Etiopiaa vain pääkaupungin verran

Vietimme marraskuussa 2024 muutaman päivän Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa. Ajankohta on tärkeä tieto, sillä kuten jo Afrikan sarveen suuntautuneen ensimmäisen matkamme yhteenvedossa kerroin, syksyllä 2024 Etiopian tilanne oli maan koillisosissa, jossa monet Etiopian mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä sijaitsevat, oli vielä sen verran epävakaa viimeisimmän sisällissodan jäljiltä, että päätimme tyytyä Addis Abebaan. Jos suunnittelet matkaa Etiopiaan, niin tarkista maan tilanne vaikka tästä (linkki UK:n matkustustiedotteeseen, joka tapaa olla Suomen vastaavaa tarkempi) – ehkä voit hyvinkin liittää turvallisin mielin matkaasi käynnit vaikka Lalibelan kalliotemppeleillä ja Simien-vuorilla. Ennen vuotta 2020 Etiopiaan oli tarjolla valmiita kiertomatkojakin Suomesta – ehkä jos ne vielä joskus palaavat matkanjärjestäjien ohjelmaan saatamme mekin päätyä vielä kiertämään maata moisella laajemminkin.

Addis Abeba, Etiopian noin 5-6 miljoonan asukkaan pääkaupunki. Addis Abeba tai Addis Ababa tai puheessa vain Addis. Addis Abeba on kaupungin virallinen nimi. Englannin kielisissä maissa siitä käytetään usein nimeä Addis Ababa paikallisen ääntämisen sävyä tavoiteltaessa. Addis Abeba tarkoittaa amhara-kielellä uutta (addis) kukkaa (abeba). Ihan uusi kaupunki ei ole, mutta uudehko kuitenkin, sillä Etiopian keisari Menelik II perusti pääkaupungin 1800-luvun lopulla ensin Entoto-vuorille kaupungin yläpuolelle. Vuorilla oli kuitenkin kylmää ja tuulista ja polttopuista ja vedestäkin oli pulaa. Keisarinna Taitu viihtyi alempana laaksossa erityisesti Filwohanin kuumilla lähteillä ja lopulta pääkaupunkikin siirrettiin laaksoon. Jos kylmä ja tuulinen kuullostaa oudolta kun puhutaan Afrikasta, niin kannattaa muistaa, että iso osa Etiopiaa on ylänköä ja Addis Abebakin, nykyisellään, laaksossa, sijaitsee yli 2 kilometrin korkeudessa. Siirto laaksoon osoittautui hyväksi päätökseksi ja kaupungista kehittyi nopeasti maan poliittinen, taloudellinen ja kulttuurinen keskus.

Parissa, kiertomatkamme loppupuolella, jo väljähkössä päivässä ehdimme kokea Etiopian pääkaupungissa nämä asiat:

Entoto-kukkulat

Addis Abeban yläpuolelle yli 3000 metriin kohoavat kukkulat tarjoavat upeat näkymät kaupunkiin, mutta alue on myös suosittu virkistysalue. Me kävimme puistossa arkipäivänä, joten saimme kulkea puiston siistejä polkuja melkein keskenämme – mitä nyt välillä tuli vastaan risukuormia, joita puiston alueella kantoivat pienikokoiset naiset, eivät aasit tai muulit. Matka Entotosta alas kaupunkiin sentään näytti taittuvat kuormaeläinten selässä.

Miljoonakaupungiksi Entoton puistossa oli rauhallista ja ilma oli kirkasta ja puhtaan tuntuista, mitä nyt eucalyptuspuut sopivissa kohdin humisivat ja taisipa puistossa tuoksuakin hiukan eucalyptus. Eucalyptus-puut Etiopiassa on taas yksi näitä lukuisia esimerkkejä maailmassa, että hyvää tarkoittaen maasta toiseen autettu vieraslaji lopulta valtaa kaiken. Kuulemma muita kuin eucalyptus-puita Addis Adebassa näkyy lähinnä puistoissa, joiden puutarhoja ylläpidetään.

Reippaan (?) lenkin jälkeen kävimme vielä katsomassa näköaloja. Isot sateenvarjon näköiset veistokset toivat mieleen Singaporen Gardens by The Bay -aluetta, toki vähän vaatimattomammalla mittakaavalla.

