Vietimme kesäkuussa Sansibarin saarella noin 6 vuorokautta. Jaoimme aikamme melko tarkkaan puoliksi Kivikaupungin, Stone Townin, ja itärannikon välillä. Stone Towniin olimme varanneet Get Your Guiden kautta kaksi (yksityistä) retkeä, kaupunkikierroksen ja retken Prison Islandille. Prison Islandille meitä vetivät niin siellä oleva jättiläiskilpikonnapopulaatio kuin meriretki sinänsä, eli halusimme kokea Kivikaupungin myös mereltä käsin.
Vankilasaari. Prison Island, tai Changuu Island, silläkin nimellä saari tunnetaan, sijaitsee Stone Townin edustalla n. 1/2 tunnin venematkan päässä. Saarelle turisteja kuljettavat veneet ovat pieniä ja yleensä kai venekuljetukset varataan per saarelle matkaava ryhmä, eli meidän tapauksessamme matkasimme saarelle kahdestaan. Menomatkalla tuuli aika reippaasti ja ajoittain melko pienessä veneessä kävi mielessäni, että minulla oli passimmekin olkalaukussani. En nyt varsinaisesti ollut huolissani hukkumisesta, olihan meillä pelastusliivit ja osaamme uidakin, mutta tuo kaikkien tavaroiden kastuminen häiritsi hiukan ajatuksena, kamera, puhelimet – ja ne passit. Ehkä kannattaisi säilyttää puhelinta vedenpitävässä pussissa ja samoin passeja – tai säilyttää ne hotellihuoneessa lukitussa käsimatkatavaralaukussa vaikka.
No, emme me sitten kastuneet, mitä nyt muutaman vesisuihkun verran aaltojen lyödessä veneen kylkiä vastaan ja kohta olimmekin jo Prison Islandin rantavedessä. Kulku veneeseen ja veneestä tapahtui niin Stone Townin rannalla kuin Prison Islandin rannalla matalassa rantavedessä kävelemällä, eli tälle retkelle kannattaa valita korkeintaan capri-mittaiset housut ja helposti pois otettavat sandaalit. Mielessämme oli riittävän tuoreeltaan veneretki Sanurin rannalta Nusa Penidalle Balilla viime kesänä, joten olimme varautuneet pieneen kahlaamiseen. Veneemme kippari oli yhdistelmä kipparia ja retkiopasta, joten odottelimme rannalla hetken, että hän sai veneensä ankkuroitua turvallisesti saarikierroksemme ajaksi. Opas saarella ei liene pakollinen, mutta ainakin meille sattui niin hyvä opas, että mielellämme maksoimme opastuksestakin. Ainakin meiltä olisi muuten todennäköisesti jäänyt näkemättä riikinkukkojen tanssa, päiväunilla olevat lepakot ja pensaikon kätköissä kulkeva pieni diddik -antilooppi.
Jättiläiskilpikonnia ja riikinkukkoja
Ensimmäinen kohteemme pienellä saarella olivat jättiläiskilpikonnat.
Seychelleillä on pieni saari nimeltä Aldabra. 1919 brittiläinen kuvernööri Seychelleillä lahjoitti neljä Aldabran saarella silloin elänyttä kilpikonnaa Sansibarille. Tai lahjoitti ja lahjoitti, sillä vastalahjana Sansibar antoi maustekasvien siemeniä. Nämä kilpikonnat sijoitettiin Changuun saarelle, jossa ne sittemmin ovat lisääntyneet siinä määrin, että nykyisin niitä on yli 100. Parikymmentä vuotta sitten niitä oli välillä taas vain seitsemän, sillä niitä myytiin lemmikeiksi tai ruuaksi, mutta sittemmin niitä onnistuttiin taas suojelemaan paremmin. Öisin paikalla on kuulemma nykyisin aseistetut vartijat varmistamassa, että kilpikonnat eivät lähde vorojen matkaan. Kaikkein pienimmät kilpikonnat pidetään turvallisesti häkissä kunnes ne selviävät isompien seurassa. Samainen häkki turvaa ne myös lähtemästä turistin tai salametsästäjän matkassa saarelta.
