Kyselin ChatGPT:ltä ja Tripadvisorilta listaa Hargeisan nähtävyyksistä, jotten unohtaisi mitään tästä lyhyestä Hargeisan vierailustamme kertovasta jutusta. Olivat aika yksimielisiä, taitaa edellinen käyttää jälkimmäistä tietolähteenään :-)
Hargeisan päänähtävyytenä molemmat pitävät Las Geelin kalliomaalauksia. Samaa mieltä, joskaan ehkei niitä nyt ehkä voi Hargeisan nähtävyydeksi kutsua, sillä ne sijaitsevat kuitenkin aika kaukana tästä Somalimaan pääkaupungista, Hargeisasta.
Mutta, kaikin mokomin, kävimmehän mekin siellä ja kyllä se tosiaan taitaa olla ykköskohde Somalimaassa.
Itse kaupungin keskustassa on pari nähtävyydeksi kelpaavaa kohdetta. Vapaustaistelijoiden muistomerkki ja markkinakadut.
Muistomerkki on ihan omanlaisensa verrattuna monen muun kaupungin itsenäisyyden aukioon tai muuhun obeliskin/riemukaaren tai pylvään näköiseen rakennelmaan. Hargeisassa muistomerkkinä on vanha Mig-hävittäjä.
Somalimaa julistautui itsenäiseksi 1991
Sotamuistomerkin MiG-kone liittyy Somalimaan itsenäisyystaisteluun Somaliasta.
Vuoteen 1991 asti Somalimaa oli osa Somalian valtiota, jota silloin johti autoritaarinen presidentti Siad Barre. Hänen hallintonsa kohteli Somalimaan aluetta, erityisesti Isaaq-klaania siellä, syrjivästi ja kovin ottein. Vastustuksena Barren hallinnolle syntyi Somalimaan kansallinen liike, joka taisteli itsenäisyyden puolesta.
Siad Barre vastasi kapinaan ankarilla ja tuhoisilla sotilaallisilla toimilla, mukaan lukien Hargeisan ja Buraon kaupunkien laajamittaiset pommitukset vuonna 1988. Näitä hyökkäyksiä suoritettiin Somalian ilmavoimien MiG-hävittäjillä, jotka kohdistivat iskuja siviilialueille. Hargeisa oli yksi pommitusten pääkohteista, kymmeniä tuhansia siviilejä kuoli ja sadat tuhannet ihmiset pakenivat Etiopiaan. Koska toimet kohdistuivat erityisesti yhteen klaaniin, tapahtumia pidetään myös eräänlaisena kansanmurhana.
MiG-hävittäjä, joka seisoo muistomerkkinä Hargeisan keskustassa, symboloi Barre-hallinnon käyttämää ilmavoimaa siviiliväestöä vastaan. Se toimii samalla muistutuksena siitä, mitä Somalimaan itsenäisyys liikkeenä merkitsi ja millainen hinta siitä maksettiin.
Barren hallinnon kaaduttua vuonna 1991 Somalimaan julistautui itsenäiseksi Somaliasta. Vieläkään, 33 vuoden jälkeen, Somalimaata ei ole kansainvälisesti tunnustettu, mutta se on onnistunut rakentamaan toimivan hallinnon, myös demokratian – ja rauhan omalle alueelleen.
Aivan äskettäin muuten myös Somalian lounaiskärkeen sijoittuva Jubamaa kertoi lopettavansa yhteistyön Somalian hallituksen kanssa.
