Ruokaretkellä Trasteveressä

Yhden illan vietimme Roomassa kierrellen Trasteveren ravintoloita – opastetusti.

Luin jostain kansainvälisestä blogista Devourin järjestämästä retkestä otsikolla Trastevere at Sunset: Rome Food & Wine Tour ja pienen harkinnan jälkeen päätimme mekin lähteä samaiselle retkelle.

Retken ideana oli syödä illallinen Trasteveren alueella aperitiivista ja alkupaloista ravintola kerrallaan pääruokaan ja jälkiruokaan asti.

Viiniä enotekassa

Ensimmäinen pysähdys oli enotekassa, jossa nautimme, luonnollisesti, viiniä, ja sen kanssa pientä purtavaa. Oppaamme ainakin välitti paikkaa sellaiseksi, jossa käy enemmän paikallisia kuin turisteja. Yhtenä perusteena, että paikka varsinaisesti avasi vasta klo 19, vaikka pieni n. kymmenen hengen ryhmämme pääsikin sinne jo klo 18. Alunperinhän enotekat ovat olleet paikkoja, joissa paikalliset viinintuottajat esittelivät ja myivät tuotteitaan, usein paikallisten juustojen, leikkeleiden ja muiden pienten herkkujen kera. Sittemmin tietysti tämäkin konsepti on levinnyt enemmän tai vähemmän ympäri maailmaa.

Ryhmämme viihtyi jo enotekassa loistavasti. Esittäydyimme toisillemme viiniä maistellen. Aika monikin oli saapunut Roomaan vasta samana päivänä, mutta jaksoivat heti paneutua kunnolla asiaan, siis Roomaan ja Trastevereen. No, ehkä ainakin amerikkalaisilla aikaero auttoi vähän asiassa!

Supplia, siis katuruokaa

Mutta pian oli jo aika vaihtaa maisemaa. Seuraavana oli vuorossa katuruoka, suppli. Saimme jokainen kuulemma alueen parhaasta supplikojusta täytetty riisipallerot, joita sitten varovasti söimme kadulla, kuten katuruokaa kuuluu syödä. Vähän piti kyllä varoa ettei mehukas täyte, tomaattikastiketta, porsasta ja mozzarellajuustoa, valuisi vaatteille – mutta hyvää oli! Suppli on vähän kuin arancinit Sisiliassa, ehkä kooltaan vähän pienempiä. Suppli on kuulemma erityisen roomalaista ruokaa. Supplistakin, kuten aikoinaan Palermossa arancineista, tuli myös hiukan mieleen skottilaiset aika lailla samannäköiset pallerot, joiden sisältä löytyi tyypillisesti myös keitetty muna.

The Bar – ja spritzerit

Syöminen – tai tässä tapauksessa juominen – jatkui seuraavassakin pisteessä. Kuulemma Trasteveren suosituimman baarin edustalla nautimme spritzerit. Kuulemma kun paikalliset sopivat tapaavansa Trasteveressä, baarissa, niin he tarkoittavat tätä Bar San Calistoa, ja tätä aukiota Santa Maria in Trastevere -kirkon edustalla. Mekin päädyimme tapaamaan täällä, emme paikallisia, vaan suomalaisia Maailmanmatkaaja-ystäviämme samaisella aukiolla! Tiesimme, että hekin ovat Roomassa osittain samoina päivinä kuin me, mutta emme sopineet tapaamista, sillä tuntui vähän hassulta viettää aikaa yhdessä Roomassa, kun tapaamme useita kertoja vuodessa Suomessa. Mutta niin vaan sattumalta osuimme saman iltana samalle aukiolle ja ehdimme vaihtaa kuulumiset ennen kuin oli aika jatkaa taas matkaa!

Bruschettoja – ja lisää viiniä

Meillä vuorossa oli toinen alkupala ja toinen enoteka – siis lisää viiniä, nyt jo useamman lasin ja lajin verran, ja kolmea erilaista bruschettaa. Viinit olivat ihan hyviä, kuten bruschettatkin, tai ainakin kaksi makua kolmesta :-) – mutta vähän alkoi jo kiinnostaa illan pääruoka. Sitä piti kuitenkin vielä hetki odottaa, sillä pastaa varten vaihdoimme vielä kerran ravintolaa.

Possunposkea ja mustaa leipää

Pastaravintolaan – tämän roomalaiset olisivat kuulemma määritelleet osteriaksi – asetuttuamme aloitimme friteeratuilla artisokan kukilla ja pikimustalla leivällä. Kummatkin yllättäviä vaihtoehtoja, mutta myös yllättävän hyviä. Pastavaihtoehtoina oli kasvissyöjille klassinen cacio e pepe juustopasta ja muille myös hyvin tunnettu pasta all’amatriciana, jossa oli tomaattia ja possunposkea. Cacio e pepe -pastan valmistamisesta oli myös vähän puhetta, vaikka ainesosat siihen ovat vähäiset ja sellaisena voisi luulla pastan valmistamisen olevan yksinkertaista, niin kastikkeeseen käytettävän pastan keitinliemen ja juuston määrän suhde on tarkkaa, jotta kastikkeesta tulisi juuri sopivan paksua.

Gelaton aika

Lopuksi illan ateriasta puuttui enää jälkiruoka. Sen nautimme taas seisten, eli poikkesimme kuulemma yhteen alueen suosituimmista jäätelöbaareista nauttimaan tötterön tai purkillisen artesaanijäätelöä ja pienen jäätelöluennon. Italialaista gelatoa ostaessaan kannattaa kuulemma kiinnittää huomiota jäätelöbaarin jäätelöiden väreihin – jos mukana on kovin paljon voimakkaita värejä, niin jäätelö ei enää ole kovin luomua, sillä luonnolliset värit eivät ole kirkuvan punaisia, pinkkejä tai vihreitä.

Tässä vaiheessa ilta oli jo pimennyt ja siinä missä menomatkan retken tapaamispaikkaan seikkailimme paikallisbussilla, niin paluumatkalle otimme jo taksin. Etenkin kun alkuillasta bussimatkallamme melkein jo menetimme uskomme siitä, että päätyisimme edes lähelle tapaamispaikkaa, kun bussi teki laajan kierroksen, koska yksi Tiber-joen ylittävistä silloista oli remontin takia suljettu.

Pari sanaa Trasteveresta

Trastevere, kirjaimellisesti “joen toisella puolella”, on yksi Rooman kaupunginosista, joka on erityisesti tunnettu vilkkaasta yöelämästä ja lukuisista trattorioista, osterioista ja enotekoista, siis erityyppisistä ravintoloista. Vanhat mukulakivikadut ovat enimmäkseen kapeita ja monet rakennukset värikkäitä.

Trasteveressä on kai muutama nähtävyyskin, kun vaikka Santa Maria in Trastevere -kirkko, joka on yksi Rooman vanhimmista kirkoista. Pysähdyimme kyllä hetkeksi kirkon edustalle, mutta ruokaretkellämme emme sinne poikenneet. Alkuillasta monet ihmiset tapaavat toisiaan juuri kirkon edustan aukiolla. Toinen suosittu aukio on Piazza di Trilussa, Tiber-joen tuntumassa Ponte Sisto -sillan vieressä. Piazza di Trilussan suihkulähteelle mekin päätimme kierroksemme.

Myös Piazza di San Cosimatolla, joka tunnetaan myös nimellä Piazza Simpsonsimato on puolensa, mm. Simpson-aiheisten graffitien takia :-)