Nyt vanhimmat jättiläiskilpikonnat Vankilasaarella ovat lähes 200 vuotta vanhoja, ne olivat siis jo lähes 100-vuotiaita Sansibarille tullessaan – matkailla voi siis vielä vanhanakin, ainakin jos on jättiläiskilpikonna! Isot kilpikonnat saattavat painaa jopa 250 kiloa.
Kilpikonnien alue on ehkä kolmasosa koko pienestä saaresta ja jättikokoisten kilpikonnien lauma tekeekin siitä lähes ruuhkaisen. Kävelypolkujen ja muun alueen välillä on paikoitellen matala kiviaita, mutta niin ihmiset kuin kilpikonnat liikkuvat alueella vapaasti. Kilpikonnat kaalin kerien perässä ja ihmiset kilpikonnien. Ainoa ohje, jonka noudattamista henkilökunta taitaa valvoakin, on, että kilpikonnien päällä ei saa istua. Kilpikonnat kuulemma pitävät huomiosta, eli sikäli niitä voi kuulemma hyvinkin houkutella vaikka Instagram-kuviin turistien kanssa. Mekin innostumme ruokkimaan muutamaa kädestä pitäen.
Aikaisemmin olemme nähneet jättiläiskilpikonnia Galapagos-saarilla ja Seychelleillä. Galapagoksella ehdimme näkemään vielä Lonely Georgen elossa vuonna 2006. Lonely George oli oman alalajinsa viimeinen tunnettu edustaja, joten sen myötä laji kuoli sukupuuttoon. Maailman vanhin jättiläiskilpikonna on tätä nykyä Saint Helenan saarella elelevä Jonathan, jonka syntymävuodeksi on arvioitu noin 1832, eli 190 vuotta tuli juuri täyteen. Pitäisiköhän sitä sittenkin lähteä Saint Helenalle, Jonathaniakin moikkaamaan?
Riikinkukkojen tanssi
Meidän ollessa keskittyneitä kilpikonniin oppaamme oli tarkkaillut aluetta vähän laajemminkin ja huomannut, että vähän sivummalla on riikinkukkouros ja useampia riikinkukkonaaraita. Otimmekin muutamia kuvia myös näistä linnuista ja käännyimme takaisin katsomaan kilpikonnia. Opas kuitenkin ehdotti, että keskittyisimme sittenkin lintuihin, sillä uros oli levittänyt pyrstösulkansa upeaksi viuhkaksi ja oli aloittamassa tanssin naaraiden edessä. Olen toki nähnyt riikinkukkoja monen monessa puistossa Euroopassakin, mutta tällaista näytöstä en ollut ennen nähnyt!
Vanha vankila
Lopulta maltoimme jättää kilpikonnat ja riikinkukot taakse ja jatkoimme matkaa vanhan vankilan alueelle. Vaikka saaren nimenä on Vankilasaari ja saarella on vanha vankila, niin vankilana rakennus ei ole koskaan toiminut. Alunperin saari oli asumaton, mutta 1860-luvulla Sansibarin ensimmäinen sulttaani myös sen orjakauppiaille, jotka käyttivät sitä orjien säilyttämiseen matkalla Stone Towniin tai Stone Townista. Vankilarakennus rakennettiin vasta 1890-luvulla, kun saari oli jo myyty briteille.
Karanteenikeskuksena saaren tiloja on käytettiin sittemmin esimerkiksi torjumaan keltakuumeen leviämistä: sairastuneet tai mahdollisesti tartunnan saaneet jätettiin saarella viikoksi tai pariksi ennen kuin he pääsivät Sansibarin pääsaarelle. Saarella saattoi olla jopa 900 potilasta. Nykyisin vanhassa vankilarakennuksessa on ravintola. Kannattaa myös kurkistaa pienelle rantaterassille, joka aikoinaan toimi wc:nä eli vesiklosettina, vesi oli ehkä viitisen metriä terassin reunan alapuolella ja sitä riitti!