Muistomerkki sijaitsi sen verran lähellä hotelliamme, Damal Hargeisa, että kävimme katsomassa sitä ja elämää Hargeisassa pariinkin otteeseen. Aamupäivällä tarjolla olisi ollut muistomerkin lisäksi näöntarkastus. Kaveri asetti tarkastuksessa käytettävän taulun seisomaan aukiolle ja tuolin säädyllisen matkan päähän siitä. Tuolilla istuen olisi sitten voinut tiirailla, että näkyvätkö kirjaimet taulussa. Emme tulleet testanneeksi, kun ei juuri nyt ollut tarvetta silmä- tai aurinkolasien uusimiselle. Myöhemmin illalla, päivänä, jolloin Somalimaan presidentinvaaleihin oli aikaa enää muutama päivä, aukiolla ja sen ympäristössä oli enemmän ihmisiä, ainakin osittain juuri vaalien tiimoilta. Illan jo hämärtyessä päätimme poistua hotellille – ei niin, että ilmapiiri olisi ollut erityisen uhkaava, mutta herätimme sen verran paljon kuitenkin huomiota, että se oli melkein kiusallista.
Rahamarkkinoilla
Markkinoilla poikkesimme oppaamme ja vielä Berberan retken jäljiltä autossamme mukana olleen aseistetun vartijan kanssa. Hargeisan markkinoiden tunnetuimpia tuotteita saattavat olla setelipaalit ja niitä mekin olimme tulleet katsomaan. Somalimaan valuutan arvo on, sanotaanko nyt, melko alhainen ja sen myötä paikallista valuuttaa myydään kahvipaketin kokoisissa nipuissa. Niput päällekkäin aseteltuina muodostavat jo sanotaanko nyt vaikka rahapaalin.
Sierra Leonessa halusimmekin vaihtaa hiukan paikallista rahaa. Paikallisoppaamme pysäytti sitten tuktukin johonkin kadunkulmaan, jossa sikäläistä valuuttaa myivät reppuselkäiset miehet. Parillakymmenellä dollarilla sai ainakin sentin paksuisen nipun valuuttaa ja päätin sitten luottaa myyjään ja paikallisoppaaseemme, jotka yllättävän kätevästi selasivat rahanipun läpi ja totesivat, että oikea summa tässä on.
Hargeisassa emme kokeneet oikeasti tarvitsevamme paikallista rahaa, sillä pienillä dollareilla tuntui pärjäävän hyvin, mutta jos olisimme jostain syystä tarvinneet isomman määrän paikallista valuuttaa, vaikka 100 dollarin edestä, niin kaipa se puntti olisi sitten tarkistettu vaikka mittaamalla sen paksuus?
Viivyimme päivällä markkinoilla vain hetken, sillä palatessamme Berberasta olin valinnut pukeutua caprihousuihin ja lyhythihaiseen puseroon. Oppaamme oli vähän sitä mieltä, että jos haluamme myöhemmin vielä palata markkinoille – nekin olivat ihan hotellimme lähellä – niin minun kannattaisi ehkä sittenkin valita asukseni mekko, se ainoa, joka matkassani oli mukana ja jonka olin pakannut mukaan Somalimaata varten. Ei Hargeisassa kukaan mitään abayaa länsimaisilta turisteilta vaadi, mutta mekko ja huivi olisivat ehkä vähän vähentäneet saamaamme huomiota. Emme sitten kuitenkaan palanneet markkinoille, kun ei nyt varsinaisesti ollut tarvetta esimerkiksi uusille kengille tai koraanille. Hedelmiäkin olimme ostaneet jo Berberasta lähtiessämme.
Kameleita muttei kamelimarkkinoilla
Hargeisan nähtävyyksien kärkikolmikkoon oli kuulunut myös kamelimarkkinat. Kamelien lisäksi niillä kuulemma liikkuvat, siis vaihtavat omistajaa, myös vuohet ja lampaat. Kuulemma, sillä kamelimarkkinoiden osalta Kamelimatkojen paikallisopas epäonnistui, eli emme päässeet tätä näkemään. Siinä vaiheessa kun Somalimaassa viettämämme aika oli lähestymässä loppuaan kysyimme vielä tästä, mutta markkinoille olisi kuulemma pitänyt mennä aikaisin aamulla, mitä aikaisemmin sen parempi, ja Las Geeliin ja Berberaan lähtiessämme olimme hukanneet yhden aamun, turhaan, sillä olisimme hyvin voineet lähteä aamukymmenen sijaan vaikka aamukahdeksalta. Lähtöaamunakin olisimme vielä ehtineet ja sitä vähän yritettiinkin sitten hotellinkin puolelta järjestää, mutta sekin lopulta epäonnistui.
