Finnair Plus Insider -ryhmässä Facebookissa joku kyseli taas äskettäin mielipiteitä A350-koneiden businessluokasta ja sai kysymykseensä n. 40 kommenttia lyhyessä ajassa. Laskin huvikseni, että 2/3 näistä ylisti uusia istuimia varauksettomasti ja etenkin englanninkielisista kommentoijista monet sanoivat rakastavansa niitä. 1/3 piti niistä hiukan hillitymmin ja nosti esille näkökulmia kuten, että istuimet eivät sovi liikuntarajoitteisille tai ihmisille, joilla on selkäongelmia. Joku hiukan iäkkäämmäksi itseään luonnehtinut muistutti, että istuimelta nouseminen voi olla hiukan haastavaa.
Tuttavani, joka on lähes kaksi metriä pitkä ja muutenkin isokokoinen, taisi kokeilla kerran, eikä sen jälkeen ole enää Finnairilla lentänyt.
Talvipakomatkamme menolennon Helsingistä Miamiin onnistuimme upgreidaamaan pisteillä Premium Economysta business-luokkaan. Paluumatkammekin Atlantin ylitys tapahtuu samalla välillä ja korotusanomus pisteillä on sillekin välille tehty, mutta yölennolle sen saaminen lienee epävarmempaa. Paluussa kone ei myöskään ole A350, ainakaan näiltä näkymin, joten ehkä Premium Economy on ihan riittävä taso etenkin kotiinpäin mentäessä.
Avioksia matkustusluokan korotuksesta Premium Economystä businekseen kuluu kaikilla kaukolennoilla sama määrä, eli 23 000 aviosta.
Joku ehti minulta jo kysymään arviota, että mahtaakohan hänen upgrade-anomuksensa mennä läpi, eli miten täyttä koneessa oli. Meidän lennollamme businessluokka vaikutti täydeltä, mutta sehän ei tietysti kerro mitään minkään muun päivän lennosta. Yleinen käsitys lienee kuitenkin, että upgrade Premium Economystä businekseen onnistuu todennäköisemmin kuin turistista businekseen.
Tammikuinen lentomme Helsingistä Miamiin oli ensimmäinen kokemuksemme A350-koneen uudesta (jos sitä nyt enää voi uudeksi sanoa) businessluokasta ja pidimme siitä lähes varauksettomasti.
AirLounge -istuin tarjoaa yksityistä tilaa
Isot AirLounge-istuimet, joiden selkänoja ei siis liikahdakaan, muodostavat mukavan yksityisen tilan. Istuimen selkänoja kaartuu sen verran käytävän reunallekin, että vaikka istuimme keskimmäisillä paikoilla 1 + 2 + 1 rivillä tila tuntui mukavan yksityiseltä. Pariskuntana pidimme istuinten välissä olevaa seinämää avoimena.
Jos vieressä olisi istunut tuntematon henkilö sen sulkemalla tila on yksityinen myös vieressä istuvan naapurin suuntaan.
Päivälennolla istuin toimitti lähinnä oleskelusohvan virkaa – kotisohva tuli ihan mieleen, sillä tilaa oli asettua katsomaan elokuvaa tai lukemaan kirjaa kivasti välillä asentoa vaihdellen. Olin etukäteen myös lukenut kommentteja siitä, että sänkynä istuin on kova vaikka sen varustukseen ohut patja kuuluikin, mutta päiväkokemuksena en pitänyt sitä haittaavan kovana – voi olla, että nukkuessa sekin tulisi vastaan.
Itse pidin penkkiä alun jälkeen koko ajan tasaiseksi isoksi tilaksi levitettynä, mutta toki sitä voi “pelkkänä” tuolinakin käyttää. Makuuasentoon asettuminen tarkoittaa “liukumista” istuimella alaspäin ja jalkojen asettamista niille varattuun koloon, mikä ei minusta ollut erityisen vaikeaa – eli onnistuu vielä 180-senttiseltä ja 41 numeron jalan omaavalta ihan mukavasti. Isomman ystäväni mukaan ei onnistu eivätkä jalatkaan oikein niille tarkoitettuun koloon mahdu.