Etiopian kansallismuseo

Retki Entoto-kukkulalle oli mukava – ja suurkaupungissa ehkä vähän yllättäväkin, mutta kaupungin tärkein nähtävyys löytyy sittenkin pienehköstä museosta ja siellä pienestä vitriinistä. Museossa on esillä Lucyn luuranko. Lucy, siis laji, jota hän edusti, nousi 3,2 miljoonaa vuotta sitten kahdelle jalalle ja alkoi kävellä – toisin kuin vielä pääosin neljällä jalalla kävelevät simpanssit. Lajia pidetään yhtenä varhaisimmasta tunnetuista ihmisen esi-isistä. Löytö nimettiin Lucyksi sillä sen löytämisen jälkeisenä yönä tohtori Johanson ja hänen tiiminsä juhlivat löytöään Beatlesin kappaleen “Lucy in the Sky with Diamonds” tahdissa. Jossain vaiheessa he alkoivat kutsua löytöä “Lucyksi”. Lucyn etiopialainen nimi on kuitenkin Dinkinesh, joka tarkoittaa “olet ihmeellinen”.

Tarkkaan ottaen museossa esillä oleva luuranko on muovinen kopio – alkuperäinenkin on kyllä tallessa samaisen museon Paleoantropologian laboratoriossa erityisessä “tallelokerossa”.

Lucyn löytymisestä on tänä vuonna (2024) 50 vuotta ja sen kunniaksi Clevelandin luonnonhistoriallisessa museossa on aiheen tiimoilta näyttely, jossa on esillä myös rekonstruoitu Lucy karvoineen kaikkineen – lue lisää museon näyttelystä tästä.

Museossa on esillä muitakin antiikin esineitä, taide-esineitä ja fossiileja, jotka kertovat Etiopian pitkästä ja rikkaasta historiasta, mutta sen hehkutuksen jälkeen mitä museo-opas keskitti Lucyn luurankoon, ne tuntuivat jotenkin mitättömiltä, ainakin asiaan kovin paljoa vihkiytymättömästä. Vähitellen kuitenkin huone huoneelta museossa siirryttiin lähemmäs nykyaikaa ja siinä vaiheessa kun päästiin Etiopian keisareihin ja heistä viimeiseen, Haile Selassieen, niin esineistö alkoi taas jo kiinnostaakin. Vaikka Haile Selassien valtaistuin.

Addis Abeban yliopisto ja etnologinen museo

Jos kansallismuseossa näimme Haile Selassien valtaistuimen, kruunun ja muutaman muotokuvan, niin lisää Haile Selassieta oli tiedossa osaksi Addis Abeban yliopistokampusta päätyneessä keisarin entisessä palatsissa. Palatsikierros käsitti kokous- ja työhuoneita, mutta myös makuuhuoneen ja kylpyhuoneen. Sisustus, kylpyhuoneen kalusteita myöten, oli tuotettu Euroopasta. Siinä missä kansallismuseossa oli “pakko” olla hiukan kiinnostunut muustakin kuin Lucyn luurangosta, niin palatsiin oli sijoitettu myös etnologinen museo, jonka kohdalla taas museo-opas oli paikoitellen turhankin yksityiskohtainen selostuksissaan.

Palatsirakennuksen edessä sijaitsevat ei-mihinkään vievät betoniportaat vaikuttivat ensin vähän oudoilta, mutta niillekin löytyi selitys. Italia miehitti Etiopiaa 13 vuoden ajan ja nuo 13 porrasta kuvaavat 13 miehityksen vuotta.

Vähän tuoreemmasta historiasta kertoi lyhyt tekstinpätkä palatsin sisäänkäynnissä: Suomen Addis Abeban lähetystö on tukenut tätä museota ilmeisesti ihan merkittävällä lahjoituksella – siis Suomi mainittu!

Haile Selassie

Jos Haile Selassie ei ollut ihan tuoreena mielessäsi koulun historiantunneilta, niin tässä lyhyt kertaus aiheesta:

Haile Selassie I oli Etiopian viimeinen keisari keisari vuosina 1930–1974 ja yksi 1900-luvun merkittävimmistä afrikkalaisista johtajista. Etiopiahan on toinen Afrikan valtioista (Liberian lisäksi), joka ei koskaan ollut siirtomaa ja sitä hallitsivat vuosisatojen ajan keisarit, jotka kaikki kuuluivat sukuun, jonka uskottiin polveutuvat Saban kuningattaresta.