No, kävimme me aikoinaan kamelimarkkinoilla Saudi-Arabiassa ja näimme siellä niin vastasyntyneen kamelinkin, että se oli vielä sikiöpussissa, jota äiti sitten availi.
Ihan ilman kameleja emme kuitenkaan Hargeisassakaan jääneet, sillä tuloiltanamme kävimme oppaamme kanssa kaupungin laidalla sijaitsevalla kamelifarmilla, jossa oli muutamia kameleita ja baari, jossa olisi voinut virkistäytyä kamelin maidolla. Oppaamme ja kuskimme nauttivatkin tästä juomasta, mutta me käytimme ajan mieluummin kiertelemällä pientä farmia.
Jo ensimmäinen iltaretkemme Hargeisassa tutustutti meidät kaupungin liikenteeseen. Päällystetyt kadut ovat harvassa ja hiekkapintaisilla kaduilla ruuhkat, kuopat, muut esteet ja vastaantuleva liikenne välillä väärälläkin puolella rajoittavat etenemisnopeutta merkittävästi. Jotenkin niin täällä kuin esimerkiksi Malawin Lilongwessa tiestön kunto pääkaupungissa oli paljon huonompi kuin teiden kunto kaupunkien välillä.
Heh, kengät tai koraani olisi noista valikoimista helposti tarttunut mukaan. Aikamoista, kamelinmaitoa pitäisi joskus päästä maistamaan, kokeilitteko te?
Kiitos Mikko! Koraania olisi tietysti voinut hotellihuoneessa tavata, olihan niissä merkitty sekin, että mihin suuntaan pitää rukoilla :-)
Kamelinmaidosta, kuten jostain hapatetusta tammanmaidosta Kirgisiassa olemme varmuuden vuoksi kieltäytyneet.
Jos Hargeisaan päädyn, toivon, että löydän tuon aidan, saisinpa kerrankin otettua kivan selfien! Mutta muuten ei taida tuolla kyllä kovin paljon nähtävyyksiä olla, joskin tuo hävittäjäaukion meininki tuntuu ihan nähtävyydeltä sekin. Afrikassa on kaikkea kummallista, niin kuin nyt vaikka tuo näöntarkastus siinä ulkosalla. On tullut nähtyä myös konekirjoittajia, jotka istuvat pallilla edessään mekaaninen kirjoituskone, jolla sitten voidaan naputella asiakkaille sopivia dokumentteja. Kirjoitustaito lienee ammattitaito tuolla päin.
Rahapaalit lasken ehdottomasti nähtävyydeksi myös. Voisi olla hauska yllättää Seutulan tulli laukullisella rahaa…
Olisiko niin, että Hargeisan näkee päivässä ja siinä ajassa ehtinee kamelimarkkinoillekin?
Kiitos Daniel! Jos Hargeisaan tulee iltapäivällä, nappaa selfien heti siinä Damal-hotellin edessä (tuo aita oli tosiaan ihan hotellin naapurissa), katsastaa vielä alkuillasta Migin ja varaa aikaisen herätyksen ja kuljetuksen karjamarkkinoille, niin siitä voisi sitten jatkaa puolen päivän lennolla eteenpäin jo seuraavana päivänä. Eli vuorokaudessakin melkein ehtii … ai niin, mitenkähän markkinat, ehkä ne rahapaalitkin ehtisi näkemään ensimmäisenä iltana :-) No, vakavasti ottaen, pari yötä, eli yksi kokonainen päivä kannattaisi varmaan varata ja se riittäisi ellei sitten kävisi Las Geelissä ja/tai Berberassa.
Kuvan perusteella torivaatteesi näyttävät melko peittäviltä – kun opas ei ollut niihin tyytyväinen, niin miten kokemuksesi, saitko jotenkin epämiellyttävää huomiota?