Hetken alkuun ihmettelin miten kaikki toimii, esimerkiksi miten tuolista saa sängyn tai päivälennolla leposohvan, sillä aukon yksi osa nostetaan edestä ja toinen osa liu’utetaan takaa. Tutustuin myös aikani eri lokerikkoihin, joista yksi on makuutason sivulla ja toinen selkänojassa. Vähän huolissani siitä, että unohtaisin niihin jotain en kuitenkaan käyttänyt kumpaakaan suljettavaa lokeroa oikein mihinkään – eipä ollut tavaroitakaan oikeastaan kuin käsilaukku, iPad ja puhelin. Lokeroiden lisäksi tarjolla on tietysti pistorasia ja USB-A- ja USB-C-latauspisteet. Langaton latausalustakin olisi ollut, mutta emme ole moista ominaisuutta laitteisiimme hommanneet.
Varusteita lennolle
Istuimen lisäksi tarjolla oli jo ohimennen mainitsemani patja, raidallinen peitto, kaksi erilaista tyynyä, varustepussi, joita en avannutkaan, sillä käsilaukussani oli jo lennoilla tarvitsemani asiat, kuten vaikka hammasharja ja -tahna. Lisäksi mukana oli mielestäni hyvin niin äänet vaimentava kuin elokuvien äänet toistavat kuulokkeet. Kansainvälisissä matkailuryhmissä businessluokan lennoilla monet odottavat saavansa myös pyjaman, mutta itse en usko, että olisin sellaista yölennollakaan kaivannut. Harmaat huopatohvelit sen sijaan olivat kivat – mukavampi niillä oli koneessa liikuskella kuin sukkasillaan!
Kaksi ateriaa ja välipaloja
11 tunnin lennolla tarjoiltiin alkujuoma heti koneeseen saavuttaessa: vaihtoehtoja oli kuitenkin vielä siinä vaiheessa vähän, sillä juomakärryt olivat vielä kiinni. No kaipa sitä kuohuviiniäkin voi juoda Coca-Colaa odotellessa … Illallinen tarjottiin muutaman tunnin päästä ja toinen pieni ateria muutama tunti ennen Miamiin laskeutumista. Aamiaiseksi sitä ei kai oikein voi sanoa, sillä 12:30 lähtenyt lento saapui Miamiin 16:30.
Emme tunnustaudu erityiseksi kulinaristeiksi ja vaikka tuon alussa mainitsemani Finnair Insider -ryhmän ehkä yleisin valitus koskeekin Finnairin tarjoaman ruuan laatua, niin meille laatu ja valikoima oli riittävä. Välipalojakin sai hakemalla tai pyytämällä aterioiden välillä.
Joskus jopa Premium Economy -luokassa matkustaessamme meille on käynyt niin, että jotkut ruokavaihtoehdot ovat loppuneet jo ennen kuin tarjoilu on saavuttanut meidät, mutta tällä kertaa niin ei käynyt. Kuulemma haluamansa vaihtoehdon voisi kyllä varata etukäteenkin, jos haluaa varmistaa tietyntyyppisen ruuan saatavuuden.
Viihdettä isolta ruudulta – ja iPadiltä
Viihdetarjontakin kelpasi, katsoin jopa kaksi Letterboxin watchlistilläni ollutta elokuvaa lennon aikana, eli Twistersin ja May June -elokuvat. Eipähän tarvitse enää kumpaakaan odottaa tulevaksi johonkin suoratoistopalveluun tai jonottaa kirjastosta! Ehdin myös lukemaan aikaisemmin lukemani Jari ja Kati Tervon Ukko-kirjan jatko-osan Ukko ja Mökki. Lukuaikani tammikuulta olin itse asiassa jo kuluttanut melkein loppuun ennen lentoa, mutta offline-tilassa etukäteen ladattujen kirjojen lukeminen onnistuu yli sallitun tuntimääränkin :-)
Miamissa Santo Domingoon
Miamiin saavuimme vielä melko virkeinä mukavasti sujuneen lennon jälkeen. Tunnin mittainen jono passin- ja meidän tapauksessamme viisumien tarkastukseen vei kyllä jo vähän viimeisiä päivän energiasta. Muutama vuosi sitten matkustimme myös Miamin kautta kahdesti ja toisella kerralla jono oli pitkähkö, toisella taas hyvin lyhyt, mutta Miamissa kannattaa toki henkisesti varautua pitkäänkin jonoon.
Yhdysvaltoihin palasimme viikkoa myöhemmin Puerto Ricon kautta, mikä maahantulon kannalta olikin loistava juttu, sillä maahantulomuodollisuudet sujuivat siellä noin yhtä nopeasti kuin suomalaisen saapuminen Helsinki-Vantaalle.
