Siinä missä Yhdysvaltain Neitsytsaaret, ainakin St. Thomas ja St. Croix saattoivat ainakin jollain tasolla olla koettavissa päivässäkin, niin Ranskan merentakaiset alueet Karibialla, ainakin Martinique ja Guadeloupe ansaitsisivat varmasti enemmän aikaa. Saint Martinille Sint Maartenin kanssa samalla saarella risteilypäiväkin ehkä riittäisi, ainakin jos keskittyisi saaren ranskalaiseen osaan.
Martiniquekin on saari, jonka Kristoffer Kolumbus löysi – siis otti haltuunsa saarta silloin asuttaneilta karib-intiaaneilta – vuonna 1502. Ranska valloitti saaren 1635 ja hyödynsi sitä sokerintuotantoon, orjatyövoimalla tietysti. Nykyisin Martinique on sekä ranskalainen että karibialainen. Paikallinen kreolikulttuuri elää vahvana esimerkiksi festivaaleissa.
Risteilyymme kuului kuitenkin päivä Martiniquen saarella ja toki päivässäkin jotain ehtii kokemaan niin saarella kuin sen pääkaupungissa Fort-de-Francessa. Martiniquellekin olimme ostaneet laivaretken, nimeltään Treasures of Martinique. Tämän retken ostimme jo ennen risteilymme alkua, sillä Martiniquen retket tuntuivat täyttyvän varaussivustolla ripeästi. Kun Yhdysvaltain Neitsytsaarilla St. Thomakselle tekemämme retken yhteydessä kerroin myös sen vaatimuksista osanottajille, niin kerrottakoon ne tämänkin retken yhteydessä: tunti pitää pystyä kävelemään ja koska retkellä on tarjolla alkoholia, niin sitä pitää muistaa nauttia vastuullisesti. Painorajaa ei ollut, ehkä ajattelivat sen hoituvan tuolla kävelyvaatimuksella :-)
Martiniquen aarteita
Retki sisälsi seuraavat kohteet:
- Kevyt katsaus Fort-de-Francen nähtävyyksiin kuten Saint-Louis’n katedraali, Schoelcherin kirjasto ja Grand Marché -kauppahalli. Mihinkään näistä ei kuitenkaan pysähdytty.
- Sacre-Coeur de Balatan kirkko, joka on pienoiskopio Pariisin Sacre-Coeurista – ensimmäinen tilaisuus varmistaa, että onhan se laiva vielä rannassa ja ostaa matkamuistoja :-) Kirkko on toteutettu yhden suhde viiteen mittakaavassa alkuperäisestä.
- Kirkon läheisyydessä on myös Tripadvisorin mukaan Martiniquen paras kohde Jardin de Balata, mutta koska kasvitieteellisia puutarhoja olimme kuitenkin maailmalla, viimeksi Santo Domingossa, nähneet jo joitakin, emme valinneet sitä (sinne olisi ollut tarjolla ihan oma retkensä).
- Seuraava kohde oli ajomatka sademetsätietä, La Route de La Tracea pitkin. Tien varren ensimmäinen pysähdys oli Alma-joella – pieni joki ja pieniä vesiputouksenpätkiä. Vaikutti kesyltä …
- Toinen vesiputous, Saut du Gendarme, olikin jo isompi ja hiukan vaativampi. Portaat tien laidalta alas putoukselle olivat hyvät eikä niitä nyt kuitenkaan ollut satoja, hyvä jos edes sata. Homman haastavuus tuli siitä, että harvempi oli varautunut kahlaamaan pienen kivisen puron yli. Osa päätti vaan kastella kenkänsä, mutta me päädyimme riisumaan omamme. Kengät säilyivät kuivana, mutta liukkaat kivet olivat vähän nuljuja askeltaa suuntaan ja sitten kohta toiseen. Vesiputous oli kyllä jo ihan kunnollinen, kuulemma 10 metrin korkuinen. Joku tarinakin tähän liittyi, paikalliset poliisit kuulemma pitivät täällä taukoa ja haastoivat toisiaan kiipeämään ylös putouksen päälle. Yksi sitten onnistuikin sen tekemään – vaan pudotakseen alas. Jäi kuulemma kaverin viimeiseksi tauoksi.
- Seuraavaksi olikin sitten jo aika saada sitä alkoholia – tosin ensin piti kiertää tilukset ja tutustua rommin valmistuksen vaiheisiin Depazin rommitislaamossa. Rommin valmistukseenkin olimme paneutuneet joskus ennenkin, joten tämän kierroksen paras kohta oli näkymä omistajan upeaan kartanoon, jonne meitä ei jostain syystä oltu kutsuttu …
- Rommitislaamon pihasta oli myös retken ensimmäinen kunnon näköala Mount Peleelle, tulivuorelle, joka purkautui viimeksi vuonna 1902 tuhoten saaren silloisen pääkaupungin Saint-Pierren enemmän tai vähemmän kokonaan ja tappaen samalla n. 30 000 ihmistä. Mount Peleen purkaus on ollut Karibian alueen tuhoisin luonnonmullistus kautta aikojen – ainakin toistaiseksi.