Haile Selassie pyrki modernisoimaan Etiopiaa. Hän uudisti hallintoa, perusti nykyaikaisia oppilaitoksia ja kehitti maan infrastruktuuria. Hänen vahva uskonsa kansainväliseen yhteistyöhön johti Etiopian jäsenyyteen Kansainliitossa ja Yhdistyneissä kansakunnissa. Vuonna 1936 Haile Selassie nousi maailman tietoisuuteen pitäessään kuuluisan puheensa Kansainliitossa Italian hyökättyä Etiopiaan. Hänet nähtiin symbolina vastarinnalle kolonialismia ja imperialismia vastaan.

Haile Selassie oli perustamassa Afrikan yhtenäisyysjärjestöä vuonna 1963 ja oli sen ensimmäisenä puheenjohtaja. Sittemmin Afrikan Unioni korvasi tämän järjestön ja siihen kuuluvat kaikki Afrikan maat. Afrikan Unionin, kuten sen edeltäjän, päämaja on edelleen Addis Abebassa.

Selassien hallinto kuitenkin kohtasi sisäistä kritiikkiä erityisesti köyhyyden ja poliittisen vapauden rajoittamisen vuoksi. Vuonna 1974 hänet syrjäytettiin sotilasvallankaappauksessa, ja hän kuoli seuraavana vuonna kotiarestissa. Hänen perintönsä elää edelleen Etiopian historiassa.

Haile Selassien hauta on Pyhän kolminaisuuden katedraalissa, joka jäi meiltä tällä kertaa näkemättä, syystä tai toisesta – alkuperäisessä kiertoajeluohjelmassamme se kyllä oli. No, ehkä kolmas kohde yhden keisarin tiimoilta olisi jo ollut vähän liikaakin.

Keisari Menelik II:n mausoleumi

Haile Selassie oli meillekin sentään ainakin nimenä sen verran tunnettu jo ennen vierailuamme Addis Abebassa, että häneen liittyvä historia hienoisesti sentään kiinnosti. Oppaamme halusi kuitenkin viedä meidät myös Kiddist Maryam -kirkon alla sijaitsevaan Menelik II:n mausoleumiin. Emme olleet ihan kartalla tämän nähtävyyden osalta, joten emme osanneet kieltäytyäkään.

Kirkolle saapuessamme siellä oli juuri meneillään joku seremonia, joten jouduimme ensin odottelemaan hetken sen päättymistä. Sen jälkeen jouduimme vielä odottelemaan mausoleumioppaan saapumista – Addis Abebassa aivan erityisesti tuntui jokaisessa kohteessa olevan tärkeää, että läsnä oli kohdeopas, vaikka kanssamme kaupunkia kiertänyt paikallisoppaamme olisi luultavasti osannut kaikkialla opastaa ainakin ulosanniltaan sujuvamminkin kuin nämä kohdeoppaat, mutta minkäs teet. Onneksi kirkon edustalla oli puutarha, jossa käyskenteli jättiläiskilpikonnia kuin vaikka Seychelleillä tai Sansibarilla. Tai no ei niitä kyllä sellaisia määriä ollut kuin Prison Islandilla Sansibarilla. Kilpikonnat eivät ympäristön merkityksellisyydestä tai pyhyydestä sen kummemmin välittäneet kun päättivät vaikka paneutua suvun jatkamiseen iltapäivän iloksi. Kyllähän moistakin hetken seurasi ihan mielenkiinnosta …

Menelik II oli Etiopian keisari pari keisaria ennen Haile Selassieta (1889-1913). Hänen ansiokseen voidaan laskea modernin Etiopian syntyminen ja Etiopian säilyminen itsenäisenä siirtomaa-aikakaudella. Mm. ensimmäinen rautatie Addis Abebasta Djiboutiin rakennettiin hänen aikakaudellaan. Rautatieyhteys on nykyisinkin olemassa, ei tosin alkuperäisillä raiteilla, mutta kun kuulimme siitä Djiboutissa pienen hetken harmittelimme, että miksi emme palanneet Djiboutista Addis Abebaan muodikkaasti maata pitkin. Matka olisi kuulemma taittunut n. 10 tunnissa.