Prison Island ei ole suuren suuri, mutta hiukan ellei nyt varsinaista metsää, niin pensaikkoa saarelle kuitenkin mahtuu. Kävellessämme vanhalle vankilalle oppaamme hetkittäin pysäytti meidät polulla ja kehotti katsomaan pensaisiin – ja siellähän se oli, dikdik, antiloopeista pienin. Kuulemma saarella on näitä kymmenittäin, mutta luultavasti nämä pienet eläimet olisivat jääneet meiltä huomaamatta ilman oppaamme harjaantunutta silmää.
Takaisin Kivikaupunkiin
Prison Islandille olisi teoriassa voinut jäädä pitemmäksikin aikaa. Saaren rannat ovat hienohiekkaisia Sansibarin tapaan ja rannan tuntumassa olisi kuulemma ollut koralliriuttojakin. Me palasimme kuitenkin aamupäivän mittaisen retkemme jälkeen takaisin Kivikaupunkiin. Tuulikin oli vähän tyyntynyt ja aallot olivat jo kesympiä. Tuntuikin melkein siltä, että Kivikaupungin ranta lähestyi turhankin nopeasti – olisihan sitä mereltä voinut ihailla vähän pitempäänkin!
Tuollaiselle retkelle olisin itsekin voinut lähteä. Seychelleillä sain tänä kesänä minäkin nähdä ja syöttää kilppareita. Tosin kaalin sijasta vihreillä oksilla, jotka onneksi olivat aika pitkiä, ihan noin lähelle kilpparin suuta en nimittäin olisi tohtinut kättäni laittaa, jos vaikka vahingossa puraisisivat! Upea riikinkukko, teillä kävi hyvä tuuri.
Kiitos Daniel! Itse asiassa kun muistutit, niin Seychelleillä turisteille tosiaan taidettiin tarjota niitä vähän pitempiä oksia, ei siis kaaleja tai kaalin lehtiä. Itsekin olin melko varovainen, Lasse suhtautui kilppareihin rohkeammin :-)
Me olemme nähneet jättiläiskilpikonnia vain Galapagossaarilla, mutta hauskoja veijareita ovat. Vähän kiinnostaisi lähteä niitä Afrikankin suuntaan katsomaan! Strutsien soidinmenoja olemme päässeet seuraamaan useita kertoja, mutta eipä tule mieleen, että riikinkukkojen kanssa olisi koskaan käynyt niin hyvää tuuria!
Kiitos Mikko! Galapagoksella meillä sattui sellainenkin juttu, että yksi todella iso kilpikonna tukki tiemme, sellaisen suomalaisen mökkitien levyisen. Pikkubussin kuski pysäytti auton ja pyysi avukseen kolme raavasta miestä ja he sitten nostivat kilpikonnan syrjään. Ihan alkuun emme kyllä, matkustajat, ihan uskoneet, että kuski oli tosissaan.
Ihanat konnat! Ja kiva lukea, että suojelutyöhön on taas pienen ”tauon” jälkeen panostettu. Tuo ympärivuorokautinen vartiointi kuulostaa myös hyvältä – vaikka toki onkin sääli, että sellaista ylipäätään tarvitaan.
Kiitos Eveliina! Näiden eläinkohteiden eettisyys on tietysti aina oma lukunsa, mutta ajatellen sitä, että kilpikonnat, joista nämä kaikki ovat polveutuneet, nyt ovat tälle saarelle Seychelleiltä päätyneet, niin ehkäpä näillä nyt kohtuulliset olot kuitenkin on, kilpikonniksi.
”Ainakin meiltä olisi muuten todennäköisesti jäänyt näkemättä riikinkukkojen tanssa, päiväunilla olevat lepakot ja pensaikon kätköissä kulkeva pieni dikdik -antilooppi.”