- Lopuksi ajoimme vielä nykyisen Saint-Pierren kaupungin läpi. Ennen rommitislaamoa olimme ohittaneet Morne-Rougen kaupungin ja sen kunniaksi osallistujille jaettiin vesipullot, kyseisessä kaupungissa pullotettua vettä.
- Saint-Pierren jälkeen pysähdyimme vielä kerran katsomaan näköalaa Mount Peleelle – ja näkihän siinä samalla kauniin lahden lukuisine veneineen.
Sama kuvina :-)
Fort-de-Francen tärkeimmät
Iltapäivällä olisi vielä jäänyt aikaa kierrellä Fort-de-Francea, mutta päivä oli lämmin ja olimme jo niin rasittuneita tämän retken yhteensä ainakin tunnin kävelysosuudesta, että jätimme kiertelyn tällä kertaa ja palasimme laivalle myöhäiselle lounaalle. Kunnon (?) risteilyturisteja siis, jotka jättivät saarelle rahaa vain yhden jääkaappimagneetin ja yhden cokispullon verran …
Jos olisimme jääneet Fort-de-Franceen ja/tai viitsineet kierrellä sitä laivan lähtöön asti, niin olisimme varmasti panostaneet Saint-Louis’n katedraaliin ja Schoelcherin kirjastoon. Edellinen on yksi Karibian alueen Gustave Eiffelin opein rakennetuista rautarakenteisista kirkoista, jonka pitäisi olla hurrikaanien ja maanjäristysten kestävä. Pointe-a-Pitren kirkko Guadeloupella on ei nyt ihan samanlainen, mutta samoilla opeilla samoista syistä rakennettu kirkko.
Schoelcherin eksoottisen näköinen kirjasto – näimme sen sentään – rakennettiin alun Pariisissa vuoden 1889 maailmannäyttelyä varten esittelemään siirtomaiden arkkitehtuuria ja kulttuuria. Näyttelyn jälkeen se purettiin ja kuljetettiin osissa Martiniquelle, jossa se pystytettiin uudelleen Fort-de-Franceen vuonna 1893. Kirjastossa säilytetään Victor Schoelcherin lahjoittaman kirjakokoelman säilyttämiseksi ja sen tavoitteena oli edistää entisten orjien koulutusta. Schoelcher oli merkittävin yksittäinen vaikuttaja orjuuden lakkauttamisessa Martiniquella vuonna 1848.
Tuttavapariskuntamme on mieltynyt Karibiaan talvehtimiskohteena ja he ovat eri vuosina viettäneet kuukauden mm. Martiniquen saarella. Martiniquellakin riittäisi näkemistä ja kokemista kuukaudeksi, ellei nyt jokaiselle päivälle, niin useammalle retkelle useampana viikkona kuitenkin. Hmm … pitäisikö miettiä tätä seuraavana talvehtimiskohteena? Näihin Ranskan merentakaisille alueille kun tapaa Pariisista olla edullisia lentojakin tarjolla!
Ehkä pitemmällä vierailulla jopa mekin tutustuisimme myös saaren rantoihin, joita niitäkin ilmeisesti riittää, kuten kaikilla muillakin Karibian saarilla – ehkä metsäistä Dominicaa lukuunottamatta.
Lopuksi vielä linkki Martiniquen Facebook-julkaisuun, jos siihen vaikka olisi päätynyt jossain määrin eri kuvia :-)
Tuo on muuten ykis pulma itselläni, todella hankala arvioida, miten paljon aikaa on Karibialla varattava kuhunkin paikkaan. Olisi kiva, että paikan ehtii näkemään, mutta toisaalta olisi myös kiva, että tekeminen ei loppuisi. Toisaalta totta sekin, että tuskin kyllästymistä tulee. Mukavan vehreältä tuollakin näytti, ja muutenkin ihan miellyttävän kuuloinen retki. Olisiko tuolla muuten ollut tarjolla itseäni aina kiinnostavia snorklausaktiviteetteja?
Kiitos Mikko! Yksi mahdollisuus on tehdä ensin risteily ja sitten ruksia mielessään ne paikat, joihin voisi vaikka palatakin. Martinique ja Guadeloupe voisivat olla sellaisia, ABC-saarista (Aruba, Bonaire, Curacao) jokainen – niillä olemmekin kullakin viettäneet useamman päivän – ja tietysti Puerto Rico.
Laivaretkiäkin on joka lähtöön, luultavasti myös vesiaktiviteetteja ja toki niitä voi järjestää itsekin, kunhan on ajoissa liikkeellä, sillä rantautumispäivään mennessä koko paikallinen kapasiteetti saattaa jo olla myyty.
Mitähän tuosta ajattelisi. Sademetsäkävelyistä tykkään kovasti, mutta vähän tulee tunne, että Martinique on vain yksi muiden joukossa. Ettei tuolla nyt oikein mitään sellaista erityistä ole, joka houkuttelisi käymään juuri siellä – toisaalta jos voittaisi vaikka viikon matkan Martiniquelle, niin ei se viikko varmaan mitenkään epämiellyttäväkään olisi.