Lopultakin kirkkoon – ja mausoleumiin

Kun seremoniat vihdoin olivat päättyneet ja opaskin löytynyt ja pääsimme suitsukkeilta löyhkäävään kirkkoon. Itse kirkkokierros oli onneksi lyhyt – joskin vähän ajan päästä olisin toivonut, että mausoleumikierros olisi ollut vielä lyhyempi. Mausoleumi tosiaan sijaitsi kirkon alla, opas avasi kirkon lattiassa olevan punaisella matolla peitetyn luukun ja taskulampun valossa kömmimme portaita alaspäin. Pahimmillaan portaiden ja katon väliin jäi ehkä metrin verran, eli portaat piti laskeutua suunnilleen istumalla edeten. Alas päästyämme oli edelleen yhtä pimeää, eli kryptaa ei syystä tai toisesta oltu sähköistettu, joten etenimme isojen valkoisten marmorisarkofagien välissä taskulampun ja kännyköiden valossa. Kuuntele siinä nyt sitten turhan tarkkaa selostusta jo melko muinaisista tapahtumista huonosti äännetyllä englannilla, pimeässä ja tilassa, josta raikas ilma loppui alkumetreillä jos sitä olikaan. Jonkin ajan päästä päätimme luopua tarpeettomasta kohteliaisuudesta ja totesimme, että emmeköhän me jo ryömi täältä ylös!

Etiopialainen ruoka

Yksi päiviemme “ohjelmanumeroista” oli myös perinteinen etiopialainen ateria. Paikallisessa, joskin luultavasti paremman luokan sellaisessa, ravintolassa aikamme tavasimme englanninkielistä ruokalistaa, mutta luovutimme lopulta kysymykset siitä, että mitähän tämä tai tämä olisi ja annoimme oppaamme tilata koko seurueelle ison kokoelman ruokaa. Tai melkein koko seurueelle, sillä kuljettajamme noudatti jotain keskiviikot ja perjantait paastoa, eli söi näinä päivinä vain kasvisruokaa, joten hänelle tilattiin oma lautasellinen ruokia. Ruokien seuraksi pöytään kannettiin kuuluisaa etiopialaista injera-leipää, jota käytettiin lusikoiden tapaan, eli ruoka kerättiin leipään ja kokonaisuus vietiin sitten suuhun, kaikki sormin tietysti. Injeraa oli tarjolla myös hotellissa aamiaiselle,. Hapahkona leipänä en siitä aamiaisleipänä innostunut. Ehkei sitä marmeladin kanssa syötäväksi oltukaan tarkoitettu.

Etiopialainen ateria päättyi tietysti etiopialaiseen kahviin – niille, jotka kahvista perustavat, kuten vaikka Lasse. Parin Addis Abeban päivinä kokemiensa kahviseremonioiden innoittamana Lasse jäi jo harmittelemaan ettemme huomanneet etukäteen varata jonkinlaista kahviretkeä – sellaisiakin kuulemma Addis Abebassa voisi tehdä ja jos aikaa olisi ollut vähän enemmän, niin etiopialaiseen kahviin olisi voinut tutustua kahviviljelmiltä alkaen. Kahvinviljelyyn olemme kyllä tutustuneet maailmassa useammassakin paikassa, mutta etiopialainen kahvi on sen verran kuuluisa juttu, että tavallaan siihen olisi kyllä pitänyt paneutua juuri täälläkin, Etiopiassa.

Pari muuta huomiota

Ihan alunperin ohjelmassamme olisi ollut myös pistäytyminen Mercatolla, Addis Abeban isolla markkina-alueella. Lopulta aika loppui kuitenkin sitten kesken, sillä halusimme ehtiä vielä käymään suihkussakin ennen öistä paluulentoa. Afrikkalaisia markkinoita kun tuli tälläkin matkalla kuitenkin nähtyä hiukan niin Somalimaassa kuin Djiboutissa.

Addis Abeba on iso kaupunki ja vaikka liikenne soljuikin vierailupäiviemme aikana yllättävänkin sujuvasti, niin ajoittain ruuhkia väistämättä miljoonakaupungissa syntyy ja osa päivistämme kuluikin ruuhkissa istuen. Onneksi oppaamme oli hyvä, myös kielitaidoltaan, ja nautimmekin pitkistä keskusteluista koskien niin Etiopiaa kuin Eurooppaa Addis Abebaan kiertäessämme. Jos vaikka monissa yhteyksissä ihmiset, mekin, saatamme todeta, että This is Africa, ajatuksena, että monet asiat saattavat toimia vähän nilkuttaen, niin paremmin Addis Abeban liikenne toimi kuin vaikka Dhakan. No tosin Dhaka taitaa olla asukasluvultaan vielä neljä kertaa Addis Abebaa suurempi.