Meillä oli opas joka oli ihan ”turha” tässä mielessä. Eipä esim mitään näistä teidän jutuista nähty ja muistan kysyneeni jotain, mihin hän ei tiennyt vastausta. No tähän on reissuilla tottunut.
Kiitos Mari! Me tapaamme etsiä retkiä Get Your Guidesta tai Viatorista lukien retkien arvostelujakin ja useimmiten on löytynyt ihan hyviä oppaita, kuten tämäkin.
Kivan ja leppoisan kuuloinen retki, tällaiselle menisi mieluusti. Kilpikonnien pitkäikäisyys on kyllä hämmästyttävää.
Kiitos Kati! Jostain taisin tässä yhteydessä lukea, että pitkän iän salaisuus on hidas aineenvaihdunta. Nuo otukset eivät turhia hötkyile :-)
Upeita kilpikonnia! Huh, miten vanhoiksi ne voivat elää. Onneksi niitä suojellaan nyt paremmin. Me näimme Lissabonissa ”tanssivan” riikinkukon ja olipas sitä hauskaa seurata. Ihan nättejä ne ovat pyrstön puoleltakin :D
Kiitos kommentista! Kivan satsin eläimiä tuo pieni saari meille tosiaan tarjosi, osittain tietysti sattumaa, osittain oppaan osaamista ja tarkkaavaisuutta.
Nuo kilpikonnat on niin hellyttäviä jötiköitä! Itselläni on hienoimmat kokemukset Galápagokselta ja tietysti Costa Ricasta, kun pääsin yölliselle retkelle katsomaan kilpikonnien munintaa ja pienten juuri kuoriutuneiden poikasten matkaa kohti merta. Ajatella, että pienenä tyttönä näki joka kesä Suomessakin kilpikonnia samalla kun kävi hyörimässä Linnanmäen laitteissa ja sotkemassa vaatteensa hattaraan.
Kiitos Hannele! Suomessa, kilpikonnia? Sellaisia pienempiä maakilpikonnia? Yhdellä ystävälläni oli, ehkä onkin, sellainen lemmikkinä, taitavat nekin olla melko pitkäikäisiä.
Komeita ja jotenkin tosi symppiksen näköisiä otuksia ovat nuo jättiläiskilpikonnat! Ja on kyllä hienoa että tuo kanta, vaikka vierasperäinen onkin, on saatu elvytettyä ja rosvous pysäytettyä. Tätä saariretkeä voisi itsekin harkita kun rakennetaan ohjelma Sansibarilla käymiseen!
Kiitos Anne! Jos rantaelämä ei ole ykkösjuttu, niin Sansibarilla kannattaa antaa Stone Townille aikaa, vaikka useampi päivä.
Upeita otuksia nuo kilpikonnat. Itse tosin hiukan pelkään niitä. Olisi aika itsestään selvää, että ihmisen kuuluisi kunnioittaa luontoa ja eläimiä, eikä pitäisi olla tarvetta tällaiselle toiminnalle. On aika surullista, että eläimiä pitää suojella ihmisiltä. Niin kamalia otuksia me ollaan :(
Kiitos Melissa! Köyhimmissä maissa eläinten suojelu on sidoksissa ”ihmisten suojeluun”. Jos ei ole rahaa edes ruokaan, niin jokainen mahdollisuus ansaita jotain otetaan käyttöön, joskus eläimestä välittämättäkin.
Onnistuitte näkemään tällä retkellä vaikka mitä! Upeita nuo jättiläiskilpikonnat. Aika isoja olivat Havaijilla näkemämmekin mutta kyllä nämä ovat ihan omassa sarjassaan. Riikinkukkojen soidintanssia olen sentään nähnyt useammankin kerran. Niitä on yllätävän paljon täällä Kaliforniassa, ja ovathan ne kyllä hienoja.
Kiitos Paula! Kaliforniasta ei suhteellisesti ottaen ole pitkä matka jättiläiskilpikonnia katsomaan Galapagoksellekaan – siellä ne ovat myös vähintään yhtä isoja kuin nämä Sansibarilla tai Seychelleillä oleilevat.