungissa.
Katsoinkin, että onpa espanjalaiset portaat tyhjät – sadekeli selitti. Nyt roadtripillä ei käyty Roomassa. Käytiin parinkymmenen kilsan päässä Tivolissa – sieltä olisi julkisilla Roomaan päässyt helposti. No oli kiire, keskityttiin paikoissa joissa ei oltu vielä käyty.
Kiitos Mari! Sateella oli tietysti osansa, mutta varmaan myös tuo oleskelukielto on vaikuttanut asiaan.
Tuossa on tavoitetta meikäanarkistillekin, rikkoa jotain sääntöjä Vatikaanissa, kaiken pahan keskipisteessä. En ole käynyt Roomassa ja se on paha puute. Antina Rooman visiitille olisi juuri käynti paholaisvaltio Vatikaanissa. Olisinkohan ylikultivoitunut siellä, mene tiedä.
Minulle tuli antiikkiin eläytyminen Intiassa ja nimenomaisesti ajattelin, että muinainen Egypti oli varmaan aika samanlainen kaikessa loistossaan. Ehkä se johtui siitä, että uskonto oli korostuneesti esillä.
Kiitos Stacy! Melkein olen kanssasi samaa mieltä tuosta kaiken pahan keskipisteestä – on se sen verran omituinen kudelma tuo katolinen kirkko.
Ai ai, kaikki tämä vielä näkemättä. Jos tuonne joskus pääsee, tässäpä hyvä matkaopas ensi alkuun. Kovin on hienon näköistä, myös salaa otetut kuvat :)
Kiitos Raija! Ehkä kannattaa nostaa Rooman sijoitusta listallasi – voi olla nimittäin, että kaupunki vaatii useammankin vierailun :-)
Monessa noissa on tullutkin jo käytyä, mutta Vatikaani on käymättä. Se oli yhtenä listalla syyskuun reissulle, mutta olimme sen verran lyhyellä varoitusajalla lähdössä liikkeelle, että Vatikaaniin ei saanut enää lippuja niille päivillä, kun siellä olisimme olleet. Niinpä tiemme vei Ranskaan.
Hieno kiertää noita nähtävyyksiä, kun monet niistä on tuttuja entuudestaan, vaikka elokuvista. Vähän kuin hyppäisi elokuvaan. Sama fiilis oli aikoinaan, kun kävin NewYorkissa.
Kiitos kommentistasi! Tavallaan vähän harmillista, että suurissa kaupungeissa pitää nykyisin päättää ohjelmansa ja aikataulunsa kovin hyvissä ajoin. Tokiossa Teamlab-museot jäivät näkemättä, kun eihän niitä lippuja enää paikan päällä parin päivän varoajalla saanut.
Rooma on kyllä monella tapaa klassikkokohde. Vaikka en myöskään katolisesta kirkosta niin pidä, niin hienoja nähtävyyksiä on säilynyt ja kaupunki on muutenkin vaikuttava kävellä.
Kiitos Sarianne! Katolisen kirkon osalta voi tietysti erottaa kulttuuriperinnön ja nykyisen kirkon toiminnan. Tietysti nämäkin ovat toisiinsa siten kietoutuneita, että kirkon massiivisilla varoilla kulttuuriperintöä pystytään ylläpitämään.
Näyttää upealle! Koko Italia eri kohteineen on vielä täysin kokematta, sillä aina on tullut “jotain muuta”. Rooma erityisesti kiinnostaa, vaikka turistimassat aina hirvittääkin, heh. :) Tuo Fontana di Trevi on kyllä kaunis!
Kiitos Tiina! Italiasta on tosiaan moneksi ja vaikka moneen reissuun!