Kiitos kommentistasi! Siis torilla vieraillessani päälläni oli mustat housut ja lyhythihainen pusero ja huivi pään peittona. Pitkähihainen leninki olisi ollut parempi vaihtoehto, jos tarkoituksena olisi ollut edes jossain määrin sulautua joukkoon. Enpä nyt varsinaisesti kiinnittänyt huomiota siihen, että minkälaista huomiota sain – pukeutumisvinkit olivat lähinnä jatkoa varten kanssamme markkinoita kiertäneeltä oppaalta. Mutta viime kädessä tuolla kyllä länsimainen herättää aina huomiota, turisteja on sen verran vähän. Muttei siten, että kukaan olisi ottanut kontaktia, edes sanallisesti.
Oli pakko tarkistaa ensin sijainti Google Mapsista, ihan joka päivä ei tule tämä kaupunki eteen omassa feedissä :) Mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa. Hienot markkinat, ainakin lenkkarivalikoima kohdallaan.
Mekin skippasimme kamelinmaidot Qatarissa ja käytimme aavikkoajeluun senkin ajan.
Kiitos kommentista! Ehkä olisitte kuitenkin Mogadishun saaneet kohdalleen kartallakin, Somalimaa kun kuitenkin on edelleen näkyvyydessään vähän tasolla Somalian joku maakunta ja sen myötä sen pääkaupunki Hargeisakaan ei ole niin tunnettu.
Onhan tämä, Afrikkaa. Damalin suihkusta tulee niin vähän vettä, ettei sillä pese edes nenänpäätä, ja nyt se vedentulo loppui sitten kokonaan :) Kuulemma 10 minuutin kuluttua tilanne korjaantuu. Wifi toimii kyllä oikein hyvin ja ikkunasta aukeaa komea (?) näkymä suoraan MIG-aukiolle. Ja tuo aloituskuvan lippuaitakin löytyi, ihan kuten lupasit.
Terveiset Hargeisasta, kaupunki vaikuttaa mukavalta ja kolmas juttusille tullut herra ryhtyikin sitten perinteisen “whereareyoufromin” jälkeen puhumaan kanssani suomea. Niin sitä pitää!
Kiitos Daniel! Afrikassa kannattanee lisätä sille listalle, että matkalla kannattaa käydä vessassa aika kun siihen on mahdollisuus myös, että kannattaa aina käydä suihkussa kun siihen on mahdollisuus :-) Suomalaisiin taitaa tuolla suunnalla törmätä melko lailla varmasti.
Ja ruotsalaisiin. Pyysin ohikulkijalta (englanniksi) käännösapua, että saisin selville mitä kenkieni putsaus maksaa, kun lankkaripoika ei osannut englantia. Mies ei hänkään juuri englantia puhunut, mutta kysyi, että pratar du svenska. Javisst! Gävlessä asui, äitiään oli moikkaamassa. Kenkien lankkauksen hinta jäi edelleen epäselväksi, sillä hän maksoi koko homman. Hargeisassa oli kyllä mukavia kohtaamisia!
Jos tuli somaleja joinain vuosina Suomeen, niin tosiaan suomensomaleja – tai tässä tapauksessa ruotsinsomaleja – on kyllä palannut, ainakin lomalle, tuolle suunnalle niin paljon, että näkyvät katukuvassa, ainakin, jos päädyt keskustelemaan. Meille osui kohdalle mm. kanadansomali. Täällä Bagdadissa, jossa tätä nyt kirjoitan, ei vielä ole kohdattu suomea puhuvia irakilaisia, mutta ehkä niitäkin vielä tulee vastaan. Afganistanissa tuli suomea puhuvia afgaaneja, jotka olivat siellä lomalla. Suomen kansalaisia jo, joten ei heitä nyt niin vaan sinne olisi, heitäkään, voitu palauttaa, vaikka lehtijuttujen kommenteissa sitäkin tietysti vaadittiin.