Kiitos kommentistasi! Meikäläisessä taitaa olla sen verran todellista maabongariainesta, että jostain paikasta lukeminen tai jonkun muun kertomukset siitä eivät riitä – pitää itse päästä näkemään ja kokemaan, edes vähän, vaikka sitten lopputuloksena olisikin, että eipähän tämä nyt niin ihmeellinen ole. Usein etenkin ilman ennakko-odotuksia kohde yllättää positiivisesti! Martiniquella jotkut retkibussin tyypeistä olivat isosti vaikuttuneita Mount Peleestä, ehkä sen historia koko Karibian alueen pahimman katastrofin aiheuttaneena tulivuorena vaikutti. Vesiputouksia – ja sademetsääkin – nyt on aika monessa paikassa. Saari on kuitenkin, ranskalaisena, suosittu talvipakokohde eikä ranskalaisena luultavasti sellaiseen mitenkään epämiellyttävä ja eurooppalaisena kohteena myös suomalaiselle helppo. Jos joskus päättäisimme lopettaa uuden tutkimisen, niin miksei vaikka kuukaudeksi paikalleen asettuminen olisi mahdollista tälläkin saarella. Tai sitten ei …
Kauniilta ja ihanan vehreältä näyttää tämäkin Karibian saari! Meidän 2,5 kuukauden pituinen talvehtiminen Karibian maisemissa tuli juuri päätökseen, mutta onneksi vielä Kolumbiassakin päästään Karibianmeren äärelle. Noita värejä ja lämpöä on nyt jo vähän ikävä, kun ne vaihtuivat Bogotan viileään vuoristoilmaan. Meidän verkkaisella matkatahdilla ja jonkinasteisella budjettikurilla jäi vielä käymättä suurin osa Karibian saarista, joten saattaa olla että palataan vielä joskus. Joka tapauksessa voimme suositella Karibiaa talvehtimiskohteena!
Kiitos Anne! Nuo värit – vielä auringon lisäksi – ovat kyllä Karibialla ihania! Risteillen kiertelyä voisi väittää jopa halvaksi, mutta lentäminen saarelta toiselle on hinnoissaan.
Hauskat nuo vaatimukset osanottajille. Käytännössä siis voi ajatella, että driksutellessa pitää pystyä tunnin hoipertelemaan eteenpäin, hehe:)
Kiitos Hannele! Ihan niin paljon ei rommimyymälässäkään rommia tarjottu, että se varsinaisesti olisi vaikuttanut kävelykuntoon :-) – mutta joo, muutamassa kohdin piti hetki kävelläkin, tuolle yhdelle vesiputoukselle jopa hypellä kiveltä toiselle.
Upeat maisemat, kauniilta näyttää! Retkikin kuulosti ihan kivalta. Minkälaisia muita aktiviteetteja tuolla olisi ollut tarjolla? Ja miten paljon etukäteen varasitte tämän retken eli miten suosittuja ne ovat risteilijöiden keskuudessa? :)
Kiitos Eveliina! Taisimme varata retken jo muutamaa kuukautta aikaisemmin, sillä se oli jo välillä myyty loppuunkin, mutta sitten taas paikkoja ilmestyi myyntiin, muutama ainakin. Jos olisin jostain erityisestä retkestä kiinnostunut, niin varaisin aikaisin – peruuttaahan voi vielä aika myöhäänkin jos tulee toisiin aatoksiin. Muita kohteita oli esimerkiksi suosittu kasvitieteellinen puutarha. Yleensä on myös veneretkiä ja vaikka rantaretkiä lähes joka satamassa.
Samaistun tuohon ajatukseen, että vaikka paikat olisivat samantapaisia tai, että tv:stä voisi katsoa dokumentteja kyseisistä paikoista niin pakko on itse päästä paikan päälle katsomaan . Sitten joko pettyy tai ihastuu. Martinique vaikuttaa paikalta missä voisi viihtyä kauemminkin.
Kiitos Terhi! Paikan päälle meneminen pakottaa toisella tapaa keskittymään asiaan – ja usein myös paikan historiaan.
Onpas todella upean näköistä! Tämä antoi kyllä nyt toisenlaisen perspektiivin siihen meidänkin suunnittelemaan risteilyyn, koska saari tosiaan vaikuttaa siltä, että siellä olisi hyvä olla pidempään kuin pikaisen pysähdyksen verran.
Kiitos Cilla Maria! Monilla Karibian saarilla saa helposti kulumaan useampiakin päiviä. Saarihyppelyille lentäen kertyy vaan kyllä helposti hintaa, sillä lennot ovat hinnoissaan, samoin kuin hotellit, eli siinä mielessä risteilylläkin on tuolla suunnalla puolensa. Mutta toki voi valita vaan muutaman saaren ja keskittyä niihin, ainakin, jos tarkoituksena ei ole nähdä kaikkia – sillä aika monet niistä loppujen lopuksi ovat aika samanlaisia. Dominica saarista lienee eniten erilainen kuin muut.