Tällä kertaa jatkoimme Miamista yhden yön lentokenttähotellissa (Best Western) vietetyn yön jälkeen Dominikaaniseen tasavaltaan. Santo Domingoon olisi tietysti löytynyt muitakin reittejä kuin Miamin kautta, mutta paluussa jäämme Miamiin vielä muutamaksi päiväksi, joten paras vaihtoehto oli ottaa väli Helsinki – Miami – Helsinki meno-paluuna ja jatkaa siitä.
Pidän Finnairin bisnespenkistä kovasti, mutta se jakaa mielipiteitä. Monia häiritsee pään painaminen makuuasennossa samaan kohtaan, mihin sadat edelliset matkustajat ovat painaneet takamuksensa – vaikka siinä on tyyny tai pari sentään välissä. Sähkötuoleille tyypilliset muhkurat ja saumakohdat puuttuvat, makuualusta on moneen muuhun penkkiin verrattuna pitkä ja leveä, sekä myös hyvin yksityinen. Kun siellä löhöilee, ei muita matkustajia edes näe, ja runsas toppaus imee ääntäkin hyvin niin, että matkustamossa on suht hiljaista.
Konseptiin kuuluu memory foam -tyyny, mutta aika varhaisessa vaiheessa Finnair niisti ne pois. Niitä on edelleen saatavilla, mutta sellainen pitää osata erikseen pyytää, mielellään heti lennon alussa. Se tekee istuma-asennosta huomattavasti mukavamman. Pyytämällä saa myös sukat tai vaikkapa huulirasvan, se kun on säästetty pois sieltä Marimekon pussukasta.
Ruoka on ehdottomasti surkein osa kokemusta. Nälkään ei kuole, mutta eipä tule mieleen kaukolentoyhtiötä, joka yrittäisi päästä yhtä halvalla niin ruoka- kuin juomapuolellakin.
Penkki on myös A330-koneissa täsmälleen samanlainen. Jotkut sanovat, että se olisi ahtaampi, koska koneen runko on kapeampi, mutta en ole kyllä käytännössä huomannut mitään eroa.
Kiitos Daniel! Enpä ollut ajatellut tuota pään kohtaa – vaikken nyt tarkkaan enää muista, että ylettyikö tuo patjakin siihen kohtaan, kun sen kuitenkin hetimmiten kokonaan levitin. Yksityisyys toteutuu kyllä hyvin, tuskin matkan aikana näin ikkunarivissä “vieressäni” istuvaa henkilöä – ja Lassen taas hetkittäin halusinkin nähdä :-)
Hyvä vinkki tuo memory foam -tyyny, jos vaikka upgrade joskus toistekin menisi läpi. Toistaiseksi olemme olleet vähän haluttomia ostamaan suoraan businessluokan liput, jotenkin vielä tapaamme miettiä, että jos samalla hinnalla tekisi parikin matkaa, niin mieluummin ehkä sittenkin niin. Näillä yli 6-8 tunnin matkoilla Premium Economy on sekin kuitenkin turistia selvästi parempi vaihtoehto. Aikoinaan tapasimme ottaa noita pussukoita talteen ja antaa sitten vaikka siskontyttärille, mutta eivät taida enää viehättää heitäkään.
Ruoka- ja juomapuoli ovat tietysti makuuasioita, mutta näilläkin pysyttiin 11 tuntia hengissä …
Ei ole tullut itse testattua. Muutenkin businessluokassa lentäminen on itselleni harvinaista. Kaukolennoilla sitä kyllä pitäisi harrastaa enemmän, matkustusmukavuus on kuitenkin sillä tavalla aivan jotain muuta kuin Economyssa, jota pääasiassa tulee harrastettua. Jo pelkästään se, että halutessaan on mahdollista nukkua, on iso juttu.
Kiitos Mikko! Harvinaista se on meilläkin ollut, mutta kyllä vähitellen iän karttuessa yli 6-8 tunnin lentoihin pyritään mahdollisuuksien mukaan etsimään ainakin Premium Economy -vaihtoehto.
Päivälennolla tuo Finnairin uusi AirLounge menee ihan kivasti – yöllä ei niinkään. Pidän myös kovasti KLM uudesta business tuolista, jossa ollsin kesällä tekemään 12 tunnin matkan. Mutta paras BC on ollut Qatarin QSuite jossa useamman kerran tullut matkustettua. Keskelle saa parivuoteen ja muutenkin Qatar BC on mielestäni markkinoiden parasta. Toki löytyy vielä parempaa mutta se sitten maksaa kuten Etihadin Residence.
Kiitos Jani! Eipä ole oikein osunut kohdalle sellaisia Qatarin lentoja, että tuo QSuiten testaamiseen olisi ollut mahdollisuuksia. Mutta ehkä vielä joskus …
Nuo tossut ovat sekä käytännölliset että hyödylliset! On inhottava kävellä lentokoneen lattioilla ja eritoten käydä wc:ssä pelkissä sukissa. Ja ainakin itsellä alkaa pitkillä lennoilla varpaita palelemaan, joten se on joko kengät tai tossut jalkaan. Myös teille tarjotut ateriat lisukkeineen näyttivät vallan mainioilta! Sitä kun on tottunut jo paljon kehnompiin lentokoneruokiin niin nuo vaikuttivat olevat ihan luksusta.
Kiitos Heidi! Ruuasta ollaan niin montaa mieltä, mutta kun meilläkään businessluokka ei ole ihan joka matkan juttu, niin ihan hyvin nuo ruuat maistuivat.
Näyttää kyllä oikein mukavalta tyyliltä matkustaa :D Kelpaisi kyllä! Me emme ole vielä päässeet Premium Economya ylemmäksi, mutta ehkä vielä joku päivä.
Matka menee kyllä varmasti joutuisammin, kun tilaa on turistiluokan penkkiä enemmän ympärillä.
Business-luokka tuntuu itselle hyvin kaukaiselta… Kiva kuitenkin päästä tätä kautta “tirskistelemään”, millaista meno siellä on! :)
Kiitos Eveliina! Mukavaa ja rauhallista siellä on, useimmiten :-)
Kiitos kommentista! Kyllä meilläkin pitkään toimi logiikka, että mieluiten kaksi matkaa kuin yksi businessluokassa. Mutta sitten alettiin maksamaan istuinpaikoista, valiten niistä niitä parhaita, sen jälkeen Premium Economystä ja kohta varmaan enemmän vakiosti businessluokastakin. Tosin suoraan olemme businessluokan liput omalla rahalla ostaneet toistaiseksi vain kerran, loput kerrat ovat olleet upgreideja, eli onnenkantamoisia.
Näyttää ja kuulostaa varsin mukavalta! Tuolta olisi jo aika harmittava kynnys siirtyä takaisin economy puolelle :D Parempi ettei totu liian hyvään :D En tiedä malttaisko sitä koskaan matkustaa business puolella, matka sujuisi kyllä tosi kivasti ja viihtyisin kyllä erinomaisesti! Olitko siis ladannut esim. bookbeat tai storytel tms, kirjoja offline tilaan ja sitten niitä pystyi puhelimen lento/offline tilassa edelleen lukemaan vaikka se kuukausittainen katto oli mennyt umpeen (lähinnä, ymmärsinkö oikein) :)
Kiitos Elina! Tapaan tosiaan ladata luettavaa ja katsottavaa etukäteen tabletille ja kun se sitten on poissa verkosta, niin järjestelmät eivät pysty pitämään lukua esimerkiksi jäljellä olevasta lukuajasta ennen kuin vasta kun laite kytkeytyy taas verkkoon. Joskus olen tätä kotonakin käyttänyt kun kirja olisi jäämässä vähän kesken, eli kytken laitteen verkosta ja luen kirjan loppuun ja palautan verkkoyhteyden vasta sen jälkeen.
En ole tuota vielä päässyt kokeilemaan, mutta ihan asialliselta näyttää. Muutama onkin jo kommentoinut heikointa lenkkiä, eli ruokaa. Se valitettavasti menee koko ajan alaspäin. Mutta minkäs teet. Kaikessa säästetään.
En kyllä ole ajatellutkaan, että pyjama pitäisi saada. Vaikka saisinkin, niin tuskin sitä päälleni laittaisin.
Kiitos Anna! No, olihan sitä ruokaa sentään ihan riittävästi, että pysyi tuon lennon ajan hengissä … Sama ajatus, en kyllä helposti viitsisi vaatteita koneessa vaihtaa.